Untitled Document

Harry Potter ja puoliverinen prinssi

"Malfoyn loitsu ohitti Harryn vain muutaman tuuman päästä pirstoen lampun seinällä hänen takanaan... 'Sectumsembra!' Harry karjui lattialta heiluttaen taikasauvaansa villisti. Veri virtasi Malfoyn kasvoilta ja rintakehästä aivan kuin häntä olisi isketty näkymättömällä miekalla." [1]


"Tarina Harry Potterista on allegorinen: Se on kirjoitettu ja puettu fantasian kaapuun, vaikka todellisuudessa se on huolellisesti kirjoitettu kuvaus okkultistiseen järjestykseen vihkiytyneen koulutuksesta ja toiminnasta. Tarina on yhtäläinen Gavin ja Yvonne Frostin kirjoittamien todellisten okkulttisten kirjojen kanssa; he johtavat kaikkein kuuluisinta noitakoulua Brittein saarilla," sanoo Peter, Kultaisen aamunkoiton Hermeettisen järjestyksen veljeskunnan entinen jäsen (http://www.crossroad.to/ask-peter/index.htm). [2]


"Olen fanaattinen. Minä rakastan niiden lukemista." -- Ashley, ikä 14 vuotta. [3]


Samalla kun Potter-intohimo saavuttaa uuden huipun, on aika ottaa esiin toinen näkökulma siihen, miten tämä nuori velho vaikuttaa kristillisiin uskomuksiin. Loppujen lopuksi, Rowlingin kuudes kirja seikkailuista okkultismin maailmassa on rikkonut kaikki ennätykset. Melkein seitsemän miljoonaa kopiota myytiin Yhdysvalloissa ensimmäisten 24 tunnin aikana. Miksi Harryn virtuaalinen maailma on niin houkutteleva? Voisiko tästä uudesta mytologiasta tulla uskontojen suuri tasa-arvoistaja, joka sulauttaa buddhalaisten, muslimien, hindujen ja kristittyjen yhteisöt 21. vuosisadan pakanismiin?


Nimettömän vierailijan kirjoitus havainnollistaa sen viettelevää voimaa jonka kohteena "kristityt" nuoret ovat:

"Harry Potter on pelkästään teos joka on luotu viihdyttämään lukijoita. Se opettaa lapsia lukemaan ja käyttämään mielikuvitustaan. Meidän yhteisömme on todella ylireagoinut, erityisesti kirkko. Minä olen uskollinen seuraaja joka nauttii lukemisesta... Harry Potter rohkaisee taikuuteen ja minä toivon että te kaikki ymmärrätte iloita siitä mitä jumalat antavat meille Harry Potterin kaltaisten loistavien tarinoiden kautta... Ovatko nämä pahoja? Eikö meidän pitäisi olla juhlimatta Halloweenia? Mihin sinä vedät rajan?"

Jumala on vetänyt joitakin tiettyjä rajoja. Varjellakseen meitä vaaroilta joita me emme voi edes käsittää, meidän rakastava Isämme asetti selkeät rajat jotka olisi viisasta ottaa huomioon. [4] Esimerkiksi, Hän kertoo meille että jokainen, joka harjoittaa noituutta, tekee taikoja tai ennustelee merkeistä on kauhistus Herralle (Deuteronomium 18:10-12). Mitä tämä kertoo meille Jumalan asenteesta Harryn ja Dumbledoren kaltaisten hengellisiin malleihin? Kuinka tämä sopii hänen varoitukseensa joka on annettu Roomalaiskirjeen luvussa 12:9: "...kammokaa pahaa, riippukaa hyvässä kiinni..."?


Jos nämä kysymykset loukkaavat sinua, sinä kenties haluat lopettaa lukemisen tähän. En yritä käännyttää sinua väkisin tai pakottaa sinua kuuntelemaan sellaista mitä sinä et halua kuulla. Mutta jos sinä haluat ymmärtää viettelevän tarinan voiman ja sen kuinka varjella lapsesi miltei ylivoimaiselta paineelta mukautua ja tehdä kompromisseja, ole hyvä ja tule mukaani tutkimaan joitakin ajattomia strategioita jotka ovat koko maailman mädännäisyyden takana.

