Juuret: John Wimber ja Vineyard

by: Bill Randles

(Tämän artikkelin on kirjoittanut vuonna 1997 helluntailainen pastori Bill Randles ja se on julkaistu monilla discernment-sivuilla internetissä otsikolla, Roots: John Wimber and Vineyard. Suom.huom.)


Minä uskon, että jokaisen liikkeen tarkka arviointi alkaa juurten tarkastelulla. Kuten on kirjoitettu, hyvä puu ei voi tuottaa huonoa hedelmää, eikä huono puu hyvää hedelmää. Alkuperästä riippuu kaikki, kun on kysymys hengellisestä arvioinnista. Niin monesti me teemme omia arvioitamme asioista ja poltamme itsemme! Eeva katseli hänelle tarjottua hedelmää ja sanoi olennaisen asian, ”Se näyttää minusta hyvältä!” Silti monet katsovat Torontoon ja sanovat ”Tiedän, että se näyttää oudolta, mutta niin paljon ”hyvää” tulee siitä. Ihmiset rakastuvat intohimoisesti Jeesukseen ja sitähän Saatana ei halua!” Tietysti on paljon hyvältä näyttävää, joka tulee tästä liikkeestä! Täytyykin olla. Kuinka muuten kukaan kristitty hyväksyisi sitä? Se mitä toivon voivani tehdä tässä artikkelissa, on palata ajassa takaisin viime aikojen historiaan ja tarkastella henkilöä ja liikettä, joiden katson olevan yksi Toronton Siunaus-ilmiön tärkeimmistä juurista, John  Wimber’iä ja Vineyard'ia.

Kuka on John Wimber?

On paljon keskenään ristiriitaisia mielipiteitä koskien vastausta tähän kysymykseen. Jotkut tervehtivät häntä ”profeetallisena johtajana,” toiset vääränä profeettana. Hänellä varmasti on ollut suuri vaikutus seurakuntaan laulujen tekijänä, luennoitsijana, kirjailijana, pastorina, evankelistana ja Viinitarha-liikkeen rakentajana. John Wimber on ollut monessa mukana. Jo ennen kääntymystään hän oli vaikuttaja musiikin alueella, muodostaen ja johtaen pop-ryhmää nimeltä Righteous Brothers , sekä liikemiehenä. Oman tunnustuksensa mukaan, 1960 luvun alussa, kun hänen muusikon uransa lähti nousuun, hänen avioliittonsa oli syöksykierteessä vuoteen 1962, joka oli hänen uskoontulonsa vuosi. Aiemmin hän oli epätoivoinen, kun oli eronnut vaimostaan. Erään ystävän neuvosta hän meni erämaahan vähän rauhoittumaan ja huutamaan apua Jumalalta. Kun hän pääsi takaisin hotelliinsa, häntä odotti sanoma hänen vaimoltaan, joka kertoi haluavansa palata takaisin kotiin. He molemmat alkoivat lopulta käydä raamattupiirissä, jota johti kveekari (engl. quaker = vapisija), Gunner Payne, josta tuli heille jossakin määrin kasvattaja joksikin aikaa Jumalan asioissa. Kuuden viikon Raamatun tutkimisen jälkeen eräänä iltana Carrol, Johnin vaimo, polvistui vastaanottamaan Kristuksen ja 30 sekuntia myöhemmin John löysi itsensä lattialta itkemässä kutsuen myös Jumalaa. John jätti musiikin, otti työn tehtaassa ja hänestä tuli opetuslapsi. Vuonna 1970 hän oli kveekari-seurakunnan pastori.


Wimber’in laaja-alaisempi vaikutus Kristuksen ruumiissa alkoi 1970-luvun puolivälissä, kun hän jätti paimentamansa kveekari-seurakunnan tullakseen perustajaksi ja luennoitsijaksi Fuller’in teologisen seminaarin seurakuntakasvun instituuttiin (Fuller Church Growth Institute). Tämä tehtävä, joka sisälsi paljon matkustamista, antoi hänelle tilaisuuden saada laaja näkemys seurakunnasta Amerikassa yli kirkkokunnallisten rajojen. Hän palveli enemmän tai vähemmän konsulttina paikallisille seurakunnille koskien seurakuntakasvua ja siihen liittyviä kysymyksiä ja oli erittäin kysytty luennoitsija.


Tässä tehtävässä hän tuli kosketuksiin C. Peter Wagner’in kanssa, joka myös oli professorina Fullerissa ja tunnettiin yhtenä ”seurakuntakasvun” liikkeen johtajista. Wagnerilla on hyvin pragmaattinen käsitys seurakuntakasvusta. Tällä tarkoitan, että hän on tutkinut laajan kirjon kasvavia seurakuntia löytääkseen, ”mikä toimii” niiden hyväksi.


Wagner on ottanut kirjaansa, Leading Your Church To Growth (Kuinka johdat seurakuntasi kasvuun), kaikki  aina Southern Baptist Convention’ista Robert Schuller’iin ja John Wimber’istä John MacArthur’iin. Tämä on hyvin tärkeää ymmärtääksemme Wimber’iä, sillä Wagner’illa oli hyvin suuri vaikutus häneen ja päinvastoin. Wimber on kehittänyt hyvin pragmaattisen käsityksen hengellisestä työstä, parantamisesta, hengellisestä kasvusta jne. Hän on osoittanut valmiutta tutkia ja ottaa laajaan käyttöön, mikä vain näyttää toimivan kristillisessä maailmassa ja erityisesti parantamisen alalla.


Yhteytensä kautta Wagner’in kanssa, joka vuosia oli lähetyssaarnaajana Boliviassa, kuten myös muiden pastoreiden ja opiskelijoiden kanssa kolmannen maailman maista, Wimber tutustui kertomuksiin yliluonnollisista tapahtumista, ihmeistä, parantumisista, demonien vaikutuksista ja niistä vapautumisista, jotka ovat melko tavallisia noissa maissa. Hänelle kerrottiin myös räjähtävästä seurakuntakasvusta, missä vain Jumalan voima oli nähtävissä. Tämä pakotti Wimberin, joka edusti teologista käsitystä, ettei ihmeitä enää tapahdu, tarkistamaan käsitystään. Kolme kirjaa, jotka vaikuttivat häneen tuohon aikaan, olivat: Concerning Spiritual Gifts (Hengen lahjoista), kirj. Donald Gee; Healing and Christianity (Parantaminen ja kristinusko), kirj. Morton Kelsey; Look Out! The Pentecostals are Coming (Varokaa, helluntailaiset tulevat), kirj. C. Peter Wagner. Kirjansa Power Evangelism johdannossa Wimber sanoo, ettei ole kaikessa samaa mieltä, mitä Gee ja Kelsey kirjoittavat, mutta he saavat hänet ajattelemaan uudelleen kysymystä hengellisistä lahjoista.


