Tulosperusteinen uskonto: tarkoituksella aikaansaatu luopumus

21. vuosisadan kirkon uranuurtajat (osa 2/4)

Mac Dominick


Uuden paradigman kirkon edeltäjät eivät ole välttämättä liittymeet Church Growth Movement:iin. Itse asiassa, tämä Church Growth Movement karttaa laajoja kaupungin laajuisia ristiretkiä, vaan he mieluummin valitsevat yhtenäisen kohderyhmän. Siksi, moni saattaisi vastustaa Billy Grahamin nimen laittamista Uuden paradigman kuuluisuuksien listalle. Mutta, Grahamin "Ekumeenisen evankelisuuden" lähestymistapa tarjoaa hänelle pääsyn tähän valittuun ryhmään vaihtoehtoista reittiä pitkin. Nämä Uuden paradigman Kirkon isät rakensivat perustuksen Uuden paradigman ajattelulle intellektuaalisella, filosofisella ja jopa jossain määrin kokeellisella tasolla. Nämä helpottajat toimisivat sitten näiden konseptien mukaan toteuttaakseen nämä periaatteet käytännön tasolla. Kaksi yksilöä jotka sopivat tähän kriteeriin tulla hyväksytyksi Uuden paradigman kuuluisuuksien joukkoon "tämän liikkeen isinä" ovat Donald McGavran ja Robert Schuller.

Donald McGavran

Donald McGavran, Yale Divinity Schoolin oppilas, oli kolmannen sukupolven lähetystyöntekijöitä joka turhautui siitä kun hänen vastuullaan olleissa seitsemässätoista seurakunnassa Intiassa kasvu oli niin hidasta ja kääntyneitä niin vähän. Hän päätteli että kasvua tapahtuisi vain, jos lähetystehtävä suoritettaisiin uudella valaistuneemmalla tavalla. Siksi, hän ehdotti seuraajilleen rakentaa tämä palvelustyö sen pohjalle että "hylätään ei-toimivat teoriat seurakunnan kasvusta, ja opiskellaan ja harjoitetaan tuottavia kaavoja jotka tekevät ihmisistä opetuslapsia ja kasvattavat Jumalan taloutta". [17] Hän noudatti ajatusprosessia jossa pääteltiin että jos olemassaolevat lähetystyömenetelmät loivat vain vähän tai ei ollenkaan seurakuntia, täytyy olla olemassa sellainen menetelmä joka luo paljon seurakuntia. Hän tutki ahkerasti kaikki saatavilla olevat mahdollisuudet ei ainoastaan Intiassa, vaan myös muilla lähetyskentillä. Hänen suunnitelmansa toimi. Hän alkoi nähdä monia kääntymisiä ja uusia seurakuntia pystytettiin samoilla alueilla joilla tulokset olivat olleet aikaisemmin huonoja. Tämän menestyksen innoittamana, vuonna 1955 hän kirjoitti monumentaalisen kirjan "The Bridges of God", ja myöhemmin hänestä tuli Fullerin teologisen seminaarin emeritus-professori. Hänen periaatteensa seurakunnan kasvattamiseksi antoivat hänelle arvonimen "Church Growth Movementin isä". [18] Tämä arvonimen antoivat ne jotka opiskelivat ja toteuttivat hänen konseptejaan. Kuitenkin, McGavranin metodien opiskelu jättää raamatulliselle yksilölle yhtä paljon kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Näistä peruskäsitteistä voidaan tehdä yhteenveto seuraavasti:

  • McGavranin filosofian perusta on pragmatismi. Kuten aiemmin on kerrottu, kristillinen pragmatismi on filosofia joka julistaa että "jos joku toimii, sen toiminta on suoraa seurausta Jumalan siunauksista". Kuitenkaan pragmatismilla ei ole mitään sijaa ministeriön onnistumisen tai epäonnistumisen analysoinnissa. Jokaisen kristillisen työn perusperiaatteen pitäisi aloittaa seuraavalla kysymyksellä: Onko tämä yhdenmukainen Jumalan Sanan opetusten kanssa? Vaara joka piilee jokaisessa pragmaattisessa lähestymistavassa palvelustyöhön on houkutus sekulaareihin tai jopa okkultistisiin periaatteisiin jotka johtavat ennalta määrättyihin päämääriin ja tarkoituksiin. Jos joku on täysin pragmaattinen, silloin tarkoitus pyhittää aina keinot jos se on edes lähelläkään haluttuja päämääriä. Ja, tämä konsepti on räikeän epäraamatullinen.


