Tulosperusteinen uskonto: tarkoituksella aikaansaatu luopumus

Osa 8: Leikkimässä seurakuntaa numeroiden mukaan (11/11)

Mac Dominick


Kaiken sen perusteella mitä yllä on mainittu, voidaan tehdä se johtopäätös että CCM on moderni Troijalainen hevonen joka häpeämättömästi vyöryi kirkkoon ja on hiukan (tai ei niin hiukankaan) vapauttamassa Evankeliumin vihollisia hyväuskoisten seurakunnan jäsenten joukkoon yrityksessään siirtää heidät ajattelutapaan. Raamattuun uskovien kristittyjen pitäisi olla tietoisia että yleisenä sääntönä, musiikki on ensimmäinen asia suunnitelmissa muuttaa kirkkoa. Aivan niinkuin Kuningas Jaakon Käännös -keskustelussa, on tullut aika pastorien ja jumalallisten yksilöiden puolustaa Jumalan Sanan totuutta. Vaikka tämä ei välttämättä tarkoita että urkujen, pianon tai kuoron tuottama melodia olisi "pyhempää" kuin kuin muunlainen musiikki, seurakuntien täytyisi kuitenkin sanoa tiukka "ei" ylistysbändeille, sähkökitaralle, rummuille ja muille instrumenteille joiden epäillään tuovan Rock-musiikin jumalanpalvelukseen. Toinen näkökohta joka täytyy ottaa huomioon on se yksinkertainen tosiasia että jos on väärin soittaa Rock-musiikkia livenä rummuilla, kitaroilla, koskettimilla jne., on väärin myös soittaa tätä musiikkia kirkossa nauhalta. Itse asiassa, koko tämä trendi voi helposti alkaa soololaulajasta joka käyttää CCM:ää taustalla nauhalta soitettuna sen sijaan että hankkisi elävän pianistin urkujen soittajan tai orkesterin soololauluaan säveltämään.


Kuten aikaisemmin on kerrottu, useammassa kuin joka toisessa Raamatun käskyssä, Jumala kutsuu ihmisiään henkilökohtaiseen pyhyyteen -- ja pyhyys tarkoittaa erottautumista maailmasta. Rock-musiikin ottaminen mukaan kirkkoon on tämän vaatimuksen rikkomista. Ne jotka tekevät niin kovasti töitä muuttaakseen seurakunnan Uuden paradigman mallin mukaiseksi, eivät ole ainoastaan hylkäämässä koko erottautumisen doktriinia, vaan he myös syleilevät maailmaa saavuttaakseen exponentiaalisen kasvun tuloksen evankelisuuden kaavun alla.

Sääntö 7: Ne jotka vastustavat visiota muutoksesta täytyy marginalisoida tai elimonoida

Peter ja Megan Williams liittyivät Riverside Baptistikirkkoon viisi vuotta sitten. Tapahtumajärjestys joka johti heidän jäsenyyteensä alkoi kun he osallistuivat Peterin yrityksen järjestämään joulujuhlaan vuonna 1998. Yhtiön johtaja pyysi Peterin työtoveria Andy Knoxia lukemaan Raamatusta "joulutarinan" kokoontuneille ihmisille. Andy, Riverside Baptistikirkon jäsenenä oli innoissaan mahdollisuudesta julistaa Evankeliumia hänen työtovereilleen. Seurauksena halustaan julistaa Evankeliumia, Andy valitsi lukea Johanneksen 1. luvun Luukkaan 2. luvun sijasta. Andy päätti lukemisensa sanoihin: "Mutta kaikille, jotka ottivat hänen vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille jotka uskovat hänen nimeensä..." [Johannes 1:13] Näillä sanoilla oli voimakas vaikutus sekä Peteriin että Meganiin. Peter oli kasvanut sekulaarissa kodissa, eikä ollut koskaan avannut kirkon ovea paitsi häissä ja hautajaisissa. Meganin perhe kävi valtavirran protestanttisessa kirkossa kerran tai pari vuodessa. Nämä kaksi piirittivät Andyn päivällisen jälkeen ja alkoivat esittää kysymyksiä että miksi Kristus tuli maan päälle. Andy ehdotti että hän toisi pastorinsa vierailemaan heidän kodissaan ja vastaamaan heidän kysymyksiinsä. Viikkoa myöhemmin tämä tapaaminen johti Peterin ja Meganin pelastumiseen. Viikko tämän jälkeen, heidät kastettiin Riverside Baptistikirkon jäseniksi.