Vuonna 1977 Wimber jätti Fuller’in pannakseen käytäntöön teoriansa, joita opetti evankelioinnista ja seurakuntakasvusta, perustaen paikallisen seurakunnan. Seurakunta alkoi raamattupiirillä hänen olohuoneessaan, kasvoi 50 ihmiseen ja lopulta paisui noin 6000 jäseneen ja tuli tunnetuksi nimellä Vineyard Christian Fellowship of Anaheim, California. Alussa he kuuluivat Chuck Smith'in Calvary Chapel -seurakuntiin. Lopulta he erosivat ja liittyivät yhteen seitsemän entisten Calvary Chapel -seurakuntien ryhmään, Ken Gullickson'in Vineyard Fellowship, kanssa. 1980-luvun alussa Gullickson luovutti johdon Wimber’ille. Nykyisin on maailmassa noin 600 Viinitarhaliikkeen (Vineyard) seurakuntaa.

Vedenjakajatapahtuma

Vuonna 1981 äitienpäivänä pidettiin tilaisuus seurakunnassa, jota Wimber paimensi, tilaisuus, joka osittautui niin merkittäväksi, että se muutti Wimber’in palvelutehtävän. Minä uskon, että huomaat hätkähdyttäviä yhtäläisyyksiä Toronton Siunaukseen ja muihin mystillisiin ilmiöihin, joita näemme tänä päivänä. Seuraavassa Carol Wimber, Johnin vaimo, kuvailee tapahtumia:

”Äitienpäivänä 1981 meillä oli vedenjakajakokemus, joka laukaisi käyntiin sellaisen, jota tänä päivänä kutsutaan ”voimaevankelioinniksi.” Tuohon aikaan John kutsui erään nuoren miehen, joka oli käynyt seurakunnassamme, saarnaamaan eräänä sunnuntai-iltana. Tuolloin seurakuntamme oli kasvanut 700 osallistujaan. Nuori mies antoi todistuksensa, joka oli kaunis ja koskettava. Sitten hän pyysi kaikkia alle 25-vuotiaita tulemaan eteen. Kenelläkään meistä ei ollut aavistustakaan, mitä oli tapahtumassa. Kun he pääsivät eteen, puhuja sanoi: ”Jo vuosia seurakunta on murehduttanut Pyhää Henkeä, mutta nyt Hän on pääsemässä sen ylle. Tule Pyhä Henki.” Ja Hän tuli. Useimmat näistä nuorista olivat kasvaneet kotimme ympäristössä. Meillä oli neljä lasta, joiden ikä oli 15-21 vuoden välillä. Tunsimme nuoret hyvin. Eräs kaveri, Tim, alkoi hypellä. Hänen käsivartensa huitoivat ja hän kaatui, mutta hänen toinen kätensä iski vahingossa mikrofonin jalkaan ja kaatoi sen hänen kanssaan. Hän sotkeutui johtoon ja mikki oli hänen suunsa vieressä. Sitten hän alkoi puhua kielillä ja ääni kuului koko salissa. Emme koskaan olleet pitäneet itseämme karismaattisina, emmekä taatusti koskaan korostaneet kielillä puhumista. Olimme aikaisemmin nähneet muutamien ihmisten tärisevän ja kaatuvan ja olimme nähneet monia parantumisia. Tämä oli kuitenkin erilaista. Suurin osa nuorista vapisi ja kaatui. Eräässä vaiheessa näkymä oli kuin taistelukentältä, ruumiita kaikkialla, ihmiset itkivät ja valittivat, kielillä puhumista. Ja Tim kaiken sen keskellä pälpättäen mikrofoniin. Oli paljon huutoa ja ääntä!


John istui ja soitti hiljaa pianoa silmät suurina! Henkilökuntamme jäsenet olivat peloissaan ja vihaisia. Monet nousivat ja lähtivät ....


Mutta minä tiesin, että se oli Jumalan vierailu. Olin niin kiihtynyt, koska olin rukoillut voimaa jo kauan. Tämä ei ehkä ollut se tapa, kuinka halusin sen tulevan, mutta näin vain Jumala sen meille antoi ... Kysyin eräältä pojalta lattialla, "Mitä sinulle juuri nyt tapahtuu?" Hän vastasi: "Se on kuin sähköä. En voi liikkua." Olin hämmästynyt Jumalan voiman vaikutuksesta ihmisruumiiseen. Olin ajatellut, että se olisi kaikki sisällistä toimintaa, kuten vakuuttumista tai katumusta. En koskaan ollut kuvitellut, että se voisi vaikuttaa voimakkaita fyysisiä manifestaatioita.” (1)

Muista, että vaikka tämä tapahtui jo vuonna 1981, siinä on hätkähdyttäviä samankaltaisuuksia kuin "Toronto-kokemuksessa." Aivan pintapuolisesti katsoen esim. seuraavat:


1. Se tapahtui Vineyard -seurakunnassa.

2. Siellä tuli profetia Pyhältä Hengeltä.

3. Siellä rukoiltiin Pyhää Henkeä.

4. Siellä esiintyi samankaltaisia manifestaatioita, pomppimista, vapisemista, väkivaltaista kaatumista, itkemistä, sähköä.


John Wimber oli tosiasiassa hyvin huolissaan tästä kaikesta, kunnes hän sai konkreettisen vahvistuksen kokemukselle. Antakaamme Carol'in muistella sitä:

”John ei ollut yhtä iloinen kuin minä. Hän ei ollut koskaan nähnyt suuria joukkoja ihmisiä makaamassa lattialla ... Hän vietti tuon yön lukien Raamattua ja historiallisia kuvauksia herätyksistä sellaisten miesten elämässä kuin Whitefield ja Wesley... Hänen tutkimuksensa ei kuitenkaan antanut ratkaisevia vastauksia edellisen illan esiin nostamiin kysymyksiin. Klo 5 aamulla John oli epätoivoinen ja huusi Jumalalle: "Herra, jos tämä on sinusta, niin sano se minulle." Hetkeä myöhemmin puhelin soi ja eräs pastoriystävämme Denver'istä Coloradosta oli langan päässä: "John, olen pahoillani, kun soitan näin aikaisin, mutta minulla on jotakin todella kummallista kerrottavaa sinulle. En tiedä, mitä se tarkoittaa, mutta Jumala halua minun sanovan: 'Minä se olen, John'." (2)

Mystinen vahvistus

Tässä myös on yhtäläisyys Toronto-ilmiön kanssa. Sillä pyrkiessään puolustamaan mystistä herätystä, Raamatun kohtia haetaan pääasiassa manifestaatioiden tulkitsemiseksi. Sitten kirkkohistoriaa käytetään laajasti siteeraten jokaista George Fox’ista Teresa Avilalaiseen ja Jonathan Edwards’iin, ikään kuin ne kuuluisivat yhteen. Fox, Kveekariyhdistyksen eli Ystävien perustaja, opetti, että jokaisella ihmisellä on sisäinen valo, joka on riittävä itsessään johtamaan hänet Jumalan tuntemiseen.  Fox’in opetuksen mukaisesti kveekarit nostivat tämän subjektiivisen sisäisen todistuksen objektiivisen Jumalan Sanan yläpuolelle. Teresa Avilalainen oli roomalaiskatolinen mystikko, jolla oli lähes kaiken kattava kirjo mystisiä kokemuksia, ruumiistapoistumiskokemuksia, transseja ja Neitsyt Marian ilmestyksiä. Jonathan Edwards, myöhempi puritaani, kirjoitti teoksen ”Religious Affections" puolustaakseen Amerikan Suurta Herätystä (Great Awakening), joka oli aito Jumalan Sanan saarnaan perustuva herätys. Kaikki nämä ja lisäksi muita on pantu samaan keittoon ”puolustamaan” Toronto-ilmiöitä.