Luoda virtuaalinen kokemus mielikuvitusta käyttäen

Ihmisen mielikuvitus on avain muutokseen! Se tekee vain muutamia kysymyksiä ja harvoin vastustaa eksytystä. Mielikuvituksen kautta, okkulttiset mielikuvat ja suggestiot ottavat todellisuuden kaltaisen ulottuvuuden, niin että voivat vääristää ja muuttaa meidän arvojamme tehokkaammin kuin faktat tai realiteetit. Ei ole sattumaa että muutosagentit kouluissa haluavat kouluttaa lapset käyttämään tätä suosittua vaihtoehtoa rationaaliselle ajattelulle. Aivopestyinä vastaamaan jännittäviin suggestioihin mielikuvituksellaan, lapsia voidaan helposti johdattaa ja manipuloida (katso "Aivopesua Amerikassa", http://www.crossroad.to/articles2/brainwashing.html).


Tri. Donald A. Cowan, Dallasin yliopiston presidentti antaa hyvän yhteenvedon tästä strategiasta: "Mikä korvaa logiikan, faktat ja analyysin tulevina aikoina? Keskeinen ajattelukanava tänä uutena aikakautena on mielikuvitus... Mielikuvitus on aktiivinen, luova kulttuurillinen agentti, joka muuttaa hiomattoman materiaalin korkeammalle, tietoisemmalle tasolle." [5]


Tietysti, meidän Luojamme tuntee mielikuvituksen haavoittuvuuden. Genesis 8:21 sanoo: "...sillä ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka." Matteus 5:28 sanoo: "Mutta minä sanon teille: Jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa."


Se tosiasia että innokkaat Potter-fanit näkevät taikoja ja tappavia loitsuja vain mielikuvituksessaan, ei tee tyhjäksi henkisten mielikuvien vaikutusta. Joten, jotta sydämissämme olisi rauha ja turvallisuus, meidän ei saisi antaa näiden asioiden antaa viihdyttää itseämme. Tämä saattaa kuulostaa suvaitsemattomalta niistä jotka ovat omaksuneet aikamme suvaitsevaisemman tai sallivamman jumalan. Mutta, ihmisten mielipiteet eivät muuta Jumalan tahtoa. Ne vain sulkevat Hänet ulkopuolelle, jättäen meidät nojaamaan omien resurssiemme varaan (Sananlaskut 1:27-33, http://www.crossroad.to/HisWord/verses/topics/judgement.html).


Jumalalla on hyviä syitä varoittaa meitä pysymään erossa niin virtuaalisesta kuin oikeastakin okkultismista. Meidän tietoinen mielemme kenties kykenee erottamaan nämä kaksi, mutta tunteemme hämärtävät nämä erot. Potter-fanit surevat fiktionaalisten sankarien kuolemaa aivan kuin ne olisivat oikeita henkilöitä. Ajatuksissaan, he iloitsevat Harryn voittoisista loitsuista -- aivan kuin kyseessä olisi joku suosikki-urheilija. Mielikuvituksessa, fantasia ja todellisuus sulautuvat yhteen.


Näin tekevät okkultismin valoisat ja pimeät voimat. Harryn seikkailut johtavat sinut kuvittelemaan että tämän nuoren velhon magia on hyvää ja että Voldemortin magia on pahaa; mutta todellisuudessa, voima molempien takana on sama. Molemmat nojaavat (1) keskittyneen ihmisen komennukseen; ja (2) jonkinlaiseen okkulttiseen kaavaan jonka on tarkoitus vedota yliluonnolliseen voimaan. Vaikka "pimeä puoli" näyttää vahingollisemmalta, "valoisa puoli" on paljon petollisempi. Ihmiset laskevat suojaverhonsa, sillä se näyttää hyvältä, ei pahalta. Se näyttää jännittävältä, ei pelottavalta.


