Tulosperusteinen uskonto: tarkoituksella aikaansaatu luopumus

Osa 8: Leikkimässä seurakuntaa numeroiden mukaan (8/11)

Mac Dominick


Kuten havainnollistettu muissa tapauksissa, Rick Warren taas höynäyttää ihmisiä ja loukkaa lukijoidensa älyykkyyttä kirjassaan "The Purpose Driven Church" seuraavan paljastuksen avulla: "Kun Jeesus käski opetuslastensa syödä mitä heidän eteensä oli laitettu, Hän käski heidän olla herkkätuntoisia paikallista kulttuuria kohtaan." Nämä opetuslapset elivät Israelissa -- juutalaisessa kulttuurissa. He jakoivat Mooseksen lakiin perustuvan juutalaisen kulttuurin kaikkien niiden kanssa joihin he olivat yhteydessä. Toisin sanoen, he olivat jo osa tätä samaa kulttuuria, ja Tri. Warrenin aneeminen yritys manipuloida Raamattua oikeuttaakseen epäraamatulliset menetelmät on räikeän petollinen. Rick Warren "kiiltokuvanaan" (ja huolimatta Jumalan Sanan käskyistä pyhyyteen ja eristäytyneisyyteen), tämä Uuden paradigman kirkko on kutsunut maailman humanistiset filosofiat soluttautumaan kristilliseen teologiaan siihen pisteeseen asti että tuloksena syntynyt synteesi luo muuttuneen seurakunta-ympäristön joka saa ei-uskovan tuntemaan olonsa mukavaksi. Seurauksena tällaisesta synteesistä, tämä pseudo-kirkko alkaa etsiä sellaista jumalaa (tarkoituksella pienellä alkukirjaimella) kuin se haluaa mieluummin kuin ikuista, Kaikkivaltiasta JUmalaa. Kun nämä filosofiat alkavat kerääntyä toistensa päälle ja kertautua, seurakunnat kuten Willow Creek, Saddleback ja Northpoint Community Church saavuttavat kaksi päämäärää: exponentiaalisen kasvun ja vanhanaikaisen fundamentalistisuuden poistamisen heidän keskuudestaan.

2. Valitse neutraali nimi

Saddleback Church, pastorinaan Tri. Rick Warren, on Southern Baptist Conventionin jäsen, ja Tri. Warren opiskeli Southern Baptist Seminaarissa. Kuitenkaan, tämän seurakunnan nimi ei ole Saddleback Baptist Church vaan yksinkertaisesti Saddleback Church. Tri. Warren väittää että nimen "Baptist" eliminointi ei ole kompromissi vaan markkina strategia. [25] Todistettavasti, monet muut pastorit ovat tulleet samaan johtopäätökseen kun "Community Church" on kasvanut voimakkaasti viime vuosina. Monet näistä seurakunnista ovat peristeisesti omaksuneet "ei-tunnustuksellisen" ulkokuoren, mutta yhä useammat seurakunnat kulkevat kohti "yhteiskristillistä" asemaa.


Suurimmat syyt hylätä tunnustuksellisuuden merkit ovat olla virraannuttamatta niitä jotka ovat eri mieltä ryhmän tai uskonsuunnan näkemyksistä. Baptistikirkot, esimerkiksi, uskovat upotuskasteeseen pelastuksen jälkeen, uskovan ikuiseen pelastusvarmuuteen ja paikallisseurakunnan autonomiaan. Tämä eroaa protestanttisista suunnista jotka jatkavat katolilaisten harjoittamaa lapsikastetta, uskovat pelastuksen menettämiseen jatkuvan synninteon seurauksena sekä kirkkohierarkiaan. Perustuen näihin kahteen esimerkkiin, ei-tunnustuksellinen kirkko,, yleisenä sääntönään, alistaa uskovan uskomusjärjestelmälle joka ylittää perinteiset tunnustukselliset rajat. Esimerkiksi, ei-tunnustuksellinen kirkko saattaa harjoittaa lapsikastetta sekä samalla pitää kiinni uskovan ikuisesta turvasta. Toisaalta, "yhteiskristillinen" kirkko tavoittelee eliminoidakseen teologiset uskontunnustukset ja löytääkseen yhteisen perustuksen joka uskonsuunnalle "vain rakastaa Jeesusta" termin alla. [26] Willow Creek Church on yhteiskristillinen. Tämä merkitsee yksinkertaisesti sitä että Willow Creek vastaanottaa kaikkien uskonsuuntien jäsenet, ja kuten muut Uuden paradigman kirkot, sitä ei ohjaa uskomusjärjestelmä tai tietty teologia, vaan markkina-filosofia.

