The Plot Against The Church


by Maurice Pinay (1962) -- Suomentanut: Pasi Toivonen




OSA 1: Kommunismin salainen liikkeelle paneva voima


LUKU 2: Järjestelmän luojat


Ei ole epäilystäkään, etteivätkö juutalaiset olisi kommunismin keksijöitä; sillä he ovat olleet tämän dogman lietsojia, jonka päälle tämä hirviömäinen järjestelmä on rakennettu, joka tällä hetkellä, absoluuttisen vallan kera, hallitsee suurta osaa Eurooppaa ja Aasiaa, joka villitsee Amerikkaa ja joka progressiivisella varmuudella tulvii maailman kaikkien kristittyjen kansojen yli syöpäkasvaimen tavoin, kuten kasvain, joka tasaisesti ahmii vapaiden kansakuntien ytimen, ilman että olisi silminnähtävää tehokasta parannuskeinoa tätä tautia vastaan.

Mutta juutalaiset ovat myös kommunististen menetelmien, tehokkaan taistelutaktiikan, valtion täydellisen epäinhimillisen ja piittaamattoman politiikan, sekä aggressiivisen kansainvälisen strategian keksijöitä ja ohjaajia. On täysin todistettu fakta että kommunistiset teoreetikot olivat kaikki juutalaisia, kuten myös kokeneet vallankumoukselliset, joka on kätketty ihmisten silmiltä, missä he asuivat, heidän todellinen alkuperänsä.

1. Karl Heinrich Marx oli Saksan juutalainen, jonka todellinen nimi oli Kissel Mordekay, syntynyt Trierissä, Reininmaalla, lakimiehen poika. Ennen kuuluisaa teostaan, "Das Kapital", joka sisältää teoreettisen kommunismin fundamentaalisen ajatuksen, jonka käsitteitä hän pyrki, uupumattomalla aktiviteetilla, kuolemaansa saakka (1887) levittämään kaikkialle maailmaan, hän oli kirjoittanut ja julkaissut Engelsin (juutalainen) kanssa Kommunistisen manifestin Lontoossa vuonna 1848. Vuosien 1843 ja 1847 välillä hän oli laatinut Englannissa ensimmäisen modernin tulkinnan Hebrealaisesta nationalismista artikkeleissaan, ja vuonna 1844 hän oli kirjoittanut aikakauslehteen nimeltä Deutsch-Franzosische Jahrbücher (German-French Yearbooks) artikkelin nimeltä "Concerning the Jewish Question" (Pohtimassa juutalaiskysymystä), mikä viittaa äärikansalliseen taipumukseen.

2. Friedrich Engels, "Ensimmäisen Internationalin" luoja, sekä Marxin läheinen työtoveri, oli juutalainen ja syntynyt Bremenissä (Saksassa). Hänen isänsä oli kaupungin puuvillakauppias. Engels kuoli vuonna 1894.

3. Karl Krautski, jonka todellinen nimi oli Kraus, oli kirjan In the Beginnings of Christianity kirjoittaja, jossa hän etupäässä taistelee Kristinuskon periaatteita vastaan. Hän oli Karl Marxin kaikkein tärkein tulkitsija ja vuonna 1887 hän julkaisi teoksen The Economic Doctrine of Karl Marx Made Intelligible for All (Karl Marxin talousoppi selkokielisenä). Vuonna 1903 hän julkaisi teoksen The Bloodbath of Chisinaw and the Jewish Question. Vuonna 1921 hän julkaisi teoksen The Class Struggle jota Mao-Tse-Tung piti tärkeänä oppikirjana; sekä teoksen The Vanguard of Socialism. Hän oli myös Erfurtin (Saksa) "Sosialistisen ohjelman" luoja. Tämä juutalainen syntyi vuonna 1854 Prahassa ja kuoli vuonna 1938 Haagissa, Hollannissa.

Ferdinand Lassalle, juutalainen, syntyi vuonna 1825 Breslaussa. Hän sekaantui vuoden 1848 vallankumoukseen. Vuonna 1863 hän julkaisi teoksen Open Answers, jossa hän laati vallankumous-suunnitelman Saksan työläisille. Siitä lähtien hän työskenteli väsymättä "Sosialistisen" ristiretken eteen, joka oli suunnattu työläisten lietsomiseksi kapinaan. Tätä tarkoitusta varten hän julkaisi vielä kirjan Capital and Labour.