    Toiseksi, pragmaattinen lähestymistapa palvelustyöhön vihjaa siihen että jos ministeriö joutuu kamppailemaan kasvaakseen, täytyy olla jotain vialla suhteessa toimimiseen Jumalan tahdon mukaan. Tämä vihjaus ei ota huomioon sitä tosiasiaa että Jumala vaatii ainoastaan yhtä asiaa palvelijoiltaan -- uskollisuutta. Jumala vaatii täydellistä uskollisuutta Sanaansa kohtaan ja kaikki menetelmät jotka poikkeavat Jumalan suunnitelmasta joka on ilmoitettu Hänen Sanassaan eivät ole Hänen tahtonsa mukaisia huolimatta siitä suinka menestyksellisiltä ne vaikuttaisivatkaan pintapuolisesti katsottuna.


  • McGavran päätteli että monet eivät tule Jumalan luokse koska länsimaiset lähetystyöntekijät saarnaavat individualistista evankeliumia. [19] Tässä kohtaa, McGavran uskaltautui hyvin heikoille jäille. Tosiasia on se että koko Uusi Testamentti opettaa individualistista evankeliumia. Jeesuksen Kristuksen Evankeliumi on Hyvä Uutinen yhden miehen -- Jumala-ihmisen -- kuolemasta, hautaamisesta ja ylösnousemuksesta, joka mahdollisti pelastuksen ilmaisen lahjan ulottamisen jokaiseen yksilöön. McGavran väitti että tämä evankeliumi oli loukkaus sosiaalisia lakeja kohtaan jotka hallitsevat kaikkea ihmiskuntaa, ja täten hän ehdotti "multi-individualistista, keskinäisen riippuvuussuhteen kääntymisprosessia jossa kokonaiset perheet, klaanit, kylät ja heimot tulisivat Kristuksen luokse samalla kertaa". [20]


    Tästä "ryhmä-ajattelu" -konseptista, jonka tällainen filosofia on omaksunut, on kerrottu aiemmissa kappaleissa. Näihin esimerkkeihin kuuluu "yhteistoiminnassa oppiminen" kuten on konseptina Tulosperusteisessa opetuksessa sekä suhteiden edistämisessä kirkottomien kanssa. Näistä metodeista kerrottiin jotta paljastettaisiin uhka jonka muodostaa "ryhmä-ajattelu" -strategioiden tunkeutuminen Kirkkoon. Edelleen, tosiasiat kertovat että "ryhmä-ajattelu" -filosofioiden alkuperä on okkultismissa. Jos jollain on vähäisintäkään epäilystä tämän lausunnon suhteen, kannattaisi lukea seuraava World Goodwill:in, Lucis Trustin (entinen Lucifer Publishing Company) haaraosaston lausunto:

    "Kolmas kohde on ryhmä-ajatuksen kasvattaminen seurauksena yleinen painotus ryhmä-hyvään, ryhmä-ymmärrykselle, ryhmän keskinäisille suhteille, ja ryhmän hyvään tahtoon. Voima jota Maailman palvelijoiden uusi ryhmä lopulta käyttää tulee kahdsta lähteestä: Ensinnäkin, tästä sisäisestä keskiöstä tai subjektiiviselta maailmanhallitukselta... Nämä ovat niitä ihmisiä jotka rakentavat uutta maailmanjärjestystä. He kaikki palvelevat ihmiskuntaa ja ovat vuorovesi ja kirje; nousevat pintaan jokaisesta luokasta, ryhmästä, seurakunnasta, puolueesta, roolista ja kansakunnasta... He syleilevät kaikkia uskontoja, kaikkia tieteitä ja kaikkia filosofioita. Heidän luonteenpiirteensä on; synteesi, kaikenkattavuus, äly ja hieno henkinen kehitys..."


