Rakentamassa Baabelin tornia - Päämäärätietoisen seurakunnan pimeä puoli Osa 3

Luku 3: Yhteisön uskonnollinen olemus

Mac Dominick


Tri. Warrenin lausunto niistä jotka yrittivät rakentaa Baabelin tornia on aivan oikea. Nämä yksilöt olivat erittäin motivoituneita suorittamaan mahdotonta tehtävää joka onnistuisi vain mikäli he siirtäisivät heidän omat energiansa koheesio-yksikköön (=koossapysyvä) jossa yksilöt toimivat täydellisessä harmoniassa. Kuitenkaan, Tri. Warren ei maininnut että nämä olosuhteet jotka on mainittu Genesiksen luvussa 11 osoittavat että tämä koheesio-yksikkö sai voimansa yliluonnollisesta lähteestä, joka oli vastakkainen sille mitä Jumala ihmiskunnasta tahtoi.


Lisäksi, Baabelin tornin rakentamisesta tuli peruskivi sille josta myöhemmin kehittyi Babylonian imperiumi -- maailmanvalta -- joka oli vastoin Jumalan määräämää suuntausta.


Nämä ovat todisteita sen puolesta että voima tämän rakennusprojektin takana ei ollut kukaan muu kuin itse Lucifer, ja tämä tai mikä tahansa myöhempi yritys perustaa maailmanhallitus tai maailmanuskonto on myös suoraa kapinaa Jumalaa vastaan. Danielin Kirja havainnollistaa tätä maailmanvaltojen kapinaa Jumalaa vastaan, ja tämä sekä muut Raamatun profetiat ovat hyvin selkeitä sen suhteen että seuraava maailmanhallitus sekä maailmanuskonto toimivat itsensä antikristuksen hallinnon alaisuudessa. Täten, mikä tahansa globalististen filosofioiden tai ohjelmien (poliittisten tai uskonnollisten) tukeminen voidaan nähdä Luciferin hankkeiden tukemisena.


Huolimatta tästä kaikesta, Tri. Warren käytti tätä tapahtumaa sarjansa havainnollistamiseen. "40 päivää yhteisöä" (=40 Days of Community) palkinnoksi mitä voidaan saavuttaa kun miehet ja naiset työskentelevät yhdessä "yhteisössä". Edelleen, Tri. Warren käyttää tätä samaa "yhteisön konseptia" tähdentääkseen sitä että kristittyjen täytyy tehdä työtä ryhmänä jotta Jumalan tarkoitus heidän elämässään tulisi täytetyksi. Hän on mennyt niin pitkälle että lausuu: "Sinä et voi täyttää Jumalan tarkoitusta itse -- sinä tarvitset ryhmän." [1] Kuitenkin, tällainen peukalointi Jumalan Sanan yhteydessä avaa oven luciferilaisten filosofioiden tunkeutumiselle Raamatun pyhään tekstiin. Kuten edellisessä kappaleessa paljastettiin, noituus on eräs tällainen filosofia.


Edellisessä kappaleessa esiteltiin kolme noituuden ja Jumalatar-äidin palvonan peruskiveä. Kuten kappaleessa 2 kerrottiin, Starhawk (tunnustava noita), kirjassaan "The Spiral Dance" osoittaa selvästi nämä Jumalatar-uskonnon kolme perus-periaatetta:

  • Immanenssi (äärettömyys) -- Kaikki ihmiset ovat elävän maapallon manifestaatioita (ilmentymiä).
  • Interkonnektio -- Kaikki on linkitettyjä kosmokseen osana yhtä elävää organismia.
  • Yhteisö -- Ensisijainen polttopiste ei ole yksilö vaan ryhmä. [2]

Kahta näistä kulmakivistä, interkonnektiota ja immanenssia käsiteltiin pitkään. Viimeinen Jumalattaren palvonnan kulmakivi on yhteisö. Tämän koko kappaleen on tarkoitus käsitellä tämän prinsiipin näkökohtia; tämä löydetään laajalti pakanauskonnoista sillä sen petolliset juuret ovat levinneet kauaksi Jumalatar-äidin ja noituuden maailmasta muihin okkultistisiin filosofioihin kuten Teosofia ja New Age. Nyt, Tri. Warrenin ja hänen opettajansa, Peter Druckerin ponnistelujen myötä, tämä sama yhteisön konsepti tunkeutuu "kirkollisiin" evankelisiin ympyröihin.


Täten, mikä on "yhteisön" uskonnollinen olemus? Ovatko "yhteisön" periaatteet yhdenmukaisia Jumalan Sanan opetusten kanssa, vai korreloivatko nämä periaatteet pakanismin okkulttisten filosofioiden kanssa? Onko "yhteisön" konsepti, kuten Starhawk opettaa, myös raamatullinen konsepti? Tarkoittaako "yhteisön" käsite samaa kuin kristillinen kumppanuus? Miten tämä liittyy okkulttisten "ryhmäajattelu" -filosofioiden tunkeutumiseen moderniin länsimaiseen yhteiskuntaan? Lopulta, mikä on totuus?

