Tulosperusteinen uskonto: Tarkoituksella aikaansaatu luopumus

Osa 8: Leikkimässä kirkkoa numeroiden mukaan (1/11)

Mac Dominick


Pyhäkoululaiset edelleen leikkivät "Käsi ja toiminta" -riimitysleikkiä joka menee näin: "Tässä on kirkko, tässä on kirkontorni, avaa ovet ja ja katso ihmisiä." Mielenkiintoisella tavalla, tämä kaikkein perinteisin tapa leikkiä seurakuntaleikkejä ei eroa paljonkaan siitä miten monet aikuiset leikkivät "Suurta Kirkkoa". Aikuisten versio tästä lasten riimityksestä voisi realistisesti kuulua näin: "Tässä on kirkko -- näe suuret, lämpimät, ystävälliset, uskonnolliset kulissit. Avaa ovet, kuuntele suurta Rock-musiikkia uskonnollisen proosan kera; vaivu hurmokseen, viihdyttävää draamaa; koe Jumala meidän pienryhmissämme; kuule saarna itsetunnon kohottamisesta joka antaa yksityiskohtaiset ohjeet siitä kuinka kristityksi tuleminen antaa terveyttä, rahaa, täydellisiä ihmissuhteita sekä psykologisen täyttymyksen; ja ota huomioon kuinka rakennus on täynnä ihmisiä joka sunnuntai." Tästä leikistä tulee yhä yleisempi joka viikko ja pastorit menevät sankoin joukoin ostamaan "kuinka tehdä sitä ja tätä" -kirjoja ja osallistuvat konferensseihin jotka ohjaavat heidät "Uuden paradigman" (=muotosarja) menetelmiin. Totuus on, että Uuden paradigman kirkon pelisuunnitelma toimii. Tämä uskonnollinen pragmatismi (=käytännöllisyys), johon on yhdistetty sarjan edellisissä osissa kerrottuja asioita, ja joka pyyhkii yli Pohjois-Amerikan, vaikuttaa niihin jotka kutsuvat itseään Evankelisiksi ja jopa Fundamentalisteiksi jotta suuri yleisö hyväksyisi heidät ja heidän ohjelmansa joka johtaa koko ihmiskunnan Antikristuksen maailmanuskontoon. Kuten joku saattaa ajatella, nämä menetelmät ja ohjelmat perustuvat populaarikulttuurin haluihin ja päähänpistoihin paremmin kuin Jumalan Sanaan. Vaikka Evenkelinen kirkko näennäisesti voitti kulttuurisodan ja johti monet Kristukselle, se on todellisuudessa antautunut populaarikulttuurille. Näiden voimien huipentuma on tehnyt tyhjäksi ajatuksen paikallisseurakunnasta sellaisena kuin se on kuvattu Raamatussa, ja on luonut sen tilalle Tulosperusteisen uskonnon.


Tämän sarjan seitsemän ensimmäistä osaa kuvaavat tekijöitä jotka kautta historian vaikuttivat osaltaan tulosperusteisen uskonnon nousuun. Yhteenvetona, koko seurakunnan historiaa voidaan luonnehtia siten että Lucifer on hyökännyt sitä vastaan yrittäessään päihittää Jumalan. Nämä hyökkäykset ovat tulleet aivan kuin väijyksistä historian virran rantapusikoista kun tämä virtasi läpi pakanuuden ajan, roomalaiskatolisuuden, protestanttisuuden, reformaation ja modernismin saapuen tähän nykyiseen kohtaan kronologisessa aikajanassa. Edelleen, ulkoiset tekijät sekulaarin historian matkalta sekä poliittinen maasto muovasivat asenteita ja arvoja valmistellessaan tulevaa Antikristuksen maailmanuskontoa. Näiden edesauttavien tekijöiden (erityisesti Toisen maailmansidan jälkeen) summa huipentuu nyt tulokseen perustuvassa uskonnossa. Tämän Tulosperusteisen uskonnon luopumus ei ole niin helposti havaittavissa kuin modernismin ja muiden vastaavien oppien räikeän kerettiläiset opetukset. Modernisti kieltää (monien muiden asioiden lisäksi) neitseestä syntymisen, Jeesuksen Kristuksen sovintouhrin sekä Raamatun erehtymättömyyden. Ne jotka ovat kiinni tulokseen perustuvassa uskonnossa saattavat vastustaa modernismin harhaoppeja, mutta ovat enemmän kuin halukkaita tekemään kompromisseja modernistien kanssa tai jopa ylenkatsomaan selvät Jumalan Sanan opetukset saavuttaakseen tärkeimmän päämääränsä -- seurakunnan exponentiaalisen kasvun.

