Tulosperusteinen uskonto: tarkoituksella aikaansaatu luopumus

Osa 8: Leikkimässä seurakuntaa numeroiden mukaan (7/11)

Mac Dominick


Sitävastoin, "vanhanaikainen ajattelutapa" saattaa luetella ei-pragmaattisia, akateemisia päämääriä Jumalan Sanan totuuden selittämistä, kuulijan mielen ylentämistä, uskovien yhteyttä, hengellistä kasvu, Jumalan Sanan vaikutusta kuulijoiden sydämissä, muuttuneita sydämiä, muuttuneita elämäntapoja sekä pyhää elämää. Kaikki nämä traditionaaliset, synnynnäiset akateemiset päämäärät eivät välttämättä johda seurakunnan kasvuun. Eräät jotka saattavat uskaltautua jumalanpalvelukseen jotka edistävät tällaisia päämääriä, huomaavat että siellä ei kenties suvaita Jumalan Sanan sekoittamista heidän lihallisiin haluihinsa, ja jotkut saattavat kokea sen loukkauksena heidän elämäntapaansa kohtaan. Tämän lisäksi, monia näistä päämääristä ei voida koskaan mitata tarkasti ikuisuuden tällä puolella. Kuitenkin, näiden päämäärien saavuttaminen niittää ikuisia palkintoja mieluummin kuin takaa tilapäistä kuulijan mielen rauhoittamista tai tämän organisaation kasvua ja vaurastumista.

4. Keskity kokemuksiin

Tulosperusteisen seurakunnan kolme peruspilaria ovat "ajankohtaisuus, virkistäytyminen ja käytännöllisyys". Nämä kolme kohtaa ovat Uuden paradigman menetelmien toteuttamisen perusta. Vaikka nämä kohdat esitellään tarkemmin "säännössä 5", täytyy ymmärtää että kaikki tämän päivän kulttuurissa jota voidaan luonnehtia näillä kolmella prinsiipillä, täytyy perustua inhimilliseen kokemukseen sekulaarista perspektiivistä käsin. Tässä tapauksessa, jos joku haluaa yhdistää tämän Seurakunnattomaan Harryyn tai Seurakunnattomaan Sallyyn, hänen täytyy nähdä yhteys tämän ja Harryn tai Sallyn henkilökohtaisen elämänkokeluksen senhetkisen tärkeysjärjestyksen välillä. Siksi, jokainen yritys saavuttaa Harry tai Sally Evankeliumilla joka on ulkopuolella heidän silmin havaittavan elämänkokemuksesta johtuvan tärkeysjärjestyksensä -- on turhaa, ja Harry tai Sally eivät koskaan avaa kirkon ovea. Jos näin on asia, lähestyminen seurakuntaa kohtaan täytyy perustua ja olla sopusoinnussa postmodernin kulttuurin kanssa. Eräs parhaista esimerkeistä tämän menetelmän toteuttamisesta on "Raamattu-opetus" -tyylinen tapaamisryhmä jossa jokainen osanottaja ottaa esille tietyn raamatunjakeen ja kertoo "mitä tämä jae sanoo minulle". Tällaisen "opiskelupiirin" olennaisin osa on tulkinnassa joka perustuu yksilön henkilökohtaisiin kokemuksiin. Tällaiset harjoitukset johtavat useimmiten "tietämättömyyden kasautumiseen", [15] eikä kukaan jätä tätä istuntoa edes vähän "Sanan leipää syöneenä". Sitten kun tämä menetelmä on omaksuttu, seurakunnassa nousee esiin vakavampia asioita. Esimerkiksi, seurakunta saattaa ottaa tietyn näkökulman joihinkin kysymyksiin -- avioero ja uudelleen avioituminen, jäsenyys salaseuroissa, pastorien ja diakonien kelpoisuus, homoseksuaalisuus, abortti, jne. Perustuen henkilökohtaisiin elämänkokemuksiin mieluummin kuin "näin sanoo Herra".

