Mojaven salaisuudet

Luku 7 (osa 1/4)

On useita dokumentoituja tapauksia henkilöiden arvoituksellisista katoamisista maanalaisiin ja/tai ilmaan liittyvien ilmiöiden yhteydessä. Eräs tällainen kertomus koskee muinaista kreikkalaista "Apollon temppeliä" Hierapolisissa (nyt Pamukkale), Turkissa. Tämä kaupunki oli kerran osa muinaista Kreikan valtakuntaa, joka kattoi laajan alueen Välimeressä ja sen ympäristössä. Eräs artikkeli, joka ilmestyi tammikuussa 1989 OMNI Magazinen numerossa, viittasi outoihin katoamisiin jotka olivat tapahtuneet eräässä luolassa näiden temppelin raunioiden läheisyydessä. Tässä artikkelissa lainattiin muinaisen kreikkalaisen filosofin "Strabeen" kirjoituksia (hän eli vuosina 63 e.Kr. - 24 j.Kr.), joissa hän kertoi että eläimet usein astuivat sisään tähän luolaan eivätkä koskaan palanneet.

Myös monet ihmiset läpi historian jotka menivät luolaan eivät koskaan palanneet. Tässä artikkelissa lainattiin myös Sheldon Aaronsonia, mikrobiologian professoria Queens Collegesta New Yorkista, joka kertoi OMNI:lle että useat australialaiset opiskelijat olivat astuneet sisään luolaan ja kadonneet vain muutama päivä ennen hänen vierailuaan vuonna 1987. Sheldon kertoi: "Turkin hallitus asensi kaiteita luolan suuaukolle estääkseen ihmisiä astumasta sisään. Meidän tietojemme mukaan, näitä australialaisia ei nähty enää koskaan." Tämän artikkelin mukaan, kreikkalaiset uskoivat että tämä luolasto oli sisäänkäynti "kuolleiden valtakuntaan jota Underworldin jumalat hallitsivat".

Mitä tulee maanalaisen subterralaisen "maailman" olemassaolon mahdollisuuteen, tiedemiehet kertovat meille että Maapallon alimmat syvyydet (ylempi ja alempi vaippa) sisältää niin korkeita lämpötiloja ja niin suuren paineen että fyysistä elämää ei mahdollisesti voi esiintyä siellä. Eräät kuitenkin uskovat että on todisteita laajan geotermaalisen ja hydrotermaalisen globaalin luolastojen verkoston olemassaolosta, joista jotkin ovat yhteydessä tähän muinaiseen vedenpaisumukseen missä "syvyyden lähteet aukenivat". Tämä väitteen mukaan tapahtui kun subterralaisten vedellä täytettyjen luolien kerrostumat (laajenevan ja kuumenneen vaipan ansiosta) äkkiä murtautuivat kuoren läpi (Genesis 7:11), niinkuin vesi ruiskuaa liikaa painetta saaneen boilerin saumoista.

Katsottaessa valtamerten pohjaa kuvaavia karttoja, voidaan nähdä sellainen mikä näyttää "saumalta", samanlaiselta kuin pesäpallon saumat, jotka muinaisina aikoina ilmeisesti repeytyivät auki koko planeetan alalta. Nämä "saumat" tunnetaan nykyisin valtameren pohjan "siirroslinjoina". Jotkut ovat väittäneet että basalttiset kivikerrokset näissä muinaisissa ja valtavissa globaaleissa vesijärjestelmissä hajosivat näiksi globaaleiksi subterralaisiksi vesisäiliöiksi kun niiden lämpötila ja paine kasvoivat. Lopulta, paine tuli niin suureksi että heikoin kohta tässä globaalissa mineralisoituneen veden kerroksessa murtautui läpi, ja repeämä kulki koko Maapallon yli uskomattomalla vauhdilla. Ei ole vaikea kuvitella että tällainen kataklysmi on saattanut saada muinaiset maamassat vajoamaan kun maanalaiset vesisäuiliöt tyhjenivät ja yllä olevat kerrokset menettivät tukijalkansa. Suuria määriä tätä kuumentunutta vettä -- joka oli aiemmin liuottanut sitä ympäröivää basalttista kivikerrosta -- räjähti maan pinnalle, täten selittäen miksi valtameret ovat suolapitoisia. Näitä kammioita, joista monet romahtivat mutta joista monet jäivät koskamattomiksi, uskotaan olevan kaikkialla maapallolla, aivan ylimmän vaipan yläpuolella. Tämä "Mohorovicic Discontinuity" tai rajapiste alemman kuoren ja ylemmän vaipan välillä on "keskimäärin" kymmeniä maileja maanpinan alapuolella. Täten on mahdolista että näitä äärettömiä luolia on olemassa, sisältäen elämää ylläpitävät olosuhteet, ja niitä saattaa olla jopa 40-50 mailin syvyydessä, erityisesti suurten vuoristojen alla. Tämän alapuolella paine ja lämpötila tekisi fyysisen elämän sietämättömäksi, jollei peräti mahdottomaksi.