Lue kanssani seuraavat rivit tuoreimmasta kirjasta. Näissä kohdin fanit eläytyvät voimakkaasti kirjan hahmoihin. Millaisia uskomuksia ja arvoja ne antavat lukijalle?


Ensimmäisessä kohtauksessa sinä tapaat Professori Snapen, Harryyn vihamielisesti suhtautuvan taikajuomien valmistajan, joka on nyt ylennetty opettamaan "puolustautumista pimeyden voimien hyökkäyksiä vastaan".

"Te jakaudutte nyt," Snape jatkoi, "pareiksi. Toinen osapuoli yrittää loitsia toisen ilman sanoja. Toinen yrittää kumota loitsun myös sanoitta. Jatkakaa."


...moni yritti kuiskata loitsun sen sijaan että olisi yrittänyt sanoa sen ääneen...


"Surkeaa, Weasley [Harryn ystävä Ron]," sanoi Snape hetken perästä. "Anna minun näyttää sinulle --"


Hän käänsi sauvansa Harrya kohti niin nopeasti että Harry reagoi vaistomaisesti; kaikki ajatukset nonverbaalisista loitsuista unohtaneena hän huusi: "Protego!" Hänen suojaloitsunsa oli niin voimakas että Snape menetti tasapainonsa ja törmäsi pöytään. Koko luokka katsoi kun Snape oikaisi itsensä rypistäen kulmiaan.


"Muistatko minun sanoneen sinulle että me harjoittelemme äänettömiä loitsuja, Potter?"

"Kyllä," sanoi Harry hiljaa.

"Kyllä sir."

"Ei ole tarpeen kutsua minua 'sir,' Professori."

Sanat tulivat ulos hänestä ennenkuin hän tiesi mitä oli sanomassa. Useat oppilaat haukkoivat henkeä mukaanlukien Hermione. Snapen takana, kuitenkin, Ron, Dean ja Seamus virnistelivät kiitollisesti.

"Jälki-istuntoa, lauantai-iltana, minun toimistossani," sanoi Snape. "Minä en ota suunsoittoa vastaan keneltäkään, Potter, en edes 'valitulta'."

"Se oli loistavaa, Harry," ylisti Ron sitten kun he olivat turvallisesti matkalla välitunnille hiukan myöhemmin.

"Sinun ei olisi pitänyt sanoa sitä," sanoi Hermione, katsellen vihaisena Roniin.

Avainhahmo seuraavassa kohtauksessa on Ginny Weasley, Ronin nuorempi sisar ja Harryn salainen rakas. Jotkut muistanevat että kirjassa "Salaisuuksien kammio" paha Voldemort hallitsi häntä hänen löydettyään V:n vanhan kirjan jossa oli osa hänen sieluaan. Millaisia arvoja tämä saattaa siirtää lukijalle?

"Kuinka sinä päädyit tänne, Ginny?"


"Hän näki minun taikovan Zacharias Smithin," sanoi Ginny. "Sinä muistat tämän idiootin Hufflepuffista? Hän vain jatkoi kyselyjään että mitä toimistossa tapahtui, ja lopuksi hän ärsytti minua niin paljon että minä taioin hänet -- kun Slughorn tuli sisään. Luulin joutuvani jälki-istuntoon mutta hän vain ajatteli että se oli todella hyvä loitsu ja kutsui minut lounaalle."

Sekoittaen tunteita ja luoden muistikuvia

Meidän aivomme ovat paljon vastaanottavaisempia vastakkaisille arvoille kuin me kuvittelemmekaan. Ja mitä enemmän nämä okkulttiset kuvat ja suggestiot herättävät meidän tunteitamme -- rakkautta, naurua, pelkoa, vihaa tai raivoa -- sitä tehokkaammin ne istuttavat uusia arvoja meidän mieliimme ja sinetöivät nämä arvot meidän muistiimme. Tuloksena, nuoret ympäri maailman ovat oppineet rakastamaan pahaa ja halveksimaan totuutta -- aivan kuten Jumala varoittaa meitä Psalmissa 52:3: "Sinä rakastat pahaa etkä hyvää."