Kristuksen Ruumis ja Pyhän Hengen sidos

Jotta varmistuttaisiin totuudesta, täytyy nojautua kaiken totuuden lähteeseen -- Jumalan Sanaan. Kristillisen veljeyden ja yhteisyyden perusta löytyy Efesolaiskirjeestä. Efesolaiskirje hahmottelee "universaalin seurakunnan" käsitteen, sekä totuuden "Kristuksen ruumiista". Tämä kirje ilmoittaa "Kirkon mysteerin", että pakanoille on annettu oikeus Jumalan valtakuntaan Jeesuksen Kristuksen veren kautta, ja että tällainen oikeus oli alunperin varattu Israelille. Sitten Efesolaiskirje rakentaa analogian kirkosta sekä "Kristuksen ruumiina" että "Elävän Jumalan Temppelin" tärkeänä osana. Näistä prinsiipeistä on annettu yhteenveto Efesolaiskirjeen luvussa 1:22-23 ja 2:19-22:

"Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle, joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää." [3]


"Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä." [4]

Nämä jakeet antavat täydellisen selonteon sekä "elävästä ruumiista" että täydellisesti rakennetusta "talosta". Tämä "elävä ruumis" on valmistettu kokonaisuudessaan aidosta Kristinuskosta johon kuuluu jokainen verellä pesty Jumalan lapsi; juutalainen tai pakana -- joka on syntynyt uudesti "Jumalan perheeseen". Tähän täydellisesti rakennettuun taloon eivät kuulu ainoastaan "Uuden liiton pyhät" jotka ovat yllä mainitun "elävän ruumiin" jäseniä vaan myös ne "Vanhan liiton pyhät" jotka katsoivat eteenpäin kohti täydellistä uhria joka puhdistaisi heidät jälkikäteen kaikesta synnistä; uhrihärkien veri vain peitti Jumalan silmät. Täten se on tämä "ruumis" ja "talo" joka yhdistää ne jotka olivat ennen Kristusta erotettu juutalaisiksi ja pakanoiksi; mutta Hänen vuodatetun verensä ja ylösnousemus-voimansa kautta, ovat ja tulevat aina olemaan liitettyinä yhdeksi Jumalan huoneeseen. Lisäksi, nämä ruumiin yksilö-jäsenet ovat myös -- itsessään sekä sisällä -- "Elävän Jumalan Temppeli" sisällä asuvan Pyhän Hengen läsnäolon myötä.

Yhteisön konseptit: Raamatullisia -- vai jotakin muuta?

Täten, on olemassa syvä hengellinen sidos joka yhdistää uskovat kumppanuuteen Isän ja toisten uskovien kanssa Pojan kuoleman ja ylösnousemuksen kautta sekä uskovissa asuvan Pyhän Hengen todistuksen kautta. Kuitenkin, onko tämä sama kuin "yhteisön konsepti" joka on esitetty "40 päivää yhteisöä" ja "Päämäärätietoinen elämä" -kirjassa? Jotta voitaisiin vastata tähän kysymykseen, täytyy tutkia kunnolla sitä mitä Efesolaiskirje tarkkaan ottaen opettaa.


Opettaako Efesolaiskirje että kristittyjen tulisi pitää huolta toisista kristityistä? Opettaako Raamattu, että koska kaikki kristityt ovat Jumalan Temppelin ja Kristuksen Ruumiin olennaisia osia, uskovat menettävät jotain tärkeää hengellisestä kasvustaan elleivät he työskentele ryhmänä? Opettaako tämä Raamatun kohta että kristittyjen tulisi rakentaa suhteita sitoakseen itsensä toisiinsa taistellakseen pelkoa vastaan, saadakseen voimaa päivittäisiä tehtäviään varten, kohdatakseen elämän vastoinkäymiset sekä täyttääkseen tarkoituksen joka Jumalalla on heidän elämäänsä varten? Onko tällaisella painotuksella suhteisiin, sidoksiin ja riippuvuuteen toisista enemmän tekemistä Efesolaiskirjeen vai ryhmäterapian konseptin kanssa?


Vielä, Tri. Warren, kirjassaan "40 päivää yhteisöä" sanoo seuraavaa:

"Sinä et voi olla sitä mitä Jumala haluaa sinun olevan jos olet yksin. Sinä et voi täyttää Jumalan tarkoitusta yksinäsi. Jumalan vastaus pelkoon on 'yhteisö'. '40 päivää yhteisöä' kertoo kaiken suhteiden rakentamisesta." [5]

On toki olemassa raamatullinen periaate joka opettaa kristittyjä "kantamaan toistensa kuormia", tukemaan toinen toistaan rukouksessa, tunnustamaan virheet toisilleen, sekä muuta interaktiota yksilöiden välillä joka auttaa heitä säilyttämään kristillisen vaelluksensa. Ei sovi myöskään unohtaa että Jumalan lasta kehoitetaan kokoontumaan yhteen toisten uskovien kanssa paikallisen seurakunnan jäsenenä. Kuitenkin, se että sanoo ettet sinä voi olla sitä mitä Jumala haluaa sinun olevan ilman yhteisöä, ei ole ainoastaan naurettavaa vaan myös törkeän epäraamatullista. Tämä epäraamatullinen polku jatkuu kirjassa "40 päivää yhteisöä" kun Tri. Warren sanoo:

"Me emme kasva hengellisesti vain istumalla ja kuuntelemalla Raamattua, vaan tekemällä, jakamalla, palvelemalla, tekemällä yhteistyötä." [6]

Tällä lausunnolla, Tri. Warren minimoi Jumalan Sanan saarnaamisen ja opettamisen alistamalla sen ihmisten välisiin suhteisiin. Tämä taktiikka on täysin vastoin Jumalan Sanaa kun se julistaa:

"Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima." [7]

Jos vielä ajattelee että kirjassa "40 päivää yhteisöä" voisi olla jotain Raamatullista pohjaa, Rick Warrenin yllä olevan lausunnon pitäisi viimeistään hälventää tällaiset luulot. Täytyy myös pitää mielessä että yhteys jossa tämä lausunto esitettiin ei liittynyt paikallisen seurakunnan jäsenyyteen, tai edes säännölliseen osallistumiseen heidän kokouksiinsa. Pikemminkin, Tri. Warren viittaa "pienryhmään" osallistumiseen, "meta-kirkon" perus-rakennuspalikkaan, sekä Church Growth Movementin ydin-filosofiaan.


Huolimatta Tri. Warrenin väitteistä, Pyhän Hengen työ ihmisten sydämissä Jumalan Sanan opiskelemisen kautta on ensisijainen metodi jolla Jumala antaa hengellistä kasvua. Mikäli Kirkko omaksuisi Tri. Warrenin menetelmät perus-periaatteinaan, Kristuksen Ruumiin jäseniä hallitsisivat ihmisten tahto pikemminkin kuin Pyhän Hengen ohjaus. Kyllä, kristilliset suhteet ja ystävien pienet ryhmät ovat hyödyllisiä, mutta Pyhä Henki tekee työtään sydämessä elävän Sanansa kautta saaden aikaan muutoksia. Kuten Hebrealaiskirjeen kirjoittaja sanoo:

"Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on ajatusten ja aivoitusten tuomitsija..." [8]

Täten, jokaisen oppineen yksilön pitäisi kyseenlaistaa Rick Warrenin konseptit yhteisöstä, ja kysyä että mikä on hänen filosofiansa lähde. Sillä filosofia hänen konseptiensa takana ei ole mikään muu kuin Jumalan Sana. Kysymys kuuluukin: "Millaiseen filosofiaan pohjautuvat hänen ja muiden samankaltaiset lausunnot?" Mistä ajatus yhteisön rakentamisesta on peräisin? Mihin kirja "40 päivää yhteisöä" perustuu? Kuten pian saat tietää, mahdollisuudet ovat pelottavia.

Yhteisö -- viimeinen kulmakivi jumalattaren palvonnassa

Kuten aikaisemmin on kerrottu, Jumalatar-äidin palvonnan ja modernin noituuden kolme kulmakiveä ovat immanenssi, interkonnektio ja yhteisö. [9] Kaikki nämä kolme prinsiippiä kulkevat käsi kädessä sekä korreloivat toisiaan. Sillä jos Jumalatar-äiti on immanentti (=ääretön), silloin kaikki ja jokainen on interkonnektoitu hänen kauttaan, ja kaikesta elämästä tulee holistista (=kokonaisvaltaista), epäitsenäistä yhteisöä. Noituuden ja jumalattaren palvonnan filosofia selkeästi edistää koko ihmiskunnan epäitsenäistä yhteisöä:

"Muinaisen viisauden ja nykyisen inspiraation ohjauksella, me tulemme yhteen ja koemme (luokka)tietoista yhteisöä sekä suhteidemme parantamista toisiimme ja koko maailmaan... Koe meidän yhteytemme maapalloon ja kaikkeen luomakuntaan." [10]

Baabelin tornin ajoista lähtien, langennut ihminen on tyydyttänyt haluaan päästä sisään tähän muinaiseen viisauteen liittymällä yhteen ihmisyhteisöksi. Tämä Jumalatar-äidin palvonnan perus-filosofia tuli esiin Babylonian mysteeri-uskonnoissa, ja eteni sieltä kabbalismiin ja gnostilaisuuteen. Tämän havainnollistaa Tim Wallace-Murphyn lausunto, hänen kirjassaan "Cracking the Symbol Code" kun hän lausui:

"Temppeliritarit, jotka vihkiytyivät gnostilaisuuteen eivät olleet kiinnostuneita sielujen pelastamisesta, vaan keskittyivät sen sijaan kokonaisten yhteisöjen ja valtioiden hengelliseen ja materiaaliseen muuttamiseen. [11]

