Untitled Document

Piri Reisin kartta

http://www.dreamscape.com/morgana/larissa2.htm

Kuva 1

Piri Reisin kartta, joka on aito dokumentti, ei väärennös, piirrettiin Konstantinopolissa vuonna 1513. Se keskittyy Afrikan länsirannikkoon, Etelä-Amerikan itärannikkoon, sekä Etelämantereen rannikkoon. Piri Reis ei olisi voinut hankkia tietoaan viimeksi mainitusta alueesta sen aikaisilta tutkijoilta sillä Etelämanner oli tuntematon vuoteen 1818 asti, yli 300 vuotta kartan piirtämisen jälkeen. Tämä Kuningatar Maudin jäästä vapaa rannikko, jonka kartta näyttää, on suuri arvoitus sillä geologinen todistusaineisto vahvistaa että viimeinen aika jolloin se olisi voitu piirtää jäättömänä oli noin vuonna 4000 e.Kr. Ei voida osoittaa varhaisinta aikaa jolloin tällainen tehtävä olisi voitu suorittaa, mutta näyttää siltä että Kuningatar Maudin maan rantaviiva on pysynyt muuttumattomana ainakin 9000 vuotta ennenkuin jää valtasi sen kokonaan. Ei tunneta sivilisaatiota jolla olisi ollut kykyä tai tahtoa tutkia tätä rannikkoa tänä kyseisenä ajanjaksona, eli vuosina 13000 e.Kr - 4000 e.Kr.

Kuinka tämä voidaan selittää? Piri Reis antaa meille vastauksen muistiinpanoissaan jotka hän on kirjoittanut omin käsin tähän karttaan. Tässä hän kertoo meille että hän ei ole vastuussa piirroksista. Sitä vastoin hän rehellisesti toteaa että hänen roolinsa oli pelkästään kopioija ja että tämä kartta oli koottu useista kartoista. Jotkut näistä kartoista olivat piirtäneet aikakauden muut tutkimusmatkailijat mukaanlukien Christopher Columbus, joka oli siihen mennessä ehtinyt Etelä-Amerikkaan ja Karibialle, mutta muut dokumentit ovat todella vanhoja; ne ajoitetaan neljännelle vuosisadalle e.Kr tai aikaisemmaksi.


Piri Reis ei lähde arvailemaan että ketkä olisivat piirtäneet nämä aiemmat kartat. Vuonna 1963, kuitenkin, professori Charles H. Hapgood esitti uuden ja ajatuksia herättävän ratkaisun tähän ongelmaan. Jotkin osat kartoista, erityisesti ne joiden sanotaan pohjautuvan vanhempiin lähteisiin (400 e.Kr) ovat olleet alunperin vieläkin varhaisemmalta ajalta:

"Näyttää siltä että tämä tarkka informaatio on siirtynyt isältä pojalle. Näyttää siltä että tuntemattomat ihmiset ovat piirtäneet tämän kartan alunperin ja että nämä ovat siirtyneet minolaisille tai foinikealaisille yli tuhannen vuoden ajaksi; nämä olivat muinaisen maailman suurimpia merenkulkijoita. Meillä on todisteita että ne kerättiin ja niitä tutkittiin Alexandrian yliopiston kirjastossa ja että siellä työskennelleet maantieteilijät kopioivat niitä."

Alexandriasta, Hapgoodin tutkimusten mukaan, kopiot ja jotkin alkuperäiset kartat siirrettiin muihin yliopistoihin -- kuuluisaan Konstantinipoliin. Lopulta, kun venetsialaiset valloittivat Konstantinopolin Neljännen ristiretken aikana vuonna 1204, nämä kartat löysivät tiensä eurooppalaisten merenkulkijoiden ja seikkailijoiden käsiin:

"Useimmat kartat kuvasivat Välimerta ja Mustaamerta. Mutta karttoja myös muiltakin alueilta löytyi. Näihin sisältyi karttoja Amerikoista sekä karttoja Pohjoisnavalta ja etelämantereen vesiltä. On selvää että nämä muinaiset tutkimusmatkailijat matkasivat navalta toiselle. Todistusaineisto osoittaa että jotkin muinaiset ihmiset tutkivat Etelämannerta silloin kun sen rannikko oli vapaa jäästä. On selvää, myös, että heillä oli navigaatiolaitteita jonka veroisia oli olemassa vasta 1700-luvun puolivälistä lähtien. Tämä todistusaineisto muinaisesat teknologiasta tukee monia muitakin hypoteesejä unohdetuista sivilisaatioista. Tutkijat ovat pystyneet kumoamaan monet todisteet pelkkinä myytteinä, mutta tässä meillä on todiste jota ei voida kumota. Tämä todiste vaatii että kaikki muutkin todisteet pitäisi tutkia uudelleen avoimin silmin."

Tämä Piri Reisin kartta näyttää sisältävän yllättävää rinnakkaista todistusaineistoa joka tukee ajatusta geologisella mittapuulla äskettäin tapahtuneesta Etelämantereen jäätymisestä joka oli seurausta mentereen liikkeestä. Koska tämä kartta on piirretty ennen vuotta 4000 e.Kr, sen vaikutukset ihmiskunnan sivilisaation historiaan ovat huimaavat. Ennen vuotta 4000 e.Kr ei pitänyt olla sivilisaatioita lainkaan.