Raamatullinen paikallisseurakunnan malli

Joku saattaa tehdä oikeutetun kysymyksen: "Mikä on Raamatullinen suunnitelma paikallisseurakunnasta?" Vaikka vastaus tähän kysymykseen voidaan löytää vain yhdestä paikasta -- erehtymättömästä, nerokkaasta Jumalan Sanasta -- vastauksen etsiminen ei ole niin vaikeaa. Timoteuskirjeet I ja II kirjoitettiin nuorelle pastorille, ja tälle Timoteukselle annettiin ohjeet siitä kuinka johtaa Uuden Testamentin seurakuntaa. Asianmukaiset periaatteet on helposti kerrottu:


1. Pastorin tulee opiskella Jumalan Sanaa (2 Tim. 2:15)
2. Pastorin tulee ravita itseään uskon ja hyvän opin sanoilla (1 Tim. 4:6)
3. Pastorin tulee jakaa oikein Jumalan Sanaa (2 Tim. 2:15)
4. Pastorin tulee saarnata Sanaa (2 Tim. 4:2)
5. Pastorin tulee nuhdella, varoittaa ja kehoittaa kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella (2 Tim. 4:2)
6. Pastorin tulee tallettaa totuus uskollisille miehille jotta varmistettaisiin totuuden siirtyminen tuleville sukupolville (2 Tim. 2:2)
7. Pastorin tulee hyödyntää Jumalan Sanaa opetuksen, nuhteen, ojennuksen ja vanhurskaudessa kasvatuksen suhteen (2 Tim. 3:16).

Toinen vaihe vastauksen etsimisessä pitäisi tapahtua Ensimmäistä korinttolaiskirjettä tutkimalla. Tämä kirje kirjoitettiin erityisesti Korinton seurakuntaa varten. Nämä Korinton seurakunnan ongelmat on helpompi tunnistaa kun ymmärretään seuraavat periaatteet:

1. Sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat (1 Kor. 1:18)
2. Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat (1 Kor. 1:21)
3. Jumala valitsi sen mikä on heikkoa maailmassa päihittämään viisaat (1 Kor. 1:27)
4. Luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on (1 Kor. 2:14)
5. Tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä (1 Kor. 3:19)
6. Jumala ei ole epäjärjestyksen Jumala (1 Kor. 14:33).


Toinen korinttolaiskirje ja Toinen tessalonikalaiskirje antavat konseptin hengllisestä eristäytymisestä:


1. Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa (2 Kor. 6:14)
2. Vetäytykää pois jokaisesta veljestä, joka vaeltaa kurittomasti (2 Tess. 2:6).


Perustuen näihin periaatteisiin, Jumalan Sanan opetus on hyvin selvä: kun uskovat kokoontuvat Herran päivänä (sunnuntaina), tapaamisen painopiste pitäisi olla Jumalan Sanan saarnaaminen. Tämä saarna, vuorostaan, pitäisi painottaa oppia. Muut kohdat yhdistävät muita näkökohtia kuten laulu, rukous ja yhdessäolo, mutta ylivoimainen painotus Uudessa Testamentissa on saarnaaminen. Näin uskovat varustetaan kirkon seinien ulkopuolella odottavien houkutusten ja koettelemusten varalle.