Ne lukijat joille Tim Wallace-Murphyn ensimmäinen kirja "Tulosperusteinen uskonto: Päämäärä, luopumus ja uuden paradigman kirkko" on tuttu, ymmärtävät tämän lausunnon painon. Sillä, "Church Growth Movementin isä", Donald McGaravan, Fullerin Teologisen seminaarin professori, mies jota Tri. Warren ylistää, kehitti sellaisen jota hän kutsuu Homogeenisen yksikön prinsiipiksi (HUP). Tämä HUP vähättelee yksilön pelastumista sekä painottaa kokonaisten yhteisöjen kääntymistä kristillisyyteen. Täten, perustuen Tim Wallace-Murphyn antamaan informaatioon, Church Growth Movementin isä, Donald McGaravan, näkee kääntymisen enemmänkin Temppeliritareiden gnostilaisuutena kuin sellaisena mitä Uusi Testamentti opettaa.


Tri. McGaravan vei Kirkon kasvun filosofiansa Fulleriin, ja juurrutti siellä ryhmä-ajettelun filosofiansa joka laski perustuksen Jumalatar-äidin palvomisen ja gnostilaisuuden tunkeutumiselle "evankeliseen kristillisyyteen". Tri. Warren markkinoi nyt näitä filosofioita sekä muita Fullerin hapatuksia CGM:n sisällä, joka perustaa menetelmänsä näille periaatteille.


Kuten teoriassa, joka on Donald McGaravanin Homogeenisen yksikön prinsiipin takana, Jumalatar-äidin uskonnossa "yhteisön" painopiste on yksilön vähättelemisessä sekä ryhmän nostamisessa. Tämä ryhmä-ajattelun konsepti on myös kaiken evolutionaarisen ajattelun takana kuten myös radikaalin environmentalismin, jossa eläin- ja kasvilajien elinalueiden säilyttäminen menee ihmisoikeuksien edelle.


Tätä konseptia havainnollistaa räikeästi "Epäitsenäisyysjulistus" (=Declaration of Interpedence) joka esiteltiin Earth Summitissa Rio de Janeirossa vuonna 1992:

"Tässä käännekohdassa joka koskee meidän suhteitamme Maapalloon, me työskentelemme evoluution hyväksi: hallitsemisesta kumppanuuteen; sirpaleisuudesta liittoon; turvattomuudesta epäitsenäisyyteen." [12]

Jotta asiat olisivat vieläkin huonommin, tämä Epäitsenäisyysjulistus vuonna 1992 oli itse asiassa toinen tällainen dokumentti jolla oli sama otsikko. Ensimmäinen Epäitsenäisyysjulistus ilmestyi vuonna 1975 jolloin Henry Steele Commager laati YK:n julistuksen tällä samalla otsikolla. Se allekirjoitettiin 4.7.1976 Philadelphiassa, sen rahoitti Ford Foundation. Yli 160 kongressiedustajaa allekirjoitti tämän julistuksen. Tämän Epäitsenäisyysjulistuksen sanat olivat mielenkiintoisia:

"Meidän täytyy liittyä muihin synnyttääksemme uuden maailmanjärjestyksen. Kansallisen suvereniteetin kapea-alaisia päähänpistoja ei tule sallia rajoittamaan tätä sitoumusta. Jotta perustettaisiin myötätunnon, rauhan, oikeudenmukaisuuten ja turvallisuuden uusi maailmanjärjestys, on olennaisen tärkeää että ihmiskunta vapauttaa itsensä kansallisten rajoitusten ennakkoluuloista, ja tunnustaa että nämä voimat jotka yhdistävät sen ovat huomattavasti syvempiä kuin ne jotka erottavat sitä, että kaikki ihmiset ovat osa globaalia yhteisöä, riippuvaisia yhden ruumiin resursseista, sidottuja yhteen yhteisen ihmiskunnan siteillä sekä mukana yhteisessä seikkailussa planeetta Maassa." [13]

Kongressiedustaja Marjorie Holt Marylandista kieltäytyi allekirjoittamasta Epäitsenäisyysjulistusta sanoen:

"Se vaatii meidän kansallisen itsenäisyytemme luovuttamista kansainvälisille organisaatioille. Se julistaa että kansainvälisten tahojen pitäisi säädellä meidän talouttamme. Se ehdottaa että me astuisimme sisään 'Uuteen maailmanjärjestykseen' joka jakaisi uudelleen amerikkalaisten itsensä luoman vaurauden." [14]

Vaikka kongressiedustaja Holt oli aivan oikeassa arvioidessaan tätä Epäitsenäisyysjulistusta poliittisesta näkökulmasta, nämä kaksi suurta vaaraa tähän dokumentin takana ovat juuri niitä joista toinen Epäitsenäisyysjulistus puhuu:

  • Nämä dokumentit mainostavat panteistista tai panentheistista Jumalatar-äidin uskonnon maailmankuvaa jotka hiipivät sisään länsimaisen yhteiskunnan juutalaiskristillisiin arvoihin. Tämä uudistettu arvojärjestelmä ei ole ainoastaan johtanut sekulaarin yhteiskunnan syvällisiin muutoksiin; vaan kiitos McGaravanin ja hänen seuraajiensa, pakanallisten arvojen vaikutus "kirkollisten" evankelisten pop-kulttuurissa on ollut ylitsevuotavaa.
  • Tämä "yhteisön" ryhmä-ajattelun malli luo perustuksen lopulliselle globaalille kapinalle Jumalaa vastaan -- uudelle maailmanjärjestykselle ja antikristuksen nousulle.