Muitakin geos-seismisen aktiviteetin muodostamia luolia saattaa olla olemassa, luolia jotka saavat Kentuckyn Carlsbad- Lechuguilla -luolajärjestelmät tai Uuden Meksikon Carlsbad- Lechuguilla -luolajärjestelmät näyttämään pieniltä. On ehdotettu että NÄMÄ saattavat sisältää olosuhteet jotka riittävät ylläpitämään fyysistä elämää (kuten ilma, vesi, subterralainen flora ja fauna, sekä mahdollisesti jopa sähkömagneettisesti aikaansaatua valaistusta jotä säteilisi kaikkialla maanalaisessa "ilmakehässä" samaan tapaan kuin Aurora Borealis tai "revontulet". Tässä tapauksessa on vihjattu että voimakkaat sähkömagneettiset virtaukset jotka liikkuvat Maapallon läpi ja ovat kanssakäymisissä maanalaisen ilmakehän kanssa saattavat valaista maanalaista ilmakehää, kuten lukuisissa kertomuksissa on kuvailtu, niiden toimesta jotka väittävät löytäneensä reitin laajempiin ja syvempiin luola-järjestelmiin.

On ollut useita kertomuksia koskien yksilöitä jotka ovat kohdanneet ihmisolentoja -- joista jotkut puhuivat äidinkieltä ja toiset puhuivat täysin vierasta kieltä -- syvissä maanalaisissa tunneleissa ja luolastoissa. Tällaisia tapauksia on monia, mutta me tässä vaiheessa vain yhteen tapaukseen; sellaiseen mikä saattaa olla eräs kaikkein tunnetuimpia ja parhaiten dokumentoituja.

Joskus 1100-luvulla, eräs munkki-kronikoitsija Englannissa nimeltään "Gervase of Tilbury" merkitsi muistiin omituisen kertomuksen "lapsista" jotka äkkiä ilmestyivät lähelle pientä kaupunkia Bury Saint Edmundsia, Englannissa. Tämä kertomus on myös tallennettu useiden muidenkin kronikoitsijoiden kirjoituksiin jotka elivät näihin aikoihin tai jonkin verran myöhemmin. Näihin kuuluvat: William of Newbury -- Historia Rerum Anglicarum, written in Yorkshire, England (1136-1198); Abbot Ralph of Coggeshall -- Chronicon Anglicarum; and also the chroniclers Giraldus Cambrensis and Walsingham. Tämä kertomus on myöhemmin kerrottu kirjassa Flying Saucers Uncensored, by Harold T. Wilkins (Citadel Press., New York, N.Y. 1955., pp. 97-98). Heidän yhteisistä kertomuksistaan me voimme koota omituisen tarinan jonka nämä kronikoitsijat vannovat olevan totta.

Eräänä lämpimänä, aurinkoisena päivänä 12. vuosisadalla eräät maanviljelijät ja muut pienen Wolfpittesin kaupungin asukkaat Englannissa (kutakuinkin seitsemän mailia Bury Saint Edmundsista) hätkähtivät nähdessään kahden nuoren lapsen vaeltelevan ympäriinsä, aivan kuin eksyneenä, joissakin muinaisissa "kuiluissa" tai "kanjoneissa" jotka paikalliset tunsivat nimellä "Wolf-Pitts" -- jonka mukaan tämä pieni kylä oli saanut nimensä. Nämä kaivaukset olivat muinaisia, mutta kukaan ei näyttänyt tietävän että millioin tai kenen toimesta oli kaivettu, mutta konsensus oli että ne olivat ainakin keinotekoisia, ja hyvin vanhoja. Kaikkein järkyttävin asia lapsissa, jotka Wolfpittesin asukkaat kohtasivat, oli että heidän ihonsa oli väriltään oliivinvihreä, mutta muut piirteet olivat samanlaiset kuin tavallisella englantilaisella.