Johtopäätökset säännöstä 4

Jos noudatetaan Jumalan Sanaa, kokemusperäisen hengellisyyden täytyy antaa periksi Pyhän Hengen johtamalle ja täyttämälle elämälle. Edelleen, Hengen täyttämä elämä voi olla peräisin ainoastaan täydellisestä kuuliaisuudesta Jumalan Sanalle, antaen Sanan selittää itseään. Sitävastoin, keskittyminen kokemuksiin on itsekeskeistä lähestymistä hengellisyyteen kera Jumalan Sanan käskyihin kohdistuvan epävarmuuden. Ajatus kristillisestä vaelluksesta joka perustuu "kuinka minä voin ymmärtää Jumalan Sanan ja sen mitä Hän tekee minulle" on ehdottoman naurettavaa. Tämä psyko-pölisevä teologia on johtanut monet seurakunnassa ottamaan sellaisen asenteen Jumalaa ja Hänen Sanaansa kohtaan joka saa luonnehtimaan moderneja seurakunnan jäseniä termillä "Jumalan pilalle hemmottelemat kakarat" mieluummin kuin kuuliaiset, ei-itsekkäät pyhät, ja Jumalaa luonnehditaan termillä "keijukaismainen jumalatar-äiti" [16] mieluummin kuin Kaikkivaltias universumin luoja joka vaatii kuuliaisuutta Hänen Sanaansa kohtaan. Seurakunnan täytyy hylätä kohtalokas tulosperusteinen lähestymistapa, palata takaisin Jumalan Sanan periaatteisiin ja seurata seurakunnan hallinnoimis-ohjeita jotka on annettu 1. ja 2. Timoteuskirjeessä.


Määräys "olla koskaan kritisoimatta sitä minkä Jumala siunaa" ei ainostaan vedä Jumalan lapsia syvemmälle postmodernin suvaitsevaisuuden sotkuiseen verkkoon, vaan sen lisäksi vie yksilön kurssille joka johtaa suoraan oppositioon Jumalan Sanaa kohtaan. Eräs Uuden Testamentin huomattavimmista kehuista oli annettu berealaisille (Ap.t. 17:11).

"Nämä olivat jalompia kuin Tessalonikan juutalaiset; he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin."

Vaikka sanat jotka berealaiset arvostelivat osoittautuivat tosiksi, nämä yksilöt varmistivat kaiken kuulemansa Jumalan Sanan totuudella. Tuomitsiko Apostolien Tekojen kirjoittaja heidät liiasta tuomitsevaisuudesta, nurkkakuntaisuudesta tai suvaitsemattomuudesta? Tuomitsiko hän heidät siitä että he eivät hyväksyneet lähetyssaarnaajien sanoja sellaisenaan? Ei! Täysin päinvastoin, näitä berealaisia ylistettiin siitä että he pitivät Jumalan Sanaa standardina ja totuuden perustana aivan niinkuin tämän päivän kristittyjen pitäisi myös tehdä, ja aivan kuten Apostoli paavali julisti: "Hengellinen ihminen sitävastoin tutkistelee kaiken..." [17]


Jumalan Sanan käyttäminen lopullisena mittana ei ole enää kovin suosittua; ja todelliset kristityt kohtaavat yhä enemmän syytöksiä kiihkoilusta, ahdasmielisyydestä ja suvaitsemattomuudesta. Kuitenkin, on olemassa tiettyjä perussääntöjä joita jokaisen kristityn pitäisi seurata valmistautuessaan mihin tahansa uskonnolliseen dialogiin:

  • Ymmärrä että Jumalan Sana on juuri sitä -- Jumalan Sanaa.

  • Pyhä Henki on opettaja. Hän yksin voi valaista Jumalan Sanan.

  • Täytä sydän ja mieli Raamatun sisällöllä.

  • Koettelle jokainen opettaja niinkuin berealaiset tekivät.

  • Vietä enemmän aikaa yhdessä Herran kanssa.

  • Arvostele jatkuvasti saarnoja, raamattutunteja, pyhäkoulun opetusta, jne.

  • Jos haluat tietää mitä Jumala haluaa sinun tietävän, anna Raamatun selittää Raamattua. [18]

Kuten Chuck Missler usein lausuu: "Älä usko sanaakaan mitä minä sanon... Mene kotiisi, mittaa minun lausuntoni Jumalan Sanan mitta-asteikolla, ja tee sitten arvio minun sanojeni luotettavuudesta perustuen tähän standardiin." Jos kristityt haluaisivat rehellisesti arvostella -- Jumalan Sanan valossa -- Uuden paradigman kirkkopeliä, kukaan ei osallistuisi tällaiseen tyhjänpäiväiseen ajanvietteeseen. Ongelman ydin on siinä tosiasiassa, että suuri enemmistö tunnustautuvista kristityistä seuraa mieluummin joidenkin ihmisten visioita kuin sitä mitä Jumala on selvästi puhunut Sanassaan.


