Tulosperusteinen uskonto: tarkoituksella aikaansaatu luopumus

Osa 8: Leikkimässä seurakuntaa numeroiden mukaan (9/11)

Mac Dominick


Tämä teknologian tulivuori purkautui Toisen maailmansodan jälkeen, ja yksilöt jotka kasvoivat aikuisuuteen 1950-luvun jälkeen, kasvoivat taikalaatikon -- television kanssa. Ennen televisiota elämä oli hyvin erilaista: lapset kuluttivat aikaansa ruumiillisiin toimintoihin, arkiaskareisiin tai lukemiseen; naapurit olivat tekemisissä toistensa kanssa säännöllisesti (jollei päivittäin); ja perheet viettivät aikaa jutellen, tehden työtä ja pelaamalla yhdessä. Kuitenkin, tämä "sisään rakennettu lastenhoitaja" on nyt muovannut kolme sukupolvea uskomattomilla mielikuvilla joka on muovannut standardin sille mitä pidetään todellisena viihteenä. Tämän lisäksi, ihmisten maku sen suhteen mikä on hyväksyttävää viihdettä ja mikä tylsää on muuttunut; ja Hollywoodin asettamat standardit jotka määräävät mikä on kelvollista ja mikä viihdettä, ulottuvat syvälle jokaisen yksilön sielunelämään. Se on juuri tämän standardin käyttöönotto jokaisella elämän alueella joka on tehnyt opetuksesta ei-eristäytynyttä; [36] ja tuloksena, televisio on luonut ilmaston jossa yksilöt eivät enää ajattele ja analysoi vaan yksinkertaisesti vastaanottavat älykästä tunteiden manipulaatiota. [37] Tällä television vaikutuksella on monia syvällisiä vaikutuksia moderniin evankeliseen kirkkoon, ja se on tämä Hollywood-standardi jota Uuden paradigman kirkko tavoittelee. Motivaatiosta joka on tämän tavoittelun takana tulee näkyvä kun ymmärretään että Uuden paradigman kirkkopelin osanottajat ymmärtävät, että heidän täytyy omaksua postmoderni kulttuuri jotta voisivat saavuttaa tuloksen eli exponentiaalisen kirkon kasvun. Hylkäämällä teknologia, joka sallii jumalanpalveluksen matkivan Hollywoodin standardeja, on (Uuden paradigman osallistujan mukaan) samaa kuin "saarnata Jumalan Sanaa vanhanaikaiseen tyyliin".


Tässä tilanteessa täytyy ymmärtää että kristittyjen ei pitäisi sekoittaa teologiaa "tyyliin". Teologia perustuu substanssiin (=pysyvyyteen) ja tyyli perustuu kulttuuri-virtaukseen. Siksi, omaksumalla tämä Uuden paradigman menetelmä asettaa tyyli substanssin edelle on yhtä kuin asettaa "tämän maailman arvot" Jumalan Sanan edelle. [38] Monet seurakunnat yrittävät rakentaa siltaa erilaisten palvontatapojen yli tarjoamalla "nykyaikaista jumalanpalvelusta" nuorille ja "perinteisempää jumalanpalvelusta" keski-ikäisille. Tulos tällaisesta "yrittää miellyttää kaikkia" -tyylistä on usein katastrofi. Muista tämä Uuden paradigman periaate saavuttaa tietyt kohdemarkkinat. Nämä menetelmät ainoastaan sekoittavat tätä asiaa koska "kirkot" jotka nojaavat tällaisiin strategioihin luovat erimielisyyttä yrittämällä kohdata niiden perustarpeet joilla on erilaiset asenteet ja erilainen maailmankuva, eikä yhteistä nimittäjää joka pitäisi organisaation koossa. Kyllä, on niitä jotka huudahtavat: "Unohdetaan teologia ja rakastetaan vain Jeesusta!" Sinä voit rakastaa Jeesusta perinteisessäkin jumalanpalveluksessa, ja minä voin rakastaa Jeesusta modernissa jumalanpalveluksessa. "Me olemme kaikki yksi suuri onnellinen perhe niin kauan kuin me rakastamme Jeesusta." Kuitenkin, ilman teologiaa, mitä "Jeesusta" nämä yksilöt rakastavat? Tämä väite palaa takaisin siihen pisteeseen että ne jotka pelaavat Uuden paradigman kirkkopeliä, asettavat tyylin substanssin edelle, ja jokainen uskomusjärjestelmä joka aliarvioi substanssia (tässä tapauksessa oppia) on pelkästään pähkinänkuoripeli. Taitava pähkinänkuoripeliin yllyttäjä varmasti kokoaa yhteen ihmisjoukon ja saa ihmisten suosion. Kuitenkin, kuinka monta todellista kääntymystä saadaan aikaan pähkinänkuoripelin emotionaalisella manipuloinnilla? Kuinka voidaan yhteen kokoontuneiden mieltä ylentää tällä pähkinänkuoripelillä?


