Myöhäissateen perintö (The Latter Rain Legacy)
BY
Charles S. Graves
2
JOHDANTO…….. .......................................................................................................................................3

LUKU 1 …….................................................................................................................................................5
VEDETTÖMIÄ PILVIÄ    …........................................................................................................................5

LUKU 2 .... ..................................................................................................................................................14
UUSI ASIA …... ..........................................................................................................................................14

LUKU 3 …...................................................................................................................................................22
LAPSEUS JA KAPINA …….. ....................................................................................................................22
 
LUKU 4 …...................................................................................................................................................31
ASIA, JOKA EI KUOLISI   …………........................................................................................................31

LUKU 5 …...................................................................................................................................................42
AUTUAAN TOIVON HÄVITYS…............................................................................................................42

LUKU 6 …...................................................................................................................................................55
SUURUUDEN HULLUUTTA ....................................................................................................................55

LUKIU 7 ….................................................................................................................................................68
UUSI ROTU……….....................................................................................................................................68

LUKU 8 …...................................................................................................................................................83
IHMEITÄ, MERKKEJÄ, TYHMYYKSIÄ     ............................................................................................83

LUKU 9 …..................................................................................................................................................99
KAININ TIE………....................................................................................................................................99

LUKU 10 …..............................................................................................................................................114
UUSI PARADIGMA.................................................................................................................................114

LUKU 11 …..............................................................................................................................................129
TULKAA ULOS MINUN KANSANI......................................................................................................129
 

Omistettu Larry Thomas’ille - todelliselle “Vartiomiehelle”

JOHDANTO

Ja te, Siionin lapset, iloitkaa ja riemuitkaa Herrassa, teidän Jumalassanne, sillä hän antaa teille syyssateen, vanhurskauden mukaan, vuodattaa teille sateen, syyssateen ja kevätsateen, niinkuin entisaikaan.  (Joel 2:23)

Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi…(2.Tess. 2:3)

Vuonna 1948 syntyi liike, josta on tullut sen suuren harhaopin perustus, josta apostoli Paavali varoitti meitä, että se tulisi ennen Herramme paluuta. Se tunnetaan nimellä New Order of the Latter Rain (Myöhäissateen Uusi Järjestys) tai vain Latter Rain Movement ja sen vaikutus on vakaasti kasvanut helluntailaisissa ja karismaattisissa seurakunnissa vuodesta 1948 lähtien. Tänä päivänä eri ”herätysten” vaikutuksen kautta sen hapatus leviää vielä laajemmalle evankeliseen maailmaan.

Harhaoppi (apostasy) tai “luopumus (falling away)” on pohjimmiltaan Jumalan kansan kapinaa Hänen sanaansa vastaan. Kun Myöhäissateen ”herätys” puhkesi North Battleford’issa  Saskatchewan’issa vuonna 1948, niin todennäköisesti viimeinen suuri kapina Jumalan sanaa vastaan oli syntynyt. Minun käsitykseni on, että tämä liike on tuonut juuri sen eksytyksen, jonka apostoli Paavali varoitti tulevan.
 
Kapinoiden sitä Uuden Testamentin ilmoitusta vastaan, että viimeisten päivien seurakunta olisi niiden uskollisten halveksittu jäännös, jotka kilvoittelevat aina ylösottoon saakka, he alkoivat kehitellä harhaoppia voittoisasta seurakunnasta, joka valloittaisi maailman ja toisi Kristuksen valtakunnan. Kun seurakunta ensi kerran omaksui sellaisen teologian, tuloksena oli roomalaiskatolisuuden kehittyminen ja pimeä keskiaika. Tällä kertaa tulos on oleva paljolti samankaltainen, mutta kestoltaan paljon lyhyempi. Se tulee tuottamaan ekumeenisen maailmankirkon, ”Suuren Porton”, joka on oleva voittoisa lyhyen ajan Antikristuksen alaisuudessa - ”juovuksissa Jeesuksen pyhien ja marttyyrien verestä.”

Alettiin opettaa, että vuoden 1948 “Myöhäissateen” herätys olisi ensimmäinen ”Jumalan ennallistavien tekojen” sarjassa, jotka palauttaisivat seurakuntaan kaikki ne totuudet, jotka Saatana oli siltä ”ryöstänyt.” Myös apostolien ja profeettojen viisinkertaiset palvelutehtävät tultaisiin palauttamaan seurakuntaan. Nämä ennallistetut ”apostolit ja profeetat” johtaisivat seurakunnan ”nykyiseen totuuteen” ja ”Jumalan viimeisiin suuriin tekoihin.” Lopulta, kun seurakunta olisi kyllin kypsä, ”tempaus” tapahtuisi, mutta Myöhäissateen tempaus olisi aivan erilainen tempaus, kuin mitä seurakunta on koskaan aikaisemmin opettanut. Se olisi Kristuksen ”hengellinen” tulemus Hänen seurakuntaansa, Hänen ”yhteiseen ruumiiseensa (corporate body).” Se olisi ”yhteinen voitelu.” Pyhät ”kirkastettaisiin (gloryfied)”, jopa ”jumalallistettaisiin (deified)” - jo nyt täällä maan päällä. Tämä pyhien voittava armeija uskoo, että se menee eteenpäin valloittaen ja voittaen kaikki vihollisensa Suuressa Ahdistuksessa. Kun heidät on voitettu, Kristus ”vapautetaan taivaista” tulemaan ja ottamaan haltuunsa heidän perustamansa valtakunnan. Tämä oppi tunnetaan MSOG-oppina sanoista “Manifest Sons of God” tai myös nimellä ”Sonship” ja se on levinnyt kaikkialle evankeliseen seurakuntaan karismaattisen ja Kingdom/Dominion-liikkeiden välityksellä. Myöhäissateen (Latter Rain) ”herätykset”, jotka ovat käynnissä Torontossa ja Pensacolassa ym. paikoissa popularisoivat ja levittävät tätä harhaoppia hälyttävällä vauhdilla. Se tunnetaan yleisesti tänä päivänä ”Joelin Armeijana.” Tuhannet kristityt ovat tulossa väkevään eksytykseen, koska eivät ole vastaanottaneet rakkautta totuuteen. Samalla, kun he olisivat voineet vastaanottaa totuuden, heillä ei ole ollut rakkautta siihen ja ovat siksi luopuneet siitä. He ovat myymässä autuasta toivoaan maallisesta harhanäystä.

Seuraavassa esitetään Myöhäissadeliikkeen (Latter Rain Movement) lyhyt historia ja sen juuret. Yritän kertoa, kuinka tämä liike alkoi, kuinka se taisteli sen jälkeen, kun AOG (Amerikan helluntailiike) oli tuominnut sen harhaopit ja kuinka se tänä päivänä on voittoisa tultuaan uudelleen julkisuuteen 1980-luvun puolivälissä.

Myöhäissadeliike sai nimensä, koska uskottiin, että Jumala oli vuodattanut Pyhän Hengen “varhaisen sateen” seurakuntansa päälle saadakseen sen käyntiin Helluntain päivänä. Uskottiin, että ”myöhäissade” vuodatettiin seurakunnan päälle vuoden 1948 ”herätyksessä” valmistamaan sitä viimeiseen ”suureen elonkorjuuseen” aikakauden lopussa. Tänä päivänä Myöhäissateen ”apostolit ja profeetat” julistavat, että me tulemme pian tähän suureen elonkorjuuseen. He väittävät, että maailmanlaajuinen herätys on pian tuleva ja pyyhkäisevä miljoonat, jopa miljardit ihmiset seurakuntaan. Valitettavasti vain ei Uusi eikä Vanha Testamentti opeta mitään sellaista.

Pyrin esittämään Myöhäissateen kannattajien opit ja päämäärät niin paljon kuin mahdollista heidän omilla sanoillaan. Mielestäni paras tapa esittää tämä materiaali on antaa heidän puhua itse. Silti tiedän, että monet voivat syyttää minua epäreiluudesta ja ”lainaamisesta kontekstin ulkopuolelta.” Tiedän myös, että monet syyttävät minua ”rakkauden puutteesta” ja ”uskonnollisesta hengestä.” Alun perin minulla ei koskaan ollut mitään tarkoitusta kirjoittaa tällaista kirjaa, mutta olen tutkinut tätä liikettä monta vuotta ja viime aikoina tuntenut Herran pakottavan minua tekemään niin. Toivoni on, että voisin saavuttaa joitakin ja tuoda heidät takaisin raamatulliseen toivoon - ylöstempauksen “autuaalliseen toivoon” - saada “kohdata Herra yläilmoissa”.

 “Sillä kuka on meidän toivomme tai ilomme tai meidän kerskauksemme kruunu? Ettekö myös te, meidän Herramme Jeesuksen edessä hänen tulemuksessaan?” (1.Tess. 2:19)
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

LUKU 1

VEDETTÖMIÄ PILVIÄ

“He likapilkkuina teidän rakkausaterioillanne julkeasti kemuilevat ja itseään kestitsevät. He ovat vedettömiä, tuulten ajeltavia pilviä, paljaita, syksyisiä puita, hedelmättömiä, kahdesti kuolleita, juurineen maasta reväistyjä,  (Juuda 1:12)

Oli useita tärkeitä tekijöitä, jotka vaikuttivat Myöhäissadeliikkeen syntyyn 1940-luvun lopulla. Ensimmäinen oli yleinen tyytymättömyyden tila hengellisyyden tasoon helluntaisuunnissa. Monet rivijäsenet ja muutamat johdossa tunsivat, että helluntaiseurakunnat olivat kulkemassa samaa tietä kuin aikaisemmat suunnat. Hallinto ja byrokratia olivat tulleet alkuperäisen voimallisen Pyhän Hengen läsnäolon kokemisen tilalle heidän keskellään. Pyhä Henki oli poistumassa! Bill Hamon’in mukaan:

1930-luvun lopulla ja 1940-luvun alussa monet helluntailaiset järjestöt pitivät konferensseja, joissa keskusteltiin loputtomasti kiistakysymyksistä. Nousi toinen ja kolmas helluntailaisten sukupolvi, jotka eivät tunteneet alkuaikojen kirkkautta. Paljon alkuperäisistä yliluonnollisesta ilmiöistä oli kadonnut keskiverto seurakunnasta. Seurakunta, jossa yliluonnollisia lahjoja ja yliluonnollista palvontaa esiintyi, oli enemmän poikkeus kuin sääntö. Monet vanhat seurakunnassa todistivat vanhoista hyvistä ajoista. Uudemmat saarnamiehet ja nuoremman sukupolven uskovat alkoivat kaivata uutta Jumalan kosketusta. Sellaiset sananpaikat kuin Joel 2:15-17, Hoosea 6:3 ja Hoosea 10:1 tulivat saarnan aiheiksi monille helluntailaisille: ”Kuuluttakaa paasto, eteisen ja alttarin välillä itkekööt papit, jotka toimittavat Herran palvelusta ja sanokoot: "Säästä, Herra, kansaasi … Raivatkaa itsellenne uudispelto … Rukoilkaa Herralta sadetta kevätsateen aikana … hän tulee meille kuin sade, kuin kevätsade, joka kostuttaa maan.” 1

Ja Richard Riss kirjoittaa:

1930-luvun puolivälin jälkeen helluntailaisten keskuudessa oli ollut syvä hengellinen kaipaus. Carl Brumback’in mukaan: ”Palvonnan syvyys ja Hengen lahjojen toiminta, jotka olivat niin ilmeisiä aiemmilla vuosikymmenillä, eivät olleet enää niin tärkeitä 30- ja 40-luvuilla.” 2

Tästä hengellisestä Jumalan uuden kosketuksen kaipauksesta ja erityisesti kahden miehen, Franklin Hall’in ja William Branham’in vaikutuksesta, syntyi Myöhäissadeliike. Ensimmäinen mies, joka voimakkaasti vaikutti Myöhäissadeliikkeeseen ja erikoisiin oppeihin, joita siinä kehittyi, oli Franklin Hall ja hänen kirjansa Atomic Power With God Through Fasting And Prayer (Jumalan atomivoima paaston ja rukouksen kautta).
 
 

FRANKLIN HALL

Vuonna 1946 mies nimeltä Franklin Hall perusti San Diego'on Kaliforniaan suuren paasto- ja rukousherätyskeskuksen nimeltä Fasting And Prayer Daily Revival Center. 3  Tämän "herätyskeskuksen" päätarkoitus oli paastoamisen opettaminen keinona saada aikaan herätys ja "ennallistaminen", jota seurakunta niin epätoivoisesti tarvitsi. 4  Hall näyttää olleen prototyyppikarismaatikko, koskapa hurjia väitteitä ja liioitteluja alkoi pian virrata keskuksesta. Hall'in uutiskirjeessä väitetään esimerkiksi:

Kerran tai kahdesti väki hälytti palokunnan nähdessään pyhää savua ja tulta yläkerran ikkunoista. He tulivat juosten ylös portaita letkuineen sammuttaakseen tulen. Kun jotkut palomiehet näkivät, ettei se ollutkaan tavallista tulta, niin he istuivat alas suureen herätyskeskuksen saliin ylistämään Herraa ja pelastuivat. 5  Hall väitti, että eräs nainen, sisar Sommerville, paastosi 83 päivää! Sanottiin, että hän oli "niin vahva Herrassa tässä merkittävässä paastossa", että hän tanssi joka puolella, ollen juovuksissa sekä ulkoisesta että sisäisestä kalliin Pyhän Hengen täyteydestä." 6

Se on enemmän kuin kaksi kertaa niin kauan kuin Herra paastosi, kun Pyhä Henki johti Hänet erämaahan saatanan kiusattavaksi. Tällaisiin väitteisiin liittyi väitteitä sadoista pelastuneista ja monista parantumisista eri taudeista. Näihin aikoihin Hall kirjoitti kirjan, joka teki hänet kuuluisaksi - Atomic Power With God Through Fasting And Prayer. Tällä kirjalla oli suuri vaikutus helluntailaisiin, jotka etsivät uutta Jumalan kohtaamista. Kuten nimi sanoo, kirja lupasi räjähtävää hengellistä voimaa niille, jotka kestävinä etsisivät Jumalaa paastossa ja rukouksessa. Hall'in uutiskirjeen mukaan:

Pastori Walter Frederick, entinen Kanadan helluntailiikkeen superintendentti, lähetti Hall'in kirjoja Kanadan kaikille helluntaisaarnaajille. Muutamat muut saarnamiehet (eivät silloin kovin tunnettuja), joilla oli suuria paastokokemuksia meidän kirjojemme kautta vuosina 1946, 1947 ja vuoden 1950 paastokaudella ja joista myös tuli kuuluisia, olivat William. Freeman, Gordon Lindsay, A. A. Allen, O. L. Jaggers, Gayle Jackson, Oral Roberts, David Nunn, William. Branham, W. V. Grant, William. Hagen, Dale Henson, Tommy Hicks.” 7

Hall väittää kirjassaan, että "ilman paastoa rukous jää tehottomaksi." 8  Hall väitti, että Jumala vastaa jopa pakanoiden rukouksiin, kun niitä säestetään paastolla. Kun heillä oli nälänhätää, ruuan puutetta, kuivuutta jne., niin Suurta Henkeä etsittiin rukouksen ja paaston kautta ja heidän rukouksiinsa vastattiin. 9  Tricia Tillin, Banner Ministries'istä, kirjoittaa Hall’in kirjasta, Atomic Power With God Through Fasting And Prayer:

Minulla on tuo kirja ja sitä lukiessa täytyy ihmetellä tuon ajan kristittyjen raamatun tuntemusta. Se on täynnä mitä oudoimpia ja harhaoppisimpia väitteitä ja muistuttaa enemmän okkulttista traktaattia kuin kristillistä kirjaa. Hall uskoi, että paastoamalla pitkiä aikoja kristityt saivat vahvan voitelun, joka johti heidät synnittömään täydellisyyteen ja kuolemattomuuteen vaiheittaisen hengellisen muutoksen kautta. Seuraavassa muutamia lisäopetuksia:

1 Että täydelliseksi tehdyt uskovat voisivat voittaa painovoiman.
2 Että he voisivat siirtyä (teleport) mihin ikinä haluavat.
3 Että heidän vaatteensa eivät kuluisi, heidän ruumiissaan ei olisi hajua eikä tarvetta koskaan                                             peseytyä.
4 He eivät koskaan sairastaisi.
5 Että kuolematon aine Kristukselta tulisi heidän ruumiidensa ylle, kaikille näkyvä kultainen aine, joka kirkastaisi heidät ja ihmiset näkisivät ja tuntisivat Pyhän Hengen tulen.
6 Että kaikkien on rukoiltava silmät auki.
7 Että RUUMIISSA TUNNETTAVAN pelastuksen --  Jumalan tulen, kirkkauden, oli saatava vaikuttaa ruumiiseen 30 päivää ja se puhdistaisi pois kaiken lihan sairauden, väsymyksen ja heikkouden.
 
Hall'in opetukset todistavat voimakkaasti jonkinlaisesta okkulttisesta vaikutuksesta. Jewel van der Merwe kirjoittaa:

Myöhempi kirja, The Return To Immortality (Paluu kuolemattomuuteen) väittää, että kristityt voivat tulla kuolemattomiksi UFO-kokemusten kautta, sellaisten kokemusten kautta, joita hän nimittää UHO'iksi (Unusual Heavenly Objects) sekä IHO-kokemusten (Immortal Heavenly Objects) kautta, painovoiman hallinta ja levitaatio on mahdollista siten johtaen kuolemattomuuteen. Hall vahvisti myös "silmät auki" rukoilemisen. Hän sanoi, että "kuolemattomuuden siunaukset" tulevat paremmin, koska suljetut silmät tuhoavat uskon. 11

Roger Oakland kirjoittaa:

Opetuksissaan Hall esitti joukon ajatuksia, jotka todistavat hänen käsityksensä, että astrologiaan perustuva eläinradan tutkimus (Zodiac) oli oikea tapa tulkita Jumalan ilmoitusta ihmiselle. Kirjassaan hän väitti: "Eläinradan skorpionin merkissä, joka on kahdeksas eläinradan merkeistä, meillä on kuva skorpionista pistin valmiina pistämään. Tämä on kuoleman merkki ja sen oletetaan hallitsevan seksin aluetta. Juuri ennen taivaitten merkkiä siellä on tuomarin merkki. Jeesus, joka on elämän antaja, etenee kohti kuolemaa ja vetää PIIKIN ULOS KUOLEMASTA. Oi kuolema, missä on sinun otasi? Oi hauta, missä on sinun voittosi? Toinen Hall’in opetuksen pääkohta oli hänen kuolemattomuuden teoriassaan, joka julisti: "Nukkuva, perustuksettomasti (unfoundationally) rakennettu seurakunta" täytyy herättää "oikeaan asiaan ja kutsumukseen, joka, kun Jumalan sana on täydellisesti sovellettu ja noudatettu, on tuova tuloksenaan kauan viipyneen vanhurskauden sateen lähteet ja virrat, kuolemattomuuden sateen maan päälle, josta niin monet profeetat ovat kirjoittaneet ja kuvailleet sitä profetioissaan." 12

Hall’in opetus, että kristityt voivat saada kuolemattomuuden tässä elämässä on voimakkaasti vaikuttanut Myöhäissadeliikkeseen saaden aikaan harhaopin, joka tunnetaan ns. MSOG-oppina "Manifest Sons of God (Jumalan ilmestyslapset)”. On yhdyttävä Tricia Tillin'iin siinä, että se on hyvin ahdistavaa, kun Hall'in ajan "uudesti syntyneet ja Hengellä kastetut" helluntaiuskovat eivät osanneet erottaa Franklin Hall'in opetuksen okkulttista epäraamatullista luonnetta. Joka tapauksessa Hall'in ja hänen oppiensa vaikutus Myöhäissateen "herätykseen", joka puhkesi Saskatchewan'in North Battleford’issa, on kiistämätön. Ern Hawtin, yksi "herätyksen" tärkeimmistä johtajista, kirjoitti:

Totuus paastoamisesta oli herätyksen yksi suuri vaikuttava tekijä. Vuotta aikaisemmin me olimme lukeneet Franklin Hall'in kirjan “Atomic Power With God Through Fasting and Prayer.” Aloimme heti harjoittaa paastoamista. Aikaisemmin emme olleet ymmärtäneet pitkien paastojen mahdollisuutta. Tämä herätys ei koskaan olisi ollut mahdollinen ilman tämän suuren totuuden palauttamista rakkaan veljemme Hall'in kautta. 13
 

WILLIAM M. BRANHAM

Mies jolla todennäköisesti oli suurin vaikutus Myöhäissadeliikkeeeseen oli William M. Branham. William Marion Branham, joka syntyi vuoristomökissä Kentucky'n Berksville'ssä vuonna 1909, oli ensimmäinen yhdeksästä pojasta ja yhdestä tytöstä. Hän vietti lapsuutensa äärimmäisessä köyhyydessä. 14   Kurt Koch'in mukaan Branham’in vanhemmat uskoivat ennustamiseen ja okkultismi kuormitti häntä jo varhaislapsuudessa. 15   Yliluonnolliset tapaukset ja kohtaamiset leimasivat William M. Branham'in elämää. Al Dager kirjoittaa:

Seuraava selostus voi olla tarua tai totta, mutta alusta lähtien se oli osa Branham'in todistusta. Sinä päivänä, kun hän syntyi, kätilö laski hänet hänen äitinsä käsivarsille ja meni avaamaan ikkunaluukkua. (Tuohon aikaan Branham'ien talossa ei ollut ikkunalaseja.) Kun aamu koitti ja lähetti muutamia valonsäteitä huoneeseen, niin siellä nähtiin pyöreä valokehä halkaisijaltaan noin jalan verran vuoteen yllä, jolla pieni William lepäsi äitinsä käsivarsilla. Sanotaan, että tuhannet ovat nähneet tämän kehän, joka selvästi näkyy eräässä valokuvassa, joka on otettu Texas'in Houston'issa tammikuussa 1950 parantamiskokousten aikana. 16

Näyttää, että jo varhaislapsuudesta häntä seuraava henki (familiar spirit) yritti tehdä itsensä tunnetuksi William Branham'ille. Bill Randles kirjoittaa:

Branham, joka oli ensimmäinen kymmenestä lapsesta, sanoo varhaislapsuudestaan, että "oli kummallinen tunne, kuin joku olisi seisonut lähelläni yrittäen sanoa minulle jotakin varsinkin silloin, kun olin yksin." Kun hän oli seitsemän vuoden ikäinen, hänellä oli oli outo kohtaaminen. "Olin matkalla eräänä iltapäivänä hakemaan vettä taloon navetasta, joka oli noin korttelin päässä. Noin puolivälissä talon ja navetan välillä oli vanha poppeli. Olin juuri päässyt koulusta kotiin ja toiset pojat olivat menossa ulos lammelle kalaan. Minä pyysin saada mennä mukaan, mutta isä sanoi, että minun täytyi hakea vettä. Pysähdyin puun alle lepäämään, kun yht'äkkiä kuulin tuulen äänen puhaltavan lehvästössä. Tiesin, ettei missään muualla tuullut. Oli hyvin tyyni iltapäivä. Peräydyin puun luota ja huomasin, että eräässä kohdassa noin tynnyrin kokoisella alalla tuuli näytti puhaltavan lehvästön läpi. Sitten kuului ääni, joka sanoi: 'Älä koskaan juo, polta, äläkä saastuta ruumistasi millään tavalla, sillä minulla on sinulle työ, kun tulet vanhemmaksi.'" Tämä kohtaaminen pelästytti Branham'in. Meni jonkin aikaa, ennenkuin hän tuli kääntymykseen. 17

“Ääni, kuten Branham kutsui tätä vierailijaa, seurasi häntä läpi hänen elämänsä ja lopulta ilmestyi hänelle "enkelinä", joka ohjasi häntä hänen parantamistyössään ja oli hänen kanssaan läpi hänen loppuelämänsä. Bill Randles kirjoittaa:

Vasta täytettyään 20 vuotta ja parannuttuaan hengenvaarallisesta tilasta, Branham antoi elämänsä Jumalalle. Hänestä tuli baptistisaarnaaja ja hän piti telttakokousta Indianan Jeffersonville'ssä ja perusti seurakunnan (the Branham Tabernacle). Eräänä päivänä hän eksyi helluntailaisten telttakokoukseen. He pyysivät häntä saarnaamaan ja tunnistivat, että hänellä oli Jumalan kutsu elämässään. Tuolla telttakokouksella oli syvä vaikutus Branham'iin. Jälkeen päin hän sanoi, että heillä oli jotakin, joka häneltä puuttui! Kerrottuaan innostuneena vaimolleen, perheelleen ja ystävilleen kokemuksestaan, ihmiset saivat hänet puhutuksi olemaan sekaantumatta "tuohon porukkaan" ja niin hän peräytyi. Vuonna 1937, kun hän oli sekä pastori että riistanvartija, Ohio-joki tulvi tappaen hänen vaimonsa ja pienen vauvansa. Branham uskoi, että se oli Jumalan tuomio, koska hän ei liittynyt helluntailaisiin. 18

 Pian tämän jälkeen Branham liittyi harhaoppiseen helluntailahkoon nimeltä The United Pentecostal Churches. He ovat "Jeesus yksin" -kansaa, jotka kieltävät Raamatun kolminaisuusopin leimaten sen "paholaisen opiksi". Branham käännytettiin heidän kolminaisuutta vastustavaan harhaoppiinsa ja hän alkoi vaatia, että kaikki kolminaisuuden kaavan mukaan kastetut oli kastettava uudelleen yksin Jeesuksen nimeen. Hän kielsi myöhemmin olleensa "ykseysoppiin" uskova, mutta Branham opetti siitä omaa versiotaan, joka määritteli Jumalan yhtenä persoonana, joka ilmaisi itsensä kolmena eri ”ominaisuutena”: Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä kolmen persoonan asemesta, joista Jumaluus koostuu.” 19

Eräänä päivänä, kun Branham valmistautui kastamaan muutamia ihmisiä Ohio-joessa, ”ääni” puhui hänelle jälleen. Branham’in omin sanoin:

Olin kastamassa Ohio-joella ensimmäisiä kääntyneitäni … ja juuri silloin  pyörre tuli taivaista ylhäältä ja tuli tuo loistava valo … ja se riippui juuri siellä, missä minä olin  ja ääni puhui sieltä ja sanoi: ”Kuten Johannes Kastaja lähetettiin Kristuksen ensimmäisen tulemuksen edelläkävijäksi, sinä olet saanut sanoman, joka on tuova esiin Kristuksen toisen tulemuksen valmistelun.” Ja minä pelkäsin kuollakseni. Ja minä menin takaisin ja kaikki ihmiset siellä … kysyivät minulta: ”Mitä se valo tarkoitti?” 20

Ääni vaivasi Branham’ia kovasti ja hän rukoili, että Jumala vapauttaisi hänet näistä kohtaamisista. Branham sanoi:

Ja sitten koko elämäni ajan minä näin niitä, näin sitä liikettä, niitä näkyjä, kuinka ne asiat tapahtuivat. Sitten vähän myöhemmin se edelleen kiusasi minua niin paljon ja kaikki sanoivat minulle, että se oli väärää … ja vaikka kuinka paljon rukoilin, ettei se tulisi, niin se tuli kuitenkin … Olin riistanvartijana Indianan valtiossa … Minä sanoin (vaimolleni): ”Kultaseni, en voi jatkaa näin, olen vanki. Koko ajan, kun tätä tapahtuu ja tuollaisia asioita ja näitä näkyjä tulee ja muuta sellaista, tai mitä tahansa se onkaan, kuin transsitiloja. En tiedä, mitä se on. Ja kultaseni, minä en halua pelleillä sen kanssa, ne sanovat minulle, että se on paholainen. Ja minähän rakastan Herraa Jeesusta.” (Vaikeasti suomennettavaa puhekieltä. Suom.huom.)  21

On ilmeistä, että Branham oli jonkinlaisen okkulttisen kahleen tiukassa otteessa. Toukokuun 7. päivänä 1946, kun Branham edelleen oli työssä riistanvartijana, hänen ”enkelinsä” ilmestyi hänelle ensimmäisen kerran ja kutsui hänet parantamistehtävään. Branham kuvailee kokemustaan seuraavasti:

Olin tullut kotiin lounaalle ja kiersin talon ympäri ja otin pyssyni, kun eräs hyvä ystäväni lähestyi minua ja pyysi minua kanssaan Madisoniin tuona iltapäivänä. Sanoin hänelle, ettei se käy, koska minun oli vartioitava ja kävellessäni talon ympäri vaahteran alla näytti, että koko puun latva irtosi … jotakin tuli alas tuon puun läpi kuin suuri ja voimakas tuuli … vaimoni tuli ulos talosta pelästyneenä ja kysyi minulta, mikä oli hätänä. Istuin ja kerroin hänelle, että kaikkien näiden 20 kummallisen vuoden jälkeen, kun olin ollut tietoinen tästä oudosta tunteesta, oli tullut aika minun päästä selville, mistä tässä oikein oli kysymys. Kriisi oli tullut! Hyvästelin hänet ja lapseni ja varoitin häntä, että jos en palaisi muutamaan päivään, en ehkä koskaan palaisi! …. sitten yöllä noin yhdentoista maissa olin lakannut rukoilemasta ja istuin, kun huomasin valon tuikkivan huoneessa. Ajatellen, että joku oli tulossa vilkkulyhdyn kanssa, katsoin ulos ikkunasta, mutta siellä ei ollut ketään ja kun katsoin taas huoneeseen, niin valo oli levittäytymässä lattialla laajeten … Tiedän, että tämä tuntuu sinusta hyvin oudolta, kuten se tuntui myös minusta. Kun valo levittäytyi … Minä kiihdyin ja nousin tuolista, mutta kun katsoin ylös, niin siellä riippui suuri tähti. Siinä ei kuitenkaan ollut viittä sakaraa, kuten tähdessä yleensä, vaan se näytti enemmän tulipallolta tai valolta, joka loisti alaspäin lattian yllä. Juuri silloin kuulin jonkun kävelevän lattian poikki, mikä hätkähdytti minua uudelleen, koska tiesin, ettei ketään olisi tulossa paitsi minä itse. Sitten näin miehen jalat  tulevan valon läpi minua kohti. Hän osoittautui mieheksi, joka inhimillisin painomitoin painaisi noin 90 kiloa, pukeutuneena valkeaan viittaan, sileäkasvoinen, parraton, tummat harteille ulottuvat hiukset, melko tumma iho, hyvin miellyttävä ulkonäkö ja tullen lähemmäksi hänen silmänsä kohtasivat katseeni. Nähdessään, kuinka peloissani olin, hän alkoi puhua. ”Älä pelkää, minut on lähetetty kaikkivaltiaan Jumalan läsnäolosta kertomaan sinulle, että sinun erikoinen elämäsi ja väärinkäsitetyt tiesi ovat olleet osoitukseksi, että Jumala on lähettänyt sinut viemään parantamisen jumalallista lahjaa maailman ihmisille. JOS OLET VILPITÖN JA VOIT SAADA IHMISET USKOMAAN SINUUN, NIIN MIKÄÄN EI VOI KESTÄÄ SINUN RUKOUKSESI EDESSÄ, EI EDES SYÖPÄ” ….hän kertoi minulle monia asioita, joille ei ole tilaa tässä. Hän kertoi minulle, kuinka pystyisin tunnistamaan sairauksia värinöiden kautta kädelläni. Hän poistui, mutta olen nähnyt hänet useita kertoja sen jälkeen. Hän on ilmestynyt minulle ehkä kerran tai kahdesti kuuden kuukauden aikana ja on puhunut kanssani. Muutamia kertoja hän on ilmestynyt näkyvästi muiden läsnä ollessa. En tiedä, kuka hän on. Tiedän vain, että hän on Jumalan sanansaattaja minulle. 22

Pian tämän kohtaamisen jälkeen Branham’in palvelutehtävä parantajaevankelistana alkoi ja hänestä tuli nopeasti jonkinlainen sensaatio. Branham’in toiminnasta tuli katalyytti toisille parantajaevankelistoille, joita nousi tuohon aikaan, kuten Oral Roberts ja T. L. Osborn. Bill Randles kirjoittaa:

Branham’in toiminta ei ollut yhtään vähempää kuin hämmästyttävää. Olen nähnyt siitä videonauhoja. Eräs oli tietty Full Gospel Business Men’s Fellowship’in kokous 1950-luvun puolivälissä. Branham ja yleisö ilmeisesti odottivat ihmeparantamispalvelun alkamista. ”Tehän tiedätte, mitä minä odotan; Herran enkeliä, en voi aloittaa ilman häntä.” Vihdoin hän sanoi tähän tapaan: ”Nyt hän on täällä” ja ihmeparantaminen alkoi. Rauhallisesti hän kutsui ihmisiä yleisöstä, kertoi heille heidän sydäntensä salaisuuksia, ruumiidensa sairauksia, mitä lääkäri oli sanonut, mitä he sanoivat vaimoilleen edellisenä iltana ja sitten tyynesti julisti heidät terveiksi. Ja usein he sitä olivatkin! Tosiasiassa Branham’ilta kysyttiin kerran olivatko hänen ihmeensä Pyhän Hengen tekemiä, johon hän vastasi: ”Ei, minun enkelini tekee ne.” Ihmiset, jotka tunsivat Branham’in, ovat kaikki yksimielisiä ainakin kahdessa asiassa. Yksi on hänen nöyryyttä ja sääliä osoittavat luonteen piirteensä. Branham’ilta puuttui liioittelu ja mainostaminen kertakaikkiaan. Toinen asia, josta kaikki olivat yhtä mieltä, oli hänen ehdoton tarkkuutensa tiedon ja viisauden sanoissa. Edesmennyt Ern Baxter (yleisesti tunnettu yhtenä Fort Lauderdale’n viidestä 1970-luvun  paimennusjohtajasta) oli opettaja, joka matkusteli Branham’in kanssa muutamia vuosia. Baxter on esittänyt kommentin, ettei hän koskaan kuullut Branham’in antavan epätarkkaa tiedon sanaa kenellekään. Ja Branham palveli kymmeniä, kenties satoja tuhansia ihmisiä! … Voisin jatkaa ja jatkaa Branham’ista, sillä hänen elämänsä ja toimintansa oli hämmästyttävää. Tyynesti ja harkiten hän vaikutti uskomattomia paranemisia ja vapautumisia. Uudelleen ja uudelleen hän kertoi ihmisille heidän nimensä, osoitteensa, keskustelunsa, ongelmansa, sairautensa, joskus syntinsä, ystävänsä jne. hengen kautta täydellisen tarkasti! Oli myös uskomattoman dramaattisia kohtauksia, kun raivoavat mielipuolet yrittivät käydä käsiksi Branham’iin, syytäen rienauksia ja uhkauksia, mutta pystymättä todella tekemään muuta kuin joko väistymään tai katumaan ja kaikki suuren yleisön edessä. Helluntailaiset eivät koskaan ole nähneet mitään tällaista, ei ennen eikä sen jälkeen! Vielä tänä päivänä helluntailainen media nostaa häntä ylös kunnioituksella. 23

Branham'in kautta todella toimi jokin suuri hengellinen voima, mutta oliko se Jumalan voima vai hänen henkioppaansa, hänen "enkelinsä" voima. Branham'in itsensä mukaan se oli hänen "enkelinsä", joka teki sen eikä Jumala. Ilman "enkelinsä" läsnäoloa vierellään, Branham näytti olevan voimaton ja kykenemätön tekemään juuri mitään. Alfred Pohl'in ja David W. Cloud'in mukaan:

Eräänä iltana juuri ennen kokouksen alkua Branham sanoi tulkilleen: "Älä seiso minun oikealla puolellani, koska minun enkelini seisoo siinä." Branham kuvaili enkeliä voimakasrakenteisena miehenä, jolla oli tummat hiukset ja kädet puuskassa. Enkeli seisoi Branham'in vieressä ja mitä tahansa hän sanoikaan, Branham'in oli toteltava. Branham sanoi, että enkeli oli hänen kanssaan päivällä ja yöllä ja ilman häntä Branham'illa ei ollut mitään arvovaltaa saarnassaan ... Kurt Koch vahvistaa "sen tosiasian, että Branham'in enkeli oli spiritistinen eikä Jumalan enkeli." Hän esittää kertomuksen naisesta, jonka lanko, vaikka oli saarnamies, oli sekaantunut okkultismiin, spiritistisiin kokouksiin ja taikuuteen. Kun Branham esiteltiin hänelle ensi kerran, Branham sanoi spontaanisti: "Te olette juuri kuin minun enkelini, joka ilmestyy minulle joka päivä." Salaperäinen spiritistinen saarnamies pelotti kristittyjä, jotka tunsivat hänet ... Me uskomme, että Branham oli demonihenkien vaikutuksen alainen. Se orjuus, jossa hän eli, oli okkultismin orjuutta. Hänen voimansa olivat ennustajan voimia. Hänen parantavat voimansa olivat okkulttisia. Häntä piinaavat äänet, värähtelyt ja turvotukset hänen kädessään, valot, tulipallot, joiden sanotaan tanssineen huoneessa joidenkin hänen parantamiskokoustensa aikana, hänen kokemansa täydellinen uupumus kokoustensa jälkeen -- tämä kaikki on osoitusta okkulttisista voimista ja tästä Jumalan miehet yrittivät varoittaa häntä. Itse asiassa, kun Branham tapasi ennustajia, he jopa sanoivat hänelle, että yliluonnolliset voimat vaikuttivat häneen: "Mikä sai minut pelkäämään enemmän kuin milloinkaan, oli, että joka kerran, kun kohtasin ennustajan, he havaitsivat, että jotakin oli tapahtunut ja se  ... melkein tappoi minut. Eräänä päivänä esimerkiksi kuljimme serkkujeni kanssa karnevaalikentän poikki ja me olimme vain kuljeskelevia poikia. Siispä siellä oli pieni ennustaja (nainen) istumassa yhdessä noista teltoista ... hän sanoi: "Sinä siellä, tulepas tänne hetkeksi!" Ja kolme meistä pojista kääntyi ympäri. Ja hän sanoi: "Sinä, jolla on raidallinen villapusero." (se olin minä) ... ja tulin esiin ja sanoin: "Kyllä rouva, mitä voin tehdä teille?" Ja hän sanoi: "Sano, tiedätkö sinä, että sinua seuraa valo? Sinä olet syntynyt määrätyn merkin alla." Minä sanoin: "Mitä te tarkoitatte?" Hän sanoi: "Sinä synnyit määrätyn merkin alla. Valo seuraa sinua. Sinä olet syntynyt jumalallista kutsua varten." Branham kertoo muista tapauksista, joissa ennustajat kertoivat hänelle samanlaisia asioita. Hän sanoi: ”Joka kerran, kun joudun kohtaamaan jonkun heistä, käy juuri niin. Sitten saarnamiehet sanovat. ”Se on paholainen, se on paholainen!” Tämä on surullinen tarina. On liian paha, että Branham ei kuunnellut viisaita ääniä, jotka varoittivat häntä, että kohtaamiset olivat demonisia. On liian paha, että Branham ei kuunnellut Raamattua. Kuten on käynyt selväksi, hän ei kuunnellut viisautta. Sen asemesta hän antoi demonisten voimien kontrolloida elämäänsä ja hän vuorollaan johti suuret joukot toisia kaikenlaiseen harhaan ja hämminkiin. 24

Entä William M. Branham’in opetus? Millaista harhaa ja hämminkiä hän kylvi Kristuksen ruumiiseen? Olemme jo todenneet, että Branham hylkäsi kolminaisuusopin. Mutta tämä oli vain yksi lievemmistä hänen oudoista ja harhaoppisista opeistaan. Seuraavassa muutamia muita oppeja, joita William M. Branham opetti:

1 Oppi, että Jumalan sana on annettu kolmessa muodossa: Eläinrata (Zodiac), Egyptin pyramidit ja kirjoitetut kirjoitukset. Myös Franklin Hall, kuten olemme nähneet, kannatti Zodiac-teoriaa.