Yhteenvetona, sääntö 4 on pelkästään verhottu syytös jokaista vastaan joka kyseenalaistaa teorian KASVU = SIUNAUS. Sillä sitten kun tulosperusteisen uskonnon vaikuttavat luvut mitataan Jumalan Sanan standardien mukaan, tämä Uuden paradigman kirkko putoaa ylistyksen korkealta jalustalta arkisuuden syvyyteen ihmisten yritettyä varata itselleen Jumalan kirjoitetut ohjeet.

Sääntö 5

Älä koskaan saarnaa Jumalan Sanaa vanhanaikaiseen tyyliin [19]

Tri. Rick Warren Saddleback Kirkosta on tämän Uuden paradigman seurakunnan säännön laatija. Kirjassaan "The Purpose Driven Church", Tri. Warren teki suoraan tämän kysymyksen: "Oletko sinä uskollinen Jumalan Sanalle jos sinä pidät kiinni saarnaamisesta vanhanaikaisella tyylillä?" [20] Hän sanoi edelleen: "Minä väitän että kun seurakunta jatkaa sellaisten menetelmien käyttöä jotka eivät enää toimi, tämä on uskottomuutta Kristusta kohtaan." [21] Jotta voisi vastata näihin syytöksiin, täytyy tehdä ensin analyysi näistä kysymyksistä perustuen Uuden paradigman seurakunnan rekisteröimiin menetelmiin. Näistä Uuden paradigman menetelmistä, kun niitä verrataan "vanhanaikaisiin tyyleihin" ja "menetelmiin jotka eivät toimi", voidaan keskustella seuraavien väitteiden ja ohjeiden alla:

  1. Seurakunta pitäisi mukauttaa populaarikulttuuriin

  2. Valitse neutraali nimi

  3. Koska KJV luo valtavia kulttuurimuureja, käytä moderneja käännöksiä

  4. Keskity kohdemarkkinoiden perustarpeiden tyydyttämiseen hyödyntäen psykologiaa, neuvontaa ja ryhmädynamiikkaa

  5. Hyödynnä teknologiaa ja lahjoja visuaalisen ja emotionaalisen vaikutuksen aikaansaamiseksi

  6. Älä ole tylsä.

1. Seurakunta pitäisi mukauttaa populaarikulttuuriin

Mukauttaminen populaarikulttuuriin on perusta Uuden paradigman ajattelulle, ja se on tämä ontuva ajattelu joka aloittaa taas uuden alaspäin vievän polun kohti luopumusta. On kuitenkin hyvin mielenkiintoista (kuten kerrottu aikaisemmin) että taistelu -- alun alkaenkin väärä toimenpide -- jotta "pelastettaisiin kulttuuri ja kristillinen perintö" on turmeltunut siihen pisteeseen että seurakunnan täytyy nyt liittyä postmoderniin kulttuuriin saavuttaakseen kasvua. Jos voisi matkustaa takaisin 1960-luvulle tutkimaan tämänpäivän postmodernin kulttuurin alkuperää, tutustua hippiliikkeeseen ja opiskella "Jeesus-friikkien" elämäntapaa, kukaan ei olisi voinut kuvitella että nämä filosofiat vaikuttaisivat niin paljon 2000-luvun konservatiiviseen evankeliseen kristillisyyteen. Suurin osa konservatiivisista kristityistä (on muutama poikkeus kuten BIlly Graham), olivat kauhuissaan siitä kulttuurillisesta polusta jota pitkin nuoret ihmiset olivat alkaneet vaeltaa. Tämä ryhmä, yleisenä sääntönään, näki Jumalan Pojan "parrakkaana kapinallisena joka eli 2000 vuotta sitten". [22] Vielä, osittain henkilöiden kuten Tri. Graham tukemina, Jeesus-friikki Bill Hybels integroi juuri tämän kulttuurin konservatiiviseen evankelisuuteen. Saattaakseen loppuun tämän tehtävän, sulautuminen jota uudet evankeliset niin innokkaasti tyrkyttivät (Chapter 3), suoritettiin loistavasti ja käännettiin konservatiivinen evankelisuus ja monet fundamentalistit Uuden paradigman ajatteluun.