Heinäkuun 16. päivä havainnollisti tämän prinsiipin hyvin. Odotettu kuudennen kirjan ilmestyminen herätti innostusta ympäri maailman. Kello 00:01, sadat tuhannet lapset Amerikasta Australiaan jonottivat lähimmän kirjakaupan edessä vastaanottaakseen himoitun kopion Harryn tuoreimmista seikkailuista. Puettuina mustiin viittoihin, laseihin ja tötteröhattuihin -- ja salama otsassaan ja taikasauva kädessään -- he juhlistivat Potterin viettelevää voimaa ja mystillistä jännitystä.


"'Olen fanaattinen,' juhlisti 14-vuotias Ashley, joka on lukenut kaikki viisi kirjaa viiteen kertaa. 'Minä rakastan niiden lukemista. Ne saavat sinut koukkuun. Hänen sisarensa, Lauren, 10, vahvistaa Ashleyn kiihkon. 'Ashley ottaa ne mukaansa kaikkialle,' hän sanoi." [3]


Kun Neiti Rowling kirjoitti ensimmäisen kirjan, hän ei voinut nähdä ennalta sitä suosiota joka hänellä eräänä päivänä olisi. Tämä tarina, hän sanoi, tuli hänen mieleensä kauan sitten kun hän istui junassa. Mutta monet koettavat hyödyntää hänen suosiotaan omiin tarkoitusperiinsä. Hänen kirjojensa amerikkalainen julkaisija, on valmistellut julkisten koulujen opinto-ohjelman joka perustuu pakanalliseen maailmankuvaan. Kirkot ovat järjestäneet Harry Potter -pyhäkouluopetusta sekä pieniä ryhmä-dialogeja -- perehdyttäen lapset ja nuoret hauskaan "opetus" -toimintaan. Suurin osa opetuksesta tapahtuu pienissä ryhmissä dialektisen prosessin kautta. Opettajan johdolla heidät perehdytetään ajattelemaan dialektisesti -- yhteisöllisyyden ja suvaitsevaisuuden nimissä he opettelevat sovittamaan relevantteja vastakkaisuuksia.


Mutta kuinka sinä sovitat mielipiteet Kristinusko versus Pakanismi, yhteisöllisyys versus erottautuminen, hyvä versus paha, ja niin edelleen? Millaisia asenteita lapset oppivat toisiltaan liittyen hyvään ja pahaan Harry Potter -kirjoissa?


Olisi luontevaa heille sovittaa konfliktit pakanallisten myyttien ja Raamatun totuuksien välillä määritellen uudelleen traditionaaliset sanat, etsimällä suvaitsevaisempia tulkintoja Raamatusta, järkeistämällä raamatullisia rajoja, sekä rohkaisemalla ryhmä-konsensukseen. He voivat jopa juhlistaa löytämäänsä "vapautta" ajatella "laatikon ulkopuolella". Mutta mikään näistä "ratkaisuista" ei voi muuttaa totuutta niinkuin se on kirjoitettu Raamattuun:

"Voi niitä, jotka sanovat pahan hyväksi ja hyvän pahaksi, jotka tekevät pimeyden valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi, jotka tekevät karvaan makeaksi ja makean karvaaksi! Voi niitä, jotka ovat viisaita omissa silmissään ja ymmärtäväisiä omasta mielestänsä!" [Jesaja 5:20-21]

Pohdi seuraavaa esimerkkiä. Harry ja hänen luokkatoverinsa kuuntelevat ylitsevuotavaa Professori Slughornia, taikajuomien opettajaa joka korvasi Professori Snapen. Hän näyttää heille pulloa jossa on kullanväristä nestettä jonka Harry tämän jälkeen "voitti" jossain määrin kyseenalaisin keinoin:

"Tuota, tämä näin, rouvat ja Herrat -- on kaikkein kummallisin pieni juoma nimeltään Felix Felicis. Minä otan sitä," hän kääntyi, hymyillen, katsomaan Hermionea joka oli juuri päästänyt äänekkään huokauksen, "jotta tietäisitte mitä Felix Felicis tekee, Miss Granger?"