Huomaa, että em. todistuksessa Wimber ei löytänyt mitään oikeutusta sille, mitä kirkossa tapahtui vietettyään koko yön Sanaa tutkien. Eikä hän löytänyt sitä kirkkohistoriastakaan. Vasta kun mies toisessa kaupungissa sai mystisen vahvistuksen, että ”Minä se olen”, saattoi John vakuuttua, että mikään ei ollut pielessä. Loppujen lopuksi Toronto-ilmiössä ei Raamattu eikä kirkkohistoria olekaan vahvistava tekijä (Vaikka onkin käynnissä valtava yritys tehdä Jonathan Edwards’ista heidän teologinsa), vaan  ennemminkin se on subjektiivinen kokemus: ”Olen nyt saanut uuden intohimoisen rakkauden Jeesukseen,” ”Minä tunsin siellä Jumalan,” ”Enkeli ilmestyi minulle,” tai ”Olen väsynyt siihen, etten tunne Jumalan läsnäoloa, tämän täytyy olla sitä!” Monille kaikki vahvistus, mitä he vaativat, sisältyy tällaisiin lausuntoihin.

MC510, merkkejä, ihmeitä ja seurakuntakasvua

1980-luvun alussa Wimber’iä pyydettiin uudelleen luennoimaan Fuller’iin. Kurssi, jolla hän opetti, oli nimeltään, ”MC510, merkit, ihmeet ja seurakuntakasvu.” Tälle kurssille, joka oli suunnattoman suosittu, annettiin myöhemmin uusi nimi: ”Ihmeet ja seurakuntakasvu.” Siihen sisältyi 10 peräkkäistä maanantai-iltaa, neljä tuntia kunakin iltana. Kolme ensimmäistä tuntia oli luentoa, sisältäen kysymyksiä, vastauksia ja keskustelua. Viimeinen tunti oli ”labra”, jossa Wimber ja luokka tekivät ”demonstraatioita” Hengen lahjoilla. Tiedon sanoja, parantumisia ja vapautumisia raportoitiin tapahtuneen, kun Wimber ja oppilaat palvelivat toisiaan.


Tämä kurssi sai maanlaajuista huomiota, kun Robert Walker, Christian Life-lehden toimittaja pyhitti sille lehden koko lokakuun 1982 numeron, joka vielä nytkin tunnetaan ”Merkkien, Ihmeiden ja Seurakuntakasvun” myyntinumerona. Tämä numero on myöhemmin painettu uudelleen kirjana nimellä ”Signs and Wonders Today” ja C. Peter Wagner’in mukaan ”sitä luetaan nykyisin seurakunnissa ja muissa kristillisissä ryhmissä kautta maan.” (3)


Tämän opetuksen monet termit ja käsitteet ovat tulleet yleiseksi sanastoksi noista ajoista lähtien. Sellaiset termit, kuin ”Power Encounter (voiman kohtaaminen),” ”Divine Appointment (Jumalallinen määräys)," "Power Evangelism (Voimaevankeliointi)," "Proclamation and Demonstration Evangelism (Julistava ja todeksi osoittava evankeliointi)," ja "Paradigm Shift (Mallin eli paradigman muutos)," ovat kaikki asioita, joista puhutaan, väitellään ja joita yleisesti käytetään tänä päivänä.


Olennaista ”Merkkien ja Ihmeiden” opetuksessa on tämä: Kolmannessa maailmassa kristinusko on kasvanut räjähdysmäisesti, samalla kun läntisessä kehittyneessä maailmassa se on pysähtynyt. Miksi näin? Yksinkertaistamalla asiat, voidaan sanoa, sen johtuvan siitä, että kolmannessa maailmassa evankeliumia saarnataan valtakunnan voimalla ja  todistein, kun taas läntisessä maailmassa pelkkä julistaminen on tärkein työkalu. Kolmannen maailman seurakuntakasvulle on tunnusmerkillistä ”Voiman Kohtaaminen,” lopullinen vastakkainasettelu evankeliumin todistajien ja saatanallisen opposition välillä (esim. Elia ja Baalin profeetat). ”Voiman Kohtaamiset” voivat olla vapautumisia, ihmeitä, parantumisia, jopa ”näytöksiä” noitatohtorien kanssa, törmäys valon ja pimeyden välillä, joka lopulta tuo läpimurron kyseessä olevalla alueella.


Miksi kolmas maailma on niin paljon avoimempi Jumalan valtakunnan voimalle kuin kehittynyt maailma? Wimber’in mukaan se johtuu ensisijaisesti maailmankuvasta. Kolmannessa maailmassa Saatana, demonit, enkelit, henget ja jopa kotitalousjumalat ovat vuorovaikutuksessa kanssamme päivittäisessä elämässä. Niillä, joilla on tämä malli, paradigma eli maailmankuva, ei näytä olevan mitään vaikeuksia uskoa yliluonnolliseen Jumalaan tai Hänen ihmeisiinsä, itse asiassa he odottavat Jumalan tekevän ihmeitä. Ja koska heidän maailmankuvansa sallii sen, niin ihmeitä tapahtuu. Kun maailmankuva on sellainen, niin Jumalakin voi olla Jumala!


Meillä läntisessä maailmassa on taas kokonaan erilainen ajattelumalli.  Meillä sanotaan olevan ikään kuin ”kaksikerroksinen” mieli. ”Yläkerrassa” meillä on Jumala, Jeesus, enkelit ja yliluonnollinen. ”Alakerrassa” meillä on jokapäiväinen elämä, perhe, laskut, vastuu jne. Ja opetuksen ”merkeistä ja ihmeistä” mukaan nämä kaksi harvoin kohtaavat. Näiden kahden meidän ”mallimme” osaston välissä on, mitä Wimber kutsuu ”pois suljetuksi keskialueeksi,” todellisuuden kerrokseksi, josta läntinen maailmankuva ei ole tietoinen. Hän kuvailee tätä ”poissuljettua keskialuetta” ”Signs and Wonders Church Growth"-kurssimateriaalissaan näin:


Yliluonnollisiin voimiin tällä maapallolla kuuluvat:


* henget, aaveet (ghosts), esi-isät, demonit

* maan (earthly) jumalat ja jumalattaret, jotka asuvat puissa, joissa, kukkuloilla, kylissä

* yliluonnolliset voimat: maya, planetaariset vaikutukset, pahat silmät, taikuuden voima, loitsiminen (sorcery), noituus (witchcraft)

* Pyhä Henki, enkelit, demonit, merkit ja ihmeet, Hengen lahjat [4]


Tämän sanotaan olevan se ”todellisuuden taso”, jonka läntinen maailma on laiminlyönyt, siksi tarvitaan ”Paradigman Muutos ”, kokonaan uusi tapa tarkastella todellisuutta! Lisää näistä Wimber’in oppien merkityksestä Torontolle myöhemmin.