2 Oppi ”käärmeen siemenestä”, joka perustuu hänen tulkintaansa Genesiksen jakeesta 3:13, jossa Eeva sanoo Jumalalle: ”Käärme petti minut ja minä söin.” Branham väitti, että sana, joka on käännetty ”petti” merkitsi ”vietteli.” Hän siis väitti, että Saatana vietteli Eevan ja sen seurauksena syntyi Kain! Branham’in mukaan paha on siitä lähtien siirtynyt sukupolvelta toiselle naisten kautta. Ilmeisesti Branham’illa oli jonkinlaisia ongelmia naisten kanssa. Eräässä saarnassaan hän sanoi:

Mutta muistan, kun isäni keitti viinaa. Minun piti olla siellä ulkona veden ja kaman kanssa ja nähdä nuoria rouvia tuskin 17-18 ikäisiä juovuksissa samanikäisten miesten seurassa, kuin minä nyt. Heidän täytyi selvittää naiset ja antaa heille mustaa kahvia saadakseen heidät koteihinsa keittämään miehillensä illallista. Ja voi, minä sanoin jotenkin tähän tapaan … tämä oli minun kommenttini silloin: ”HE EIVÄT OLE SEN HYVÄN PUHTAAN LUODIN ARVOISIA, JOLLA HEIDÄT PITÄISI AMPUA.” Juuri niin, ja minä vain vihasin naisia. Juuri niin, ja minun juuri täytyy valvoa jokaista tekoani nyt, etten enää ajattelisi samoin. 25

1 Branham myös väitti, että seitsemän seurakunnan enkelit (Ilm. 2. ja 3. luvut) olivat tosiasiassa miehiä, jotka Jumala lähetti eri aikoina seurakunnalle kautta historian antamaan sille ilmestyksen Jumalalta johtamaan sitä tulevaisuuteen. Branham opetti, että hän itse oli seitsemännen eli laodikealaisen seurakunta-ajan enkeli. Tämä väite on jopa hänen hautakivessään.

Tässä on vain jälleen toistettava Tricia Tillin’in tunteita koskien Franklin Hall’ia suhteessa tähän mieheen nimeltä Branham ja hänen outoihin oppeihinsa! On ihmeteltävä, kuinka Hengellä täytetyt ihmiset eivät pysty erottamaan tämän miehen elämän ja palvelutyön okkulttista luonnetta. On traagista, että voi vetää vain yhden johtopäätöksen, että keskiverto kristitty Branham’in päivinä oli raamatullisesti yhtä lukutaidoton kuin kristityt tänäkin päivänä. Kuinka sitä muutenkaan voi selittää? Paitsi kenties että hengellisten lahjojen ja kokemusten, merkkien ja ihmeiden  nälkä, saa aivan liian monet Jumalan kansasta heittämään varovaisuuden ja arvostelemisen tuuleen ja menemään ”virran mukana.” Kuten he sanovat tänä päivänä: ”Anna mennä vain ja anna Jumalan toimia”. Muista mitä Herramme sanoi: ”Paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä.” Tämä sama valmius hyväksyä mikä tahansa oppi, vaikka kuinka epäraamatullinen ja outo, kunhan vain ”merkit ja ihmeet seuraavat”, joka pitää otteessaan tämän päivän seurakuntaa, näyttää saaneen ensimmäisen kerran otteen seurakunnasta 1940-luvun lopulla. Tänä päivänä tilanne on ryöstäytynyt hallinnasta. Helluntailaiset ja karismaattiset kristityt eivät enää näytä välittävän, mikä on voiman lähde, kunhan vain jonkinlainen yliluonnollinen voima ilmenee. Rodney Howard-Browne, joka on sanonut olevansa “Pyhän Hengen viinuri”, julistaa:

…. Kun herätys tulee, voit nähdä seuraavia kolmenlaisia ilmiöitä kokouksissa: (1) Pyhästä Hengestä, (2) Lihasta ja (3) Paholaisesta. Minä kuitenkin olen mieluummin kirkossa, jossa paholainen ja liha ilmenevät kuin kirkossa, jossa ei tapahdu mitään, koska ihmiset ovat liian peloissaan ilmaistakseen yhtään mitään … älkää olko siitä huolissanne. Ja jos paholainen ilmenee, niin älkää murehtiko siitäkään. Iloitkaa, että edes jotakin tapahtuu! 26

Älkää murehtiko, jos se on paholainen, kunhan vain jotakin tapahtuu! Kuinka typerä ja kyvytön erottamaan voikaan Jumalan kansa olla? Tällainen asenne on parhaimmillaankin holtittomuutta ja pahimmassa tapauksessa verrattavissa hengelliseen itsemurhaan. Kuitenkin se näyttää olevan enemmistön asenne helluntailaisten ja karismaattisten keskuudessa tänä päivänä. Larry Thomas, helluntailainen ystäväni, on sanonut:

Kun Jimmy Swaggart piti ristiretkeänsä Etelä-Amerikassa vuodenvaihteessa 1986-1987 valtavalla stadionilla Argentiinassa, niin 80000 ihmistä täytti stadionin joka ilta ja ylistyksen aikana, saarnan aikana, siellä oli kirjaimellisesti satoja ihmisiä tuossa seurakunnassa, jotka alkoivat nauraa hysteerisesti ja heittäytyivät alas maahan. He ulvoivat kuin koirat, he haukkuivat kuin koirat, he karjuivat kuin leijonat, he saivat aikaan kaikenlaisia villejä ääniä ja kun nämä oudot asiat alkoivat tapahtua, niin vahtimestarit menivät ja hillitsivät heitä fyysisesti, veivät heidät katsomon uskopuolelle telttaan ja he ajoivat paholaisen ulos heistä. Mutta nyt, jos teet samaa, niin se on osoitus, että Pyhä Henki on tekemässä jotakin sinun elämässäsi. 27

Pidän hyvin mielenkiintoisena ja valaisevana, että John Arnott, Toronto Airport Vineyard’in pastori sai ”voitelunsa” herätystä varten vuonna 1993 Argentiinassa. 28

Niin sanotut “herätykset”, joita tapahtuu sellaisissa paikoissa kuin Toronto ja Pensacola (tähän voisi lisätä Seinäjoen ja Tampereen. Suom.huom.) eivät ole mitään muuta kuin sen ”herätyksen” jatkumista, joka puhkesi North Battleford’issa, Saskatchewan’issa vuonna 1948 ja joka tuli tunnetuksi nimellä “The Latter Rain (Myöhäissade)” tai “The New Order of the Latter Rain (Myöhäissateen uusi järjestys).” Monet samat epäraamatulliset ja oudot opit ja kokemukset, jotka tulivat Latter Rain-liikkestä, tulevat uudelleen esiin tämän päivän ”herätyksissä.” William M. Branham ja Franklin Hall olivat innoituksen päälähde tälle “uudelle asialle”, joka tuli esiin North Battleford’ista ja levisi nopeasti läpi koko helluntailaisen maailman. Nämä kaksi miestä olivat pilviä, jotka saivat aikaan ”Myöhäissateen” ja minä luulen, että voidaan oikeutetusti sanoa, että nämä kaksi okkultismin vaikuttamaa yksilöä ovat Juudan profetian täyttymys. He olivat todellakin ”vedettömiä pilviä.”

Vaikka Branham’in suosio hiipui jonkin verran 1950-luvun lopulla ja 1960-luvulla, johtuen hänen sitoutumisestaan kummallisiin oppeihin, häntä pidettiin ja edelleen monet helluntailaiset/karismaattiset johtajat edelleen pitävät suurena Jumalan miehenä. Paul Cain, ”Kansas City’n profeetta”, joka toimi yhdessä Branham’in kanssa, on kutsunut häntä ”kaikkien aikojen suurimmaksi profeetaksi.” 29  Bill Randles kirjoittaa William M. Branham’ista ja hänen perinnöstään:

Mikä on tämän miehen merkitys tänä päivänä? William Branham on meille tärkeä, koska hän edustaa tienristeystä, jossa helluntaiseurakunnat seisoivat 1940-luvun lopulla ja johon laajempi seurakunta on tulossa nyt. Toiset profeetat tekevät uskomattomia merkkejä ja ihmeitä. Ihmiset saavat ”kosketuksen” ja monissa tapauksissa ”hyviä asioita” tapahtuu. Tulee profetioita, jotka osoittautuvat tarkoiksi ja monet parantuvat ”sisäisistä vammoista” ja ”sielun haavoista.” Kysymys kuuluu, onko heidän opetuksillaan väliä? Pitäisikö meidän tuomita opin perusteella? Tai ilmiöiden perusteella? Olemme jälleen vastakkain 5.Moos.13:1-5 kanssa. Mitä me teemme? Kuinka voi tuomita merkkejä ja ihmeitä? Kurt Koch, saksalainen kirjailija ja okkultismin asiantuntija, kirjoitti Branhamin menetelmistä kirjassaan ”Occult A-B-C”, käsitellessään englantilaista spiritistiä Harry Edwards’ia: ”Edwards on tehnyt selväksi toimintansa spiritistisen luonteen sanomalla: ’Kun enkelini eivät ole läsnä, minä en voi parantaa.’ Tässä voidaan nähdä mielenkiintoinen yhtäläisyys William Branham’in parantamistoimintaan … toinen todistus on se tosiasia, että ei Edwards eikä Branham kyennyt suorittamaan parantamisia ollessaan kasvotusten uudestisyntyneiden kristittyjen kanssa, jotka olivat alistaneet itsensä Kristuksen suojelukseen … kun hän (Branham) puhui … yleisön joukossa oli useita uskovia - minut (Koch) mukaan lukien - jotka rukoilivat tähän tapaan: ’Herra, jos tämän miehen voima on sinusta, niin siunaa ja käytä häntä, mutta jos parantamislahjat eivät ole sinusta, niin estä häntä.’ Mikä oli tulos? Molemmissa tilanteissa Branham sanoi lavalta: ’Täällä on häiritseviä voimia, en voi tehdä mitään.’” (Occult A-B-C, Kregel Publications, Kurt Koch, sivu. 235) Olen vakuuttunut, että helluntailiike seisoi tienhaarassa Branham’in suhteen - tuomitsisimmeko harhaopin uskollisina evankeliumin totuudelle? Vai katsoisimmeko sitä pragmaattisella tavalla ja sanoisimme, ”Katsokaa joukkoja! Hän tuo ihmiset Jumalalle! Kuinka tämä voisi olla Saatanasta? Parantaisiko Saatana? Me olemme kerjänneet Jumalalta merkkejä ja ihmeitä, ja nyt niitä on!  Hänen arvostelijansa eivät ole mitään, he eivät saa aikaan mitään, tuskin he ovat edes Hengellä täytettyjä, ei voitelua, vain arvostelua.” Myös Torontossa sanotaan: ”Joillakin on enemmän uskoa Saatanan kykyyn pettää, kuin Jumalan kykyyn siunata.” Vaikka epäilemättä oli moniakin Branham’in harhaoppeja vastustavia ääniä, niin yleensä Branham nautti suurta suosiota todella vaikutusvaltaisten helluntaijohtajien taholta. (Vielä tänä päivänä, kuten tiedät, monet pitävät häntä profeettana ja merkkien ja ihmeiden liikkeen pioneerina.) On totta, että hänen kuolemansa aikaan hänen suosionsa oli hiipumassa, kun hänen väärä opetuksensa kävi ilmeisemmäksi, mutta Jumalan ilmestyslapsi-liike (Manifested Sons of God Movement) ja myös suuri osa kristillistä mediaa ja jopa nykyiset ”ihmejärjestöt (miracle ministries)” ja karismaattiset johtajat syvästi kunnioittavat häntä ja monissa tapauksissa haluavat jäljitellä häntä.” 30
 
Joulukuun 18. päivänä vuonna 1965 William Marion Branham oli matkalla Arizona’an, kun rattijuoppo törmäsi hänen autoonsa. Maattuaan koomassa kuusi päivää William Marion Branham kuoli jouluaattona vuonna 1965. Uskolliset seuraajat uskoivat, että hän nousisi kuolleista, joten he lykkäsivät hänen hautajaisiaan useita päiviä. He odottavat edelleen!
 
 

LUKU 2

UUSI ASIA
 

Silloin muutamat kirjanoppineista ja fariseuksista vastasivat hänelle sanoen: "Opettaja, me tahdomme nähdä sinulta merkin". Mutta hän vastasi heille ja sanoi: "Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin profeetta Joonaan merkki. (Mt. 12:38,39)

En usko, että se oli vain sattuma, että liike, josta oli tuleva viimeisten päivien ”luopumuksen” työkalu, synnytettiin samana vuonna, jona Israel tuli valtioksi jälleen, kuten profeetat ja meidän Herramme olivat ennustaneet. Tämä liike (johon AOG tuli viittaamaan nimellä ”Myöhäissateen Uusi Järjestys, The New Order Of The Latter Rain”) synnytettiin North Battleford’issa, Saskatchewan’issa, Sharon’in Orpokodissa ja kouluissa -  työ, jonka oli perustanut pastori Herrick Holt seurakunnasta nimeltä North Battleford Church of the Foursquare Gospel.

Pastori Holt’in työhön siellä liittyi syksyllä 1947 kanadalainen PAOC:n (Pentecostal Assemblies of Canada) pastori George Hawtin. Hawtin oli aloittanut Bethel Bible Institute’n  vuonna 1935 Star City’ssä, Saskatchewan’issa vain kahdeksan oppilaan kanssa. Vuonna 1937 instituutti muutti Saskatoon’iin. Richard M. Riss’in mukaan:

Asuntolat olivat vuokrattuja, vaikka vuonna 1939 kampus Avenue A North’illa Saskatoon’issa olikin ostettu. Kiinteistöt, mukaan lukien vuonna 1942 ostetut lisärakennukset, tulivat Pentecostal Assemblies of Canada’n omistukseen vuonna 1945, jotta koululla olisi täysi arvostus helluntaiseurakuntien raamattukouluna … koulun johtokunnan muodostivat George Hawtin (koulun johtaja), P.G. Hunt, ja Kanadan helluntaiseurakuntien aluejohtaja. 31

Näyttää kuitenkin, että oli tietty määrä jännitystä Hawtin’in ja PAOC: n välillä koskien instituutin hallintoa. Kerrottiin, että jotkin opeista, joita opetettiin, olivat kiistan alaisia ja oli epäilyksiä koskien Hawtin’in ja Hunt’in sitoutumista koulun korkeaan tasoon (scholastic excellence). Richard Riss kirjoittaa:

Vuonna 1947 vaadittiin George Hawtin’in eroa, koska jotkut Pentecostal Assemblies of Canada’n virkamiehet tunsivat, etteivät saaneet häntä yhteistyöhön. P.G. Hunt erosi myötätunnosta. 32

Larry Thomas’in mukaan:

Saskatoon’in aluejohdon asenne instituutin opettajakuntaa kohtaan hyväksyttiin kesäkonferenssissa 1947 ja pahennuksen aiheuttajat jättivät instituutin ja muuttivat North Battleford’iin Saskatchewan’iin… 33

North Battleford’issa Hawtin ja Hunt liittyivät Herrick Holt’in työhön Sharon Orphanage and Schools’issa. Seitsemänkymmentä oppilasta jättivät Bethel Bible Institute’n ja seurasivat johtajaansa North Battleford’iin. Ei mennyt kauan sen jälkeen, kun Hawtin ja Hunt olivat liittyneet Holt’iin, kun alkoi tapahtua.

Richard Riss’in mukaan:

North Battleford’issa tapahtui merkittävää kehitystä. Milford Kirkpatrick, George Hawtin’in lanko ja Ern Hawtin, George Hawtin’in veli liittyivät pian työhön  Sharon’issa. Cornelius J. Jaenen’in mukaan orpokotityö oli tullut toissijaiseksi Holt’ille ja hän ryhtyi kampanjaan saarnata niin kutsuttua ”Uutta Asiaa” niihin aikoihin, kun Hawtin ja Hunt olivat tulleet mukaan. Jaenen’in mukaan Holt’in saarnaama ”Uusi Asia” oli viittaus Raamatun paikkaan Jes.43:18,19: ”Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan.” Holt oli saarnannut, että Jumala aikoi tehdä uutta em. Raamatun kohdan perusteella. Sen mukaisesti ilmestys oli vielä tuleva. Jaenen on jäljittänyt idean ”Uudesta Asiasta” Los Angeles’in ”Maailmanlaajuiseen telttakokoukseen (World Wide Camp Meeting)” vuonna 1913. Los Angeles’in Belvedore Tabernacle’n pastori George B. Studd’in johtama ryhmä väitti saaneensa ilmestyksen uudesta asiasta … pastorikautensa kahdeksan vuoden aikana George B. Studd käytti suuren omaisuutensa ulkomaanlähetysten tukemiseen ja jatkoi tämän ”Uuden Asian määritelmän epämukavaa etsintää.” 34

Kun alamme etsiä Jumalaa tehdäksemme jotakin “Uutta Asiaa”, jotakin “asiaa”, jota ei ole ilmoitettu meille Raamatussa, niin me asetamme itsemme alttiiksi väkevälle eksytykselle ja annamme paikan paholaiselle! Raamatun sana on selvä - Jumala on näinä viimeisinä päivinä puhunut meille poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Koska Raamatun kaanon tuli valmiiksi apostolien ja meidän Herramme kirjoituksista, niin ei ole ollut eikä tule olemaan mitään ”uutta” ilmestystä Jumalalta. Raamattu tekee tämän täysin selväksi varoituksin kirjoitusten alussa, keskellä ja lopussa - varoittaen ottamasta pois tai lisäämästä mitään siihen Jumalan ilmoitukseen, joka sisältyy Raamattuun:

”Kaikkea, mitä minä käsken, noudattakaa tarkoin. Älkää siihen mitään lisätkö älkääkä siitä mitään ottako pois.” (5.Moos.12:32)

”Jokainen Jumalan sana on taattu; hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat. Älä lisää hänen sanoihinsa mitään, ettei hän vaatisi sinua tilille ja ettet valhettelijaksi joutuisi.” (Snl.30:5-6)

”Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan;  ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu.” (Ilm.22:18-19)

Näihin voisi varmasti vielä lisätä Jesajan kehotuksen, ”Pysykää laissa ja todistuksessa!" Elleivät he näin sano, ei heillä aamunkoittoa ole.” Ja monta muuta paikkaa. Periaate on, että jos Jumala antaa ihmisille tänä päivänä jonkin ilmoituksen, niin tuo ilmoitus on täydellisesti sopusoinnussa sen ilmoituksen kanssa, jonka Hän on jo antanut ”kerran kaikille” sanassaan. Jos se ei ole, niin se ei ole Jumalasta. Tämä ”uuden asian” tai ”uuden ilmoituksen” kaipaus tuo mieleen erään pakanafilosofin, jonka Paavali kohtasi Mars-kukkulalla sekä varhaiset gnostilaiset harhaoppiset:

”Sillä ateenalaisilla ja siellä oleskelevilla muukalaisilla ei kenelläkään ollut aikaa muuhun kuin uutta puhumaan ja uutta kuulemaan.” (Apt.17:21)

R. C. Sproul kirjoittaa:

Gnostilaiset ovat saaneet nimensä käsityksestään ilmoituksesta. Sana gnosis on kreikkaa ja tarkoittaa tietoa. Monesti gnostilaiset harhaoppiset eivät suoraan hyökänneet apostoleja tai kirjoitusten apostolista opetusta vastaan. Itse asiassa monet heistä väittivät olevansa aitoja, Raamattuun uskovia kristittyjä. He eivät hyljänneet Raamattua, heillä oli vain Raamatun lisäksi tiedon tai ymmärryksen lähde, joka oli Raamatun tietoa ylempänä tai ainakin tuolla puolen. Gnostikot olivat ”niitä, joilla oli tieto.” Heidän tietonsa ei ollut johdettu Raamatun älyllisestä ymmärtämisestä eikä empiirisestä tutkimuksesta, vaan se oli mystistä, suoraa ja välitöntä. Jumala ”paljasti” yksityisiä, intuitiivisia oivalluksia niille, joilla oli, ei yhtään vähäisempi, kuin jumalallinen arvovalta. 35

Jumala ei tänä päivänä anna mitään “uusia ilmoituksia” ihmisille. Eikä hän myöskään tee mitään ”uusia asioita” maan päällä. Jokainen ”asia”, jokainen kokemus tai tieto, joka Jumalalla on kansaansa varten, löytyy Raamatusta. Jokainen kokemus tai tieto, joka ei löydy sen sivuilta, ei ole Jumalan kansaa varten. On kyllä hengellisiä lahjoja, oikeita hengellisiä lahjoja - ilmestyslahjoja, kuten viisauden sanat, tiedon sanat ja profetia, joiden uskon olevan aivan yhtä oikeita seurakunnalle tänä päivänä, kuin ne olivat apostolien ajan seurakunnalle. Olen nähnyt nämä lahjat toiminnassa seurakunnassa ja olen kokenut joitakin niistä itse ja ne ovat kaunis asia sekä katsella että kokea. Hyvin rakentavia. Kuitenkin jos näiden lahjojen kautta tulevat ilmoitukset ylittävät, tai ovat ristiriidassa, tai lisäävät, tai ottavat jotakin pois Raamatun sisältämästä Jumalan ilmoituksesta, niin silloin ne ovat vain väärennöksiä. Sellaisia kokemuksia, kuin “hengestä kaatuminen (slain in the spirit)”, “pyhä nauru (holy laughter)”, “hengestä juopuminen (drunkenness in the spirit)” ja useimmat muut ilmiöt, joita esiintyy ns. ”herätyksissä” Torontossa, Pensacolassa ym. paikoissa, ei voida löytää Raamatusta. Näiden ”herätysten” johtajat tietävät tämän täydellisesti - ja ovat enimmäkseen lakanneet yrittämästä puolustaa itseään Raamatulla. Tricia Tillin kirjoittaa:

John Wimber tuli kveekareista. Siksikö hänellä on jälkiä uskosta sisäisen ilmoituksen ylemmyyteen kirjoitettuun sanaan nähden? Kirjassaan Evangelism Wimber selittää: “Jumala käyttää kokemuksiamme osoittaakseen meille, mitä Hän opettaa meille Raamatussa monesti kaataen tai muuttaen oppimme ja maailmankuvamme perustekijöitä.” Seuraavassa lainaus kirjasta Testing the Fruit of the Vineyard, kirj. John Goodwin, Calvary Chapel’in entinen pastori, San Jose: “Wimber’in yleinen väite on, että ‘Jumala on suurempi kuin Hänen sanansa.’ Tämä tarkoittaa kahta asiaa. Ensiksi, että Raamatun ulkopuolisissa lähteissä on olennaista totuutta ja toiseksi, että niitä ilmiöitä, joita Vineyard-seminaarien ja seurakuntatilaisuuksien kävijät kokevat, ei tarvitse perustella Raamatulla. Wimber’in mukaan ne voivat olla ristiriidassa Jumalan sanan kanssa ja silti olla ’Herralta’” 36

Bob Hunter lainaa Jack Deere’ä, (Toronto Airport Vineyard, November 20, 1994):

… Miksi Jumala sallii tämän kaltaista ja muuta, mitä olemme nähneet tällä viikolla? Miksi Hän tekee sen? 1.Kor. 1:26: ”Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään.” Yritäpä selittää jotakin tästä. Minä yritin tehdä sitä Raamatulla. Minä yritin sanoa, ”… ihmiset kaatuivat Jeesuksen läsnäolossa ja Daniel vapisi ja sairastui näkynsä jälkeen luvuissa 7 ja 8 ja sitten Johannes, joka kaatui Ilmestyskirjassa.” Se ei ole sama asia, kuin näemme tänä iltana. Et voi selittää tätä Raamatusta … 37

Ja jos et voi selittää tätä Raamatusta, niin se ei ole Jumalasta - piste. Veljet North Battleford’issa asettivat itsensä hyvin hankalaan ja haavoittuvaan asemaan hengellisesti. Yhdistä tämä siihen odotuksen ilmapiiriin, joka kyllästi kokoontumiset ja on helppo nähdä, kuinka kypsiä petokselle he todella olivatkaan tuohon aikaan. Reg Layzell, Glad Tidings Temple’stä British Columbia’n Vancouverista, kirjoitti tästä ajasta:

Kaikkien niiden sydämissä, jotka kaipasivat Jumalaa oli huuto saada tuore kohtaaminen. Ne, jotka saarnasivat, kuten myös penkissä istuvat, tunsivat syvää kaipausta saada enemmän taivaasta. Monet palvelutehtävässä olevat ja myös virallista kantaa edustavat tunnustivat tämän ilmiön … Keskustelussa aluevalvojan kanssa tämä lausunto esitettiin virallisessa muistiossa: ”Väkemme tarvitsee uuden Jumalan kohtaamisen ja ilman sitä me menemme kaiken lihan tietä.” Ennen Jumalan vierailua luonamme maassa oli yleinen puute ja se tunnustettiin. 38
 

North Battleford’issa oli ehdoton odotuksen ilmapiiri, kun joukko odotti Jumalan paljastavan “uuden asian” heille. Tämä odotus tiivistyi sen jälkeen, kun useat ryhmästä osallistuivat William Branham’in parantamiskokouksiin Vancouver’issa. Sieltä palattuaan eräs ryhmän jäsen kirjoitti tämän artikkelin heidän uutislehteensä The Sharon Star”:
 

… Kaikilla historian suurilla vuodatuksilla on ollut merkittävät totuutensa. Luther’in totuus oli uskon vanhurskaus, Wesley’n pyhitys, baptistit opettivat Kristuksen premillenniaalista tulemusta. Missionary Alliance opetti jumalallista parantamista. Helluntailainen vuodatus on palauttanut Pyhän Hengen kasteen oikealle paikalleen. Mutta seuraavalle suurelle vuodatukselle tulevat nämä kaikki totuudet olemaan tunnusmerkillisiä ynnä sellainen kaikkien yhdeksän hengen lahjan osoitus, että maailma, EI EDES APOSTOLIEN AIKANA, ole koskaan todistanut mitään vastaavaa. Tämä herätys on oleva lyhyt ja on oleva viimeinen ennen seurakunnan tempausta. 39

Tässä näemme taas kerran - odotuksen, että jotakin tapahtuu, jokin “uusi asia”, jokin kokemus, joka on apostolien ja meidän Herramme kokemuksen ulkopuolella. Richard Riss’in mukaan:

Eräs Branham’in käyttämä menetelmä oli ajaa ulos demoni, jotta ihmeparantuminen tapahtuisi. Tämä yhteys demonin karkottamisen ja parantumisen välillä oli melko uusi käsite ihmisille tuohon aikaan. Cornelius J. Jaenen mainitsee, että Branham’in kätten päälle paneminen parantamiskokouksissaan sai Sharon’in ryhmän North Battleford’issa tekemään samoin omassa toiminnassaan. Jaenen kirjoitti: ”Pastori William Branham’in parantamiskokoukset olivat merkittävästi erilaisia verrattuna tavallisiin helluntailaistyyppisiin parantamistilaisuuksiin. Väitettyjä parantumisia ei saatu aikaan pastorin ja seurakunnan rukouksella vaan kätten päälle panemisella.” Tämä käsin tapahtuva parantamisen menetelmä aiheutti ankaraa arvostelua Kanadan helluntaiseurakuntien taholta … Kätten päälle panemisesta tuli myöhemmin suuri kiistakysymys hyväksyttyjen helluntaisuuntien ja vuoden 1948 herätyksen osallistujien välillä. 40

Toinen suuri vaikuttaja tähän aikaan North Battleford’in veljiin oli Franklin Hall’in opetus rukouksen ja paaston voimasta. Jälleen Richard Riss kirjoittaa:

Franklin Hall’in vaikutus North Battleford’in veljiin oli kiistaton. Ern Hawtin kirjoitti näin: ”Totuus paastosta oli yksi suuri perustekijä herätykselle. Vuotta aikaisemmin olimme lukeneet Franklin Hall’in kirjan  Atomic Power with God Through Fasting and Prayer. Aloimme välittömästi harjoittaa paastoa. Aikaisemmin emme olleet ymmärtäneet pitkien paastojen mahdollisuutta. Herätys ei koskaan olisi ollut mahdollinen ilman tämän suuren totuuden palauttamista rakkaan veljemme Hall’in kautta … jotkut paastosivat kolme päivää, jotkut seitsemän, jotkut kymmenen, jotkut kaksi viikkoa, jotkut kolme viikkoa, jotkut paastosivat 30 päivää ja eräs mies paastosi 40 päivää.” Milford Kirkpatrick raportoi, että ”… jotkut paastosivat kolme viikkoa ja eräs veli paastosi 42 päivää.” 41

Ennen kuin jatkan pitemmälle, haluaisin vastata vastaväitteeseen, joka todennäköisesti nousee monen mieleen juuri nyt. Tiedän sen, koska se nousi omaan mieleeni aikaisemmin. Se menee tähän tapaan: ”Veli, nämä ihmiset kaipasivat Jumalan kohtaamista - he paastosivat päiviä, jopa viikkoja! He rukoilivat ja etsivät Jumalaa vakavasti kohdatakseen Hänen Pyhän Henkensä - kuinka heidät olisi voitu pettää ja he olisivat saaneet toisen hengen? Eikö Jeesus sanonut, että jos me hartaasti pyytäisimme Jumalalta Pyhää Henkeä, Hän lähettäisi Hänet?”

Ja kuka teistä on se isä, joka poikansa häneltä pyytäessä kalaa antaa hänelle kalan sijasta käärmeen,  taikka joka hänen pyytäessään munaa antaa hänelle skorpionin? Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!" (Lk.11:11-13)

Pintaa katsoen tämä kuulostaa oikealta vastaväitteeltä. Jeesus lupaa tässä selvästi, että jos me etsimme Häntä hartaasti saadaksemme Pyhän Hengen, niin me saamme Pyhän Hengen, emmekä mitään väärennöstä, toista henkeä - käärmettä tai skorpionia. Siis kuinka nämä ihmiset North Battleford’issa olisivat voineet kohdata vietteleviä henkiä? Vastaus on, että he eivät voineetkaan - jos he todella etsivät Jumalaa saadakseen Hänen Pyhän Henkensä oikean ja raamatullisen kosketuksen. Mutta jos sinä etsit ”uutta asiaa”, ilmestystä tai kokemusta, joka on Jumalan Sanan ja apostolien kokemuksen ulkopuolella, niin sinä et enää pyydäkään leipää. Sinä olet ulkopuolella sen alueen, jolla Jumala toimii ja alueella, jolla toiset henget toimivat - okkultismin alueella! Sinä tosiasiassa pyydätkin Jumalalta skorpionia. Ja jos sinä jatkat skorpionin pyytämistä kyllin kauan, niin lopulta Jumala sallii sinun saada sellaisen - ja se voi pistää sinua.

Muista, mitä Jeesus sanoi, että “paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä”. Ja juuri tämä asia, ”merkin tavoitteleminen”, näyttää olevan korostuksena suuressa osassa helluntailiikettä vuodesta 1948 ja North Battleford’in ”herätyksestä” alkaen. Sharon Schools’in veljet joutuivat niin ”Uuden Asian” etsimisen vangitsemiksi, että unohtivat opiskelunsa kokonaan:

Päivä päivän jälkeen ja viikko viikon jälkeen luokat keskeytettiin ja opinnot lakkasivat, kun suuri rukouksen ja anomisen kuorma laskeutui yllemme. Sydämissämme me tiesimme, että Jumala oli tekemässä uutta asiaa seurakunnassa, mutta mitä se oli, sitä emme voineet kertoa. Joitakin rohkaisevia profetioita annettiin, joissa meitä kehotettiin etsimään Herran kasvoja. Joskus yritimme opiskella, mutta emme voineet jatkaa, halu rukoilla oli niin suuri. Siitä huolimatta luokat olivat kuivia ja rukous usein vaikeaa ja raskasta. 42

Vihdoin helmikuussa 1948 tuli suuri läpimurto:

Helmikuun 11. päivänä vuonna 1948 eräs raamattukoulun nuorista naisista profetoi sanoen että: ”Me olimme suuren herätyksen kynnyksellä ja meidän oli vain avattava ovi ja voisimme käydä sisälle.” Hänen profetoituaan George Hawtin nousi seisomaan ja rukoili anoen Jumalalta ja kertoen Hänelle, että Hän oli ilmoittanut meille, että me olimme suuren herätyksen aivan kynnyksellä ja että meidän täytyi vain käydä ovesta sisälle - mutta, George Hawtin sanoi: ”Isä, me emme tiedä, missä ovi on, emmekä me tiedä, kuinka käydä sisälle.” Hän jatkoi pyytäen Herraa osoittamaan heille, mitä Hän halusi heidän tekevän. 43

Seuraavana päivänä “herätys” alkoi. George Hawtin’in veli Ern kertoo:

Kolme rakennusta lentokentällä North Battleford’issa  Saskatchewan’issa, muodostivat Sharon’in orpokodin ja koulut sen alkuvaiheessa vuonna 1947 … noin kolmen kuukauden jälkeen herätys äkkiä alkoi suurimmassa luokassamme, jossa koko oppilasjoukko oli kokoontunut hartauden harjoituksiin … En koskaan unohda sitä aamua, kun Jumala tuli keskellemme tällä oudolla uudella tavalla. Jotkut oppilaat olivat Jumalan voiman alla lattialla, toiset olivat polvillaan palvoen ja ylistäen Herran edessä. Voitelu syveni, kunnes Jumalan pelko oli jokaisen päällä. Herra puhui yhdelle veljistä. ”Mene ja laske kätesi erään oppilaan päälle ja rukoile hänen puolestaan.” Kun hän epäili ja jahkaili, niin eräs sisarista [Mrs. Knutson], joka oli ollut Jumalan voiman alla, meni veljen luokse sanoen hänelle samat sanat ja nimeten saman oppilaan, jonka puolesta hänen tuli rukoilla. Hän meni totellen ja sai ilmestyksen koskien oppilaan elämää ja tulevaa tehtävää. Tämän jälkeen tuli pitkä ja yksityiskohtainen profetia Ern Hawtin’in kautta koskien niitä suuria asioita, joita Jumala oli tekemässä. Herätyksen malli ja monia sitä koskevia yksityiskohtia annettiin. Vielä tänä päivänä [Elokuu 1. 1949] voin muistaa profetian sisällön ja yritän toistaa joitakin asioita tässä siten, kuin ne puhuttiin … ” Nämä ovat viimeisiä päiviä kansani, Herran tulemus lähestyy ja minä toimin omieni keskellä. Hengen lahjat palautetaan minun seurakuntaani. Jos te tottelette minua, minä palautan ne heti. Mutta oi, minun kansani! Minä tahdon, että olette kunnioittavia minun edessäni kuten ei koskaan ennen. Ottakaa kengät jaloistanne, sillä maa, jolla seisotte, on pyhä. Jos sinä et kunnioita Herraa hänen huoneessaan, Herra tulee vaatimaan sen sinun kädestäsi. Älä puhu kevyesti asioista, joita olen tekemässä, sillä Herra ei pidä sinua syyttömänä. Älä juoruile näistä asioista. Älä kirjoita kirjeitä lähimmille ystävillesi siitä uudesta tavasta, jolla Herra toimii. Sillä he eivät ymmärrä. Jos sinä et tottele Herraa näissä asioissa, niin tiedä, että päiväsi päättyvät murheessa ja sinä menet varhain hautaan. Sinä olet totellut minua ja minä palautan lahjani sinulle ja minä tulen osoittamaan ajoittain niitä, joiden tulee vastaanottaa minun Henkeni. Heidät tullaan asettamaan profetian ja vanhinten (presbytery) kätten päälle panemisen kautta.” Välittömästi profetian jälkeen eräs sisar, joka oli Jumalan voiman alla, sai ilmestyksen kautta viiden oppilaan nimet, jotka olivat valmiita vastaanottamaan. Vanhimmat panivat kätensä heidän päällensä. Tämä menettely oli hyvin epäröivä ja epätäydellinen tuona aamuna, mutta kahden päivän Sanan tutkimisen jälkeen, nähdäksemme olimmeko Raamatun linjoilla, vallitsi suuri yksimielisyys ja Herra ilmestyi suuremmalla kirkkaudella päivä päivältä. Pian vastaanotettiin lahjojen näkyviä manifestaatioita, kun kandidaattien puolesta rukoiltiin ja tuloksena monet alkoivat parantua, kun parantamisen lahjoja vastaanotettiin. Päivä päivältä Jumalan kirkkaus tuli keskellemme. Suuri katumus, nöyrtyminen, paasto ja rukous vallitsivat jokaista. 44

Richard Riss kirjoittaa:

Koska North Battleford’in veljet onnistuivat jakamaan hengellisiä lahjoja kätten päälle panemisen kautta, ihmiset tulivat kaikkialta päästäkseen osallisiksi hengellisistä lahjoista, joita he olivat niin kauan rukoilleet … sanan ”presbytery” käyttäminen em. profetian asiayhteydessä ansaitsee erityistä huomiota. 1.Tim. 4:14 sanoo: ”Älä laiminlyö armolahjaa, joka sinussa on ja joka sinulle annettiin profetian kautta, vanhinten pannessa kätensä sinun päällesi.” Tässä Raamatun tapauksessa vanhimmat (presbytery) olivat tietyn paikallisen seurakunnan vanhimpia. North Battleford’in veljien tapauksessa kuitenkin näyttää, että kun he palvelivat muissa paikoissa oman paikkakuntansa ulkopuolella, he alkoivat puhua itsestään presbytery’nä ennemmin kuin vanhimpina (elders) sillä paikkakunnalla, jolla he olivat vierailemassa … 45

Samankaltaisuudet tämän “herätyksen” ja sen, joka puhkesi Torontossa vuonna 1994, ovat hätkähdyttäviä. Molemmat ”herätykset” alkoivat rakennuksissa lentokentän vieressä. Molemmat alkoivat, kun ihmiset ”kaatuivat, menettivät tajuntansa (falling out) Jumalan voiman alla”. Molemmissa tapauksissa on epäraamatullinen jonkin ”uuden asian”, ”uuden ilmestyksen” tai kokemuksen korostus puhkeamassa esiin. Molemmissa tapauksissa ihmisten täytyi matkustaa herätyksen keskukseen vastaanottamaan siunauksia henkilökohtaisen kosketuksen (kätten päälle panemisen) kautta tai herätyksen johtajien täytyi matkustaa ”jakamaan” siunausta - jälleen - kätten päälle panemisen kautta. Asia, joka eniten häiritsee minua tässä herätyksen alkamispäivänä  tulleessa profetiassa on ”Jumalan” vaatimus pitää se salaisena. Älä kerro ystävillesi, he eivät ymmärrä! Minä tunnistan tässä hengen tämän profetian takana vietteleväksi hengeksi, koska Jeesus ja apostolit eivät koskaan tehneet mitään salaa. He opettivat ja palvelivat aina julkisesti. Oli kyllä aikoja, jolloin Jeesus opetti opetuslapsiaan yksityisesti, mutta kun Hän teki sen, niin oli tarkoitus, että heidän tuli opettaa julkisesti, mitä Hän oli ensin opettanut heille yksityisesti. Jeesus itse julisti:

”Jeesus vastasi hänelle: ’Minä olen julkisesti puhunut maailmalle; minä olen aina opettanut synagoogissa ja pyhäkössä, joihin kaikki juutalaiset kokoontuvat, enkä ole salassa puhunut mitään. Miksi minulta kysyt? Kysy niiltä, jotka ovat kuulleet, mitä minä olen heille puhunut; katso, he tietävät, mitä minä olen sanonut.’” (Joh. 18:20-21)
 
Ei ollut mitään “salaista oppia”. Mitään ei tullut pidättää:

”Älkää siis peljätkö heitä. Sillä ei ole mitään peitettyä, mitä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi. Minkä minä sanon teille pimeässä, se puhukaa päivän valossa. Ja minkä kuulette kuiskattavan korvaanne, se julistakaa katoilta.” (Mt. 10:26-27)

Paavali kirjoitti:

”Suumme on auennut puhumaan teille, korinttolaiset, sydämemme on avartunut.” (2.Kor. 6:11)

Tämä taipumus opettaa salaisesti, opettaa salaista oppia, jonka vain hengellinen eliitti voi vastaanottaa, on ensimmäisen ja toisen vuosisadan gnostilaisten harhaoppisten tuntomerkki, eikä Herran ja Hänen apostoliensa. Pietari varoitti vääristä profeetoista, jotka nousevat opettaen salaisia oppeja:

”Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon.” (2.Piet. 2:1)

Se, mikä todella osoittaa tämän North Battleford’in ”herätyksen” väärennökseksi, on se epäraittiiden ja harhaisten oppien paljous, joka tuli siitä ja sen johdon kieltäytyminen katua, kun heitä nuhdeltiin. Alettiin opettaa, että Jumala tulisi palauttamaan apostolin ja profeetan virat seurakuntaan. Minä en halua vastustaa profetian lahjaa tämän päivän seurakunnassa, koska uskon, että hengelliset lahjat ovat meitä varten tänä päivänä. Näin on niin kauan, kuin niitä harjoitetaan Raamatun mukaisesti. Mielestäni on tärkeää, että ymmärrämme tarkasti millainen palvelutehtävä nykyajan apostolilla voisi olla. Haluaisin sanoa, että päällisin puolin myönnän, että meillä on nykyajan apostoleja seurakunnassa. Sana apostolihan tarkoittaa ”lähetetty”. Tietysti myönnän, että nykyajan lähetyssaarnaajat toteuttavat apostolien roolia, kun he lähtevät maailmaan täyttäen lähetyskäskyä ja perustavat seurakuntia. En kuitenkaan usko, että nykyajan apostolit (tai profeetat) saavat mitään ”uutta ilmoitusta” seurakunnalle Jumalalta. Kun Ilmestyskirja päättyy ja täyttää Raamatun kaanonin, niin seurakunta ei saa mitään uutta ilmoitusta Jumalalta - ei nykyajan apostoleilta eikä profeetoilta eikä keneltäkään. Tähän uskominen merkitsee antautumista petokselle ja harhalle. Näin juuri tapahtui ”Myöhäissateen Uudessa Järjestyksessä”.
 