"Se on nestemäistä onnea," sanoi Hermione innostuneesti. "Se tekee sinut onnekkaaksi!"


"Aivan oikein... Kyllä, se on hassu pieni juoma, Felix Felicis," sanoi Slughorn. "Epätoivoisen vaikeaa valmistaa ja katastrofaaliset seuraukset mikäli menee pieleen. Kuitenkin, oikein valmistettuna, kuten tämä on ollut, sinä havaitset että kaikki sinun pyrkimyksesi onnistuvat... Ainakin siihen asti kunnes sen vaikutus lakkaa."


Vuoden kuluttua...


"Joten, Harry, sinä aiot käyttää Felix Felicistä, vai mitä?" Ron vaati.


"Kyllä, luulen että niin on parasta," sanoi Harry. "En usko että tarvitsen sitä kaikkea... Kaksi tai kolme tuntia pitäisi riittää."


"On upea tunne kun sinä otat sitä," sanoi Ron muistuttaen. "Kuten että sinä et voi tehdä mitään väärin."


"Mistä te puhutte?" Hermione sanoi, nauraen. "Sinä et ole koskaan maistanut sitä, Ron!"


"Pohjanmaan kautta," sanoi Harry ja nosti pienen pullon ja mittasi siitä huolellisesti kulauksen."


"Miltä tuntuu," kuiskasi Hermione.


Harry ei vastannut hetkeen. Sitten, hitaasti mutta varmasti, hilpeä tunne loputtomista mahdollisuuksista valtasi hänet; hän tunsi että hän voisi ikäänkuin tehdä mitä tahansa, mitä vain... Hän nousi jaloilleen, hymyillen täynnä itseluottamusta.


"Erinomaista," hän sanoi... Minä menen Tylypahkaan, minulla on hyvä tunne menemisestä Tylypahkaan."


"Sinulla on hyvä tunne suuren hämähäkin hautaamisesta?" Ron kysyi, näyttäen tyrmistyneeltä.


"Kyllä," sanoi Harry, vetäen näkymättömyysviittansa laukustaan. "Minä tunnen että se on paikka jossa olla tänä iltana; sinä tiedät mitä minä tarkoitan?"


"Ei," sanoivat Ron ja Hermione yhdessä, molemmat katsoen nyt huolestuneina...


"Luota minuun," sanoi Harry. "Minä tiedän mitä minä teen... tai ainakin --" hän avasi luottavaisena oven -- "Felix tietää."

Taustahälyyn upottaminen

"Taustahälyyn uopttaminen (sensory immersion) auttaa lukijoita tarttumaan todellisuuteen illuusion kautta," kirjoitti Harvardin professori Chris Dede, globaali johtaja opetuksellisten teknologia-ohjelmien kehittämisessä. [6]


Tietysti, tämä "todellisuus" josta nämä oppilaat saavat otteen "sensorien vaientamisen" kautta ei ole oikeaa todellisuutta vaan mielihyvää tuottava illuusio -- pseudo-todellisuus -- joka on suunniteltu miellyttämään ihmisluontoa sekä muuttamaan meidän ajattelutapamme. Nämä illuusiot houkuttelevat aikuisia ja lapsia samalla tavoin. Eron tunteminen totuuden ja fiktion välillä ei loppujen lopuksi merkitse mitään. Me saatamme olla täysin tietoisia siitä että porkkana tai kana on ravitsevampaa kuin makeiset, mutta kuitenkin me tunteidemme perusteella saatamme valita jälkimmäisen (katso "suggestion voima", http://www.crossroad.to/articles2/suggestion.htm).


Television, elokuvien, musiikin ja mainosten kautta monet amerikkalaiset upotetaan hälyyn joka pommittaa heidän aivojaan ja tunteitaan. Ilman omia panostuksiamme, meidät opetetaan olemaan vastaanottavaisia ja "avarakatseisia". Kuitenkin, me olemme huonosti valmistautuneita vastustamaan näitä kulttuurillisia paineita. Tämän päivän postmodernit ajatukset -- jotka pilkkaavat totuutta ja varmuutta -- ovat repineet pois henkiset hampaat joita me tarvitsemme tehdäksemme viisaita päätöksiä. Ja jokaisen toiston myötä, petoksesta tulee yhä uskottavampi.