Kolmas aalto

Mikä teki MC510:n uutuudeksi, oli, ettei Wimber eikä Fuller  koskaan pitäneet itseään vähimmässäkään määrin helluntailaisena tai karismaattisena. Siten heidän opetuksensa oli hyväksyttävää tuhansille evankelisille, jotka kaipasivat Jumalaa ja osoituksia Hänen voimastaan, mutta suljettua kaikille, jotka olivat yhteydessä ”kieliin!” Idea oli, että Jumalan voima on aivan yhtä tärkeä evankelioinnille kuin tieto Jumalasta ja se on jokaisen uskovan saatavana. Tämä osoittautui ideaksi, jonka aika oli nyt tullut. (Minä myös uskon, että evankeliumi voidaan ja pitäisi saarnata sitä vahvistavan voiman keralla Mk.16:9-10 mukaisesti).


Ne evankeliset, jotka äkkiä tulivat tietoiseksi evankeliumin voimaulottuvuudesta, tulivat tunnetuksi ”kolmantena aaltona.” C. Peter Wagner’in mukaan: ”Ensimmäinen aalto oli helluntailainen liike, toinen karismaatikot ja nyt Kolmas Aalto on liittymässä heihin.” (5) Kolmas Aalto olivat tietysti päävirran evankeliset, jotka nyt olivat tietoisia Jumalan voiman mahdollisuudesta, mutta eivät halunneet samaistua helluntailaisuuteen.


Siitä ei ole epäilystä, että Kolmas Aalto on merkittävästi vaikuttanut kristikuntaan. Suuri joukko nykyisiä johtajia, kirjoittajia, saarnaajia ja tutkijoita on tullut sen koskettamaksi. Olen jo maininnut Robert Walker’in ja John Wimber’in kuten myös C. Peter Wagner’in. Psykologi ja suosittu kristillinen kirjailija John White (Kirjoittanut mm. Eros Defiled, The Golden Cow, The Fight) otti lomaa praktiikastaan Kanadassa ja muutti Kalifornian Pasadena’an, jotta hän vaimonsa kanssa voisi kirjoittautua kurssille M510 vuonna 1981. Hän kertoi C. Peter Wagner’ille: ”Huomasin olevani ansassa, jossakin sellaisessa, jota on sanottu läntiseksi ajatusmalliksi, joka on kulttuurillinen ennakkoluulo, joka esti minua käsittämästä yliluonnollisia ilmiöitä.” (6) White kirjoitti vuonna 1988 kirjan nimeltä ”Kun Henki tulee voimalla”, johon nykyisin viitataan selityksenä joillekin Toronto-manifestaatioille. Suuri osa kirjasta puhuu John Wimber’in ja Vineyard’in tutkimuksesta ja siihen liittyvistä ilmiöistä.


Toinen mies, johon Wimber on vaikuttanut, on Charles Kraft, antropologian ja kulttuurienvälisen kommunikaation professori Fuller’issa. Hänkin vietti aikaa lähetyskentällä Nigeriassa, jossa hän sanoo vieneensä ”voimatonta kristinuskoa Afrikkaan.” Kraft sanoo:

”Lähetyssaarnaajina meidät oli hyvin valmistettu teologisin, kulttuurillisin ja kielellisin opinnoin. Kuitenkin evankelisina me olimme täysin valmistautumattomia käsittelemään sitä yhtä aluetta, jota nigerialaiset pitivät kaikkein tärkeimpänä - heidän suhteitaan henkimaailmaan.” (7)

Hänen kirjansa, “Christianity with Power”, on lähes kunnianosoitus Wimber’in vaikutukselle ja "Merkit ja Ihmeet"-kurssille, johon hänkin osallistui vuonna 1982. Mutta hänen kirjansa on paljon enemmän. Se on kutsu ”Paradigman muutokseen” länsimaisesta ajatusmallista kokemuksellisempaan paradigmaan.


Kirjan takakannessa on seuraava otsikko ja johdantokappale:

Mitä puuttuu?


Voimaa. Poliitikot kaipaavat sitä, raha ostaa sitä ja jotkut tekevät mitä tahansa sen vuoksi.


Maailmassa, jossa uusiaikalaiset luottavat kristalleihin ja kanavointiin kytkeytyäkseen hengelliseen voimaan, kristittyä muistutetaan, että Jeesus käytti yliluonnollista voimaa parantamaan sairaita , karkottamaan riivaajia ja herättämään kuolleita. Kaksituhatta vuotta myöhemmin  maailma edelleen tarvitsee epätoivoisesti Vapahtajaa, joka toimii voimassa. Charles Kraft uskoo, että monet nykyajan kristityt häpeävät ja tuntevat vastahakoisuutta saarnata evankeliumia yliluonnollisen voiman seuraamana. Meidän länsimainen maailmankuvamme valmistaa meidät sovittamaan Jumalan sievään, ennalta määrättyyn muottiin. (8)

[Miksi syyttää siitä maailmankuvaa? Mitä on tapahtunut epäuskolle?]


Don Williams on eräs toinen kirjailija, teologi, professori ja pastori, johon Wimber ja Kolmas Aalto on vaikuttanut. Johdannossaan kirjaan, ”Signs, Wonders, and the Kingdom of God”, hän tekee seuraavan tunnustuksen:

Yllättävä käänne tiessä toi minut kosketuksiin John Wimberin kanssa, joka perusti Vineyard Christian Fellowship’in Kalifornian Anaheim’issa 1983. Se johti minut kokonaan uuteen suuntaan työssä ja muotoili uudelleen sen raamatullisen perustan. Johnista tuli pastorini ja ystäväni tälle nykyiselle pyhiinvaellukseni vaiheelle. (9)

Williams laskee myös Francis MacNutt’in elämänsä suurten vaikuttajien joukkoon.


On niin monia muita, joihin Wimber ja Kolmas Aalto on vaikuttanut suoraan tai epäsuorasti. Sellaiset miehet kuin Ken Blue, Mike Bickle, Jack Deere, George Mallone, James Ryle, John Arnott, Randy Clark ja lukemattomat muut. Luulen, että olen osoittanut sinulle, mistä Wimber ja Vineyard ovat tulleet ja hänen laajalle levinneen vaikutuksensa seurakuntaan. Haluan korostaa, että paljon tuosta vaikutuksesta on ollut myönteistä minun näkemykseni mukaan. Tuoda ihmiset tietoisiksi Hengen osoittamisen mahdollisuudesta ja palauttaa kaikkien uskovien pappeus on arvokas saavutus. Parantamisen palvelutehtävät ovat kukoistaneet seurakunnissa, jotka tunnettiin siitä, että ne uskoivat parantamiseen, uusia seurakuntia on istutettu, sieluja on pelastettu, sääliä ulotettu köyhiin, kaikki tämä on hyvää ja haluan kiittää sitä!