Siinä kun jokaisen seurakunnan pitäisi tavoitella Jumalan kunnioittamista samalla kuin ylentää pyhien mieltä jokaisen jumalanpalveluksen järjestyksen ja sisällön avulla, on olemassa yllämainittu "suuri juopa" niiden välillä jotka pitäytyvät Raamatussa ja niiden jotka toteuttavat Hollywoodin standardeja tuottamisessa ja esityksessä. Hollywoodin standardien tuominen kirkkoon on erittäin vaarallista, mutta tämä vaara ymmärretään täysin kun seurakunta korvaa ylentämisen viihteellä. Useimmat ymmärtävät mitä on Hollywood-tyylinen viihde, mutta mitä on mielen ylentäminen? Kreikankielinen sana "ylentää mieltä" voidaan määritellä parhaiten termillä "prosessi rakentaa järjestys". Juuri tämä on seurakunnan pää-toimialue:

  • Seurakunnan tulisi asettaa opillinen perusta jonka päälle kristitty voi rakentaa hengellisen elämänsä.
  • Seurakunnan tulisi tukea yksilön hengellisen elämän rakennetta.
  • Seurakunnan tulisi antaa kristitylle ohjeet käytännölliseen kristilliseen elämään (Room. 12-16) antaakseen loppusilauksen hänen elämänsä rakenteelle.
  • Seurakunnan tulisi antaa kristitylle aseet jolla käydä hengellistä sotaa suojellakseen elämänsä rakennetta LUciferin hyökkäyksiltä.

Mitä tällä kaikella on tekemistä kirkossa käytettävän teknologian kanssa? Uuden paradigman seurakunta hyödyntää Hollywood-tyylistä teknologiaa ja lahjoja houkutellakseen kirkottomat jumalanpalvelukseen, ja sitten kun nämä kirkottomat ovat sisällä, heidän tunteitaan manipuloidaan ammattimaisilla esityksillä kuten sellaiset jotka pystyvät kilpailemaan minkä tahansa varietee-shown kanssa. Tämä tarkoittaa uskonnollisia Rock-konsertteja, ylistysbändejä, dramaattisia esityksiä ja psykologian luentoja. JUmalanpalvelus on äkkiä muuttunut ulkopuolella vietetystä pyhitetystä ajasta ylentää mieltä ja ruokkia lampaita -- ensimmäisen luokan tuotteeseen joka on tarkoitettu viihdyttämään vuohia. Tämä vuohien viihdyttämis-sessio saattaa hyvinkin sisältää moraalisia periaatteita, uskonnollista ylistystä ja jopa Jeesuksen Kristuksen nimen mainitsemista. Tämä koko kokemus saattaa olla "ajankohtainen, virkistävä ja käytännöllinen". Nämä lampaat samoin kuin vuohetkin saattavat hyvinkin kokea itsensä täyttymisen tunnetta, tai jopa tunteita että heidän peustarpeisiinsa on vastattu. Kaikkein tärkeintä tälle "visionääri-nerolle" joka keksi tämän spektaakkelin on, että jopa entistä suurempi ihmisjoukko palaa seuraavalla viikolla virkistymään toisesta kulttuurillisesti ajankohtaisesta "käytännöllisen kristillisyyden" istunnosta.


Tämän lisäksi, viihde (ei puhuta mielen ylennyksestä) ei rakenna mitään. Tämä yksilö tulee kirkkoon, hämtä viihdytetään siihen pisteeseen että hän lähtee tuntien olonsa hyväksi, mutta elämään ei tule muutosta -- on ainoastaan suurempi tyhjyys sielussa kun hän tulee ulos kirkosta. Tämä yksilö saattaa lähteä julistaen: "Tässä kirkossa on tyyliä!" Mutta ilman oppia kääntymykseen tai mielen ylennykseen, tällaiseta kirkosta puuttuu kaikki elämää muuttava substanssi. Lopulta, tämä yksilö on juuri todistanut käytäntöön pantua pähkinänkuoripeliä -- peliä joka voi mahdollisesti johtaa hirvittäviin seurauksiin hänen sielulleen.