    "Tämän nelinkertaisen ihmisyyden jaon takana seisovat nuo Valaistuneet joiden oikeus ja etuoikeus on vartioida ihmisen evoluutiota sekä ohjata ihmisten kohtaloita. Lännessä me kutsumme heitä Kristukseksi ja Hänen opetuslapsikseen. Idän teologiat kutsuvat heitä monilla nimillä. Heidät tunnetaan myös Jumalan agentteina tai vapautettujen sielujen Hierarkiana jotka pyrkivät taukoamatta auttamaan ihmiskuntaa. Tämän he tekevät istuttamalla ajatuksia maailman ajattelijoiden mieliin." [21]

    Tämän lainauksen pitäisi hyydyttää jokaisen Jumalan lapsen veren. Tämä on kadotuksen filosofiaa, ja tämän filosofian lainaamisen vähäisemmässäkään määrin pitäisi nostattaa paljon punaisia lippuja. Edelleen, kun mikä tahansa ministeriö perustaa pää-filosofiansa näille käsitteille, raamatullinen kristitty täytyy pakottaa jotta hän nostaisi esiin kysymyksiä tällaisten filosofioiden alkuperästä. Jottei kukaan ymmärtäisi väärin, tässä ei ole tarkoitus väittää että Tri. McGavran olisi tietoisesti sekaantunut okkultistisiin filosofioihin. Kuitenkin, koska hänen metodinsa ovat esillä, samankaltaisuudet ovat sellaisia että ne nostavat esiin kysymyksiä koskien koko Church Growth Movementin filosofioiden lähdettä.


  • McGavran kehitti filosofiansa yhdistämällä käyttäytymistieteet missio-menetelmiin. Tämä oli yhtä vakava erehdys kuin psykologian sulauttaminen Kirkkoon 1970-luvun loppupuolella. McGavran laati yhteenvedon puolustaessaan menetelmiään kun hän sanoi:

    "Suuret esteet kääntymiselle ovat sosiaalisia, eivät teologisia. Suuria muslimien ja hindujen kääntymisiä voidaan odottaa niin pian kun löydetään keinot jolla he tulevat kristityiksi ilman että heidän tarvitsisi luopua rakkaistaan, joka näyttäisi olevan petos." [22]

    Tämä lausunto että esteet kääntymykselle ovat enemmän sosiaalisia kuin teologisia on suora antiteesi Pyhän Hengen Kristuksesta todistavalle voimalle, Jumalan Sanalle, sekä ihmisten keinojan alistamiselle Jumalan armon alle. Edelleen, sosiaalisten tieteiden sulauttaminen missioon on sama kuin teistisestä evoluutiosta kiinni pitäminne älymystöä houkutellakseen. Tieteellinen tutkimus ja kiinni pitäminen sekulaareista tieteellisistä menetelmistä palvelustyössä ei ole muuta kuin antautumista "maailman viisaudelle" sekä Jeesuksen Kristuksen Evankeliumin väheksymistä "sosiaalisen tasapainon viestiksi". Se on juuri tämä sosiaalinen tasapaino joka, McGavran väittää, täytyy säilyttää jotta tavoitettaisiin monet muslimit ja hindut. Jos oletetaan että Fullerin seminaarista valmistuneet ovat omaksuneet nämä teoriat ja metodit, jokin on pahasti vialla sillä Islam on tällä hetkellä nopeimmin kasvava uskonto maailmassa.


  • Nämä sosio-missionaariset teoriat huipentuivat homogeenisen yksikön periaatteen kehittymisenä. McGavran teorisoi että "ihmiset haluavat tulla kristityiksi ylittämättä rodullisia, kielellisiä tai luokkarajoja, ja että kääntymisen pitäisi tapahtua minimaalisen sosiaalisen siirtymisen kera". [23] Hän tunsi että homogeeniset yksiköt olivat suhteellisen eristäytyneitä ja läpäisemättömiä, ja lähetystyöntekijän strategian pitäisi olla heimojen, kylien, jne. ryhmä-kääntymiset. Hänen strategiansa oli sitten käyttää homogeenisia yksiköitä "kohdemarkkinoina" jotta "kirkotettaisiin" tämä koko yksikkö joukkokastamisilla. Itse asiassa, avain menestymiselle nähtiin "ihmisten joukkoliikkeenä" ja yksittäiset kastamiset olivat sellaisia joita piti ehdottomasti välttää. Käyttäen tätä metodia, sosiaalinen myllerrys ja vahinko ryhmän kunnialle minimoitaisiin.

