INNER-EARTH ENTRANCES
PART 4: WORLD ENTRANCES
B. Alan Walton
Luku 41
Tämä seuraava mielenkiintoinen kirje julkaistiin AMAZING STORIES -aikakauslehdessä lokakuussa 1946. Se kertoo erään naisen kokemuksista oudon ilmiön kera lähellä Mt. Shastaa. Minä lainaan osia tästä pitkästä kirjeestä, joka julkaistiin sivuilla 173-177:
"Sirs, olen juuri palannut kahden viikon pituselta matkalta Weedistä, kaupungista joka on miltei yhtä lähellä Mt. Shastaa kuin sinä vain voit päästä.""Vaikka minulla ei ollut mainittavia kokemuksia muutaman ensimmäisen päivän ajalta, olin vakuuttunut että näiden vuorten ympärillä oli jotain, sillä en koskaan tuntenut olevani yksin. Mutta se ei ollut järin miellyttävä tunne. Minä tunsin että minua ikäänkuin tarkkailtiin. Seuraavana päivänä siellä, minä törmäsin sattumalta kauniiseen kukkaniittyyn. Se oli niin täydellinen että en olisi hämmästynyt vaikka olisin nähnyt keijujen tanssivan siellä. Minä menin maahan makaamaan ja yritin rentoutua, mutta minun täytyi vilkuilla silloin tällöin ympärilleni. Tämä hiljaisuus oli epämiellyttävää. Se oli täynnä jotakin näkymätöntä. Sinä voit kävellä koko päivän näkemättä sieluakaan. Ja minä toistuvasti eksyin. Olen hyvä retkeilijä ja minulla on suuntavaistoa, mutta tuntui siltä ikäänkuin joku tarkoituksella sekoittaa minua. On hyvin epämiellyttävä tunne tajuta etä olet eksyksissä oudossa paikassa. Joka kerta kun tämä tapahtui, minä kieltäydyin antamasta pakokauhulle yliotetta..."
"Minä tiedän että maaperässä on kenties ollut outoja voimia, koska minä näin koiran käyttäytyvän hyvin oudosti. Olin kävelemässä auringonlaskun aikaan ja kuljin pienen mökin ohi jonka edessä oli pieni punertava koira. Minut on kasvatettu tässä maassa koirien kanssa ja minä tunnen hyvin niiden tavat. Monesti ne kirmaavat maassa ja tuntuvat nauttivan sen tuoksusta. Mutta tällä koiralla oli kaikki kuolleen eläimen piirteet. Sen jalat olivat kohden taivasta, käpälät kiinni toisissaan, ja jopa sen suu oli kiinnittynyt kankeaan asentoon. Minä katsoin sitä jonkin aikaa, sitten lähdin kävelemään mökin ovea kohden kertoakseni heille että heillä on kuollut koira. Ollakseni varma, minä puhuin ensin koiralle. Se näytti nousevan transsistaan. Se pujottautui puoliksi avonaisen portin läpi ja tuli luokseni. Silitin sen päätä ja olin jatkamassa matkaani, mutta koira laittoi tassunsa jalkani päälle. Se ei halunnut minun lähtevän, ja eikä se näyttänyt lainkaan tavalliselta koiralta. Se katseli minua koko matkan kävellessäni tietä alaspäin, mitä oudoin katse silmissään. Minä ainoastaan mainitsen tämän tapauksen tuodakseni esiin sen tosiasian että maaperässä saattaa olla tietynlaisia virtauksia."
"En antaisi liian paljon painoarvoa tälle seuraavalle tapaukselle, mutta minä kerron sen joka tapauksessa. Olen hyvin käytännönläheinen ihminen, minä aina revin kaiken palasiksi analysoidessani sitä."
