Mojaven salaisuudet

Luku 8 (osa 4/4)

Samanlaisista katoamisista kirjoitti John Keel kirjassaan Our Haunted Planet, s. 202-208:

"On jaksottaisia katoamis-aaltoja jotka saavat aikaan lyhytkestoista hämminkiä sanomalehdissä, mutta jotka unohdetaan nopeasti. Kukaan ei koskaan saa selville minne nämä ihmiset ovat menneet. Vuonna 1912, viisi miestä, kaikki erillisiä tapauksia, katosi yhden viikon aikana Buffalossa, New Yorkin osavaltiossa. Montrealissa, Kanadassa, oli kadonneiden ihmisten aalto heinäkuussa 1883 ja uudestaan heinäkuussa 1892."

"Lapset katoavat USEAMMIN kuin mikään toinen ryhmä. Me emme puhu tavallisista karkaamisista. Elokuussa 1869, kolmetoista lasta katosi Corkissa, Irlannissa. Ei minkäänlaista merkkiä kidnappauksista tai kiusanteosta. Samassa kuussa oli kadonneiden lasten aalto Brysselissä, Belgiassa. Vielä yksi ryhmä lapsia katosi Belfastissa, elokuussa 1895. Ja taas kerran elokuussa 1920, kahdeksan tyttöä, kaikki alle 12-vuotiaita, katosi ikuisiksi ajoiksi Belfastissa..."

"Itse asiassa lapsia on kadonnut suurin määrin vuosisatojen ajan kaikkialla maailmassa, ja suurin osa näistä tapauksista jää selvittämättä. Keskiajalla uskottiin yleisesti että keijut ja haltiat ryöstivät lapsia. Pohjois- ja Etelä-Amerikan intiaaneilla on myös monia myyttejä ja tarinoita lapsista jotka joutuvat pienten ihmisten sieppaamiksi. Uskomus että puoli-ihmiset sieppaavat lapsia on syvälle juurtunut jokaiseen kulttuuriin..."

"Tämä kuuluisa Hamelnin Pillipiipari Saksassa, on enemmän kuin vain hurmaava lasten satu. Eräs muukalainen itse asiassa ilmestyi Hamelniin keskiajalla, ja hän houkutteli pois 150 lasta joita ei nähty enää koskaan. Tätä tapahtumaa edelleen muistellaan vuotuisilla festivaaleilla Hamelnissa. Erään vanhan version mukaan nämä lapset vietiin maanalaiseen luolaan."

"Vuonna 1212 eräs teini-ikäinen poika Ranskassa, Stephen of Cloyes, alkoi kuulla ääniä mikä inspiroi hänet keräämään kokoon 50.000 lasta tälle Lasten ristiretkelle. He marssivat käydäkseen taisteluun vääräuskoisia vastaan ja katosivat. Suosittu selitys on että orjakauppiaat nappasivat heidät."

"Ufologi Jerome Clark paljasti erikoisen tapauksen vuodelta 1939 peräisin olevasta sanomalehdestä. 'Eräänä päivänä myöhäiskesällä, eräs armeijan kuljetuskone lähti Marine Naval Air Stationista, San Diegosta, Kaliforniasta, rutiini-lennolle Honoluluun. Noin kolme tuntia myöhemmin kuultiin useita kiireisiä hätäviestejä jotka olivat peräisin tästä koneesta, ja sitten hiljaisuus. Myöhemmin tämä kone tuli huojuen takaisin ja suoritti hätälaskun. Kun tukikohdan henkilökunta astui koneeseen, he löysivät jokaisen miehistön jäsenen, mukaanlukien apuohjaaja joka oli elänyt tarpeeksi pitkään että oli saanut koneen maahan, kuolleena selittämättömästä syystä."

"Jokaisessa ruumiissa oli suuria, ammottavia haavoja, ja koneen ulkokuori oli samalla tavalla merkitty. Tukikohdan miehet jotka koskivat koneeseen kuolivat arvoitukselliseen iho-infektioon."

"Eräs kaikkein hämmästyttävimpiä aspekteja koko tapauksessa oli että .45 kaliiberin automaattinen ase jota ohjaaja ja apuohjaaja kantoivat oli tyhjennetty, ja hylsyjä oli lattialla. Mädäntyneiden munien löyhkä vallitsi koneen sisällä... Arvoitukselliset iho-infektiot ja mädäntyneiden kananmunien tuoksu (vetysulfidi) ovat ilmiöitä jotka ovat tuttuja kaikille UFO-tutkijoille. Näyttää siltä että tätä konetta vastaan hyökättiin -- ilmeisesti ilman provokaatiota -- jonkun ilmasta tulleen tunkeilijan toimesta."