"...suggestioiden summa on lapsen mieli," kirjoitti Aldoux Huxley yli 70 vuota sitten kirjassaan "Uljas uusi maailma". Eikä ainoastaan lapsen mieli. Aikuisen mieli myös -- koko hänen elämänsä. "Mieli joka tuomitsee ja kaipaa ja päättää -- on koottu näistä suggestioista." [7]


Kun lapset ovat niin viehättyneitä Harry Potterista että he lukevat jokaisen kirjan yhä uudestaan, keskustelevat siitä ystäviensä kanssa, käyvät dialogia ryhmissä luokkahuoneissa ja kirjoittavat "Fan fictionia" perustuen tähän myyttiin, he "tekevät siitä omaansa". Heidän mielensä ja tunteensa ovat niin "kotonaan tässä tarinassa" että heidän oma kotinsa saattaa tuntua oudolta ja vieraalta.


Entinen Clinton Governor Schoolin (http://www.crossroad.to/text/articles/littleton5-99.html) oppilas, joka oli onnellisesti opiskellut epätodellisessa oppimisympäristössä eristäytyen perheestään, antoi hyvän yhteenvedon: "Nämä oppilaat sanovat: 'Tämä on täydellinen paikka. En koskaan halua mennä kotiin.' Minäkin sanoin näin useita kertoja."


Tämä "Kuvernöörin koulu tulevia johtajia varten" oli omaksunut useita avain-aivopesutekniikoita jotka auttavat meitä ymmärtämään tämän päivän muutos-strategioita:


  • Eristää oppilaat perheistä ja ystävistä (jotka takertuvat menneisiin arvoihin);

  • Saattaa häpeään tai halventaa entisiä auktoriteettejä (vanhemmat, pastorit, jne.);

  • Vahvistaa uusia uskomuksia ja arvoja (niitä jotka sopivat moniarvoisuuden ja yhteisällisyyden visioon);

  • Painottaa tunteisiin perustuvaa oppimista;

  • Upottaa oppilaat fantasiamaailmaan.

"Minun olisi mahdotonta kertoa sinulle kuinka jännittävä ja epätavallinen tämä opetuksellinen seikkailu on," sanoi entinen kuvernööri Bill Clinton. Tämä oli ennenkuin eräs entinen oppilas masentui niin että riisti hengen itseltään. [8]


Lasten ja nuorten upottaminen pakanalliseen uskomusjärjestelmään muuttaa heidän mielensä, muistonsa, uskomuksensa ja arvonsa. "Kristilliset" fanit joiden mielestä tämä tarina on vastustamaton kohtaavat kognitiivisen sekasorron joka on eräs hengellisen ja emotionaalisen hämmenntyksen muoto. Sosiaalisille ja opetuksellisille muutosagenteille, tämä tarkoituksellinen sekasorto on tärkeä askel prosessissa "sulattaa" mielet ja avata ne uuteen ajattelutapaan (http://www.crossroad.to/articles2/Reinvent1.htm). [9] Tämä tapahtuu kun lapsi yrittää sovittaa järkytystä aiheuttavat uudet suggestiot uskomuksiin jotka he ovat oppineet vanhemmiltaan.


Tässä seuraavassa kohtauksessa on kolme niin ilmeisen pahaa hahmoa että Harry ja muut "hyvät" okkultistit näyttävät miltei pyhymyksiltä. Nämä kolme konnaa palvelevat Voldemortia, tarinan pohjimmaista ilkiötä. Narcissa on Harrya kiusaavan luokkatoverin, Draco Malfoyn äiti. Hänen sisarensa, Bellatrix, joka on Veldemortin armeijan -- Death Eaters -- jäsen, tappoi Harryn kummin, Sirius Blackin ja kidutti kuoliaaksi Harryn ystävän, Nevillen, vahhemmat käyttäen loitsua. Huomioi seuraavien okkulttisten suggestioiden vaikutus lapseen joka on oppinut näkemään todellisuuden raamatullisesta perspektiivistä.