3. Koska KJV luo valtavia kulttuurimuureja, käytä moderneja käännöksiä

Tämän käsikirjoituksen kirjoittajan näkemys on ehdottoman KJV-myönteinen, mutta hän on myös hyvin haluton käymään väittelyitä tästä aiheesta niiden tuhoisan luonteen vuoksi. Ennenkuin aloittaa minkäänlaista keskustelua tai väittelyä tästä asiasta, täytyy olla hyvin huolellinen jotta muistaisi että nämä keskustelut pyörivät itse Jumalan Sanan ympärillä, ja täten tätä aihetta pitäisi lähestyä kunnioituksella. Tosiasia on, että King James Version (KJV) ja New King James Version (NKJV) ovat ainoita englanninkielisiä käännöksiä jotka perustuvat yksinomaan varhaisen seurakunnan bysanttilaisiin teksteihin (Textus Receptus, vastaanotettu teksti), ja tätä kirjoitusta todellinen seurakunta käytti yli 1600 vuotta. Kuten on kerrottu aikaisemmin, kaikki modernit käännökset NKJV:tä lukuunottamatta, käyttävät Wescottia ja Hort Greek Uutta Testamenttia; ja historia vakuuttaa että Wescotton ja Hortin aikomuksena oli alentaa (jollei tuhota) tämä Textus Receptus, käsikirjoitus jota käyttivät Wycliff, Tyndale ja Coverdale Raamatun kaikissa aikaisemmissa englanninkielisissä käännöksissä. Kuten sanottu, ei ole tarkoitus astua sisään käännös-väittelyyn, eikä kirjoittajan tarkoitus ole myöskään ottaa sellaisten fundamentalististen kiihkoilijoiden kantaa että pehmeämpi asenne tähän käännös-väittelyyn olisi "uskosta luopumista". Kuitenkin, modernien käännösten hyödyntämisestä on tullut elintärkeä strategia Uuden paradigman seurakunnan suunnitelmien laatijoille. Tämä strategia johtaa postmodernin kulttuurin kirkon syntymiseen joka kieltää kaiken fundamentalistisuuden ja tavoittelee seurakunnan muuttamista hybridi-uskonnoksi joka vetoaa yläluokan asiakaskuntaan. Perustuen yksin tähän faktaan, seurakuntien joilla on rohkeutta seisoa Raamatun käskyjen takana, täytyy myös omaksua politiikka joka määrää että vain Kuningas Jaakon käännöstä (KJV) käytettäisiin kirkkosalissa, pyhäkoulussa sekä kaikissa kirkon toimenkuvaan kuuluvissa asioissa. Vaikka on niitä jotka ovat eri mieltä tästä asiasta, seuraavat seikat täytyy ottaa huomioon:

  • Jumala puhuu lapsilleen Sanansa kautta jonka Pyhä Henki on avannut.

  • Koska Pyhä Henki on yliluonnollinen, Hän ei tarvitse modernia käännöstä puhuakseen lapsilleen silloin kun heidän sydämensä ottavat vastaan Hänen ohjauksensa.