Sattumoisin, Rick Warren, kirjan "40 päivää yhteisöä" takakannessa julistaa:

"Tämä on meidän Itsenäisyysjulistuksemme -- me tarvitsemme ryhmän!" [15]

Nyt, miksi konservatiivinen Eteläisten baptistien saarnaaja käyttää samaa terminologiaa kuin ne jotka ovat sekaantuneet jumalattaren palvontaan tai poliittiseen globalismiin? Täytyy ainakin kyseenalaistaa Tri. Warrenin viisaus avaamalla vielä yksi kritiikin ovi. Näyttää melkein siltä, että Tri. Warren on lähettämässä viestiä niille jotka todella ymmärtävät, mitä Epäitsenäisyysjulistus tarkoittaa, kun hän viljelee tätä terminologiaa kirkon sisäisessa kampanjassaan. Jos näin todella on, silloin Tri. Warren lähettää signaalin kätketyistä motiiveistaan ja myyräntyöstään konservatiivisen kristillisyyden julkisivun takaa.

Yhteisö & New Age -liike

New Age -liike kasvoi "kukkaislasten" huumekulttuurista 1960-luvulla. Tämä järjestäytymätön sukupolvi kapinoi monia länsimaisen yhteiskunnan piirteitä vastaan, ja heidän järjestäytymättömän uskonnon etsintänsä tuotti tuloksen kun Beatles toi itäisen uskonnon länsimaiseen ajatteluun. Lisäksi, mieltä laajentavien huumeiden kautta, suurempi todellisuus (tai pikemminkin suurempi fantasia) huusi seireenikutsuaan vaihtoehtoisille selityksille kuin mitä perinteiset uskonnot voisivat antaa; ja länsimainen käsitys Jumalasta ja rakkaudesta tuli syrjäytetyksi viestien kautta jotka hengelliset voimat välittivät "huumematkojen" välityksellä. Tuloksena, transcendentaalinen meditaatio, itsensä tiedostamisesta ja joogasta tuli suosittua, ja Uuden ajan liike syntyi.


Vuonna 1980, New Age -liike sai oman "raamattunsa", kirjan "The Aquarian Conspiracy" (=Vesimiehen salaliitto), jonka kirjoitti Marilyn Ferguson. Se oli tämä suuri New Age tutkielma, jossa Neiti Ferguson toi esille "yhteisön" käsitteen osana New Age -filosofiaa. Hän itse asiassa määritteli modernin käsitteen yhteisöstä lausuessaan:

"Yhteyden löytäminen kaikkiin miehiin, naisiin ja lapsiin liittää meidät toiseen perheeseen. Totisesti, näkemällä itsemme planetaarisena perheenä joka ratkaisee ongelmansa, pikemminkin kuin lajiteltuina ihmisinä ja kansakuntina me voimme viedä ratkaisuja jotka voivat olla tämä lopullinen muutos perspektiivissä. Me näemme itsemme helpommin erillisinä kuin osana kokonaisuutta. Tämä rajoittaa meidän rakkautemme niihin muutamiin jotka ovat meitä lähimpänä. Meidän tehtävämme täytyy olla vapauttaa itsemme tästä vankilasta laajentamalla meidän ympyröitämme käsittämään kaikki elolliset olennot." [16]

Tällä "yhteisön" määritelmällä, Neiti Ferguson sisällytti interkonnektion periaatteen tärkeänä komponenttina prosessiin rakentaa yhteisöä. Se on tämä holistinen maailmankuva joka syleilee tuhansia vuosia vanhoja pakanallisia konsepteja ja lisää ne moderniin psyykeen. Sitten hän onnistuneesti yhdistää seksuaalisen vallankumouksen ja Jumalattaren palvontaan kuuluvan seksin inetrkonnektion kaavaan tuottaakseen "yhteisön" lopullisen kaavan:

"Maailmanlaajuinen yhteisön etsintä jota Vesimiehen salaliiton verkosto edustaa on yritys lietsoa tätä vähäistä voimaa (rakkauden ja veljeyden voimaa). Jotta oltaisiin yhtenäisiä. Jotta laajennattaisiin hellävaraisesti tietoisuutta. Kun ihminen voittaa takaisin tämän energialähteen, hengellisen ja tunteellisen rakkauden, hänellä on uudelleen löydetty tuli." [17]

Lisäksi, Neiti Ferguson ohjasi pakanallisia filosofioita modernille uskonnolliselle areenalle vetoamalla maailman uskonnolisiin johtajiin:

"Meidän aikamme kriisi on maailman uskontojen haastaminen jotta vapautettaisiin uusi hengellinen voima ylittämään uskonnolliset, kulttuurilliset ja kansalliset rajat uudeksi tiedostavaksi ihmisyhteisöksi." [18]

Tämä lausunto tuo "evankelisten" yhteisön etsinnän synkimmän salaisuuden kirkkaaseen päivänvaloon. Vaatimus sisäisestä yhteisöstä kehittyy luonnollisesti ulkoisen yhteisön etsinnäksi. Tänään me mainostamme yhteisön henkeä meidän oman seurakuntamme sisällä, huomenna me mainostamme yhteisöä joka kattaa koko ihmiskunnan. Itse asiassa, Tri. Warrenin P.E.A.C.E. -suunnitelman myötä, voidaan melkein nähdä tämä konsepti taivaanrannalla. Mainostaessaan P.E.A.C.E. -suunnitelmaansa, Tri. Warren puhuu "heiluttavasta rauhasta." Taas kerran, Marilyn Fergusonin sanat "Vesimiehen salaliitto" -kirjasta kaikuvat tämän päämäärätietoisen terminologian takaa:

"Jos me ajattelemme toisistaan huolta pitävää yhteisöä, terveyttä, innovaatiota (=kekseliäisyys), tarkoitusta, me heilutamme jo rauhaa." [19]

Ennenkuin lukija alkaa ajatella että tämä saattaa totisesti olla suuri suunnitelma ihmiskuntaa varten, täytyy tutkia tarkasti Jumalan Sanan periaatteita:

  • Raamattu opettaa että ei ole sellaista asiaa kuin "ihmisten yhteisö". Raamattu on hyvin selkeä sen suhteen että tällä planeetalla asustaa kaksi erillistä ihmisryhmää: pelastetut ja kadotetut.
  • Lisäksi, "yhteinen ihmiskunta" ei sido yhteen näitä kahta ryhmää. Raamattu opettaa että pelastetut ovat "Jumalan lapsia" (Room. 8:14-17), ja kadotetut ovat "perkeleen lapsia" (Johannes 8:44).
  • Jokainen pyrkimys perustaa yhteisö näiden kahden yhteisön välille millä hyvänsä uskonnollisella tekosyyllä on Jumalan Sanan opetusta vastaan.

Kirjassa Vesimiehen salaliitto, Neiti Ferguson mainostaa tätä ihmisyhteisöä maailmanuskonnon kautta joka olisi Jumalatar-äidin palvonta, mutta tämä kirjoittaja (Mac Dominick) väittää että "40 päivää yhteisöä" tai Rick Warrenin P.E.A.C.E. -suunnitelma ujuttaa kristityt liittymään tällaiseen okkultistiseen pyrkimykseen. Kuitenkin, New Agen prinsiippien ja terminologian käyttöönotto kirkon sisäiseen kampanjaan on, vähintäänkin, salakavalaa valmistelua jolla evankeliset kirkot saataisiin omaksumaan menetelmät joita käytetään antikristuksen maailmanuskonnon ja maailmanhallituksen rakentamiseen.


Samankaltaisuudet New Age -liikkeen ja Church Growth -liikkeen välillä ovat hätkähdyttäviä. Kun lukee kirjaa "Vesimiehen salaliitto" ja sitten kirjaa "Päämäärätietoinen elämä", näyttää melkein siltä että "Päämäärätietoinen elämä" ei ole mitään muuta kuin "kristillistetty" versio Vesimiehen salaliitosta. Käsitteet ovat samanlaisia tai identtisiä, terminologia on identtistä, yksilöillä joita Tri. Warren lainaa on usein samanlainen filosofia kuin niillä joita Marilyn Ferguson lainaa, ja nämä kolme Jumalatar-äidin palvonnan, sekä noituuden, kolme perusperiaatetta ovat: immanenssi, interkonnektio ja yhteisö. Vielä tähän; kirjan "40 päivää yhteisöä" viidennessä painoksessa, Tri. Warren julistaa, että kuten oli asianlaita Baabelin tornin rakentajien suhteen, "yhdessä voidaan tehdä mitä tahansa". Taas kerran, tämä lausunto on kuin kopioitu Marilyn Fergusonin kirjasta:

"Niin rikkaita kuin me olemmekin, me voimme tehdä mitä tahansa parantaaksemme kotimaamme ja koko Maapallon." [20]

Yhteisö ja okkultistinen maailma

Kun liitetään Neiti Fergusonin lainaus koskien "koko Maapalloa", avataan ovi ryhmä-ajattelu -filosofioiden okkultistisille näkökulmille. Kuten kappaleessa 1 keskusteltiin, ajatus ryhmän nostamisesta yksilön yläpuolelle perustuu okkultistiseen ajatteluun ja se nousi esiin evoluutioteoriassa. Kun darwinismi tuli laajasti yleisön tietoisuuteen 1920-luvulla, ryhmä-ajattelun filosofia levisi tämän mukana ihmisten keskuuteen. Viimeisten 80 vuoden aikana, ajatus "lajien eloonjäämisestä" jätti varjoonsa käsitteen valtiosta, yksilön oikeuksista ja jopa yksilön pelastumisesta.