  • Tultuaan Fullerin tiedekuntaan, monet oppilaat pyrkivät soveltamaan McGavranin menetelmiä Yhdysvaltoihin. Kun tätä tutkittiin, tultiin johtopäätökseen että Amerikka yksinkertaisesti oli valtava kokoelma homogeenisia yksikköjä. Nämä Fullerin oppilaat olivat jo tottuneet tähän intellektuaaliseen lähestymistapaan evankelioinnille; ja eräs yksilö erityisesti, Win Arn, otti tehtävän niin tosissaan että loi American Church Growth Movement:in. [24] Taas kerran, jumalattomien metodien käyttöönotto johti opilliseen kieroutuneisuuteen. Todisteena tästä on Arnin ja McGavranin yhdessä toimittama kirja jossa sanotaan:
    "Raamatun ilmoittama totuus ei toteudu täysin yhdessäkään seurakunnassa. Sen rituaalit, tavat,hymnit ja opit ovat kaikki ihmistekoisia ja epätäydellisiä." [25]

Lopullinen analyysi Church Growth Movementin isästä nostattaa kysymyksiä joiden pitäisi olla hyvin ymmälleen saattavia jokaiselle uudestisyntyneelle uskovalle.

  • Käyttäytymistieteiden sulauttaminen palvelustyöhön on sama kuin alistaa Evankeliumi "ihmisten viisaudelle". Raamattu opettaa että "tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä" (1 Kor. 3:19). Eikö tällainen sulautuminen ole totuuden korruptoimista?

  • Sosiaalisten tieteiden sulauttaminen sitten "avaa olen sille että sosiaaliset tieteet esittävät sellaista roolia seurakunnassa jollaista niiden ei ollut tarkoitus esittää". [26]

  • Oppi alennetaan "rituaaleiksi ja pelkästään populaarikulttuurin kasvannaiseksi". [27]

  • Jotta toteutettaisiin tämä HUP(?), usko alennetaan alimmaksi yhteiseksi nimittäjäksi. Aivan kuten Tulosperusteinen oppi johtaa julkisen koululaitoksen alasajoon, nämä Tulosperusteisen uskonnon periaatteet eivät ainoastaan romuta Jumalan Sanan puhtautta vaan myös pilaavat seurakunnan jäsenet opillisen ohjaamisen puutteen takia.

  • HUP:ssä hyödynnettävän ryhmädynamiikan kehitys on dialektisen prosessin rakennuspalikka joka on kohtalokas fundamentalistiselle kristillisyydelle.

  • HUP:lla ei ole raamatullista perustusta.

  • "Evankeliumista tulee sosiaalisen tasapainon viesti, hiukan enemmän kuin sosiologinen symboli Kristuksesta kiinni pitävälle ryhmälle, mieluummin kuin muutoksia aikaansaava voima kulttuurissa." [28]

Johtopäätöksenä, Tri. Donald McGavranin täytyy saada yksimielinen suostumus päästäkseen Uuden paradigman kuuluisuuksien joukkoon. Hän saa tukea jopa Rick Warrenilta:

"McGavran loisteliaasti haastoi aikansa sovinnaisen viisauden sen suhteen mikä sai seurakunnat kasvamaan. Kun minä luin McGavranin artikkelia, minä tunsin Jumalan ohjaavan minua sijoittamaan lopun elämäni etsimään periaatteita jotka saavat aikaan terveesti kasvavia seurakuntia." [29]

Seuraten Warrenin esimerkkiä, McGavranin konsepteja toteutetaan nyt kautta Amerikan kun Uuden paradigman pastorit hyödyntävät HUP:ia heidän pyrkiessään saavuttamaan "kohdemarkkinansa" Kristukselle. Tulosperusteiset ministeriöt toteuttavat käyttäytymistieteiden periaatteita kun he pyrkivät nojaamaan populaarikulttuuriin maksimoidessaan evankelistiset pyrkimykset. Tämä dialektinen prosessi edistää suhteita kirkottomien kanssa "metakirkon" pienryhmän kanssa perustuu pyrkimykseen hyödyntää "ryhmä-dynamiikkaa". Lopuksi, Raamatun oppi pudotetaan kaikkein alimmaksi, ja ilman kiinteää oppia seurakunnan jäsenet ovat alttiita Luciferin hyökkäyksille.