Kuitenkin yrityksessäni panna Toronto kontekstiin, tarkastelen nyt neljää Wimber’in osuuden puolta, joiden katson olevan osa ongelmaa. Toronto ei tullut ”siniseltä taivaalta,” väitän, että tuhannet on ennalta valmistettu mystisiin kokemuksiin, joista tämä herätys muodostuu.  Seuraavassa on esitys siitä, mistä tämä valmistelu on koostunut!

Paradigman muutos

Wimber, Kraft, White ja Williams, sekä monet muut Kolmannen Aallon opettajat ovat olleet vaatimassa ”paradigman muutosta” jo jonkin aikaa. Olen jo käsitellyt opetusta ”maailmankuvista” ja kuinka ne muka vaikuttavat Jumalan voiman todeksi osoittamiseen. Paradigman muutos tarkoittaa sinun maailmankuvasi vaihtamista kokonaan toiseen. Sinä näit kerran evankeliumin ja Jumalan asiat tietyn ristikon (grid) läpi; nyt sinä näet ne kokonaan erilaisen ”ristikon” läpi!” Olen alkanut ajatella, että tuhannet länsimaiden kristityt ovat ”tehneet hypyn” uuteen paradigmaan. Tämä on ainoa tapa selittää ”Nauruherätystä.”


Mikä on tämä muutos? Se on ensisijaisesti siirtyminen länsimaisesta, järkevästä, objektiivisesta näkemyksestä itämaiseen, subjektiiviseen, kokemukselliseen paradigmaan. Eikö meille olekin opetettu vuosien ajan, että länsimainen ajatusmalli on kylmä, laskelmoiva, järkevä ja perustuu havaittaviin tosiasioihin. Toisaalta väitetään, että itämainen ajatusmalli on mystinen, sydämestä lähtevä ja perustuu kokemukseen?


Wimber opettaa: “Meidän täytyy aina muistaa, että Raamattu ei kirjoitettu Lähi-Idässä minkään rationaalisen olettamuksen perusteella, joita me tuomme siihen yrittäessämme ymmärtää sitä, vaan se kirjoitettiin kokemuksellisen olettamuksen perusteella.” (10) Minä tulkintani on, että hän tahtoo sanoa, ettei Raamattu ole objektiivinen kirja vaan subjektiivinen, ei niinkään Jumalan ymmärtämiseksi älyllisesti, vaan jotta Hänet voitaisiin kokea läheisesti.


Eräällä nauhalla Wimber selittää: ”Sinä kerrot jollekin Kauko- tai Lähi-Idästä, että puuvilla kasvaa vain lämpimässä ja puolikuivassa ilmastossa. Englanti on kylmä ja kostea. Kasvaako puuvilla Englannissa? Saat vastauksen: ”En tiedä, kun en ole ollut Englannissa.”” (11) tai ”En pysty sanomaan, ennen kuin olen ollut siellä, (kokemus).” Tätä on uusi paradigma, pään tiedon eli opin vähättelemistä mystisen kokemuksen eduksi. Toinen variaatio tästä on: ”Jumala on suurempi kuin Hänen kirjoitettu sanansa.” Toisin sanoen: Jumala tahtoo viedä sinut kokemuksiin, jotka eivät ole kirjoitusten rajoissa. Pelkkä Jumalan ”opillinen” tunteminen ei enää riitä, nyt sinulla täytyy olla myös itsensä oikeuttavia kokemuksia. Kaikki nämä asenteet ovat Uuden Paradigman lopputulosta. Tämä on muutos ensisijaisesti objektiivisesta subjektiiviseen ajatteluun käsityksessämme totuudesta!


Vaikka on niin paljon valittamista koskien ”länsimaista ajattelumallia”, joka on ”vanginnut” niin monet, meidän täytyy esittää itsellemme kaksi kysymystä.
Onko tämä raamatullinen erilaisuus (Is this a Biblical distinction)?


Onko tämä edes todellinen ongelma (nimittäin länsimainen vastaan itämainen paradigma)?


Kun Jeesus oli kotikaupungissaan, niin Raamattu sanoo, ettei Hän voinut tehdä siellä mitään ihmeitä heidän epäuskonsa tähden. Nämä olivat itämaisia ihmisiä, jotka varmasti uskoivat Jumalaan, enkeleihin, ihmeisiin ja heillä oli raamatullinen maailmankuva. Kun Jumalan Poika tuli heidän keskuuteensa, Hän ei kuitenkaan voinut tehdä ihmeitä ”epäuskon” vuoksi. Luulen, ettei epäusko ole niinkään kulttuurillinen ilmiö vaan moraalinen.

Joh. 7:17: Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani. (Jos haluat totella, sinä pystyt uskomaan, eikä päinvastoin!)

Joh. 3:11-12: Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: me puhumme, mitä tiedämme, ja todistamme, mitä olemme nähneet, ettekä te ota vastaan meidän todistustamme. Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista? (Huom. ”Te ette ota vastaan eli usko!”) Epäusko on moraalinen ongelma eikä älyllinen.

Onko sitten raamatullista pyrkiä soveltamaan uutta kulttuurillista näkökulmaa? Raamatussa puhutaan  mielen uudistumisesta, mutta tämä määräys koskee kaikkia sekä itä- että länsimaisia.


Onko se edes todellista? Onko itämaisen paradigman omaava niin tyhmä, ettei voi kuvata yksinkertaista ongelmaa logiikassa? (s.o. puuvilla Englannissa)  En tiedä, mutta luulen, ettei näin ole. Luulen, että kaikkialla maailmassa on aistillisia ihmisiä, jotka tahtovat olla yhteydessä Jumalaan ensisijaisesti aistien perusteella, tuntien Hänet, näkyjen, unien ja jatkuvien fyysisten varmistusten kautta. Ja on myös kaikkialla ihmisiä, jotka haluavat ottaa Jumalan Hänen Sanassaan arvostelemalla kaiken Sanalla, nöyrästi odottaen aikaa, jolloin ”Me olemme Hänen kaltaisiaan, sillä me näemme Hänet sellaisena, kuin Hän on.”