Ensimmnäisessä korinttolaiskirjeessä Apostoli Paavali puhuu myös ei-uskovista jotka saattavat olla läsnä seurakunnan kokouksissa (1 Kor. 14:23). Täten, uskovien kokous ei ole suljettu niiltä jotka ovat kadotettuja, ja sen vuoksi evankelioinnin täytyy olla tärkeä osa palvelusta. Kuitenkin, etusijalla ovat pelastetut -- eivät kadotetut. Mikä tahansa "seurakunta" joka ottaa jäsenekseen sellaisen joka kieltää pelastavan uskon Jeesukseen Kristukseen ei ole Uuden Testamentin seurakunta. Todellisen seurakunnan täytyy myös erottautua jokaisesta uskonnollisesta organisaatiosta joka kieltää fundamentalistiset uskon doktriinit sekä sellaisista "kristityistä" tai "kristillisistä järjestöistä" jotka "vaeltavat kurittomasti".

Uusi tapa leikkiä kirkkoa

Tulosperusteinen uskonto täydellisesti ylenkatsoo yllä mainitut Jumalan Sanan periaatteet sekä tuo maallisia, humanistisia filosofioita seurakuntaan. Näiden filosofioiden ja Raamatullisen kristillisyyden synteesi tuottaa "uuden tavan hoitaa seurakuntaa" tai uuden tavan "leikkiä kirkkoa". Sillä jos kirkko alistaa tai syntetisoi Raamatun opetukset ihmiskunnan metodeihin, tämä kirkko lakkaa olemasta todellinen kirkko, ja siitä tulee uskonnollinen leikki. Tätä leikkiä ei tulisi ottaa kevyesti, sillä se pitää sisällään korkeimmat mahdolliste panokset. Tässä pelissä eivät ole vaarassa ainoastaan tämän nykyisen sukupolven kadotetut sielut (Uuden paradigman kirkkojen jäsenten hengellinen kasvu), vaan todellisen kristillisyyden koko perintö. Tulosperusteinen uskonto ei pysy hengissä, kun oppi heitetään pois tarpeettomana lisänä tai esteenä seurakunnan kasvulle (mitään kiinteää perustusta ei ole rakennettu), ja talo on rakennettu liikkuvalle hiekalle. Leikki saattaa jatkua seuraaville sukupolville, mutta kaikki totuuden rippeetkin menetetään vaivihkaa ajan kuluessa.


Näin kilahtaa yhdestoista hetki, ja Raamatullisen kristillisyyden tulevaisuus heiluu uhkaavsti yhä suuremman paineen alla. Edelleen, jos mitään ei tehdä ja jos todelliset uskovat jatkavat sokeaa kulkemista pitkin tätä polkua, niin valmistellaanko tuleva sukupolvi, ne jotka kutsuvat itseään kristityiksi, tulevaa Antikristuksen maailmaa varten? Ovatko seuraavan sukupolven seurakunnan jäsenet (tai kirkko-pelin leikkijät) todella pelastettuja vaan eksytetäänkö heidät täysin teologian, opin ja saarnan puutteen vuoksi? Ja vielä, mitä nykyisen sukupolven täytyy tehdä jotta laiva saataisiin tuotua takaisin oikealle kurssille?Ymmärtävätkö tämän päivän Raamattuun uskovat kristityt tätä peliä, pelaajia, uusia määritelmiä tai pelin sääntöjä? Sotavalmistelut tätä liikettä vastaan täytyy tehdä, ja sota täytyy käydä. On tullut aika Raamattuun uskoville kristityille nostaa päänsä hiekasta ja valmistautua pysäyttämään tulosperusteisen uskonnon Moolokin kita.

