Tulosperusteinen uskonto: Tarkoituksella aikaansaatu luopumus

Osa 8: Leikkimässä kirkkoa numeroiden mukaan (3/11)

Mac Dominick


Kukaan ei voi kieltää etteikö tämän päivän maailma olisi jatkuvassa muutoksen tilassa. Elämä maaoallolla muuttuu ja ihmiset muuttuvat. Jotkin muutokset ovat hyviä, toiset haitallisia. Jotkin muutokset hyödyttävät ihmismassoja ja toiset muutokset hyödyttävät hyvin harvoja. Kuten on sanottu monta kertaa, eräs asia jonka varaan sinä voit laskea on muutos. Kuitenkin, Jumala ei koskaan muutu, eikä Jumalan Sana koskaan muutu. Perustuen raamatulliseen tosiasiaan, Jeesuksen Kristuksen todellisten seuraajien ei pitäisi ainoastaan suhtautua hyvin nuivasti "aikain muutoksiin", vaan Raamatun käskyjen mukaan vaeltaa harkitsevasti havaiten nämä aikain muutokset. [1] tämä ei tarkoita sitä että Jeesuksen Kristuksen seurakunnan pitäisi hyljätä teknologia ja elää agraariyhteiskunnan kaltaista elämää tai kapinoida modernin maailman uusia realiteetteja vastaan; vaan, kristityt on määrätty arvioimaan kaikki kulttuurilliset muutokset Jumalan Sanan valossa. Huolimatta kaikesta epäluuloisuudesta muutosta kohtaan, ei pidä paikkaansa se väite että fundamentalistit olisivat "kulttuurin puolustajia" kuten kriitikot väittävät. [2] Aivan päinvastoin, tämän päivän kristitty ei ole vähemmän kuin muukalainen tämänhetkistä kulttuuria kohtaan aivan kuten todellinen kristitty on ollut koko seurakunnan historian ajan. Siksi, uudestisyntynyt yksilö ei koskaan sulaudu mihinkään maanpäälliseen kulttuuriin; sillä kristityt ovat sellaisen kaupungin kansalaisia jonka rakentaja on JUmala. [3] Jos kristitty sitten on "ei tästä maailmasta", Jumalan lapsen kuuluisi harjoittaa raamatullista erottautumista sen sijaan että mukauduttaisiin kulttuurin muutokseen.


Tämä on totta erityisesti sellaisten organisaatioiden, kuten World Goodwill, ponnistusten valossa. World Goodwill on Lucis Trustin osasto, YK:n alainen. Lucis Trustin alkuperäinen nimi oli Lucifer Publishing Company ja se julkaisi Alice Baileyn kirjoituksia (saatu automaattikirjoituksella henkiopas Dhwal Khul:ilta). Näitä kirjoja käytettiin oppimateriaalina Arlane Schoolissa joka on myös Lucis Trustin osasto. Tänä päivänä Arlane School on oppilaitos niille vapaamuurareille jotka on valittu sisäpiiriin jolle paljastetaan vapaamuurari-hierarkian todelliset opit. World Goodwill Newsletter 2/1990 kertoi YK:n julistuksesta jossa määrättiin että vuodet 1988 - 1997 olisivat "maailman kulttuurin kehityksen vuosikymmen". World Goodwill raportoi, että nämä kymmenen vuotta johtaisivat "uuden kulttuurin luomiseen". [4] Jälkikäteen ajatellen, tämä kymmenen vuoden jakso oli kriittisen epävakaisuuden ja monumentaalisen muutoksen aikaa. Mutta nämä muutokset toteutettiin niin hienovaraisesti että vain harva tiesi mitä oli tapahtumassa. Tämän vuosikymmenen aikana, kaikki ne voimat jotka uiniuvat 1800-luvulta lähtien, heräsivät eloon tuodakseen "vaikeat ajat" joista Jumalan Sana kertoo. Uskonnollinen ilmasto sekä sekulaari omaksuivat psykologian ja suvaitsevaisuuden postmodernin kulttuurin -- tappavan yhdistelmän. Nämä menetelmät jotka synnyttivät nykyisen kulttuurin muistuttavat CFR-jäsen James Gardnerin kirjoittaman artikkelin "The Hard Road to World Order" -sisältöä, joka julkaistiin CFR:n aikakauslehden "Foreign Affairs" vuoden 1973 huhtikuun numerossa:


"Lyhyesti, 'maailmanjärjestyksen huone' täytyy rakentaa alhaalta ylöspäin mieluummin kuin ylhäältä alas. Se tulee näyttämään suurelta 'surisevalta sekaannukselta', murentaen suvereenisuutta pala palalta... tällä saavutetaan paljon enemmän kuin vanhanaikaisella rintamahyökkäyksellä." [5]


Samalla kun tätä uutta kulttuuria toteutettiin pala palalta, Jeesuksen Kristuksen seurakunta nukkui koko näytöksen ajan. Oli joitakin jotka taistelivat tätä uutta poliittista moitteettomuutta vastaan, ja tämä uusi kulttuuri synnytti radikaaleja ryhmiä. Oli jopa niitä jotka taistelivat pelastaakseen julkisen koululaitoksen globalistien hallusta. Useimmat näistä taistelijoista leimattiin äärilaidan ihmisiksi, fanaattisiksi, suvaitsemattomiksi sekä monilla muilla vastaavilla nimillä. Traagisesti, monet näistä taisteluista perustuivat ei-raamatullisiin, väärin kohdistettuihin tai väärin sovellettuihin arvoihin; mutta useimmat jotka taistelivat (ja taistelevat edelleen) näitä taisteluita, tuntevat vilpittömästi että he tekevät työtä kunniallisen päämäärän vuoksi pyrkiessään säilyttämään "totuuden, oikeudenmukaisuuden sekä ' amerikkalaisen elämäntavan'".


Kuitenkin, jopa ne jotka kävivät näitä taisteluja olivat niin kiinni itse taistelussa että he eivät käsittäneet vihollisen strategiaa eikä päämäärää. Vihollisen päämäärä koko tässä prosessissa oli (ja on edelleen) Koko Järjestelmän muuttaminen Planetaariseksi yhteisöksi. Jotta profetiat toteutuisivat, täytyy tapahtua muutos itsenäisistä kansakunnista sosialistiseksi planetaariseksi yhteisöksi. Tämän muutoksen suurin este on todellinen Jeesuksen Kristuksen seurakunta. Uudestisyntyneet kristityt jotka elävät Jumalan Sanan käskyjen mukaan eivät sovi tähän uuteen järjestelmään, ja täten todelliset kristityt vastustavat kiivaasti tällaista muutosta. Tämän vuoksi, jotta kulttuurin muutos onnistuisi, siihen täytyy myös sisältyä onnistuneesti seurakunnan muutos niin että se on sopusoinnussa postmodernin kulttuurin kanssa. Jos hallitseva segmentti militantista seurakunnasta voidaan vaivihkaa muuttaa ei-taistelevaksi, vaarattomaksi, suolattomaksi ja kompromisseja tekeväksi joka sekoittuu valtavirran kulttuuriin, oppositio koko muutosta kohtaan sulaa niinkuin jääkuutio liekinheittimessä. Kuinka tämä muutos voidaan saada aikaan? Tosiasia on se että tämä muutos on toteutumassa hyvää vauhtia siinä kun värvätään tuhannet Evankeliset ja fundamentalistit pelaamaan Uuden paradigman kirkko-peliä, johon viitataan tässä nimellä Tulosperusteinen uskonto.

Pelin päämäärä

Tämän käsikirjoituksen aikaisempi osa määritteli Uuden paradigman kirkkopelin säännöt. Nyt kun termit on määritelty, sääntöjen oppimisprosessi voi alkaa. Tämän kappaleen säännöt tulevat suoraan pelin joidenkin suurimpien tähtien suusta eivätkä ne ole kirjoittajan oman mielikuvituksen tuotosta. Kuitenkin, kuten mitä tahansa peliä jota joku yrittää pelata, täytyy ensiksi olla selostus pelin päämäärästä. Sitten kun päämäärä on annettu, voidaan jatkaa säännöistä.