6. Älä ole tylsä

Sellainen joka syyllistyy tylsyyteen menettää automaattisesti Uuden paradigman kirkkopelin. Uuden paradigman filosofian mukaan, tylsyys jumalanpalveluksessa on "anteeksiantamaton synti". Edelliset kappaleet osoittavat että jos joku toteuttaa Hollywoodin viihde-standardit, jumalanpalvelus ei ole tylsä. Kun katsoo loogisesti tätä asennetta voi tehdä kysymyksen: viekö vaihtoehtoisen tai jopa vastakkaisen lähestymistavan ottaminen ensin tylsyyteen ja lopulta epäonnistumiseen? Vastaus tähän kysymykseen riippuu enemmänkin kuulijan sydämeysä kuin itse jumalanpalvelukseen käytettävästä menetelmästä. Yllämainitty Hollywoodin standardi on saanut ihmiset kovasydämisemmiksi Jumalaan liittyviä asioita kohtaan. Tämä asia on peruste Rick Warrenin, Robert Schulerin, ja Bill Hybelsin väitteille, että jotta toimittaisiin tehokkaasti, täytyy "nojautua populaarikulttuuriin". [39] Tämä väite ei ainoastaan kuulosta uskottavalta, vaan lisäksi hyvin oikeutetulta pintapuolisesti katsoen. Mutta on yksi elintärkeä ainesosa jonka koko tämä liike näyttää hylkäävän:

Jumalan työ ei ole ihmisten menetelmistä, teknologiasta, viisaudesta tai ohjauksesta riippuvainen; eikä Jumalan työtä voida kunnolla toteuttaa käyttämällä maallisia bisnes-menetelmiä. Jumalan työ on Pyhän Hengen ohjauksessa, ja tämä Jumalan Pyhä Henki toimii Jumalan Sanaan kirjoitettujen rajoitusten sisällä.

Vielä, Jumalan Sana pitäisi esittää innokkaalla tavalla. Kuitenkin, kaksi tärkeää ainesosaa ministeriön menestykseen ovat hyvin yksinkertaisia:

  • Ihmisten täytyy olla riippuvaisia yksinomaan Jumalan Pyhästä Hengestä puhuessaan yksilön sydämeen jakaessaan Jumalan Sanaa. Tämä koskee musiikkia, opetusta ja saarnaamista.
  • Kuulijan sydämen täytyy olla vastaanottavainen Jumalan Pyhälle Hengelle.

Uuden paradigman liike on täysin luopunut keskittymästä näihin kahteen palvelustyön faktaan ja yrittää tavoittaa yksilön tulemalla "ajankohtaiseksi, virkistäväksi ja käytännölliseksi". Kuitenkin, nämä kolme periaatetta painottavat ihmisten menetelmiä ja pseudo-tiedettä samalla kun vähättelee Jumalan Pyhän Hengen roolia. On kerrottu että Willow Creekin "Creekersit" saarnaavat Kirkottomalle Harrylle hänen tunteidensa takaoven kautta. Nämä pettävät, psyko-taktiikat lyövät laimi kaikkein voimakkaimman aseen syntiä vastaan, eli Jumalan Sanan. Raamattu sanoo:

"Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija..." [40]