Kyläläiset yrittivät kommunikoida lasten kanssa mutta tämä ei onnistunut, kun he pian huomasivat että tämä nuori poika ja tyttö puhuivat kieltä joka oli täysin tuntematonta kyläläisille. Kyläläiset tunsivat myötätuntoa lapsia kohtaan ja veivät heidät kylään, ja tarjosivat monenlaista ruokaa, jota he eivät kuitenkaan suostuneet syömään. Kuitenkin, kun heille näytettiin joitakin pavun varsia, lapset ottivat ne kiitollisina vastaan, mutta sen sijaan että olisivat avanneet palot, lapset yrittivät avata itse varret, aivankuin he olisivat tottuneet avaamaan varret tähän tapaan (ilmeisesti käytöntö jonka he olivat oppineet maassa josta he nousivat ylös). Kun he eivät löytäneet mitään pavunvarsista, lapset alkoivat itkeä. Valitettavasti, järkytys joka seurasi astumisesta sisään meidän maailmaamme oli liian paljon tälle nuorelle pojalle, ja vaikka hän oppi osin syömään toisenlaista ruokaa, hän tuli yhä heikommaksi ja lopulta kuoli muutama vuosi myöhemmin. Tämä nuori tyttö, kuitenkin, tottui melko hyvin uuteen ympäristöönsä. Itse asiassa hänestä kasvoi kaunis nainen, ja meni myöhemmin naimisiin erään herrasmiehen kanssa läheisestä Kings Lynnin kaupungista. Kun aika kului, tämä aviomies kärsivällisesti tutustutti hänet englannin kielen hienouksiin, ja pian hän kykeni kommunikoimaan melko hyvin, ja tarina jonka hän kertoi siitä mistä hän oli tullut ja kuinka hän saapui meidän "maailmaamme" veljensä oli vieläkin uskomattomampi.

Hän kertoi miehelleen että hänen kansallaan on kaikilla samanlainen iho, tai samanlainen kuin hänellä oli alunperin ollut, sillä vuosien mittaan vihreä väri oli lähtenyt pois. Hän kuvaili maailmaansa luolastoksi, subterralaiseksi maaksi joka oli valtavan kokoinen, maaksi jolla oli nimi "Saint Martin's Land". Tämä maa missä hän asui kuvailtiin "hämäräksi" luonteeltaan, kuitenkin siellä oli suuria maanalaisia jokia, jonka toisella puolella oli toinen maa joka oli kirkkaammin valaistu. Eräänä päivänä, hän ja hänen veljensä olivat paimentamassa jonkinlaisia maanalaisia eläimiä kun he kuulivat ikäänkuin "kellon" äänen nousevan eräästä tunnelista joka oli maanalaisen maailman rajalla. Uteliaisuudessaan, he astuivat sisään tähän tunneliin ja seurasivat sitä ylöspäin ajan joka olisi voinut olla muutamia päiviä, vaikka heidän maailmassaan oli luultavaa että heillä ei ollut sellaista käsitettä kuin "päivä" tai "yö". Pitkän ja vaivalloisen matkan päätteeksi he äkkiä nousivat brittiläisen maaseudun kirkkaaseen auringonpaisteeseen. Muutos heidän hämärästä maailmastaan oli dramaattinen, ja lapset kävelivät kuilun tai kanjonin ympärillä nälissään, puoliksi sokaistuneina ja eksyneinä. Pian jälkeenpäin he yrittivät paikallistaa uudelleen tämän pienen suuaukon jonka läpi he olivat nousseet, mutta olivat kykenemättömiä tekemään näin kirkkaan valon vuoksi. Tässä vaiheessa farmarit löysivät nämä lapset ja veivät kyläänsä.