Uuden paradigman kirkkopelin päämäärä on seurakunnan täydellinen muuttaminen traditionaalisesta, raamatullisesta syrjässä seisovasta sellaiseksi että se olisi sopusoinnussa postmodernin kulttuurin säännösten kanssa -- täten saada aikaan exponentiaalinen seurakunnan kasvu.


Tästä päämäärästä tulee tulosperusteisen uskonnon sana "tulos". Tämä tulos on kaksikohtainen:

  1. 1. Seurakunnan sopeuttaminen postmoderniin kulttuuriin.

  2.  
  3. 2. Exponentiaalinen seurakunnan kasvu.

Nämä menetelmät joita käytetään saavuttamaan tämä tulos, ovat käytännössä samat kuin pelin säännöt. Ne jotka saavuttavat päämäärän (tai tuloksen) voittavat pelin. Toisin sanoen, jos joku seuraa näitä sääntöjä sekä pelaa peliä hyvin, tämä henkilö seuraa kurssia jonka on todettu tuottavan positiivisen tuloksen. Uuden paradigman kirkkopeli perustuu pragmaattisiin sääntöihin jotka petollisesti hyökkäävät fundamentalistista, eristäytynyttä seurakuntaa vastaan. Tämä on "uusi tapa hoitaa kirkkoa".

Sääntö 1

Meidän täytyy "muuttaa ajattelutapaamme... sen suhteen mitä Jumala yrittää tehdä". [6]

Tämä lausunto jonka antoi huomattava "seurakunnan kasvu" -auktoriteetti on huolestuttava. Ensinnäkin, ajattelutavan muutos tarkoittaa paradigman muutosta (katso edellinen kappale). Toiseksi, sitten kun ajattelutapaa on muutettu, uskomukset, asenteet ja arvot vaivihkaa muuttuvat. Lopulta, muuttunut ajattelu johtaa muuttuneeseen käsitykseen todellisuudesta. Tämän ihmisen lopputulos on siten yhtä etäällä hänen aloituspisteestään kuin valo on pimeydestä. Tämä edelleen osoitetaan seuraamalla logiikkaa, että jos ajattelun täytyy muuttua, syynä täytyy olla se että traditionaalisten ja fundamentalististen kirkkojen jäsenten ajattelutapa on pahasti pielessä. Tämä johtaa joihinkin kysymyksiin:

  1. Mikä on väärin nykyisessä ajatusprosessissa?

  2.  
  3. Onko väärä ajattelutapa pakottanut muutoksiin Jumalan alkuperäisessä suunnitelmassa?

  4.  
  5. Jos tällainen ajattelu pakottaa "paradigman muutoksen" tarpeellisuuteen, eikö myös kuulosta järkevältä että Jumale tekee jotakin uutta?
Vastaus kysymykseen 1 löytyy Jumalan suunnitelman menneiden ja nykyisten ajatusten ilmoituksesta. Tulosperusteisen uskonnon perspektiivistä, separatistisen, fundamentalistisen kristillisyyden ajattelutavan täytyy johtaa toimiin jotka vakavasti vaikeuttavat seurakunnan kasvua. Mitä ovat muutamat näistä kasvua rajoittavista ajatuksista?
  1. Seurakuntien täytyy toimia Jumalan Sanan mukaan.

  2.  
  3. Jumala ja Hänen Sanansa EIVÄT MUUTU.

  4.  
  5. Perustuen Jumalan luontoon ja piirteisiin, seurakunnan jäsenten tulisi olla tilivelvollisia Jumalalle sekä Hänen periaatteilleen, pyhällä ja vanhurskaalla elämällä, erotettuna maailmasta.

Jos joku hautoisi näitä ajatuksia, hän ei koskaan voittaisi Uuden paradigman kirkkopeliä, sillä tämä yksilö ajattelee teologisesti. Uuden paradigman mukaan, teologinen ajattelu enteilee onnettomuuksia postmodernissa kulttuurissa. Tämä on teoreettisesti seurausta siitä tosiasiasta että ne jotka tulisi saavuttaa Kristukselle eivät ymmärrä toimia jotka johtuvat teologisesta ajattelusta. Esimerkiksi, jos "täyttymyksen etsijä" saapuu kirkkoon ja kuulee teologista ajattelua, tämä etsijä ei enää palaa tähän kirkkoon sillä teologinen mielenlaatu on viersta hänen maailmankuvalleen. Siksi, jos teologinen ajattelu vaivaa tai uhkaa tätä yksilöä, tämän teologisen ajattelijan täytyy muuttaa ajatteluprosessiaan strategiseen suuntaan saavuttaakseen tämän etsijän. Ajatellakseen strategisesti, täytyy ottaa huomioon useita asioita:

  1. kadotetulla yksilöllä joka käy kirkossa ei ole käsitystä kristillisestä opista.

