Tulosperusteinen uskonto: tarkoituksella aikaansaatu luopumus

Osa 2: Modernin luopumuksen alkuperä

Mac Dominick


Rooman Kirkon kuristusotetta Läntisestä sivilisaatiosta pimeänä keskiaikana ei voida yksinkertaisesti määritellä termillä brutaali. Kaikki Rooman opin vastaiset todisteet ja opetukset tuhottiin tai tukahdutettiin, ja ne yksilöt jotka vastustivat Kirkkoa joko tuhottiin tai pakotettiin maan alle. Tuloksena, Rooman Kirkko tukahdutti suuressa mittakaavassa akateemisen tiedon hankkimista sekä säilytti täydellisen kontrollin tästä peloissaan olleesta yhteisöstä. Todellisen seurakunnan jäsenet (Waldenselaiset, anabaptistit ja muut) ei ainoastaan ajettu maan alle vaan heidät myös poistettiin sekulaarin historian sivuilta (tai sitten he olivat pelkästään alaviitteitä). Jopa näiden varhaisten fundamentalistien opit tukahdutettiin siihen pisteeseen asti että vasta hiljattain löydettiin todisteet jotka osoittivat heidän uskoneen asioihin kuten pre-milleniaalinne tempaus. Edelleen, Katolilaisuuden pahuus teki "Kristinuskosta" ruton sekulaarien historijoitsijoiden silmissä kuten myös niiden jotka ovat kietoutuneet toisiin uskontoihin. Valtaväestön suhteen, paha Paavin valta johti alistavaan tietämättömyyden, käyhyyden ja väärinkäytösten valtaan joka on johtanut termin "pimeä keskiaika" käyttöön. Kuitenkin, Paavin valta johti lopulta Rooman Kirkon kuristusotteen höltymiseen. Tämä höltyminen alkoi kun Paavi Urbanus II ilmaisi halunsa anastaa Pyhä Maa Kirkolle. Nämä ristiretket aloitettiin vuonna 1099 jotta saataisiin Pyhä Maa (ja erityisesti Jerusalem) pois "vääräuskoisten" käsistä jotka miehittivät tätä aluetta. Täten, Kirkon kaipuu saada Jerusalem johti vauraan ja poliittisesti vaikutusvaltaisten Temppeliherrojen järjestön luomiseen. Nämä Temppeliherrat eivät ainoastaan rahoittaneet ristiretkiä maailman pankkiireina, vaan he myös toivat Kirkon kieltämät okkultistiset uskonnolliset palvelusmenot Euroopan aristokraattien keskuuteen.


Rooman poliittisen vallan heikkeneminen avasi oven muinaisen Kreikan filosofioiden elpymiselle joka huipentui Renessanssina. Vaikka monet näkevät Renessanssin taiteen, keksintöjen ja kulttuurillisten edistysaskeleiden räjähdysmäisenä kasvuna vuosien 1300 ja 1500 välillä, vain muutamat ymmärtävät että tämä uusi vapaus sai myös aikaan perustan okkultismin, magian ja astrologian kasvulle. Protestanttinen reformaatio lopetti Renessanssin, mutta okkultistiset tieteet olivat pesiytyneet koko länsimaisen populaation sieluun ja mieleen. Monien usko oli niin vaurioitunut että he hylkäsivät uskonsa ja ottivat vastaan Aristoteleen tieteelliset metodit. Tämä aloitti Järjen aikakauden sekä Protestanttisen reformaation korruptoitumisen 1700-luvun loppupuolella. Tätä Järjen aikakautta johtivat sellaiset miehet kuten englantilainen John Locke ja ranskalainen Voltaire. Tämä oli suora hyökkäys kaikkia uskontoja -- mukaanlukien Kristinuskoa -- vastaan.