"Minä eliminoin kaikki materiaaliset tekijät, ja se mikä jää jäljelle on totuus. Ainakin minä saan tietää mitkä kokemuksistani ovat mielikuvituksen värittämiä ja mitkä eivät ole. Minä heräsin unesta, outoon sykkeeseen joka näytti tulevan minun vuoteeni alta. Ensin minä ajattelin että kyseessä saattaisi olla minun sydämeni lyönnit. Sinä tiedät kuinka sinä joskus kuulet sen tyynyn välityksellä. Mutta tämä oli erilaista. Se kuulosti siltä kuin joku näppäilisi harpun kieliä. Kuulosti siltä kuin syvällä maan alla olisi jonkinlainen mekanismi käynnissä. Minä koin sen myöhemmin ainoastaan yhden kerran, mutta paljon heikompana."
"Oli ainakin kolme kokemusta joiden tiedän olleen todellisia. Niistä jokainen tapahtui kun vähiten odotin sitä."
"Olin ollut siellä yli viikon enkä koskaan ollut vaeltanut yöllä. Tuona iltana, olin hyvin väsynyt, mutta minulla oli sisäinen pakko lähteä kävelylle. otin taskulamppuni ja lähdin valtatieltä kohti Mt. Shastaa. Oli tämä jännittävä vuorokaudenaika valoisan ja pimeän välillä. Oli ainoastaan munanmuotoinen kuu, ja muutama planeetta. Kun lähestyin tiettyä kukkulaa, satuin vilkaisemaan ylös, ja minä näin raketin kaltaisen esineen suuntaavan kohti kukkulaa. Se tapahtui niin nopeasti että en kyennyt sulattamaan sitä kuin vasta jälkeenpäin. Mutta se ei lentänyt liian nopeasti, niin etten olisi kyennyt havainnoimaan sitä. Olen nähnyt Halleyn komeetan kahdesti, ja olen nähnyt tähdenlentoja, mutta tämä ei ollut kumpainenkaan. Lähin tätä muistuttava asia, vaikkakaan ei täsmällinen, olisi lentokoneesta ulos heitetty soihtu. Ajattelin: 'Tämä on hassua. Kuka haluaisi sytyttää metsän palamaan?' Ja sitten minä ymmärsin että tällaisen merkin laskemisessa ei olisi muutenkaan järkeä, sillä tämä 'raketti' katosi kukkulan taakse. Jos se olisi lentänyt sinne pehmeästi, olisin ajatellut että se laskeutui kukkulan taakse, mutta se vain katosi keskellä taivasta. Minun havaintokykyni mukaan, siitä kohdasta jossa minä seisoin, tämä esine oli näkyvillä noin kolmen jalan verran. [20 asteen matkalla? Suom. huom.] Se näytti tulevan Venuksesta, matkaten kuuta kohden joka oli lähimpänä kukkulaa, ja sitten se katosi. Minä ajattelen että katoaminen tarkoitti sitä että se sammutti moottorinsa. Tämän 'raketin' pää oli kirkkaampi kuin sen häntä, ja tämä häntä koostui kirkkaista viivoista, aivan kuin suihkukoneen jättämät vanat. Kukkula jonka yllä alus katosi oli aivan Mt. Shastan itäpuolella. Jos tämä oli sitä mitä minä luulen, minä uskon että se laskeutui tähän vuoreen, aivan kuten lentokone saattaisi laskeutua hangaariin. Harder, joka oli geologien mukana tutkimassa tätä vuorta, sanoo että jäätiköllä on suuria luolia. Ja minä ajattelin että se oli hyvin hassua kun minä kerroin tästä kokemuksesta Youngille. Hän katsoi minua omituisesti ja kysyi että millä puolen vuorta tämä tapahtui. Kun minä sanoin että itäpuolella, hän hymyili vielä oudommin. Hän sanoi että miltei kaikki tapahtuu juuri sillä puolella... --- Emma Martinelli, 20240 Leavenworth St, San Francisco 9, Calif."
