Tulosperusteinen uskonto: tarkoituksella aikaansaatu luopumus

Osa 8: Leikkimässä seurakuntaa numeroiden mukaan (5/11)

Mac Dominick

Sääntö 3

"Rakenna yhtenäisyys seurakunnattomien kanssa"

Tämä ei ole ainoastaan taas uusi vääräoppinen lähestymistapa Jumalan Sanan palvelustehtävään, vaan se on mahdollisesti kaikkein tuhoisin voima joka kohtaa Kristinuskoa tänään. Uuden paradigman ajattelutapa määrää että miehet ja naiset saavutetaan Kristukselle todennäköisimmin sellaisen yksilön kautta jonka he tuntevat ja johon he luottavat. Eräs pastori antoi tästä esimerkin liittymällä maalliseen softball-joukkueeseen rakentaakseen suhteita. Hänen ajatuksensa oli liittyä softball-liigaan kertomatta että hän on pastori sekä ystävystyä niiden liigalaisten kanssa jotka eivät kuulu kirkkoon. Tällä menetelmällä saadaan toki tuloksia aikaan, mutta samaan aikaan, tämä ajattelukaava on suoraan markkinoinnin oppikirjasta. "Suhdemarkkinointi" on markkinointitapa jota monet maalliset yhtiöt hyödyntävät (mukaanlukien yhtiö jonka tämän kirjoittaja omistaa), ja pragmaattiselta näkökannalta, se toimii. Uuden paradigman pelaajien väite on se, että traditionaalinen kristinusko on epäonnistunut Suuren tehtävän toteuttamisessa koska perinteisen kirkon jäsenet ovat eristäneet itsensä maailmasta siihen pisteeseen saakka että useimmat kristityt eivät tunne ainuttakaan kirkkoon kuulumatonta jonka tavoittaa Evankeliumilla. Tällä teorialla saattaa olla jonkin verran uskottavuutta, mutta suurimmalta osalta, tämä teoria perustuu joko väärinkäsitykseen tai väärään informaatioon. Ensinnäkin, jokaisella kristityllä on työsuhde, suhde perheeseen sekä suhde yhteiskuntaan niin kutsuttujen kirkkoon kuulumattomien kanssa. On hyvin vähän kristittyjä joilla ei ole suhteita moniin väestöryhmiin. Jos näin on asiat, mihin itse asiassa pohjautuu näiden tiettyjen suhteiden kehittäminen?


Kun analysoidaan huolella Uuden paradigman peliä, ilmenee useita näkökohtia jotka pitäisi ottaa huomioon:

  1. Vaatimus luoda suhteita on ei-niin-näkymätön hyökkäys raamatullista eristäytymistä vastaan.
  2. Ne jotka ovat sidoksissa tulosperusteiseen uskontoon, uskovat että esteet kirkottomien saavuttamiselle ovat sosiaalisia, eivät teologisia. Näin, sosiaalisesta siteestä kirkollisen ja kirkottoman välillä tulee kahden osapuolen yhteinen pohja.
  3. Suhteiden rakentamisesta tulee sitten seurakunnan tärkein sisäinen päämäärä.
  4. Ajan myötä kirkosta tulee suhteiden rakentamiselle omistautunut ja pastorista tulee "suhteiden avustaja". [27]

Strategisesta markkinointi-perspektiivistä käsin, suhteiden rakentaminen on kaava määrälliseen menestykseen. Se on hyvin samankaltainen pyramidi-markkinointikonseptin kanssa jossa yksilö rakentaa läheisen suhteen kolmen muun kanssa jotka taas rakentavat läheisen suhteen kolmen muun kanssa, ja suhdeketju rakentuu itsekseen pienten suhderyhmä-sarjojen kautta kunnes tästä "meta-kirkosta" [28] tulee Megakirkko. Pastori-helpottajan täytyy sitten muuttaa visiotaan kirkosta [29] strategisesti asetettujen yksilöiden kautta pienen ryhmän sisällä kunnes kaikki ryhmät rakentavat uusia suhteita perustuen helpottajan visioon seurakunnasta. Koska tämä visio alkaa pastorista, tämä pastori/helpottaja tässä vaiheessa näyttelee muutos-agenttia luodakseen seurakuntaruumiin jotta hän voisi jakaa ja osallistua hänen seurakunta-visionsa edistämiseen. Tämä prosessi sitten rakentaa uusia kerroksia itsensä päälle sekä tuo tulokseksi exponentiaalisen seurakunnan kasvun.