Wow! Kuinka mikään näin voimakas voi olla tylsää? Jos tätä asetta käytetään niinkuin kehoitetaan, miksi kristittyjen pitäisi "julistaa yksilön tunteiden takaoven kautta"? Miksi kristityt tarvitsevat markkina-strategiaa? Miksi kristityt tarvitsevat "kristillisiä psykologeja"? Miksi kristittyjen pitäisi edes tavoitella nojautumista populaarikuulttuuriin? Tosiasia on, että tämä tulosperusteinen uskonto on tuonut maailman sisään kirkkoon ja karkoittanut Jumalan Pyhän Hengen takaovesta. Ihmisten menetelmät eivät voi eivätkä tule koskaan olemaan edes pienen kynttilän vertaisia verrattuna Jumalan voimaan. Jos yksilö paaduttaa sydämensä Jumalan Hengelle siihen pisteeseen että hän on kyllästynyt Jumalan Sanaan, mikään määrä manipulaatiota, viihdettä tai psykologiaa ei tuo tätä yksilöä Vapahtajan jalkojen juureen. Tämä yksilö saattaa tulla "kirkkoon" viihtymään, saamaan ohjeita stressin lievitykseen, tai rakentamaan itsetuntoa; mutta siihen asti kunnes tämä yksilö avaa sydämensä Pyhän Hengen johdettavaksi, sydämen hengellinen tila pysyy muuttumattomana.

Johtopäätökset säännöstä 5:

Seuraava luettelo lainauksista muodostaa Uuden paradigman kirkkopelin säännön numero 5:


"Seurakunnan pitäisi nojautua kulttruuriin jonka evankelioimista se tavoittelee." [41]


"Palvontatyyli kertoo enemmän sinun kulttuurillisesta taustastasi kuin teologiasi." [42]


"Jeesus oli elämän sovellutusten saarnaaja." [43]


"Jeesus ei koskaan pukeutunut pukuun tai solmioon, joten sitä ei vaadita kristityltä." [44]


"Meidän pitäisi keskittyä ihmisten tarpeisiin Jumala-keskeisen totuuden sijaan." [45]


"Synti on epäonnistunut strategia saavuttaa täyttymys." [46]


"Kaikissa uskonnoissa on totuutta." [47]


"Me emme ole 'kirja' -ihmisiä. Me olemme 'ihmis' -ihmisiä. Me haluamme saada asiat tapahtumaan." [48]


"Me olemme yrittäneet murtaa 'kulttuurikoodin'." [49]


"Älä koskaan kritisoi mitä Jumala siunaa, vaikka se olisikin palvelustyyli joka tekee olosi epämiellyttäväksi." [50]


"Väitän, että kun seurakunta jatkaa sellaisten menetelmien jotka eivät enää toimi -- käyttöä, se on uskottomuutta Kristusta kohtaan." [51]


"Kun Jeesus kertoi opetuslapsilleen: 'Syökää mitä eteenne on asetettu' Hän käski heidän olla herkkätuntoisia paikallista kulttuuria kohtaan." [52]


"Neutraalin nimen käyttäminen oli evankeliointi-strategia, ei teologinen kompromissi." [53]


"Hyvin harvat tulivat Jeesuksen luokse etsimään totuutta; he etsivät helpotusta, joten kohtaisi heidän tarpeensa." [54]


"KJV luo kulttuurimuurin." [55]


Kuten edellä on havainnollistettu, kaikki postmodernin kulttuurin puolet -- kulttuurin jolla on pakkomielteenomainen suhtautuminen psykologiaan, pragmatismiin, viihdeteollisuuteen, rentoon pukeutumiseen jne. -- on sulautunut Uuden paradigman kirkkopelin menetelmiin yrityksenään tulla kulttuurillisesti ajankohtaiseksi. Kuitenkaan, Raamattu ei koskaan käske pastoria tai seurakuntaa olemaan kulttuurillisesti relevantti. Raamattu käskee olemaan uskollinen. Mitä sisältyy vaatimukseen olla uskollinen?


Katse Jumalan Sanaan ilmoittaa seuraavaa (ei tärkeysjärjestyksessä):

  • Puolustaa totuutta (2 Tim. 1:13)
  • Opiskella Jumalan Sanaa (2 Tim. 2:15)
  • Pysyä siinä minkä on oppinut (2 Tim. 3:14)
  • Julistaa Sanaa (2 Tim. 4:2)
  • Nuhdella varoittaa, kehoittaa (2 Tim. 4:2)
  • Olla raitis kaikessa (2 Tim. 4:5)
  • Tehdä evankelistan työ (2 Tim. 4:5)
  • Ruokkia Jumalan laumaa (1 piet. 5:2)
  • Olla painottamatta yhtenäisyyttä opillisen puhtauden kustannuksella (Juudas 3).