Tämä sama filosofia on nyt tunkeutunut evankelisuuteen ja fundamentalistisuuteen "meta-kirkon" nousun myötä. Tämän meta-kirkon käsiteen esitti toinen Fullerin Teologisen seminaarin tuote, Carl George, kirjan "Tuleva kirkko-vallankumous" -tekijä. Tässä kirjassa, Herra George esitteli suunnitelman rakentaa super-kirkko hyödyntämällä epä-itsenäisiä yhteen sulautuneita pienryhmiä. Konsepti rakentaa organisaatio tällaisten pienryhmien kautta ei ole mitään uutta. Itse asiassa, vuonna 1928 okkultisti H.G. Wells mainosti tällaista organisaatio-rakennetta, yli 60 vuotta ennenkuin Carl George kirjoitti kirjansa.

"Salaliiton muoto ei olisi keskusjohtoinen organisaatio, vaan mieluummin, pienet ystävien ryhmät sekä tällaisten ryhmien yhteensulautuminen." [21-- Marilyn Ferguson lainaa tätä H.G. Wellsin lausuntoa kirjassaan "Vesimiehen salaliitto"]

H.G. Wellsin ja Marilyn Fergusonin lisäksi, Uusi maailmanpalvelijoiden ryhmä, Lucis Trustin osasto, mainostaa myös yhteisöä pienryhmien kautta:

"Uuden ajan ryhmätyöskentely on, todellisuudessa, ulkoinen manifestaatio sisäisestä ja aidosta hengellisestä tilasta. Buddha perusti työnsä Intiassa pienryhmien yhteisöihin joiden oli tarkoitus olla omillaan toimeentulevia ja epäitsenäisiä. Buddha sanoi että tämä metodi oli valmistelua lopulliselle 'maailman yhteisölle'. Me olemme tulleet epäitsenäisiksi niin monilla ihmiselämän alueilla, mutta emme vielä kunnolla keskinäisissä suhteissa. Vielä on olemassa pienin yhteinen nimittäjä -- ihmissuhde." [22]

Tämä lainaus sanoo kaiken. Ryhmä-ajattelu filosofian toiminta on totisesti merkki hengellisestä tilasta -- ei jumalallisen vaan hengellisen. Aivan kuten Buddha painotti pienryhmiä ja epäitsenäisyyttä, jotta rakennettaisiin "maailman yhteisö", Lucis Trust ymmärtää että tällaisten pyrkimysten onnistuminen on täysin suhteiden rakentamisen varassa. Sattumalta (tai ei niinkään sattumalta), Tri. Warren sanoo: "Days on Community kertoo kaiken suhteista." [23] Loppujen lopuksi, pragmaattisesti sanottuna, se toimi Buddhan kohdalla.


Tämä ryhmien konsepti ei toiminut ainoastaan Buddhan kohdalla, vaan myös Alice Baileyn ja Teosofisen seuran kohdalla. Tämä Teosofinen seura on pimeän okkultistinen organisaatio jonka perusti Madam H.P. Blavatsky 1800-luvulla. Hänen kirjansa, "Salainen oppi" toimi tiekarttana Adolf Hitlerille hänen yrityksessään rakentaa okkultistinen maailmanvalta. Alice Bailey, Blavatskyn seuraaja, julkaisi lukemattomia kirjoja jotka oli saatu automaattikirjoituksella hänen "henkioppaaltaan", Dwahl Kuhl:ilta. Näitä kirjoja käyttää nykyisin Lucis Trustin eräs osasto, The Arcane School. Arcane School käyttää Alice Baileyn kirjoja oppikirjoina niille vapaamuurareille jotka on valittu tämän okkultistisen organisaation hierarkiaan.


Alice baileyn pääteos on "The Externalization of the Hierarchy". Tässä kirjassa, Baileyn demoninen henkiopas laati opillisen perustan sekä "yhteisön" että ryhmä-ajattelun filosofialle. Kuitenkin, koko tästä filosofiasta voidaan tehdä yhteenveto seuraavan lauseen avulla:

"Tämän täytyy olla uuden järjestyksen ryhmätyötä, jossa yksilön aktiviteetti alistetaan ryhmän hallintaan sekä ryhmän päätös konklaaville (=salainen neuvottelu). Se on ryhmän tahto jolla on suurta merkitystä -- Kristuksen lopullinen tehtävä on rakentaa meidän identifikaatiomme kokonaisuudeksi." [24]

Tämä lainaus on oppi joka on peräisin helvetistä, ja kun Alice Bailey puhuu "kristuksesta" hän ei puhu Jeesuksesta vaan antikristuksesta. Vielä, konservatiivinen Eteläisten baptistien saarnaaja jota pidetään yhtenä kaikkein vaikutusvaltaisimmista saarnaajista Amerikassa sanoo:

"Sinä et voi olla mitä Jumala haluaa sinun olevan yksinäsi -- sinä et voi täyttää Jumalan tahtoa elämässäsi yksin. Minä tarvitsen ryhmän!" [25]

Eikö Tri. Warrenin väite perustukin samaan filosofiaan kuin Alice Baileyn demoninen henkiopas? Missä on yksilön vastuu Jumalalle? Missä on vaatimus yksilölliseen pelastumiseen?