Jossain määrin samanlainen tapaus on "saattanut" toistua pienessä Banjosin (tai Banos) lylässä Espanjassa elokuussa 1887, useita satoja vuosia Wolfpittesin tapauksen jälkeen ja satojen mailian päässä. Me sanomme että se on SAATTANUT toistua jossain määrin yksinkertaisempana sillä näyttää olevan epäselvyyttä tämän Banjosin tapauksen ympärillä, ilmeisesti sen mahdollisuuden vuoksi että jotkut tutkijat ovat saattaneet sekoittaa nämä kaksi tapausta keskenään, lisäten Wolfpittesin elementtejä Banjosin kertomukseen. Pohjimmiltaan, tässä Banjosin tapauksessa raporttien mukaan oli mukana kaksi vihertävän ihon omaavaa lasta jotka tulivat esiin LUOLASTA läheltä tätä kaupunkia (ei "Kuilu" tai "kanjoni"), puhuivat tuntematonta kieltä, ja niin edelleen, vaikka yksityiskohdat ovat pintapuolisia. Jotkin kertomukset Banjosin tapauksesta toistavat Wolfpittesin kertomuksen lähes sanatarkasti, aivan kuin, kuten me sanoimme, joku olisi sekoittanut keskenään nämä kaksi tapausta. Mikä hyvänsä totuus onkaan, näyttää siltä että JOTAKIN tämän kaltaista oli tapahtunut myös tässä espanjalaisessa kylässä, vaikka tämän tietyn kertomuksen tarkat lähteet ovat paljon vaikeampia jäljittää kuin Wolfpittesin kertomus. Paris Flammonde viittaa tähän kertomukseen kirjassaan The Age of Flying Saucers (Hawthorn Books, N.Y., p. 197), luettuaan siitä Orbit-aikakauslehden syyskuun 1967 numerosta, joka vuorostaa oli peräisin Dan Fryn Understanding-aikakauslehden elokuun 1967 numerosta. Fry väitti että hän sai tämän kertomuksen John Macklinin artikkelista joka ilmestyi Grit-aikakauslehden joulukuun 1966 numerossa. Tämä kertomus esiintyy myös John Macklinin kirjassa Strange Destinies (Ace Books, N.Y.); Jacques Bergierin kirjassa Les Extraterrestres; sekä brittiläisen Weekend-aikakauslehden heinäkuun 22. päivän numerossa.

On niitä jotka uskovat että samanlaisia luola-järjestelmiä on Yhdysvaltain lounaisosassa, ja että Dulce-tukikohta Uudessa Meksikossa oli alunperin sisäänpääsy erääseen tällaiseen muinaiseen maanalaiseen valtakuntaan. Lähteet sanovat että ihmiset, mahdollisesti Pueblojen esi-isät, kerran hallitsivat tätä maanalaista valtakuntaa. Eräs abduktoitu raportoi "sieppauksesta" missä hän näki itsensä kulkemassa aluksella ääretöntä luolaa pitkin Grand Ganyonin alla. Luolaston yhdessä päätepisteessä oli muinaisen kaupungin "rauniot" ja yhdessä seinämässä hän kykeni näkemään sellaisen mikä näytti olevan hissi-tyyppinen laite joka nousi seinää pitkin ja katosi katon läpi.

Vuonna 1994 ilmestyi internetissä dokumentti joka oli peräisin henkilöltä joka väitti olevansa mukana eräässä nuorten Hopi-intiaanien salaseurassa, poikien ja tyttöjen, joita vanhemmat Hopi-intiaanit kouluttavat, sekä myös ihmisen näköiset alienit joilla on koodinemenään "Blues". Nämä ovat "avaruus-sotilaita" jotka ovat konfliktissa Harmaiden kanssa, joihin he viittaavat "Käärmeen lapsina", psyykkisten vampyyrien rotu jotka ravitsevat itseään ihmisten voimakkailla tunteilla, ja joskus ihmisten verellä. Nämä "Blues" -olennot ("Höyhenten lapset") ovat eräs useista ihmisen kaltaisista roduista jotka olivat varoittaneet hallitusta että he eivät tekisi minkäänlaista yhteistyötä Harmaiden kanssa. Nämä reptilialaiset ovat perustaneet maanalaisen tukikohdan Four Cornersin alueelle, juuri sinne mistä reptilialaiset velhot ajoivat Hopi-intiaanit pois muinaisina aikoina. Nämä Hopi-intiaanit nousivat maan pinnalle eräästä Grand Canyonin luolasta ja, Hank Krastmanin mukaan joka väittää vierailleensa Palatkwapin maanalaisessa kaupungissa Arizonassa, nämä Hopi-intiaanit, (sekä maan pinnalla että maan alla asuvat) edelleen pitävät Harmaita vihollisinaan. Krastman sanoo että Palatkwapin asukkaat ylläpitävät jonkinlaisia yhteyksiä neo-Mayalaiseen rotuun Mount Shashalla joka ylläpitää suurta maanalaista kaupunkia lähellä Prescottia/Groom Creekiä, Arizonassa. He ovat myös avioituneet "skandinaavien" tai Pleiadialaisen Federaation asukkaiden kanssa.