Tämä Jumalan Sanan luettelo iskee iskee säännön numero 5 kasvoja vastaan koska se perustuu elintärkeään palvelustyön konseptiin jonka sääntö 5 hylkää täysin: Jumalan miehen tulisi saarnata Jumalan Sanaa perustuen vanhaan standardiin. Tässä luettelossa eikä missään muuallakaan Jumalan Sanassa ei ole viittaustakaan kulttuurilliseen ajankohtaisuuteen eikä tyyliin. Lyhyenä yhteenvetona voidaan tehdä tämä yksinkertainen lausunto:

Jumalan miehen pitäisi opiskella Jumalan Sanaa, puolustaa ja vaalia sen opettamia tärkeitä oppeja, saavuttaa kadotetut tällä totuudella, ruokkia lampaita näillä totuuksilla ja iskostaa totuus niiden mieliin jotka jakavat sen tuleville sukupolville.

Sallimalla kulttuurin ja tyylin sisääntulo ainoastaan pilataan tai vääristellään Jumalan Sana maailman viisaudella. Jumalan miehen pitäisi vaalia muinaisia totuuksia postmodernin kulttuurin sääntöjen ja viisauden asemesta, ja hänen tulisi seisoa suorana ja saarnata näitä muinaisia totuuksia ilman anteeksipyyntöä modernille maailmalle joka pilkkaa hänen "vanhanaikaista" asennettaan.


Lähteet:


1.      Trueheart, Charles. “The Next Church”, Atlantic Monthly Digital Edition, www.theatlantic.com/issues/96aug/nxtchrch.htm. , August 1996.

2.    Ibid.

3.    Ibid.

4.    Ibid.

5.    Ibid.

6.    Ibid.

7.    Ibid.

8.    Warren, Rick. The Purpose-driven Church, Zondervan Publishing, Grand Rapids, MI, 1995, p.62..

9.     Dallas Baptist Association. Grace News newsletter, “Church Transitions Conference”, www.dba.net/newsletter/viewarticle.asp?articleID=316, 6/17/03, pg.1.

10.   Ibid.

11.  Warren. pg.66.

12.    Ibid. pg. ??

13.  Pritchard, G.A. Willow Creek Seeker Services, Baker Books, Grand Rapids, Michigan, 2001, p.208.

14.     Ibid. pg. 286.

15.  Pickering, Ernest. The Tragedy of Compromise, Bob Jones University Press, Greenville, SC, p.140.

16.   Gilley, Gary E.  This Little Church Went to Market, Xulon Press,Fairfax, VA., 2002,  p.86.

17.    I Corinthians 2:15.

18.    McMahon, T.A. The Berean Call newsletter, November, 1994, pg.1.

19.     Warren. pg.65.

20.       Ibid.

21.       Ibid.

22.      Pritchard. pg.33.

23.     Pickering. pg.40.

24.     Gilley. pg.75.

25.    Warren. pg.199.

26.     Pickering. pg.112.

27.     Gilley. pg. 74.

28.     Ibid.pg.94.

29.     Pritchard. pg.274.

30.     Ibid. pg.155.

31.     Ibid. pg.274.

32.     MacArthur, John. Our Sufficiency in Christ, Word Publishing, Dallas, Texas, 1991, pg. 59.

33.  Rose, Eric. Personal Interview with the author.  Mr. Rose is a youth minister in Pickens, SC, and possesses a Master of Science Degree in Counseling from Bob Jones University.  The preceding paragraphs dealing with Christian Counseling were based on information given by Mr. Rose during this interview in May, 2003.

34.  McMahon, T.A. “To Whom Shall Men Go?” The Berean Call newsletter, April 2003, pg.2.

35.  Gilley. pg.82.

36.  Ibid. pg.34.

37.  Ibid. pg.35.

38.  Payton, Leonard. “Congregational Singing and the Ministry of the Word”, www.thehighway.com , July 1998, pg.12.

39.  Warren. pg.234.

40.  Hebrews 4:12.

41.  Warren. pg.234.

42.  Ibid. pg.232.

43.  Ibid.pg.230.

44.  Ibid. pg.273.

45.  Pickering. pg.131.

46.  Pritchard. pg.177.

47.  Ibid. pg.157.

48.  Ibid. pg.279.

49.  Ibid. pg.70.

50.  Warren. pg.62.

51.  Ibid. pg.65.

52.  Ibid. pg.195.

53.  Ibid. pg.199.

54.  Ibid. pg.227.

55.  Ibid. pg.297



Takaisin