Robert Schuller

Robert Schuller ei kaipaa esittelyjä. Pahamaineisen Chrystal Cathedralin perustajana ja pastorina, Schullerin kasvot ovat ilmestyneet jokaiseen TV-ruutuun Amerikassa ja suuressa osassa maailmaa. Itse asiassa, hänellä on "TV-evankelisteista" kaikein suurin yleisö. [30] Ei ole epäilystäkään etteikö Schuller ansaitsisi nimitystä Uuden paradigman kuuluisuuksien joukkoon. Ainoa kysymys on, että mihin luokkaan. Vaikka Robert Schuller on varmasti yksi päätekijä Uuden paradigman ajattelulle, hän itse väittää olevansa "Church Growth Movementin perustaja tässä maassa". [31] Siksi, perusteellisen harkinnan jälkeen, tämän käsikirjoituksen tekijä on päättänyt että Schuller ansaitsee jakaa tittelin "Uuden paradigman Kirkon isä" Donald McGavranin kanssa.


Robert Schuller, 33. asteen vapaamuurari, on mies joka omaksui Norman Vincent Pealen (myös 33. asteen vapaamuurari) manttelin. Schuller on myös "itsetunto-Evankeliumin" alullepanija. Norman Vincent Peale oli myös kuuluisa. Hän oli Marble Collegiate Kirkon pastori New York Cityssä vuoteen 1984 asti. Hän on kirjan "Positiivisen ajattelun voima" -tekijä sekä Guidepost -aikakauslehden jolla on 4,5 miljoonaa tilaajaa. Peale oli "Kristillisen psykologian" perustaja ja promoottori, ja hän oli ensisijainen puhemies sille jolle annettiin nimi "itsetunto-Evankeliumi". [32] Schuller jatkoi Pealen linjoilla ja lisäsi siihen "markkinaehtoisen lähestymisen kristinuskoon".


Kun Schuller perusti Garden Grove Community Kirkon, hän aloitti vähillä rahoilla mutta kalasti naapureita kysymällä että halusivatko ihmiset liittyä kirkkoon. Jos vastaus oli "ei", hän kysyi heiltä sitten että mikä saisi heidät liittymään kirkkoon. Hän kuunteli heidän vastauksiaan ja päätti "heittää sellaisen syötin josta he pitäisivät". [33] Hänen ensisijainen filosofiansa seurakunnan kasvusta oli yksinkertainen:

  • Näkemys täytyy muuttaa pelastettu/pelastumaton -asetelmasta muotoon kirkollinen/kirkoton.

  • "Ota selvää mikä tekee vaikutuksen yhteisösi kirkottomiin" ja tee se.

  • Tuos sisään suosittuja "sankareita" houkutellaksesi porukkaa sisään. [34]

  • Pastorien pitäisi pitää itseään liikemiehinä ja suunnitella strategisesti.

  • "Älä saarnaa raamatullisesti, sinun täytyy voittaa heidät ja rakentaa suhteita". [35]

  • Hylkää Jumala-keskeinen lähestymistapa ja ota käyttöön "ihmisten tarpeisiin perustuva lähestymistapa". [36]

Samalla kun nämä konseptit paljastavat Uuden paradigman ajattelun olennaisimman osan ja rakenteen, Schullerin opillinen asema asettaa hänet samaan asemaan kuin Bill Clintonin politiikka. Tämä on nimeltään radikaalin keskustan "Kolmannen tien" politiikka. Uskonnolliselta näkökannalta, Schullerin metodit ja opit peilaavat tätä samaa filosofista asemaa -- säilyttää konservatiivisen evenkelisuuden ulkomuoto ja omaksua samalla metodeja ja oppeja jotka ovat täysin vastoin evankelisen teologian ydintä. Schullerin teologian avainkohdat voidaan nähdä seuraavista lainauksista:

  • "Meidän täytyy alkaa sanoa: 'Minä en yritä käännyttää ketään toista uskonnollista ihmistä minun näkökannalleni.'" [37]