Yhteydessä Dulceen, tutkija Paris Flammonde antoi kerran sellaisen mikä näyttää olevan kuvaus tästä yhteisestä Illuminaatin ja Harmaiden "Dulcen" maanalaisten tukikohtien verkostosta Four Cornersin alueen alla, Kuten tutkija James Moseley kuvaili:

"Näiden omituisten painostusryhmien tiedotustoiminta/pelottelu, joiden tarkoitus oli hämärtää lentävien lautasten todellinen merkitys, alkoi kasvaa 1950-luvun alkupuolella; kaikkein kuuluisin näistä oli 'kolme mustapukuista miestä' ja 'hiljainen salaliitto', joiden Majuri Keyhoe ja muut havaitsivat olevan pahaenteinen elementti joka toimi ilmavoimien sisällä."

"Saucer News -lehden toimittaja James Moseley teorisoi Kesäkuun 1956 numerossa että lentäviä lautasia alettiin tutkia Yhdysvalloissa vuonna 1946, että ne kykenivät lentämään 4.000 mailin tuntinopeudella, ja että ne operoivat huippusalaisesta maanalaisesta tukikohdasta käsin eräässä lounaisessa osavaltiossa. Hän jatkoi:

"'Tämä koko projekti on niin salainen että tavalliset armeijan pilotit ja jopa ilmavoimien lautas-tutkijat Project Blue Bookissa eivät mahdollisesti tienneet siitä. Itse asiassa, tämän tyyppinen lautanen ei ole USA:n hallituksen rakentama SELLAISENA KUIN ME YMMÄRRÄMME SANAN HALLITUS. Niin mielikuvitukselliselta kuin tämä saattaakin kuulostaa, näitä lautasia rakentaa, lennättää ja ylläpitää organisaatio joka on TÄYSIN ERILLINEN tuntemamme hallituksen poliittisista ja sotilaallisista haarautumista. Vaikka kämmenellinen ihmisiä hallituksen huipulla tietää tämän projektin olemassaolosta, heillä ei ole suoraa kontaktia siihen. Minä kutsun tätä salaista projektia nimellä The Organization.'"

Kirjassaan On the Shores of Endless Worlds, Andrew Tomas antaa seuraavanlaisen selostuksen:

"Tämä jesuiitta Agnelio Oliva (1572-1542) merkitsi muistiin erään vanhan inka-johtajan sanat, että todellinen Tiahuanaco oli subterralainen kaupunki. Uskottiin että sisäänkäynti näihin maanalaisiin asuntoihin tapahtuisi neljän tunnelin kautta. Viime vuosisadalla yksi sisäänkäynti todistettavasti löydettiin kun aarteidenmetsästäjien onnistui päästä sisään, etsiäkseen kultaa, mutta vain yksi heistä tuli ulos. Hänellä oli mukanaan kaksi kultaista tankoa mutta hän menetti järkensä. Tämän tapauksen jälkeen Perun hallitus päätti muurata sisäänkäynnin umpeen."