Tämä seuraava legenda, koskien erästä subterralaista kaupunkia Montrealista pohjoiseen (Kanadassa), on tallennettu C.M. Barbeaun kirjaan HURON AND WYANDOT MYTHOLOGY:
"...sota oli autioittanut tämän suurenmoisen saaren. Tämän tuhon oli aiheuttanut tuli jota Tseh-stah oli käyttänyt sekä pohjoistuuli jota Tah-weh-skah-reh oli käyttänyt. Mitään käyttökelpoista ei jäänyt jäljelle. Pitääkseen kansansa elossa kunnes hän voisi jälleenrakentaa tämän tuhotun saaren, Tseh-stah rakensi Yooh-wah-tah-yoh´in, tai suuren maanalaisen kaupungin kauas nykyisen Montrealin pohjoispuolelle. Hän vei kansansa tähän kaupunkiin, ja lähti itse jälleenrakentamaan tuhottua saarta... Tässä kaupungissa ihmiset olivat horroksessa, kuten käärmeet talvella. Heitä makasi tässä kaupungissa kaikissa asennoissa, ja he olivat ainoastaan puoliksi tajuissaan. Tämä nainen joka tuli taivaasta hallitsi heitä tulisella soihdullaan jonka Heh-noh, ukkosenjimala, oli antanut hänelle.""Tehdessää asiat uusiksi, Tseh-stah kykeni ainoastaan lisäämään heidän määräänsä sellaiseksi kuin he olivat ennen tuhoutumistaan tässä sodassa, ja sellaiseksi kuin hedät oli jätetty hänen itsensä sekä Tah-weh-skah-reh´in muokkauksen jälkeen. Tämä vaati äärettömän pitkän ajan."
"Sen jälkeen kun aikakaudet olivat kuluneet, Tseh-stah palasi Yooh-wah-tah-yoh´iin (tämä maanalainen kaupunki). Hän sanoi että työ oli tehty, ja että se (saari?) oli vielä liian uusi asuttavaksi. He aivät voisi palata ennenkuin Aurinko olisi kypsyttänyt Maapallon."
"Siinä Yooh-wah-tah-yoh´in (maanlaisen kaupungin) kohdassa jossa Wyandotit olivat voitiin nähdä kimaltava valo, ja Tseh-stah lähti Yooh-wah-tah-yoh´ista kohti pientä suuaukkoa. Hän näki tämän suurenmoisen saaren kokonaisuudessaan. Hän näki että se oli jo valmis vastaanottamaan tämän kansan jota varten se oli luotu, ja jota varten kaikki Luonnon teot julistivat päivin ja öin. Hän palasi Yooh-wah-tah-yoh´iin jossa hän neuvotteli (sat) tämän naisen kanssa joka oli tullut alas taivaasta tulisen soihtunsa kanssa jonka Heh-noh, ukkosenjumala, oli antanut hänelle. Hän ilmoitti Äidilleen että maailma huusi lastensa tähden. Nainen sanoi hänelle: 'Poikani, johda heitä arvokkuudella (tai: kuten ennen) sekä sijoita heidät leiriin. He tulevat minun luokseni matkallaan Pienten Ihmisten maahan.'"
"Sitten Tseh-stah laittoi maan järisemään perustuksiaan myöten. Heh-noh järisytti taivaita ja sai suuret vedet vyörymään ukkosen kera. Koko taivas leiskui hänen tulisia nuoliaan. Tämä suuri Yooh-wah-tah-yoh revittiin rikki.Kansa lähti marssille ja kulki eteenpäin. He marssivat tähän heitä odottavaan maailmaan. Kukkulat, vedet, pedot, puut linnut ja kalat toitottivat tervetulleeksi tämän kansakunnan joka syntyi maan päälle sinä päivänä. He löysivät maan täynnä kukkia, ja ilon laulu kohosi metsistä jotka olivat täynnä onnellisia lintuja."
"He löysivät joitakin kansansa jäseniä jotka edelleen asuivat tällä suurenmoisella saarella. Ei kerrota kuinka he olivat selvinneet."
"Tähän loppuu Luomisen Laulu (the Creation), kuten Kapteeni Bull-Head ja William Big-Town sen lauloivat."