Peter ja Megan janosivat Jumalan Sanaa, ja Andy kutsui heidät pyhäkouluun. Andyn opettaja oli juuri sellainen jota he kaipasivat -- hän oli järkkymätön sen suhteen että hänen oppilaansa eivät oppisi ainoastaan tietämään että mitä he uskoivat vaan myös miksi he uskivat sen. Tämä pyhäkoulu koostui Raamattu-luennoista jotka otettiin suoraan Jumalan Sanasta eikä normaaleista purkitetuista pyhäkoulukirjoista otetuista luennoista joita monet ovat kuulleet siitä lähtien kun ovat olleet 9-vuotiaita. Myöskään luennot eivät käsitelleet sosiaalisia kysymyksiä, politiikkaa, ihmissuhteita tai psykologiaa. Tämä opettaja uurasti tehdäkseen teologian opiskelusta jännittävää, eikä ottanut paineita niiden taholta jotka arvostelivat sitä että hän ei noudattanut kirkon etukäteen laadittua opinto-ohjelmaa. Tällä opettajalla oli rohkeutta tulla ajankohtaiseksi tulemalla raamatulliseksi. Peter ja Megan eivät ainoastaan olleet motivoituneita pääsemään sisään Jumalan Sanaan ja kaivautumaan totuuteen, vaan myös soveltamaan tätä totuutta elämänsä joka asiassa.


Peter ja Megan oppivat myös valtavasti saarnastuolista käsin saarnattua Jumalan Sanaa. Kuitenkin, kun kuukaudet vierivät, he alkoivat havaita suunnanmuutoksen reitissä jota pitkin seurakunan johto kulki. Musiikki seurakunnassa otti suuren harppauksen pois vahvoista opillisista hymneistä Rock-pohjaiseen nykyaikaiseen musiikkityyliin joka muistutti heitä siitä mitä he kuulivat maallisesta radiosta. Tämä seurakunta lisäsi pian rummut ja bassokitaran vauhdittaakseen muutosta kohti nykyaikaisempaa jumalanpalvelusta. Tämä pastori alkoi järjestelmällisesti luisua pois Jumalan Sanan julistamisesta suoraan Raamatusta, ja lisäsi vahvan psykologisen suunnan saarnoihinsa. Joinakin sunnuntai-päivinä, he tulivat kotiin kirkosta ihmetellen että oliko heidän pastorinsa lainannut saarnoihinsa Tohtori Lauraa mieluummin kuin Pyhää Henkeä. He näyttivät kuulevan paljonkin "pastorin seurakuntaa koskevasta visiosta", tämän "vision" rahoittamisesta sekä siitä kuinka saada "kirkottomat" mukaan jumalanpalveluksiin. Heistä oli hyvin outoa että heitä ei kehoitettu menemään ulos julistamaan Evankeliumia, vaan paremminkin, heitä kehoitettiin menemään ulos yhteisöön ylistämään Riverside Baptistikirkon hyveitä.


Seurakunnan johdon tekemät lisä-kompromissit tekivät heidän olonsa yhä epämukavammaksi, mutta pyhäkoulu oli kuin keidas kompromissien erämaassa. Kuta enemmän kirkko näytti poikkeavan, sitä enemmän pyhäkoulun opettaja vaati että he seisoisivat Jumalan Sanan totuudessa. Hän seisoi Kuningas Jaakon Käännöksen takana, opetti niistä ongelmista joita on nykyaikaisen kristillisen musiikin kanssa, ja hän pysyi kiinni Raamatun ohjeissa. Kuitenkin, huhut hänen eriseuralaisuudestaan sekä hänen epäonnistumisestaan tukea pastorin visiota seurakunnasta näytti leviävän nopeasti seurakunnan keskuudessa. Tilanne muodostui sellaiseksi että aivan kuin luokasta olisi tullut laiva joka heittelehtii suurella ja myrskyisällä merellä, ja useimmat sen jäsenet ymmärsivät että huhuista koskien kapinaa seurakunnan johtoa vastaan täytyi tulla loppu. Tästä fundamentalistisesta opettajasta ja hänen seuraajistaan (joihin kuuluivat Peter, Megan ja Andy), jotka seisoivat Jumalan Sanan takana, oli tehty häiritsijöitä jotka haittasivat Pyhän Hengen työtä. He tiesivät että heidän lähtönsä hetki oli käsillä, eivätkä he voisi enää jatkaa tässä kirkossa.