Sota tulosperusteista uskontoa vastaan

Stereotyyppinen kuva amerikkalaisesta miehestä on sellainen joka istuu televisionsa ääressä joka sunnuntai-iltapäivä elokuusta tammikuuhun kannustamassa suosikki-jalkapallojoukkuettaan. Tämän päivän "tosi mies" syö, juo ja hengittää jalkapalloa, ja jokaista ihmislajin urospuolista jäsentä joka ei ota osaa tähän viikoittaiseen tapahtumaan pidetään "hörhönä" tai häntä kutsutaan loukkaavilla nimillä. Toisaalta, tämän "Tosimiehen" stereotyyppinen vaimo ei osoita pienintäkään kiinnostusta NFL:ää kohtaan. Hän ei ymmärrä tätä peliä eikä edes halua ymmärtää sitä, sekä inhoaa suuresti uuden kauden aloitusta. Kuitenkin, toisinaan vaimo päättää että hän voisi yrittää ymmärtää miestään ja viettää enemmän "laatuaikaa" hänen kanssaan siltä varalta että hän oppisi rakastamaan peliä tai jalkapalloa. Tämä tehtävä ei ole helppo, sillä hän ei koskaan tule tuntemaan pelin sääntöjä mieheltään kysymällä; tämän "tosimiehen" mielestä jalkapallossa ei ole sijaa tytöille. Täten, jotta hän pystyisi tähän, hänen täytyy astua tälle tuntemattomalle ja kartoittamattomalle territoriolle vaiheittain. Hänen täytyy (1) oppia määritelmät ennenkuin hän voi ymmärtää säännöt; sitten hänen täytyy (2) oppia säännöt; ja lopulta, jotta hän voisi viettää laatuaikaa miehensä kanssa -- eli keskustella elintärkeästä ottelusta esim. Michael Vick versus Brett Farve -- hänen täytyy oppia jotakin pelin sankareista.


Samoin on myös Raamattuun uskovien kristittyjen laita jotka valmistautuvat taistoon tulosperusteista uskontoa vastaan. Monet Uuden paradigman kirkon jäsenet tuntevat että jokin on pahasti pielessä, mutta he eivät voi osoittaa sormella ongelmaa. Vaikka monet voivat jopa tuntea epämääräistä epämukavuuden tunnetta siitä mihin suuntaan kirkko etenee, heidät vedetään hiljalleen eksytyksen verkkoon. Vaikka jotkut vastustavat seurakunnan muuttumista siinä määrin että he avoimesti päättävät "olla tukematta pastoria", ne jotka vastustavat liian äänekkäästi eristetään niin että he ovat täysin marginaaliryhmässä eikä heillä ole vaikutusvaltaa suistaa kiskoilta tätä hävitystä. Tämän vuoksi, kaikkien uskovien täytyy tuntea tulosperusteisen uskonnon periaatteet, sillä mikään seurakunta ei ole turvassa tältä uudelta ja petolliselta eksytyksen muodolta. Täytyy tuntea termien määritelmät, tuntea pelin säännöt sekä tuntea liikkeen johtajat. Ilman tätä tietoa taistelu on tuomittu häviöön. Täten, jokaisesta näistä alueista annetaan yksityiskohtaista tietoa jotta annettaisiin uskovalle tarpeellinen määrä tykinammuksia joilla käydä tätä taistelua.

Termien määrittely

Ne termit, joita tulosperusteisen uskonnon politrukit hyödyntävät täytyy arvioida huolellisesti, ja kuten edellisissä kappaleissa kerrottiin, tiettyjen sanojen (kuten suvaitsevaisuus) määritelmä on muuttunut modernin kulttuurin myötä. Täten, edellisen sukupolven käyttämä määritelmä saattaa olla täysin muuttunut seuraavan sukupolven kulttuurissa. Vaikka suurimmaksi osaksi tämä prosessi on täysin viatonta, termien uudelleen määrittelyä voidaan myös käyttää petollisena juonena manipuloida ne jotka toimivat vanhojen aikansa eläneiden määritelmien pohjalta. Tämän vuoksi, on tärkeää että käytetään oikeita määritelmiä kun tulkitaan seurakuntaleikin sääntöjä. Täytyy ymmärtää seuraavat määritelmät ja niiden selitykset:


Päämäärätietoinen seurakunta -- Päämäärätietoinen seurakunta on termi jonka otti käyttöön pastori Rick Warren Saddleback Community seurakunnasta Los Angelesin eteläpuolella. Ajatus on se, että seurakunnan pitäisi suunnata katseensa ylimmäiseen päämäärään ja rakentaa periaatteensa tämän päämäärän saavuttamiseksi. Tämä termi "päämäärätietoinen" on synonyymi termille "tulosperusteinen". Kirjassaan "Päämäärätietoinen seurakunta" Warren luetteloi päämäärätietoisuuden vaiheet. Hänen suunnitelmansa on seuraavanlainen:


* Määrittele päämäärä
* Ole halukas saavuttamaan päämäärä
* Perusta toiminta päämäärän saavuttamiseksi
* Tee ohjelma sellaiseksi että päämäärä saavutetaan. [1]


Päämäärä tässä tapauksssa on seurakunnan exponentiaalinen kasvu.


Uuden paradigman seurakunta -- Taas kerran pastori Rick Warren, hänen perinteitä rikkovassa kirjassaan, "The Purpose Driven Church", lausuu että tämä kirja on kirjoitettu tarjoamaan "uusi paradigma". [2] Sanan "paradigma" perusmääritelmä on "uusi ajattelutapa". Tässä tapauksessa, uusi ajattelutapa siitä kuinka "hoitaa seurakuntaa". Säännöt määräävät, että jos tämä on uusi ajattelutapa seurakunnassa, vanhan tavan täytyy ontua pahasti. [3] Warrenin filosofia korottaa tyyliä yli asiasisällön, mikä on vastoin Raamatun opetuksen ydintä. [4] Raamatussa sanotaan selvästi että Jumala puhuu lapsilleen Hänen Sanansa kautta. Unien ja näkyjen aika -- huolimatta karismaattisen liikkeen virheellisestä opetuksesta -- on mennyttä (1 Kor. 13). Kuitenkin, kun joku korottaa tyyliä yli asiasisällön, tämä yksilö itseasiassa tahtoo sanoa että prosessi jota käytetään seurakunnan kasvattamiseen on tärkeämpää kuin itse opetus. Warren vähättelee tässä vaarallisessa menetelmässä esiintyviä riskejä julistamalla: "Sinun palvontatapasi kertoo enemmän sinun kulttuuritaustastasi kuin se kertoo sinun teologiastasi." [5] Jos asiat olisivat näin, ja jos kulttuuri määräisi palvontatavan (Rock-musiikki, huumeet, orgiat), niin eikö tämä viittaa ontuvaan teologiaan? Tämä kuvaus saattaa kuulostaa täysin naurettavalta, mutta se selvästi ilmentää äärimmäisyyksiä jotka voidaan johtaa niin kutsutusta "uuden paradigman" lähestymistavasta.


Toiseksi, Uuden paradigman seurakunta tähtää nopeaan kasvuun, sillä seurakunnan kasvu on tulosperusteisen uskonnon haluama päämäärä. Jotta tämä tulos saavutettaisiin, tämän kirkon suunnittelu perustuu liikemaailman periaatteisiin sekä markkinointi-kartoitukseen. Ongelma joka tästä nousee esiin nähdään Raamatussa: "Sana rististä on hullutus niille jotka joutuvat kadotukseen." (1 Kor. 18). Raamattu myös opettaa etträ Jeesus Itse on "kompastuskivi" (1 Piet. 2:8). Perustuen tähän nähtävään ristiriitaan, täytyy tehdä tämä kysymys: kuinka sinä markkinoit tuotetta joka on loukkaava ja hullutusta? Vastaus on yksinkertainen. Sinun täytyy muuttaa tuotteen "kynnystä" jotta käännettäisiin huomio pois loukkaavuudesta ja hullutuksesta ellaiseksi joka vetoaa kohdeyleisöön. Nämä välttämättömät muutokset johtavat väistämättä pois Jumalan Sanasta, hiipivään luopumukseen joka lopulta poistaa viimeisenkin totuuden sirpaleen hyvin lyhyessä ajassa.