  2.  
  3. Kirkon täytyy sopeuttaa menetelmänsä tehdäkseen tämän yksilön olon mukavammaksi.

  4.  
  5. Sitten kun tämä yksilö viihtyy, hänet voidaan saavuttaa Evankeliumilla.

Siksi, koko järjestelmä siitä kuinka seurakunnan jumalanpalvelusta johdetaan täytyy muuttua sellaiseksi että se on paremmin sopusoinnussa postmodernin kulttuurin kanssa jotta saavutettaisiin nämä yksilöt jotka saattaisivat tuntea olonsa pelokkaaksi sellaisten vanhanaikaisten ajatusten edessä kuten itsensä tutkiminen, syyllisyys synnin seurauksena, vaatimus todelliseen katumukseen/parannuksen tekoon sekä tarve yksilön muuttumiseen perustuen Jumalan Sanan fundamentalistisiin oppeihin. Uuden paradigman teorian mukaan, kirkon, jota riivaa teologinen ajattelu, täytyy muuttua täysin tai se on kykenemätön saavuttamaan tämän kulttuurin kadotettuja kansalaisia.


Tämä muutos voi ainoastaan käydä toteen "ajattelemalla prosessin termejä, ei sisältöä". [7] Tämä lausunto itsessään on pelottava. Äkkiä, tämä strateginen prosessi jota käytetään saavuttamaan kadotetut Kristukselle, painaa enemmän kuin viestin sisältö. Tämä menetelmä unohtaa kaikkein tärkeimmän näkökohdan kun kyseessä on kadotettujen voittaminen Kristukselle: TODELLINEN PELASTUS TULEE PYHÄN HENGEN TUOMIOSTA KUTEN SE ON ILMOITETTU JUMALAN SANASSA. SE ON JUMALAN SANA TUOMITSEE SYNNIN. SE ON JUMALAN SANA JOKA PALJASTAA KRISTUKSEN RAKKAUDEN. SE ON JUMALAN SANA JOKA SUOSTUTTELEE SYNTISEN KÄÄNTYMÄÄN POIS SYNNISTÄÄN JEESUKSEN KRISTUKSEN LUOKSE. "USKO TULEE KUULEMISESTA, JA KUULEMINEN JUMALAN SANAN KAUTTA". [8]

Johtopäätös, sääntö numero 1 on pahasti pielessä

  1. Ajatus siitä että Jumala tekee "uusia asioita" tulee suoraan väärän karismaattisen Jumala-käsityksen ja suvaitsevaisuuden synteesistä, suuren Evankelisen yhteisön vesitetystä teologiasta (katso kappale 5). Jumala ei tee uusia asioita. Jumalan Suunnitelma Hänen seurakuntansa varalle on kerrottu Hänen pyhässä ja ikuisessa Sanassaan. Jumalan suunnitelma ei ole muuttunut.

  2.  
  3. Kristittyjen ajattelun pitäisi perustua Jumalan Sanaan. Jos Jumalan Sana ei sovi yhteen kulttuurin kanssa, myöskään kristittyjen ajatteluprosessin ei pitäisi antautua kulttuurin vaikutukselle.

  4.  
  5. Kristittyjen pitäisi AINA antaa etusija ajattelussaan teologialle, sillä kun kristityn ajattelu perustuu Jumalan Sanaan, niin tuloksena oleva palvelusprosessi, vuorollaan, on Raamatun mukainen.

  6.  
  7. Emotionaalinen manipulointi ei korvaa Pyhän Hengen tuomiota, eikä AITOA KÄÄNTYMYSTÄ tapahdu antamalla metodeille etusija sisällön yli.



Takaisin