Kuten sanoin, uusi paradigman muutos on ensisijaisesti objektiivisesta Jumala-tietoisuudesta, jossa subjektiiviset kokemukset ovat toisarvoisia, ensisijaisesti subjektiiviseen Jumala-käsitykseen, jossa objektiivinen totuus on toisarvoinen. Eräällä nauhalla otsikolla, "Johdatus parantamiseen", Wimber kutsuu meitä "tuntemaan henkilökohtaisesti Jumalan, joka on olemassa hyvin määriteltyjen oppijärjestelmien rajojen sekä ulko- että sisäpuolella." (12) Kuinka voit todella tuntea Jumalan? Opillisten rajojen ulkopuolellako? Mene opin ulkopuolelle Eeva! Kuten sanoin uusi paradigman muutos on ensisijaisesti objektiivisesta Jumala-tietoisuudesta, jossa subjektiiviset kokemukset ovat toisarvoisia, ensisijaisesti subjektiiviseen Jumala-käsitykseen, jossa objektiivinen totuus on toisarvoinen. Eräällä toisella kasetilla Wimber valistaa meitä: "Kaikki on totta Raamatussa, mutta ei kaikki totuus ole Raamatussa. Me yhdistämme kaiken totuuden, sekä raamatullisen että muun, elämän kokemiseemme." (13) Tämä on sama vanha virsi: "Älä ole rajoitettu ja ahdasmielinen, me haemme totuutta Raamatun ulkopuolelta, yhdistämme sen kaiken "kokemiseemme." Uudessa paradigmassa Raamattu tunnustetaan ja sitä kunnioitetaan huulilla, mutta se ei ole enää ensisijainen malli, joka määrää hengellisen todellisuuden. Subjektiivinen kokemus on nyt se keskus, johon Raamattu täytyy mukauttaa. Lyhyesti: "Vaellus on kokemista."

Raamatun alennettu asema

Kirjassaan, Power Evangelism, Wimber selittää: "Jumala käyttää kokemuksiamme osoittaakseen meille täydellisemmin, mitä Hän opettaa meille Raamatussa, monesti romahduttaen ja muuttaen teologiamme ja maailmankuvamme perustekijöitä." (14)


Kuten sanoin edellä, kokemus luokitellaan nyt opin yläpuolelle. Sinun kokemuksesi voi nyt syrjäyttää oppisi silloin tällöin. Mitä on sitten oppi eli teologia? Jokin epäolennainen yksityiskohta? Voiko siitä tinkiä? Raamatun teologia ja oppi ovat totuuden runko, ainoa objektiivinen mitta, jolla sinun on koeteltava henget, ovatko ne Jumalasta! Me olemme tottuneet mittaamaan kaiken kokemuksen opilla, mutta uudessa paradigmassa se on oppi, joka on epäilyttävä ja sitä mitataan kokemuksella.


Wimber on opetuksessaan johdonmukaisesti esittänyt opin aidon kokemuksen vastustajana, ikään kuin ne olisivat ristiriidassa. Hänen mukaansa: "Jumala on suurempi kuin Hänen Sanansa." (15) Kuten John Goodwin sanoo raportissaan Vineyard'ista: "Tuloksena tästä kokemuksellisen "totuuden" rinnastamisesta Raamatun auktoriteettiin Wimber'in opetukset sitten kelpuutetaan etsimällä Raamatun jae, joka näyttäisi sopivan siihen, mitä on saatu esiin." (16) Alituisella kertosäkeellä "kuivista uskovista", jotka uskovat oikeaan oppiin, mutta eivät tunne Jumalaa sydämellään, on valmisteleva vaikutus Jumalan kansaan. Wimber sanoo: "Vaikka he uskovat oikeaan oppiin ja voivat antaa sinulle oikean vastauksen, niin se ei merkitse, että he olisivat uudestisyntyneitä."(17) OK, se on totta, mutta mitä tällä oikein halutaan sanoa? Onko siinä jotakin väärää, että uskovat haluavat noudattaa tarkasti oppia? Tässä toinen esimerkki: "Tämä on se, mikä erottaa kuolleen opin elävästä todellisuudesta. Siinä on armon voima, siinä on uskon voima, jonka täytyy manifestoitua meidän keskellämme." (18) Tarkoittaako tämä: Älä enää tyydy tuohon "kuolleeseen oppiin," tavoittele persoonatonta voimaa? Kuten Kenneth Copeland ja kumppanit niin ilmeisesti Wimber'kin on hyväksynyt okkulttisen idean persoonattomasta uskon voimasta ja armosta (grace), jonka täytyy "manifestoitua meidän keskellämme." Jos tämä voiman ei "sähköistä" sitä, niin oppi on kuollut. Totuus on, että oikea oppi on elävä (Hepr.4:12) ja ainoa kuollut oppi on väärä oppi.

Joh.6:63: Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.

Hepr. 4:12: Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija.

Minä ihmettelen sellaista opettajaa, joka hyökkää tervettä oppia vastaan ja haluaa tehdä eron Jumalan Sanan ja "elävän todellisuuden" välillä. Opetuksessaan Lk. 5:18-24 johdolla Wimber syyttää fundamentalisteja, että he saarnatessaan "kaivertavat (chisel)" Sanalla!

”Monet teistä ja minä mukaan lukien olemme harjoittaneet tuota syntiä. Olemme olleet teologisesti oikeassa, kun olemme yrittäneet mukauttaa jotakin Raamattuun sanoen: "Tässä kohdassa opetus on ..." Monet fundamentalistit tekevät täsmälleen saman asian tänä päivänä koskien Hengen toimintoja. He ottavat Jumalan Sanan ja kaivertavat käytäntöä (practice) tai saarnaa (ministry) tai virtaa (flow) tiedostamatta, että se on Jumalan työtä. Tiedostamatta että Jumala on suurempi kuin Hänen kirjoitettu Sanansa.” (19)

Kuten John Goodwin huomauttaa, tällaisella opetuksella on tunneperäinen halu (affect) tunnistaa "ne, jotka mittaavat käytäntöä tai saarnavirkaa Raamatulla epäuskoisten kirjanoppineiden kanssa." (20) On uskomatonta, että samassa opetuksessa hän esittää opin Hengen työtä vastustavana! Wimber sanoo:

”Tuntien heidän sydämensä Jeesus sanoi: "Miksi ajattelette pahaa sydämessänne?" ... Minä sanoin: "Herra he eivät ajattele pahaa ... he vain noudattavat tervettä oppia" ... Mutta näethän, että se on paha, kun et tunnusta Jumalaa. Se on paha, kun et näe Jeesusta käynnissä olevissa asioissa. Se on paha, kun kätkeydyt opin käsitysten taakse, jotka rajoittavat ja kontrolloivat Hengen työtä ... Tämän päivän seurakunta harjoittaa pahaa terveen opin nimissä ja he tukahduttavat Pyhän Hengen työtä. Ja he kääntyvät Pyhän Hengen työtä vastaan.” (21)

On ilmeistä, että Wimber sanoo seisovansa "Hengen työn" rinnalla, mutta ne, jotka uskaltavat vedota raamatulliseen vahvistukseen yrittävät rajoittaa ja kontrolloida sitä kätkeytyen opin käsitysten taakse.

Mystiikkaa

Eräs asia Wimber'iltä, jonka luulen sinun näkevän Toronto-ilmiössä, on mystiikka. Mitä on mystiikka? Mystiikka on sitä, että meidän suhteemme Jumalaan ja henkimaailmaan tuodaan aistihavaintojen tasolle. Tällä aistillistamisella (sensualization) en viittaa seksuaalisuuteen, vaan tunteiden alueeseen. Mystikko on sellainen, joka haluaa tuntea Jumalan läheisesti, mutta ei odota kärsivällisesti "autuaallista näkyä." Hän haluaa nähdä, koskettaa, tuntea ja olla yhtä Jumalan kanssa NYT. Mystikko kysyy: Miksi emme voi tuntea (feel) Jumalaa? Nähdä Häntä? Mennä yhä syvemmälle Hänen kanssaan läheisyyden syvemmille tasoille? Me voimme, mutta Hänen ajallaan ja Hänen ehdoillaan.