"Varmasti, Narcissa, minä teen rikkoutumattoman lupauksen," sanoi Snape hiljaa. "Kenties sinun sisaresi suostuu olemaan meidän sitoja."


Bellatrixin suu aukeni. Snape laskeutui polvilleen vastapäätä Narcissaa. Bellatrixin tyrmistyneen katseen alla he ottivat toisiaan kiinni oikeasta kädestään.


"Sinä tarvitset sauvasi, Bellatrix," sanoi Snape kylmästi.


Hän piirsi sen... Ja asetti sauvan kärjen heidän linkitettyjen käsiensä päälle.


Narcissa puhui: "Valvotko sinä, Serverus, minun poikaani, Dracoa, kun hän pyrkii täyttämään Mustan Lordin toiveet?"


"Lupaan," sanoi Snape.


Ohut kirkas liekki leimahti sauvasta ja levisi heidän käsiensä ympärille kuin puna hehkuinen lanka.


"Ja lupaatko, parhaan kykysi mukaan, suojella häntä vaikeuksilta?"


"Lupaan," sanoi Snape.


Toinen liekki leimahti sauvasta...


"Ja mikäli Draco epäonnistuu," kuiskasi Narcissa, "lupaatko sinä suorittaa tehtävän jonka Musta Lordi oli antanut Dracolle?"


"Minä lupaan," sanoi Snape.

---------------

Seuraava kappale sisältää kirjan juonen kannalta tärkeitä paljastuksia. Jos olet Potter-fani etkä ole vielä lukenut kirjaa, älä paina tästä.

---------------

Eristäminen ja epävarmuus

Vaikka miljoonat lapset ympäri maailman nyt imevät itseensä kuudennen Potter-seikkailun viestiä, useimmat heistä tekevät tämän synkän ja levottoman matkan okkultismiin yksin. Jollei kirjaa lueta ääneen ryhmässä, jokainen lukija kohtaa Harryn, Dumbledoren, Snapen ja Death Eatersit oman mielensä ja mielikuvituksensa kautta. Vaikka vanhemmat keskustelevat kirjasta jälkeenpäin, jokaisen joka lukee yksin täytyy kohdata tämä pahaenteinen ilmapiiri, loitsut ja murhat yksin. Kukaan ei jaa heidän henkilökohtaisia reaktioitaan kun he kääntävät uuden sivun.


Sitten kun tämä on istutettu mieleen, nämä muistot jatkavat lapsen Jumala-käsityksen värittämistä. Ne luultavasti herättävät kaipausta uusiin okkulttisiin jännitysnäytelmiin. Jokainen uusi kirja ja lukukerta vahvistavat tottumista kiellettyihin valtakuntiin. Vain muutamat ymmärtävät että todellinen okkultistinen maailma on paljon synkempi ja pelottavampi kuin mitä he voivat käsittää. Ja vain harvat tuntevat Jumalan ja Hänen Sanansa niin hyvin että voivat erottaa nämä hengelliset vääristymät. Nämä elintärkeät Raamatun jakeet näyttävät vierailta niille jotka ovat omaksuneet postmodernin ajatusmaailman (http://www.crossroad.to/charts/postmodernity.htm).


Olen saanut monia kirjeitä (http://www.crossroad.to/text/responses/HarryPotter.htm) lapsilta, nuorilta, vanhemmilta, pastoreilta ja opettajilta jotka kaikki vakuuttavat olevansa kristittyjä mutta kuitenkin rakastavat Harry Potteria. Heidän emotionaaliset argumenttinsa osoittavat että heidän ymmärryksensä Jumalan Sanan suhteen on pilattu kompromisseilla. Monissa tapauksissa, heidän ilmaistu uskonsa sopii täysin hengelliseen muutokseen jota minä olen kuvannut otsikon "Nouseva maailmanuskonto" alla (http://www.crossroad.to/articles2/rising-religion.htm).