Sirs,

Olen nauttinut teidän kertomuksistanne monia vuosia sillä olen lukenut Amazing Storiesia vuodesta 1928 lähtien mikäli muistan oikein.

Luulen että osaan näyttää sinulle sisäänkäynnin tähän subterralaiseen kaupunkiin josta hän (Shaver) on kirjoittanut useita kuukausia sitten. Tässä on mitä tapahtui minulle ja sinä voit tuomita tämän kertomuksen. Vuonna 1931 minun äitini ja minä saimme maata USA:n hallitukselta karjan kasvatukseen (valtion uudisasukkaalle antama 160 eekkerin tila), ja luonnollisesti se ei ollut mikään erinomainen paikka. Henkilö joka osoittautui meidän lähimmäksi naapuriksemme antoi meille joitakin vinkkejä, ja koska tämä paikka oli ainoastaan kuusi mailia hänen karjatilalataan me asuimme hänen luonaan kunnes me rakensimme oman talomme. Sitten me muutimme omaan taloomme, ja nyt minä kerron asioista jotka saivat meidät lopettamaan, joista siihen aikaan en tiennyt paljonkaan, mutta koska Hra. Shaver kirjoitti, minä nyt tiedän ja minä ihmettelen että me onnistuimme pysymään kaksi vuotta ilman että nämä olennot maan alta eivät tappaneet meitä.

Huomautuksena voin kertoa että käytin 30.000 ammusta sinä aikana ja kenties tämä on syynä miksi me olemme edelleen täällä. Öisin minä istuin täysin pukeutuneena kivääri kädessäni, valmiina, ja toinen varalla vieressäni. Noin viisi tuntia pimeäntulon jälkeen minä kuulin olentojen liikkuvan talon ulkopuolella ja hetken perästä jonkin yrittävän avata ovea varovasti ja minä odotin kunnes minä näin nupin kääntyvän, sitten ryntäsin ovelle ja avasin sen ja katsoin ympärilleni eikä siellä ollut ketään. Parin tällaisen yön jälkeen esitys loppui ja kokeiltiin jotakin uutta.

On liian paljon tapauksia kerrottavaksi yhdessä kirjeessä, paras oli kaksi kadonnutta autoa, mikä tapahtui noin kello kymmenen aikaan illalla. Se tapahtui seuraavasti: tämä naapuri ja minä olimme istumassa porstuassa illallisen jälkeen kun me näimme ajovalojen tulevan kukkulan takaa aitauksen luokse, ja sitten pitkin aitauksen viertä noin puoli mailia, sitten valo sammui ja siinä oli kaikki siltä yöltä. Joten seuraavana aamuna me seurasimme jälkiä pitkin aitausta ja siellä oli renkaanjäljet, seitsemän tuumaa leveät, ja ne kulkivat pitkin aitauksen viertä kanjoniin ja suoraan sileän siirtolohkareen eteen, jonka läpimitta oli noin 20 jalkaa ja loppuivat siihen. Nyt tämä auto ei voinut kääntyä ympäri missään siinä paikassa koska tämä tie on viisi jalkaa leveä ura ja toinen sivu on kiinni naapurin aidassa, joka ei ollut vahingoittunut ja toisella sivulla oli jyrkkä kukkula. Me emme koskaan saaneet vastaustakysymykseen että minne autot menivät."

"Nämä autot olivat hyvin suuria ja mustia ja raskaita ja nyt kun minä vertaan niitä ne olivat noin kaksikymmentä vuotta kaiken edellä mitä minä olen koskaan nähnyt missään ja olen työskennellyt auto-bisneksessä noin viiden vuoden ajan ennenkuin me hankimme maan. Ne olivat äänettömiä, kiiltäviä, valot eivät huojuneet ja tie oli äärimmäisen rosoinen; siinä on metrin syvyisiä kuoppia mutta nämä autot menivät läpi noin 41 km/h, ja se olisi rikkonut jopa jeepin jos auto olisi kulkenut tuolla vauhdilla, joten sinä hahmotat asian sallit minun tietää vastauksen jos sinä pystyt. Valojen huojunnalla minä tarkoitan että valonsäteet olivat vakaita eivätkä ne pomppineet ylös-alas kuin tavallisessa autossa olisi tapahtunut kun ajetaan kuoppaista tietä."

"Olen ollut poissa tuosta paikasta vuodesta 1933 lähtien, mutta vain kolme kuukautta sitten, minä ajoin läpi erään ystäväni kanssa turvallisuuteni vuoksi, ja minun paikkani hajoitettu maan tasalle ja kaikki ihmiskäden tekemä on kuljetettu pois -- jopa vanhat säilykepurkit, eikä tätä paikkaa panisi merkille jollet sinä tietäisi missä se oli. Geodeettisella tutkimuslaitoksella oli mittauspiste lähellä taloani, etupihalla ja jopa se on mennyt; kuka haluaisi ottaa mukaansa betonisen pylvään ja kuljettaa sen pois?"