  • Koska pastorit ja pyhäkoulunopettajat ovat Pyhän Hengen kutsumia saarnaamaan ja opettamaan Jumalan Sanaa, heidän täytyy viettää aikaa opiskellen ja rukoillen Pyhän Hengen ohjauksessa jotta voisivat tarkasti julistaa Jumalan Sanaa kuulijoilleen.

  • Kun pastori ja pyhäkoulun opettaja toimivat Pyhän Hengen ohjauksessa julistaessaan Jumalan Sanaa, jokaisesta niinsanotusta modernin käännöksen tuomasta edusta tulee tarpeetonta.

  • Ei kannata kiistellä jos joku pitää modernia käännöstä KJV:tä parempana, mutta seurakunnan itsensä täytyy asettaa standardi ja torjua virallisesti kaikki luopumusta kohti vievät asiat.

Historia todistaa että sitten kun seurakunta-ruumis alkaa luisua pois raamatullisen rohkeuden ja totuuden asemastaan, tästä luisusta tulee lumipallo-efekti joka kasvaa kunnes on saatu aikaan täydellinen ero totuudesta. Jos kirkko kieltäytyisi tekemästä kompromisseja missään asiassa, tällainen luisu voitaisiin hyvinkin välttää. Kuitenkin, sitten kun luisu on käynnistynyt, se kulkee junan lailla luopumukseen ja hengelliseen uskottomuuteen. Seurakunta joka pysyy tiukasti KJV:n takana, rakentaa perustuksen "pyhille kerran annetun uskon" säilyttämiselle sekä antaa esimerkin muille jotka etsivät seurakuntaa joka pysyy rohkeasti niissä periaatteissa jotka perustuvat kiinteästi Jumalan Sanan totuuteen ja voimaan.

4. Keskity kohdemarkkinoiden perustarpeiden tyydyttämiseen hyödyntäen psykologiaa, neuvontaa ja ryhmädynamiikkaa

Länsimaisen yhteiskunnan postmodernista kulttuurista on tullut psykologian kulttuuri, eikä kukaan ole enää vastuussa omista teoistaan. Jokainen on uhri:

"Joku toinen on syypää minun ongelmiini; minä toimin väärin koska minulla oli vaikeaa lapsena; minulla on nämä ongelmat koska minulta puuttui sitä ja tätä ollessani lapsi; minä olen yksinkertaisesti ympäristöni uhri; olen pohjimmiltani hyvä ihminen, mutta minulla on huono itsetunto muiden ihmisten tekojen vuoksi; minä tarvitsen sitä ja tätä, ja joku toinen on syyllinen."

Suosittu reaktio tähän syyllistämisen yhteiskuntaan on neuvonta tai terapia, eikä kristillinen yhteisö ole poikkeus. Tosiasia on, että "psykologia kaappasi Evankelisen kirkon 1970-luvun loppupuolella" [27] eikä kirkko ole koskaan palautunut ennalleen. Todisteena tästä, eräät maailman kaikkein huomattavimmista evankelisista ovat "kristillisiä psykologeja" jotka ovat onnistuneet keräämään mainetta edistämällä kristillisen opetuksen ja sekulaarin psykologian synteesiä. Tämä sisäinen ongelma yhdistettynä tällaiseen synteesiin on asia jota todellisen kristinuskon ja psykologian käsitteet täysin vastakkaisesti vastustavat. Pähkinänkuoressa, psykologia yrittää etsiä hyvyyttä yksilön sisältä samalla kun syyttää ulkopuolista maailmaa yksilön puutteista. Kristinusko, sitävastoin, opettaa että yksilö on synnin turmelema ilman vanhurskautta, ja jonka ainoa toivo on Jeesuksen Kristuksen vanhurskaus. Psykologia tavoittelee rakentaakseen yksilön itsetuntoa kun taas Jumalan Sana julistaa että yksilön pitäisi "kunnioittaa muita enemmän kuin itseään" (Fil. 2:3). Olennainen asia on se, että "minä-sukupolvi" etsii oikeutusta itselleen sen sijaan että etsisi itselleen Jeesukseen Kristukseen valmistettuja tekoja.


