Mojaven salaisuudet
Luku 9 (osa 2/3)
Tämä seuraava kertomus ilmestyi Fate-aikakauslehdessä marraskuussa 1954. Otsikko oli "Portti tuntemattomaan":
"Maaliskuussa 1954, eräs jesuiitta-pappi Soratassa, Boliviassa, kertoi omituisen tarinan koskien erästä tutkimusmatkaa jonka hän oli tehnyt San Pedron luolaan Andeilla."Kysymys jonka joku saattaisi esittää on tämä: menivätkö varhaiset espanjalaiset tutkimusmatkailijat tähän luolaan kaikkien vaikeuksien läpi rakentamaan tätä porttia pitääkseen jonkun ulkona, vai tekivätkä he tämän portin pitääkseen "jonkin" sisäpuolella?"Tähän luolaan täytyy astua kapean käytävän läpi joka levenee muutaman metrin päässä ja johtaa äärettömään luolaan mikä on täynnä stalagmiittejä ja stalagtiittejä. Luolen eräässä päässä on maanalainen järvi."
"Tämä ranskalainen pappi väitti olleensa ensimmäinen henkilö joka ylitti tämän järven. Soudettuaan useita tunteja pienellä veneellä keinotekoisen valon varassa, hän kertoi, tämä luola kapeni ja antoi tilaa uralle joka oli takorautaisen valtavan portin sulkema. Siinä ristikossa, hän sanoi, oli kaikki 1600-luvun espanjalaisen metallurgian piirteet."
"Tämä pappi yritti tuloksetta murtautua tämän esteen läpi. Hän oli innokas näkemään mitä sen toisella puolen oli mutta hänen täytyi palata Sorataan onnistumatta ratkaisemaan tätä mysteeriä."
Seria Documental del Peru, eräs perulainen sanomalehti kuvailee erästä tutkimusretkeä jonka tutkijat Liman yliopistosta, seuranaan kokeneet luolatutkijat, tekivät vuonna 1923. Astuttuaan tunneliin Cuzcossa tai lähistöllä, nämä tutkimusmatkailijat menettivät yhteyden sisäänkäynnille. 12 vuorokauden kuluttua vain yksi ryhmän jäsen, melkein nälkiintyneenä, palasi maan pinnalle. Mutta hänen kertomuksensa hämmentävästä labyrintistä oli niin uskomaton että hänen kollegansa julistivat hänet hulluksi. Poliisi kielsi menemästä sisään tähän arvoitukselliseen käytävään ja räjäytti sisäänkäynnin estääkseen enemmät kuolemantapaukset.
Kirjassaan The Gold of the Gods Erich von Däniken kertoo joitakin mielenkiintoisia ajatuksia liittyen erääseen muinaiseen tunneli-järjestelmään joka oli löydetty Ecuadorin vuorten ja viidakoiden alta, joka selonteon mukaan koostuu suorista "sileistä" tunneleista "ilma-kuilujen" kera ja jotka ovat satojen mailien pituisia. Vaikka hän on saanut kritiikkiä monien tutkijoiden taholta hänen taipumuksistaan liioitella tiettyjä kertomuksia, sekä vääntää kieroon tiettyjä arkeologisia ja historiallisia faktoja yrityksessään tukea teorioitaan, jotkut hänen tutkimuksistaan ovat kuitenkin mielenkiintoisia ja riittävän luotettavia jotta ne voitaisiin mainita tässä. Sivulla 59-60 sanotaan:
"Minä voin kumota vastaväitteen että tunnelin rakentajien on täytynyt 'pettää' itsensä siirtämällä valtavia määriä kivimurskaa louhiessaan näitä tunneleita. Samalla kun minä annan heille kunnian kehittyneestä teknologiasta, he olivat oletettavasti varustautuneet TERMAALISELLA PORALLA, sellaisella josta Der Spiegel -lehti kertoi 3.4.1972, jota se kuvaili viimeisimpänä keksintönä. Tiedemiehet Los Alamosin Laboratory for Atomic Researchissa käyttivät puolitoista vuotta kehittääkseen termaalisen poran. Sillä ei ole mitään