Näistä Uuden paradigman ajattelun näkökohdista voidaan tehdä johtopäätös seuraavan lausunnon myötä jonka on antanut Kirkon kasvu -guru Donald McGavran: "Suuret esteet kääntymykselle ovat sosiaalisia, eivät teologisia." [23] Tämä lausunto, käytännössä, avaa oven Jeesuksen Kristuksen Evankeliumin kulttuuriselle muokkaukselle siihen pisteeseen saakka jossa se on raamatullisen tunnustuksen tuolla puolen. Sillä jos esteet ovat sosiaalisia, sosiaaliset suhteet ja humanistisen psykologian periaatteet saavat etusijan Jumalan Sanan doktriinien opetuksesta. Toiseksi, jos asiat olisivat todella näin, kirkon pitäisi samaistua kulttuuriin, omaksua kulttuuri ja antaa humanistisen psykologian periaatteiden hallita Jumalan Sanan periaatteita jotta saataisiin kääntyneitä ja exponentiaalista seurakunnan kasvua. Tällainen "palvelustyö" tuottaa lopulta jäseniä joilla ei enää ole kykyä nähdä eroa "Raamatun ja Carl Rogersin opetusten välillä". [24] Tämä on juuri sitä mitä tapahtui Willow Creekissä, pastorina ei ollut kukaan muu kuin ex-Jeesus friikki Bill Hybels.


Esimerkki tästä sisällöstä voidaan kuvailla värikkäästi, analysoimalla saarnaa joka pidettiin Uuden paradigman kirkossa vauraassa Atlantan esikaupungissa 2.11.2003. Tämän käsikirjoituksen kirjoittaja merkitsi muistiin tämän saarnan suuntaviivat (hän oli länsä noin 7500 vieraan joukossa jotka olivat läsnä tässä tavallisessa sunnuntai-jumalanpalveluksessa). Edes tietämättä mitä odottaa tällaiselta "kirkolta", saarnan sisältö oli vielä paljon pahempi kuin olisi edes voinut kuvitella. Ainakin tämä pastori valmisteli yleisön varautumaan pahimman varalle kun hän kertoi ymmärtävänsä että monet läsnäolijat kasvoivat seurakunnassa; ja että joillakin oli ongelmia kokemuksen kanssa. Kuitenkin, saadakseen kaikki tuntemaan olonsa mukavaksi, hän lausui: "Me pääsimme irti kirkko-osasta..." Koko ohjelma (joka alkoi sillä kun soololaulaja lauloi Pop-hitin "Why Do Fools Fall In Love?") ja hänen saarnansa vahvistivat tämän huomautuksen ilman epäilyksen varjoakaan:


Saarnan teema oli "Toimia viisaasti". Aihe jolla tätä teemaa havainnollistettiin oli seksuaalinen puhtaus. Tämä saarna oli täysin aikaisemmin mainitun Uuden paradigman seurakunnan "kolmen tukipylvään" mukainen. Se oli ajankohtainen. Se oli virkistävä. Se oli käytännöllinen. Kuitenkaan, se ei ollut raamatullinen. Yhteenvetona, saarna oli seuraavanlainen:


A. Mitä on toimia viisaasti?

  1. Perusta päätöksesi ja toimesi menneisiin kokemuksiisi.

  2. Tämän lisäksi harkitse tämänhetkistä tilannettasi.

  3. Mieti päätöksesi vaikutusta tulevaisuuteen.

  4. "Me näemme itsemme kun me vastaamme näihin kysymyksiin samalla kun mietimme näitä ohjeita."
B. "Syy miksi me teemme väärin on se että me emme suostu tekemään viisaasti."
  1. "Kulttuuri on saanut meidät ansaan tekemään moraalisesti väärin."

  2. "Mitä on toimia viisaasti perustuen minun kokemuksiini?"