Voitto

Jumala yksin voi johdattaa meitä turvallisesti houkutusten ja illuusioiden läpi jotka pommittavat meidän lapsiamme tässä jännitystä etsivässä kulttuurissa. Ja Hän vakuuttaa uskollisuuttaan yhä uudestaan niille jotka luottavat Häneen.


Minä puhuin pyhäkoulussa 15 vuotta sitten aiheesta "Taikakalujen ja symbolien epäpyhä voima". Vanhemmat ja opettajat ahtautuivat pieneen auditorioon, kun minä aloin näyttää kalvoja yksinkertaisista symboleista kuten Yin-Yang, rauhansymboli, ja ankh (egyptiläinen risti). Me keskustelimme niiden merkityksestä -- sekä siitä miksi niiden suosio on kasvanut räjähdysmäisesti.


MInulla ei ollut aikaa tehdä kalvoa monitahoisesta teosofisesta symbolista, joten minä aloin piirtää sitä puhtaalle kalvolle: ensin suuri ympyrä. Sitten kaksi kolmiota jotka muodostavat heksagrammin, sitten pieni pentagrammi ja hakaristi... Äkkiä, jokin voima iski minua rintaan. Hetkeksi minä menetin tasapainoni ja henkeni salpautui. Sitten, äkkiä minä tiesin mitä tapahtui. Olin tehnyt itseni haavoittuvaksi esitäen tietämättäni sellaista mikä on saattanut olla keskiaikainen alkemistinen rituaali tai toinen uskonnollinen traditio.


Edelleen yleisön edessä ja mikrofoni päällä minä huusin: "Anna minulle anteeksi, Herra! Peitä minut verelläsi. Jeesuksen kristuksen nimessä minä julistan Sinin voittoasi pimeydestä. Sinussa, ,e olemme 'enemmän kuin valloittajia!' Kiitos Sinulle, minun Herrani ja minun Kuninkaani!"


Yhtä nopeasti kuin se tulikin, tämä entiteetti katosi. Pyysin anteeksi säikähtäneeltä yleisöltä, pyysin heidän anteeksiantoaan typeryyteni johdosta sillä minä olin typerästi, vaikkakin tahattomasti kutsunut tämän pahan. Sitten me kaikki kiitimme Jumalaa Hänen antamastaan opetuksesta sekä suojelusta.


Niiden ihmisten joukossa jotka kokoontuivat ympärilleni oli nainen joka sanoi: "Minä luulen tietäväni mitä sinulle tapahtui. Kun sinä piirsit tätä symbolia, mies joka istui vieressäni liikuttu käsiään oudolla tavalla ja mumisi jotain ikäänkuin hän olisi tehnyt loitsun. Hän oli kenties tullut tuomaan okkulttista häiriötä."


Ainoastaan meidän Kaikkivaltias Jumala tietää tarkkaan mitä sinä päivänä tapahtui. Minä en kenties täysin ymmärrä meneillään olevaa ja voimistuvan hengellisen sodankäynnin yksityiskohtia, mutta Jumala painoi mieliimme kolme tärkeää asiaa:


  1. Paha on todellisuutta niin hengellisessä kuin fyysisessäkin maailmassa.

  2. Meillä on voitto Kristuksessa joka tekee meistä "enemmän kuin valloittajia" kun me tunnemme, rakastamme ja seuraamme Häntä.

  3. Sen, kuinka tärkeää on että meillä on joka hetki "Hengen miekka... Jumalan Sana" käsissämme tässä sotaa käyvässä maailmassa.

Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Valvokaa!"


Tänään, enemmän kuin koskaan aiemmin, meidän täytyy valvoa ja olla valmistautuneita. Meidän täytyy "olla kätkeytyneitä Häneen" ollen pukeutuneita itse Herran suojaan. Meillä ei ole varaa olla olettamusten varassa; me emme saa unohtaa, että jos me valitsemme oman tiemme mieluummin kuin Hänen tiensä, me olemme puolustuskyvyttömiä tässä raivoavassa sodassa. Mutta kulkemalla Hänen teitänsä me olemme turvassa.



Takaisin