1.Kor. 13:12-13: Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niin kuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan. Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.

1.Kor.15:49-53: Ja niin kuin meissä on ollut maallisen kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva. Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta. Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme,  yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa; sillä pasuuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen.
 
1.Joh.3:1-2:  Katsokaa, minkä kaltaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. Sen tähden ei maailma tunne meitä, sillä se ei tunne häntä. Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on.

Mystikko ei hyväksy sitä tosiasiaa, että pelastuksemme ei ole vielä täydellinen. Kaipaus "tietää ja olla tunnettu" on hyvä, mutta kun se yhdistetään kärsimättömyyteen ja matalaan sekä vääristyneeseen käsitykseen Raamatusta, niin meillä on mystikko. Ihmiset yrittävät tuntea (feel) Jumalan ja tulevat liitetyksi (tapped) johonkin voimaan.


Parantamisseminaareissaan Wimber on opettanut tuhansille erilaisia parantamismenetelmiä.  Opettaessaan heitä tunnistamaan sen voitelun, joka palvelee paranemisia, heidän tulee etsiä "(käsistä ulos virtaavan) lämmön tuntemuksia, pisteleviä tunteita, käsien vapinaa ja voitelun tunnetta." (22) Sanotaan, että "nämä hengelliset ilmiöt ovat Hengen läsnäolon manifestaatioita henkilössä. Niitä havainnoimalla voit nähdä, mitä Henki tekee tuossa henkilössä ja hänen kauttansa." (23)


Vaikka hänellä ei ole selitystä näille ilmiöille, se ei masenna häntä. Joskus voit oppia enemmän siitä, mitä Raamatussa ei ole sanottu, kuin mitä siinä on sanottu. Jos otat tämän päivän käytännöt ja tarkastelet niitä Raamatun valossa, niin paljon putoaa pois. Sanasta ei löydy sille paikkaa. (24)

Arvostelukyvyn puutetta

Lähestyttäessä 80-luvun loppua Wimber ihastui työryhmään nimeltä Kansas City Fellowship, tai kuten heidän lempinimensä kuuluu "The Kansas City Prophets." Elokuun 1989 konferenssissa Colorado'n Denver'issä Wimber kutsui Vineyard'in pastoreita vastaanottamaan palvelutehtävänsä. Tässä katkelma ääninauhalta:

”Luulen, että tulette huomaamaan, että profeetat ovat yleensä melko mukavia ihmisiä. Olen tullut tuntemaan täällä heistä muutamia, ehkä viisi tai kuusi, jotka ovat Kansas City Fellowship'istä. Ja sitten meillä on Paul Cain, joka elää Dallas'issa ja hänellä on ollut läheinen suhde heihin monia vuosia, mutta häntä ei ilmeisesti teknisesti lasketa Kansasin profeetaksi. Tulette kuulemaan heistä vähän tällä viikolla, vaikka he eivät olekaan enimmäkseen poissa näkyvistä. He ovat jo palvelleet merkittävästi tänä viikonloppuna. Ja minä toivon, että jos jokaisella teistä ei ole ollut tilaisuutta istua heidän kanssaan ja antaa heidän palvella teitä, että se tapahtuisi ennen kuin tämä viikko on ohi. Koska minä uskon, että Jumalan sallimuksessa sinä olet siunattu ja menet kotiin taskut täynnä ja sinun sydämesi laulaa, jos he tekevät sen.” (25)

Kun Kansasin profeetat vuoteen 1990 tultaessa alkoivat paljastua epärehellisiksi, he menivät Wimber'in luokse muka "nuhdeltaviksi." Mutta koskaan hän ei lakannut kannattamasta Paul Cain'in, Mike Bickle'n, Bob Jones'in ja John Paul Jackson'in harhaisia opetuksia. Vuonna 1991 hän kyllä lakkasi kannattamasta Bob Jones'ia, mutta ei suinkaan harhaopin vuoksi, vaan moraalittomuuden.


Hyväksymällä väärät profeetat Wimber on raivannut tien "profeettojen" kritiikittömälle hyväksymiselle. Minä kannatan täysin nykyajan profeettoja niin kauan, kuin he läpäisevät 5.Moos. 13. ja 18. lukujen kriteerit. Mutta nämä profeetat itse asiassa kerskailivat sillä virhemarginaalilla, jonka Herra muka armollisesti sallii!


Toinen alue, jolla puuttuu arvostelukykyä, ovat parantamismenetelmät, joita Wimber on kannattanut. Ne ovat hyvin synkretistisiä ja myös hyvin mystisiä. Hänen synkretistinen käsityksensä parantamisesta voidaan nähdä hänen kirjoissaan, nauhoissaan ja seminaareissaan. Niissä esitetään kaikki menetelmät yhtä pätevinä: sisäinen parantaminen, muistojen parantaminen, moderni psykologia, itselleen anteeksiantaminen, visualisoiminen, Francis MacNutt'in, Matthew ja Dennis Linn'in, John ja Paula Sandford'in opetukset jne. Videosarjassaan "Healing" nauhalla yksi, Wimber opettaa, mitä pitää etsiä parantamitilanteessa:

”Kuumia alueita ja jäykkyyttä tietyissä ruumiin osissa, pisteleviä tuntemuksia, tärinää ja vapinaa, kaatumista Hengen voiman alla, voimakkaita sähköisiä virtoja, pientä aaltoilua iholla, liikettä ihon alla, säteilyä kasvoilla, raskasta hengitystä, valitusta, huokailua ja transsiin vajoamista.” (26)

Tämä aistivahvistusten ja arvostelukyvyttömyyden yhdistelmä on se, joka on valmistanut kokonaisen sukupolven etsimään mystisiä kokemuksia, joita heille ilmeisesti suodaan Torontossa ja vastaavissa paikoissa.


Seuraavassa Wimber’in uskomaton tulkinta Lk. 4:40-41:stä, joka tuo mieleen Toronto-ilmiön:

"Näetkö joukon liikehdinnän? He toivat ihmisiä Hänen luokseen, he toivat ihmisiä Hänen luokseen, he toivat ihmisiä Hänen luokseen. Mitä tapahtuukaan sunnuntai-iltana kirkossamme? He tuovat ihmisiä, he tuovat ihmisiä.... Tämä ei ollut järjestäytynyttä joukkoa. Siellä oli todennäköisesti riivattuja ihmisiä kieriskelemässä ja kaatuilemassa kaikkialla maassa ... Ihmisiä joiden kasvoilta valui vaahto, jotka olivat juuri ylenantaneet kaiken päällensä. He rääkyivät kuin eläimet. He toivat ihmisiä, jotka olivat ketjuin kahlehdittuja. Tämä on raivoisaa väkeä. Tämä ei ole tyyntä, tämä ei ole järjestystä. Tämä on hurjaa, tämä on villiä." (27)

Menepä kokoukseen täynnä ihmisiä, joilla tämä Raamatun tulkinta ja katso mitä tapahtuu!