"...kahden viikon perästä sinä voit kuulla hyönteisten juoksevan maassa, myöskään metsäpalot eivät riehu siellä. He polttivat 250.000 eekkeriä, sitten polttivat kaiken tämän alueen ympäriltä, ja tämä pysäytti samoilijat. He eivät koskaan voineet ymmärtää sitä koska suurin osa siitä on vuoren rinteellä ja tulen olisi pitänyt edetä, mutta he näkivät että tuuli puhalsi huipulta alas, ja puhalsi pohjoisesta, etelästä, idästä ja lännestä samalla kertaa ja se oli ainoa kerta kun tuuli on koskaan puhaltanut siellä."

"Myös sinä voit havaita PELON ILMAPIIRIN 30 mailin etäisyydellä tältä alueelta, etkä sinä saa lausuntoa keneltäkään joka asuu siellä ja ihmiset laaksoissa pelkäävät kukkulan ihmisiä. Eräs farmari pystytti 7 metrin korkuisen aidan ja raskaan portin tielle joka johtaa minun vanhaan paikkaani. Portin murtaminen vaatisi tankin, joten kenties siellä on jotakin, loppujen lopuksi." [Huomautus: Richard Toronto julkaisi uudelleen uutisen Shaverton-uutiskirjeeseensä koskien erästä Krishna-temppeliä joka oli rakennettu vuorelle Hoplandin ja Lakeportin välille, Kaliforniaan, juuri samalle alueelle johon Edward John viittaa. Tämä lahko oli joutunut Liittovaltion syyniin kun havaittiin että he olivat varastoineet aseita jotakin tuntematonta tarkoitusta varten. - Branton]

"Se sijaitsee 110 mailia pohjoiseen San Franciscosta Mendocinon maakunnassa ja on suoraan Old Pieta -tien päällä joka kulkee Hoplandin ja Lakeportin välillä Laken maakunnassa, jossa Lake Clear on melkoinen kesänviettopaikka. Jos sinä viitsit etsiä sen kartasta hanki kunnollinen tiekartta ja katso etelään tältä tieltä näiden kaupunkien puolivälissä ja sinä huomaat alueen jossa ei ole teitä rajoittuen Sonoma Lakeen ja alempiin Mendocinon maakuntiin ja siinä se on. Jos sinä toivot meneväsi sinne, varmista että riittävä määrä ihmisiä tietää minne sinä olet menossa. Kenties he pystyvät löytämään sinut. Tämän tien varrella on ollut useita katoamisia, jopa kuorma-autoja on kadonnut."

"USA:n hallitus on huomauttanut että alue on rosoinen ja TUTKIMATON..."

"Henkilökohtaisesti en välitä mennä lähellekään tätä paikkaa, mutta jos olemassa jokin tapa ajaa nämä asiat pois minä olisin valmis auttamaan jos vain voin, jotta joku muu voisi elää siellä turvallisesti."

"Myös minä unohdin mainita että siellä on luola sillä alueella jossa on alaspäin johtavat askelmat ja että ei kuulu ääntä jos sinne heitetään kivi. En ole koskaan nähnyt sitä, mutta minä ymmärrän että se on siellä. Myös, useat ihmiset tällä alueella ovat kuolleet sydänkohtaukseen ja jotkut ovat tulleet hulluiksi."

"Minä luulen että asia joka pelasti meidät oli se fakta että en ylläty mistään ja että minä olen nopea ampumaan ja että minä osaan ampua kuulon perusteella, ja että minä en AJATTELE ampuvani, niin että nämä olennot saisivat varoituksen. Myöhemmin, minä kykenin päihittämään Merivoimien tarkka-ampujat. Kilpailin heitä vastaan enkä koskaan ampunut ohi miltään etäisyydeltä. Jos minä kykenin näkemään taulun, osuin aina. Joten, tämä vanha karjatila antoi minulle jotakin arvokasta loppujen lopuksi."

"Fyysisen kuntoni vuoksi, en voi liittyä armeijaan, joten tämä lahja on turha, sillä sinä näet että minulla on huono jalka enkä voi kävellä enempää kuin mailin kerralla. Sen jälkeen kun minä jätin tämän tilan olen ollut radio-bisneksessä enkä ole omistanut asetta vuodesta 1934 lähtien sillä niin kauan kuin minä pysyn poissa sieltä en tarvitse sellaista..."