Protestanttisen reformaation varjossa olivat ne jotka tunnetaan baptisteina:

"Baptistit ilmestyivät ensin Sveitsissä noin vuonna 1523 jossa heitä vainosi Zwingle (huomattava reformisti) sekä roomalaiskatoliset. Heidät löydetään seuraavina vuosina, 1525-1530 eteläisestä Saksasta, Tirolista ja keskisestä Saksasta jossa heillä oli täysin organisoituja suuria seurakuntia." [1]

Nämä baptistit eivät olleet protestantteja sillä heillä oli hyvin suuria kirkkoja ennen reformaatiota. Koko 1600-luvun, baptistien vaino jatkui kiivaana. Tähän aikaan, Saksa oli enimmäkseen luterilainen, Skotlanti presbyteerinen, Englanti anglikaaninen ja suurin osa manner-Eurooppaa roomalaiskatolinen. Reformistit eivät oppineet valtiokirkon tuomista salakuopista, ja niiden henki oli vaarassa jotka vastustivat valtion virallista uskontoa -- mikä uskonto se on sitten ollutkaan.


Opillinen luopumus protestanttien keskuudessa nosti rumaa päätään Saksassa jo 1780-luvulla. Frederich Schleiermacher, nuori saksalainen pappi, kieltäessään Kristuksen jumaluuuden ja lunastuksen, hänestä tuli "modernin teologian" isä.

"Pappina ja metafyysikkona, Schleiermacher korosti, opin sijaan, 'Jeesus-tietoisuuden voimaa'; tämä oppi levisi kautta uskovan yhteisön, ja opetti että kääntyminen on universaalin Jumala-tietoisuuden heräämistä. Koska alkuperäisen seurakunnan 'yhtenäisyys' oli Vapahtajan vaikutusta, Schleiermacherin näkemyksen mukaan 'seurakunnan sisin on toveruus'." [2]

[Tässä kriittisessä vaiheessa, varovaisuus sanelee kehittyvän periaatteen tutkittaessa "luopumusta". Tämä periaate oli Luciferin ensisijainen ase varhaista seurakuntaa vastaan ja sitä edelleen noudatetaan tänä päivänä Tulosperusteisessa uskonnossa. Tämä periaate on yksinkertaisesti se että uhrataan opin ylemmyys kirkon tärkeimpänä asiana yhtenäisyyden vuoksi. Tämä oli juuri sitä mikä oli Schleiermacherin "seurakunnan yhteyden" takana, ja mantra että "oppi jakaa" (estäen täten yhteyden) on juuri eräs hallitseva piirre tämän päivän Uuden evankelisen liikkeen takana. Niiden jotka haluavat ottaa vastaan Tulosperusteisen uskonnon täytyy siksi vähentää opillista painotusta ja teologiaa jotta estettäisiin jäsenten vieraannuttaminen. Asian ydin on yksinkertaisesti tämä: OPPI JAKAA KOSKA TOTUUS JAKAA. Tämä luopumus joka nähtiin Saksassa 1780-luvulla on juuri sama kuin mikä nähdään tänään. Schleiermacherin luciferilainen gnostilaisuus toi hänelle kuuluisuutta, mutta painotus yhteydelle opin kustannuksella paljastaa että hänen menetelmänsä periaatteessa olivat samoja kuin tämän päivän "Evankelisilla" jotka ovat mukana Tulosperusteisessa uskonnossa.]


1700-luvun lähestyessä loppuaan, Schleiermacherin "korkeamman kritiikin" periaatteet -- jotka hylkäsivät Evenkeliumien aitouden, Raamatun virheettömyyden sekä uskon perusopit -- soveltuivat hyvin Ranskan vallankumouksen poliittiseen eturintamaan.

"Ranskan valtio kumosi Jumalan johtajuuden panemalla viralta heidän jumalallisesti nimitetyn kuninkaansa. Hänen paikalleen vallankumoukselliset valitsivat komitean jumalattomia miehiä hallitsemaan ihmisjärjen mukaan... Vuonna 1793, Lainsäätäjien kokous luopui yksimielisesti uskosat jumaluuteen. Jälkeenpäin järjestettiin suuri kulkue -- avoimeen vaunuun oli pystytetty Järjen jumalatar -- marssi Notre Damen Katedraaliin. Siellä hän otti paikkansa Jumalana korkealle alttarille nostettuna. Tätä seurasi julkinen Raamattujen polttaminen..." [3]

Oudolla tavalla, monet historijoitsijat näyttävät ylenkatsovan Ranskan vallankumouksen hengelliset vaikutukset. Kuitenkin, kun tämä vallankumous yhdistetään Saksan nousevaan luopumukseen, tieteellisiin metodeihin sekä okkultismin soluttautumiseen valtavirran ajatteluun joka juontaa juurensa jo Renessanssin ajoista, näyttämö oli asetettu 1800-luvun suurelle hengelliselle mullistukselle.