Koskien apostolien ja profeettojen tehtäviä George Hawtin kirjoitti seuraavaa: ”Me olemme laskeneet kätemme tiettyjen miesten päälle, joille Jumala on antanut nämä palvelutehtävät ja jotka ovat saaneet siitä vahvistuksen profetian kautta ja meidän kätten päälle panemisemme kautta … me olemme laskeneet kätemme näiden miesten päälle ja tunnustaneet heidän apostolisen palvelutehtävänsä.” 46

Kuitenkin jotkut miehet, jotka veljet North Battleford’issa olivat ”tunnustaneet” apostoleiksi, lopulta tulivat toisiin ajatuksiin ja vetäytyivät heistä. Richard Riss’in mukaan:

Jopa henkilöitä, joita Sharon’in ryhmä alun perin suositteli apostoleiksi ja profeetoiksi, tuli järkiinsä ja erosi Sharon’ista. Heidän joukossaan oli Reg Layzell, joka sanoi: “Jumalan Henki teki sinusta Kristuksen ruumiin jäsenen ensimmäisessä telttakokouksessa. Ja vaikka sanoit, ettet ollut ruumiissa, sinä silti olit. Kukaan ihminen ei voinut panna sinua sisään tai ottaa ulos. Tässä on harha: He väittävät, että vain he voivat panna sinut sisään ja panna ulos.” 47

Osa “uutta ilmoitusta” oli, että nämä nykyajan apostolit ja profeetat aikoivat johtaa seurakunnan voittamaan kaikki vihollisensa. Seurakunnasta oli tuleva mahtava, valloittava armeija heidän palvelutehtävänsä kautta:

Henki laskeutui samanaikaisesti koko koulun päälle ja kaikki alkoivat profetoida yhdessä. Tätä mahtavaa osoitusta seurasi näky Jumalan lasten ilmestymisestä (manifestation of the sons of God) tämän armotalouskauden viimeisinä päivinä. Tämän mahtavan armeijan nähtiin valtaavan kaiken edessään olevan. Sairaudet ja taudit hävisivät ja kaikkien pahojen henkien nähtiin pakenevan Jumalan kansan voittoisan voiman edessä. 48

Eräs nainen jopa sanoi, että Jumala oli kutsunut hänet rakentamaan asevaraston Herran armeijan varustamiseksi.:

Mrs. Beall oli ollut Bethesda Missionary Temple’n pastori Detroit’issa, Michigan’issa jonkin aikaa, kun vuonna 1942 Herra käski häntä rakentamaan “asevaraston”- ja suuren sellaisen! Seurakuntaan, jota hän silloin paimensi, kuului 200-300 jäsentä ja asevarastoon, jonka Herra käski hänen rakentaa mahtuisi 3000 ihmistä. Mark Goodwin’in mukaan: ”Kun sisar Beall kysyi Herralta, miksi rakennusta kutsuttiin asevarastoksi, Hän sanoi, ’se on paikka, jossa sotilaat saavat varustuksensa.’” 49

Se mitä Kanadan helluntaiseurakunnat eniten vastustivat, oli kuitenkin se epäraitis ja epäraamatullinen korostus, jonka Myöhäissadeliike asetti vanhinten (presbytery) kätten päälle panemiselle. Vaikka AOG:n seurakunnat olivat harjoittaneet sitä jonkin verran, siitä tuli lähes pääasia Myöhäissadeliikkeessä. Richard Riss’in mukaan:

…Charles W. H. Scott, AOG:n aluevalvoja Michigan’issa, puhui Michigan’in saarnamiesten vuosittaisessa instituutissa Dearborn Gospel Tabernacle’ssa…Scott kuvaili uuden opin historiaa ja harhoja. Hän painotti erityisesti väärää profetian lahjan korostusta, Hengen lahjojen jakamista itsensä profeetoiksi ja apostoleiksi tehneiden kätten päälle panemisen kautta ja sitä tosiasiaa, että herätys ei loppujen lopuksi ollut ollenkaan uusi, vaan ennemminkin kirkkohistoriassa yleisen, kiihkeän mystiikan, uusi esiin tuleminen. 50

Kaikkein vahingollisin Myöhäissadeliikkeen synnyttämä harhaoppi oli kuitenkin oleva oppi ”Jumalan ilmestyslapsista (Manifest Sons of God)”. Tunnettuna tänä päivänä eri muodoissa ja eri nimillä, kuten “The Corporate Body of Christ (Kristuksen yhteinen ruumis)” - tai vain “Corporate Body”, “Joel’s Army (Joelin armeija)”, “The Manchild Company (Poikalapsikomppania)”, “The Overcomers (Voittajat)”, “The Melchisedek Priesthood (Melkisedekin pappeus)”, “The Feast of Tabernacles (Lehtimajan juhla)”, “The Elijah Company (Elian komppania)”, ja monilla muilla nimillä, joita on liian paljon lueteltavaksi, tämä harhaoppi on noussut uudelleen pintaan perustuksena Luopumukselle, joka valtaa seurakuntaa näinä viimeisinä päivinä.
 
 
 
 
 

LUKU 3
 

LAPSEUS (SONSHIP) JA KAPINA
 

“Minä nousen pilvien kukkuloille, teen itseni Korkeimman vertaiseksi.” Lucifer (Jes. 14:14)

Kaikista “uusista ilmoituksista”, jotka tulivat Myöhäissadeliikkeestä, kaikkein vahingollisin ja kauaskantoisin on ollut opetus ”Jumalan ilmestyslapsista”. Tämä oppi kieltää oikean opetuksen pyhien ylösnousemuksesta ja tempauksesta pilviin Kristuksen ollessa fyysisesti läsnä yläilmoissa. Se on korvattu ”voitelulla” ja kuolemattomuudella, joka tulee esiin jo täällä tämän maan päällä ja tuottaa kristittyjen super-rodun, jota johtaa ryhmä super-apostoleja ja super-profeettoja. Tämä super-seurakunta, ”Kristuksen yhteinen ruumis” maan päällä, voittaa kaikki vihollisensa Suuressa Ahdistuksessa. Se perustaa ja tuo esiin Kristuksen Valtakunnan ja sitten Kristus ”päästetään” taivaista ottamaan se valvontaansa.

Tämän idean, että pyhät voisivat saavuttaa kuolemattomuuden tämän maan päällä, on ensimmäisenä esittänyt harhaoppinen Franklin Hall. Kertauksen vuoksi:

… kun Jumalan sana on täydellisesti sovellettu ja noudatettu, niin se on tuova tuloksenaan kauan viipyneen vanhurskauden sateen lähteet ja virrat, kuolemattomuuden sateen maan päälle, josta niin monet profeetat ovat kirjoittaneet ja kuvailleet sitä profetioissaan."

Kuten olemme jo nähneet, niin Franklin Hall’illa ja hänen kirjoituksillaan oli suuri vaikutus Myöhäissateen ”herätykseen”. Ei mennyt kauan, ennen kuin Hall’in opetus maallisesta ”kuolemattomuudesta” eli pyhien tempauksesta alkoi näkyä Myöhäissateen piireissä. Tämä näyttää olevan se oppi, joka on omaksuttu ”uutena asiana”, jonka Jumala aikoi tehdä viimeisinä päivinä. Mitä tulee siihen, mitä tapahtui North Battleford’issa tuohon aikaan, pastori nimeltä Cecil Cousen, joka osallistui Myöhäissateen herätykseen, on sanonut siitä:

Luulenpa, että Hawtin’in veljekset hyvin pian menivät hyvin outoihin oppeihin …52

Richard Riss’in mukaan James Watt ahdistui joistakin opeista, joita tuli North Battleford’ista, erityisesti sellaisesta, jota hän kutsui ”äärikäsitykseksi Jumalan ilmestyslapsista”.

Kun hän huomasi, että opetus, ilmestys ja käytäntö alkoi selvästi poiketa Jumalan Sanan malleista, hän otti yhteyttä johtajiin. Kun johtajat jatkoivat äärikäsitysten edistämistä Jumalan ilmestyslapsista ja jatkoivat ilmestysten ja profetian hyväksymistä vertaamatta niitä kirjoitettuun sanaan, tämä kirjoittaja vetäytyi …53

Vaikka Watt ei tarkasti selitä, mitä tarkoittaa ”äärikäsityksellä Jumalan ilmestyslapsista”, niin ei mennyt kauan, ennen kuin tämä oppi tuli julkisuuteen. Vuoden 1949 huhtikuun Sharon Star’in numerossa tämän opin alkuperä paljastetaan:

… äkkiä, ilman varoitusta, voimakas tuuli pyyhkäisi läpi rakennuksen. Veli Crane seisoi opettamassa luokkaa ja melkein kaatui. Henki lankesi samanaikaisesti koko koulun päälle ja kaikki alkoivat profetoida yhdessä. Tätä suurta osoitusta seurasi näky Jumalan lasten ilmestymisestä tämän armotalouskauden viimeisinä päivinä. Tämän mahtavan armeijan nähtiin voittavan kaiken edessään olevan. Sairaudet ja taudit hävisivät ja kaikki pahat henget pakenivat Jumalan kansan voittoisan voiman edessä. 54

Tämä on ensimmäinen löytämäni maininta opetuksesta, että seurakunnasta tulisi mahtava, valloittava armeija aikakauden lopussa. Siitä, että tämä käsitys tuli väärän profetian kautta, ei voi olla mitään epäilystä. Jumalan Sana on selvä - seurakunta tämän nykyisen armotalouskauden lopussa on oleva vainottu jäännös. Jeesus sanoi: ”…ja ellei niitä päiviä lyhennettäisi, mikään liha ei pelastuisi, mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään.” (Mt.24:22) Entä sitten valitut noina suuren ahdistuksen päivinä? Antikristus ja Suuri Portto (väärä seurakunta) on tuhoava heidät kaikki.

”Ja se avasi suunsa Jumalaa pilkkaamaan, pilkatakseen hänen nimeänsä ja hänen majaansa, niitä, jotka taivaassa asuvat. Ja sille annettiin valta käydä sotaa pyhiä vastaan ja voittaa heidät, ja sen valtaan annettiin kaikki sukukunnat ja kansat ja kielet ja kansanheimot.”  (Ilm 13:6,7)

Pedon eli Antikristuksen tärkein agentti sodassaan ahdistuksen ajan pyhiä vastaan on oleva väärä seurakunta (Suuri Portto, jota on kuvattu Ilm. 17. ja 18. luvuissa).

 Ja minä näin sen naisen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajain verestä; ja nähdessäni hänet minä suuresti ihmettelin. (Ilm. 17:6)

Tämän ahdistuksen pyhien maailmanlaajuisen vainon tulos on oleva lukematon marttyyrien joukko Jeesukselle.

”Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko,  jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään,  ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta".  Ja kaikki enkelit seisoivat piirissä valtaistuimen ja vanhinten ja neljän olennon ympärillä ja lankesivat kasvoilleen valtaistuimen eteen ja kumartaen rukoilivat Jumalaa, sanoen: "Amen! Ylistys ja kirkkaus ja viisaus ja kiitos ja kunnia ja voima ja väkevyys meidän Jumalallemme aina ja iankaikkisesti, amen!"  Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: "Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?"  Ja minä sanoin hänelle: "Herrani, sinä tiedät sen". Ja hän sanoi minulle: "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.”  (Ilm. 7:9-14 )

Raamattu opettaa selvästi, että tämän armotalouskauden loppu on oleva suuren kärsimyksen aikaa Jumalan pyhille Antikristuksen ja hänen agenttiensa käsissä. Ei missään Raamatussa ole tuotu esiin käsitystä, että seurakunnasta tulee mahtava armeija, joka voittaisi kaiken edessään olevan. Tältä profetialta putoaa pohja pois, kun sitä punnitaan Jumalan Sanalla. Se on selvästikin väärä ja olisi pitänyt tuomita ja hyljätä Sharon’in veljien taholta. Cornelius Jaenen’in mukaan:

Spiritualistiset virtaukset olivat ilmeisiä opissa “Jumalan lasten ilmestymisestä.” Oppi sai alkunsa pastori E. Crane’n ennustusprofetiasta Edmonton’in Northwest Bible Institute’sta. Hän uskoi nähneensä näyn voittoisista pyhistä mahtavana armeijana … hänen koko luokkansa liikuttui hänen uskostaan ja pian kasvoi oppi, että ”valitut” saisivat ”lunastusruumiit” tässä ja nyt ja että jokainen, joka kuoli, ei ollut kyennyt ”ottamaan lunastusruumista” eikä sen vuoksi ollut yksi ”voittajista”. Lopputulos oli, että ollakseen ”voittaja” täytyi kuulua Sharon’in ryhmään. Vain kuulumisen uskottiin antavan toivoa ”ilmestymisestä”. 55

Ilmeisesti huoli kasvoi koskien North Battleford’in herätyksen kultillista luonnetta. Huolimatta kasvavista huolen aiheista koskien epäraamatullisia oppeja, joita tuli North Battleford’ista, veljet siellä kieltäytyivät vastaanottamasta ojennusta ja jatkoivat ilmestyslapsioppinsa kehittämistä. George Hawtin, johtava hahmo Sharon’in kouluissa ja orpokodeissa ja sieltä alkaneessa herätyksessä, kirjoitti myöhemmin:

Kun katselen nyt surullisena ajassa taaksepäin, voin nähdä, että valtava ja siunattu Jumalan työ ei ollut vielä kahden vuoden ikäinen, kun jo lahkohenki alkoi nostaa rumaa päätään … on totta, että me äänekkäästi kielsimme, että meistä olisi tullut lahko … ei saanut olla mitään yhteyttä kehenkään, joka ei ollut meidän alati kapenevan piirimme sisällä. Me olimme aito seurakunta. Me olimme valitut. Me seisoimme perustuksella ja kaikki muut seisoivat upottavalla hiekalla. Ei kukaan saanut ajaa ulos paholaista, ellei seurannut meitä. Ei yksikään opetus ollut sen kertomiseen käytetyn ajan arvoinen, ellei se ollut meistä lähtöisin. Me olimme maailman hengellisimmät ihmiset. Me aioimme hallita Valtakunnassa ja jo nyt me aloittelimme. Meillä oli Hengen lahjat ja me aioimme ”tehdä päätöksiä” Ahdistuksen ajassa … mutta me emme Efeson lailla tienneet, että olimme kadottaneet ensimmäisen rakkautemme ja meidän täytyi katua ja tehdä ensimmäisiä tekoja jälleen … en koskaan lakkaa kiittämästä Jumalaa, että minutkin oksennettiin ulos tämän valaan vatsasta. Sillä me emme koskaan voi tietää niitä syvyyksiä, joihin olemme vajonneet, ennen kuin pystymme näkemään Baabelin kauempaa. Silloin ja vasta silloin sydämemme kiittää Jumalaa vapautuksesta eräästä Babylonin porttotyttäristä. 56

Tällaisessa hengellisen elitismin ilmapiirissä syntyi Myöhäissade/Jumalan ilmestyslapsi-oppi (Latter Rain/Manifest Sons of God theology). Minä uskon, että tästä Myöhäissadeopista tuli sen suuren luopumuksen lähtökohta ja perustus, jonka Paavali varoitti tulevan seurakuntaan ennen tempausta ja jota seuraa Antikristuksen ilmestyminen.

”Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi … tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä  ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.  Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen,  että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.” (2.Tess. 2:3;9-12)

Syksyllä 1949 George H. Warnock liittyi North Battleford’in henkilökuntaan “avustaen toimistotyössä ja auttaen raamattukoulussa ja paikallisessa seurakunnassa.” 57  Warnock oli toiminut jonkin aikaa Ern Baxter’in henkilökohtaisena sihteerinä. Hän kirjoitti useita artikkeleita, jotka julkaistiin Sharon Star’issa ja ilmeisesti näihin aikoihin hän kirjoitti jotakin, josta oli tuleva kaikkein vaikutusvaltaisin kirja, mitä on tullut Latter Rain/Manifest Sons of God -liikkeestä: The Feast of Tabernacles (Lehtimajan juhla). Kun se julkaistiin vuonna 1951, se pani liikkeelle opin, johon ensiksi viittasi Jim Watt heinäkuussa 1948 Sharon’in telttakokouksessa, että kolmas Israelin suurista juhlista - lehtimajan juhla - oli vielä toteutuva seurakunnassa. 58 Warnock’in mukaan:

Muistelkaamme, kuinka kaikki kolme tapahtumaa, joista pääsiäisjuhla koostuu, sulautuivat sopusointuisesti yhteen muodostaen tuon ensimmäisen suuren seurakunnan juhlan. Siellä olivat pääsiäinen, happamaton leipä ja ensihedelmien lyhde: erillisiä tapahtumia, silti sulautuen yhteen muodostaen yhden juhlan - kaunis malli Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta ja uudesta elämästä, jonka hänen kuolemansa teki mahdolliseksi. Siispä nyt viimeisessä juhlassa tapahtumat ovat luonteeltaan kolminkertaisia: pasunoihin puhaltaminen, sovituksen päivä ja sadonkorjuun juhla. Ja jälleen nämä kolme tapahtumaa sulautuvat yhteen muodostaen yhden suuren juhlan, viimeisen suuren seurakunta-ajan herätyksen. Älkäämme kuvitelko, että tämä suuri lahjojen ja Hengen virkojen ennallistaminen olisi millään tavalla Lehtimajanjuhlan toteutuminen, vaan se on tämän toteutumisen lupaus ja vakuus, lopun alku, sillä tämän Hengen liikehdinnän täytyy nousta ja nousta ja nousta (paljon seulomisen ja koettelemisen kautta) jopa itse Lehtimajanjuhlan täyteyteen. 59

Tässä kirjassa Warnock esittää kirjallisesti opin Jumalan ilmestyslapsista (Manifest Sons of God), joka oli muotoiltu North Battleford’issa. Hän kirjoittaa:

Ei ole mitään epäilystä siitä tosiasiasta, että eräänä päivänä “Herra itse on laskeutuva taivaasta huudon kuuluessa” ja pyhät temmataan olemaan Hänen kanssaan ikuisesti … tästä olemme kuitenkin varmat, että seurakunnalta on ryöstetty sen kirkkaus (glory) sen tietämättä, että sitä varten on olemassa tempaus jopa nyt, kun se odottaa tempausta ja on olemassa ylösnousemus tässä ja nyt, samalla kun odotamme ylösnousemusta. Siitä ei ole mitään epäilystä, että Jumala pidättää monia salaisuuksia ilmoittaakseen ne tulevaisuudessa koskien tapahtumien järjestystä ja ylösnousemuksen luonnetta. Tästä kuitenkin olemme varmat: Ennen kuin tämä kaivattu tempaus eli ylösnousemus tapahtuu, on nouseva voittajien joukko, jotka ottavat haltuunsa, tässä ja nyt,  ylösnousemuselämänsä perinnön Jeesuksessa Kristuksessa. Jumala on asettanut ainosyntyisensä oikealle puolelleen taivaallisissa, kunnes kaikki Hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa alle (Ps. 110:1, 1.Kor. 15:25-26). Siellä Hän pysyy tottelevaisena Isän Sanalle, kunnes nousee kansa, jotka menevät ja omistavat perintönsä Hengessä ja alistavat kaikki Maailman, Lihan ja Saatanan vastustavat voimat. Emme tarkoita, että he käyskentelisivät kirkastetuissa ruumiissa, vaan me puhumme pyhistä, jotka saavuttavat ja ottavat haltuunsa, tässä ja nyt, maisissa temppeleissään, Kristuksen elämän käyden sisälle perintöönsä Hengessä ja osallistuen Melkisedekin pappeuteen ja valtakuntaan ja eläen itsensä Jumalan Pojan tahratonta ja saastatonta elämää Hänen jatkuvan läsnäolonsa avulla. 60

Warnock väittää, ettei hän “tarkoita, että pyhät käyskentelisivät kirkastetuissa ruumiissa”. Kuitenkin hän kirjoittaa myöhemmin:

Historiallinen ylösnousemus? Tietysti he uskoivat siihen. Kristus, Messias? Tietysti he uskoivat sen. Mutta tämän kaltainen usko ei ole riittävä tuomaan ketään lapseuden täyteyteen (fullness of sonship) ja jumalallisen elämän todella aitoon haltuun ottamiseen tässä ja nyt. 61

Kun joku sanoo voivansa “ottaa haltuunsa, anastaa, (appropriate) jumalallisen elämän tässä ja nyt” - voin vain käsittää sen tarkoittavan, että hän aikoo ottaa kirkastetun, hengellisen, täydelliseksi tehdyn ja ikuisen olotilan, sellaisen kuin Herramme otti omassa ylösnousemuksessaan, tai että hän aikoo todella tulla jumalalliseksi! Ainakin tällä tavalla monet ”Uskonsanan” opettajat näyttävät ymmärtäneen tämän kaltaiset väitteet. Selvästikin he ”nimeävät ja vaativat (are naming and claiming)” ”jumalallisen elämän aitoa haltuun ottamista tässä ja nyt”:

Kenneth Hagin väittää, että “… uskovaa kutsutaan Kristukseksi … sitä me olemmekin, me olemme Kristus!….” Kenneth Copeland julistaa, että ”Jumalan syy luoda Aadam oli Hänen halunsa monistaa Itsensä … hän ei ollut vähän kuin Jumala … hän ei ollut melkein kuin Jumala. Hän ei ollut edes Jumalan alamainen.” TV-evankelista John Avanzini väittää, että Jumalan Henki ”julisti maailmassa tänään, mikä ikuinen päämäärä on ollut kautta aikojen … että Hän on monistamassa Itsensä.” Morris Cerrullo karjuu: ”Tiedätkö, että aikojen alusta lähtien Jumalan koko tarkoitus oli monistaa Itsensä … Kuka sinä olet? Astu esiin, kuka sinä olet? Astu esiin ja sano se: Jumalan poika! Astu esiin ja sano se! Ja mikä todella toimii meissä veli, on kaiken sen ilmoituksen ilmenemistä, mitä Jumala on ja mitä Jumalalla on. Ja kun me seisomme tässä veli, niin et katsele Morris Cerrullo’a, vaan sinä katselet Jumalaa. Sinä katselet Jeesusta … ”Kun Kenneth Copeland julistaa, ”sinulla ei ole Jumalaa itsessäsi, sinä ole sellainen” ja Benny Hinn ilmoittaa ”Minä olen pieni maan päällä kävelevä Messias ”, niin voimme vain päätellä, että he opettavat härskiä harhaoppia. 62

Vaikka kaikki MSOG-opin kannattajat eivät mene niin pitkälle, että opettaisivat, että “Ilmestyslapset” ovat todella tulemassa Jumalaksi, monet kuitenkin opettavat. Tämä harhaoppi, joka opettaa, että kun meidät on kirkastettu, niin meistä ei tule vain kuolemattomia vaan myös Jumalia, tunnetaan nimellä ”Apotheosis”:

Toinen oikeaoppisuuden ratkaiseva kysymys koskee Kristuksen lihaksi tulemisen (sikiämisen ja syntymisen)  ainoalaatuisuutta. Yksin Kristus on Jumal-ihminen … Kristus jakaa kanssamme ihmisyytensä, muttei jumaluuttaan. Hän ei jaa jumaluutta kansalleen. Henki asuu meissä ja toimii meissä, mutta tuo asuminen ei tee meistä lihaksi tulleita jumalia … Kuten historiallisesti tunnetussa harhaopissa Apotheosis (“Jumalaksi tuleminen”), monet nykyajan gnostikot näyttävät luulevan löytäneensä jotakin sellaista, jota kukaan toinen ei ole onnistunut löytämään. Ilmeisesti he eivät joko tiedä, tai eivät välitä, että harhaoppiset aina silloin tällöin kahden vuosituhannen ajan ovat viisastelleet näillä oivalluksilla. 63

Ääninauhallaan otsikolla Believing in Yourself (Usko itseesi), Casey Treat, Christian Faith Center’in pastori Seattle’sta Washington’ista sanoo:

Isä, Poika ja Pyhä Henki pitivät kokousta ja he sanoivat: ”Tehkäämme ihminen tarkaksi kopioksemme.” En tiedä sinusta, mutta minulle tämä antaa todella potkua! Tarkka Jumalan kopio! Sano se ääneen - ”Minä olen tarkka Jumalan kopio.” [Yleisö toistaa vähän epävarmasti.] Sano uudelleen! [Hän johtaa heitä.] ”Olen tarkka Jumalan kopio.” Sano se vielä, ”Olen tarkka Jumalan kopio!” [Seurakunta alkaa päästä siihen äänekkäämmin ja rohkeammin sekä suuremmalla innolla joka kerta.] Sano se siten, kuin tarkoitat! [Hän huutaa nyt.] ”Olen tarkka Jumalan kopio!” Huuda se lujaa! Huuda se! [He seuraavat, kun hän johtaa.] ”Olen tarkka Jumalan kopio!” ”Olen tarkka Jumalan kopio!” [Toistaen] … Kun Jumala katsoo peiliin, Hän näkee minut! Kun minä katson peiliin, minä näen Jumalan! Oi halleluja! … Joskus ihmiset sanovat minulle, kun he ovat vihaisia ja tahtovat nolata minua …. ”sinä vain luulet olevasi pieni jumala!” Jep! Kuunteletko sinä minua? Oletteko te lapsia, jotka juoksevat täällä ja toimivat kuten jumalat? Miksi ette? Jumala käski minun toimia! … Koska olen Jumalan tarkka kopio, minä aion toimia kuten JUMALA! 64
 

Ei ole epäilystä, että koko “Uskonsanan” like on saanut vahvasti vaikutteita Myöhäissade- ja MSOG-opista. Vaikka on jonkin verran eroa niiden opetuksissa, jotka opettavat Jumalan ilmestyslapsioppia (MSOG), niin kaikille on yksi asia yhteinen - Warnock’in keskeinen opetus, että seurakunta, ”Kristuksen yhteinen ruumis”, kokee ylösnousemuksen jo täällä maan päällä ennen Kristuksen fyysistä paluuta tämän maan päälle. Useimmat todella opettavat kuten Warnock, että Kristus ei voi palata tämän maan päälle ennen kuin ”Jumalan lasten ilmestyminen” tapahtuu ja tekee seurakunnan kykeneväksi valloittamaan tämän maailman ja tuomaan valtakunnan. Warnock kirjoittaa:

Kaikki on uskon kautta  ja tulee olemaan mahdollista. Armotalouskaudet itsessään ovat vain heikkoja muureja ja esteitä, jos henki tekee uskon ihmiset kykeneviksi saavuttamaan ja ylittämään ne. Eenok teki sen. Elia teki sen. Ja niin tulevat tekemään Jumalan lapset (engl. sons = pojat). Uskon sana on saava otteen heidän sydämistään ja he tulevat kurottautumaan ja omistamaan ylösnousemuksen ja elämän jo (even) tässä elämässä. Jos he eivät sitä tee, Kristus ei voi palata maan päälle, sillä Jumala on sanonut, ”Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi”. Ja viimeinen vihollinen on kuolema!’ (Korostus Graves’in) 65

Se Raamatun paikka, johon tämä oppi hengellisestä tempauksesta (rapture) ja ylösnousemuksesta, joka tapahtuu pyhien keskuudessa ennen Kristuksen fyysistä paluuta tämän maan päälle löytyy Roomalaiskirjeen 8. luvusta:

 ”Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin. Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä. Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle - ei omasta tahdostaan, vaan alistajan - kuitenkin toivon varaan, koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti.” (Room. 8:18-22)

Kaikki, mitä tämä kohta todellisuudessa kertoo meille on, että kun Kristus ja Hänen pyhänsä tulevat Hänen tuhatvuotiseen valtakuntaansa, niin suuri osa kirouksesta, jonka Jumala asetti luomakuntaan lankeemuksen seurauksena, tullaan poistamaan:

”Ei siellä ole enää lasta, joka eläisi vain muutaman päivän, ei vanhusta, joka ei täyttäisi päiviensä määrää; sillä nuorin kuolee satavuotiaana, ja vasta satavuotiaana synnintekijä joutuu kiroukseen. He rakentavat taloja ja asuvat niissä, he istuttavat viinitarhoja ja syövät niiden hedelmät; he eivät rakenna muitten asua, eivät istuta muitten syödä; sillä niinkuin puitten päivät ovat, niin ovat elinpäivät minun kansassani. Minun valittuni kuluttavat itse kättensä työn. He eivät tee työtä turhaan eivätkä lapsia synnytä äkkikuoleman omiksi, sillä he ovat Herran siunattujen siemen, ja heidän vesansa ovat heidän tykönänsä.  Ennen kuin he huutavat, minä vastaan, heidän vielä puhuessaan minä kuulen. Susi ja lammas käyvät yhdessä laitumella, ja leijona syö rehua niinkuin raavas, ja käärmeen ruokana on maan tomu; ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sanoo Herra.  (Jes. 65:20-25)

Siitä huolimatta että Ilmestyslapsioppi oli luonteeltaan epäraamatullinen, se levisi nopeasti kaikkialle Myöhäissadeliikkeessä. Ei mennyt kauan, ennen kuin Kanadan helluntailiike tuomitsi ”herätyksen”, joka alkoi North Battlefordissa ja oli nopeasti leviämässä helluntaiseurakuntiin kaikkialla Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Näyttää, että Sharon’in ryhmän johto North Battleford’issa oli ollut riidassa johdon kanssa uskonsuunnan sisällä jonkin aikaa. Larry Thomas kirjoittaa:

Thomas Holdcroft’in mukaan, joka oli Western Canadian Bible College’n entinen presidentti, Myöhäissade oli organisatorinen skisma, ennen kuin se oli hengellinen kiistan aihe. Se pantiin alulle kiistan kautta, synnytettiin kapinassa ja sitä ruokittiin kiistanalaisilla opeilla. Jotkut opettajakunnan jäsenet instituutissa [Bethel Bible Institute], jota Kanadan helluntaiseurakuntien (PAOC) Saskatchewan’in alue sponsoroi, olivat riidassa aluejohdon kanssa useissa kysymyksissä. ”Todennäköisesti voitiin sanoa, että peruskysymys paljolti tässä varhaisessa kiistassa oli instituutin henkilökunnan hillitsemätön into vastassaan konservatiivisuuden vaatimus ja vastuunalaisten uskonsuunnan johtajien jarrutus.” Tänä päivänä kuvio on hieman erilainen! Vastuuttomien uskonsuunnan johtajien ja ”superkirkon” pastorien hillitsemätöntä intoa vastassa on nyt jossakin määrin uhkailtu - jopa hiljennetty -  AOG:n ja muiden helluntaisuuntien konservatiivinen siipi. Oltiin huolestuneita mielenkiinnon puutteesta opilliseen pätevyyteen koulussa ja sen kiinnostuksesta ja sitoutumisesta kiistanalaiseen oppiin. Eräs esimerkki sellaisesta opista oli käsitys, että demonivaltaus voisi selittää monet ongelmat uskovien elämässä. Suuri osa tämän päivän ilmiötä tuli saman kaltaisten epäraamatullisten hengellistä sodankäyntiä koskevien opetusten liepeillä. Saskatchewan’in alueen asenne instituutin opettajakuntaa vastaan hyväksyttiin kesäkonferenssissa vuonna 1947 ja pahennuksen aiheuttajat lähtivät instituutista ja siirtyivät North Battleford’iin Saskatchewan’iin, jossa he perustivat Sharon’in lastenkodin ja koulut. Monet instituutin oppilaat lähtivät Saskatchewan’ista ja seurasivat professoreitaan uuteen työhön. Hengellinen liikehdintä, joka käynnisti Myöhäissadeliikkeen leviämisen, alkoi helmikuussa 1948. Nelipäiväisen kokoussarjan aikana johtajat alkoivat kutsua seurakunnan jäseniä ja jakaa hengellisiä lahjoja heille kätten päälle panemisen kautta, jota seurasi sopiva profetia. Tämä menettely meni lopulta kaiken muun edelle, mitä Sharon’issa yritettiin tehdä - mukaan lukien pyrkimykset ylläpitää koulutuksellista instituutiota. Koulun alue North Battleford’issa tuli pysyväksi leiritapaamiskeskukseksi (paljolti kuten Pensacola on tulossa koulutuskeskukseksi saarnamiehille ja epäviralliseksi Pyhän Hengen päämajaksi). 66

Ei mennyt kauan, ennen kuin AOG:n johto katsoi olevansa pakotettu puuttumaan "herätykseen" ja siitä esiin tuleviin oppeihin ja käytäntöihin.