Täten, purjehtien itsetunnon täyttämisen polkua, tämän päivän evankelinen kirkko on kehittänyt "uuden evankeliumin" joka on houkuttelevampi luvatessaan täyttää Kirkottoman Harryn, Kirkottoman Sallyn tai Saddleback-Samin perustarpeet, kuin että osoittaisi heidän rikoksensa Pyhää Jumalaa vastaan. Tähän "uuteen evankeliumiin" täytyy sisältyä psykologian termistöä jotta voitaisiin vedota tunteisiin ja seurakunnan perustarpeisiin, ja jotta saataisiin myytyä seurakuntalaisille seurakunnan kokouksiin osallistumisen tarpeellisuus. Tämän "uuden evankeliumin" periaatteet ovat seuraavanlaiset:

  • "Vapautus huonosta itsetunnosta

  • Vapautus tyhjyydestä ja yksinäisyydestä

  • Keinot täyttymykseen ja innostukseen

  • Keino saada mitä sydän kaipaa

  • Keinot tarpeidemme kohtaamiseen." [28]
Kuten Atlantassa pidetty "saarna" havainnollisti, Nämä käsitykset ovat täysin tunkeutuneet Uuden paradigman seurakuntaan. Saarnojen sisältö näissä kirkoissa perustuu useisiin periaatteisiin:
  • KJV:tä ei koskaan käytetä

  • Psykologiset luokittelut kuvataan raamatullisina periaatteina [29]

  • Saarnat käsittelevät enemmän stressin lievitystä kuin pelastusta

  • Saarnat ovat enemmän terapeuttisia kuin teologisia

  • Painotus enemmän hyvänolon tunteeseen kuin synnin ikuisten seurausten käsittelyyn.

Tämä Uuden paradigman kirkkopeli keskittyy Kirkottoman Harryn ja Kirkottoman Sallyn emotionaaliseen manipulointiin evankelioinnin kaavun alla. Bill Hybels Willow Creek Community Kirkosta myöntää halukkaasti että "huomattava määrä viikonlopun saarnan sisällöstä otetaan psykologiasta" [30], ja että "hänellä on tapana kuvailla psykologiset kategoriat raamatullisina periaatteina". [31] Kuitenkin, nämä menetelmät herättävät kysymyksen: vetääkö Pyhä Henki miehiä ja naisia pelastukseen emotionaalisen manipuloinnin kautta? Voiko todellista herätystä tapahtua terapian kautta? Johtavatko tällaiset saarnat kuten Atlantassa 2.11.2003 pidetty katumukseen ja uskoon, vai kasvattavatko ne pelkästään seurakuntaa tarjoamalla hengellistä itsepetosta? Onko "kristillistä psykologiaa" todella olemassa, vai onko John McArthur oikeassa kun hän sanoo että tällainen termi sisältää kaksi vastakkaista käsitettä? [32] Onko todella olemassa sellaista asiaa kuin "kristillinen keskusteluterapia", ja jos on, niin mitä se tarkasti ottaen pitää sisällään? Tämän käsikirjoituksen kirjoittaja teki nämä kysymykset eräälle henkilölle joka on suorittanut Bob Jones Yliopistossa kristillisen keskusteluterapian tutkinnon.


Kristilliset psykologit väittävät:


RAAMATTU + PSYKOLOGISET MENETELMÄT = APU.