Tri. Clifford Wilson, kirjassaan UFOs And Their Mission Impossible (1974., Signet Books, N.Y.) kertoo seuraavanlaisen tarinan, jonka oli antanut poliisi ja "abduktoitu" Harold Schirmer (eräiden mukaan "Shermer"), jolle Harmaina tunnettu alien-ryhmä teki kokeita:

"Hän väitti että hänelle oli kerrottu missä UFO-tukikohdat olivat. Vaikka hän ei voinut ymmärtää sitä, hän kertoi että oli olemassa UFO-tukikohtia sekä maan alla että veden alla. Hän mietti että kenties nämä olennot halusivat suojella omia intressejään, eivätkä sen tähden antaneet informaatiota mikä olisi vaarantanut heidät. Kuitenkin, he sanoivat että eräs tukikohta oli merellä Floridan ulkopuolella, kohti Bermudaa. Tämä sijaitsee pahamaineisella 'Bermudan kolmiolla' jossa niin monet laivat ja jopa lentokoneet ovat arvoituksellisesti kadonneet tämän vuosisadan aikana."

"Schirmerille edelleen kerrottiin että tämä tietty laite oli havannointi-alus, ja että miehistö oli lähetetty keräämään näytteitä eläimistä ja kasvillisuudesta. Hän muisteli myös että hänelle kerrottiin, että JOITAKIN IHMISIÄ OLI KÄYTETTY hedelmöittymis-kokeissa. Hän oli vakuuttunut että jotakin oli tehty niiden AIVOKÄYRILLE jotka oli siepattu, kuten hänelle oli käynyt aiemmilla kerroilla. Kuuliaisuudessaan hänestä oli tullut melkein robotin kaltainen, valmis tekemään mitä he vain käskivät hänen tehdä."

Tämä kaivostutkija ja hänen tutkija-kaverinsa oli kutsuttu katsomaan "luolaa" eräässä Dixonvillen kaivoksessa. Noin 15 miestä oli joko kuollut tai kadonnut tässä oudossa katastrofissa. Sitten kun he olivat sisällä kaivoksessa, nämä tutkijat lopulta törmäsivät ensimmäiseen uhriin. Vaikka hän makasi rikkoutuneiden kannatinpalkkien alla joita irronneet kivet ja sora ympäröi, he päättelivät että tämä luola ei olisi voinut olla niin suuri että se olisi voinut tappaa tämän miehen. Nämä tutkijat järkyttyivät havaitessaan että mainari oli merkattu kynsien aiheuttamilla viilloilla jotka jokin tunnistamaton olento oli tehnyt. He jatkoivat etenemistään ja löysivät muitakin ruumiita, kaikki kuolleita ja joissakin samanlaisia viiltoja. Useat muut mainarit olivat kadonneet, eikä heitä löydetty huolimatta kaivauksista. Tämä tragedia ilmeisesti tapahtui sen jälkeen kun mainarit olivat murtautuneet muinaiseen tunneliin jonka alkuperä oli tuntematon, syvällä tässä kaivoksessa. Tätä tunnelia (siihen aikaan kun nämä tutkijat eivät täysin ymmärtäneet sen olleen äskettäin löydetty luola) pitkin nämä tutkijat sitten etenivät sen laskeutuessa noin 45 asteen kulmassa noin puoli mailia kunnes he saapuivat "huoneeseen" joka "näytti" olevan tunnelin pää. Tässä vaiheessa tämä tunneli tai käytävä heidän takanaan vain "sattui" romahtamaan (monet kertomukset vihjaavat että nämä maanalaiset olennot kykenevät manipuloimaan Maapalloa ja kalliota ja luomaan "romahduksia" niin tahtoessaan, kuten Maltan tapauksessa).

Toinen ryhmä lähetettiin kulkemaan ristiin näiden tutkijoiden kanssa kun tämä tapahtui. Tämä toinen joukkue seurasi tutkijoiden jälkiä tähän arvoitukselliseen tunneliin ja lopulta saapuivat "romahtaneelle" osuudelle ja alkoivat kaivaa toivoen löytävänsä kadonneet tutkijat. Sillä välin eräs tutkija (tämän miehen isä joka paljasti tarinan lehdistölle) äkkiä tunsi jotakin ikäänkuin "kuuman henkäyksen" niskassaan. Hän sulki silmänsä, liian peloissaan katsoakseen mikä tämä "olento" oli. Kun muut työntekijät olivat kaivamassa tunnelia auki, tämä "olento" poistui jotakin tuntematonta reittiä, kenties itsekin pelästyneenä. Eräs toinen tutkija, joka oli hänen kanssaan, kuitenkin näki tämän olennon, ja kauhuissaan hän selitti: "Tämä olento ei ollut tästä maailmasta!"