Helmikuun 24. päivänä 1949 AOG julkaisi neljännesvuosikirjeen, jossa USA:n AOG:n eräs johtaja, General Superintendent Ernest S. Williams, antoi lyhyen, aivan yleisen julistuksen, otsikolla Bestowing Gifts (Lahjojen jakamisesta) ilmeisesti korostaakseen hyväksyttävää opetusta aiheesta ilman, että olisi avoimesti viitannut 'Myöhäissateen, ongelmaan." 67

Mikä oli reaktio näihin AOG:n johdon yrityksiin ojentaa tätä uutta liikettä heidän riveissään? Kapina! Larry Thomas kirjoittaa:

Muutamat kanadalaiset seurakunnat ja jotkut Yhdysvalloissa tulivat taistelukentiksi Myöhäissateen ja hyväksyttyjen helluntailiikkeiden välillä. Vaikka Kanadan helluntaiseurakunnat menettivätkin vain tusinan verran seurakuntia uudelle liikkeelle, niin monet paikalliset seurakunnat heikentyivät pahasti jäsenten menetyksistä Myöhäissateen seurakunnille. Monet AOG:n seurakunnat USA:ssa tänä päivänä kokevat samankaltaista jäsenkatoa, johtuen näistä Myöhäissateen käytäntöjen uudelleen kierrättämisestä. Hajoittava Myöhäissateen ryhmä teki aikeensa selväksi olemassa oleviin Kanadan helluntaiseurakuntiin (PAOC) nähden. Itse asiassa liike julkaisi kirjasen otsikolla “How to Take a PAOC Church. (Kuinka vallata PAOC:n seurakunta)” 68

Kun helluntaiseurakuntien johto vähitellen alkoi huomata Myöhäissateesta tulevat opilliset harhat, siitä annettiin yhä enemmän huolestuneita julkilausumia. Earnest S. Williams kirjoitti vuoden 1949 huhtikuun Pentecostal Evangel -lehden numerossa otsikolla Spiritual Gifts (Hengelliset lahjat):

Nyt nousee esiin kysymys, onko meillä tänä päivänä apostoleja? Jos tällä nimityksellä tarkoitetaan vain "sanan saattajaa" tai "lähetettyä", niin kaikki, joita sanotaan evankelistoiksi tai lähetyssaarnaajiksi, ovat apostoleja. Minä uskon, että Raamatun apostoli oli paljon enemmän kuin tämä. Apostolit olivat kristillisen seurakunnan peruskiviä ... koskien yhdeksää lahjaa, joista puhutaan 1.Kor 12. luvussa, jos luet sen huolella, niin luulen sinun huomaavan, että he kukin tulevat Jumalan säätämyksellisenä lahjana (sovereign bestowment). En löydä yhtään ilmoitusta, jossa heitä asetettaisiin välikäsien kautta ... 69

Vähän myöhemmin Williams kirjoitti toisen artikkelin otsikolla More About Gifts (Vielä lahjoista):

... Ruumiidemme rappeutuminen ja siitä johtuva sairauden hyökkäys eivät johdu demoneista. Ajattele, että menet heikentyneen, ahdistetun ihmisen luokse syyttäen, että sairauden syy on demonivaltaus ja sitten yrität nimetä demonin ja ajaa sen ulos. Tämä voisi johtaa sairaiden ihmisparkojen syyttämiseen siitä, että heissä on kaikenlaisia demoneja. Ajattele kärsijän osassa olevan reaktiota! 70

Kun suuntajohdon kritiikki jatkuvasti vahvistui, niin samoin teki myös sitä vastustava kapinointi. Myöhäissateen seurakunnat alkoivat vetäytyä AOG:sta mieluummin, kuin alistuivat vanhinten nuhteluun. Elokuun 24. päivänä 1949 Bethesda Missionary Temple Detroit'issa Michigan'issa erosi AOG:sta:

Mark Goodwin väitöskirjassaan (senior thesis) “Latter Rain” (Lima, N.Y.: Elim Bible Institute, 1976) sivulla 31 kirjoitti Bethesda Missionary Temple'n erosta seuraavasti: Tämän kaiken keskellä tapahtui kuitenkin outo asia. AOG, jonka jäsen sisar Beale oli, otti vastustavan kannan Myöhäissateeseen. AOG, joka oli niin ihanasti alkanut myöhäissateen siunatulla vuodatuksella, otti nyt julkisesti vastustavan kannan juuri sitä asiaa vastaan, joka oli tuonut heidät ulos päälinjan suunnista Jumalan palvonnan vapauteen sillä tavoin, kuin he tunsivat Hänen haluavan heidän palvovan. Voimme kysyä MIKSI? Vastaus on hyvin yksinkertainen. Se on, koska ihmiset eivät tahdo Pyhän Hengen johtavan Kristuksen ruumista. Hengen täyttämästä organismista, joka kokoontui Azusa-kadulla he olivat tulleet ihmisvoimaiseksi organisaatioksi, joka kokoontui Springfield'in neuvotteluhuoneissa. Yhdessä näistä huoneista miesten ryhmä otti vastustavan kannan herätystä vastaan Detroit'issa. Sisar Beale'lla ei siis ollut muuta mahdollisuutta, kuin vetää nimensä pois AOG:sta ja liittyä muihin ulos lähtijöihin, jotka "menivät ulkopuolelle leirin kantaen Hänen pilkkaansa." (Hepr. 13:13) 71

Lopulta yleiskokouksessa Seattle'ssa Washington'issa vuonna 1949 AOG antoi päätöksen, jossa virallisesti tuomitsi Myöhäissateen Uuden Järjestyksen, päätöksen no: 7, jossa sanotaan:

SAMALLA KUN olemme kiitollisia Jumalan ilmestymisestä menneisyydessä ja Hänen siunauksensa osoituksista meille tänään ja
SAMALLA KUN toteamme Jumalan kansan kaipauksen hengelliseen uudistumiseen ja Hänen Henkensä ilmenemiseen, niin siksi olkoon
PÄÄTETTY, että me emme hyväksy niitä äärimmäisiä opetuksia ja käytäntöjä, jotka ollen Raamatun vastaisia vain särkevät uskonyhteyttä ja johtavat hämmennykseen ja jakautumiseen Kristuksen ruumiin jäsenten keskuudessa ja täten tulkoon tiedoksi, että tämä 23. yleiskokous (General Council) hylkää ns. ”Myöhäissateen Uuden Järjestyksen”, s.o.:
1. Ylikorostus liittyen lahjojen antamiseen, tunnistamiseen tai vahvistamiseen kätten päälle panemisen ja profetian kautta.
2. Väärä oppi, että seurakunta on rakennettu tämän päivän apostolien ja profeettojen perustukselle.
3. "Uuden Järjestyksen" (New Order) ajama oppi, koskien synnin tunnustamista ihmiselle ja vapautuskäytäntöä, joka vaatii inhimilliselle välittäjälle oikeuksia, jotka kuuluvat yksin Kristukselle.
4. Väärä oppi koskien kielilläpuhumisen lahjan saamista erityisenä varustuksena lähetystyöhön.
5. Äärimmäinen ja epäraamatullinen käytäntö johdattaa ja pakottaa ihmisiä henkilökohtaisten tiedon sanojen välityksellä.
6. Muut sellaiset Raamatun tulkinnan vääntelyt ja vääristelyt, jotka ovat vastoin keskuudessamme yleisesti hyväksyttyjä oppeja ja menettelytapoja.
OLKOON EDELLEEN PÄÄTETTY, että me suosittelemme sen seuraamista, mikä edistää rauhaa keskuudessamme ja niitä opetuksia ja käytäntöjä, joilla me voimme rakentaa toinen toistamme, pyrkien säilyttämään Hengen yhteyden kunnes me kaikki tulemme uskon yhteyteen. 72

Lyhyen keskustelun jälkeen tämä päätös hyväksyttiin ”ylivoimaisella enemmistöllä.” 73

Tämän päätöksen myötä ne, jotka olivat omaksuneet "Myöhäissateen Uuden Järjestyksen" epäraamatullisia oppeja totesivat, että heidän oli erottava seurakunnista ja toimittava riippumattomina. Seurakunnat alkoivat jakaantua ja valita puolensa tässä kysymyksessä. Richard Riss kirjoittaa:

Erään nimettömän AOG:lle uskollisen nuoren saarnamiehen näkökulmaa on kuvailtu hänen kirjeessään uskonsuunnan yleiskokoukselle ja osa siitä julkaistiin maaliskuun 1950 neljännesvuosikirjeessä (Quarterly Letter). Hänen entinen pastorinsa oli vetäytynyt organisaatiosta osallistuakseen Myöhäissateeseen. Nuorempi saarnamies kirjoitti seuraavaa: Olen juuri saanut tyrmistyttävän raportin, joka on jättänyt minut sekaannuksen ja hämmennyksen valtaan. Se on ilmoitus, että minun pastorini ja seurakuntani, jossa minä tulin AOG:hen, on eronnut yleisneuvostosta (General Council) … En ymmärrä kaikkia yksityiskohtia, mutta se on jättänyt minut hämmennykseen ... paljolti näiden jakautumisten taustalla on itsekeskeisyyden (egotism) henki. Itsekeskeiset (egotists) voivat esittää eri syitä, mutta he toimivat saman mallin mukaan, syövät samanlaista ruokaa samassa pöydässä ja matkustavat samaa omanlaistaan riippumattomuuden polkua ... he luulevat, että heillä on oikeus tulkita ja muokata tai lisätä mitä tahansa ja kaikkea, joka heidän mielestään on seurakunnalle parasta johtuen julistetusta 'uudesta valosta', jonka Jumala on erikoisesti näyttänyt heille. Ja monesti, jos AOG ei tanssi heidän pillinsä mukaan, he eivät ainoastaan lopeta soittoansa, vaan etsivät eri seuraa ja pyrkivät toteuttamaan käryäviä salaisia itsekeskeisten sydäntensä suunnitelmiaan  Sitten he toimivat 'riippumattomina', rakentavat jotakin omassa nimessään ja niin tehdessään häpäisevät, pilkkaavat ja purevat sitä kättä, joka ruokki ja vaatetti heitä vuosien ajan ... Kun ihminen tulee suuremmaksi kuin sellainen suurenmoinen organisaatio kuin AOG, jota Jumala on siunannut niin valtavasti, niin tuo henkilö on kerta kaikkiaan liian suuri ansaitakseen sen kunnioitusta, vielä vähemmän arvostusta ja se on totta siitä riippumatta, mitä hän on ollut yleisneuvostossa." AOG:n pastorit, jotka kannattivat Myöhäissadetta olivat tietysti usein melkoisen paineen alaisina vetäytyä organisaatiosta ja jotkut erotettiin, ehkä koska he olivat sallineet jäsenistönsä hairahtaa ilman uudistusta ... uskonsuunnan pastoreihin kohdistui hirveä paine pysytellä irti Myöhäissateesta ja niihin, jotka sekaantuivat siihen, suhtauduttiin suurella epäluulolla. Monet katsoivat välttämättömäksi julistaa julkisesti, ettei heillä ollut mitään tekemistä Myöhäissateen kanssa. Pastorit, jotka olivat eronneet AOG:sta muista syistä, katsoivat välttämättömäksi julkistaa eronsa syyn välttyäkseen häpeältä. 74

Selvästikin, kuten Larry Thomas sanoi, "Myöhäissade pantiin alulle kiistan kautta, synnytettiin kapinassa ja sitä ruokittiin kiistanalaisilla opeilla". Monet ovat virheellisesti kuvitelleet, että Myöhäissadeliike hävisi nopeasti ja kuoli sen jälkeen, kun AOG oli sen virallisesti tuominnut ja hylännyt. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Myöhäissadeliike meni vain "maan alle" joksikin aikaa ja menestyi "Karismaatisena Uudistuksena" ja on uudelleen tulossa esiin herätysten kautta Torontossa ja Pensacolassa sekä profeetallisen ja apostolisen liikkeen kautta. Lainaamme jälleen Larry Thomas'ia:

Myöhäissadeliikkeen parhaat päivät olivat menneet 1950-luvun puolivälissä, mutta liike oli  ja on edelleen kaikkea muuta kuin kuollut. Se on hieman muuttanut suuntaa, vaihtanut joidenkin opetustensa nimet ja tullut vähän elitistisemmäksi, mutta se ei koskaan kuollut. Myöhäissateen teologia on edelleen hyvin vahvasti elossa ja sen puolesta taistelevat sellaiset Toronton ja Pensacolan johtajat kuin Howard-Browne, Arnott, Wimber, Kilpatrick, Hill, Cain ja Brown. 75
 
 

LUKU 4

ASIA JOKA EI KUOLISI

"Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon." (2.Piet.2:1)

Se, että Myöhäissadeliike ja sen harhaopit eivät kuolleet sen jälkeen kun helluntaiseurakunnat virallisesti tuomitsivat ne, on nyt hyvin tunnettu tosiasia. Myöhäissateen kannattajat erosivat entisistä kirkkokunnallisista yhteyksistään ja menivät maan alle joksikin ajaksi. Yleinen tuntemus Myöhäissateen kannattajien keskuudessa oli, että "uskonnollinen Baabel" vainosi heitä ja pakotti heidät "ulkopuolelle leirin". Myöhäissateen pastori William Cathcart kirjoitti:

Aloin nähdä, että on yksi asia protestanteille puhua roomalaiskatolisista protestanttien vainoista menneinä vuosisatoina ja inkvisitiosta kaikkialla Euroopassa, mutta eri asia on myöntää, että on olemassa protestanttinen inkvisitio tällä vuosisadalla, joka tulee protestanttisesta johdosta seurakuntien sisällä siitä riippumatta, minkä nimisiä ne sitten ovatkaan ja tunnustetaanko se inkvisitioksi tai ei ... Vaikka tämä inkvisitio ei voi rikkoa lakia vainotessaan ja siksi meillä ei ole tyrmää, jalkapuuta, ristiä, rovioita; silti he vainoavat mieltä ja vapautta "kuulla" Jumalalta yksilöllisesti ja pysäyttävät kehityksen korkeassa kutsumuksessa palvelutehtävään. Tämä vaino voidaan rinnastaa marttyyrien tekemiseen, sillä monet ovat kärsineet neuvostojen ja johtokuntien taholta ja tulos on ollut, että heidän virkansa Kristukselta on mennyt hukkaan seurakunnan kannalta ... Ottakaamme huomioon ja muistakaamme, että vastustus voideltua saarnaamista kohtaan ei ole opin, käytäntöjen, ilmiöiden, tulkintojen vastustamista, vaan se on Kristuksen kirkkauden vapautumisen vastustamista meille ja meissä Hengen kautta, joka johtaa kirkkaudesta kirkkauteen … Hänet vastaanotetaan Jumalan Sanan kirjaimen mukaan ja historiallisena Kristuksena seurakunnan jäsenten yhteisön kautta, josta niin paljon kuulemme, mutta Hänet hylätään, kun Hän ilmestyy hengen muotonsa tai kuvansa korkeammassa ulottuvuudessa. 76

Tämä taipumus helluntailaisten keskuudessa hylätä kaikki suunnat, omansa mukaan lukien, uskonnollisena ”Baabelina”, oli kasvanut jonkin aikaa ennen Myöhäissateen puhkeamista 1948. Se alkoi lopulta löytää täydellisimmän ilmaisunsa ”herätyksen” aikana, kun Myöhäissateen kannattajat huomasivat, että sen sijaan, että olisivat syli avoinna hyväksyneet heidät, niin enemmistö heidän veljistään hylkäsi tämän ”herätyksen” ja osoittivat sen epäraamatullisen luonteen. Kirjassaan Feast of Tabernacle George Warnock  kirjoittaa:

Ja vaikka kuinka yrittää, niin tämä nykyajan uskonnollinen seurakuntajärjestelmä, tämä uskonnollisen komeuden ja loiston Baabel, ei voi tuottaa muuta kuin Iikabodeja. ”Missä on kirkkaus?” Missä on Pyhän Hengen aito ja elävä läsnäolo pyhien seurakunnassa tekemässä Itsensä Jumalan tekoja ja tuottamassa Hengen hedelmää? Kuoleva pappeus kyllä voi tuoda esiin oman poikalapsensa, mutta sen nimi on Iikabod. Jumala on jo valmistanut toisen poikalapsen ja hänen nimensä on Samuel. Häntä oli ”pyydetty”. Jumalan kansan huudot ja rukoukset ovat vuosia vaikuttaneet taivaan Jumalaan ja vastauksena heidän rukouksiinsa ja tuskaansa ”poika, mies (son, a male)” on syntyvä, sillä tämä on kirjaimellinen käännös sanalle ”poikalapsi (manchild)” (Ilm. 12:5). Iikabod on jonossa pappeutta varten, se on totta, mutta Jumala on määrännyt toisen pappeuden kirkkautta varten. 77

Myöhäissateen kannattajien oli määrä siirtyä “lapseuteen (sonship)” ja kirkkauteen (glory) samalla, kun uskonsuuntien Baabel tulisi Jumalan hylkäämäksi. Todellisuus oli melko erilainen. Helluntailaisten enemmistö seisoi johtajiensa rinnalla vastustaen Myöhäissadeliikettä ja siten liikkeen oli pakko perääntyä ja lakata julkisesti julistamasta joitakin kaikkein kiistellyimpiä ja harhaoppisimpia oppejaan. Bill Hamon’in sanoin:

Kristuksen neljännen opin, “kätten päälle panemisen”, ennallistaminen tuotti uuden suuren liikkeen. Tämä liike alkoi 1940-luvun lopulla ja levisi jokaiseen helluntailaiseen ryhmään 1950-luvulla. Tähän aikaan se tunnettiin ”Myöhäissade-” ja ”uudistusliikkeenä”. 1960 luvun alussa hyvin harvat kristityt olivat tietoisia liikkeestä, paitsi ne helluntaiseurakunnat, joihin se vaikutti. 1960-luvun puolivälissä Pyhä Henki oli kuitenkin  levittänyt restoraatio-opin ”totuuksia” ja ”hengellisiä kokemuksia” jokaiseen seurakuntaryhmään kristikunnassa. Pyhän Hengen työ, joka otti Hepr. 6:1-2 mainitsemat neljä ennallistamiseen liittyvää (restorational) oppia ja teki ne tunnetuiksi kaikille kristillisille suunnille ja riippumattomille seurakuntaryhmille, tuli tunnetuksi ”karismaattisena liikkeenä.” 78

Myöhäissadeliike yksinkertaisesti perääntyi vähäksi aikaa, sitten meni maan alle ja toimi näkymättömästi ja salaisesti (stealthily) helluntaiseurakuntien sisäpuolelta levittääkseen hapatustaan. Tärkein välikappale myöhäissadeopin ja käytännön levittämiseksi helluntaisuuntiin 1950-luvulla oli Full Gospel Businessmen’s Fellowship International (Täyden evankeliumin liikemiehet):

Myöhäissateen opettajat, parantajat ja evankelistat pakotettiin ulos monista entisistä yhteyksistään, sellaiseen, jonka he tunsivat olevan ”erämaaseurakuntakokemus”, jossa he ryhmittyivät uudelleen ja vahvistivat omia toimintojaan. Sitten 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla he alkoivat tietoisen uudelleen soluttautumisen muihin suuntiin nimellä ”karismaattiset”. Tärkeä sillanrakentaja tässä vaiheessa oli Full Gospel Businessmen’s Fellowship International… 79

Siitä huolimatta, että kieltäytyi katumasta outoja ja harhaisia opetuksiaan, William Branham oli edelleen tervetullut puhuja FGBFMI:n tilaisuuksissa ja Demos Shakarian, FGBFMI:n perustaja, kirjoitti:

Pastori Branham huomautti usein, että ainoa seurakunta, johon hän kuului, oli FGBMFI. Usein, kun oli kutsuttu puhumaan eri konferensseissa ja kokouksissa, hän matkusti hyvinkin kaukaa näiden sitoumusten pitämiseksi. Hänen palveluhenkensä oli innoitus. 80

Se tosiasia, että Myähäissadeliike kukoisti jatkuvasti tähän aikaan ja voitti monta käännynnäistä, on julkinen salaisuus monille helluntailaisille ja karismaattisille kristityille tänä päivänä. Richard M. Riss kirjoittaa:

Vaikka heillä on vaihtelevat vaikutusalueet ja laajalti toisistaan poikkeavat näkemykset monissa kysymyksissä, kuten eskatologiassa, niin Myöhäissateen synnyttämillä eri palvelujärjestöillä on monia yhteisiä piirteitä … Olisi mahdotonta mitata niiden vaikutuksen määrää, vaikka näyttäisi, että laajalle levinnyt maanalainen liike kehittyi karismaattisen uudistuksen sisällä muodostuen ihmisistä, jotka olivat sitoutuneet erilaisiin ”lopun ajan totuuksiin”, joita oli noussut Myöhäissateen herätyksen aikana.

Karismaattinen liike tulisi olemaan, kuten B.H. Clendenen on osoittanut, ”Troijan hevonen”, joka tulisi johtamaan aidon Helluntain romahdukseen:

Vuonna 1956 maailma näki Karismaattisen Liikkeen ensimmäisen kokoontumisen. Se oli päivä, jolloin hevonen tuli meidän portillemme… Kun päästimme tuon hevosen sisäpuolelle, sen mukana tulivat monet väärät ideat ja ilmiöt. Me olimme saavuttaneet aseman, jossa emme tienneet, mitä me kuulimme. Tämä väärä asia löi alas erottautumisen ja opillisen puhtauden muurit. Roomalaiskatoliset rukoilivat Mariaa kielillä ja helluntailaiset luulivat sitä aidoksi. Eräs ystäväni oli puhumassa FGBFMI:n kokouksessa Denver’issä. Tämä oli kohta sen jälkeen, kun karismaattinen uudistus alkoi. Hänen oli määrä puhua aamupäivällä ja erään mormonin illalla. Aamiaisella istuessaan mormonin vieressä ystäväni sanoi hänelle: ”Olen hyvin innokas kuulemaan sinua tänä iltana.” Mormoni sanoi hänelle, ”Minulla ei ole sitä vielä.” ”Mitä tarkoitat, ettei sinulla ole sitä vielä?” ystäväni kysyi. ”Tarkoitan, etten ole vielä uudestisyntynyt, mutta minä puhun kielillä.” Hevonen on sisäpuolella … Helluntaita ei saa vesittää. Ainoa tapa, jolla maailma saattoi päästä sisälle ja pääsi sisälle, oli matkimalla. Me taistelimme Baabelin järjestelmää vastaan, kunnes miekka viilsi kättämme. Me saarnasimme käden puristuksen uskontoa vastaan. Me olimme vastaan kaikkea, mikä ei ollut Raamattu. Tuo hevonen tuli portillemme - helluntailainen antikristus ja hän petti meidät. Olimme taistelleet kauan ja ankarasti. Olimme väsyksissä. Siellä hän seisoi rukoillen kielillä, ”Katso, minä voin tehdä mitä sinäkin”, hän sanoi. Se riisui meidät täydellisesti aseista ja me avasimme portin. Mitään ei vaadittu; hän tuli sisään sellaisena, kuin oli. Me luulimme, että hän liittyi meihin, mutta hän johti meidät teurastajalle. Viisikymmentä vuotta taistelukokemusta myytiin maailmalliselle joukolle, jolla oli opittu kieli, maailmallinen tanssi ja väärä Kristus. Tämän petoksen hintaa ei voi laskea. Samat synnit, jotka ovat maailmassa, ovat nyt seurakunnassa. Kansakunta vajoaa moraalisessa kriisissä, parantaminen on alennettu tunnustamiseksi. Pelastus on pelkästään kirkossa käymistä ja kaste Pyhässä Hengessä on opittu kieli. Me emme vaihtaneet hevosta, hän vaihtoi meidät. Ja me sanoimme sitä ”herätykseksi”. 82

Karismaattinen Liike jäljittää alkunsa Pyhän Hengen vuodatukseen erään episkopaalisen papin ja monien hänen seurakuntalaistensa päälle vuonna 1960. Kun Isä Dennis Bennet Pyhän Markuksen episkopaalisesta kirkosta Van Nuys’issa Kaliforniassa julkaisi henkilökohtaisen todistuksensa Pyhän Hengen kasteesta, ei mennyt kauan, ennen kuin kirkkokunta pakotti hänet eroamaan. Pian muut johtajat historiallisissa protestanttisissa suunnissa kokivat kastetta Pyhässä Hengessä kielilläpuhumisen merkkeineen. Ihmiset, jotka koskaan eivät olleet osoittaneet mitään merkkejä uudestisyntymisestä, alkoivat yht’äkkiä puhua muilla kielillä! 1960-luvun lopulla roomalaiskatoliset alkoivat saada henkikasteen ja katolinen karismaattinen liike oli syntynyt. Täytyy vain ihmetellä kuinka ihmiset, jotka luottavat katolisen kirkon tekojen kautta pelastumisen evankeliumiin, ihmiset, jotka harjoittavat epäjumalanpalvelusta joka kerran osallistuessaan messuun, ihmiset, jotka uskovat ”uudestisyntyneensä, kun heidät ”kastettiin” kirkon jäseniksi vauvana, olisivat saaneet kasteen Totuuden Hengessä.

Ikävä sanoa, mutta minä en vain usko siihen ollenkaan. Pelastumattomat protestantit ja katoliset saamassa kasteen Pyhässä Hengessä, puhuen uusilla kielillä, mitä Henki puhuttavaksi antaa! Minun Raamattuni sanoo, että ihmisen täytyy olla pelastettu saadakseen kasteen Pyhässä Hengessä. Uskova. Uudestisyntynyt uskova. Minulla ei ole ongelmaa henkikasteen tai kielten suhteen ja koin sen itsekin sen jälkeen, kun olin pelastunut. Minulla kuitenkin todella on ongelma, kun tuhannet ihmiset, joilla ei ole mitään merkkiä aidosta katumuksesta eikä aikomusta luopua epäjumalistaan, puhuvat kielillä ja väittävät saaneensa henkikasteen. Eräs johtava katolinen karismaatikko kirjoitti:

Kun pelastumattomat protestantit ja katoliset tulevat kastetuiksi Pyhän Hengen kasteella, niin se johtaa suurempaan Marian rakkauteen, suurempaan paavin kunnioitukseen, suurempaan alistumiseen katoliselle kirkolle, säännöllisempään messuun osallistumiseen ja suurempaan arvovaltaan todistaa näistä asioista. 83
 

Pyhä Henki on Totuuden Henki, joka johtaa meitä “kaikkeen totuuteen” eikä tällaisiin eksytyksiin. Minä en usko sitä. Minua on sanottu tuomitsevaksi, rakkaudettomaksi ja fariseukseksi sen sanomisesta, mutta minulla se vain ei mene jakeluun. Ei nyt, eikä milloinkaan.

Karismaattinen liike on tullut välineeksi, jota vihollinen käyttää yhdistämään uudelleen protestantit ja roomalaiskatolisen kirkon viimeisten päivien “Suureksi Portoksi. Myöhäissadeliikkeen alusta tähän päivään seurakunnalle on painotettu epäraamatullista yhteyttä, yhteyttä, joka ei perustu totuuteen, vaan yhteiseen herätyksessä mukana olevien kokemukseen. Yhteyteen, joka perustuu ”merkkeihin ja ihmeisiin.” Richard Riss kirjoittaa:

Vuoden 1948 heinäkuun telttakokous oli aikaa, jolloin Reg Layzell’in mukaan ”Jumala Hengessä ja Hengen kautta opetti meille monia asioita - joista joitakin emme tienneet ja emmekä olleet ennen kuulleet”. Reg Layzell sanoi että, ”Suuri sanoma, joka liikutti kaikkea meidän sielussamme oli ensiksikin sanoma Kristuksen yhdistyvästä ruumiista … me saatoimme nähdä uskossa Jeesuksen rukouksen Joh. 17:21 toteutuvan. Vihdoinkin maailma näkisi yhteyden, jotta se voisi uskoa.” George Warnock kirjoitti kirjansa Feast of Tabernacles alkuperäispainoksen esipuheessa … ”Keväällä 1948 Jumala ilmestyi vastauksena lastensa rukoukseen ja paastoon, vuodatti Pyhän Hengen lahjat ja ilmoitti sen tosiasian, että nyt oli tullut aika, kun Hän yhdistäisi ruumiinsa ja tekisi seurakuntansa yhdeksi kirkastetuksi (glorious) seurakunnaksi ilman tahraa ja ryppyä.” 84

Tämä seurakunnan yhteyden korostus kasvoi nopeasti asenteeksi, jossa yhteys on saavutettava hinnalla millä hyvänsä ja ollaan täysin valmiita polkemaan totuutta ”yhteyden” säilyttämiseksi. Tämä mentaliteetti on tehnyt äärimmäisen helpoksi tuoda uudelleen Myöhäissadeoppi päävirran kristikuntaan. Eräs tämän epäraamatullisen yhteyden suurista kannattajista on Paul Crouch (TBN:n, maailman suurimman ”kristillisen TV-verkoston. omistaja ja johtaja. Suom. huom.), joka on julistanut:

Minä pyyhin koko sanan protestantti pois sanavarastostani … minä en protestoi mitään vastaan … On aika katolisten ja ei-katolisten  yhdistyä yhtenä Hengessä ja yhtenä Herrassa. 85

Paul Crouch on selvästikin niellyt harhaopin ilmestyslapsista (MSOG) täydellisesti:
 
Tiedätkö, mitä muuta on todistettu tänä iltana? Tämä yleinen mekkalointi ja väittely, jonka paholainen on synnyttänyt luomaan erimielisyyttä Kristuksen ruumiissa siitä, olemmeko jumalia. Minä olen pieni jumala. Minulla on Hänen nimensä. Olen yhtä Hänen kanssaan. Olen liittosuhteessa. Olen pieni jumala. Arvostelijat häipykööt! 86

On selvää, että kun et seiso minkään puolella, niin et voi kaatuakaan. Suurin synti, minkä tänä päivänä voit tehdä seurakunnassa, on vaatia pitäytymään Raamatun totuuteen. Totuus erottaa, rakkaus yhdistää! Minä pelkään, että se “rakkaus”, jota yhteyden nimessä mainostetaan tänä päivänä, ei ole rakkautta lainkaan. Jumalan agape-rakkaus ”iloitsee totuudessa”. Se rakkaus, jota tänä päivänä julistetaan, ei ole lainkaan rakkautta - se on vain sallivuutta (tolerance), jota luullaan rakkaudeksi. Se on väärennettyä rakkautta, täydellinen täydennys sille väärälle hengelle, joka on ottamassa hallintaansa tämän päivän seurakunnan. Se on viemässä epäraamatulliseen yhteyteen - yhteyteen, joka lopullisesti tullaan näkemään, kun Antikristus ja hänen väärä profeettansa nousevat ”valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä”. Yhteys merkkien ja ihmeiden kautta on silloin täysin nähtävissä! Kirjassaan Beyond Seduction, a Return to Biblical Christianity, Dave Hunt kirjoittaa:

Tämän päivän seurakunnassa on taipumus korostaa yhteyttä totuuden kustannuksella ja puhua vähättelevästi niistä, jotka painottavat oppia ja kilvoittelua uskon puolesta. Ne, jotka asettavat ”yhteyden” totuuden edelle, eivätkä nuhtele tämän päivän vääristä arvoista ja pinnallisuudesta kristittyjen keskuudessa (varsinkin monien karismaatikkojen, jotka hylkäävät kutsun katua vääriä oppeja negatiivisina ja väittävät meidän olevan historian suurimmassa herätyksessä), tekisivät hyvin, jos ottaisivat vakavasti profetian kuuluisan Azusa-kadun herätyksen ajoilta Los Angelesissa vuonna 1906:
”Viimeisinä päivinä suuressa helluntailiikkeessä tulee tapahtumaan kolme asiaa: 1) On oleva voiman ylikorostus hurskauden asemesta. 2) On oleva Jumalan ylistämisen ylikorostus, Jumalan, jota he eivät enää rukoile. 3) On oleva Hengen lahjojen ylikorostus - Kristuksen herruuden asemesta.” Keith Green varoitti “ihmistekoisesta yhteydestä, joka ei ole, mitä Jumala haluaa”, koska se ei perustu pyhyyteen ja kuuliaisuuteen Jumalan Sanalle. Samalla, kun meidän ei pitäisi halkoa hiuksia väitellen pikkuasioista, meidän pitäisi kuitenkin tunnustaa, että meidän Jumalamme vaatii kuuliaisuutta. Me emme uskalla ottaa kevyesti kutsua totella hänen käskyjään - ja me tuskin voimme totella Hänen Sanaansa, jos olemme välinpitämättömiä opin suhteen. On typerää kuvitella, että voimme rakastaa Herraamme ja palvoa Häntä tuntematta ja tottelematta Hänen Sanaansa. Jeesus sanoi vakavasti: ”Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani ja minun Isäni rakastaa häntä ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan. Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani.” (Joh. 14:23,24) 87

Apostoli Johannes julisti: ”Minulla ei ole suurempaa iloa, kuin että kuulen lasteni vaeltavan totuudessa.” Robert Schuller kuitenkin julistaa:

On aika protestanttien mennä paimenen (paavin) luokse ja sanoa: ”Mitä meidän on tehtävä päästäksemme kotiin?” 88

Selvää on, että tämä ekumeeninen mania  tulee kasvamaan voimassa tulevina päivinä, kunnes se lopullisesti nähdään Antikristuksen alaisuudessa. Ne meistä, jotka vastustavat sitä tulevina päivinä, leimataan tuhottaviksi. Rick Joyner, kuuluisa Kansas City’n profeetta, julistaa:

Raamatullinen varoitus “olla unohtamatta kokoontumista” ei viittaa vain kokouksiin, vaan ruumiin eri osien yhteen liittymiseen. Herra näkee vain yhden seurakunnan. Herran kansa tulee vapautumaan jakautuneisuuden hengestä, joka korostaa eroja yhteisen päämäärän asemesta. Ankara tuomio on kohtaava kaikkia, jotka erottavat yhdistämisen asemesta, jotka tosiasiassa rakentavat itselleen eivätkä Hänelle. Tämä koskee yksilöitä, paikallisia seurakuntia sekä myös suuntia ja erilaisia virtauksia seurakunnan sisällä … Nykyisin erilaiset virtaukset ovat Herran suunnitelmissa, mutta lopulta ne kaikki tulevat virtaamaan yhdessä yhteen virtaan. Tuohon aikaan tämä virta on paisuva ja tuleva vastustamattomaksi voimaksi, jonka edessä mikään toinen uskonto, filosofia, tai oppi voi kestää. 89

Tämä epäraamatullinen yhteyden korostus ei kuitenkaan ole ainoa Myöhäissateen ominaispiirre, joka karismaattisessa uudistuksessa tulee uudelleen pintaan “nykyisenä totuutena”. On myös epäraitis ja epäraamatullinen käsitys hengellisestä sodankäynnistä. Bill Hamon kirjoittaa:

Yksi ensimmäisistä kiistoista, joka kehittyi karismaattisessa liikkeessä, oli käsitys demonien suhteesta uskoviin. Kysymys oli, voiko uudestisyntyneen Pyhällä Hengellä kastetun uskovan elämässä olla siinä määrin demonista toimintaa, että demonit pitäisi karkottaa. Kiista kehittyi niiden välillä, jotka opettivat, että jokainen negatiivinen ajatus, teko ja fyysinen ahdistus oli demoni, joka oli karkotettava, ennen kuin uskova voi muuttua tai parantua ja niiden, jotka olettivat, että koska henkilö oli kerran saanut kaikki syntinsä veren alle, niin paholainen ei voisi ylittää veren rajaa. Jälkimmäisessä tapauksessa uskova olisi immuuni kaikelle demonien toiminnalle elämässään tai ruumiissaan. 1970-luvun puolivälissä useimmat karismaatikot olivat kehittäneet demonien suhteen tasapainoisen opin ja käytännön. 90

Kuten olemme jo nähneet, tämä ajatus demonien ulos ajamisesta uskovista näyttää alkaneen William Branham’ista:

Eräs menetelmä, jota Branham käytti, oli ajaa ulos demoni ja ihmeparantuminen tapahtui. Tämä yhteys demonin ulosajamisen ja parantumisen välillä oli melko uusi käsite tuohon aikaan. 91

Frank ja Ida Mae Hammond, kaksi karismaattista riivaajista vapauttajaa, kirjoittivat vuonna 1973 kirjassaan Pigs in the Parlor (Sikoja olohuoneessa):

Kuinka voi riivaajahenki asua samassa ruumiissa samaan aikaan kuin Pyhä Henki? Näyttää loogiselta olettaa, että tämä ei voisi olla mahdollista, mutta kaikki logiikka ei pidä paikkaansa ja joskus logiikka perustuu väärälle olettamukselle. Me olemme ottaneet tässä kirjoituksessa kannan, että uskovissa voi asua ja asuukin demoneja … ” Ahkeroikaa …. pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte, sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi. (Fil. 2:12,13) Uskovasta sanotaan, että Jumala vaikuttaa “teissä”, mutta pelastus, josta puhutaan ei ole valmis. Se täytyy ”ahkeroida”. Alkukielen ”pelastusta” tarkoittava sana tässä kappaleessa on soteria. Thayers’in sanakirja antaa alkuperäisenä merkityksenä tälle sanalle ”vapautus vihollisten kiusaamisesta.” Kuva käy selväksi. Jeesus on vapauttanut meidän HENKEMME Saatanan vallasta ja nyt Hän sanoo meille: ”Ahkeroikaa vapautuksenne vihollisten kiusaamisesta, kunnes olette vapauttaneet sekä SIELUN että RUUMIIN.”

Tämä kuulostaa vähintäänkin uudelta tulkinnalta. Mielestäni Bill Hamon’in lausunto oli oikea ja 1970-luvun puolivälissä useimmat karismaattiset olivat kehittäneet tasapainoisemman raamatullisen opin ja käytännön tällä alueella. Useimmat - eivät kuitenkaan kaikki. Minulla on hyvä ystävä, joka kävi eräässä karismaattisessa seurakunnassa 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa. He harjoittivat ”vapauttamista” jonkin aikaa ja joitakin vapauttamista harjoittavia saarnamiehiä kutsuttiin puhumaan heidän seurakuntaansa. He toivat mukaan sinkittyjä ämpäreitä, joiden tarkoitus selvisi nopeasti. Saarnan jälkeen tietyistä seurakunnan jäsenistä ajettiin ulos erilaisia demoneja, kuten tupakan, himon, hallitsemisen, riidan, kapinan, … demoneja, demoneja, demoneja. Kun ihmiset ”vapautettiin” demoneistaan, monet oksensivat. Siksi ämpärit! Frank ja Ida Mae Hammond olivat kirjoittaneet:

Tarvitsevatko kaikki vapauttamista? Minä en ole vielä löytänyt poikkeusta. Kun olemme vaeltaneet tietämättömyydessä ja pimeydessä, vihollinen on menestyksellä hyökännyt meidän jokaisen kimppuun. 93

Ja:

Jumala on nostamassa tänä päivänä mahtavaa armeijaa, joka on tulossa esiin hengellisin asein. Tulokset ovat vaikuttavia! Vapauttamispalvelun kautta tuhannet Jumalan ihmiset vapautetaan riivaajahenkien piinasta. 94

Kun tutkii Uutta Testamenttia, niin on ilmeistä, että riivaajahenget voivat painostaa uskovia ja usein sitä tekevätkin. On monta tapaa, jolla Saatana voi hyökätä meitä vastaan ulkopuolelta, mutta Uuden Testamentin perusteella on selvää, että riivaajahenget eivät voi vallata meitä - ne eivät voi asua meissä, eivätkä ne voi pakottaa meitä tekemään mitään vastoin tahtoamme! Ei ulko- eikä sisäpuolelta. Ne voivat vaikuttaa, kiusata ja ahdistaa meitä, mutta eivät koskaan hallita meitä. Raamattu sanoo selvästi, että meidät on ”sinetöity Pyhällä Hengellä” ja lupaus kuuluu meille: ”Vastustakaa paholaista ja hän pakenee teistä”. Larry Thomas kirjoittaa:

Haluan lainata jälleen professori Milley’ä tässä asiassa, koskien sen opetuksen epäraamatullista luonnetta, että kristityt voisivat olla demonien valtaamia. Huomauttaen, ettei Raamatussa ole yhtään viittausta, että kristityt olisivat demonien valtaamia, hän kirjoittaa: ”Tämän päivän uusi termi on ”demonisoitu (engl, demonized) yhteisenä vastakohtana vanhoille toisistaan eroaville käsitteille: ”painostettu ja vallattu (oppressed and possessed)”. Jotkut kirjoittajat haluavat nähdä sanat ”vallattu” ja ”painostettu” poistettavan kielestä, jotta jokainen vaikeus tai konflikti paholaisen kanssa  tulkittaisiin demonisaatioksi. Asteikon loppupää olisi täydellinen valtaus eli riivaus. Tällä tavoin he ovat asettaneet mallin selittääkseen ne ihmiset, jotka sanovat olevansa kristittyjä, mutta samaan aikaan heissä ilmenee demonista vaikutusta tai hallintaa. Kuitenkaan yksikään Raamatussa esiintyvä ”demonisaatio-” tai demonivaltaustapaus ei sisällä selvästi Kristuksen seuraajaa. Sellaisissa parantumistapauksissa ei yhdenkään henkilön mainita olleen uskova ennen parantumistaan. 95

Karismaattinen johtaja ja “vapautuksen asiantuntija” Derek Prince kirjoitti vuonna 1998:

On kahdenlaisia olosuhteita, jotka voivat kohdata uskovan, jolloin on tarve käsitellä demoneja: 1. Demoneita oli jo hänessä ennen uskoon tuloa. 2. Demoneita tuli häneen uskoon tulon jälkeen. 96

On toinenkin alue koskien hengellistä sodankäyntiä, jossa Myöhäissadeliike on vaikuttanut Karismaattiseen Uudistukseen ja se on alue, johon viitataan ”alueellisina henkinä (territorial spirits)”.

Tämä on kasvanut ulos Joelin armeijaa eli ilmestyslapsia (MSOG) koskevasta harhaopista. Tästä puolesta lisää myöhemmässä luvussa.

Uusi Myöhäissateen erityispiirre, joka nopeasti tuli uudelleen pinnalle Karismaattisessa Liikkeessä, oli ”vanhinten kätten päälle panemisen” korostaminen. Kuten muistamme, tämä oli ensimmäinen suuri huolen aihe helluntaijohtajien keskuudessa koskien Myöhäissateen ”herätystä”. Bill Hamon kirjoittaa:
 
Kysymys oli, oliko Hengellä täytetyillä saarnamiehillä oikeus ja valta jakaa ja aktivoida hengellisiä lahjoja uskovassa ja voitiinko profeettojen ja muiden saarnamiesten tuomia henkilökohtaisia profetioita käyttää paljastamaan muiden Kristuksen ruumiin jäsenten kutsumus ja palvelutehtävä. Tällä totuuden lisäheilurilla oli ääriasentonsa oikealla ja vasemmalla ennen asettumistaan tasapainoon keskellä. Jotkut Myöhäissateen saarnamiehet valtuuttivat määrätyt apostolit ja profeetat profetoimaan, kun taas toiset antoivat kenen tahansa ja milloin tahansa profetoida kenelle tahansa. 97

Samalla kun uskon raamatulliseen kätten päälle panemiseen ja sen merkitykseen seurakunnassa, niin minusta on selvää, että Uuden Testamentin mukaan meidän täytyy olla varovaisia tämän palvelutehtävän suhteen. Minä uskon, että tämä on yksi Heprealaiskirjeen 6. luvussa mainituista uskon perusopeista ja on siksi hyvin tärkeä kristillisen seurakunnan oikean toiminnan kannalta, mutta vain silloin, kun sitä harjoitetaan raamatullisesti ja varovaisuudella! Apostoli varoittaa:

”Älä ole liian kerkeä panemaan käsiäsi kenenkään päälle, äläkä antaudu osalliseksi muiden synteihin. Pidä itsesi puhtaana.” (1.Tim. 5:22)

Kätten päälle panemista voidaan raamatullisesti soveltaa henkilöön parantumiseksi (Jaak. 5:14), Pyhän Hengen kasteen tai hengellisten lahjain saamiseksi (1.Tim. 4:14) vain niin kauan, kuin toteamme, että se on todella Pyhä Henki, joka ne jakaa. ”Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin tahtoo.” (1.Kor. 12:11)  Tämä palvelutehtävä, kun sitä harjoitetaan raamatullisesti, on kaunis asia ja hyvin rakentava seurakunnalle. Emme saa kuitenkaan unohtaa Paavalin varoitusta ”olla liian kerkeä ” kätten päälle panemisessa”.