Tästä skenaariosta on tullut liian yleinen. Kirkon muutos -politrukkien mukaan, he kaikki kohtaavat vaihtelevan tasoista jatkuvaa vastustusta. Rick Warren, Dan Southerland ja muut neuvovat tuhansia pastoreita siitä mikä on kaikkein tehokkain tapa toimia oppositiota vastaan. Näyttää siltä että he näkevät itsensä Nehemiana joka jälleenrakentaa Jerusalemin muuria kaikkein epäsuotuisimmissa oloissa. Dan Southerland menee niin pitkälle että perustaa koko kirjansa, "Transitioning, Preparing Your Church for Change" Nehemian taustoihin ja hänen kokemuksiinsa muurin rakentamisesta. On olemassa, kuitenkin, useita suuria eroja Nehemian työssä sekä Uuden paradigman joukon työssä.

  1. Nehemia teki Jumalan töitä Jumalan tavalla. Uuden paradigman kirkolla ei ole aikomustakaan noudattaa Jumalan ohjeita jotka on annettu Paavalin kirjeissä. Heidän ainoa standardinsa on pragmatismi -- KASVU = SIUNAUS. Jos Raamatun kirjaimellinen tulkinta on vastoin menetelmiä jotka johtavat Exponentiaaliseen seurakunnan kasvuun, tällöin Raamattua täytyy vääristellä jotta se tukisi pragmaattisia menetelmiä.
  2.  
  3. Nehemia oli jälleenrakentamassa muuria. Uuden paradigman kirkko repii alas raamatullisen kristillisyyden perusteita.
  4.  
  5. Nehemia oli rakentamassa muuria joka suojelisi ja erottaisi Israelin lapset ulkopuolisen poikkeavan kulttuurin uhalta, sekä säilyttääkseen isien uskon. Uuden paradigman kirkko johtaa antautumiseen poikkeavalle kulttuurille, saaden aikaan synteesin tai tuloksen nimeltään "uusi asia".
  6.  
  7. Nehemiaa vastustivat ne jotka olivat Jumalan vihollisia. Uuden paradigman kirkkoa vastustavat ne jotka seisovat uskon puolesta.

Useimpien ihmisten luonto vastustaa muutosta, ja jopa muutos joka nähdään "hyvänä muutoksena" saattaa aiheuttaa stressiä. Kuitenkin, "paradigman siirtyminen" määritellään yksilön ajatuksen täydellisenä muutoksena. Niin kutsuttujen asiantuntijoiden mukaan, paradigman siirto ei tapahdu rauhanomaisesti tai helposti. Tämä konsepti havainnollistettiin globalisti Ervin Lazlon lausunnossa "yhteiskunnallisesta evoluutiosta" kun hän sanoi: "Kun kriisi, löytö tai vallankumous tapahtuu, olemassaoleva yhteiskunta työnnetään kriittisen epätasapainon vaiheeseen, ja kehittyy uusi yhteiskunta." [24] Tällainen vallankumous on meneillään evankelisessa kristillisyydessä, ja se vaikuttaa voimakkaasti myös fundamentalismiin. Tämä par'aikaa tapahtuva paradigman siirto on totisesti aikaansaamassa kriittisen epävakaisuuden aikaa, mutta kuten Rick Warren panee merkille, se on liike joka toimii "tutkan alla". [25] Se on "tutkan alla" vain sentähden koska niin monet evankelisissa ja fundamentalistisissa nukkuvat, ovat apaattisia tai välinpitämättömiä Jumalan Sanan opetukselle. Jotta toteutettaisiin tämä "uusi asia", nämä muutosagentit ovat ottaneet käyttöön menetelmät lietsoa tätä kriittistä epävakautta, joka on myös vastoin Jumalan Sanan opetuksia, jotka ovat:

  • Jumalanpalveluksen painopiste on saarnaamisessa
  •  
  • Saarnan painopiste on opetuksessa
  •  
  • Seurakunnan kokoontumisen päämäärä on mielen ylentäminen
  •  
  • Saarnaamisen pitäisi nuhdella, kehoittaa ja kannustaa.