5. Eduard Bernstein. Juutalainen joka syntyi Berliinissä vuonna 1850. Hänen tärkeimpiä teoksiaan ovat Assumptions Concerning Socialism, Documents of Socialism, History and Theory of Socialism, Social Democracy of Today in Theory and Practice (Tämän päivän sosialidemokratia teoriassa ja käytännössä), The Duties of Social Democracy (Sosialidemokratian velvollisuudet), ja German Revolution. Kaikissa kirjoituksissaan hän tulkitsee kommunistista oppia ja perustaa sen Marxin näkemyksille. Vuonna 1918 hänestä tuli Saksan sosialistisen talousministeri, joka, onneksi, pysyi pystyssä vain muutaman kuukauden ajan.

6. Jacob Lastrow, Max Hirsch, Edgar Koening, Wirschauer, Babe, Schatz, David Ricardo ja monet muut teoreettisen kommunismin kirjailijat olivat juutalaisia. Kaikissa maissa on kirjailijoita, melkein yksinomaan juutalaisia, jotka saarnaavat kommunismia massoille, vaikka he pyrkivätkin antamaan kirjoituksissaan inhimillisyyden ja veljeyden vaikutelman. Me olemme todellakin jo nähneet käytännössä mitä tämä tarkoittaa. [8]

Riippumatta siitä kuinka teoreettisia kaikki tässä mainitut juutalaiset kenties ovatkin olleet, he eivät tyytyneet luomaan opillisia tukikohtia, vaan jokainen heistä oli kokenut vallankumouksellinen joka matkusti siihen maahan jonka hän havaitsi itselleen sopivaksi, lietsoakseen kansannousua, ohjatakseen sitä tai antaakseen sille tukea. Vallankumouksellisten järjestöjen johtajina tai jäseninä, jotka ainoastaan aateveli tunsi, he ottivat yhä aktiivisemman osan Bolshevismin kehittämisessä. Mutta näiden juutalaisten lisäksi, joita pääasiassa pidettiin teoreetikkoina, me saamme selville että melkein kaikki materialistiset johtajat, jotka kehittävät kommunistisia taktiikoita, kuuluvat samaan rotuun ja suorittavat tehtävänsä mitä suurimmalla tehokkuudella. Voidaan mainita kaksi tällaista liikettä kiistämättöminä esimerkkeinä:

a) Vuonna 1918 Saksa oli kommunistisen, juutalaisen johtaman vallankumouksen malliesimerkki. Münchenin tasavallan Punaiset neuvostot olivat juutalaisia, kuten sen lietsojat osoittavat; Liebknecht, Rosa Luxemburg, Kurt Eisner ja monet muut. Monarkian kukistumisen myötä juutalaiset saivat maan ja Saksan hallituksen valtaansa. Talousministeri oli myös juutalainen, ja hänen uskonveljensä Bernstein toimi apulaisena, ja sisäministeri oli juutalainen, ja hän pyrki tekemään yhteistyötä hänen uskonveljensä, Tohtori Freundin kanssa, joka auttoi häntä työssään.

Kurt Eisner, Baijerin tasavallan presidentti, oli Münchenin bolshevistisen vallankumouksen lietsoja.

"Yksitoista pientä miestä toteutti tämän vallankumouksen," sanoi Kurt Eisner voitonhuumassaan työtoverilleen, Ministeri Auerille. Ei ole muuta kuin oikein säilyttää näiden pienten miesten muisto, jotka olivat, todellisuudessa juutalaisia: Max Lowenberg, Doctor Kurt Rosenfeld, Caspar Wollheim, Max Rothschild, Carl Arnold, Rosenhek, Birnbaum, Reis ja Kaisser. Nämä kymmenen Eisner van Israelowitschin kanssa johtivat Saksan vallankumouksellista oikeusistuinta. Kaikki yksitoista olivat vapaamuurareita ja kuuluivat salaiseen looshiin, jonka päämaja oli Münchenissä, osoitteessa Briennerstrasse 51. [9]

Saksan ensimmäinen kabinetti vuonna 1918 koostui juutalaisista:

  1. Preuss, sisäministeri;

  2. Freund, sisäministeri;

  3. Landsberg, talousministeri;

  4. Karl Kautski, talousministeri;

  5. Schiffer, talousministeri;

  6. Eduard Bernstein, valtiovarainministeri;

  7. Fritz Max Cohen, virallisen tiedotuksen päällikkö (tämä juutalainen oli aiemmin juutalaisen Frankfurter Zeitungin kirjeenvaihtaja).
Toinen "Saksan sosialistisen hallitus" muodostui seuraavista juutalaisista:
  1. Hirsch, sisäministeri;

  2. Rosenfeld, oikeusministeri;

  3. Futran, opetusministeri;

  4. Arndt, opetusministeri;

  5. Simon, valtiovarainministeri;

  6. Kastenberg, tieteen ja taiteen osaston johtaja;

  7. Strathgen, siirtomaiden osasto;

  8. Wurm, elintarvikeministeri.
Merz, Weil, Katzenstein, Stern, Lowenberg, Frankel, Schlesinger, Israelowitsch, Selingsohn, Laubenheim, jne. nousivat korkeisiin virkoihin ministeriöissä. Jäljelle jääneiden juutalaisten joukossa jotka hallitsivat sektoreita jotka olivat elintärkeitä Saksan valtiolle, joka oli hävinnyt sodan USA:n väliintulon myötä, vuonna 1918 ja myöhemmin:
  1. Kohen, Saksan työläisten ja sotilaiden neuvoston presidentti (vastaa Moskovan sotilaiden ja työläisten neuvostoa tuona samana vuonna);

  2. Ernst, Berliinin poliisipäällikkö;

  3. Sinzheimer, Frankfurtin poliisipäällikkö;

  4. Lewy, Hessenin poliisipäällikkö;

  5. Kurt Eisner, Baijerin osavaltion presidentti;

  6. Jaffe, Baijerin talousministeri;

  7. Brentano, Teollisuus-, kauppa- ja kuljetusministeri;

  8. Talheimer, Württembergin ministeri;

  9. Heimann, toinen ministeri Württembergissä;

  10. Fulda, Hessen hallituksessa;

  11. Theidor Wolf, Berliner Tageblatt -lehden päätoimittaja;

  12. Gwiner, Deutsche Bankin johtaja. [10]
b) Unkari vuonna 1919. Maaliskuun 20. vuonna 1919 juutalainen Bela Kun (Cohn) otti vallan Unkarissa ja julisti Unkarin neuvostotasavallan, joka siitä hetkestä lähtien oli upotettuna hiuksia nostattavaan veritulvaan. Kaksikymmentä kahdeksan (28) komissaaria muodosti hänen kanssaan uuden hallituksen ja 18 heistä oli juutalaisia. Tämä on uskomaton osuus, kun pitää mielessä että Unkarissa asui puolitoista miljoonaa juutalaista (yhteensä maassa oli asukkaita 22 miljoonaa). Näillä 18 komissaarilla oli todellinen valta käsissään, eivätkä kahdeksan pakana-komissaaria voineet tehdä mitään heitä vastaan. [11]

Yli 90 prosenttia hallituksen jäsenistä ja Bela Kunin luottomiehistä oli myös juutalaisia. Tässä on lista Bela Kunin hallituksen jäsenistä:

  1. Bela Kun, juutalaisen hallituksen pääsihteeri;

  2. Sandor Garbai, hallituksen "virallinen" presidentti, jota juutalaiset käyttivät unkarilaisena nukkena;

  3. Peter Agoston (juutalainen), deputy of the general secretary;

  4. Tri. E. Landler (juutalainen), Sisäisten asioiden kansankomissaari;

  5. Bela Vago (Weiss, juutalainen), Landlerin sijainen;

  6. E. Hamburger (juutalainen), Maatalouskomissaari;

  7. Vantus (juutalainen), Hamburgerin sijainen;

  8. Csizmadia (unkarilainen), Hamburgerin sijainen;

  9. Nyisztor (unkarilainen), Hamburgerin sijainen;

  10. Varga (Weichselbaum, juutalainen), Sisäisten asioiden komissaari;

  11. Szkely (Schlesinger, juutalainen), Vargan sijainen;

  12. Kunftz (Kunstater, juutalainen), Opetusminsiteri;

  13. Kukacs (juutalainen), Kunftzin sijainen;

  14. D. Bokanyi (unkarilainen), työministeri;

  15. Fiedler (juutalainen), Bokanyin sijainen;

  16. Jozsef Pogany (Schwartz, juutalainen), Sotakomissaari;

  17. Szanto (Schreiber, juutalainen), Poganyn sijainen;

  18. Tibor Szamuelly (Samuel, juutalainen), Poganyn sijainen;

  19. Matyas Rakosi (Matthew Roth Rosenkrantz, juutalainen), Kauppaministeri;

  20. Ronai (Rosentstegl, juutalainen), Laki-komissaari;

  21. Ladai (juutalainen), Ronain sijainen;

  22. Erdelyi (Eisenstein, juutalainen), Hankinta-komissaari;

  23. Vilmas Boehm (juutalainen), Sosialisointi-komissaari;

  24. Hevesi (Honig, juutalainen), Boehmin sijainen;

  25. Dovsak (juutalainen), Boehmin sijainen;

  26. Oszkar Jaszai (Jakubovits, juutalainen), Kansallisuus-komissaari;

  27. Otto Korvin (Klein, juutalainen), Poliittisen tutkimuksen komissaari;

  28. Kerekes (Krauss, juutalainen), Valtion lakimies;

  29. Biro (Blau, juutalainen), Poliittisen poliisin päällikkö;

  30. Seidem (juutalainen), Biron adjutantti;

  31. Oszkar Faber (juutalainen), Kirkon omaisuuden tuhoamisen komissaari;

  32. J. Czerni (unkarilainen), Terroristi-joukon komentaja joka tunnettiin nimellä "Lenin-nuoret";

  33. Illes (juutalainen), Ylin poliisi-komissaari;

  34. Szabados (Singer, juutalainen), Ylin poliisi-komissaari;

  35. Kalmar (Saksan juutalainen), Ylin poliisi-komissaari;

  36. Szabo (Schwarz, juutalainen), Ylin poliisi-komissaari;

  37. Vince (Weinstein, juutalainen), Budapestin kansankomissaari;

  38. M. Kraus (juutalainen), Budapestin kansankomissaari;

  39. A.Dienes (juutalainen), Budapestin kansankomissaari;

  40. Lengyel (Levkovits, juutalainen), Itävalta-Unkarin Pankin pääjohtaja;

  41. Laszlo (Lowy, juutalainen), Kommunistisen vallankumouksellisen oikeuslaitoksen presidentti. [12]
Tässä hallituksessa joka piti Unkaria jonkin aikaa orjuudessa, Unkarin Chekan johtaja Szamuelly, Bela Kunin lisäksi, syyllistyi lukuisiin rikoksiin ja varkauksiin. Samalla kun tämä jälkimmäinen ajeli pitkin maata ylellisellä autollaan sihteerinsä, R.S. Salkindin (Semliachkay) kanssa, Szamuelly matkusti pitkin Unkaria erikoisjunassaan ja ja kylvi terroria sekä kuolemaa, kuten sen aikainen silminnäkijä todistaa:

"Tämä kuolemanjuna kulki puhisten Unkarin mustien öiden halki; missä se pysähtyi, nähtiin ihmisiä hirtettyinä puihin ja heidän verensä valui maahan. Pitkin rautatietä nähtiin alastomia ja silvottuja ruumiita. Szamuelly jakoi tuomioitaan junassaan, ja jokainen joka joutui astumaan sisään ei koskaan elänyt niin pitkään että olisi voinut kertoa mitä hän näki. Szamuelly asui jatkuvasti tässä junassa. Kolmekymmentä valittua terroristia varmisti hänen turvallisuutensa. Valitut teloittajat seurasivat häntä. Tämä juna koostui kahdesta salonkivaunusta, kahdesta ensimmäisen luokan vaunusta, jotka olivat näiden terroristien miehittämiä, sekä kahdesta kolmannen luokan vaunusta uhreja varten. Teloitukset suoritettiin näissä jälkimmäisissä. Tämän vaunun lattia oli tahmea verestä. Ruumiit heitettiin ulos ikkunoista, samalla kun Szamuelly istui mukavasti osastonsa elegantissa työhuoneessa joka oli koristeltu vaaleanpunaisin tapetein ja peilein. Käden liikkeellä hän määräsi elämästä ja kuolemasta." [13]


Takaisin