Eräs kertomus joka koski "the underground":ia ilmestyi Caveat Emptor aikakauslehdessä (P.O. Box 4553., Metuchen, NJ 08820-4533), ja siinä kerrottiin fyysisestä kohtaamisesta erään subterralaisen rodun kanssa jotka olivat IHMISIÄ. Tämän kertomuksen antaa henkilö jonka tyttö-ystävä, "Laressa", oli soittanut hänelle eräänä yönä. Hän oli järkyttynyt ja kyynelissä, ja kertoi hänelle että eräs hänen ystävänsä koulussa oli kutsunut hänet ajelulle kanssaan maaseudulle. Tämä ystävä oli jossain määrin omituinen ja yksinäinen, ja katosi usein ja oli poissa koulusta päiviä tai jopa viikkoja yhteen menoon. Kun he ajelivat maaseudun halki, "Laressa":n mukaan, tämä tyttö ajoi autonsa suoraan erästä kukkulaa kohti ja ennenkuin hän tiesi mitä oli tapahtumassa tämä kukkula avautui ja paljasti maanalaisen "tien" ja lopulta he löysivät itsensä maanalaisesta kaupungista. Hän jatkoi sanomalla että "D-joukot" asuttivat tätä kaupunkia, ryhmä joka käytti symbolinaan "sutta" (koruissaan, jne.), ja että he olivat konfliktissa erään toisen ihmisryhmän kanssa jota kutsuttiin nimellä "T-joukot". Molemmilla, hän selitti, oli hallussaan UFO-tyyppisiä aluksia, ja nämä T-joukot olivat heikompia mutta vahvistuivat päivä päivältä.

Voisiko tämä jollakin tavalla olla sidoksissa Richerd Shaverin skenaarioon maanalaisesta taistelusta "Derosin" ja "Terosin" välillä? AInoa ero olisi siinä että Shaverin "Teros" oli ystävällinen kansa ja "Deros" näytti olevan rykelmä rappeutuneita ihmis-teknovelhoja joiden kehoon ja mieleen pitkäaikainen altistuminen säteilylle on vaikuttanut, jotka näyttivät olevan liitossa vallanhimoistan atlantislaisten androidi- "rodun" kanssa joka oli karannut hallinnasta tuhansia vuosia sitten ja joihin Shaver viittaa "avaruuden tuholaisina", reptilialaisten hominoidien rotuna jotka ovat palaamassa Maapallolle vaatiakseen takaisin sitä minkä he väittävät olevan heidän kotiplaneettansa.

Theodore Illion, kirjassaan Darkness Over Tibet kertoi erään Tiibetissä sijaitsevan maanalaisen kaupungin asukkaista; kaupungin johon kirjoittaja väittää törmänneensä matkustaessaan pitkin Kauko-itää. Tämä maanalaista yhteisöä väitteen mukaan hallitsi eräs voimakas velho joka oli osa kansainvälistä salaseuraa. Tämä hallitsija piti maanalaisen kaupunkinsa asukkaita, joista monet oli siepattu maan päältä, täydellisen mielenhallinnan alla, siihen pisteeseen saakka että heiltä puuttui kaukenlainen persoonallisuus -- Illion kertoi heidän silmiensä olevan tyhjiä, ja heidän elämänsä vailla tunteita, paljolti samanlainen kuin muurahais-yhteiskunta. Tai toisin sanoen, he käyttäytyivät paljolti samaan tapaan kuin tietyt "MIB" -olennot joita Ufoja nähneet ovat kohdanneet. Tämä velho oli väitteen mukaan yhteydessä infernaaliseen (reptilialaiseen?) rotuun "pohjattoman kuilun" kautta joka laskeutui itse kaupungista. Kun Theodore Illion kysyi tältä hallitsijalta että mihin kuilu johtaa, hänelle kerrottiin että jos hän ottaisi selvän hän kuolisi: "On sellaisia salaisuuksia." Illion väitti että hän pääsi juuri ja juuri pakenemaan velhon hypnoottista otetta ja häipyi kaupungista, ja selvittyään sarjasta hirvittäviä poltergeisteja ja psyykkisiä hyökkäyksiä joiden takana tämä velho oli, hän lopulta löysi tien takaisin sivilisaatioon ja turvaan.