Miksi? Koska aivan kuten hengellisiä siunauksia voidaan jakaa tämän palvelutehtävän kautta, niin voi käydä myös päinvastoin. Aivan kuten on olemassa raamatullinen kätten päälle panemisen palvelutehtävä, niin on olemassa myös väärennös. On olemassa vietteleviä henkiä, jotka esiintyvät Pyhänä Henkenä. Niitä myös voidaan ”jakaa” kätten päälle panemisen kautta. Siksi on olemassa suuri vaara, jos annat kenen tahansa laskea kätensä päällesi - tai he sinun kätesi päällensä. Äskettäin törmäsin seuraavan kaltaiseen tapaukseen:

… Eräänä iltana, kun olimme rukouksessa, hän (nainen) kääntyi minuun päin ja sanoi varmana, “Sinä haluat olla profeetta!” Ajattelin itsekseni, että tietysti haluan olla jotakin näyttääkseni, että olin Jumalan hyväksymä …Siispä hän laski kätensä olkapäälleni ja rukoili puolestani, että saisin profetian lahjan. Minä toistin Herralle haluni saada se. Ja silloin alkoi todella tapahtua. Henkien siirto. Kaikki ne uskomattomat asiat, joita näin hänessä, tulivat minulle. En tuntenut (feel) erästä asiaa aluksi, mutta ne olivat siellä. Mutta henget, jotka tulivat, eivät olleet Jumalasta ollenkaan. Ne olivat Saatanasta, henkiä lähetetty väärentämään aitoja Pyhän Hengen lahjoja ja pettämään seurakuntaa. Ja minä olin täysin tietämätön siitä … Siitä lähtien asiat alkoivat muuttua. Aloin kuulla ääniä, ajatuksia mielessäni, muita kuin minun ”Jeesukseni”. Oli pilkkaava ääni, seksuaalisesti perverssi ääni, toinen uhkaili minua ja matki tuntemieni ihmisten ääniä. Luulin, että Saatana ja hänen armeijansa hyökkäsivät minua vastaan, koska ”Herra” oli armoittanut minut erikoistehtävään … Minä huusin Jeesusta, Auta minua!, Auta minua!, Auta minua! Mitä tämä on? Minä tarvitsen apua, Jeesus! Ja ensimmäisen kerran todellinen Herra, todellinen Jeesus puhui minulle ja sanoi, ”Minä tarjoan sinulle vain totuuden.” Käsittämättä Hänen tarkoitustaan, toistin sanoja.” ”Sinä tarjoat minulle vain totuuden? Totuuden? Mikä on totuus? Sitten tuli vastaus. Sanaton ymmärtäminen vangitsi sisäisen olemukseni ja lopulta minä tiesin, mikä oli totuus. Se henki, jota olin kuunnellut viimeiset yhdeksän kuukautta, ei ollutkaan Jeesus, ei lainkaan minun Herrani, vaan tosiasiassa demoni … Ylistys Jumalalle, Jeesus torjui Saatanan petoksen nopeasti totuuden yksinkertaisuudella … Demonit tuntevat Raamatun ja osaavat käyttää sitä tarkoituksiinsa. Monet huolettomat uskovat manipuloidaan ja demonisoidaan tällä tavalla. Heidät ohjataan hienovaraisesti johtamaan toisia harhaan valtavilla hengellisillä tunteilla ja manifestaatioilla ja he uskovat, että Raamattu toteutuu heidän silmiensä edessä. Minun sydämeni huutaa paimenille, että vakavasti suojelisitte laumojanne näiltä vaaroilta ja etsisitte niiden neuvoja, jotka voivat auttaa. Minä olen nähnyt aitoja lahjoja toiminnassa, mutta olen nähnyt ja kuullut vielä paljon enemmän sellaista, joka on epäilyttävää. Tasapaino säilyä uskollisena taloudenhoitajana löytyy kutsussa olla raitis ja valpas. Hänen Henkensä lahjat ovat todellisia ja ne alistuvat nöyrästi perusteellisen tutkimuksen valolle. 98
 
Tämä nuori nainen avasi itsensä demoniselle painostukselle (ei valtaukselle), koska hän epäviisaasti salli jonkun laskea kädet päällensä - jonkun, joka itse oli demonisen painostuksen alla. Meidän pitäisi aina olla äärimmäisen varovaisia tällä kätten päälle panemisen alueella. Jos emme ole, voimme helposti löytää itsemme samanlaisen demonisen painostuksen alta kuin tämä nainen. Henkilökohtaisesti epäilen enemmän kuin vain vähän tätä ”voitelua”, jota voidaan siirtää eteenpäin kätten päälle panemisen kautta. Pyhä Henki ”jakaa kullekin, niin kuin Hän tahtoo.”  Hän ei välttämättä tarvitse meitä tai kätten päälle panemisen palvelutehtävää jakaakseen hengellisiä lahjoja kansalleen. Ern Hawtin kirjoittaa jälleen herätyksen alkamispäivästä:

Voitelu syveni ja Jumalan pelko oli jokaisen päällä. Herra puhui yhdelle veljistä, "Mene ja laske kädet erään oppilaan päälle ja rukoile hänen puolestaan." ... Hän totteli ja meni ja ilmestys annettiin koskien oppilaan elämää ja tulevaa palvelutehtävää. 99

Yksilöille profetoimisesta on tullut yleinen käytäntö karismaattisten keskuudessa. Bill Hamon kirjoittaa:

Seurakunnan käytäntö kautta historiansa on aina ollut laskea kädet erikoiseen tehtävään vihittävän henkilön pään päälle, mutta tämä oppi oli alennettu tyhjäksi rituaaliksi pimeinä aikoina ... Vuoden 1948 kätten päälle panemisen ennallistamisessa monet Vanhan ja Uuden Testamentin paikat valaistiin sanan palvelijoille. Pyhä Henki paljasti sen todellisuuden ja voiman, joka sisältyy tähän oppiin ... Ei voitu jakaa ainoastaan parantamista, vapauttamista ja Pyhää Henkeä, vaan kätten päälle panemisen kautta voitiin antaa Pyhän Hengen lahjoja ja henkilön kutsu ja palvelutehtävä voitiin paljastaa. 100

Vaikka en halua väittää, ettei Jumala koskaan käyttäisi kätten päälle panemista paljastamaan "henkilön kutsu ja palvelutehtävä", niin tämä lausunto täytyy olla vahvistettu. Minä uskon, että Pyhä Henki käyttää tätä palvelutehtävää, ei paljastamaan kutsua yksilölle, vaan yksinkertaisesti vahvistamaan kutsun, jonka Jumala on jo paljastanut hänelle. Kuten Bill Rudge osoittaa:

Selostusta Agabuksen profetiasta, että Paavali sidottaisiin Jerusalemissa, on usein käytetty epätarkasti oikeuttamaan johdatus henkilökohtaisen profetian kautta. Tämän selostuksen tarkastelu Raamatun tekstiyhteydessä johtaa kuitenkin erilaiseen johtopäätökseen. Ensiksikin huomaamme, että ennen kuin Agabus profetoi, Paavali jo tiesi Pyhän Hengen kautta, että kahleet ja ahdistukset odottivat häntä. Apt. 20:22-23 sanotaan: ”Ja nyt, katso, minä matkustan, sidottuna hengessä, Jerusalemiin, enkä tiedä, mikä minua siellä kohtaa. Sen vain tiedän, että Pyhä Henki jokaisessa kaupungissa todistaa minulle ja sanoo, että kahleet ja ahdistukset minua odottavat.” Apt. 21:4 toistaa tämän: ”Ja tavattuamme opetuslapset me viivyimme siellä seitsemän päivää. Ja Hengen vaikutuksesta he varoittivat Paavalia menemästä Jerusalemiin.”  Hengen kautta he kehottivat Paavalia olemaan menemättä Jerusalemiin.”  Sitten Agabus vahvistaa: ”Siellä me viivyimme useita päiviä. Niin tuli sinne Juudeasta eräs profeetta, nimeltä Agabus. Ja tultuaan meidän luoksemme hän otti Paavalin vyön, sitoi sillä jalkansa ja kätensä ja lausui: "Näin sanoo Pyhä Henki: 'Sen miehen, jonka vyö tämä on, juutalaiset näin sitovat Jerusalemissa ja antavat pakanain käsiin'."  Kun sen kuulimme, pyysimme, sekä me että ne, jotka siellä asuivat, ettei hän menisi Jerusalemiin. Silloin Paavali vastasi ja sanoi: "Mitä te teette, kun itkette ja särjette minun sydäntäni. Sillä minä olen valmis, en ainoastaan käymään sidottavaksi vaan myöskin kuolemaan Jerusalemissa Herran Jeesuksen nimen tähden." Ja kun hän ei taipunut, niin me rauhoituimme ja sanoimme: "Tapahtukoon Herran tahto". (Apt. 21:10-14) Profeetta Agabus kertoi Paavalille vain, mitä tulisi tapahtumaan. Oli Paavalin asia päättää, mitä hän tekisi. Meidän on pidettävä mielessämme tämä raamatullinen tasapaino. 101

Valitettavasti niin monille seurakunnassa tämä käytäntö on saavuttanut sellaisen väärinkäytön asteen, että siitä on tullut eräänlaista ”kristillistettyä ennustamista.” Lainataksemme Bill Rudge’a jälleen:

Olen tutkinut monia meedioita ja ennustajia ja näyttäisi, ettei ole mitään oleellista eroa, kun vertaa heidän ennustamismenetelmäänsä ja sen tarkkuutta monien ns. Jumalan profeettojen ennustuksiin tänä päivänä. Ainoa ero näyttää olevan, että oletettu profeetta usein käyttää sanoja ”näin sanoo Herra” … Eräs pastori, joka tunnetaan myös apostolina, ilmoitti seurakunnassaan, että eräs naisprofeetta oli tulossa seuraavalla viikolla ja siksi kutsui jokaista varmasti tulemaan uudelleen saamaan henkilökohtaisen profetiansa. He voisivat yhtä hyvin maksaa kymmenen dollaria mennä paikalliselle meediolle tai ennustajalle… Raamatun profeetat eivät profetoineet pyynnöstä vaan silloin, kun Herran Sana tuli heille. Jeremia 42:7 sanoo: ”Kymmenen päivän kuluttua tuli Herran sana Jeremialle.” Profetian lahjaa käyttävän ihmisen kuvittelut eivät määränneet myöskään Uuden Testamentin profetiaa, vaan se minkä ”Henki puhuttavaksi antoi”…  Näin seuraavan mainoksen kristillisessä lehdessä: ”Henkilökohtaista profetiaa varten lähetä nimesi, osoitteesi ja rakkauden uhrilahjasi.” Tämä muistuttaa ennustamista (engl. fortune telling) paljon enemmän kuin mitään profetian muotoa Raamatussa… Vaikka useimmat kieltävät sen, niin surullinen tosiasia on, että monet asettavat saamansa henkilökohtaiset profetiat Jumalan Sanan yläpuolelle. Heitä kehotetaan ostamaan kasettikopio henkilökohtaisista profetioistaan ja kirjoittamaan ne ja mietiskelemään niitä ja lukemaan tai kuuntelemaan niitä monta kertaa… Raamattu julistaa koskien aitoa profetiaa seurakunnassa: ”Mutta jos kaikki profetoisivat ja joku uskosta tai opetuksesta osaton tulisi sisään, niin kaikki paljastaisivat hänet ja kaikki langettaisivat hänestä tuomion, hänen sydämensä salaisuudet tulisivat ilmi, ja niin hän kasvoilleen langeten rukoilisi Jumalaa ja julistaisi, että Jumala totisesti on teissä.” (1.Kor. 14:24,25) Minä haastan sinut! Älä hyväksy aitona profetiaa tai ilmestystä keneltäkään, ellei se ole täydellisessä sopusoinnussa Jumalan Sanan kanssa, ellei se ole 100% tarkka, ellei se vahvista, mitä Hänen Henkensä on jo puhunut sinun sydämellesi ja ellei se todella korota Raamatun Jeesusta ja vedä sinua lähemmäksi Häntä. 102

Eräs toinen Myöhäissateen erityispiirre, joka on tullut esiin ja kasvanut Karismaattisessa Liikkeessä, on restoraatio- eli ennallistamisoppi. Restorationistien  mukaan Saatana oli varastanut ajan kuluessa useita totuuksia seurakunnalta. Sellaiset totuudet, kuin vanhurskautus uskon kautta, pyhitys, kaste Pyhässä Hengessä, jumalallinen parantuminen, kielilläpuhuminen ja hengelliset lahjat, viisinkertainen palvelutehtävä (apostolit ja profeetat), kirkastuminen (Jumalan ilmestyslapset) ja niin edelleen, oli varastettu. Tästä oli seurauksena ”seurakunnan Baabelin vankeus” Pimeinä Aikoina. Restorationismi opettaa, että alkaen Luther’ista ja totuudesta uskonvanhurskaudesta, Jumala alkoi ennallistaa näitä ”varastettuja” totuuksia seurakunnalle ja tekee sitä edelleen tänä päivänä. Juuri ennen vuoden 1948 ”herätyksen” puhkeamista muutamat veljistä vierailivat Branham’in parantamiskokouksissa ja sieltä palattuaan yksi heistä kirjoitti seuraavasti Sharon Star’issa:

… Kaikilla menneillä vuodatuksilla on ollut omat merkittävät totuutensa. Luther’in totuus oli vanhurskautus uskon kautta. Wesley’n totuus oli pyhitys. Baptistit opettivat Kristuksen premillenniaalista tulemusta. Missionary Alliance opetti jumalallista parantamista. Helluntailainen vuodatus on palauttanut kasteen Pyhässä Hengessä oikealle paikalleen. Mutta seuraavalle vuodatukselle tulevat olemaan tunnusmerkillisiä kaikki nämä totuudet ynnä sellainen Pyhän Hengen yhdeksän lahjan ilmeneminen, että maailma, ei edes apostolien aikana, ole milloinkaan todistanut aikaisemmin vastaavaa. Tämä herätys on oleva lyhyt ja se on oleva viimeinen ennen seurakunnan tempausta. 103

 “Profeetta” Bill Hamon on todennäköisesti suurin restorationismin kannattaja tänä päivänä. Jokaisen, joka haluaa ymmärtää tätä oppia ja mihin se on johtamassa, pitäisi ehdottomasti lukea hänen kirjansa The Eternal Church (Ikuinen seurakunta). Kirjan johdannossa Harold Bredesen tiivistää “ennallistamisen” teologian tällä tavalla:

Keskiajalla seurakunta kutsui itseään nimellä “Pyhä Apostolinen Kirkko”, mutta ne perustukset, jotka sen apostolit olivat rakentaneet, olivat haudattuina periytyvien hierarkioiden muotojen ja traditioiden alle. Sitten suuri kaivaja aloitti työnsä. Hänen inhimillinen välikappaleensa oli Martin Luther. Hän paljasti ”vanhurskautuksen uskon kautta”. ”Harhaoppia! Polttakaa hänet roviolla!”, huusivat hänen vihollisensa. Puhdasta Raamatun totuutta, ensimmäisen vuosisadan kristinuskon kulmakivi.”, sanoivat hänen kannattajansa. Kun Jumala seuraavaksi käytti anabaptisteja tuomaan valoon Uuden Testamentin kasteen, niin katoliset ja protestantit yhdessä huusivat, ”Harhaoppia! Älkää kastako heitä, hukuttakaa heidät!” Niin oli silloin ja niin on nyt, eilispäivän harhaoppiset ovat tämän päivän vahvistettuja kirkkoja, jotka ajavat takaa harhaoppisia, jotka tulevat olemaan huomispäivän vahvistettuja kirkkoja. Mutta Jumala ei pysähdy ennen kuin on tuonut valoon jokaisen totuuden, periaatteen ja käytännön, jonka Hän on alusta lähtien tarkoittanut kansalleen. 104

Restorationismi on perustus opille “Joelin armeijasta” (Jumalan ilmestyslapset, MSOG), joka tulee esille Toronton ja Pensacolan kaltaisista ”herätyksistä” ja tämän päivän ”profeetallisista” ja ”apostolisista” liikkeistä. Mikä on väärin tässä opetuksessa? Päältä katsoen se ei näytä olevan kaukana perustuksesta, mutta vain, jos ei oteta huomioon tosiasiaa, että oli ja on aina ollut todistava UT:n seurakunta julistamassa kaikkea Jumalan neuvoa - jopa ”Pimeinä Aikoina”! Mikä on siis väärin tässä opissa? Pastori Bill Randles vastaa tähän kysymykseen kirjassaan Weighed and Found Wanting (Punnittu ja köykäiseksi havaittu):

Kuinka voisi seurakunta kadottaa vanhurskautuksen? Vanhurskautus uskon kautta on seurakunnan koko perustus. Seurakunnalla on aina ollut se kuten myös pyhitys, parantaminen ja kaste Pyhässä Hengessä. On aina ollut tosi seurakunta, jota Jeesus itse, sielujemme paimen ja piispa, on varustanut. Mitä Luther, Wesley ja toiset tekivät, on mitä kaikki tosi kristityt ovat tehneet kaikkina aikoina. He ottivat, mitä Jumala antoi heille ja tutustuttivat toiset siihen. Kuitenkaan he eivät olisi voineet ”ennallistaa” sitä seurakunnalle, koska seurakunta on aina ollut täydellinen Kristuksessa! Jos sinä hyväksyt restoraatio-opin, se väistämättä edellyttää, että hyväksyt opin kehittyvästä seurakunnasta, petollisen, juovuttavan idean, joka saa nykyisen seurakuntamuodon tuntemaan olevansa Jumalan tarkoituksen ehdoton keskipiste, ylitse ja yläpuolella kaikkien aikaisempien seurakuntamuotojen…  Älkäämme imarrelko itseämme… Jos kuulet lausunnon, ”Apostolien Teoissa meillä on seurakunta vauva-asteella,” niin kuulet eräänlaista kehitysoppia… Seurakunnan kehitysoppi ruokkii ylpeyttä ja ylimielisyyttä. Sekä Rick Joyner, että Mike Bickle, ovat sanoneet, että Apostolien Tekojen apostolit haluavat jonottaa saadakseen haastatella meidän aikamme super-apostoleja. 105

Kirjassaan, The Eternal Church (Ikuinen seurakunta), Bill Hamon kirjoittaa:

Meillä on suuri pilvi todistajia, mukaan lukien patriarkaaliset esi-isät, profeetat, alkuseurakunnan apostolit ja kirkkohistorian johtajat, jotka ovat maksaneet hinnan tuodakseen meidät tähän asti. He ovat toteuttaneet Jumalan tahdon omalle sukupolvelleen, mutta Jumalalla on jäljellä jotakin erikoista tälle sukupolvelle, että ”he ilman meitä eivät pääsisi täydellisyyteen” (Hepr. 11:40) He odottavat meitä tehdäkseen viimeisen silauksen Jumalan suunnitelmaan, jotta he yhdessä meidän kanssamme voisivat käydä sisälle ikuiseen rooliimme Kristuksen kanssa… 106

Toisessa kirjassaan Apostles, Prophets, and the Coming Moves of God (Apostolit, profeetat ja Jumalan tulevat teot), Hamon kirjoittaa:

Jumala valmistaa seurakuntaansa tulemaan voittamattomaksi, pysäyttämättömäksi, valloittamattomaksi Herran voittavaksi armeijaksi, joka alistaa kaiken jalkojemme alle. On oleva ylivertainen Jumalan ennallistava liike, joka panee liikkeelle kaiken, mitä Hänen armeijansa tarvitsee ollakseen ja tehdäkseen, mitä Hän  iankaikkisuudesta on suunnitellut. Kenraalit, jotka johtavat tätä armeijaa, tulevat olemaan niitä, joita on vähitellen valmistettu sisällyttämällä jokainen ennallistettava totuus heidän elämäänsä ja palvelutehtäväänsä. 107

Mikä on tämä Jumalan ”ylivertainen Jumalan ennallistava liike”, joka ”panee liikkeelle kaiken, mitä Hänen armeijansa tarvitsee ollakseen ja tehdäkseen, mitä Hän  iankaikkisuudesta on suunnitellut?” Jumalan lasten ilmestyminen (engl. The manifestation of the sons of God):

Maa ja koko luomakunta odottavat Jumalan viimeisten päivien apostolien ja profeettojen ja täysin ennallistetun seurakunnan ilmestymistä. ”Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.” (Room. 8:19) Kun seurakunta on täysin ennallistettu, silloin pyhät saavat lopullisen lunastuksensa, heidän kuolevaiset ruumiinsa tehdään kuolemattomiksi. Kun tämä tapahtuu, silloin kasvien ja eläinten luonnollinen luomakunta vapautetaan turmeluksen orjuudestaan Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. 108

Restorationismi on Jumalan ilmestyslapsioppia (MSOG) ytimeensä saakka. On selvää, että kaikkein pahin Myöhäissateen harhaoppi, oppi Jumalan ilmestyslapsista (MSOG), ei vain jäänyt eloon sen jälkeen, kun se oli hylätty ja tuomittu Amerikan helluntaiseurakuntien toimesta, vaan se vahvistui. Kuten kaikki muut Myöhäissateen harhaopit, se tulisi uudelleen esiin Karismaattisen Uudistuksen aikana. Veisi vähän kauemmin aikaa tämän erikoisopin tulla uudelleen hyväksytyksi kristikunnan  päävirrassa, johtuen sen oudosta ja harhaoppisesta luonteesta. 1950-luvun lopun, 1960- ja 1970-luvun se jäisi Karismaattisen Liikkeen reunailmiöksi. Karismaattisten enemmistö jatkaisi pitäytymistään oikeaan Raamatun oppiin koskien tempausta ja pyhien ylösnousemusta. MSOG-oppi kuitenkin jatkaisi uusien kannattajien voittamista koko tämän ajan. Richard Riss kirjoittaa:

Erilaiset käsitykset ja käytännöt löysivät tiensä karismaattiseen uudistukseen… Lisäksi monet karismaattiset kautta maailman omaksuivat Myöhäissadeliikkeen erilaisten eskatologisten käsitysten elementtejä … Näyttäisi mahdottomalta arvioida heidän vaikutuksensa ulottuvuutta, vaikka näyttäisi, että laajalle levinnyt maanalainen liike kehittyi karismaattisen uudistuksen sisällä koostuen yksilöistä, jotka sitoutuivat erilaisiin ”lopun ajan totuuksiin”, joita oli noussut Myöhäissateen herätyksen aikana. 109

MSOG-harhaoppi nousisi uudelleen esiin avoimesti 1980- ja 1990-lukujen aikana “Valtakunta nyt-” eli “Hallintateologia - liikkeenä (Engl. Dominion Theology).” Läpi 1990-luvun tämä harhaoppi jatkaisi leviämistään Karismaattisen Liikkeen sisällä, kunnes se nyt on tulossa hallitsevaksi näkemykseksi karismaattisten kristittyjen keskuudessa. Tänä päivänä on harvinaista ja käy koko ajan yhä harvinaisemmaksi löytää karismaattinen kristitty, jota ei olisi voitettu Jumalan ilmestyslapsi-opille (MSOG) , tai johon se ei olisi jollakin tavalla vaikuttanut. Monet helluntailaisista ja jopa baptistisista suunnista ovat putoamassa tähän harhaoppiin, kun se tulee esille Torontosta ja Pensacolasta ynnä muista tämän päivän  ns.”herätyksistä” (Korostus suomentajan).
 

LUKU 5

AUTUAAN TOIVON HÄVITYS
 

“Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on. Ja jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niinkuin hän on puhdas.”  (1.Joh.  3:2,3)

“Sillä kuka on meidän toivomme tai ilomme tai meidän kerskauksemme kruunu? Ettekö myös te, meidän Herramme Jeesuksen edessä hänen tulemuksessaan? (1. Tess.  2:19)

“Hän tuli omillensa ja Hänen omansa eivät ottaneet Häntä vastaan.” Noin 2000 vuotta sitten kaikkein traagisin tapaus sitten ihmisen lankeemuksen tapahtui aivan Jerusalemin pyhän kaupungin ulkopuolella. Jeesus Kristus, Israelin luvattu Messias, ristiinnaulittiin Hänen oman kansansa toimesta aivan kuten heidän profeettansa olivat ennustaneet. Kuinka saattoikaan käydä näin?

Israelille annettiin kirjoituksissa kaksi täysin erilaista kuvaa Messiaasta. Yksi kuva sisältyi profetioihin, jotka esittivät Messiaan Israelin ”Kärsivänä Palvelijana.” Tämä Messias tulisi kärsimään Jumalan kansan syntien tähden tuoden sovituksen ja anteeksiantamuksen Jumalan kanssa. Tätä profetian luokkaa edustaa Jesajan 53. luku:

“Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. (Jes. 53:3-6)

Ja Psalmi 22:

“Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu; kaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut minun rinnassani. Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun. Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut, minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat. Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen; he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa.  (Ps. 22:14-18)

Kuten niin monet ovat osoittaneet - tähän sisältyy täydellinen kuvaus ristiinnaulitsemisen aiheuttamasta tuskallisesta kuolemasta satoja vuosia ennen, kuin roomalaiset olivat edes ottaneet sitä käyttöön!

Toinen kuva Messiaasta, joka on selvästi esitetty laajassa profetiakokonaisuudessa VT:ssa, on Messias “Valloittavana Kuninkaana” halliten maailman valtakuntia Jerusalemista käsin. Tätä profetioiden luokkaa edustaa Sakarja 14:16-18.

“Mutta kaikki niiden pakanakansain tähteet, jotka ovat hyökänneet Jerusalemia vastaan, käyvät vuosi vuodelta sinne ylös kumartaen rukoilemaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa. Ja mitkä maan sukukunnista eivät käy ylös Jerusalemiin kumartaen rukoilemaan kuningasta, Herraa Sebaotia, niille ei tule sadetta. Ja jos egyptiläisten sukukunta ei käy eikä tule sinne ylös, ei tule sitä heillekään; vaan heitä on kohtaava se vitsaus, millä Herra rankaisee niitä pakanakansoja, jotka eivät tule sinne ylös viettämään lehtimajanjuhlaa.” (Sak. 14:16-18)

Ja Jesaja 11:1-10 :

“Mutta Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristansa. Ja hänen päällänsä lepää Herran Henki, viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja voiman henki, tiedon ja Herran pelon henki. Hän halajaa Herran pelkoa; ei hän tuomitse silmän näöltä eikä jaa oikeutta korvan kuulolta, vaan tuomitsee vaivaiset vanhurskaasti ja jakaa oikein oikeutta maan nöyrille; suunsa sauvalla hän lyö maata, surmaa jumalattomat huultensa henkäyksellä. Vanhurskaus on hänen kupeittensa vyö ja totuus hänen lanteittensa side. Silloin susi asuu karitsan kanssa, ja pantteri makaa vohlan vieressä; vasikka ja nuori leijona ja syöttöhärkä ovat yhdessä, ja pieni poikanen niitä paimentaa. Lehmä ja karhu käyvät laitumella, niiden vasikat ja pennut yhdessä makaavat, ja jalopeura syö rehua kuin raavas. Imeväinen leikittelee kyykäärmeen kololla, ja vieroitettu kurottaa kätensä myrkkyliskon luolaan. Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren. Sinä päivänä pakanat etsivät Iisain juurta, joka on kansojen lippuna, ja hänen asumuksensa on oleva kunniata täynnä.”  (Jes. 11:1-10)

Nämä kaksi erilaista kuvaa Messiaasta edustivat todellista ongelmaa juutalaisille. Kuinka voisivat nämä kaksi laajasti toisistaan poikkeavaa kuvaa toteutua yhdessä Messiaassa? Kuinka voisi Messias olla sekä kärsivä palvelija että hallitseva kuningas yhtä aikaa? He eivät voineet kuvitella Messiaansa kahta tulemusta, ensiksi kärsivänä palvelijana sovittamaan heidän syntinsä ja sitten uudelleen voittoisana kuninkaana perustamaan kunniakkaan valtakuntansa Siionissa.

Tietysti kävi niin, että kun Messias lopulta ilmestyi, kukaan ei kiinnittänyt siihen huomiota. Tuohon aikaan, johtuen roomalaisten sorrosta, jonka alla he elivät, ainoa kuva Messiaasta, jonka he voivat nähdä oli kuva voittoisasta kuninkaasta. Pian hän tulisi ja heittäisi roomalaiset ulos, perustaisi valtakuntansa ja korottaisi Israelin sen oikeutettuun asemaan kansojen yläpuolelle!

Kun Messias sitten ilmestyi, ei voittoisana kuninkaana, vaan seimen lapsena, niin kukaan ei kiinnittänyt siihen huomiota paitsi Herodes ja hänkin vain vainoharhaisuutensa vuoksi. Koko Israelin kansasta vain kaksi ihmistä, Simeon ja Hanna, tunnistivat tämän lapsen temppelissä Jumalan Messiaana. Juutalaisten ylivoimainen enemmistö kadotti Hänet Hänen tullessaan, koska he etsivät voittoisaa, loistavaa kuningasta. Kolmekymmentäkolme vuotta myöhemmin he tulisivat hylkäämään ja ristiinnaulitsemaan Hänet samasta syystä. Muutamilla Raamatun murheellisimmilla sanoilla Jeesus profetoi heille, ”Minä olen tullut Isäni nimessä, ja te ette ota minua vastaan; jos toinen tulee omassa nimessään, niin hänet te otatte vastaan.” (Joh. 5:43) Jeesus profetoi Antikristuksesta, väärästä Messiaasta, jonka juutalaiset ja muu maailma tulevat hyväksymään joksikin aikaa viimeisinä päivinä.

Minusta on ironista, että näinä viimeisinä päivinä seurakunta, kuten Israel muinoin, kohtaa kaksi täysin erilaista kuvaa meidän tulevasta Kuninkaastamme. Yksi Uuden Testamentin profetioiden kokonaisuus kuvaa Herramme palaavan ”kuten varas yöllä”  varastamaan pois morsiamensa, seurakunnan, ja viedäkseen hänet kanssaan Isänsä taloon. Dave Hunt kirjoittaa:

Kristus varoittaa meitä ”valvomaan” kokonaan eri syystä. Hän tulee aikana, jolloin ihmiskunta, luottavainen ja itseensä tyytyväinen - ja nukkuva seurakunta (Mt. 25:5)- odottavat Häntä vähiten. ”Sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee.” (Mt.24:44) Ei tule olemaan mitään merkkejä…. Jumalan tuomio on viimeinen asia, jota tuon päivän maailma odottaa. Ei tule olemaan mitään ennakkovaroitusta. On oleva kuin tyyni ennen hurrikaania - mutta tässä tapauksessa ei ole mitään aavistusta lähestyvästä myrskystä. Jeesus varoitti tulevansa, kun olosuhteet olisivat kuten juuri ennen vedenpaisumusta: ”He söivät, joivat, naivat… siihen päivään asti, kunnes Nooa meni arkkiin ja tulva tuli ja tuhosi heidät kaikki” (Lk. 17:27). Hänen tulemuksensa tapahtuu ajalla, jolloin asiat sujuvat kuten tavallisesti ja ihmiset nauttivat ja ovat optimistisia tulevaisuuden suhteen. Aivan kuten juuri ennen vedenpaisumusta, viimeinen asia, jota maailma odottaa, on Jumalan tuomio. On varmaa, että Kristus ei kuvaile Harmageddonia! Tavalliset liike-elämän olosuhteet, itsetyytyväisyys ja yllätys voivat viitata vain aikaisempaan tulemukseen… 110

“Olkoot teidän kupeenne vyötetyt ja lamppunne palamassa; ja olkaa te niiden ihmisten kaltaiset, jotka herraansa odottavat, milloin hän palajaa häistä, että he hänen tullessaan ja kolkuttaessaan heti avaisivat hänelle. Autuaat ne palvelijat, jotka heidän herransa tullessaan tapaa valvomasta! Totisesti minä sanon teille: hän vyöttäytyy ja asettaa heidät aterioimaan ja menee ja palvelee heitä. Ja jos hän tulee toisella yövartiolla tai kolmannella ja havaitsee heidän näin tekevän, niin autuaat ovat ne palvelijat.  Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä hetkellä varas tulee, hän ei sallisi taloonsa murtauduttavan. Niin olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee." (Lk 12:35-40)

Tämän kuvan yläpuolella ja sitä vastoin meille on esitetty Uudessa Testamentissa toinen kokonaan erilainen kuva Kristuksen paluusta. Tässä kuvassa jokainen ihminen maan päällä todistaa hänen paluutaan:

“Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella. Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin. (Mt. 24:29-31)

“Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessansa. Totisesti, amen.” (Ilm. 1:7)

Tässä kuvassa jokainen maan päällä näkee Hänet, kun Hän palaa valittujensa kanssa tuhoamaan Antikristuksen ja hänen valtakuntansa ja sitten pystyttää oman vanhurskauden valtakuntansa - Millenniumin. Kuinka sovitamme keskenään nämä kaksi täysin erilaista kuvaa Herramme toisesta tulemuksesta? Ainoa vastaus, jossa on järkeä ja joka sopii kirjoituksiin, on, että Hän tulee kaksi kertaa - ensimmäisen kerran Hänen pyhiänsä varten ja toisen kerran Hänen pyhiensä kanssa. Dave Hunt kirjoittaa:

Kuinka voi Kristus tulla välittömästi selvien merkkien jälkeen, jotka on tarkoitettu varoittamaan Hänen tulemuksestaan - ja samalla kertaa tulla kuin varas yöllä, jolloin harvat, jos kukaan Hänen seuraajistaan odottaisi Häntä? Kuinka Hän voi tulla, ”kun he sanovat rauha ja turvallisuus” (1.Tess. 5:3) ja samalla kertaa tulla keskellä Harmageddonia, tuhoisinta sotaa, mitä maailma on koskaan nähnyt? Kuinka voidaan pyhät temmata maan päältä taivaaseen asumaan Kristuksen kanssa ikuisesti ja kuinka he samalla voivat tulla Hänen kanssaan taivaasta tuomitsemaan maailmaa? Kuinka voivat kaksi kuvaa, jotka ovat niin ristiriitaiset keskenään, olla totta? Tähän kysymykseen on vain yksi mahdollinen vastaus. On selvää, että nämä täysin ristiriitaiset kuvaukset hänen tulemuksestaan eivät voi viitata samaan tapahtumaan. 111

Aivan kuten Israelilla oli edessään kaksi täysin erilaista kuvaa tulevasta Messiaasta, niin on myös meillä. Ensiksikin Herramme on palaava meille aikana, päivänä ja hetkenä, jota emme tiedä. Me tiedämme kuitenkin, että Hänen tulemuksensa on lähellä, ”oven edessä”, ajanmerkkien perusteella:

“Samoin te myös, kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että Jumalan valtakunta on lähellä. Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki tapahtuu. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa. Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta niinkuin paula; sillä se on saavuttava kaikki, jotka koko maan päällä asuvat.  Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä." (Lk. 21:31-36)

Meidän tulee uskollisesti valvoa ja odottaa taivaallista ylkäämme palaamaan morsiantaan (seurakuntaa) varten ja viemään meidät Isänsä taloon (Joh. 14:1-2), jonne me jäämme morsiuskammioomme siksi aikaa, kun ”viha”, ”Jaakobin ahdistus” - ”suuri ahdistus”, tapahtuu:

“Mutta sinun kuolleesi virkoavat eloon, minun ruumiini nousevat ylös. Herätkää ja riemuitkaa, te jotka tomussa lepäätte, sillä sinun kasteesi on valkeuksien kaste, ja maa tuo vainajat ilmoille. Mene, kansani, kammioihisi ja sulje ovet jälkeesi, lymyä hetkinen, kunnes viha on ohitse mennyt. Sillä katso, Herra lähtee asuinsijastaan kostamaan maan asukkaille heidän pahat tekonsa, ja maa paljastaa verivelkansa eikä surmattujansa enää peitä." (Jes. 26:19-21)

Tämän seitsenvuotisen tuomion ajan lopussa me istumme Herramme kanssa ja vietämme “Karitsan hääateriaa” (Ilm. 19:7-9). Kristus kokoaa yhteen ”valittunsa” - Vanhan Testamentin pyhät, Uuden Testamentin pyhät ja Ahdistuksen ajan pyhät - me vietämme häitä yhdessä ja sitten me palaamme Hänen kanssaan ”taivaan sotajoukkoina” perustamaan Hänen valtakuntaansa maan päälle (Ilm. 19:11-20:4).

Siten meillä on ensimmäinen Kristuksen tulemus, kun Hän tulee pyhiänsä varten ennen ahdistusta, tapahtuma, jonka kristityt ovat oppineet tuntemaan ”tempauksena”, sitten Kristus palaa pyhiensä kanssa ahdistuksen jälkeen perustamaan Hänen valtakuntansa maan päälle (Toinen Tulemus). Tempaukseen viitataan “autuaana toivona” (Tiitus 2:11-13). Sen sijaan, että kärsisimme vainoa Antikristuksen alaisina, meille on luvattu, että meidät otetaan pois tästä maailmasta ennenkuin Antikristus paljastetaan. Paavali julisti viitaten tempaukseen :

“Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.”  (1.Tess. 5:9)

Sanaa tempaus (engl. rapture), kuten monet kriitikot kärkkäästi huomauttavat, ei esiinny Raamatussa. Siellä ei esiinny myöskään sanaa kolmiyhteys (trinity)! Me saamme sanan rapture Kreikan sanan “harpadso”  latinalaisesta käännöksestä (latinaksi: ”rapio”). Seuraavassa Paavalin kuvaus tapahtumasta:

“Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin;  sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.  Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.  (1 Tess. 4:16-18)

Sana “harpadso” tarkoittaa kirjaimellisesti “temmata ylös”. Paavali paljastaa, että me, jotka olemme elossa ja jäämme ylösnousemukseen, ”temmataan ylös (engl. ”snatched up”) olemaan Kristuksen kanssa ”pilvissä”. Ensimmäisen Korinttolaiskirjeen 15. luvussa Paavali paljastaa, että tämän ”tempauksen” kautta me elossa olevat uskovat sivuutamme kuoleman - ja pukeudumme ”kuolemattomaan” hengelliseen ruumiiseen - täsmälleen samankaltaiseen kuin Jeesuksella on!:

“Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta. Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: "Kuolema on nielty ja voitto saatu". "Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi?"  (1.Kor. 15:50-55)

Autuaalla toivolla läheisestä, milloin tahansa tapahtuvasta tempauksesta, on puhdistava vaikutus Kristuksen ruumiiseen:

“Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on. Ja jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niinkuin hän on puhdas.” (1. Joh. 3:2,3)

Kristittyjen keskuudessa on aina ollut jonkin verran erimielisyyttä milloin tarkalleen tämä tempaus tapahtuu - ennen, puolivälissä, vai lopussa  - Suuren Ahdistuksen aikaa. Samalla kun tunnen hyvin vahvasti, että Raamattu selvästi opettaa tempausta ennen ahdistusta, minä myös tiedostan, että ne, jotka opettavat tempausta ahdistuksen keskeltä tai sen lopussa, perustavat myös käsityksensä suurimmaksi osaksi Raamattuun. Mistä kaikki olemme yksimielisiä ja pidämme yhteisenä, on Raamatun selkeä opetus, että kun tämä tapahtuma tapahtuu, niin meidät tehdään kuolemattomiksi ja kaikki temmataan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin Herramme fyysiseen läsnäoloon. Kuten olemme nähneet Jumalan Ilmestyslapsioppi (MSOG) kieltää Raamatun opetuksen julistamalla ”kuolemattomaksi tekemistä”, joka tapahtuu  jo  täällä maan päällä ja monet sen kannattajat opettavat, ei vain maanpäällistä kuolemattomuutta, vaan myös maanpäällistä jumalallistamista (deification) yhtä lailla!

Osa tempausta koskevaa raamatullista opetusta on kuva UT:n seurakunnasta viimeisinä päivinä jäännöksenä, jota sisältä päin ahdistaa luopumus (kapinointi Jumalan Sanaa vastaan) ja ulkoapäin maailma, joka käy aina vain vihamielisemmäksi ja pahemmaksi, kun Kristuksen paluun päivä lähestyy. Paavali kirjoitti:

“Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty”. (1.Tim 4:1,2)

Ja:

“Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi.” (2.Tess. 2:3)

Jeesus kuvasi seurakuntaa penseänä, nukkuvana jäännöksenä, jossa tempaus tulee monille yllätyksenä!

“Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos. Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. (Ilm. 3:15-17)

Ja:

“Ja tyhmät sanoivat ymmärtäväisille: 'Antakaa meille öljyänne, sillä meidän lamppumme sammuvat'. Mutta ymmärtäväiset vastasivat ja sanoivat: 'Emme voi, se ei riitä meille ja teille. Menkää ennemmin myyjäin luo ostamaan itsellenne.' Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli; ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin. Ja myöhemmin toisetkin neitsyet tulivat ja sanoivat: 'Herra, Herra, avaa meille!' Mutta hän vastasi ja sanoi: 'Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä'. Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä.”  (Mt. 25:8-13)

Samoin kuin meillä on kaksi erilaista kuvaa Herramme tulemuksesta, niin meillä on myös kaksi erilaista kuvaa seurakunnasta näiden tapahtumien aikaan. Tempauksessa seurakunta kuvataan jäännöksenä, puhtaana, mutta piiritettynä jäännöksenä ihmisiä, jotka pakenevat epäuskoisen maailman päälle tulevaa Jumalan vihaa. Toisessa tulemuksessa me kuitenkin näemme seurakunnan valloittavana sotajoukkona palaamassa Kristuksen kanssa hallitsemaan kansoja Hänen kanssaan. Aivan kuten juutalaiset voivat nähdä Messiaan vain valloittavana kuninkaana, kun Hän tuli ensimmäisen kerran ja siten kadottivat Hänet, niin samoin tämän päivän seurakunta on tullut sokeaksi kuvalle pakenevasta, piiritetystä jäännöksestä. Tämän päivän seurakunta mieluummin näkee itsensä suurena, valloittavana armeijana. He ovat hyljänneet tai tulkinneet uudelleen kirjoitukset, jotka kuvaavat seurakuntaa halveksittuna jäännöksenä - he ovat kapinoineet (luopuneet, engl. apostatized) sitä vastaan ja voivat nähdä vain kuvan valloittavasta armeijasta. Täsmälleen kuten Israel muinoin, he ovat vaarassa, suuressa vaarassa, kadottaa Herra, kun Hän tulee kuin varas yöllä niille, jotka valvovat. Leimaamalla autuaan toivon tappio- ja pakenemismentaliteetiksi, joka halvauttaa seurakunnan, he ovat vaihtaneet sen Raamatun vastaiseen oppiin voitosta (engl. triumphalism). Kirjassaan, The Feast of Tabernacles, George Warnock kirjoittaa:

Voittavatko tuonelan portit Jeesuksen Kristuksen seurakunnan? Pitääkö suuren peltomiehen myöntää tappio ja tarttua sirppiin, ennen kuin vilja on kypsää ja täydellä tähkällä? Pitääkö Hänen osoittaa Henkensä kärsimättömyys leikkaamalla vilja, ennen kuin se saa varhaisen ja myöhäisen sateen? Pitääkö Hänen jakaa Hengen lahjoja kansalleen ja asettaa Kristuksen palvelijoita seurakuntaan tekemään pyhät täydellisiksi ja sitten temmata heidät kaikki, ennen kuin he saavuttavat Kristuksen täyteyden täyden iän määrän? … Ei! Tuhat kertaa ei! Jumalan lasten pitää vielä ilmestymän tällä seurakunnan murheen ja vaivan suurella hetkellä ja heidän pitää osoittaman tämän pahan ja turmeltuneen sukupolven edessä Jumalan peittämätön kirkkaus tavalla, jota ei tähän mennessä ole paljastettu, tai edes osattu kuvitella. Murheen, katkeruuden ja vaivan rukoukset kautta tämän seurakunnan pitkän erämaataipaleen helluntaista tähän päivään - ovat kaikki kerätyt taivaallisiin maljoihin ja pian ne vuodatetaan maan päälle suurissa taivasta järisyttävissä tapahtumissa, jotka syöksevät valtaistuimelta pimeyden vallat ja Saatanan ja asettavat voittajan valtaan Siionin vuorelle. 112

Tämä kieltäytyminen nähdä seurakunta Uuden Testamentin kuvaamana halveksittuna jäännöksenä on Myöhäissade- eli Ilmestyslapsi-opin (engl. Latter Rain/Manifest Sons of God, MSOG) tunnuspiirre. Milford Kirkpatrick vuoden 1948 herätyksestä, kirjoitti:

Ne, jotka olivat yläpuolellamme Herrassa, olivat yksimielisiä siitä, että meidän ei tullut odottaa herätystä, koska elimme ajan päättymisen päivissä ja asiat olivat menossa huonompaan suuntaan ja meidän tuli odottaa katkeraa loppua. Kuulimme usein lainattavan, ”ellei niitä päiviä lyhennettäisi, ei mikään liha pelastuisi” (Mt. 24:22). Tämä toi vain lisää masennusta henkeemme ja niin me olimme epätoivossa… Eräänä päivänä eräs veli nousi seisomaan ja alkoi profetoida… Jumala puhui meille ennallistamisen päivistä ja että Hän vuodattaisi Henkensä kaiken lihan päälle. Tämä sai sydämemme innostumaan elettyämme tappion ilmapiirissä… Mikä ilo valtasikaan leirin. 113

Kuten olemme aikaisemmin huomauttaneet, niin karismaattisten enemmistö ei ollut hyväksynyt harhaoppia Jumalan ilmestyslapsista (MSOG). Useimmat pitäytyivät oikeaan opetukseen tempauksesta, mutta 1980-luvun puolivälissä tilanne alkoi muuttua, kun MSOG-harhaoppi tuli uudelleen esiin Kingdom Now (Valtakunta Nyt) eli ”Kingdom/Dominion” -liikkeen muodossa. Richard Riss’in mukaan:

...Monet karismaattiset kautta maailman omaksuivat Myöhäissadeliikkeen erilaisia eskatologisia käsityksiä.  Näistä käsityksistä tuli merkittäviä esim. seuraavissa järjestöissä: Bill Britton Missourin Springfield'issä , J. Preston Eby Texas'in El Paso'ssa, John Robert Stevens Kalifornian Los Angeles'issa. Vuoden 1976 vaiheilla jotkut näistä järjestöistä olivat varsin suuria. Bill Britton, joka oli osallistunut Myöhäissateeseen, kuvaili järjestöään kesällä 1976 seuraavasti: "Olemme Phil'in kanssa juuri palanneet hyvin hedelmälliseltä matkalta itärannikolle, jossa vierailimme 25 kaupungissa, joissa saarnasimme 47 kertaa 21 päivässä ja ajoimme 5500 mailia. Palvelimme seurakuntia seuraavissa osavaltioissa: Illinois, Kentucky, Ohio, Philadelphia, Maryland., Virginia, Delaware, New York, Michigan, Indiana sekä Kanadan Ontario ... Oli valtavaa nähdä saman Pyhän Hengen ja samojen totuuksien paljastuvan eri osissa USA:ta ja Kanadaa ja minusta oli innostavaa nähdä ne monet pastorit, jotka ovat 'myydyt' Jumalan valtakunnalle ja totuuksille, jotka liittyvät Hänen monijäseniseen Poikaansa, tuohon kirkastettuun seurakuntaan ilman tahraa ja ryppyä, Hänen täydelliseksi tehtyyn ruumiiseensa, siihen joka voittaa" ... Näyttäisi, että laajalle levinnyt maanalainen liike kehittyi karismaattisen uudistuksen sisällä koostuen yksilöistä, jotka olivat sitoutuneet erilaisiin "lopun ajan totuuksiin", joita oli noussut Myöhäissateen herätyksen aikana. 114

 Bill Britton'ista tuli yksi johtavia Jumalan ilmestyslasten kannattajia tuona aikana. Hänen opetuksensa edustaa hyvin MSOG-oppia, koska se kehittyi Myöhäissateen herätyksen ja sen jälkeen, kun Warnock oli julistanut sen kirjassaan Feast of Tabernacles. Kirjassaan A Closer Look at the Rapture (Tempauksen läheisempää tarkastelua)  Britton kirjoittaa:

Voit lakata toivomasta "tempausta" viemään sinut tästä maailmasta ja ratkaisemaan kaikki vaikeutesi. Ala panna toivosi siihen, mihin se kuuluu ... Herran tulemukseen "tuoda täyteen pelastukseen ne, jotka innokkaasti, alinomaa ja kärsivällisesti odottavat ja toivovat Häntä." 115 ... Saarnaajat edelleen palavasti saarnaavat ja ihmiset edelleen epätoivoisesti ja toivottomasti riippuvat teoriassa "tempauksesta", joka vie meidät kaikki pois tästä maailmasta, jotta voisimme paeta Herran Päivää. 116 ... Saarnaajat, lopettakaamme kertomasta ihmisille, että he voivat vain istuutua keinutuoleihinsa ja odottaa "tempausta" viemään heidät pois kaukaiseen mielikuvitusmaahan, jossa he saavat nautiskella taivaan herkkuja, samalla kun kaksi miljardia ihmistä kärsii Saatanan ja Antikristuksen kantapään alla. Kertokaamme heille totuus, että heidät on pelastettu ja kutsuttu alistamaan kaikki Antikristuksen voimat ja kaikki helvetin laumat jalkojensa alle ja vapauttamaan maailman ihmismassat Saatanan vallasta ja kuoleman pelosta! Tämä on meidän perintömme ja päämäärämme! 117

Kirjassaan In Light Out of the Shadows (Valoa varjoista), Britton writes:

On joitakin vääriä oppeja, jotka estävät ihmisiä uskomasta totuutta siitä, mitä Jumala on tekemässä. Yksi näistä ja samalla yksi laajimmin hyväksytyistä, vaikkakin opillisesti heikko ja vailla raamatullisia perusteita, on perinteinen oppi ns. "tempauksesta." Se opettaa, että Jumala aikoo tuhlata 2000 vuotta armeijan rakentamiseen ja varustamiseen hengellisellä aseistuksella (kypärä, kilpi, miekka jne.) ja sitten tempaakin heidät yht'äkkiä taistelukentältä, juuri kun todellinen aikakausien sota on alkamassa. Se pitää sisällään, että Jumalan pieni ja heikko seurakuntaparka ei pysty voittamaan Antikristusta, joten heidät täytyy ottaa pois saamaan kirkastetut ruumiit ja pakenemaan taistelua. 118

J.Preston Eby toistaa näitä tuntemuksia:

Herramme tulemus Hänen seurakuntaansa "varten" on vain tietämättömien mielten keksintö, jonka ovat hautoneet miehet, jotka lukevat Raamattuunsa monia mielikuvituksellisia tarinoita, joita he käyttävät tukemaan illuusioitaan. Nukkuva seurakunta ei tietenkään voi ajatella paljon muuta kuin fyysistä matkaa pilviin temmattuna oman keksintönsä eteeriseen tilaan ja kokemukseen, jossa heidän päämääränsä on istuskella joutilaana valkoisissa yöpaidoissa tai vastaavissa ... Totuus "autuaasta toivosta" ei ole tempaus; se on Herran ILMESTYMINEN (engl. appearing), "autuas toivo" ei ole ahdistuksesta vapautuminen, vaan HÄNEN KIRKASTUMISENSA (engl. His glorious appearing) Hänen kansassaan. Me emme odota tempausta viemään ihmisiä pois tästä maailmasta, vaan me odotamme HÄNEN ILMESTYVÄN hänen lastensa (engl.sons) sisimmästä olemuksesta muuttamaan Hänen valittunsa niin, että he kykenevät muuttamaan tämän maailman kehityksen suunnan. 119

 Eräs toinen MSOG:n kannattaja, E. E. Brooks, kirjoittaa:

Kristityt MUUTETAAN, mutta me emme koskaan JÄTÄ TÄTÄ MAATA salaisessa tempauksessa. Jumalan suunnitelma toteutetaan maan päällä.... Kristityt kyllä muutetaan ja kohtaavat Jeesuksen, mutta heitä ei oteta pois MAASTA. Kristityt kyllä temmataan hengelliseen maailmaan, mutta eivät jätä MAATA mennäkseen ulkoavaruuteen. 120

Sama mies kirjoittaa toisessa paikassa:

Jeesuksella on Jumalan jumalallinen luonto. Hänessä asuu Jumaluuden täyteys ... ruumiillisesti. Meillä ei ole mitään vaikeuksia hyväksyä, että kaikki Jumalan täyteys asui Jeesuksen ruumiissa. Niillä, jotka ovat osallisia jumalallisesta luonnosta, on myös Jumalan täyteys asumassa ruumiissaan! ... Sinä olet Elohim! Genesis 1:26 sanoo, että Jumala (Elohim) teki sinut kuvaksensa ja kaltaiseksensa ja siksi sinä myös olet Elohim. Tämä on R-A-A-M-A-T-T-U-A. Tarkista asia itse. 121

Ja:

Kerran täydellisesti jumalallisella luonnolla vaatetettuna me tulemme olemaan Jumalan ilmestyslapsia. Jokainen ajatus on oleva jumalallinen. Jumalan ajatuksista tulee meidän ajatuksiamme. Me tiedämme Isän tahdon, sillä se tulee meidän luonnoksemme. Ne meistä, jotka ovat täysin kypsiä, kokevat muutoksen ja heittävät pois inhimillisen kuolevaisuuden rajat tullakseen jumalallisen kuolemattomuuden rajalle. 122

“Te tulette Jumalan kaltaisiksi." Jälleen jumalallistamisen harhaoppia (Apotheosis). Myöhäissadeopin kannattajat, jotka vastustavat opetusta ennen ahdistusta tapahtuvasta tempauksesta, ovat tuoneet esille joitakin mielettömimmistä syytöksistä tempausopin häpäisemiseksi. Grant Jeffrey kirjoittaa:

Monet nykyajan kirjoittajat väittävät, että teoria ennen ahdistusta tapahtuvasta tempauksesta sai alkunsa noin vuonna 1820. He yhdistävät teorian syntymisen joko Emmanuel Lacunza'an (Ben Ezra, 1812), Edward Irving'iin (1816) tai Margaret MacDonald'iin (1830) ja lopulta John Darby'in (1820)… Pastori John Bray julisti kirjassaan The Origin of the Pre-tribulation Rapture Teaching (Ennen ahdistusta-tempausopin alkuperä) vuonna 1980: "Ihmiset, jotka opettavat tempausta ennen ahdistusta, opettavat sellaista, jota ei ollut koskaan opetettu ennen vuotta 1812... Ei yksikään varhaisista kirkkoisistä opettanut tempausta ennen ahdistusta ... Lupaan 500 dollaria jokaiselle, joka löytää lausunnon, saarnan, kommentaariartikkelin tai mitä tahansa ajalta ennen vuotta 1812, joka opettaa Kristuksen tulemusta kahdessa vaiheessa, joita erottaa toisistaan määrätty ajanjakso, kuten pretribulationistit (ne, jotka uskovat tempaukseen ennen ahdistusta) opettavat." 123

J. Preston Eby, Bill Britton ja toiset MSOG-opin kannattajat toistavat tätä syytöstä todisteena, että oppi tempauksesta ennen vihaa, autuas toivo, on täysin väärä. Eby kirjoittaa:

Se alkoi roomalaiskatolisena keksintönä! Jesuiittapappi Ribera'n kirjoitukset vaikuttivat Irving'iin. Irving vaikutti Darby'in. Darby vaikutti Scofield'iin. Scofield ja Darby vaikuttivat D.L. Moody'in ja Moody vaikutti varhaiseen Helluntailiikkeeseen. 124

Mutta onko tämä totuus? Olivatko Irving, Darby, Scofield ja Moody, puhumattakaan varhaisista helluntailaisista, kaikki vain jonkin suuren jesuiittojen salaliiton pelinappuloita? Onko se totta, kuten Bray ja kumppanit väittävät, että tätä oppia ei opetettu ennen vuotta 1812 - tai kukaan varhaisessa seurakunnassa ei pitänyt siitä kiinni. Grant Jeffrey kirjoittaa edelleen:

Monien näistä kirjoittajista täytyy dramaattisesti muuttaa kirjojensa seuraavaa painosta, koska on tehty kaksikin merkittävää tekstilöytöä, jotka lopullisesti osoittavat, että monet kristilliset opettajat vuosisatoja ennen John Darby'a löysivät uudelleen Raamatun opetuksen ja opettivat selvästi, että tempaus tapahtuisi ennen ahdistuksen aikaa... Varhainen kristitty kirjoittaja ja runoilija Efraim Syyrialainen (306-373 jKr.) oli bysanttilaisen kirkon tärkeä teologi. Seuraavassa avainkohtia Efraimin tärkeästä tekstistä, On the Last Times, the Antichrist, and the End of the World (Viimeisistä ajoista, Antikristuksesta ja maailman lopusta), joka on kirjoitettu noin vuonna 373 ja sen on kääntänyt professori Cameron Rhodes Tyndale'n teologisesta seminaarista minun pyynnöstäni... "Meidän pitäisi sen tähden perinpohjaisesti ymmärtää veljeni, mitä on aivan edessä tai yllämme... Uskokaa minua rakkaimmat veljet, koska Herran tulemus on lähellä, uskokaa minua, koska maailman loppu on käsillä, uskokaa minua, koska on viimeinen aika.... koska kaikki pyhät ja kaikki Herran valitut kootaan yhteen ennen ahdistusta, joka on tulossa ja otetaan Herran luokse, jotta he eivät näkisi milloinkaan sitä sekasortoa, joka valtaa maailman syntiemme vuoksi. Ja niin veljet, minulle kaikkein rakkaimmat, on yhdestoista hetki..." 125

On selvää, että Efraim opetti läheistä ennen ahdistusta tapahtuvaa tempausta, jossa pyhät otetaan pois tästä maailmasta ennen Suurta Ahdistusta. Grant Jeffrey jatkaa:

Tri. John Gill, maineikas 18. vuosisadan baptistinen teologi, julkaisi Uuden Testamentin kommentaarinsa vuonna 1748. Häntä pidetään vakavana kalvinistisena oppineena, joka kirjoitti monta teosta teologian alalta. Kommentoidessaan 1.Tess. 4:15-17, tri. Gill huomauttaa, että Paavali opettaa oppia, joka on "jotakin uutta ja epätavallista". Gill kutsuu pyhien lähestyvää muuttamista (translation) "tempaukseksi" ja peräänkuuluttaa valvomista, koska "se on oleva yht'äkkinen ja etukäteen tietämätön ja tapahtuu, kun sitä vähiten ajatellaan ja odotetaan." Tämä on selkeä, yksityiskohtainen opetus vuodelta 1748 läheisestä tempauksesta ennen ahdistusta (80 vuotta ennen John Darby'a). 126

Jos haluat enemmän perehtyä tämän tempaussalaliittoteorian torjuntaan, niin voisin suositella Tim LaHay’n erinomaista kirjaa No Fear of the Storm (Ei pelkoa myrskystä), joka on hiljattain julkaistu uudelleen nimellä Rapture Under Attack (Tempaus hyökkäyksen kohteena).

Ilmestyslapsi-opin (MSOG) kannattajat eivät välttämättä kiellä tempausta. He vain määrittelevät sen uudelleen kirkastamisena (glorification) ja jumalallistamisena (apotheosis), joka tapahtuu jo täällä maan päällä. Saadakseen tämän mahtumaan Raamattuun, heidän on väänneltävä sitä julistamalla, että kun Jeesus sanoo "toinen otetaan ja toinen jätetään", niin ne jotka viedään fyysisesti ulos tästä maailmasta, ovatkin pahoja. Jäljelle jääneet ovat Jumalan ilmestyslapsia eli Joelin armeijan pyhiä, jotka valloittavat maailman ja tuovat valtakunnan.

“Silloin on kaksi miestä pellolla; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa käsikivillä; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. (Mt. 24:40-42)

E.E. Brooks kirjoittaa:

Kaksi pellolla, hurskas ja paha, toinen otetaan pois eli viedään Maasta. Tutkikaamme joitakin kirjoituksia nähdäksemme, kuka TODELLA OTETAAN MAASTA ja kuka JÄÄ MAAN PÄÄLLE... KOOTKAA ENSIN LUSTE ... PAHAT ovat ne, jotka OTETAAN! Luste otetaan ensin, Matteus 13:29-30: "Mutta hän sanoi: 'En, ettette lustetta (PAHOJA) kootessanne NYHTÄISI sen mukana NISUAKIN (HURSKAITA). Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti; ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille: KOOTKAA ENSIN LUSTE (pahat!) ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta NISU korjatkaa MINUN AITTAANI (maan päällä).'" 127

Mitä Jeesus tässä opettaa? Otetaanko luste pois maasta? Jeesus itse antoi meille tämän vertauksen selityksen. Hän sanoi: "Pelto on maailma." Hän sanoi, että luste koottaisiin yhteen [yhdistetään - ekumeeninen liike] ja jätettäisiin pellolle ["Pelto on maailma"] poltettavaksi [kärsimään Jumalan vihaa yhdessä muun epäuskoisen maailman kanssa]. Nisu [tosi seurakunta] oli se, josta Jeesus sanoi, että se otetaan pois pellolta ja kootaan Hänen aittaansa. "Mutta teille, jotka minun nimeäni pelkäätte, on koittava vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien alla, ja te käytte ulos ja hypitte kuin syöttövasikat  ja tallaatte jumalattomat; sillä he tulevat tomuksi teidän jalkapohjienne alle sinä päivänä, jonka minä teen, sanoo Herra Sebaot.  (Mal. 4:2-3)

Bill Britton kirjoittaa:

"Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin. Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva." Mieti tätä kirjoitusta tarkasti. Jeesus sanoi, että viimeisille päiville on tunnusomaista samankaltaisuus Nooan päivien kanssa. Suurin osa ajattelee, että silloin he söivät, joivat ja menivät naimisiin. No niin, sitä tehtiin kauan ennen Nooaa ja se on jatkunut siitä asti. Jotkut ajattelevat, että kuten oli Nooan päivinä, toiset otettiin ja toiset jätettiin, niin hekin haluavat tulla otetuksi. Olisi parempi olla toivomatta, sillä hurskas Nooa ja hänen poikansa eivät olleet niitä, jotka otettiin. Heidät jätettiin jäljelle perimään uusi maa. Pahat olivat ne, jotka otettiin pois. Useimmat kirjanoppineet teologimme, joilla ei ole jumalallista ilmestystä Sanasta, opettavat ihmisiä rukoilemaan, että heidät "otettaisiin Jeesuksen tullessa". 128

Onko tämä jälleen todella sitä, mitä Jeesus tässä yrittää meille opettaa - että pahat otetaan pois? Päinvastoin, hurskaathan olivat ne, jotka pääsivät vedenpaisumusta [Jumalan vihaa] pakoon, kun heidät nostettiin arkissa [nostettiin Kristuksessa - tempauksen malli} samalla, kun pahat jäivät jäljelle kärsimään Jumalan vihaa. Nooa ja hänen perheensä on kaunis malli tosi seurakunnasta. Nousten ylös taivaassa olevan Kristuksen luokse turvallisesti Hänen suojaamanaan he eivät tule laskemaan jalkaansa maan päälle ennen kuin tulva [Jumalan viha] on ohi. Läpi 1950-luvun lopun, 1960- ja 1970-lukujen Britton ja toiset Myöhäissateen eli MSOG:n opettajat jatkoivat yrityksiään tuoda harhaoppi Jumalan ilmestyslapsista päävirran seurakuntaan, mutta huonolla menestyksellä. Helluntailaisten ja karismaattisten enemmistö pysyi uskollisena raamatulliselle opille pyhien tempauksesta. Britton valitti katkerasti:

Jokainen lapseudessa (sonship) tänä aikana tietää, että suurin vastustus tälle sanomalle ei tule vanhoista perinteisistä seurakunnista. Monet seurakunnissa kuulevat sanoman lapseudesta (sonship) ensimmäistä kertaa ja vastaanottavat sen ilolla, koska heitä ei ole varoitettu siitä, eikä heidän mieliään myrkytetty. Mutta jokaisessa seurakunnassa, joka liikkuu Hengen korkeammalla alueella kohti lapseutta (sonship), voi havaita helluntailaisen väen pysyvän poissa suurin joukoin. Heidät on niin aivopesty varoituksilla vääristä opeista, että he pelkäävät kuollakseen tulla katsomaan, voisiko tässä olla mukana Jumala. 129
 

Kaikki tämä oli kuitenkin muuttuva 1980-luvulla, kun MSOG-oppi tuotaisiin takaisin Karismaattisen Liikkeen päävirtaan Bill Hamon'in  johtamien restorationistien ja Earl Paulk'in johtaman Kingdom/Dominion -liikkeen ponnistuksin. Heidän ja heidän ponnistustensa kautta MSOG-harha tulisi uudelleen esiin ja siitä tuli käsitykseni mukaan enemmistön näkemys karismaattisten keskuudessa, kun lähestymme vuotta 2000. Bill Hamon, joka on julistanut itsensä "seurakunnan profeetaksi ja apostoliksi", kirjoitti kirjassaan The Eternal Church (Ikuinen seurakunta) vuonna 1981:

Kun Jeesus tulee muuttamaan seurakuntansa, se ei tapahdu Jumalan taivaallisella helikopterilla, joka kuljettaisi pyhät kaikki ulos, ennenkuin he luopuvat, tai ennen kuin paholainen valtaa heidän leirinsä. Kun Jeesus tulee, se ei tapahdu siksi, että taistelu olisi liian ankara Herran armeijalle. Se ei myöskään tapahdu seurakunnan tempaamiseksi, ennenkuin Antikristuksen systeemi saartaa sen, eikä se ole vetäytyminen tai hätätoimi seurakunnan varjelemiseksi tuholta ...130  Ne, jotka opettavat seurakunnan kypsyyttä ja kaikkien Raamatun totuuksien ennallistamista, uskovat, että tempausmuutoksen tarkoitus on kirjaimellisesti pyhien tekeminen kuolemattomiksi (immortalization of the saints). Pyhien fyysisten ruumiiden kuolemattomiksi tekemisen tarkoitus on tehdä heidät kykeneviksi osallistumaan Kristuksen kanssa seurakunnan seuraavaan vaiheeseen. Seuraava seurakunnan vaihe on pyhien mobilisoiminen voittamattomaksi armeijaksi, joka tulee seuraamaan heidän kuningasten Kuningastansa, kun Hän etenee voitosta voittoon. Heidän ruumiidensa kuolemattomuus asettaa heidät tuohon kirkastettuun tilaan, jossa he voivat olla Hänen kanssaan ja toimia Hänen tasollaan kanssahallitsijoina ja Hänen planeetta Maata koskevan tahtonsa toimeenpanijoina koko maailmankaikkeudessa. 131

Nämä ideat tulisivat antamaan potkua Kingdom Now (Valtakunta Nyt) eli Kingdom/Dominion -liikkeelle, joka tulisi nousemaan karismaattisessa seurakunnassa 1980-luvulla. Kuten restorationismi, se myös on vain vuoden 1948 "herätyksen" poikimien Myöhäissade ja MSOG-harhaoppien jatketta. Al Dager määrittelee Valtakunnan teologian näin: Valtakunnan teologian leirissä on useita liikkeitä, joiden opetukset ovat kauttaaltaan merkittävän samankaltaisia, kuitenkin joissakin kohdissa erilaisia. Nämä liikkeet - vaikkakin enemmän tai vähemmän kiistävät liittyvänsä toisiinsa - ovat riittävän homogeenisia eskatologisissa ja teologisissa näkemyksissään niiden asettamiseksi yhteisen lipun alle, johon viittaan "Valtakunnan teologiana". Nämä liikkeet on rakennettu samalle perustukselle: 20. vuosisadan puolivälin uushelluntailaisuudelle (neo-Pentecostalism). Ne ottavat tarvittavaa tukea toisiltaan kehittääkseen strategiansa valta-aseman saavuttamiseksi kristittyjen keskuudessa. Kaikki propagoivat kiihkeästi "uusia ilmestyksiään", joiden väitetään valmistavan seurakuntaa Jumalan seuraavalle teolle, joka vie meidät lähemmäksi Valtakunnan Aikaa (Jumalan hallintaa maan päällä)... Kriittinen kovan linjan Valtakunnan teologia merkitsee "tempauksen" kieltämistä ... ja sen vuoksi, koska ei ole mitään ruumiillista pois ottamista - "tempausta" - niin ei ole mitään Israelin valtion ennallistamista. Valtakunnan teologian kannattajat ovat oikeassa sanoessaan, että seurakunta on hengellinen Israel, mutta he eivät tunnusta, että Jumala on luvannut ennallistaa kansallisen Israelin ja käsitellä sitä Danielin 70. viikon aikana. Kaikki tulevaisuuden Israelia koskevat profetiat - sekä Vanhassa että Uudessa Tetamentissa - on pantu koskemaan seurakuntaa. Kuivien luiden herättämisen (Hes. 37:1-11) sanotaan olevan seurakunnan palauttaminen Babylonista (eri uskonsuunnista) täydelliseen yhteyteen. Kaikilla uskovilla tulee olemaan sama mieli, samat ajatukset ja samat päämäärät Valtakunnan Ajan apostolien ja profeettojen uusien ilmestysten mukaisesti. 132

Yksi asia, joka on kaikille yhteinen, on heidän "autuaan toivon" vihansa!  “Herätysjohtaja” Gerald Coates julistaa:

Ajatus tempauksesta on naurettava ... On pääteltävä, että teoria salaisesta tempauksesta voi olla evankelikaalinen, mutta siitä huolimatta se on epäraamatullinen. Se on karmea (grotesque) ajatus - tempaus voi olla mitä mukavin oppi pelkureille, mutta se ei ole sen kummempaa kuin toiveajattelua ja täytyy liittää myyttien ja fantasioiden kategoriaan. 133

Don Paulk, Earl Paulk'in veli, joka oli monet vuodet Valtakunnan teologian liikkeen etulinjassa, julistaa:

Jumalan kello ei ole tunnistettava etninen ryhmä. Jumalan kello on Hänen seurakuntansa, hengellinen Israel! ... Älä kuitenkaan odota "tempausta" pelastamaan sinua.... Jos tahdot tuoda Kristuksen takaisin maan päälle, niin sinä voit tehdä sen .... ME VOIMME TEHDÄ SEN!... Meillä on hallussamme Hänen paluunsa avain. 134

Ja niin se jatkuu ja jatkuu! Mihin tahansa meneekään näinä päivinä Karismaattisessa Liikkeesä, niin autuasta toivoa tempauksesta vähätellään ja myydään maallisesta illuusiosta perustaa Valtakunta omilla voimillamme ilman Kuningastamme! Apostoli Paavali kirjeessään filippiläisille varoittaa niistä, jotka tahtovat kääntää huomiomme tämän maan asioihin:

“Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana. Sillä monet, joista usein olen sen teille sanonut ja nyt aivan itkien sanon, vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina; heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä. Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, (Fil. 3:17-20)

Seurakunta on 20. vuosisadan lupulla tullut Eesaun kaltaiseksi, kaupitellen hengellistä esikoisoikeuttaan lautasellisesta sakeaa keittoa. Se julistaa, että Jumala on valmistamassa seurakuntaansa valtaamaan tämän maailman nykyisten Myöhäissateen herätysten kautta Torontossa, Pensacolassa ja muualla (esim. Seinäjoella ja Tampereella, suom.huom.) Karismaattinen "profetissa" Fushia Pickett kirjoittaa kirjassaan The Next Move of God (Jumalan seuraava teko) vuonna 1994:

Ihmiset kohottivat kulmakarvojaan epäuskoisina, kun ensin aloin saarnata, mitä olin nähnyt tuossa näyssä. Kolmekymmentä vuotta sitten seurakunta ei ollut keskittynyt herätykseen. Suuri osa seurakuntaa oli vangittu passiiviseen, uskottomaan asenteeseen, ”kestä vielä vähän”. Sen oppi ei hyväksynyt tosiasiaa suuresta sielujen sadonkorjuusta. Monet yksinkertaisesti odottivat tulevansa temmatuiksi. Jopa sen virret heijastelivat sen pessimististä ajattelutapaa. Erään noina vuosina suositun virren säe sanoo: ” I’m going through whatever others do…I’ll make my way with the Lord’s despised few (Käyn läpi kaiken mitä toisetkin … Teen matkaani kera Herran halpain harvain”. Monet uskoivat, että Jeesus varastaisi heidät pois tästä maailmasta, kuin tulipalosta hätäpoistumistien kautta. Sitten maailma surisi, kun eivät tienneet, mikä seurakunta oli. He luulivat, että tiedotusvälineet lähettäisivät toimittajia kaikkialle maailmaan etsimään seurakunnan katoamista koskevat tosiasiat…. Mitä enemmän Pyhä Henki opetti minua Hänen Kirjastaan, sitä enemmän minä tunnistin seurakunnan pakenemismentaliteetin harhan. Seurakunta on menossa kohtaamaan Hänet, mutta ennen kuin me menemme, maailma tulee tietämään, että olemme olleet täällä! Me emme tule hiipimään käryiseen varauloskäytävään jonakin yönä puettuina savuisiin, nokisiin riekaleisiin pelastuaksemme tämän maailmanjärjestelmän pimeydestä. Jumala palaa kirkastetulle seurakunnalle, jossa ei ole tahraa tai ryppyä. (Ef. 5:27) Kirkastetun seurakunnan todellisuuden pitäisi vakuuttaa ne, jotka epäilevät, että herätys on Hänen tulemuksensa edeltäjä. Vain herätys voi vahvistaa tuon kirkastetun seurakunnan. 135

“Profeetta” Rick Joyner kirjoittaa:

Nyt ei ole pakenemisen aika - on aika seurakunnan vetää esiin hengellinen miekkansa ja hyökätä vihollisen strategioita ja linnakkeita vastaan. Oppi tempauksesta ennen ahdistusta on ollut tehokas kehittämään vetäytymismentaliteetin seurakunnassa, mutta se ei lopulta onnistu. Etenevän seurakunnan enemmistö on jo heittämässä pois tätä iestä. 136

Tämä ei ole mikään joutava lausunto. Ilmestyslapsi-oppi (MSOG), joka kerran tuomittiin ja hyljättiin Hengellä täytettyjen kristittyjen taholta, on nyt noin 50 vuotta myöhemmin tulossa enemmistön näkemykseksi. Tricia Tillin, julkaisussa The New Thing, lainaa “Herätyksen” johtajaa Richard Riss’ia:

Richard Riss - joka on kirjoittanut kirjan Myöhäissateesta ja on innokas Toronton kannattaja - vastatessaan kysymyksiin Vineyard’in Uuden Viinin ilmoitustaululla, sanoo näin: ”Niille, jotka ovat valmistautuneet Hänen tulemukseensa, se on oleva rajattoman ilon aika. Hän on antanut meille tämän taivaallisen autuuden esimakua niinä hetkinä, kun Hän on kohdannut meitä läsnäolollaan "herätyksen" eli hengellisen heräämisen aikoina. Jos olet koskaan kokenut Jumalan läsnäolon, tai Hänen Pyhän Henkensä täyteyden, niin silloin olet saanut aavistuksen siitä hurmiosta, joka odottaa niitä, jotka innokkaasti odottavat Hänen ilmestymistään ... tulla temmatuksi kirkkauden pilviin kohtaamaan Herraa tässä hengellisen arvovallan ilmapiirissä ei välttämättä sisällä kirjaimellista ruumiillista poistumista tästä maasta... useinhan tempauksen luullaan käsittävän pyhien ruumiillisen poistumisen. Raamattu kuitenkin viittaa poistumiseen, ei pyhien pahojen keskeltä, vaan pahojen pyhien pyhien keskeltä Kristuksen tulemuksen aikaan..." 137

On ilmeistä, että MSOG-opin kannattajat ovat näinä päivinä saaneet voiton tuodessaan harhaoppinsa takaisin eturintamaan uushelluntailaisissa seurakunnissa. Mike Bickle, Kansas City Fellowship'in (nyt Metro Christian Fellowship) pastori kuvailee kirjassaan Growing in the Prophetic ilmestystä, jonka Jumalan sanotaan antaneen hänelle vuonna 1982:

Jumalan kunnioitus tulvi sieluuni, kun koin rahtusen Herran kauhua. Kirjaimellisesti vapisin ja itkin, kun itse Jumala välitettiin minulle tavalla, jota en ole kokenut sitä ennen enkä sen jälkeen. Herra vain sanoi: "Minä tulen muuttamaan kristinuskon ymmärtämisen ja ilmenemisen yhdessä sukupolvessa". 138

Tämä on täsmälleen sitä, mikä on tapahtumassa nyt. Kristityt ovat muuttamassa käsitystää siitä, mikä on Uuden Testamentin seurakunnan tehtävä ja tarkoitus ja heiltä ollaan ryöstämässä heidän autuas toivonsa Myöhäissateen apostolien ja profeettojen toimesta. Tuhannet helluntailaiset ja karismaattiset ovat luopumassa autuaasta toivosta kohdata Jeesus yläilmoissa ja vaihtamassa sen illuusion - omatekoiseen maalliseen valtakuntaan - joka voi hyvinkin kääntyä Antikristuksen valtakunnaksi. Kääntyypä minne tahansa tänä päivänä, niin kaikkialla kerrotaan, että autuas toivo on väärä toivo. Videoidussa saarnassaan otsikolla, The Coming Glory (Tuleva kirkkaus), John Bevere julistaa:

Kuuntele ... suurin ... heh ... heh ... Minä niin turhaudun, kun ihmiset alkavat puhua, että "meidät tullaan tempaamaan"  ja kun heillä on tällainen asenne, että "en jaksa odottaa päästäkseni ulos tästä sotkusta." Luuletko todella, että Jumala on tuonut  meidät koko tämän erämaan läpi vain saadakseen meidät ulos? Luuletko, että Hän on vienyt meidät kaiken tämän koulutuksen läpi vain lennättääkseen meidät pois? Siihen on ollut syy. Syy. Ja me olemme sen partaalla. Minä uskon, että olemme, me olemme sen partaalla. 139

Voisin lainata monia muita esimerkkejä karismaattisista ja helluntailaisista johtajista, jotka ovat hyljänneet autuaan toivon tämän maallisen illuusion vuoksi. (Tämä hylkääminen on Suomessakin selvästi havaittavissa, vaikka siitä ei juuri puhuta ja eiköhän ole niin, että se ainakin helluntailaisten keskuudessa alkoi jo silloin, kun laulukirjasta "Herramme Tulee" tehtiin "Hengellinen Laulukirja". Suom. huom.) Kun heiltä on ryöstetty toivo Herran läheisestä paluusta, monet uskovat ovat tulleet penseiksi Kristusta kohtaan ja maailmallisiksi asenteissaan ja halajamisissaan aivan, kuin Hän ennusti. Kuten Dave Hunt huomauttaa:

Sillä, kaipaammeko todella Kristuksen paluuta ja olemmeko valmiina Hänen tuloaan varten hetkellä millä hyvänsä, vai emme, on ilmeinen vaikutus siihen, kuinka elämme. Herätä joka aamu iloisella odotuksella, että tämä päivä voi olla päivä, jolloin Kristus tempaa omansa maasta taivaaseen, muuttaa arkipäivän elämäämme niinkuin ei mikään muu voisi tehdä... On juuri päinvastoin, kuin kriitikot sanovat, Kristuksen läheisen paluun toivo ei johda hengelliseen velttouteen tai pakenemismentaliteettiin, joka välttäisi vastuuta ja koetusta. Ennemminkin se saa meidät todistamaan vakavammin ja elämään pyhempää elämää tietäessämme, että voi olla hyvin vähän aikaa jäljellä tehdä niin. 140

Kiitos Jumalalle tempauksen autuaasta toivosta. Kiitos Jumalalle Herramme lupauksesta:

“Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat. Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi.  (Ilm. 3:10-11)

“…Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?"  (Lk. 18:8)
 

Amen, tule, Herra Jeesus!
 
 

LUKU 6

SUURUUDEN HULLUUTTA

“Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: "Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta." (2. Piet. 3:3,4)

“Sillä aika tulee,  jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.  (2.Tim. 4:3,4)

Kuten olemme nähneet, MSOG-opin kannattajat opettavat, että pyhien tempaus ja ylösnousemus ei tapahdu pilvissä, kun me nousemme kohtaamaan Herraa yläilmoissa. Sen sijaan heidän mukaansa meidät muutetaan ja kirkastetaan jo täällä tämän maan päällä. Monet opettavat, että meitä ei vain kirkasteta, vaan myös jumalallistetaan. Mikä on tämän pyhien maanpäällisen kirkastamisen ja jumalallistamisen tarkoitus?

Heidän opetuksensa mukaan seurakunta tulee valloittamaan maailman ja perustamaan Jumalan valtakunnan tämän maan päälle. Ja kun seurakunta on valmis, se antaa sen Kristukselle, jota nyt "pidätetään taivaassa", kunnes seurakunta on päättänyt tämän työn.