  • "Ei ole tarvetta tunnustaa omia syntejään, ei tarvetta katumukselle, ei tarvetta ristiinnaulita itseään." [38]

  • "Kristuksen Henki asuu jokaisessa ihmisessä." [39]

  • "Ei ole olemassa mitään muuta kuin Jumala." [40]

  • "Kristus oli itsetunnon inkarnoituma." [41]

  • "Kaikkein tuhoisin asia joka voidaan tehdä ihmiselle on kutsua häntä syntiseksi." [42]

  • "Synti on teko tai ajatus joka varastaa minulta tai toiselta ihmiseltä hänen itsetuntonsa." [43]

Täten, Robert Schuller ei ole kristitty. Perustuen näihin lainauksiin, häntä voidaan kutsua termillä panteistinen hengellinen humanisti. Ja Vielä:

  • Billy Graham sanoi Schullerista: "Hän on tehnyt joitakin suurimpia tekoja Jumalan valtakunnan hyväksi meidän sukupolvemme aikana." [44]

  • Christianity Today raportoi: "Hän hyväksyy kaikki perinteisen fundamentalismin opit." [45]

  • Bill Hybels päätti perustaa Willow Creekin osallistuttuaan Schullerin Institute on Church Leadership:iin vuonna 1975. Myöhemmin hän vei 25 Willow Creekin ydin-johtajaa Schullerin Konferenssiin oppimaan hänen metodejaan. [46]

  • Rick Warren on myös valmistunut Schullerin Leadership Konferenssista. [47]

  • Robert Schullerin nimi esiintyy Rick Warrenin kirjan, "The Purpose-driven Church" selkäpuolella. Tässä Schuller lausuu: "Minä rukoilen että jokainen pastori lukee tämän kirjan, uskoo sen ja muuttuu ollakseen yhtä sen äänen kanssa, raamatullisen viisauden." [48]

  • Tässä kirjassa, "The Purpose-driven Church", Rick Warren huomauttaa: "En ehtinyt olla eteläisessä Kaliforniassa pitkään ennenkuin minä ymmärsin että siellä oli jo monta voimakasta, Raamattuun uskovaa seurakuntaa. Eräät tunnetuimmista pastoreista palvelivat ajomatkan päässä meidän uudesta kirkostamme: Robert Schuller, John Wimber, Jack Hayford..." [49]

  • Kuuden videon sarja Robert Schullerin vuoden 1995 "Hour of Power" Seminaarista seurakuntien menestymiseksi sisältää videoita Bill Hybelsiltä, Rick Warrenilta, Robert Schullerilta, David Yongi Cholta, ja Bill Wilsonilta. [50]

Perustuen ylläolevaan informaatioon, Schullerin väitteellä että hän on todellisuudessa "Church Growth Movementin isä" on ainakin jonkin verran totuusarvoa. Kysymys joka täytyy tehdä, ei kuitenkaan koske Schulleria. Schuller on tehnyt asemansa hyvin selväksi: Hän on spirituaalinen humanisti jonka mielestä Kristuksen Henki asuu jossain määrin kaikissa ihmisissä, ja että Jeesus Nasaretilainen yksinkertaisesti kasvatti tämän hengen messiaaniselle tasolle. Tämä kysymys täytyy sitten esittää niille evankelisille jotka ylistävät Schulleria, sekä myös niille jotka osallistuvat hänen Leadership Konferensseihinsa.

  • Miksi Billy Graham ylisti Schulleria niinkuin hän teki?

  • Miksi Bill Hybels perustaa koko toimintansa filosofian Schulleriin?

  • Miksi Rick Warren käy hänen opistossaan, pitää Chrystal Cathedralia Raamattuun uskovana seurakuntana, sekä sallii Schullerin esiintyvän hänen kirjassaan?

Johtopäätöksenä, Robert Schuller ei kenties ole Church Growth Movementin isä, mutta hän on ehdottomasti tehnyt paljon sen kehityksen eteen; ja hän ansaitsee tulla mainituksi Uuden paradigman kuuluisuuksien joukossa. Vastauksena edellämainittuihin kysymyksiin: Toivottavasti kuva selkenee sitten kun tämä käsikirjoitus on saatu valmiiksi.


[Jatkuu...]



Takaisin