Tämä strategia on hyvin koeteltu ja toimivaksi todettu -- seurakunta kasvaa. Kuitenkin, myöhemmät sivuvaikutukset ja pitkäaikainen uhka raamatulliselle kristillisyydelle on hirvittävä. Kuten edellisessä kappaleessa on kerrottu, kommunistinen maailma loi termin muutos-agentti ja sen omaksuivat sosialistiset, globalistiset, progressiiviset kouluttajat tulosperusteisen koulutuksen alkuaikoina.


Tämän strategian myötä, näiden samojen yksilöiden terminologia kannetaan kirkkoon, ja nyt kirkko marssii juuri samassa tahdissa kuin turmeltunut julkinen koululaitos. Tämä on selvästi todennettu sekä terminologiassa että kirkon kasvu -strategiassa. Esimerkiksi, ei ainoastaan termi "muutos-agentti" ole otettu suoraan sosialistisesta sanakirjasta, vaan Tulosperusteisessa koulutuksessa, oppilaat erotetaan pieniksi ryhmiksi ja heille annetaan ristiriitaisia ongelmia ratkaistavaksi ryhmän sisällä. Tulos tai vastaus tähän ongelmaan on edeltäkäsin määrätty, ja opettaja toimii "helpottajana". Tämä on juuri sitä terminologiaa jota hyödynnetään näissä ohjelmissa jotta ryhmä saavuttaisi opettajan hyväksymän johtopäätöksen. Tämä ryhmä saavuttaa tämän johtopäätöksen konsensuksen kautta helpottajan manipuloinnin vaikutuksen alaisena. Kaikissa tapauksissa, tämä ongelma täytyy ratkaista korkeinta tasoa huomattavasti alemmalla tasolla (moraalisesti tai intellektuaalisesti) sillä ryhmän alemman tason täytyy hyväksyä tämä vastaus. Tulosperusteisessa koulutuksessa, yleinen termi tälle prosessille on "myydä pilkkahintaan", mutta virallinen terminologia on nimeltään "yhteistyö-oppiminen". Tulosperusteisessa uskonnossa, tätä prosessia kutsutaan virallisesti nimellä "suhteiden rakentaminen", mutta todellisuudessa se on kompromissien tekemistä joka lopulta tuhoaa uskon Jumalan Sanaan.


Käytännöllisestä näkökannasta, tämän prosessin "real-life" -skenaario on seuraavanlainen:

  1. Tämän ryhmän "kirkolliset" yksilöt uskovat että Raamattu on virheetön, Jumalan Sanan inspiroima.
  2. Tämän ryhmän "kirkottomat" jäsenet uskovat että Raamattu on hyvä kirja jossa on hyviä moraali-opetuksia mutta että se sisältää myyttejä ja ristiriitaisuuksia.
  3. Helpottajan haaste on saada tämän pienen ryhmän jäsenet saavuttamaan konsensuksen jonka kaikki voivat hyväksyä, tuoden "kirkottomat" kirkkoon, ja saaden "kirkolliset" pysymään kirkossa.
  4. tästä helpottajasta tulee näin muutos-agentti kun hänen täytyy muuttaa ryhmän jokainen jäsen konsensuksen tilaan jotta synteesi saavutettaisiin.
  5. Tämä helpottaja manipuloi ryhmän siihen asemaan että Raamattu on inspiroitu mutta virheetön ainoastaan kohdissa jotka käsittelevät pelastusta. Juuri tämän näkemyksen Fullerin Teologinen seminaari -- Uuden paradigman ajattelutavan oppilaitos -- on ottanut.
  6. Jokainen ryhmän jäsen hyväksyy tämän, ja seurakunta kasvaa.

Kuitenkin, mitä tässä itse asiassa tapahtui?