Akateeminen konsensus on seuraavanlainen:


Ensin sivilisaatio kehittyi Lähi-itään "Hedelmällisen puolikuun" alueelle.


Tämä kehitys alkoi vasta vuoden 4000 e.Kr jälkeen ja huipentui varhaisimpiin todellisiin sivilisaatioihin (Sumeriin ja Egyptiin) vuoden 3000 e.Kr vaiheilla, jota seurasivat pian Indus-joen laakso ja Kiina.


Noin 1500 vuotta myöhemmin, sivilisaatioita kehittyi spontaanisti ja itsenäisesti Amerikoihin.


Vuodesta 3000 e.Kr (Vanhassa maailmassa) ja vuodesta 1500 e.Kr (Uudessa maailmassa) lähtien sivilisaatiot kehittyivät tasaisesti monimutkaisemmiksi.


Piri Reisin kartan todisteet kääntävät tämän kaiken päälaelleen.


Kuten Luutnantti Ohlmeyer myönsi kirjeessään Hapgoodille vuonna 1960, Piri Reisin kartta kuvaa Kuningatar Maudin maan topografiaa sellaisena kuin se on jään alla. Tämä profiili oli täysin piilossa vuodesta 4000 e.Kr lähtien jolloin jää peitti sen, kunnes se paljastui uudestaan huolellisen seismisen tutkimuksen seurauksena joka suoritettiin vuonna 1949 brittiläis-ruotsalaisen tutkimusretkikunnan toimesta.


Piri Reisin kartta sisältää muitakin mysteereitä kuin vain Antarktiksen.


Piirretty vuonna 1513, tämä kartta paljastaa outoa tietoa Etelä-Amerikasta -- ei ainoastaan itärannikosta vaan Andeista ja Länsiosasta. Kartta näyttää kuinka Amazon-joki saa alkunsa näiltä tutkimattomilta vuorilta ja virtaa itään.


Koska kartta on koottu yli kahdestakymmenestä eri ikäisestä lähteestä, tässä kartassa kuvataan Amazon, ei vain kerran vaan kahdesti (luultavasti erehdyksestä). Ensimmäisessä kuvauksessa ei ole tärkeää Marajon saarta. Hapgoodin mukaan, tämä vihjaa siihen että alkuperäinen lähde on ollut kenties 15000 vuotta vanha jolloin Marajon saari oli osa mannerta joen pohjoispuolella. Toinen kuvaus sisältää Marajon saaren vaikka se löydettiin vasta vuonna 1543. Taas kerran, nousee esiin mahdollisuus tuntemattoman sivilisaation olemassaolosta joka tutki ja kuvasi Maapallon muuttuvia kasvoja useiden vuosituhansien aikana.


Vaikka Falkland-saaret löydettiin vasta vuonna 1592, ne ovat tässä kartassa oikeassa paikassa.


Piri Reisin kartta näyttää suuren saaren Atlantilla Etelä-Amerikan rannikon eteläpuolella missä ei nyt ole saaria. Onko puhdas sattuma että tämä "kuvitteellinen" saari sijaitsee juuri merenpohjan harjanteen kohdalla aivan Päiväntasaajan pohjoispuolella 700 mailia itään Brasilian rannikolta jossa pienet Pietarin ja paavalin kalliot sijaitsevat aivan merenpinnan alapuolella? Vai onko kartta piirretty keskellä viimeistä jääkautta jolloin merenpinta oli alempana?

Kuva 2


Tämä selonteko herättää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.


On hyvinkin mahdollista että kartat on alumperin piirretty 6000 vuotta sitten jolloin etelämantereen rannikko ei ollut jään peitossa (nyt paikalla on puolitoista kilometriä paksu jää). Epäilen kuitenkin teoriaa että manner olisi liikkunut minnekään, joten ilmasto olisi ollut silloin nykyistä lämpimämpi. Kartassa Etelämanner on kuvattu 3000 kilometriä liian pohjoiseen ja se on yhteydessä Etelä-Amerikkaan. Tämä selittyy sillä että Reis on koonnut kartan useista paloista eikä hän ole osannut sijoittaa Etelämannerta aivan oikein, kuitenkin sinnepäin.


Saari Pohjois-Amerikan itärannikolla ei ole Atlantis, vaikka eräällä New Age -sivustolla niin väitetäänkin. Ollakseen Atlantis se on aivan väärässä paikassa, sitäpaitsi Azorien saariryhmä on kuvattu karttaan aivan oikein keskelle Atlantin valtamerta. Tämä saari voisi paremminkin olla Grönlanti, tosin sekin on hieman väärässä paikassa. Se että Grönlanti on kuvattu saareksi puhuu myös lämpimän ilmaston puolesta; sen ympäri on kyetty purjehtimaan.


Joka tapauksessa tämä kartta osoittaa vääräksi nykyisen käsityksen historiasta. Onko se piirretty ennen vedenpaisumusta? todennäköisesti, sillä oletettavaa on että Etelämanner sai jääpeitteen pian vedenpaisumuksen jälkeen eikä ole mitään dokumenttia sivilisaatiosta joka olisi purjehtinut maapallon ympäri viimeisen 6000 vuoden aikana.


Pasi Toivonen



Takaisin