tekemistä tavallisen poran kanssa. Porak terä on valmistettu wolframista ja grafiitti kuumentaa sen. Ei tule enää kivimurskaa louhittavasta kolosta. Tämä termaalinen pora sulattaa kiven ja painaa sen seinämää vaste, missä se jäähtyy. Kuten Der Spiegel kertoi, ensimmäinen koemalli porasi miltei äänettömästi 12 jalkaa paksun kiven läpi. Los Alamosissa he ovat nyt suunnittelemassa termaalisen poran rakentamista jolle energian antaa minikokoinen ydinreaktori. Tämän poran on tarkoitus tunkeutua Maapallon kuoren läpi, joka on 25 mailia paksu (keskimäärin) sekä ottaa näytteitä sulasta magmasta jota on sen alla..."Eräs navaho-intiaanien legenda kertoo muinaisiata muuttoliikkeistä joihin liittyi maanalainen valtakunta Four Cornersin alueella. Hopi-intiaanit puhuvat samanlaisesta legendasta johon liittyy väitetty suuaukko, joka on joskus kuvailtu kukkulaksi ja joskus "lammikoksi" kätkien polun tähän luola-maailmaan. Hopi-intiaanien sisäänkäynti on nimeltään "sipapu" tai "sipapuni" ja sen sanotaan olevan lähellä Colorado-joen ja Pienen Colorado-joen yhtymäkohtaa. Hopi-tradition mukaan, kaikki ihmiset jotka asuivat luola-maailmassa eivät tulleet ylös heidän kanssaan. Toiset valitsivat jäädä maan alle. Kuten navajot, he sanoivat:
"Kerran kaikki kansakunnat, navajot, pueblotm coyoterosit, ja valkoiset ihmiset, elivät yhdessä, maan alla erään vuoren sydämessä lähellä San Juanin jokea. Heidän ainoa ruokansa oli liha, jota heillä oli yltäkyllin, sillä kaikki riista suljettiin heidän kanssaan heidän luolaansa; mutta heidän valonsa oli himmeää ja sitä riitti vain muutaman tunnin ajaksi joka päivä..."Jos tässä muinaisessa legendassa on hivenkään totuutta, silloin näyttäisi siltä että nämä luolat joissa lounaiset intiaanit ennen ja väitteen mukaan asuivat olivat tyhjiä reptilialaisista hominoideista. Vaikka reptilialaiset ovat saattaneet muuttaa näihin luoliin myöhemmin, jotkin hopi-lähteet sanovat että heidän kansansa itse asiassa pakotettiin maan pinnalle serpentiini-ihmisten tai reptilialaisten äkillisen invaasion myötä joka oli peräisin kauempana olleista luolista. Me annamme yhden kommentin, ja se on tämä hämmästyttävä samankaltaisuus tämän legendan ja modernien kertomusten välillä luolamaisista labyrinteistä juuri tämän saman alueen alla. Useimmat kertomukset jotka viittaavat subterralaisiin konflikteihin ihmisten ja reptilialaisten voimien välillä sanovat että tämä sota tässä valtakunnassa avointa ja tappavan todellista. Raportit kokonaisista ihmis-heimoista tai yhteisöistä näissä luolissa jotka on pyyhitty pois äkkinäisen ja odottamattoman hyökkäyksen toimesta reptilialaisten voimien taholta eivät ole harvinaisia tässä "Inner Earth" -kirjallisuudessa."Sitten miehet ja eläimet alkoivat tulla ylös heidän luolistaan ja heidän matkansa kesti useita päiviä. Ensiksi tulivat navajot, ja niin pian kuin he olivat saavuttaneet maan pinnan, he alkoivat metsästää patolea, heidän suosikki-riistaansa. Sitten tulivat pueblot ja muut intiaanit jotka leikkasivat hiuksensa ja rakensivat taloja. Viimeisenä tulivat valkoiset ihmiset, jotka lähtivät kulkemaan kohti nousevaa aurinkoa ja katosivat näköpiiristä useiden talvien ajaksi."