Sen lisäksi että hylätään nämä raamatulliset opetukset, nämä Uuden paradigman kirkon pragmaattiset filosofiat ovat antaneet nostoa palvonnan väärille käsitteille:

  • Väärälle käsitteelle että musiikki on moraalin ulkopuolella.
  •  
  • Väärälle käsitteelle että kirkon täytyy tulla yhdeksi populaarikulttuurin kanssa.
  •  
  • Väärälle käsitteelle että perustarpeiden tyydyttäminen on etusijalla.
  •  
  • Väärälle käsitteelle että psykologia on tarpeellinen lisä saarnaamiselle.
  •  
  • Väärälle käsitteelle postmodernista suvaitsevaisuudesta.
  •  
  • Väärälle käsitteelle että jumalanpalvelukseen osallistumisen pitäisi antaa osallistujalle korotettu itsetunto ja että hänen pitäisi lähteä kirkosta tuntien itsensä paremmaksi.

Lopuksi, epäraamatullisten ja väärien konseptien tulokset synnyttävät suuria opillisia kiista kysymyksiä:

  • Kysymykseen Kristuksen jumalallisuudesta
  •  
  • Kysymykseen eristäytymisen opista
  •  
  • Kysymykseen raamatullisesta eskatologiasta
  •  
  • Kysymykseen karismaattisesta ja dominionistisesta opetuksesta.

Kaikkien näiden kysymysten edessä, ei pitäisi olla yllätys että ne jotka haluavat seisoa puolustamassa uskoa, vastustavat Tulosperusteisen uskonnon hyökkäystä heidän toveripiiriinsä. Kuitenkin, Uuden paradigman "mannekiineilla" on vastaus tähän ongelmaan, ja he menevät pitkälle julistaessaan toisinajattelijoiden marginalisoinnin ja eliminoinnin kaavaa kirjoituksissaan ja seminaareissaan. He julistavat että kunnollisen "seurakuntavision" tartuttaminen merkitsee samaa kuin menestys muutos-prosessissa, ja mikä tahansa vastustus torjutaan jos tämä prosessi toteutetaan suunnitelman mukaan. Dan Southerland kertoo: "Kun sinä asetat vision ja pysyt kurssissa, sinä päätät kuka lähtee." [26] Pastori Southerlandilla on kokemusta ja hän ymmärtää että niiden suunnalta tulee vastustusta jotka ovat raamatullisesti militantteja fundamentalisteja. Hän myös ymmärtää että ne jotka uskovat erottautumisen doktriiniin eivät pysy seurakunnan jäseninä jos seurakunta-ruumis käännetään Uuden paradigman tulosperusteiseen filosofiaan. Hän ei ole yksin tämän oivalluksensa kanssa. Rick Warren puhuu faktasta että on oleva niitä jotka tunnistetaan "kirkon tukipylväiksi", niitä jotka lähtevät pois. Hän, tietysti, vastaa tähän kysymykseen tyypillisellä, vääristyneellä, epäloogisella analogiallaan: "Tukipylväät ovat ihmisiä jotka pitävät asioita ylhäällä... Sinulla tulee olemaan joitakin siunattuja vähennyksiä [pois lähteneitä jäseniä] enennkuin sinä saat siunattuja lisäyksiä." [27] Tämän lisäksi, Bill Hybels Willow Creekistä lisää hänen "kaksi centtiään" tähän aiheeseen lausumalla: "Sinulla on riittävästi kyyneleitä vai yhdelle ryhmälle: vuodatatko sinä ne niille jotka kävelevät sinua kohti vai niille jotka kävelevät poispäin? Valitse keiden perään sinä itket." [28]


Ei voida muuta kuin ihmetellä jos nämä asialle omistautuneet pastorit -- joilla on palava halu saavuttaa "kirkottomat", rakentaa seurakuntia "kirkottomille" sekä saavuttaa kohdemarkkinat Kristukselle -- edes lukevat Raamattua. Jos he lukevat, heillä täytyy olla keino pyyhkiä pois paljon Raamatun tekstiä joka on täysin ristiriidassa heidän Uuden paradigman filosofioidensa kanssa. Sillä Raamattu on hyvin selväsanainen siitä että tiettyyn seurakuntaan johdatettuja ihmisiä tulisi pastorin paimentaa. Raamattu on edelleen hyvin hedelmällinen vertauksissaan jotka yhdistävät pastorin paimeneen ja lammaslaumaan. Kun näistä vertauksista mennään askel pidemmälle, tähän täytyy sisällyttää itsensä Jeesuksen opetus. Jeesus kuvasi itsensä "hyväksi paimeneksi joka antaa henkensä lampaidensa edestä". Edelleen, Jeesus kertoi vertauksen lammaspaimenesta joka jättää 99 lammasta ja vaarantaa oman henkensä tuodakseen yhden kadonneen lampaan laumaan. Tämän raamatullisen opetuksen ymmärtäminen herättää kysymyksen: "Kuinka lammasten marginalisointi ja eliminointi sopii epäitsekkääseen uhrautumiseen tai edes kelvolliseen paimentamiseen?" Kuinka ihminen voi rakastaa katraansa pienintä lammasta ja päättää että "kuka lähtee vision määritelmän mukaan"? Kuinka marginalisoinnin ja eliminoinnin asenne, niiden jotka pitävät Jumalan Sanan fundamentalistiset opetukset, sopii ihmisen sydämeen joka on kutsuttu paimentamaan Jumalan hänelle antamaa lammaslaumaa? Dan Southerland kertoo että seurakunta jota hän isännöi, aloitti muutosprosessin 300 jäsenen vahvuisena. Muutosjakson aikana seurakunta menetti 300 jäsentä ja toi 2000 "kirkotonta" sisälle "valtakuntaan". Tällaisen asenteen sijaan, Dan Lucarni tekee hyvin tärkeän kysymyksen: "Millainen paimen on päättänyt että jotkin lampaat ovat hukkaamisen arvoisia?" [29]