Raamattu antaa viimeisten päivien seurakunnasta selvän kuvan kansan kutistuvana, halveksittuna jäännöksenä, joka kilvoittelee, kunnes Jeesus tulee. On varmaa, ettei missään Uudessa Testamentissa ole kuvaa tästä valloittavasta voittoisasta seurakunnasta paitsi Illmestyskirjassa, jossa näemme sen sellaisena, kun se palaa Kristuksen kanssa Suuren Ahdistuksen lopussa - hallitakseen Hänen kanssaan tuhannen vuotta.

Hylätessään raamatullisen kuvan viimeisten päivien Uuden Testamentin seurakunnasta liian "tappiomielisenä" ja "pakenemisteoriana" he ovat ryhtyneet perustamaan sotaisaa seurakuntaa, joka tuo Valtakunnan voimakeinoin ja saa voiton kaikista vihollisistaan Suuren Ahdistuksen aikana. "Sinä et roiku - arkana odottaen, että Jeesus ilmestyisi ja evakuoisi sinut tästä maasta, ennenkuin  Antikristus saa sinut. Herra tulee uudelleen hengellisesti ja sinut kirkastetaan - jopa jumalallistetaan jo täällä tämän maa päällä! Sinä tulet saamaan "voitelun". Pahat - luste, ne, jotka ovat vastustaneet voitelua, otetaan pois Herran toimesta. Kenenkään estämättä sinä menet eteenpäin "Kristuksen yhteisenä ruumiina" voitosta voittoon! Sinä alistat tämän maailman valtakunnat ja poljet kaikki vihollisesi jalkojesi alle. Sinua johtavat joukko super-apostoleita ja profeettoja, joita taas johtaa Kristus, "valkoisella hevosella ratsastaja". Ylenpalttisten merkkien ja ihmeiden kautta tämä yhdistynyt Kristuksen yhteinen ruumis vakuuttaa maailman evankeliumin totuudesta. Miljoonat, ehkä jopa miljardit, pyyhkäistään valtakuntaan maailmanlaajuisessa herätyksessä. Kyllä - ahdistus on edessä, suuri ahdistus, mutta me teemme päätöksiä ja todella toimeenpanemme Jumalan tuomiot ja vihan tämän epäuskoisen maailman päälle..." jne. tämä satu jatkuu.
 
Tämä idea tuli esiin Myöhäissateen herätyksen aikana vuonna 1948 ”näyn” tuloksena:
 
Henki lankesi samanaikaisesti koko koulun päälle ja kaikki alkoivat yhdessä profetoida. Tämän suuren osoituksen mukana tuli näky Jumalan ilmestyslapsista (manifest sons of God) tämän armotalouskauden viimeisinä päivinä. Tämän mahtavan armeijan nähtiin valloittavan kaiken edessään olevan. Sairaudet ja taudit katosivat ja pahat henget pakenivat Jumalan kansan voittoisan voiman edessä. 141

Minä näen kaksi syytä, miksi tämä ”näky” olisi pitänyt hyljätä raamatullisin perustein. Ensiksikin Raamattu kertoo meille, että yksi Herran paluun merkki on oleva tautien ja epidemioiden lisääntyminen kaikkialla maailmassa. Tämä on yksi synnytyskivuista, joiden Jeesus sanoi julistavan Hänen tuloaan. Synnytystuskien lailla nämä merkit lisääntyvät sekä tiheydessä että voimakkuudessa tempaukseen saakka.

“Sillä kansan pitää kansaa vastaan nouseman ja valtakunnan valtakuntaa vastaan, ja tulee ruttotauti ja nälkä ja maanjäristys moneen paikkaan.” (Mt. 24:7 Vuoden 1776 käännös)
For nation will rise against nation, and kingdom against kingdom. And there will be famines, pestilences, and earthquakes in various places.” (Mat 24:7 NKJV)

Mainitsematta AIDS’in kauhistuttavaa leviämistä, me olemme nähneet tulevan esiin tarttuvia tauteja, jotka kaikki juuri äsken olivat julistetut jo voitetuiksi. Tuberkuloosi, malaria, kolera ja useat muut taudit, joiden luultiin olevan hallinnassa, ovat palanneet entistä pahempina ja vastustuskykyisinä lääkeeille, joita käytetään niitä vastaan. Uusia viruksia ilmaantuu kaiken aikaa, kuten Hanta ja Ebola.

Toiseksi tämä “näky” on vastoin Uuden Testamentin kuvaa Saatanasta ja hänen armeijastaan aikakauden lopussa. Meitä varoitetaan selvästi Uudessa Testamentissa, että kun tämän aikakauden loppu lähestyy, niin Jumala sallii Saatanalle enemmän valtaa tehdä petollisia merkkejä ja ihmeitä.

“…tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä.” (2.Tess. 2:9)

Jeesus varoitti meitä, että merkki numero yksi, joka julistaisi aikakauden loppua tulisi olemaan petos.

“Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä.” Eksytys, joka lisääntyy voimassa ja jolle merkit ja ihmeet ovat tunnusomaisia. Apostoli Paavali ennusti:

“Mutta pahat ihmiset ja petturit menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen.” (2.Tim. 3:13)

Paavali rinnasti nämä miehet Jannekseen ja Jambrekseen, Faaraon hovinoitiin, jotka vastustivat Moosesta ja Jumalan Sanaa väärennetyillä ihmeillään.

“Ja niinkuin Jannes ja Jambres vastustivat Moosesta, niin nuokin vastustavat totuutta, nuo mieleltään turmeltuneet ihmiset, jotka eivät uskonkoetuksissa kestä.” (2.Tim. 3:8)

Jeesus sanoi, että nämä petturit eksyttävät, ”jos mahdollista valitutkin”, väärennetyillä saatanallisilla ihmeillään ja merkeillään. Vain valittu, tosi seurakunta, Kristuksen morsian, pystyy vastustamaan petosta, koska se pysyy uskollisena Kristukselle ja Hänen Sanalleen. Mikä on sitten se, joka tekee heidät kykeneviksi erottamaan aidon väärennöksestä? Se on vain heidän rakkautensa totuuteen - Jeesukseen ja Hänen Sanaansa. Siis näiden kahden ristiriidan Raamatun antamaan viimeisten päivien kuvaan verrattuna olisi pitänyt selkeästi leimata tämä näky vääräksi joko lihan tai viettelevän hengen innoittamaksi. Se olisi pitänyt tuomita ja hyljätä, mutta kuten olemme jo nähneet, nämä ihmiset olivat kapinassa Raamatun viimeisten päivien seurakunnasta antamaa kuvaa vastaan. Kuva jäännöksestä ei vetoa lihaan. North Battleford’in veljistä se oli ”masentava” ja ”tappiomielinen” skenario, joten he hyväksyivät väärän ”näyn” syli avoinna ja alkoivat levittää sitä edelleen.  Eräs pastori, nimeltä Thomas Wyatt Oregonin Portland’ista, sanoo saaneensa samanlaisen näyn jo vuosia aikaisemmin.

Tässä näyssä hänelle näytettiin seurakunta-ajan viimeisen suuren herätyksen malli. Hän näki, kuinka tällä herätyksellä tulisi olemaan pieni alku ja kuinka se muutamassa kuukaudessa ympäröisi koko maan piirin. Hän näki ihmisiä tulevan kaikilta elämän aloilta ja etenevän mahtavana armeijana… 142

Elitistinen mentaliteetti kehittyi nopeasti, kun Myöhäissateen omatekoiset apostolit ja profeetat alkoivat nähdä itsensä tämän Kristuksen mahtavan valloitusarmeijan keihäänkärkenä - Jumalan ilmestyslapsina (Manifest Sons of God = MSOG). George Warnock kirjoitti kirjassaan Feast of Tabernacles (Lehtimajanjuhla):

Ei kukaan voinut koskea sormellaan Kristukseen, ennenkuin Hänen hetkensä oli tullut ja sitten vasta Hän antoi itsensä alttiisti täyttääkseen sen työn, jonka Jumala oli antanut Hänelle tehtäväksi. Näin on oleva laita Hänen monien veljiensä. Heillä tulee olemaan täydellinen voitto kaikista heitä vastustavista pimeyden valloista - eivätkä he millään tavalla osallistu maailman tulevaan ahdistukseen, paitsi, että toteuttavat Jumalan tekoja Seurakunnan puolesta… Luotamme siis, että jos Kristuksen täytyy palvella uskollisesti monta vuotta ihmisten pilkan ja ylenkatseen keskellä, kärsiä Getsemanen tuska, kuolla roomalaisella ristillä ja nousta kuolleista täyttääkseen vanhan liiton, niin silloin on varmasti perustavan tärkeää Kristuksen ruumiin nousta vankeutensa tomusta ja raunioista, samaistua Kristuksen, Pään, kuolemaan ja nousta takaisin elämään Hänen kanssaan ilmituomaan Hänen kirkkauttaansa ja valtaansa - uuden liiton täyttämiseksi. Ihmiset voivat sanoa: Entä sitten luopumus? Entä eksytys? Eikö se tule olemaan seurakunnan tila viimeisinä päivinä? Tietysti on oleva luopumusta, kuten apostoli ennusti ja se on varmasti käynyt toteen. Mutta mehän puhumme nyt tosi seurakunnasta, Kristuksen ruumiista, Jumalan poikalapsista, Voittajasta, Morsiamesta - ihmisistä, joista sanottiin: ” …että Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta nyt tulisi taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon (Ef. 3:10).” 143

Eliitti - ilmestyslapset aikovat tulla “Kristuksen yhteiseksi ruumiiksi maan päällä”, joka käyttää kaikkea Kristuksen voimaa ja valtaa. Bill Hamon kirjoittaa:

Seurakunta on aina ollut “armeija” ja käynyt läpi ”aktiivisten” ja ”passiivisten” kylmien ja kuumien sotien vaiheiden. Se aktivoitiin uudelleen sota-armeijaksi ja on ollut kuumassa sodassa ”suuren ennallistamisen ajan” alkamisesta lähtien… Puhaltakaa pasunaan Siionissa, toitottakaa torvia minun pyhällä vuorellani [seurakunnassa]. Jokainen maan asukas on vapiseva, sillä Herran päivä [kun Hän tulee kirkastettuna pyhissään] tulee. Niin, se on lähellä: pimeyden ja synkeyden päivä, pilvien ja pilkkopimeän päivä [Se on oleva pimeyden ja synkeyden päivä maailmalle, mutta uuden päivän koitto seurakunnalle]. Vuorille levinneenä niinkuin aamurusko on lukuisa ja väkevä kansa: [Seurakunta-armeijasta tulee Hänen tulensa soihtu]. Sen edellä käy kuluttava tuli…eikä jää ketään, joka olisi siltä pelastunut… räiskyen kuin tulen liekki, joka kuluttaa oljet; ne ovat kuin väkevä kansa, sotarintaan asettunut. Ne juoksevat kuin sankarit. Jokainen kulkee tietänsä suoraan [tietää jäsenenä tehtävänsä Kristuksen ruumiissa] Jokainen kulkee tietänsä suoraan, ei mutkittele polullansa [uskollinen, alistuva ja johdonmukainen kutsumuksessaan]: ja kun he kohtaavat miekan, ne eivät haavoitu (KJV-käännöksen mukaan) [kuolema itselle, elämän täyteys Sanan miekalla]. Kaupunkiin ne hyökkäävät, ryntäävät muurille… Niiden edessä maa vapisee, ja taivaat järkkyvät… Ja Herra antaa äänensä jylistä sotajoukkonsa edellä, sillä ylen lukuisa on hänen väkensä, sillä väkevä on hänen käskynsä täyttäjä (Joel 1-11) 144 (Hakasuluissa olevat sanat ovat Hamon’in)

Koska nimi ”Joelin Armeija” on vakiintunut karismaattisten keskuudessa, niin tästä lähtien viittaan tähän Jumalan ilmestyslasten ”lopun ajan armeijaan” Joelin Armeijana.

Viittaako tämä profetia todellakin seurakuntaan? Minun mielestäni ei! Tämän profetian tarkempi tutkiminen paljastaa, että se kuvaa samaa armeijaa, jonka Ilm. 9:1-12 ennustaa tulevan:

1 “ Ja heinäsirkat olivat sotaan varustettujen hevosten kaltaiset.” (Ilm. 9:7)
2 “Ne ovat näöltänsä kuin hevoset, ja niinkuin ratsut ne juoksevat.” (Joel 2:4)
 

3 ”Ja niille annettiin valta vaivata heitä viisi kuukautta, vaan ei tappaa heitä; ja ne vaivasivat, niinkuin vaivaa skorpioni, kun se ihmistä pistää.” (Ilm. 9:5)
4 ”Niiden edessä ihmiset vääntyvät tuskasta; kaikki kasvot kalpenevat (Joel 2:6 NKJV: Before them the people writhe in pain; All faces are drained of color).”

5 “ja se avasi syvyyden kaivon, ja kaivosta nousi savu, niinkuin savu suuresta pätsistä, ja kaivon savu pimitti auringon ja ilman.” (Ilm.  9:2)
6 “pimeyden ja synkeyden päivä, pilvien ja pilkkopimeän päivä. Vuorille levinneenä niinkuin aamurusko” (Joel 2:2)

7 “ja niillä oli hiukset niinkuin naisten hiukset, ja niiden hampaat olivat niinkuin leijonain hampaat..” (Ilm. 9:8)
8 “Sillä minun maahani on hyökännyt kansa, väkevä ja epälukuinen. Sen hampaat ovat leijonan hampaat, ja sillä on naarasleijonan leukaluut.” (Joel 1:6)

9 “Ja niillä oli haarniskat ikäänkuin rautahaarniskat, ja niiden siipien kohina oli kuin sotavaunujen ryske monien hevosten kiitäessä taisteluun.” (Ilm. 9:9)
10 “Ryskyen kuin sotavaunut ne hyppivät vuorten huipuilla, räiskyen kuin tulen liekki, joka kuluttaa oljet; ne ovat kuin väkevä kansa, sotarintaan asettunut. ” (Joel 2:5)

On ilmeistä, että nämä kaksi armeijaa ovat yksi ja sama. Joelin profetiassa on useita piirteitä, jotka tekevät selväksi, että tässä ei kuvailla kirjaimellisesti ratsastavaa armeijaa. Hevoset eivät kiipeä muureille eivätkä katoille eivätkä tule sisälle ikkunoista kuin varkaat. Joel kuvailee samaa demonien armeijaa, jota Johannes kuvaili Ilmestyskirjan 9. luvussa. Joelin armeija on demoniarmeija! Miksi Myöhäissateen kannattajat sitten haluavat tai voivat nähdä siinä seurakunnan? Yksinkertaisesti siksi, koska Uudessa Testamentissa ei ole yhtään kuvaa sellaisesta mahtavasta voittavasta seurakunnasta, kuin he kuvailevat - ainakaan ei ennen Herran toista tulemusta. Siten heidän on pakko turvautua monien Vanhan Testamentin profetioiden väärään tulkintaan ja soveltamiseen sellaisen luomiseksi.

Myöhäissateen kannattajien on täytynyt turvautua oppiin, jota sanotaan “korvausteogiaksi” saadakseen maalatuksi voittoisan kuvan viimeisten päivien seurakunnasta. Korvausteologia opettaa, että seurakunnasta on tullut hengellinen Israel, joka on korvannut kansallisen Israelin Jumalan suunnitelmassa. Sen vuoksi kaikki profetiat, jotka Vanhassa Testamentissa viittaavat kansalliseen Israeliin, koskevat nyt seurakuntaa. Nämä profetiat ”allegorisoidaan” tai ”hengellistetään” siten, että kirjaimellinen merkitys ei ole enää niiden ensisijainen merkitys. Ne koskevat nyt seurakuntaa - ja siksi demoniarmeijasta tulee viimeisten päivien voittoisa seurakunta!

Näemme tämän ilmiön uudelleen ja uudelleen. Profetiat, jotka koskevat kansallista Israelia ja vain kansallista Israelia, vertauskuvallistetaan ja sovelletaan seurakuntaan. Hesekielin näky tuhatvuotisen valtakunnan temppelin kynnyksen alta itään Kuolleeseenmereen virtaavasta joesta tulkitaan edustavan nykyisiä herätyksiä Torontossa ja Pensacolassa. Marc Dupont, Toronto Airport Christian Fellowship’in pastori, kirjoittaa:

Yleensä, kuten Hes. 47. luvun kuvaama elämän virta, nykyinen Pyhän Hengen liikehdintä (jota jotkut kutsuvat ”Toronton Siunaukseksi”) on elämän uudistuminen nilkkojen tasolla - tuoden hengellistä virkistystä. 145

Israelin kansallisesta ennallistamisesta Hesekielin luvuissa 36-39 tulee seurakunnan viimeisten päivien herätys, joka tuottaa Jumalan lasten ilmestymisen - Joelin armeijan. ”Herätyksen” johtaja Jack Deere julistaa:

Jokainen - jokainen tuntemani tutkija, jokainen tuntemani kommentaattori tietää, että nämä kohdat Hesekielin 37, 38 ja 39 luvuissa kaikki puhuvat viimeisten päivien palvelutyöstä. He kaikki tietävät, että se on viimeisten päivien Pyhän Hengen työtä ja mihin se johtaa? Mitä tulee tapahtumaan tälle elottomalle seurakunnalle? Kuinka se tulee alkamaan? No niin, Jumala voisi vain puhua sanan taivaasta. Hän voisi vain saada herätyksen alkamaan keskellämme. Hän voisi vain panna synnintunnon sydämeemme yliluonnollisesti Hänen Henkensä kautta, mutta näin Hän ei tule sitä tekemään. Hän tulee nostamaan profeetallisen sanan. Mikä tuo luut elämään täällä? Se on Jumalan innoittama profeetallinen sana. Profetoi ihmislapsi ja silloin se tapahtuu. Jokaisessa matkan vaiheessa profetoi ja silloin elämä tulee. Ja mikä sitten on tuon profetoinnin seuraus? VALTAVAN SUURI ARMEIJA. 146

On selvää, että nämä profetiat koskevat kansallista Israelia eivätkä seurakuntaa. Sanon näin, koska olemme nähneet niistä monien, kuten esim. Hes. 36-37, toteutuvan vuodesta 1948 lähtien, kun Israel "uudestisyntyi" valtiona aivan kuten Hesekiel ennusti. Tämä profetia toteutuu edelleen aivan silmiemme edessä, kun Israelin valtio vahvistuu näinä viimeisinä päivinä. Toteutuminen on täydellinen Toisessa Tulemuksessa, kun Israelin kansa uudestisyntyy hengellisesti, kun heidän todellinen Messiaansa palaa heille:

“Minä otan teidät pois pakanakansoista ja kokoan teidät kaikista maista ja tuon teidät omaan maahanne.  Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan. Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen. Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne. Niin te saatte asua maassa, jonka minä annoin teidän isillenne; ja te olette minun kansani, ja minä olen teidän Jumalanne."(Hes. 36:24-28)

Nämä profetiat koskevat selvästi yksinomaan kansallista Israelia, mutta tuottaakseen kaivatun voittoisan kuvan kirjoituksista "Joelin Armeijasta", niitä täytyy soveltaa väärin ja "hengellistää", jotta ne sopisivat niiden harhaisiin opetuksiin, jotka soveltavat näitä profetioita seurakuntaan. Karismaattinen "profetissa", Fuchsia Pickett, kirjoittaa:

Me julistamme psalmistan kanssa: "Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut." (Ps. 102:13) Siion Raamatussa edustaa seurakuntaa, Jumalan kansaa, jonka kautta Jumala haluaa ilmaista läsnäolonsa. On Jumalan asettama aika osoittaa suosiota Hänen kansalleen ... Jumalan armeija - Hänen seurakuntansa - on marssiva tämän maan läpi ja sitova pimeyden vallat, ylistäen Herran nimeä, kun Hän vapauttaa vapauden Hengen kansamme ylle. 147

Vanhan Testamentin profetia toisensa jälkeen, joka viittaa kansalliseen Israeliin anastetaan tällä tavalla ja sovelletaan seurakuntaan, mutta kuten Dave Hunt huomauttaa:

Tietysti ne, jotka samaistavat seurakunnan Israeliin, ovat kiinnostuneita vain sen  siunauksista ja jättävät Israelille vain Jumalan sille julistamat kiroukset. Sellainen ajattelutapa kohtaa kaksi suurta ongelmaa: 1) Suurinta osaa siunauksista, jotka Jumala antoi Israelille ei voida niiden luonteen vuoksi koskaan soveltaa seurakuntaan ja 2) Kiroukset ja siunaukset kulkevat käsikkäin, niin, että seurakunta ei voi vaatia yhtä hyväksymättä myös toista. Israelin suurimmat siunaukset itse asiassa tuleva, kun sille palautetaan se, minkä se menetti Jumalan kirousten seurauksena tottelemattomuudestaan. Yksin tämä tosiasia tekee selväksi, että Israel ja seurakunta ovat kaksi erillistä yhteisöä. 148

Kautta seurakunnan historian, monet ovat vaihtaneet kirjoitusten kirjaimellisen tulkintamenetelmän, jota käyttivät Herramme ja Hänen apostolinsa sellaiseen, jota kutsutaan "vertauskuvalliseksi" eli "hengellistäväksi" tulkinnaksi. Pohjimmiltaan tämä menetelmä kieltää, että Raamatun tekstin ensisijainen merkitys olisi kirjaimellinen ja opettaa, että todellinen merkitys on syvempi ja "hengellinen", joka on kätketty tekstin kirjaimellisen tulkinnan alle. Toisin sanoen: "Se ei tarkoita, mitä sanoo, vaan se tarkoittaa, mitä minä sanon sen sanovan!" Bernard Ramm kirjoittaa kirjassaan Protestant Bible Interpretation:

....Väittää, että Raamatun päämerkitys olisi toissijainen merkitys ja että tulkinnan päämenetelmä olisi "hengellistäminen" merkitsee oven avaamista lähes hallitsemattomalle spekuloinnille ja mielikuvitukselle. Tästä syystä me olemme edellyttäneet tulkinnan sääntönä kirjaimellista menetelmää. 149

“Hallitsematon spekulointi ja mielikuvitus" on varmasti sopiva kuvaus sille, kuinka Myöhäissateen kannattajat tulkitsevat uudelleen kirjoituksia tänä päivänä esittääkseen kuvaa voittoisasta valloittavasta seurakunnasta. Hiljattain törmäsin seuraavaan todistukseen internetissä:

Vuonna 1990 aloin kuulla seurakunnassamme termin "profeetallinen tulkinta”, mikä yksinkertaisesti tarkoitti, että pastorimme (joka nyt on ylennetty apostoliksi) saattoi antaa tekstille minkä tahansa merkityksen "Henki" vain paljasti. Myöhäissateen piirissä totuus muuttuu ja kehittyy. Kirjoituksilla ei ole vain yksi merkitys, vaan merkitys kehittyy kuten myös seurakunta. Se, mitä Myöhäissateen ihmiset etsivät Raamatusta, on "nykyinen totuus", johon tullaan, kun Pyhä Henki paljastaa sen Hänen nykyajan apostoleilleen ja profeetoilleen. Vuonna 1990 tapahtui vaihto Hengessä ja Apostolista Liikettä  alettiin synnyttää. Olemme vaimoni kanssa tavanneet ei vähemmän kuin kuusi apostolia (joista useimmat olivat tavallisia pastoreita, sitten profeettoja ja nyt apostoleja). Menneiden 15 vuoden aikana me olemme hengellisesti surfanneet eri Hengen liikkeillä ja niiden kaikkien voidaan osoittaa olevan  ei mitään sen kummempaa kuin Myöhäissateen kannatusta, harha on vain tullut  entistäkin radikaalimmaksi sitten vuoden 1947 päivien. 150

 "Tämän päivän totuus" on karismaattisissa piireissä todellakin päivän sana tänä päivänä ja voi niitä "vanhan polven pyhiä", jotka itsepäisesti riippuvat vanhoissa Raamatun totuuksissa. Me tulemme kuolemaan erämaassa! Marc DuPont julistaa:

Mutta minä uskon, että 90-luvun lopulla asiat ovat todella ja dramaattisesti karkaamassa käsistä enemmän kuin voimme käsittääkään, mutta tuomio on myös hyvin, hyvin paljon lisääntyvä aina siihen pisteeseen, että Jumalan Henki tulee ottamaan monet johtajat, jotka taistelevat sitä vastaan, mitä Jumalan Henki tekee ja sanoo [nykyinen totuus], pois tehtävästä. Minä uskon, että jotkut heistä ja tiedän, ettei tämä ole uusi ilmestys, toiset ovat sanoneet minulle tämän, mutta uskon sen olevan totta, että Jumala todella aikoo viedä joitakin johtajia kotiin taivaaseen sen sijaan, että sallisi heidän jatkaa Jumalan kansan harhaan johtamista. 151

Ne meistä, jotka riippuvat vanhoissa "totuuksissa" ja pitävät kiinni "vanhoista poluista" Jumala on tuomitseva, mutta ne, jotka omaksuvat "nykyisen totuuden" siirtyvät "Lapseuteen (Sonship)" ja kirkkauteen! Bill Hamon julistaa:

Seurakunnan etulinjan nykyisen totuuden divisioona on ylittänyt Jordan-virran ja tullut Kanaanin maahansa siirtyen hyökkäävään sodankäyntiin... Jumala on valmistamassa seurakuntaansa tulemaan voittamattomaksi, pysäyttämättömäksi, valloittamattomaksi Herran armeijaksi, joka alistaa kaiken Kristuksen jalkain alle. On oleva Jumalan kaikkivaltias ennallistaminen, joka panee liikkeelle kaiken, mitä tarvitaan, jotta Hänen armeijansa voisi olla ja tehdä, mitä Hän on ikuisuudessa suunnitellut. Tätä armeijaa johtavat kenraalit ovat niitä, joita vähitellen on valmistettu sisällyttämällä jokainen ennallistamisen totuus heidän elämäänsä ja palvelutyöhönsä. 152

Tämä "Jumalan kaikkivaltias ennallistaminen" on oleva "Jumalan lasten ilmestyminen", kuten olemme nähneet. Pyhät muutetaan ja kirkastetaan eli jumalallistetaan tämän maallisen (earthly) tempauksen kautta. Heidät muutetaan suureksi hengelliseksi armeijaksi - Joelin armeijaksi, eikä mikään pysty seisomaan heidän tiellään eikä vastustamaan heidän voimaansa ja "voiteluansa".

Mielen sekoittavia hillittömiä spekulaatioita ja kuvitelmia tulee nykyisiltä Myöhäissateen johtajilta. Bob Jones, Kansas City'n profeetta, julistaa, että tämä Herran armeija osoittaa enemmän yliluonnollista voimaa kuin Herran apostolit!

He tekevät asioita yliluonnollisen alueella, sellaisia, joita kukaan ei koskaan ennen ole tehnyt. Jokainen ihme ja merkki, joka koskaan on tapahtunut Raamatussa - heille se on oleva tavanomaista. He toimivat voimassa, jossa  Kristus toimi. Jokainen koskaan esiintynyt merkki ja ihme on oleva moninkertainen viimeisinä päivinä. He itse ovat sukupolvi, joka nostettiin asettamaan itse kuolema jalkojensa alle ja kirkastamaan Kristusta kaikin tavoin... Ja hallituksessa nouseva seurakunta on oleva pää ja suoja heille, jotta kirkastettu seurakunta voitaisiin paljastaa viimeisinä päivinä, koska Herra Jeesus on arvollinen korotettavaksi seurakunnan kautta, joka on saavuttanut jumal-ihmisen täyden kypsyyden. 153

Jack Deere julistaa tätä samaa ideaa seuraavassa:

…Tämä armeija on täysin ainutlaatuinen, mitään tämän armeijan kaltaista ei ole koskaan ollut eikä tulevina aikoinakaan tule olemaan mitään sen kaltaista... Se on niin mahtava, ettei koskaan ennen ole ollut mitään sen kaltaista. Ei edes Mooses, ei Daavid eikä Paavali. Se, mitä nyt tulee tapahtumaan ylittää sen, mitä Paavali teki, mitä Daavid teki... mitä Mooses teki, vaikkakin Mooses halkaisi Punaisenmeren... On oleva lukuisa joukko... Ilmestyskirja viittaa tähän, kun se puhuu 144000:sta, jotka seuraavat Karitsaa, mihin ikinä Hän menee, eikä kukaan, ei kukaan, voi vahingoittaa noita 144000:tta. Huomaa, että tuo luku on luvun 12 kerrannainen. Mikä on luku 12? Kaksitoista on apostolien lukumäärä, 12 on apostolinen hallitus ... No niin, tässä Joel puhuu siitä eri sanoin, voimakas, mahtava armeija, jossa on monta Paavalia, monta Moosesta, monta Daavidia. 154
 
Mitä nöyryyttä! Tässä näemme jälleen uuden kansalliseen Israeliin viittaavan profetian sovellettuna  seurakuntaan (Ilm. 7:4). Kuvaukset, jotka koskevat tätä ”armeijaa”, käyvät jatkuvasti mahtavammiksi. Kuitenkin samalla, kun nämä nykyajan apostolit ja profeetat kuvailevat seurakuntaa viimeisinä päivinä yliluonnollisella voimalla varustettuna, jollaista maailma ei ole koskaan nähnyt, niin meidän Herramme kuvailee Hänen voittavaa seurakuntaansa näin:

 “Minä tiedän sinun tekosi. Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea; sillä tosin on sinun voimasi vähäinen, mutta sinä olet ottanut vaarin minun sanastani etkä ole minun nimeäni kieltänyt.” (Ilm. 3:8)

“Voimasi on vähäinen”, sanoo Herra. Vähäinen voima, joka näkyy heidän pitäytymisessään Hänen Sanaansa ja siinä, etteivät suostu kieltämään Hänen nimeään. Kun luen tätä kuvausta voittavasta uskollisesta Kristuksen morsiamesta, niin en voi nähdä samaa kuvaa, jota Jack Deere ja kumppanit tuovat esiin. ”Näyssään” nimeltä The Harvest (Sadonkorjuu), Rick Joyner kirjoittaa:

Herra on valmistanut tätä viimeistä aikaa varten palvelutehtävän, joka tulee olemaan ihmisten ja enkelien ihmettelyn aihe. Nämä eivät etsi omaansa eivätkä mainosta itseään… Nämä eivät etsi edes virkaa tai asemaa seurakunnassa tällä kertaa, vaan hiljaisesti joskus nimettöminä johtavat seurakunnan lopun ajan strategiaa. Heidän valtansa perustuu heidän viisauteensa. Kuten Stefanus, joka oli vain diakoni, mutta jonka viisaus ja voima sytytti palon, joka antoi uuden suunnan kristikunnalle, tämä uusi rotu ilman mainetta ja asemaa on johtava joitakin historian suurimmista tapahtumista. Vaikka ihmiset eivät koskaan tule tuntemaan moniakaan heistä, niin kaikki taivaan ja helvetin joukot ovat tunteneet heidät alusta lähtien. Sitten Jeesuksen päivien vihollinen ei ole pelännyt ketään niin, kuin hän pelkää näitä voiman lähettiläitä. 155… Tämän sadonkorjuun valtavuus täydellisesti yllättää kaikkein optimistisimmatkin uskovat. Alle sadan jäsenen seurakunnat lisääntyvät tuhannella uskovalla viikossa pitkiä aikoja, spontaanisti alkaneet kokoukset liikuttavat kokonaisia kaupunkeja jatkuen, kunnes ne täyttävät suurimmatkin stadionit ilta toisensa jälkeen. Aiemmin suositut urheilutapahtumat lopetetaan monissa kaupungeissa johtuen mielenkiinnon puutteesta. Kokonaisten kaupunkien tuhannet asukkaat levittäytyvät naapurikaupunkeihin evankelioimaan niitä … Uutisryhmät seuraavat apostoleja kuin valtioiden johtajia raportoiden suurista ihmeistä peittelemättömällä innostuksella… Suuret kaupugit kokevat  rikoksettomia aikoja, kun niiden väestöt tulevat Pyhän Hengen vaikutukseen ja seurakunnan valo ajaa pimeyden ulos kokonaisilta seutukunnilta. Pornografia, prostituutio, laittomat huumeet, abortit ja juopottelu lakkaavat monilla alueilla ilman ainoankaan lain säätämäistä. Suuret tehtaat ja liikkeet sulkeutuvat päiviksi kerrallaan, jotta niiden työntekijät  voivat osallistua erikoiskokouksiin. Kokonaiset valtiot pitävät rukous- ja paastoaikoja … Herra on jatkuvasti ihmisten mielissä… Kaupungit järjestävät nuotioita pornografian, noituuden, astrologisten välineiden ja laittomien lääkkeiden  polttamiseksi. Mies- ja naisnoidat, meediot ja jopa mafiapomot polvistuvat Jeesuksen edessä ja saavat pelastuksen suuresti iloiten. Katujengit lähettävät Raamattuja ja lahjoja toisilleen ja vankiloista tulee kirkkoja, jotka antavat  Kristuksen ruumiille joitakin sen suurimmista opettajista. Ihmeet, jotka ylittävät jopa jotkin kaikkein vaikuttavimmista Raamatun ihmeistä, saavat kokonaisia kansakuntia tunnustamaan Jeesuksen… Tulen patsasta, joka johti Israelia, ei voi edes verrata  Herran voimakkaaseen läsnäoloon noina päivinä. Enkeleiden ilmestymiset ovat niin yleisiä, että niitä lakataan pitämästä erikoisina tapahtumina. Herra itse ilmestyy apostolien ja vanhinten neuvostoille antamaan heille määräyksiä… Uskovat ovat jatkuvasti pelonsekaisessa kunnioituksessa ihmetellen joka päivä, mitä suuria uusia asioita he näkevät. 156

Kuulostaa valtavalta, vai mitä? Ikävä kyllä se vain on täysin vastoin Raamattua. Onko tällainen maailman muuttava, maailman valtaava herätys sitä, mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan: ”On oleva kuten Nooan päivinä”? Tarkastelkaamme noiden päivien kuvausta Vanhassa Testamentissa:

“Kun ihmiset alkoivat lisääntyä maan päällä ja heille syntyi tyttäriä, huomasivat Jumalan pojat ihmisten tyttäret ihaniksi ja ottivat vaimoikseen kaikki, jotka he parhaiksi katsoivat. silloin HERRA sanoi: "Minun Henkeni ei ole vallitseva ihmisessä iankaikkisesti, koska hän on liha. Niin olkoon hänen aikansa satakaksikymmentä vuotta." Siihen aikaan eli maan päällä jättiläisiä, ja myöhemminkin, kun Jumalan pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia; nämä olivat noita muinaisajan kuuluisia sankareita. Mutta kun HERRA näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat, niin HERRA katui tehneensä ihmiset maan päälle, ja hän tuli murheelliseksi sydämessänsä. Ja HERRA sanoi: "Minä hävitän maan päältä ihmiset, jotka minä loin, sekä ihmiset että karjan, matelijat ja taivaan linnut; sillä minä kadun ne tehneeni". Mutta Nooa sai armon Herran silmien edessä.  (1.Moos. 6:1-8)

Käykö tämä yksiin Herra Joyner’in “näyn” kanssa sadonkorjuusta? 1.Moos. 6:5 sanoo: ”Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat”. Kuitenkin herra Joyner sanoo: ”Herra on jatkuvasti ihmisten mielissä” ja  ”kokonaisten kaupunkien tuhannet asukkaat levittäytyvät naapurikaupunkeihin evankelioimaan niitä.” 1.Moos. 6:11 julistaa, että: ”Maa turmeltui Jumalan edessä, ja maa tuli täyteen väkivaltaa.” Herra Joyner julistaa: ”Suuret kaupugit kokevat  rikoksettomia aikoja, kun niiden väestöt tulevat Pyhän Hengen vaikutukseen” ja ”katujengit lähettävät Raamattuja ja lahjoja toisilleen ja vankiloista tulee kirkkoja, jotka antavat  Kristuksen ruumiille joitakin sen suurimmista opettajista.” Herra Joyner julistaa myös, että ”Herra itse ilmestyy apostolien ja vanhinten neuvostoille antamaan heille määräyksiä.” Mutta Herramme varoitti: ”Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin. Katso, minä olen sen teille edeltä sanonut. Sentähden, jos teille sanotaan: 'Katso, hän on erämaassa', niin älkää menkö sinne, tahi: 'Katso, hän on kammiossa', niin älkää uskoko.”(Mt. 24:24-26) Maailmanlaajuinen herätyskö? Meille kerrotaan Uudessa Testamentissa, että Nooa saarnasi omalle sukupolvelleen ja varoitti heitä tulevasta tuomiosta:

”Eikä hän säästänyt muinaista maailmaa, vaikka varjelikin Nooan, vanhurskauden saarnaajan, ynnä seitsemän muuta, vaan antoi vedenpaisumuksen tulla jumalattomain maailman päälle.” (2.Piet. 2:5)

Ilmeisesti Nooa käytti nuo vuodet, jolloin hän ahersi rakentaen arkkia, myös ahertamiseen käännyttääkseen ihmiset takaisin Jumalan puoleen varoittaen heitä tulevasta tuomiosta - kukaan ei vain kuunnellut. He jatkoivat tavallisissa toimissaan ”naiden ja naittaen” eivätkä välittäneet, tai pilkkasivat Nooan varoituksia. Lopulta vain Nooa ja hänen seitsemän perheenjäsentään pelastuivat arkissa. Maailma hylkäsi Jumalan varoitukset Nooan kautta. Raamattu tekee selväksi, että ei vain maailma, vaan myös suuri osa seurakuntaa on tekevä samoin viimeisinä päivinä! Minä uskon, että tänä päivänä herrat Joyner, Deere ym. Myöhäissateen apostolit ja profeetat, jotka hylkäävät seurakunnan tempauksen, ovat toteuttamassa Pietarin toisen kirjeen kolmannen luvun profetiaa:

“…Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: "Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta." (2.Piet. 3:3-4)

He pilkkaavat tempausta ivallisesti puhuen siitä ”Jumalan helikopteripakona”. Se on kuin Nooa olisi yht’äkkiä kieltänyt arkin -  kertoen perheelleen Jumalan paljastaneen hänelle ”erikoisilmoituksen kautta”, että hän ja hänen perheensä tulisivat käännyttämään koko muinaisen maailman ja tuomaan Jumalan valtakunnan maan päälle. Mutta aivan kuten Jumala ei antanut sellaista lupausta Nooalle, niin Hän ei ole antanut sitä seurakunnalleenkaan tänä päivänä. Toronton lentokenttäseurakunnan pastori, John Arnott, pilkkaa opetusta tempauksesta ja julistaa, että Jumala on valinnut meidät tuomaan Valtakunnan:

…Ja niin se tuo esiin koko joukon eskatologisia kysymyksiä, kuten tiedätte. Onko nyt se aika? Minä en tiedä. Onko tämä se aika, jolloin Jeesus tulee? Löytääkö Hän uskoa maan päältä palatessaan? Minä toivon, että vastaus olisi kyllä, mutta Hän esittää kysymyksen. Kielteinen vastaus melkein sisältyy tuohon kysymykseen, kun luet sitä, vai mitä? ”Löydänkö uskoa maan päältä, kun palaan? Luultavasti en.” Hetkinen! Kyllä Herra, me aiomme tehdä sen, me yritämme tehdä oman osamme tuodaksemme Jumalan valtakunnan tänne enkä tiedä, miltä se kaikki tulee näyttämään jälkeen päin, mutta en kertakaikkiaan voi uskoa, että Jumala näkisi niin paljon vaivaa pelastaakseen langenneen ihmiskunnan ja sanoisi ”panostimme siihen parhaamme, mutta epäonnistuimme surkeasti”. Voitko sinä? Kyseessä on tämä pikkuinen jäännösparka, joka piileskelee jossakin luolassa odottaen tempausta tapahtuvaksi. En vain voi nähdä tässä kaikkivaltiásta Herraa. Kaiken mitä Hän tekee, Hän tekee hyvin. Todellinen juju on, että Hän on päättänyt käyttää langennutta ja lunastettua ihmistä saadakseen työn tehdyksi, se on eräänlainen juju, vai mitä? 157
 The hitch really is, He’s chosen to use fallen and redeemed man to get the job done, that’s kind of a hitch, isn’t it? 157

Kiinnittäessään katseensa tämän maailman valloittamiseen sen jättämisen asemesta, he ovat kehittäneet hengellisen sodankäynnin strategian, jonka he uskovat sitovan Saatanan ja hänen armeijansa hengellisellä alueella, jotta he voivat voittaa fyysisellä alueella. Kuten olemme nähneet, niin osana näkyä, joka tuli North Battleford’in ”herätyksen” kautta, oli seurakunta, joka toisi häviön demonisille hallituksille ja valloille:
 
…Tämän mahtavan armeijan nähtiin valloittavan kaiken edessään olevan. Sairaudet ja taudit katosivat ja kaikkien pahojen henkien nähtiin pakenevan Jumalan kansan voittoisan voiman edessä. 158

Samalla kun he odottavat ”Jumalan lasten ilmestymistä” ja maanpäällistä kuolemattomuutta ja jumalallistamista tapahtuvaksi, he ovat jo aloittaneet maanpäällisen voiton valmistelut ”strategisen tason hengellisen sodankäynnin” avulla. Mitä eroa on sitten strategisen tason hengellisellä sodankäynnillä verrattuna vanhaan ja yksinkertaiseen jokapäiväiseen hengelliseen sodankäyntiin? Hengellisen sodankäynnin guru, C. Peter Wagner, kirjoittaa kolmesta tasosta, jolla hengellinen sodankäynti tapahtuu:

1. Maanpinnan tason hengellinen sodankäynti  - Tämä on demonien ulosajamista… Maanpinnan tason hengellinen sodankäynti on yleisin laji, jota tämän päivän kristityt harjoittavat. Ryhmät ja yksilöt, jotka ovat mukana ns. ”vapautuksen palvelujärjestöissä (deliverance ministries)” ovat yleensä sitoutuneet maanpinnan tason hengelliseen sodankäyntiin.