Kuitenkaan, kuinka humanismin sekoittaminen raamatulliseen kristillisyyteen voi tehdä mitään muuta kuin pilata raamatullisen kristillisyyden? Raamattu on hyvin selkeä siinä, että kaikki vastaukset elämän ongelmiin löydetään Jumalan Sanasta. Tämä tarkoittaa että olkoonpa ihminen sellainen joka etsii "viisasta asiaa tehdä", tulee toimeen henkilökohtaisen synnin kanssa, kamppailee ihmissuhteiden kanssa tai miettii että mitä menetelmiä pitäisi käyttää saavuttamaan kadotettuja -- vastaukset eivät löydy ihmisen kokemuksista, markkinastrategioista tai psykologiasta. Vastaukset löytyvät, kuitenkin, ikuisesta, virheettömästä Jumalan Sanasta. Siksi, kun etsii kristillistä neuvontaa, pitäisi tavoitella niitä jotka noudattavat Jumalan Sanan ohjeita ratkaistessaan elämän ongelmia. Perustuen tähän totuuteen, kristillisten psykologien pitäisi sanoa toisin:


RAAMATTU + PSYKOLOGISET MENETELMÄT = VÄÄRISTYNYT TOTUUS.


Tämä kaava täytyy myös nähdä Hegeliläisen dialektiikan eräänä toteutumistapana:


RAAMATTU (TEESI) x KLIININEN PSYKOLOGIA (ANTITEESI) = TULOS (SYNTEESI)


Tässä tapauksessa, tulos on Uuden paradigman kirkon ja "kristillisten psykologien" opettama vääristynyt totuus uudessa hybridi-uskonnossa -- tulosperusteisessa uskonnossa. Tämän Hegeliläisen dialektiikan prosessin tulokset uhkaavat todellisen seurakunnan ja todellisen Raamattuun perustuvan kristinuskon olemassaoloa, ja psykologisen synteesin sulautuminen seurakuntaan on aloittanut juuri tämän prosessin niin että se menee nyt eteenpäin täydellä höyryllä. Tämä Uuden paradigman kirkko on niin tunkeutunut evankeliseen kristillisyyteen että turmeltumattoman Raamattuun perustuvan seurakunnan löytyminen on miltei mahdotonta.


Toisaalta, raamatullinen kristillinen keskusteluterapia ei tavoittele humanismin sekoittamista raamatulliseen kristillisyyteen; vaan paremminkin raamatullinen kristillinen neuvoja sallii Raamatun seisovan omien periaatteidensa takana. Koska Jumalan Sana opettaa että kristitty käy jatkuvaa taistelua vanhan syntisen luonnon kanssa, yksilöiden täytyy kohdata itsensä ongelmien alkulähteenä ja lähestyä jokaista kysymystä ihmisen heikkouden asemasta Pyhän Jumalan silmissä -- sen sijaan että syyttäisi muita. Raamatullinen kristillinen neuvoja pakottaa asiakkaansa näkemään itsensä sellaisena kuin Jumala näkee hänet, ja käsittelemään ongelmiaan sellaisesta perspektiivistä että ne ovat enemmän kuin todennäköisesti synnin seurausta. Täten, raamatullienn neuvonta-kaava on suorassa oppositiossa postmodernin psykologian kulttuurin antamaa kaavaa vastaan. [33]


Kun tämä Uuden paradigman kirkko sulauttaa pseudotieteellisiä Rogersin, Skinnerin, Jungin tai Freudin menetelmiä ja terminologiaa Jumalan Sanan periaatteisiin, ei ole synnin tunnustamista, ei puhuta Kirkottoman Harryn tai Saddleback-Samin (tai Nokia-Niilon) kapinoinnista Jumalaa vastaan, eikä ole aitoa evankelioimista. Jos pastorit tuntevat että heidän täytyy ohjata seurakuntalaisensa ammatti-terapeutille (sekulaarille tai kristilliselle), heidän pitäisi ensin ajatella että nämä terapeutit pumppaavat itserakkautta tähän yksilöön joka saattaa epätoivoisesti tarvita itsensä kohtaamista sekä olla tekemisissä asioiden kanssa jotka koskettavat hänen elämäänsä hengellisellä tasolla. Kuten T. A. McMahon kertoo:

"Sekulaari neuvonta alkaa itsestä ja päättyy itseen. Ammatillinen 'kristillinen' terapia alkaa kristinuskosta ja päättyy kristinuskoon 'itse' -teorioiden tulkintojen kautta. Molempien tulos on vastoin Raamatun opetuksia." [34]

Vaikka Uuden paradigman kirkkopeliä pelaava pastori ymmärtää asiat jotka koskevat seurakuntalaistensa ohjaamista psykoterapiaan, hän on luonut itselleen melkoisen ongelman:

  • Hän on perustanut kutsumuksensa oletukseen että "kristinusko toimii" ja että kaikki yksilön "tarpeet" täytettäisiin jos hän tulee osaksi tätä työtä.

  • Suuri määrä ihmisiä liittyi tähän kirkkoon vakuuttuneena että "Kristus kuoli täyttääkseen heidän tarpeensa".

  • Jotkin näistä tarpeista voitaisiin kuvailla paremminkin termillä "himo". Kuinka kirkko kohtaa nämä tarpeet?

  • Entä ne jäsenet joiden "tarpeet" eivät tule täytetyiksi? Kuoliko Kristus näiden tarpeiden edestä? Ovatko nämä yksilöt todella "kääntyneet"?

  • Kaikkein asianmukaisimman kysymyksen teki Gary Gilley: "Mitä tapahtuu Kirkottomalle Harrylle jos hän sattuu oppimaan että häntä, todellisuudessa, kutsutaan 'luopumaan elämästään Kristuksen tähden?'" [35]

Jotta jatkaisimme tätä farssia, tämän Uuden paradigman kirkon pastorin täytyy luopua Jumalan Sanan fundamentalistisista doktriineista ja esittää Raamatun Jumala "keijukaismaisena jumalatar-äitinä" joka kohtaa nämä tarpeet jos seurakuntalaisilla vain "on uskoa" kokouksissaan tai jos he tavoittelevat "koulutettujen ammattilaisten" tarjoamaa "viisasta neuvontaa". Tämä taas todistaa ilman epäilyksen häivääkään että epäraamatulliset menetelmät todellakin johtavat poikkeavaan oppiin ja lopulta suureen luopumukseen.

5. Hyödynnä teknologiaa ja lahjoja visuaalisen ja emotionaalisen vaikutuksen aikaansaamiseksi

Kuten aikaisemmin kerrottiin, eräs asia jonka varaan ei voi laskea on muutos, eikä ole aluetta 2000-luvun yhteiskunnassa jossa muutos olisi nopeampaa kuin teknologisella sektorilla. Otetaanpa esimerkkinä nyt jo vanhaksi käynyt videonauhuri (VCR). VCR:stä tuli massatuotantolaite suuren suuren innostuksen kera 1980-luvun alkupuoliskolla. Nyt, 20 vuotta myöhemmin, DVD-teknologia on korvannut vanhan VCR:n. Tämä on eräs monista esimerkeistä jotka vahvistavat suuren vauhdin telekommunikaatio-sektorilla, tietokoneissa ja monilla muilla teknologian alueilla jotka ovat muuttaneet jokapäiväistä elämäämme verrattuna 1970-lukuun, 1980-lukuun tai jopa 1990-luvun alkuvuosiin. Näillä teknologian edistysaskeleilla on ollut valtava muutos seurakuntaan ja sen kykyyn evankelioida. Satelliitti-TV on antanut kristillisille ministeriöille kyvyn välittää Jeesuksen Kristuksen Evankeliumia lukemattomille miljoonille ihmisille jotka eivät kenties muuten olisi kuulleet Evankeliumia. Samalla kun teknologiasta on tullut ihmeellinen työkalu kirkon palvelustehtävälle, siitä on tullut myös elintärkeä ainesosa tulosperusteisen uskonnon kasvulle.


[Jatkuu...]



Takaisin