Tämä ei tarkoita että Raamattu olisi hiljaa koskien seurakunnan jäsenten erottamista. Esimerkiksi, Korinton seurakunnassa oli mies joka syyllistyi aviorikokseen äitipuolensa kanssa. Apostoli Paavali määräsi tämän yksilön erotettavaksi seurakunnasta. Seurakuntakurin periaate on hyvin määritelty Paavalin epistoloissa, ja seurakuntakuri johtaa usein jäsenen erottamiseen paikallisesta yhteisöstä. Kuitenkaan, Jumalan Sanassa ei edes vihjata että seurakunnasta pitäisi erottaa tai olisi erotettu siitä hyvästä että henkilö pysyy Raamatun periaatteissa. Kuten aikaisemmin mainittiin, Apostolien Teot ylistää Berean seurakunnan jäseniä siitä että he tutkivat Raamattua löytääkseen vahvistuksen Antiokiasta tulleiden saarnaajien väitteille. Lupa marginalisoida tai eliminoida nämä "seurakunnan tukipylväät" jotka vastustavat Uuden paradigman visiota on täysin vierasta Jumalan Sanan ohjeille.

Johtopäätökset säännöstä 7

  1. Seurakunnan pastorin tulisi olla lammaspaimen joka pitää huolta lampaistaan.
  2.  
  3. Strategia marginalisoida tai eliminoida toisinajattelijat on täysin vastoin paimenen luonnetta joka on annettu Uudessa Testamentissa.
  4.  
  5. Uuden Testamentin seurakuntakuri antaa ohjeet jäsenyydestä erottamiseen ainoastaan synnin tai harhaopin seurauksena.
  6.  
  7. Uudessa Testamentissa ei kehoiteta rankaisemaan seurakunnan jäseniä siitä että he puolustavat uskoa.

Johtopäätöksenä, Uuden paradigman kirkkopelin johtajat viittaavat niihin jotka vastustavat heidän pyrkimyksiään termillä "traditionalisti". Tämä on varmasti totta monien tapauksissa jota vastustavat seurakunnan muutospyrkimyksiä, ja monet evankelisissa ja fundamentalistisissa kirkoissa hautuvat traditionalismissa. Kuitenkaan, se ei ole tämä ryhmä jota tämä käsikirjoitus haluaa kehua. Jokainen yksilö joka tarrautuu kiinni kirkon traditioon asettaa itsensä samalle areenalle Roomalaiskatolisen kirkon kanssa joka antaa yhtä paljon painoarvoa kirkon traditioille kuin Jumalan Sanalle. Jokainen joka vastustaa Uuden paradigman peliä vain suojellakseen lasimaalauksia, kirkonpenkkejä, liturgiaa, rituaaleja tai mitä tahansa muuta uskonnollista pyydystä, on yhtä pahasti harhassa kuin on asia jota hän vastustaa. Kuitenkin, näillä muutos-agenteilla on tapana niputtaa kaikki vastustajat "traditionalisti" -leiman alle. Totuus on se että ne jotka seisovat puolustaakseen uskoa eivät ole traditionalisteja tässä tapauksessa, sillä ihmisten synnyttämän kirkko-traditiot eivät ole taistelemisen arvoisia. Se on tämä kallisarvoinen Jumalan Sanan oppi jota täytyy puolustaa mihin hintaan tahansa, ei ainoastaan tulosperusteisten filosofioiden hyökkäyksiltä vaan kaikilta muiltakin luopumuksen muodoilta.