"Kun nämä kansakunnat elivät maan alla he puhuivat kaikki samaa kieltä; mutta päivänvalon myötä tulivat monet kielet..."
"Avoimessa" maailmassa maan pinnalla, kuitenkin, näiden draconialaisten voimien täytyy tehdä töitä salassa, sekä suorittaa salaisia hyökkäyksiä ja käydä psykologista sotaa sillä maanpäällinen maailma ei ole vielä alistettu siihen pisteeseen jossa avoin invaasio kohtaisi vain minimaalista vastarintaa. Kuitenkin, reptilialaiset ovat saavuttaneet suurta menestystä ihmisten ohjelmoinnissa, siruttamisessa, sekä poliittisten, intellektuaalisten ja hengellisten johtajien ostamisessa jotka ovat kaikki liian halukkaita toimimaan heidän alien- "hyväntekijöidensä" mukaan saadakseen vastalahjaksi "lupauksia" tältä serpentiini-rodulta. Nämä ihmis-kollaboraattorit ovat kaikkien näiden salaseurojen jäseniä jotka ovat sidoksissa Baijerin valtakuntaan, Illuminatiin, Bilderbergeihin, Vril Societyyn, natsi-puolueeseen, Maltan ritareihin, temppeli-ritareihin, Mustaan aatelistoon, jesuiittoihin, Ulkomaansuhteiden neuvostoon, Trilateraaliseen komissioon, skotlantilaiseen riittiin, Skull & Bonesiin, Ordo Templi Orientisiin, jne.
Kansainvaellus-legendat joihin liittyvät valtaisat luolat eivät ole rajoittuneita lounaisosiin. Monet intiaanit eteläisissä osavaltioissa ja Uudessa Englannissa toistavat tätä samaa teemaa melkein sanatarkasti. Meidän ei myöskään pitäisi rajoittaa tällaisia kertomuksia Pohjois-Amerikkaan, sillä niitä löytyy runsaasti kaikkialta maailmasta.
Jos navaho-intiaanit todellakin muuttivat luolamaailmaa pitkin jostakin etäisestä maailmasta, sitten olisivatko he voineet "nousta" luolista naapuriensa hopi-intiaanien kanssa? Harold Courlander, kirjassaan The Fourth World of the Hopis kuvailee erästä muinaista "underworld":ista kertovaa hopi-legendaa. Huolimatta siitä onko tämä kertomus tarkka/todenperäinen, se kuitenkin osoittaa tällaisen maailman olemassaolon MAHDOLLISUUDEN sekä on kaikkein päällimmäisenä monien amerikan intiaani-heimojen mielissä ja legendoissa.