"Uuden paradigman" viimeinen ja hyvin häiritsevä näkökohta on se, että termi "paradigma" tuli suosituksi 1970- ja 1980-luvun vaihteessa Marilyn Fergusonin "The Aquarian Conspiracy" -kirjan myötä. Tämä kirja oli toinen perinteitä rikkova työ joka luonnehti New Age -liikkeen sisäistä työtä termillä "paradigman muutos". Neiti Ferguson väittää, että New Agen filosofioihin pohjautuva uusi hengellisyys johtaisi lopulta siihen että ihmiskunnan tietoisuus saavuttaisi "kriittisen massan" joka saisi aikaan suuren paradigman siirtymisen ja aloittaisi uuden vaiheen ihmisen evoluutiossa; Homo sapiensista Homo noeticukseen, ihmisjumalaksi. On epäreilua yhdistää Rick Warren Marilyn Fergusoniin, mutta muutama yksinkertainen kysymys täytyisi tehdä: miksi baptistisaarnaaja käyttäisi New Age -terminologiaa kuvaillessaan uutta seurakunnan kasvuun tähtäävää strategiaa? Pitäisikö yhdenkään Raamattuun uskovan kristityn käyttää hyväksi minkäänlaista terminologiaa joka yhdistäisi hänet niihin jotka harjoittavat okkultismia? Eivätkö jotkut okkultismiin kietoutuneet näe tällaisen terminologian käyttöä signaalina, että asiat eivät ole sitä miltä ne näyttävät "seurakunnan kasvu" -liikkeessä? Jo tällaisen terminologian käyttö sinänsä on järkyttävää.


Seurakunnan ulkopuolella olevat -- Ne yksilöt jotka eivät ole aktiivijäseniä missään seurakunnassa ovat "seurakunnattomia". Näitä uuden paradigman kirkko haluaa saada jäsenikseen. Pastori Rick Warren pitää Saddleback Comminity -kirkkoaan "kirkkona seurakunnattomille". [6] Jos joku kysyisi uudestaan: "Mikä on todellinen seurakunta?" Vastaus olisi sama -- todellinen seurakunta on uudestisyntyneiden uskovien ruumis kokoontuneena palvontaan, yhdessäoloon ja palveluun varustautuneena. Jos seurakunta hyväksyy yhdenkään jäsenen joka kieltää henkilökohtaisen pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa, tämä organisaatio lakkaa olemasta todellinen seurakunta. Kuinka sitten seurakunnasta voi tulla "kirkko seurakunnattomille"?Eikö tämä olekin kaksi vastakkaista käsitettä sisältävä lause? Kun tämä tapahtuu, seurakunta ei ole muuta kuin klubi, eikä palvelus muuta kuin peli.


Valottava saarnaaminen -- Valottava saarnaaminen (expository preaching) on Jumalan Sanan saarnaamista jae jakeelta. Tämä ei ole ainoastaan ollut kaikkein huomattavampien saarnamiesten metodi protestanttisen reformaation jälkeen, vaan myös se metodi josta Vanhan Testamentin Jesaja antoi esimerkin: "'Keitähän tuokin luulee taitoon neuvovansa, keitä saarnalla opettavansa? Olemmeko me vasta maidolta vieroitettuja, äidin rinnoilta otettuja? Käsky käskyn päälle, käsky käskyn päälle, läksy läksyn päälle, läksy läksyn päälle, milloin siellä, milloin täällä!'" [Jesaja 29:9-10].


Pragmatismi -- Kristillinen pragmatismi on filosofia joka julistaa: "Jos jokin toimii, se toimii Jumalan siunauksen ansiosta". Vaikka monesti näin onkin, tämän lausunnon suoraviivainen tulkinta ei ole totta. Jos joku väittäisi että tämä olisi aina totta, Roomalaiskatolinen kirkko ja Mormonit olisivat kaksi kaikkein siunatuinta organisaatiota maan päällä.