Valitettavasti, monet jotka oivaltavat tämän totuuden eivät ole halukkaita maksamaan hintaa joka yhdistetään tähän "vision" vastustamiseen. Koska monet eivät halua "keikuttaa venettä" tai olla "eriseuralaisia" tai saada "ongelman lietsojan leimaa", he alistuvat marginalisoinnin ja eliminoinnin uhkaan. Heillä on ymmärrys ongelman luonteesta, mutta ei rohkeutta vastustaa avoimesti kirkon muutosta. Nämä seurakunnan jäsenet yrittävät löytää tekosyitä kompromisseja tekevälle asenteelleen kunnes he ovat mielestään täysin oikeuttaneet tottelemattomuutensa Jumalan Sanalle ja lepyttäneet itsensä rikkoessaan käskyä erottautua "veljestä joka vaeltaa sopimattomasti". Huolimatta siitä että he ymmärtävät ongelman, heistä tulee lopulta osa ongelmaa.


Lopuksi, sääntö numero 7 on sääntöjen 1-6 huipentuma. Se on sääntö 7 joka pakottaa Uuden paradigman muutosagentin kohtaamaan todellisuuden että hän on vieraannuttamassa niitä jotka todella seisovat Jumalan Sanan periaatteiden takana. Marginalisoinnin ja eliminoinnin strategia on täydellinen juoni. Ne jotka ovat tämän taistelun ytimessä tarvitsevat rukousta jotta saisivat rohkeutta kohdata ne jotka eivät arvosta heidän ponnistuksiaan. Kuitenkin, kuten havaittiin Peterin, Meganin ja Andyn tapauksessa, tulee aika jolloin erottautuminen on ainoa raamatullinen voimavara tällaisen räikeän luopumuksen edessä.


[Sääntö numero 7 oli viimeinen sääntö. Pitäisi tulla vielä kolme osaa, mm. aiheesta "Seuraa rajan hajua". Myös osat 1-4 kääntämättä, osa 3 on tätä kirjoitettaessa työn alla.]


Lähteet:


1.  Scotese, David W. “Did Robert Johnson Sell His Soul at the Crossroads?”, Mudcat Café  magazine, www.mudcat.org., 1997.
2.  Southern, Eileen. The Music of Black Americans, W.W. Norton Publishing, New York, 1971, p.159.
3.  Ibid., p.509.
4.  Pritchard, G.A. Willow Creek Seeker Services, Baker Books, Grand Rapids, Michigan, 2001, p.33.
5.  DiSabatino, David. History of the Jesus Movement, McMaster Divinity College, MA Thesis, 1994.
6.  Armstrong, Chris.  “Tell Billy Graham: ‘The Jesus People Love Him.’”, Christian History Newsletter, Christianity Today.com, 11/29/02, p.1.
7.  DiSabatino.
8.  Lucarni, Dan. Why I Left the Contemporary Christian Music Movement, Evangelical Press, Auburn, MA., 2002, p.80.
9.  Payton, Leonard R. “Congregational Singing and the Ministry of the Word”, www.the-highway.com., July,1998, p.13.
10. Ibid., p.10.
11. Schoen, Max. The Psychology of Music, The Ronald Press, New York 1940 (As quoted by David Cloud).
12. Taylor, Richard M. The Disciplined Lifestyle, 1973, p. 86 (As quoted by David Cloud).
13. Life Magazine, June 28, 1968 (As quoted by David Cloud).
14. Wheaton, Jack. Crisis in Christian Music, Hearthstone Publishing, Oklahoma City, 2000, p.64.
15. Cloud, David. Friday Church News Notes, August 29, 2003, Vol. 4, Issue 33.
16. Wheaton. P.77.
17. Warren, Rick. The Purpose-driven Church, Zondervan Publishing, Grand Rapids, MI, 1995, p.281.
18. Ibid. p.288.
19. Ibid. p.280.
20. Ibid.
21. Lucarni. p.42.
22. Ibid. p.55.
23. Ibid. p.120.
24. Lalonde, Peter. One World Under the Antichrist, Harvest House Publishers, Eugene, OR, 1991, p.131.
25. Warren, Rick. “Purpose-driven Seminar”, 1/98, (As quoted by Dennis Costella).
26. Southerland, Dan. Transitioning, Leading Your Church Through Change, Zondervan Publishers, Grand Rapids, MI., 1999, p.127.
27. Warren / Costella.
28. Southerland. p.127.
29. Lucarni. p.77.


Takaisin