Courlander kuvailee tätä hopi-legendaa joka sanoo että hopien esi-isät, ennen heidän "nousemistaan" maan pinnalle, vaelsivat erilaisten luola-alueiden läpi kunnes he tulivat "kolmanteen" luola-maailmaan -- tai tähän valtakuntaan "Four Corners":in alueen alla lounaassa, sarjaan luolastoja jotka olivat hyvin laajoja ja missä vilja kykeni kasvamaan jossain määrin. Elämä siellä lopulta muuttui hyvin ahdistavaksi hopi-intiaanien enemmistön kannalta kun muutama heidän jäsenistään alkoi harjoittaa velhoutta. Nämä "rauhaa rakastavat" hopit myöhemmin lähtivät tästä luola-maailmasta (pyrkimyksenä paeta näiden velhojen valtaa jotka tekivät yhteistyötä nousevien reptilialaisten voimien kanssa?) matkalle joka kesti useita päiviä, jättäen velhot alapuolelleen. Jos tämä on totta, tämä ei välttämättä tarkoita että kaikki hopi-intiaanien esi-isät jotka jäivät maan alle tekisivät tällä hetkellä yhteistyötä reptilialaisten kanssa. Tri. Hank Krastman, jonka sallittiin astuvan maanalaiseen "hopi" -kaupunkiin Grand Canyonin alapuolella vuonna 1960 ja sen jälkeen, sanoo että nämä ihmiset joita hän kohtasi siellä olivat sillä hetkellä sodasa Harmaita vastaan. Maan päällä asuvilla hopeilla itsellään on legendoja koskien niitä jotka ovat vierailleen uudelleen tällä muinaisella traditionaalisella "suuaukolla". Jotkut ehdottavat että tämä "sipapu" on kiviröykkiön kätkössä, kun taas toiset ovat sitä mieltä että pieni lampi sinetöi sisäänkäynnin tähän luola-maailmaan. Miten tahansa, useimmat hopi-intiaanit ovat yhtä mieltä siitä että tämä muinainen paikka on jossakin lähellä Colorado-joen ja Pienen Colorado-joen yhtymäkohtaa. Kuten Courlander paljastaa kirjansa sivulla 213-214:
"Tämä kertomus matkasta Grand Canyonille vahvistaa kertomuksen jonka Don Talayesva tai Oraibi antoi, kuten se on tallennettuna Mischa Titievin artikkelissa "A Hopi Salt Expedition" American Anthropologist -lehdessä vuodelta 1937. Tämä kertomus sisältää yksityiskohtaisia viitteitä kaikkiin pyhättöihin ja pyhiin paikkoihin suola-tien varrella. Tämä legenda ensisijaisesti kuuluu Third Mesa -kyliin -- Oraibiin, Hotevillaan ja Bakaviin (Bocobi) -- sekä Moencopiin, Oraibin haarautumiin. Entisinä aikoina nämä kylät tekivät tutkimusmatkoja Grand Canyoniin kerätäkseen suolaa. Erään Third Mesan klaanin mukaan, Grand Canyon ei sisällä ainoastaan pyhiä suola-vaippoja ja pyhättöjä, vaan myös tämän sipapunin jonka kautta ihmiskunta nousi Kolmannesta (alapuolisesta) maailmasta. Kuten Titiev kertoo kuvauksen jonka Don Talayesva on hänelle antanut:Saattaa olla sattumaa, tai sitten ei, mutta Hollow Hassle -uutiskirjeen eräässä varhaisessa numerossa kerrottiin erään naisen uskomuksesta (hän ei kertonut mistä hän sai informaationsa) että luolissa 1,5 mailia pohjoisen Arizonan ja Uuden Meksikon alla on jäänteet eräästä kaikkein vanhimmasta ihmisten sivilisaatiosta.'Se oli kauan ennenkuin tämä tutkimusmatka löysi itsensä lähestymästä Kivaa, tätä alkuperäistä sipapua jonka kautta ihmiskunta nousi underworldistä. Sen ympärillä on pehmeää, kosteaa maata, sekä pensaiden ulompi kehä nimeltään pilakho. Raivaten tietään kasvillisuuden reunuksen läpi, joukko astui sisemmälle kehälle jossa tämä Kiva sijaitsee. Tämä Sipapu on ääriään myöten täynnä kellertävää vettä, joka on samanväristä kuin ympäröivä maaperä, joka palvelee kantena niin että tavalliset ihmiset eivät kenties näe näitä ihmeellisiä asioita joita on maan alla.'""Walpit ja muut First Mesan eivät ole samaa mieltä että tämä sipapuni on siinä, vakuuttaen että sen sijaintia ei enää tunneta. Tämä suola-myytti joka on annettu tässä ei ole First Mesan uskomus. Walpi tavanomaisesti teki suola-matkojaan Zuniin lounaaseen. Viime vuosina, tietysti, käytännöllisesti katsoen kaikki hopien suola-tutkimusmatkat on tehty lähimmille kauppa-paikoille..."