  1. Saatiin aikaan synteesi.
  2. Opillisesti korkealla olevat suostuivat kompromissiin.
  3. Tämän kirkon hengellinen luonne "myytiin polkuhintaan".

Jotta tätä prosessia kuvailtaisiin paremmin, se voidaan kirjoittaa matemaattisesti:


KIRKOLLINEN + EI-KIRKOLLINEN
----------------------------  X  RYHMÄDYNAMIIKKA = TULOS
	 HELPOTTAJA

Kirkollinen = teesi
Ei-kirkollinen = antiteesi
Helpottaja = muutos-agentti
Ryhmän dynamiikka = demokratia, konsensus tai yhteinen perusta
Tulos = Manipuloitu, edeltä määrätty tulos tai synteesi
Tässä tapauksessa, tulos on kaksi jakoinen:
  1. Seurakunnan exponentiaalinen kasvu.
  2. Puhdas raamatullinen viesti ei sovi tämän päivän kulttuuriin -- eli Raamattua täytyy tulkita kulttuurin valossa.

Tämä prosessi ei ole sen enempää kuin hegeliläinen Dialektinen prosessi Marxin ja Leninin saarnaamana, ja jota toteutetaan nyt kirkon seinien sisäpuolella. [30] Kun tätä prosessia toistetaan, se dramaattisesti heikentää tai kokonaan eliminoi fundamentalistisen kristillisyyden kahden sukupolven aikana.

Johtopäätös: säännön numero 3 täydellinen noudattaminen on potentiaalisen kohtalokasta todelliselle kristillisyydelle.

Ei ole tämän kirjoitajan tarkoitus syyttää populaarin Uuden paradigman pelin pelaajia siitä että he tieten tahtoen olisivat tuhoamassa fundamentalistista kristillisyyttä. Kuitenkin, rajoittamattomina heidän toimensa eivät johda ainoastaan fundamentalismin vaan koko kristillisyyden tuhoon kahden sukupolven aikana.


[Jatkuu...]
 

Lähteet:

1.   Ephesians 5:15.

2.   Falkenburg, Steve. “What is Fundamentalism and Why is it so Dangerous?”,
      www.newreformation.org/fundamentalism , 2002, (9.22.03), p.2.

3.   Hebrews 11:10

4.   “A Decade for Cultural Development”, World Goodwill Newsletter, 1990, #2, p.1.

5.   Gardner, James. “The Hard Road to World Order”, Foreign Affairs Magazine, April, 1974, p.557.

6.   George, Carl. The Coming Church Revolution, Fleming Revell Publishers, Grand Rapids,
      MI., 1994, p.32.

7.   Ibid., p.62.

8.   Romans 10:17.

9.   Weldon Taylor & Roy Shaw. Marketing, Southwest Publishing, Dallas, TX.,1969,  p.7.

10.  Gallagher, Richard.  “Marketing 201 Notes”, Bob Jones University, 1972.

11.   Southerland, Dan. Transitioning, Leading Your Church Through Change, Zondervan Publishers, Grand Rapids, MI., 1999, pp.11-108.

12.  Ibid., p.14.

13.  Ibid., p.24.

14.  Warren, Rick. The Purpose-Driven Church, Zondervan Publishers, Grand Rapids, MI., 1995, p.187.

15.  Ibid.

16.  Ibid.,p.188.

17.  Pickering, Ernest. The Tragedy of Compromise, Bob Jones University Press, Greenville, SC., 1994, p.138.

18.  Pritchard, G.A. Willow Creek Seeker Services, Baker Books, Grand Rapids, MI, 1996, p.70.

19.  Ibid., p. 170.

20.  Pickering, p.131.

21.  Warren. P.220.

22.  Gilley, Gary. This Little Church Went to Market,  Xulon Press, Eugene, OR., 1995, p..82

23.  Ibid. p.54.

24.  Ibid., p. 56.

25.  Ibid.

26.  Ibid., p.82.

27.  Pickering. P.132.

28.  George. p.63.

29.  Ibid., p.26.

30.  Southerland. pgs. 84-96.

31.  Klenck, Robert.  “What’s Wrong with the 21st Century Church?”, (8.1.03), p.2 www.crossroads.to/News/Church/Klenck1.html



Takaisin