  3. Ainoa tapa vartioida itseäsi moraalisesti on kysyä itseltäsi: 'Mikä on viisas toimi?'"

C. Jumala, kuten viisas isä tai äiti, on kehoittanut meitä pakenemaan seksuaalista moraalittomuutta (1 Kor. 6:18).


D. Ei-viisaat toimet johtavat vakaviin seurauksiin myöhemmässä elämässä.


E. Meidän tulisi asettaa henkilökohtaiset standardit jotta emme ylittäisi rajaa ei-viisaisiin toimiin.


Tämä viesti olisi sopinut paremmin Tri. Laura Schlesingerin pitämäksi sekulaariksi puheeksi (ja hän olisi luultavasti käyttänyt enemmän uskonnollisia viitteitä). Kuitenkin, tämä saarna perustui tiukasti psykologiaan -- ei Raamattuun. Analyysi pääkohdista paljastaa seuraavia asioita:

  • Väittämä että viisaus tulee aikaisemmista henkilökohtaisista kokemuksista on täysin vastoin Jumalan Sanaa. Raamattu sanoo: "Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan." [Jaakob 1:5] Todellinen viisaus tulee Jumalalta, ei henkilökohtaisista kokemuksista. Jos ihmiset löytäisivät viisautta omista kokemuksistaan, se tarkoittaisi että kaikki totuus perustuu kokemuksiin. Viisaus on sitä kuinka sinä katsot elämää ja reagoit siihen. Viisauden etsiminen jonkun omista kokemuksista on sama kuin heittäisi Jumalan ja Hänen Sanansa pois humanistisen valaistumisen tieltä.

  • Jumala mainittiin ensimmäisen kerran vasta kolmen vartin kuluttua. Kun Jumala lopulta mainittiin, ei varoiteltu moraalittomuudesta loukkauksena Hänen pyhyyttään vastaan. Ei ollut mainintaa synnin ikuisista seurauksista. Ei ollut armon evankeliumia julistettuna syntien anteeksi saamiseksi. Ei ollut vaatimusta itse-tutkiskeluun ja katumukseen, eikä kutsua vanhurskauteen. Jumala kuvailtiin vain harmistuneena vanhempana joka haluaa lapsensa juoksevan pois sellaisesta joka aiheuttaa heille harmia. Itse asiassa, tämä pastori oli melkein pahoillaan siitä että edes viittasi asioihin jotka saattaisivat loukata niitä jotka olivat "ei-uskonnollisia".

  • Lopuksi, tämä pastori kehoitti seurakuntaa asettamaan henkilökohtaiset standardit jotta heidän toimensa pysyisivät tiettyjen moraalisten rajojen sisällä. Itse asiassa, "rajojen asettaminen" on hyvin suosittu psykologinen metodi joka on omaksuttu tämän päivän yhteiskunnassa.

Johtopäätöksenä, pastori käytti lausuntoa "päästä eroon kirkko-osasta" saarnassaan. Yhdellä pyyhkäisyllä, tämä Uuden paradigman saarnaaja hankkiutui eroon seurakunnasta, synnin ikuisista seurauksista, Jumalan luonnosta ja Jeesuksen Kristuksen Evankeliumista. Kaikki nämä raamatulliset periaatteet hän korvasi konservatiivisen evankelisen kristillisyyden kaavun alla olevalla humanistisella psykologialla. Huolimatta saarnasta joka täydellisesti ylenkatsoi Jumalan Sanan opetukset, tuhannet edelleen täyttävät tämän ja muut Uuden paradigman seurakunnat koska massat on emotionaalisesti manipuloitu uskonnollisiin kokemuksiin joka saa heidät tuntemaan olonsa hyväksi.


Kokonaisuutena ottaen, jos tätä postmodernia kulttuuria joka painottaa psykologiaa teologian sijaan, käytetään seurakunnan kasvattamiseen, tällainen seurakunta lakkaa olemasta todellinen seurakunta (Chapter 2) -- sillä kuten aikaisemmin havainnollistettiin, viestin täytyy muuttua psykologiseen maailmankuvaan soveltuvaksi. Tätä samaa sovelletaan muihin alueisiin kuten evoluution opettamiseen faktana, homoseksuaalisuuden hyväksymiseen, jne. Vaikka nämä asiat ja filosofiat ovat suorassa ristiriidassa Jumalan Sanan kanssa, tämän Uuden paradigman kirkon täytyy saavuttaa sopusointu Kirkottoman Harryn ja Kirkottoman Sallyn kanssa juuri näistä asioista jotta heidät saataisiin sisään.


[Jatkuu...]



Takaisin