Historia paljastaa että 1800-luku oli yhteiskunnallisen kehityksen suuri käännekohta. Lähtien Renessanssista ja Järjen aikakaudesta, tieteelliset metodit kaikenkaikkiaan synnyttivät uuden maailmanjärjestyksen jota johtivat henkilöt kuten Marx, Engels, Hegel ja Darwin. Tämän lisäksi, teollinen vallankumous istutti materialismin siemenet josta kehittyisi 1900-luvun sekulaari humanismi. Poliittisesti, 1800-luku oli Yhdistyneiden Kuningaskuntien ja Brittiläisen imperiumin kulta-aikaa. Kuningatar Victoria oli koko maapallon Grand Madam, ja vaikka koettiin pieni takaisku Amerikan vallankumouksen myötä 1700-luvulla, "aurinko ei koskaan laskenut brittiläisessä maailmanvallassa".


Kun 1800-luku koitti, suuret 1700-luvun herätykset -- "Suuri herääminen" -- Yhdysvalloissa sekä metodisti-herättäjät John ja Charles Wesley kantoivat hedelmää Yhdysvalloissa ja Englannissa dramaattisin seurauksin. Wesleyt olivat Evankelisen Armenianismin edistäjiä jotka väittivät että Kristus kuoli kaikkien ihmisten edestä vastoin puritaanien ja presbyteerien oppia Kalvinin rajoitetusta sovituksesta. Edelleen, useimmat kristityt näkivät Brittiläisen imperiumin sekä "Kuningatar Victorian vanhurskaan hallinnon" Jumalan maanpäällisen valtakunnan edeltäjänä. Täten Post-milleanismista tuli hyväksytty eskatologinen oppi, ja se pakotti tulkitsemaan symbolisesti monet Vanhan Testamentin profetiat tai näkemään Jumalan lupaukset Israelille toteutuneina Brittiläisessä imperiumissa.


Vaikka Raamattu tai historia ei tuekaan brittiläisten Israel-teorioita, Pyhän Hengen voima selvästi vaikutti Isossa Britanniassa. Kun Henry VIII joutui vastakkain Paavin kanssa, näyttämö oli asetettu Englannin eroamiselle muusta katolisesta Euroopasta, eikä Paavilla ollut valtaa Britanniassa (poikkeuksena Maria Verisen lyhyt valtakausi sekä katolinen Irlanti). Avain tämän Jumalan voiman manifestaatiolle Englannissa oli epäilemättä Jumalan Sanan kääntäminen englannin kielelle ja sen saatavuus tavallisen kansan keskuudessa. Tyndalen kääntämän Uuden Testamentin ensimmäiset kopiot salakuljetettiin Englantiin viljan ja verkakankaan seassa. Brysselin viranomaiset teloittivat Tyndalen myöhemmin, mutta hänen työstään tuli perustus jokaiselle englanninkieliselle Raamatunkäännökselle näistä ajoista lähtien. Sitten Coverdale ryhtyi työhön ja ensimmäinen painettu englanninkielinen Raamattu oli valmis vuonna 1535. [4] Se oli tämä Jumalan Sanan saatavuus sekä tämän syvälliset seuraukset ihmisten sydämissä joka johti puritanismin nousuun Englannissa. Tämä puritaaninen liike perustui kolmeen prinsiippiin: Raamatun ylemmyyteen ihmisten auktoriteettiin nähden; kirkon vapauteen valtiosta; sekä seurakunnan hallinnon asianmukaiseen luonteeseen. [5]


Vuoteen 1850 mennessä, uusi sukupolvi oli noussut esiin Britanniassa. Tämän sukupolven vanhemmat ja isovanhemmat olivat olleet todistamassa vallankumouksia ja herätyksiä 1700-1800 luvuilla. Tämä uusi sukupolvi, kuitenkin, oli skeptinen sukupolvi:

"Tämä saksalainen oppinut, Schleiermacher, muovasi näihin aikoihin Oxfordin ja Cambridgen teologiaa gnostilaisten traditioiden suuntaan... Panteististen runoilijoiden, William Wordsworthin ja Samuel Taylor Coleridgen runoja luettiin uutterasti yliopiston älymystön keskuudessa. Skeptismi perustuen tieteeseen virtasi sisään ja uudisti vanhaa epäilyksen virtaa joka sai alkunsa historiallisista ja eettisistä mietinnöistä. Nämä huomattavat Cambridgen miehet 1840-luvulla -- B.F. Westcott, C.B. Scott, J. Llewellyn Davies, J.E.B. Mayer, Lord Alwyne Compton, E.H. Bickersteth, C.F. Mackenzie, Charles Evans, J.B. LIghtfoot, E.W. Benson, ja F.J.A. Hort -- 1870-luvun intellektuaalit -- Henry Sidgwick, Henry Jackson, Frederic Myers, G.W. Balfour, B.J. Balfour, Walter Leaf, Edmund Gurney, Arthur Verrall, F.W. Maitland, Henry Butcher ja George Prothero -- suuntautuivat kohti agnotismia tai empivää deismiä." [6]

Lucifer on hyvin älykäs. Hän etsii strategian joka toimii ja toistaa tätä samaa strategiaa yhä uudestaan. Toisaalta, ihmiskunta on hyvin vähä-älyinen. Ihminen väittää oppivansa historiasta sekä virheistään mutta hän lankeaa samaan ansaan kerran toisensa jälkeen. Näin ollen, yläpuolinen kuvaus 1800-luvun puolivälin Englannista näyttää hyvin tutulta. Itse asiassa, tämä näyttää toistavan saman skenaarion kuin mikä tapahtui seurakunnan alussa. Väärät opettajat soluttautuivat gnostilaisten oppiensa, okkulttististen pakanallisten tieteiden, pakanallisen polyteismin ja pakanallisen panteismin kera varhaiseen kirkkoon. Tämä on juuri sitä mikä tapahtui 1800-luvun Englannissa. Tämä kansakunta joka jakoi Jumalan Sanaa ja koki Pyhän Hengen toimintaa suurissa herätyksissä, aloitti luisun alaspäin sekoittamalla Kirkon valtioon jolloin puritanismista tuli poliittinen liike (Anglikaaninen kirkko -- Church of England -- oli ollut valtionkirkko jo pitkään). Kun Schleiermacherin, Wordsworthin, ja Darwinin filosofiat imeytyivät Oxfordin ja Cambridgen intellektuaaliseen ylimystöön, näyttämö oli lavastettu kriittisille tapahtumille jotka johtaisivat modernin uskonnollisen epäuskon nousuun.


Kaikkien kristittyjen pitäisi ymmärtää että uskon aakkoset löytyvät Jumalan Sanasta. Ilman virheetöntä Raamattua ei ole uskon perustaa. Siksi, on järkeenkäypää että Lucifer hyökkäisi todellista Kristinuskoa vastaan sen juurten kohdalla, ja tämä strategia toteutettiin vuonna 1853. Perustettiin salainen komitea tehdä Raamatusta uusi englanninkielinen käännös. Tämä komitea luotti B.F. Wescottin ja F.J.A. Hortin kreikankieliseen Uuteen Testamenttiin. Wescott ja Hort ryhtyivät työhön vuonna 1853 ja tekivät työtä salassa 20 vuotta tuottaakseen kreikankielisen Uuden Testamentin. Mielenkiintoinen näkökohta tässä työssä oli se tosiasia että he eivät uudistaneet Tyndalen tai Coverdalen aikaisemmissa englanninkielisissä käännöksissä käyttämää tekstiä vaan he antoivat etusijan kahdelle täysin erilaiselle käsikirjoitukselle Aleksandrialaisista teksteistä jotka ovat korruptoituneet arialaisilla ja gnostilaisilla filosofioilla. Heidän päämääränsä näytti olleen ainoastaan saattaa häpeään Bysanttilainen teksti (textus receptus) joka edusti 98 prosenttia Uuden Testamentin käsikirjoituksesta.