Minkä tahansa uskonnollisen organisaation tai metodin oikeellisuuden testaaminen on yksinkertaista: Onko tämä uskonnollinen organisaatio tai metodi yhdenmukainen Jumalan Sanan kanssa? Jos näitä periaatteita rikotaan, menestys, kasvu tai mikä tahansa muu ihmisen perspektiivistä myönteinen asia tulee muualta kuin Jumalalta.


Palvonta -- Moderni kulttuuri on uudelleen määrittänyt tämän termin. Vanhassa Testamentissa, hebrealainen sana "palvonta" on shachan. Uudessa Testamentissa, kreikkalainen sana "palvonta" proskuneo. Molemmissa tapauksissa, näiden sanojen määritelmä on "kumartua maahan nöyrässä kunnianosoituksessa". [7] Tämä yksinkertaisesti saa uskovan ymmärtämään että todelliseen Pyhän Jumalan palvontaan sisältyy täydellinen alistuminen ja nöyryys. Sitävastoin, näyttää tänään siltä että karismaattinen vaikutus siinä mikä pannaan merkille palvontana on ylösnousemista ja käsien nostamista Jumalaa kohti samalla kun huojutaan "kristillisen" Rock-musiikin tahdissa. Dan Lucarni, kirjassaan "Why I Left The Contemporary Christian Music Movement" antaa seuraavanlaisen todistuksen omista kokemuksistaan:


"Minä menen mielessäni taaksepäin aikaan jolloin minä ensimmäisen kerran muutin henkilökohtaista palvontatapaani pään kumartamisesta ylöspäin katsomiseen. Minuun vaikutti karismaattinen rukous eräässä meidän kaupungin kattavassa rukoustilaisuudessa. Minä muistan hyvän fiiliksen jonka se antoi minulle kun osallistuin ensimmäistä kertaa palvontaan Jumalan kanssa; en ollut sama alhainen mato jonka täytyi nöyrästi kumartua. Tunsin itseni paremmaksi." [8]


Johtopäätös tulee tähän: Jumalan palvominen ei ole palvojasta vaan Jumalasta. Jumalan palvomisen tarkoitus ei ole saada palvojalle hyviä fiiliksiä, vaan Pyhän Jumalan todellinen palvominen saa palvojan näkemään itsensä sellaisena kuin hän todella on Suuren, Pyhän Jumalan edessä. Todelliseen palvontaan ei kuulu Rock-musiikki joka vetoaa lihaan. Todellinen palvonta sisältää alistumisen Jumalan Sanan totuudelle. "Todellinen palvonnan sydän on sydän joka taipuu Jumalan edessä ja alistuu Hänen Sanalleen, ei enempää aikä vähempää." Uuden paradigman mukainen palvonta on täysin vastakkainen sille mistä juuri puhuttiin. Siihen sisältyy lihallinen musiikki, karismaattinen vaikutus katsoa ylös Jumalaa, sekä tehdä palvojan olo hyväksi. Ne jotka ylistävät tulosperusteista uskontoa tuntevat että kadotetuilla yksilöillä ei ole ongelmia Jumalan kanssa -- heillä on ongelma paikallisen seurakunnan kanssa. He haluavat lähteä jumalanpalvelukseen "saadakseen parempia tuntemuksia sen sijaan että menisivät sinne tutkimaan itseään, katumaan syntejään ja vahvistamaan uskoaan Pyhään Jumalaan". Tämän vuoksi, jumalanpalveluksen täytyy olla juuri sellainen kuin Dan Lucarni kuvailee -- he haluavat ottaa osaa palvelukseen Jumalan kanssa sekä nostattaa itseään lihallisessa pseudo-palveluksessa mieluummin kuin tehdä itsensä nöyräksi Jumalan pyhyyden läsnäolossa. [9]
 

[Jatkuu...]



Takaisin