Tässä lyhyt selonteko niitä varten Church Growth -liikkeessä jotka rakentavat super-kirkkoa joka perustuu näihin ryhmä-ajattelun filosofioihin:

  • Homogeenisen yksikön periaate ei perustu Jumalan Sanaan, vaan modernin psykologian käyttäytymistieteisiin.
  • Ryhmän nostaminen on helvetin oppi, eikä siitä pitäisi tulla perusta seurakunnan kasvulle.
  • Jumalan Sana on selkeä että ne kadotetut yksilöt jotka seisovat Valkoisen valtaistuimen tuomiolla tuomitaan yksilöinä. Isien synnit eivät siirry pojalle, eikä myöskään mikään ryhmä-tuomio määrää iankaikkista kohtaloa.
  • Kun kristitty seisoo Kristuksen tuomioistuimen edessä, hän seisoo siellä yksin vastaanottaakseen palkinnon tai saadakseen moitteet. Ei ole mitään ryhmäterapia-istuntoa jonka kanssa Jeesus kävisi vaihtokauppaa palkitakseen tai jättääkseen palkitsematta.

Raamatun esimerkit yhteisön päämäärätietoisen filosofian hullutuksesta ovat selkeitä. Esimerkkeihin kuuluu:

  • Jumalan kutsu Jeremialle
  • Jumalan ohje Eliaalle yksin luolassa "hiljaisella äänellä"
  • Etiopialaisen eunukin kääntyminen
  • Käsky mennä "komeroon" rukoilemaan ja keskustelemaan Jumalan kanssa
  • Jeesus, joka meni erämaahan ilman opetuslapsiaan ollakseen yksin Isän kanssa.

Raamattu on hyvin selkeä siinä että Pyhä Henki toimii yksilön sydämessä, joka on virittäytynyt Hänen johtoonsa kuulemalla, opiskelemalla, ja mietiskelemällä Hänen kirjoitettua Sanaansa. Ei ole olemassa mitään ryhmäterapia-istuntoa joka ylittäisi Kaikkivaltiaan Jumalan voiman ja vaikutusvallan joka on ilmoitettu Hänen Sanansa kautta.

Raamattu vai noituus?

Johtopäätöksenä, antaa Starhawkin tehdä yhteenveto aiheesta "yhteisön uskonnollinen olemus":

"Jumalatar-uskonto elää yhteisössä. Sen polttopiste ei ole yksilön pelastuminen tai valaistuminen tai rikastuminen, vaan kasvu ja muutos joka tulee läheisistä interaktioista ja yhteisistä kamppailuista." [26]

Ainoa ero Starhawkin opin ja "40 päivää yhteisöä" -kirjan opetuksen välillä on se fakta että 40 päivän ohjelman johtajat väittävät että keskittyminen ryhmään johtaa yksilön pelastumiseen. Kuitenkin, täytyy vakavasti kyseenalaistaa jopa niiden kääntymisten aitous jotka ovat tulosta metodeista jotka on liotettu New Agessa, okkultismissa ja jopa demonien menetelmissä.

Lähteet:

1 .   Warren, Rick. “40 Days of Community,” Saddleback Community Church, Audio Disc, September- November, 2004.

2.    Starhawk. The Spiral Dance, Harper Publishing, San Francisco, 1979, p.22.

3.    Ephesian 1:22-23.

4.    Ephesians 2:19-22.

5.    Warren.

6.    Ibid.

7.    I Corinthians 2:18.

8.    Hebrews 4:12.

9.    Starhawk.

10.  “Where Wild Things Live: Men Embracing the Shadow and the Sacred,” The Rowe Camp—1995.

11.  Wallace-Murphy, Tim. Cracking the Symbol Code, Watkins Publishing, London, 2005, p.138.

12.  The Declaration of Interdependence. Earth Summit, Rio de Janeiro, 1992.

13.  Cuddy, D.L. A Chronological History of the New World Order, http://www.constitution.org/col/cuddy_nwo.htm.

14.  Ibid.

15.  Warren.

16.  Ferguson, Marilyn. The Aquarian Conspiracy, J.P. Tarcher, Inc., Los Angeles, CA., 1980, p.402.

17.  Ibid. p.402.

18.  Ibid. p.369.

19.  Ibid. p.411.

20.  Ibid. p. 406.

21.  Wells, H.G. As quoted by Marilyn Ferguson, The Aquarian Conspiracy, p.213.

22.  Bailey, Mary. A Learning Experience, Lucis Trust, New York, 1990, pp. 96-97.

23.  Warren

24.  Bailey, Alice. Externalization of the Hierarchy, Lucis Publishing, New York, 1957, pp. 324,413.

25.  Warren.

26.  Starhawk.



Takaisin