Wescottin ja Hortin kreikankielinen Uusi Testamentti oli ilkeämielinen yritys tuhota Jumalan Sanan rehellisyys sekä virheettömyys, ja erityisesti Jeesuksen Kristuksen jumaluus. Vaikka vuoden 1881 uudistettu versio hylättiin kovaäänisesti, Wescottin ja Hortin kreikankielistä Uutta Testamenttia on käytetty jokaisessa seuranneessa englanninkielisessä raamatunkäännöksessä poikkeuksena New King James Version. Tämä hyökkäys virheetöntä Jumalan Sanaa vastaan oli Luciferin ilmiselvä yritys tuhota todellinen seurakunta. Ne jotka ovat kääntyneet pois uskosta ovat hylänneet Kuningas Jaakon käännöksen ja monet jopa fundamentalistisissa ympyröissä ovat kieltäytyneet ottamasta kantaa totuuden puolesta tässä asiassa. Kuitenkin, Kuningas Jaakon käännös on säilynyt vihollisen hyökkäyksistä huolimatta, ja säilyy virheettömänä todistuksena Jeesuksen Kristuksen lupauksesta että Jumalan Sana ei häviä.


Vaikkakaan jotkut eivät luokittelisi Wescottin ja Hortin kreikankielistä Uutta Testamenttia modernin luopumuksen edesauttavaksi tekijäksi, Wescottin ja Hortin periaatteet ja menetelmät olivat erityisesti kohdistetut Bysanttilaisen tekstin tuhoamiseen. Edelleen, kun tämä yhdistetään muihin tapahtumiin jotka johtivat kehitystä 1800-luvulla, Luciferin suunnitelma tulee erittäin näkyväksi. Tarkasteltaessa tapahtumia, seuraavaa tapahtumajärjestystä pitäisi pohtia huolellisesti:

  1. Renessanssi toi okkultistiset tieteet kansan keskuuteen.
  2.  
  3. Protestanttinen reformaatio, vaikka se oli jumalallinen monilta osin, jäi paljon vaille täydellisestä alistumisesta Raamatun käskyille.
  4.  
  5. Ne jotka todella noudattivat Jumalan Sanan opetuksia jätettiin pois historian sivuilta ja heitä vainosivat sekä protestantit että katoliset yhtä lailla.
  6.  
  7. Seurannut Järjen aikakausi, Ranskan vallankumous sekä Aristoteleen tieteellisten menetelmien vastaanottaminen jätti suuren tyhjiön niiden ihmisten sieluun joilla on sisäinen hengellisyyden tarve.
  8.  
  9. Wesleyn herätys ja Suuri herääminen täytti monien tyhjiön, mutta monet muut täyttivät tämän hengellisen tarpeen ottamalla vastaan okkultistiset harjoitukset kuten spiritualismin ja teosofian.
  10.  
  11. Kristinuskon, okkultismin ja Järjen yhteenotto johti suureen uskonnolliseen epäilykseen 1800-luvun puolivälissä.
  12.  
  13. Tämän skeptismin tulokset olivat kolmitahoisia:
  14. a) Darwinismin avoin ateismi
    b) Cambridgen älymystön hyökkäys virheetöntä Jumalan Sanaa vastaan
    c) Monien luopumus jotka ennen tunnustivat fundamentalistiset uskon opit.
Älymystön totuuden kieltämisen myötä, monet protestanttiset kirkot ja seurakunnat Yhdysvalloissa alkoivat nähdä ihmisten loikkaavan pois heidän keskuudestaan. Toisella puolen Atlanttia, hengellinen taistelu Englannista näytti hyvin synkältä 1800-luvun loppuun mentäessä. Tämä kansakunta josta oli tullut Kristinuskon linnake, oli nopeasti suistumassa luopumukseen. Taistelu 1900-luvulla siirtyisi ensisijaisesti Yhdysvaltoihin, mutta kokonaisvaltainen luopumus joka alkoi 1700-luvulla vaati uhrikseen suurimman osan Eurooppaa vuoteen 1900 mentäessä.
 

Lähteet:

1. Carroll, J.M. Trail of Blood, Ashland Ave. Baptist Church, 1931. pp.39-40
2. Aho, Barbara. "Nineteenth Century Occult Revival", The Christian Conscience Magazine, July-August, 1997. p.16.
3. Taylor,Ian. In the Minds of Men, TFE Publishing, Minneapolis, MN, 1984. p.34.
4. American Bible Society. "Notes for the Notebook", Publication # PH-L-3489-100M, July,1972, p.G-533.
5. Pickering, Ernest. Biblical Separation, the Struggle for a Pure Church, Regular Baptist Press, Schaumburg,IL, . 1979. p.57.
6. Aho.p.36.
 


Takaisin