John MacArthur kirjoittaa vähän aikaa sitten julkaistussa kirjassaan:

"Wimber'in kirjan Power Evangelism liite pyrkii todistamaan, että merkkejä ja ihmeitä on esiintynyt kautta koko kirkkohistorian. Wimber lainaa eri lähteistä yhdistettyä luetteloa henkilöistä ja liikkeistä, sekä oikeaoppisia että harhaoppisia, todistaakseen asiansa. Mukaan on otettu: Hilarion (erakko 4. vuosisadalta), Augustinus, Paavi Gregorius Suuri, Fransiskus Assisilainen, Valdolaiset (jotka vastustivat paavia ja joita dominikaanit vainosivat), Vincent Ferrer (joka oli itse dominikaani), Martin Luther, Ignatius Loyola (Jesuiittajärjestön perustaja), John Wesley ja Jansenilaiset (katolinen lahko). Eräässä Vineyard'in julkaisemassa kirjasessa  Wimber lisää luetteloon kultin nimeltä Shakers (tärisijät), jotka vaativat selibaattia, Edvard Irving'in (Irvingiittien lahkon pahamaineinen johtaja 19. vuosisadan Englannissa) sekä väitetyt ihmeet ja paranemiset, jotka sai aikaan Neitsyt Marian ilmestys Lourdes'ssa Ranskassa!" (28)

Eräällä toisella parantumista käsittelevällä nauhalla Wimber neuvoo:

"Katolisessa kirkossa yli 1200 vuoden ajan ihmisiä parantui, kun he koskettivat pyhäinjäännöksiä. Meillä protestanteilla on sulatusvaikeuksia tässä ... mutta meillä parantajilla ei pitäisi olla, koska teologisesti siinä ei ole mikään pielessä." (29)

Johtopäätös

Meidän on muistettava, että asioita, joita tapahtuu Torontossa, tapahtuu myös Vineyard'in yhteydessä. John Wimber'in osuutta on siis syytä tarkastella. Kiitos Jumalalle, että Hän on tuonut "Sanaa seuraavat merkit ja ihmeet" seurakunnan huomioon. Mutta Jumalan kansan valmistamisella (josta olen varma, että se on tahatonta) erityisesti neljällä alueella on pystytetty näyttämö "Mystiselle Herätykselle." Tarkoitan seuraavia neljää asiaa:


· Paradigman muutos - kutsu uuteen maailmankuvaan, siirtyminen objektiivisesta totuuskäsityksestä, lähes täysin kokemukselliseen käsitykseen. Jos luovut koko maailmankuvastasi, varsinkin "länsimaisesta rationalistisesta paradigmasta" ja korvaat sen subjektiivisemmalla näkemyksellä, niin se jättää sinut täysin suojattomaksi.


· Opin ja teologian mustamaalaaminen - Jatkuva "pään tiedon ja teologian, eli Raamatun opetuksen, vähättely. Johtuen osittain juuri tästä vaikutuksesta, niin se, joka itsepäisesti mittaa kaikkien asioiden hengellisyyttä Raamatulla, on juuri se, jota nyt epäillään ahdasmieliseksi kirjanoppineeksi ja fariseukseksi! Ainoa asia, joka nykyisin tunnistetaan "synniksi" on arvostelun "synti."


· Räikeä mystiikka, ”uskon ja armon voima,” voima parantaa, Jumalan toiminta fyysisten tuntemusten kautta, joita Wimber on opettanut ihmisille voitelun saamiseksi. Nyt meillä on koko joukko kristittyjä, jotka nyt ovat hyvin tietoisia ”pistelemisestä (tingling)”, ”säteilevästä hehkusta (radiant glow)”, jotka odottavat tärisevänsä, tuntevansa sähköisyyttä ja koko joukon muita hänen luetteloimiaan manifestaatioita.


· Wimber’in synkretistisen käsityksen sekasorto. Lähes kaikki menetelmät ovat yhtä päteviä kättenpäällepanemisesta katolisten pyhäinjäännöksiin. Hänen mielestään George Fox, Jonathan Edwards, Teresa of Avila, ja Ignatius of Loyola kuuluvat kaikki samaan kategoriaan! Tämä on tuonut paljon hämmennystä seurakuntaan.

Kaikki pohjustus Mystiselle Herätykselle oli tehty (tietämättä sitä). Tarvittiin vain rohkea, uudistusmielinen ja karismaattinen katalyytti. Sellainen tuli tähän maahan Etelä-Afrikasta vuonna 1987 … Rodney Howard Browne.
 

End Notes

1. "Carol Wimber, A Hunger for God." Kevin Springer, ed. Power Encounters. Harper and Row. 1988.
2. Ibid.
3. C. Peter Wagner. The Third Wave of the Holy Spirit. Vine Books. Page 25.
4. J. Wimber. "Signs, Wonders, and Church Growth" Section 3, "Today's Tension with the Miraculous: World View" Vineyard Ministries International. Placentia, California.
5. Wagner, 13.
6. John White quoted in Wagner, 29.
7. Charles Kraft. Christianity With Power. Vine Books. Pages 3-4.
8. Ibid. Back Cover.
9. Don Williams. Signs, Wonders, and the Kingdom of God. Vine Books.
10. F.V. Scott. John Wimber and the Vineyard Ministries Page 19.
11. J. Wimber. "Ministering in England." Audio Tape (Media Spotlight Report). John Goodwin "Testing the Fruit of the Vineyard."
12. J. Wimber. "Healing, An Introduction." Audio Tape #5. Vineyard Ministries Inc. 1985.
13. J. Wimber. "Vineyard 83 Leadership Conference, The Five Year Plan."
14. J. Wimber. Power Evangelism. Harper and Row. 1986. Page 89.
15. J. Wimber. "Church Planting Seminar." Audio Tape, 5 volume. 1981.
16. John Goodwin. "Testing the Fruit of the Vineyard." Al Dager's Media Spotlight Special Report. Goodwin was a Vineyard pastor for eight years and travelled extensively with Wimber.
17. J. Wimber. Healing Seminar Series.
18. Ibid.
19. Ibid.
20. Goodwin. "Testing the Fruit of the Vineyard."
21. Wimber. Healing Seminar Series.
22. Wimber. Healing Seminar Syllabus II Observations A. Spiritual Phenomena. Pages 74-75.
23. Wimber. Healing Seminar Series.
24. Wimber. Healing Seminar Series.
25. J. Wimber. "Unpacking Your Bags." Undated audio tape.
26. J. Wimber. 1985 Healing Video Series. Tape 1 VMI. Placentia, California.
27. Wimber. Healing Seminar Series.
28. John MacArthur, Jr. Charismatic Chaos. Zondervan Books. Page 180.
29. J. Wimber. Healing Seminar. Three tapes. 1981. Tape #1.

END OF ARTICLE



 Takaisin