2. Okkulttisen tason hengellinen sodankäynti - On ilmeistä, että voimme nähdä eräänlaisen demonisen voiman toimivan shamaanien, uuden aikakauden kanavoijien, okkultismin harjoittajien, noitien, saatanististen pappien, ennustajien ja muiden sellaisten kautta. Tämä on olennaisesti erilainen kuin tavanomainen demoni, joka voi aiheuttaa päänsärkyä, avioliittojen hajoamisia, juopumusta tai selkärangan vääristymistä… ei kovin monta vuotta sitten uskovat USA:ssa olivat melko tietämättömiä tästä okkulttisen tason hengellisestä aktiviteetista… asiat ovat kuitenkin muuttumassa.

3. Strategisen tason hengellinen sodankäynti - Tässä me keskustelemme vieläkin pahaenteisemmästä demonisen voiman keskittymästä: alueellisista hengistä. Selkeä raamatullinen selostus strategisen tason hengellisestä sodankäynnistä löytyy Ilmestyskirjan luvusta 12, jossa sanotaan: ”Ja syttyi sota taivaassa: Miikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä vastaan; ja lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat.” (Ilm. 12:7) Tämä on jotakin aivan erilaista kuin okkultismin käsittely tai himon demonin karkottaminen. Epäilemättä kaikkein vaikuttavin yksittäinen tapahtuma, joka on aiheuttanut mielenkiintoa strategisen tason hengelliseen sodankäyntiin Amerikan kristittyjen keskuudessa, oli Frank Peretti’n kahden romaanin, This Present Darkness ja Piercing the Darkness, julkaiseminen… Itse asiassa, vaikka itse tietävät paremmin, monet huomaavat lukevansa kirjaa This Present Darkness ennemmin dokumenttina kuin jonakin mielikuvitustarinana. 159

Siis strategisen tason hengellinen sodankäynti taistelee Saatanan ”hallitsijoista” kaikkein voimakkaimpia, ns. ”alueellisia henkiä” vastaan, jotka hallitsevat kokonaisia valtioita ja maanosia Saatanan puolesta. Mistä oikein on saanut alkunsa tämä idea voimakkaista demonisista hengistä, jotka Saatana on määrännyt maailman eri alueille? Wagner lainaa Danielin lukua 10:1-21 tämän idean tueksi:

Persian valtakunnan enkeliruhtinas seisoi vastustamassa minua kaksikymmentäyksi päivää, mutta katso, Miikael, yksi ensimmäisistä enkeliruhtinaista, tuli minun avukseni, sillä minä olin jäänyt yksin sinne, Persian kuningasten tykö…  Ja hän sanoi: "Tiedätkö, mitä varten minä olen tullut sinun tykösi? Nyt minä käyn jälleen sotimaan Persian enkeliruhtinasta vastaan, ja kun minä olen päässyt hänestä, niin katso: tulee Jaavanin enkeliruhtinas. Mutta minä ilmoitan sinulle, mitä on kirjoitettuna totuuden kirjassa. Eikä ole ketään muuta vahvistamassa minua heitä vastaan paitsi teidän enkeliruhtinaanne Miikael.                (Dan. 10:13;20-21)

Wagner väittää, että Daniel oli ilmeisesti jollakin tavalla mukana hengellisessä taistelussa, joka käytiin enkelin ja demonisen ”Persian ruhtinaan” välillä. Enkeli ilmoittaa Danielille, että hän voitti ”Persian ruhtinaan” vasta saatuaan apua arkkienkeli Miikaelilta - eikä keneltäkään toiselta. Annettuaan Danielille sanoman Jumalalta, hän ilmoitti, että lähdettyään hänen olisi kohdattava ”Persian ruhtinas” ja ”Kreikan ruhtinas”, mutta että Miikael auttaisi häntä jälleen selviytymään. Samalla kun tämä Raamatun kohta antaa meille vähän käsitystä hengellisestä sodankäynnistä, joka on käynnissä enimmäkseen meiltä näkymättömissä ja todella esittää kuvan alueellisista hengistä, niin se ei sano, että Danielin (tai meidän) rukouksilla olisi mitään merkittävää vaikutusta tuohon sodankäyntiin. Silti Wagner päättelee:

Tämä tarina osoittaa, että alueelliset henget vaikuttavat suuresti inhimilliseen elämään sen kaikilla sosiaalisilla ja poliittisilla alueilla ja se osoittaa selvästi, että ainoa ase, joka Danielilla oli taistellakseen näitä pimeyden hallitsijoita vastaan, oli sodankäyntirukous. 160

On merkittävää, että Daniel ei ”sido” näitä alueellisia henkiä eikä myöskään ”päästä irti” lisää Jumalan pyhiä enkeleitä liittymään taisteluun niitä vastaan. Vielä merkittävämpää on, että Herramme ja Hänen apostolinsa eivät rukoilleet ”sitoakseen alueellisia henkiä”, jotka vastustivat heitä tai heidän toimintaansa. Paavali esimerkiksi ei viettänyt viikonloppua rukouksessa kumppaniensa kanssa sitomassa ”alueellista henkeä”, joka oli Efeson kaupungin yllä tai sitomassa ”noituuden henkeä”, jota kuvasi suunnaton patsas ”Efesolaisten Dianalle”. Päinvastoin, Paavali vain meni kaupunkiin ja saarnasi evankeliumia. Saatana kyllä nostatti hirmuisen vastustuksen mellakan muodossa, joka uhkasi Paavalin henkeä, mutta kuten tavallista, evankeliumi voitti ja kilvoitteleva seurakunta perustettiin. Ja kaikki ilman ns. ”strategisen tason hengellisen sodankäynnin” apua.

 Älä ymmärrä minua väärin. Minä kyllä uskon hengelliseen sodankäyntiin ja rukouksen välttämättömyyteen. Jumalan Sana on selvä. Meitä käsketään taistelemaan ”hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa”. Varustaakseen meidät tähän taisteluun Herra on antanut meille ”hengellisen sota-asun”, jota kuvataan Ef. 6. luvussa. Hän on antanut meille myös lupauksensa: ”Vastustakaa paholaista, niin se pakenee teistä”. Kuten myös: ”Minä olen perustava seurakuntani ja tuonelan portit eivät sitä voita.”

Voimme taistella hengellisiä taisteluita, joita olemme kutsutut taistelemaan luottavaisina tietäen, että Herra on varustanut meidät ja seisoo takanamme matkamme jokaisella askeleella, mutta missään Uudessa Testamentissa meille ei sanota, että menestyksen avain hengellisissä taisteluissa, joita olemme kutsutut taistelemaan, tai lähetyskäskyn täyttämisessä, olisi oppia ja soveltaa ”strategisen tason” hengellisen sodankäynnin periaatteita. Nämä ideat synnytettiin siitä elitismistä, jolla Myöhäissateen teologia on kyllästetty. Wagner kirjoittaa:

Itse henkilökohtaisesti koen, että Jumala voi olla kutsumassa ja tekemässä kykeneväksi suhteellisen pienen joukon kristittyjä johtajia siirtymään etulinjaan strategisen tason hengelliseen sodankäyntiin. Ja minä uskon myös, että hän on nostamassa suuret määrät kristittyjä tukemaan näitä ihmisiä rohkaisemalla, rukoilemalla ja aineellisesti. Luulen, että Jumalalla on käynnissä prosessi, jossa hän valitsee kasvavan joukon hengellisiä erikoississejä (spiritual green berets), kuten Eduardo Lorenzo, Cindy Jacobs, Larry Lea, Carlos Annacondia, John Dawson, Edgardo Silvoso tai Dick Bernal, jotka käyvät ratkaisevan tärkeitä korkean tason taisteluja pimeyden hallitsijoita vastaan ja niiden tuloksena näkevät merkittävää kasvua kadotettujen ihmisten lukumäärissä, jotka ”kääntyvät pimeydestä valkeuteen ja Saatanan vallasta Jumalan tykö.” (Apt. 26:18) 161

Tämä hengellinen eliitti, nämä ”erikoississit” ovat taistelleet nyt jo vuosien ajan alueellisia henkiä vastaan ilman mitään tulosta. Tällä opetuksella on enemmän yhteistä Frank Peretti’in satukirjoissaan esittämien skenarioiden kanssa kuin minkään Jumalan Sanassa. C. Peter Wagner kirjoittaa johdannossa kirjaansa Warfare Prayer (Sodankäyntirukous):

Mielenkiinnon aalto yliluonnolliseen ja kristillisiin näkemyksiin liittyen hengelliseen sodankäyntiin on ollut kasvussa joitakin vuosia koko kristillisessä maailmassa. Kirjat sellaisilta kirjailijoilta, kuin Frank Peretti, ovat stimuloineet tiettyjä yleisöjä samalla kun toisten kirjailijoiden, sellaisten kuin Walter Wink, kirjat ovat stimuloinet toisia yleisöjä. 162

Wagner myöntää, että strategisen tason hengelliseen sodankäyntiin ja alueellisiin henkiin synnytetty mielenkiinto johtuu enemmän Perettin kirjojen kaltaisista kirjoista, kuin mistään muusta. Hän sanoo: ”Itse asiassa vaikka he tietävät paremmin, monet huomaavat lukevansa kirjaa, This Present Darkness, enemmän tosiasioihin perustuvana dokumenttina, kuin jonkin verran mielikuvitusta sisältävänä fiktiona.” Monien muiden lailla minäkin olen lukenut Perettin kirjoja - mutta vain viihteellisenä fiktiona eikä minään vakavana mallina hengelliselle sodankäynnille. Ainoa mallimme siihen on Raamattu. Raamatullinen tuki näille ideoille on korkeintaan äärimmäisen heikko. Kuten ystäväni Larry Thomas sanoi:

Hengellistä sodankäyntiä koskevien kirjojen ja opetusten tulva näytti seuraavan kohta Peretti’n kahden kirjan This Present Darkness ja Piercing the Darkness julkaisemisen jälkeen. Olen lukenut kirjat ja nauttinut niistä. Ne todella sisälsivät jonkin verran tervettä opastusta rukouksen tarpeesta ja New Age-liikkeen, saatanistien ja joukon muita antikristillisiä voimia verkostoitumisesta. Peretti’n kirjat ovat kuitenkin romaaneja: fiktioita, herra Peretti’n vilkkaan mielikuvituksen luomuksia. Ne eivät ole enkeliopin ja demonologian oppikirjoja… Minulla on suru ilmoittaa, että olen kuullut aikaisemmin terveiden raamatullisten saarnaajien nyt väittävän, että heillä on säännöllisiä kohtaamisia enkelien ja demonien kanssa. Sanon jälleen, että minä en kiellä näiden olentojen todellisuutta. Minä vain huomautan, että niiden ilmestymiset ovat käsitykseni mukaan lisääntyneet suhteessa kirjojen lukumäärään - olkootpa tarua tai totta - joita kirjoitetaan sellaisista oudoista ilmiöistä. Minä luulen, että asia, joka kiehtoo minua eniten muutamissa näistä ilmoituksista, on yksilöiden kuvaukset heidän ”vierailijoistaan” ja niiden toiminnasta, joka näyttää olevan otettu suoraan Peretti’in kirjojen sivuilta. Näyttää, että kaikilla enkeleillä on välähtelevät miekat ja kaikki demonit kärsivät rikinkatkuisesta hengityksestä… Peretti’in kirjoissa kaikilla demoneilla (ja enkeleillä) on nimet ja määrätyt sodankäynnin lahjat ja kyvyt ja kukin valvoo määrättyä aluetta. 163

Kuten sanoin edellä, tämän kaltaista ”strategisen tason sodankäyntiä on harjoitettu nyt monia vuosia - vähäisellä vaikutuksella tai kokonaan ilman tuloksia! Kirjassaan, Warfare Prayer, C. Peter Wagner kirjoittaa:

Larry Lea, jota pidetään nykyisen rukousliikkeen huipputason johtajana, saapuu Anaheim’iin pitämään ensimmäistä tapahtumaa sellaisesta, josta on tullut ”rukouksen läpimurtojen” pitkä sarja. Hänen julistettu tarkoituksensa on ”aiheuttaa vakavia vaurioita tämän kaupungin linnoituksille”. Ennen Anaheimiin tuloaan Larry Lea etsi Jumalan kasvoja, muun muassa hän pyysi Herraa näyttämään hänelle ne linnakkeet, jotka olivat tuon eteläisen Kalifornian osan yllä, jotta hänen rukouksensa voisivat olla tarkempia. Rukouksen avulla hän havaitsi, että suuremman Los Angeles’in alueen yllä oli neljä johtavaa taistelevaa henkeä: uskonnon, noituuden, väkivallan ja ahneuden henget. Hän eteni johtaen ne 7500 uskovaa, jotka osallistuivat suureen rukoukokoukseen, sodankäyntirukoukseen noita määrättyjä henkiä vastaan. 164

Mitä tulosta oli tästä kaikesta ”strategisen tason” hengellisestä sodankäynnistä? Ei mitään! Dave Hunt kirjoittaa:

Vuonna 1989 yli 1300 pastoria Lloyd Ogilvie’n ja Jack Hayford’in johtamina alkoivat kokoontua neljä kertaa vuodessa rukoilemaan Hollywood’in presbyteeriseen kirkkoon harjoittaakseen hengellistä sodankäyntiä Los Angeles’in alueen ”vapauttamiseksi.” Senjälkeisinä vuosina pahuus on lisääntynyt. Raamatussa ei ole ainoatakaan esimerkkiä, joka antaisi tukea tällaiselle ”vapauttamiselle”. Eräs pastori kirjoitti meille: ”Me kokoonnumme ja paastoamme ja rukoilemme ja sidomme henkiä ja heti kun lähdemme kokouksesta, ne ovat taas irti!” Eräs kokousten johtavista pastoreista joutui jättämään virkansa seksuaalisten väärinkäytösten vuoksi. Samalla kun he taistelivat alueellisia henkiä vastaan vaputtaakseen Los Angeles’in, yksi johtajista hävisi taistelun omassa sydämessään. Nämä kokoukset, joille annettiin nimi Love LA (LA = Los Angeles), olivat Larry Lea’n innoittamia, joka julisti: ”Tämä on päivä käydä, ei mitään vähempää, kuin hyökkäyssotaa henkimaailmassa… Demoniset linnakkeet, jotka pitävät suurempaa Los Angeles’in aluetta ja maatamme orjuudessa… revitään alas.” Charisma-lehti näytti Larry Lea’n, ”rukouksen apostolin” taistelu-univormussa kutsumassa 300000 ”rukoussoturia” liittymään häneen ottamaan Amerikka Jumalalle. Silti Amerikka ja Los Angeles jatkavat turmeltumistaan moraalisesti. 165

Tämän tyyppisillä kokouksilla on ollut sama tulos kaupungissa toisensa jälkeen - ei mitään! Voisi luulla, että nämä hengelliset ”erikoississit” masentuisivat ja turhautuisivat ”strategisen tason” hengelliseen sodankäyntiin ja palaisivat Raamattuun, mutta sitä he eivät tee. Itsepäisesti he jatkavat ”voiton” julistamista todisteista huolimatta. ”Herätystä” Brownsville’n helluntaiseurakunnassa Pensacola’ssa edelsi yli kahden vuoden rukous ja paasto, jossa hyödynnettiin ympäröivän alueen ”hengellistä kartoitusta” alueen yläpuolisten alueellisten henkien tunnistamiseksi ja sitomiseksi. He jatkavat pyhäkön lakaisemista ennen jokaista kokousta ajaakseen ulos jokaisen demonin, joka voisi olla paikalla ja he uskovat, että ”hengellinen sodankäynti” näyttelee tärkeää osaa kokousten jatkuvassa menestymisessä. 166

Brownsville’n ”herätyksen” johtajien mukaan rikokset alueella ovat vähentyneet siitä, kun herätys alkoi. 167  Väitetään, että ”herätys” on syvästi koskettanut yhteiskuntaa ja ympäröivää aluetta. Päältä päin katsoen näyttäisi, että Saatana todella on ottamassa jalat alleen Floridan Pensacola’ssa! Kuitenkin, kun alkaa katsella pintaa syvemmälle, niin tarina on sama. Joseph Chambers kirjoittaa:

Ajoin itse Pensacolaan tammikuun 28. päivänä vuonna 1997… Brownsville’n kirkko sijaitsee hyvin ikävässä ympäristössä. Tuo ympäristö tarvitsee epätoivoisesti Pyhän Hengen Herätystä, mutta tämä kohtaaminen ei ole koskettanut sitä. Vietin tunteja sateessa tehden täyden kierroksen kirkon ympäri. En löytänyt yhtään henkilöä, joka olisi käynyt tässä kirkossa, tai olisi saanut positiivisia vaikutteita käynnissä olevista tapahtumista… Eräs nainen sanoi, että hänen lapsensa kävivät pyhäkoulua, tulivat pelokkaiksi oudoista tapahtumista ja olivat siirtyneet toiseen kirkkoon. Toiset kertoivat minulle, ettei kukaan ollut kutsunut heitä eivätkä he olleet nähneet kenekään kirkosta todistavan yhteisössä… Uhkapeliyritys toimii aivan etupuolen pysäköintialueen vieressä ja on kirkon julkisivun edessä. He valistivat minua, että liikkeellä meni hyvin ja se myös sijaitsee melkein vastapäätä kirkkoa. He myyvät alkoholijuomia ja arpajaislippuja.  Liikkeen johtaja valisti minua, että liikevaihto oli kasvanut tämän “herätyksen” noin kahden vuoden aikana. Oli täysin selvää ilman mitään epäilystä, että tällä tapahtumalla ei ole ollut mitään vaikutusta Brownsville’n yhteisöön. Escambia’n piirikunnan sheriffin hallinnollinen avustaja antoi minulle tämän lainauksen: ”Rikosten määrä vuonna 1996 lisääntyi 2.9 prosenttia vuodesta 1995.” (Brownsville on tässä piirikunnassa, ei Pensacolan kaupungissa). 168

On selvää, että hengellinen eliitti ei ole kyennyt panemaan Saatanaa puolustuskannalle käyttämällä strategisen tason hengellistä sodankäyntiä. Monia väitteitä voitosta on esitetty, mutta kun tarkemmin tutkitaan, niin useimmat osoittautuvat vääriksi ilman mitään todellista näyttöä. On murheellista lukea, että kahden ”herätyksen” vuoden jälkeen Brownsville’n seurakunnassa ”herätys” ei ollut vielä koskettanut ympäröivää aluetta. Nämä väärät väitteet ovat kyllin pahoja, mutta mikä on todella ahdistavaa, on se epäkunnioittavan nenäkäs (flippant) asenne, jonka monet Myöhäissateen kannattajat ovat kehittäneet vastustajaamme Paholaista kohtaan tänä päivänä. Olen nähnyt parantajaevankelista Benny Hinn’in TV-ohjelmassaan kiertävän ymäri lavaa erään ristiretkensä aikana teeskennellen toistuvasti potkaisevansa Saatanaa takalistoon ja julistaen: ”Tässä on kristitty, joka tietää, kuka hän on Jeesuksessa Kristuksessa! En voinut ajatella muuta kuin Juudan profetiaa:

”Yhtäkaikki nämä uneksijat samoin saastuttavat lihan; he halveksivat herrautta, herjaavat kirkkauden henkiolentoja. Mutta ei ylienkeli Miikaelkaan, kun riiteli ja väitteli perkeleen kanssa Mooseksen ruumiista, rohjennut lausua herjaavaa tuomiota, vaan sanoi: "Rangaiskoon sinua Herra!" Nämä sitävastoin herjaavat sitä, mitä eivät tunne; mutta minkä he järjettömäin eläinten tavoin luonnostaan ymmärtävät, sillä he turmelevat itsensä.” (Juuda 1:8-10)

Saatana on kyllä voitettu vihollinen. Meidän Herramme voitti hänet ristillä, mutta hän on edelleen tämän maailman Jumala, kunnes Herramme tulee Suuren Ahdistuksen lopulla heittämään hänet ulos. Sitten ja vasta sitten Saatana sidotaan. Siihen saakka meidän on muistaminen, että hän edelleen harjoittaa suurta valtaa ja auktoriteettia tässä maailmassa ja on edelleen kykenevä pettämään meidät ja johtamaan meidät pois Kristuksesta - Antikristukseen! Minä en pyri kirkastamaan Saatanaa, vaan ainoastaan osoittamaan, että hän on edelleen hyvin vaarallinen vastustaja ja on kykenevä aiheuttamaan suurta vahinkoa huolettomille! On siis tärkeää, varsinkin viimeisinä päivinä, joita elämme, että säilytämme asianmukaisen kunnioituksen vastustajamme valtaa kohtaan pettää ja tuhota. Ja vieläkin enemmän niin, kun Herran tulemus lähestyy, koska Jumalan Sana varoittaa meitä Pietarin kautta:

Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä. Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää. (1.Piet. 5:8-9)

Minusta se on hyvin ahdistavaa, että aikana, jolloin Jumalan Sana kuvaa seurakunnan uskovana kansan jäännöksenä, joilla on ”vähäinen voima”, hengellinen eliitti nousee seurakunnan sisällä luvaten sen sijaan voittoa. Mikä on kaikkein ahdistavinta, on monien ”hengellä täytettyjen” kristittyjen kyvyttömyys erottaa totuutta tässä asiassa. Sen sijaan he ovat nielleet valheen hallitsemisesta ja maallisesta voitosta seuratessaan tämän hengellisen eliitin johtoa ”strategisen tason hengellisestä sodankäynnistä” kuolemattomuuteen ja jumalallistamiseen ”Jooelin armeijana”. Tämä on tämän päivän super-apostolien ja profeettojen lupaus, niiden, jotka aikovat johtaa Jooelin armeijaa - Jumalan ilmestyslapsia, maanpäälliseen kirkkauteen, lyömään Saatanan ja hänen armeijansa ja perustamaan Kristuksen tuhatvuotisen valtakunnan. Tämä on äärimmäistä ”suuruuden hulluutta (delusion of grandeur)”!

”Tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.” 2.Tess. 2:9-12)
 
 
 

LUKU 7

UUSI ROTU

“Mutta mitä minä teen, sen olen vastakin tekevä, riistääkseni aiheen niiltä, jotka aihetta etsivät, että heidät siinä, missä kerskaavat, havaittaisiin samankaltaisiksi kuin mekin. Sillä semmoiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi.” (2.Kor 11:12, 13)

“Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. (Mt. 7:15)

Seurakunnassa tänä päivänä olevien Myöhäissateen kannattajien mukaan Jumala on nostamassa esiin apostolien ja profeettojen yläluokkaa (elite company). Nämä super-apostolit ja profeetat johtavat seurakunnan herätyksen seuraavaan ”aaltoon.”  Tämä ”aalto” on tuova esiin ”Jumalan lasten ilmestymisen” tämän maan päällä. Kuolemattoman, joidenkin mukaan jumalallistetun voittajien ”Joelin armeijan”, joka valloittaa tämän maan Kristukselle Ahdistuksen aikana ja tuo tuhatvuotisen valtakunnan. Nämä eliitti-apostolit ja profeetat otaksuvat olevansa tekijöitä, joiden välityksellä Kristus johtaa seurakunnan kypsyyteen ja Jumalan lasten ilmestymiseen. Bill Hamon kirjoittaa:

Viimeisten päivien apostolien ja profeettojen tehtävät. He ovat kenraaleja, jotka johtavat Jumalan viisinkertaisia upseereja ja soturipyhiä Jumalan tuleviin tekoihin ja niiden läpi Apostolisen Liikkeen jäljissä…. Seurakuntaan on tulossa uusi ennallistamiseen liittyvä totuus, joka johtaa meidät koko totuuteen… Jokainen sananpalvelija kristikunnassa, vieläpä karismaatikkojen keskuudessa, tullaan asettamaan haastavan ratkaisun eteen… Jumala ei etsi suuria johtajien joukkoja, vaan muutamia, jotka ovat valmiita ylittämään oman itsellensä kuolemisen Jordaninsa, nousemaan ylösnousemuselämässä ja yhdistymään uskovien kanssa mahtavaksi armeijaksi, joka menee ja omistaa luvatun omaisuutensa… Jos Pyhä Henki on etuoikeuttanut minut olemaan tälle uudelle sukupolvelle Joosua tai Kaaleb, niin tulen tekemään kaikkeni säilyttääkseni tasapainon, seurakunnan pään, itse Jeesuksen Kristuksen meidän Herramme armon, viisauden ja kypsyyden kautta. 169

Otaksuttiin, että Jumala alkoi nostaa tätä hengellisten eliittijohtajien  ryhmää 1980-luvun lopulla ”Profeetallisessa Liikkeessä” ja nyt 1990-luvulla ”Apostolisen Liikkeen” esiin tulemisen myötä. Kuten olemme nähneet, tämä idea joukosta super-apostoleja profeettoja, jotka nousevat johtamaan Joelin armeijan voittoon viimeisinä päivinä, tuli suoraan vuoden 1948 ”herätyksestä”:

Yksi kiistanaiheista North Battleford’in veljien ja virallisten helluntaisuuntien välillä oli Sharon’in johtajien käsitys, että seurakunnalla  oli nykyajan apostolit ja profeetat. 170

Läpi koko 1980-luvun jälkipuoliskon Karismaattisessa Liikkeessä nousi joukko itsejulistautuneita profeettoja. Tämän liikkeen etunenässä oli tri. Bill Hamon, jota olen jo lainannut paljon, mutta epäilemättä kaikkein vaikutusvaltaisin profeettojen ryhmä tänä aikana nousseista profeetoista olivat ns. ”Kansas City’n profeetat”.

The Kansas City Fellowship sai alkunsa vuonna 1982, kun nuori “profeetta” nimeltä Augustinus kohtasi eräässä sunnuntai-aamun kokouksessa Mike Bickle nimisen pastorin, joka oli paimentanut erästä seurakuntaa St. Louis’issa Missourissa. Augustinus valitsi Mike Bickle’n tuona aamuna ja toi ”sanan Herralta”, joka koski hänen tulevaisuuttaan ja tehtäväänsä:

Nuori mies, Herra on kutsunut sinut tehtävään ja Hän tulee johtamaan sinut johonkin uuteen. 171

Haluttomana jättämään työtään St. Louis’issa, jossa hän oli ollut täysin onnellinen, Bickle vastusti kummallista profeettaa ja hänen sanaansa Herralta - mutta Augustinus oli sitkeä:

“Kuulin korvillani Herran äänen, tämä on hyvin vakava sana Jumalalta!” Augustinus väitti. 172
 

Bickle vastasi epäillen: “Tämä on kaikki niin täysin uutta minulle.” Bickle’n olisi pitänyt hylätä tämä ”sana” ja pysyä siellä, minne Jumala oli asettanut hänet. Jos Jumala olisi ilmoittanut Mike Bickle’lle tahtonsa etukäteen ja sitten vahvistanut sen profeetta Augustinuksen kautta, niin se olisi ollut raamatullista profetian lahjan käyttämistä, mutta minä en usko, että Jumala ensin paljastaa tahtonsa elämäämme nähden toisille, ennen kuin Hän tekee sen selväksi itsellemme. Bickle’n olisi pitänyt hyljätä tämä profetia vääränä. Bickle’n mukaan Herra kuitenkin puhui hänelle pian jälkeen päin ja käski häntä muuttamaan Kansas City’in. Hän näki tämän “vahvistuksena” profetialle, joka oli tullut Augustinuksen kautta! Minun mielestäni Mike Bickle sai sen takaperin. Kohta tämän jälkeen matkustaessaan Egyptin läpi Bickle’llä oli ”kohtaaminen” Herran kanssa rukoillessaan hotellihuoneessaan Kairossa:

Herran sana Mike’lle oli: “Minä olen kutsumassa sinua osaksi työtä, joka tulee ulottumaan maailman ääriin.” 173

Kohta palattuaan St. Louis’iin Bickle lähti vaimonsa ja muutamien ystävien kanssa Kansas City’in perustamaan uutta seurakuntaa, jonka hän tunsi olevan kuuliaisuutta Herralle. Sopivan rakennuksen löytäminen ja raha-asioiden järjestelyt veivät jonkin verran aikaa, mutta kun ne olivat kunnossa, niin Augustinus näyttäytyi jälleen mukanaan uusi sana Bickle’lle syyskuussa 1982:

…Herra on kertonut minulle neljä asiaa, jotka sinun tulee kätkeä sydämeesi ja jotka tulevat olemaan hyvin tärkeitä sinulle. Ensimmäiset kaksi ovat todella mahtavia ja toiset kaksi ovat hirveitä! Yksi, joukoittain nuoria - tuhansia tulee liittymään teihin… Kaksi, tulevina päivinä on oleva Hengen lahjojen koko ilmeneminen, mutta se on oleva määrättynä aikana… Kolme, teidän keskellänne on oleva väärä profeetta aivan alusta lähtien: Jos olette kärsivällisiä ja havaitsette hänet, te säästätte seurakunnan suurelta tuskalta. Jos ette, niin kärsitte monia, monia ongelmia. Neljä, lopuksi on oleva vastustusta ja väärinymmärrystä. Älkää menettäkö rohkeuttanne. 174.

Pieni ryhmä, jonka Bickle perusti jatkoi rukouksessa pari vuotta ja sitten vuonna 1983 Bickle kohtasi ”profeetta” Bob Jones’in ensi kerran. Jones väitti, että Jumala oli paljastanut hänelle kymmenen vuotta aikaisemmin, että Bickle ja hänen seurakuntansa tulisivat eteläiseen Kansas City’in ja he puhuisivat esirukouksesta ja herätyksestä. Bickle oli jonkin verran epäluuloinen hänen suhteensa, johtuen Augustinuksen antamasta varoituksesta väärän profeetan suhteen, mutta Jones oli sitkeä ja kertoi useita Bickle’ä koskevia ”näkyjä”, jotka Jumala oli antanut hänelle.

”Minä olen tullut päästäkseni mukaan Jumalan suunnitelmaan, joka tulee koskettamaan maailman kansoja sellaisella voimalla ja kirkkaudella, että se tulee menemään paljon yli sen, mitä on kerrottu Apostolien Teoissa!” 175

Kuitenkin vaikka Jones toisti neliosaista profetiaa, jonka Augustinus oli profetoinut Bickle’lle lähes sanasta sanaan, niin Bickle pysyi epäluuloisena häntä kohtaan melko pitkään ajatellen, että hän oli mitä todennäköisimmin väärä profeetta, josta Augustinus oli varoittanut häntä. Lopulta hän kuitenkin  uskoi, että Jones oli oikea profeetta:

Kertomatta tarkemmin Mike sanoi myöhemmin, että tietämättään hän itse asiassa tapasi säännöllisesti väärän profeetan ja siellä hän oli etsien syytä heittää ulos oikea profeetta - sillä juuri siksi Bob Jones osoittautui. 176

Kun lukee Jone’in elämäkertaa kirjasta Some Said it Thundered (Jotkut sanoivat ukkosen jyrisseen), tulee mieleen William M.Branham’in elämä. Hänen, kuten Branham’inkin elämälle, ovat tunnusmerkillisiä yliluonnolliset kohtaamiset ja mystiset kokemukset. Kuten Branham, hänkin syntyi köyhyyteen ”lukutaidottoman puuvillan vuokraviljelijän” poikana. 177  Kuten Branham’in, niin hänenkin, ensimmäinen kristillinen kokemuksensa tapahtui baptistikirkossa. Varhaisella iällä hän, kuten Branham’kin, koki ensimmäisen yliluonnollisen kohtaamisensa:

Kävellessään eräänä päivänä pölyistä polkua hän äkkiä näki enkelin valkealla ratsulla tulevan häntä kohti. Enkeli pysähtyi hänen eteensä keskelle polkua ja ottaen suuren hopeisen torven asetti sen huulilleen ja puhalsi. Enkeli kääntyi, katsoi kohti Bobia ja katosi. Pelosta halvaantuneena Bob seisoi liikkumattomana paikallaan melko kauan, ennen kuin kääntyi ja juoksi kotiin. ”Ajattelin, että hän kutsui minua kuolemaan ja luopumaan synnistä, enkä minä ollut halukas kumpaankaan,” sanoi Bob. 178

Kolmentoista vuoden ikäisenä hänellä oli uusi kohtaaminen ja tällä kertaa hän kuuli Jumalan puhuvan hänelle ja kutsuvan häntä nimeltä hänen poimiessaan puuvillaa pellolla. Jälleen uusi kohtaaminen seurasi pari vuotta myöhemmin:

Kaksi vuotta myöhemmin hänellä oli edelleen mystinen kokemus, joka oli hyvin merkittävä. Näyssä hänet vietiin Jumalan valtaistuimen eteen. Kirkkaus, pistävä valo, joka meni hänen lävitseen ja paljasti yksityiskohtaisesti kaiken, mitä hän näki siellä, järkytti häntä niin, että häneltä meni noin kolme kuukautta siitä toipumiseen - hän vapisi niin kovasti. Hän ajatteli, että sen vuoksi, mitä hän oli nähnyt, hänen olisi pitänyt kuolla ja vain enkelin läsnäolo seisomassa hänen edessään ja suojelemassa hänen silmiään teki mahdolliseksi hänelle jäädä eloon. Kun näky oli ohi hän edelleen kärsi polttavasta kivun tunteesta luissaan. 179

Meni monta vuotta ennen kuin Jones palveltuaan merivoimissa ja vietettyään jonkin aikaa veteraanien sairaalassa luovutti sydämensä Kristukselle. Hän alkoi käydä eräässä baptistikirkossa ja huomasi pian, että palvonnan aikana, kun ihmiset ylistivät Jumalaa, Jumala paljasti hänelle asioita yliluonnollisesti. Kertomus jatkuu samoilla linjoilla käyden yhä värikkäämmäksi ja mielikuvituksellisemmaksi, kun Jumala alkoi paljastaa Jones’ille yhä enemmän näyissä ja ilmestyksissä, joissa demonit materialisoituivat ja uhkasivat tappaa hänet. Lopulta eräänä päivänä, kun ”Saatana jälleen oli uhannut hänen henkeään”, hän huusi Herran puoleen uuden mystisen näyn aikana:

Sitten kysyin Herralta: ”Kuinka Saatana pystyi tekemään tämän minulle, vaikka ahkerasti tein sinun työtäsi?” ja Herra kohotti kätensä ja sanoi: ”Mene takaisin ja opeta viimeisten päivien seurakunnan johtajia, että vanha johto on tulossa tiensä päähän. Uudenlainen johto, joka on syvästi sitoutunut Jumalan sanaan, jolla on intohimo Jeesuksen puolesta ja huoli pyhyyden puolesta, on tulossa esiin kautta maailman synnyttääkseen Kristuksen morsiamen.” 180

Tämä kuulostaa huomattavan samankaltaiselta kuin “kuorma”, jonka Herra antoi Joseph Smith’ille (mormonismin perustaja). Viimein Herra paljasti Jones’ille, että Hän ”nostaisi ryhmän nuoria ihmisiä paikassa, joka on etelään Kansas City’stä. Jonkin ajan kuluttua tuon seurakunnan nuori pastori, Mike Bickle, lopulta hyväksyi hänet ”oikeana profeettana.” Jones on kuitenkin osoittanut kerran toisensa jälkeen olevansa väärä profeetta. Pastori Bill Randles kirjoittaa Jones’ista:

Vaatisi kokonaisen kirjan luetella tämän yhden miehen harhat… 181

Jones on selvästikin sitoutunut “Lapseuden (Sonship)” harhaoppiin, oppiin Jumalan ilmestyslapsista. Bill Randles kirjoittaa:

Bob Jones’illa on paljon sanottavaa viimeisten päivien voittajien todellisesta sukupuusta - tulevasta uudesta rodusta, valitusta siemenestä… Jones jatkaa luvaten profeetallisesti vanhoja toiveita Jumalan ilmestyslapsista, että ”he tulevat tekemään yliluonnollisia asioita, joita ei kukaan koskaan ennen ole tehnyt. Jokainen ihme ja merkki, joka koskaan on mainittu Raamatussa - he tulevat tekemään niitä johdonmukaisesti. He tulevat toimimaan voimassa, joka Kristuksella oli… He itse ovat se sukupolvi, joka on nostettu polkemaan itse kuolema jalkojensa alle ja kirkastamaan Kristusta kaikin tavoin… jotta kirkastettu seurakunta paljastettaisiin viimeisinä päivinä, koska Herra Jeesus on sen arvoinen, että seurakunta, joka on saavuttanut Jumal-ihmisen täyden kypsyyden, korottaa Hänet!” 182

Toinen “profeetta”, joka on osa Kansas City Fellowship’a, on Paul Cain. Jones’in lailla Cain’inkin varhaiset vuodet ovat kuin William M. Branham’in elämäkerrasta, täynnä kohtaamisia Herralta varhaisessa iässä. Kuten Branham ja Jones, myös Cain syntyi köyhään perheeseen. Hänen äidillään oli äärimmäisen huono ruumiillinen terveys. Sydänvian ja tuberkuloosin lisäksi hän kärsi syöpäkasvaimista kohdussaan ja rinnoissaan. Palattuaan Garland’iin Texas’iin kuolemaan sen jälkeen, kun lääkärit Dallas’in sairaalassa olivat julistaneet hänet parantumattomaksi, hän huusi Herran puoleen eräänä yönä. Juuri keskiyön mentyä tuona yönä Herra ilmestyi hänelle enkelin muodossa. Hän oli luvannut rukouksissaan, että jos Herra säästäisi hänet, hän erottaisi lapsensa Hänelle. Enkelin uskotaan puhuneen hänelle ja sanoneen:

“Tyttäreni, ole hyvällä mielellä, sinä tulet elämään, etkä kuole, sinun kohtusi hedelmä on poikalapsi, jonka minä voitelen saarnaamaan evankeliumiani kuin apostoli Paavali (engl. Paul) ja sinun tulee antaa hänelle nimi Paul.” 183

Niin tarina kertoo. Sanotaan, että hänen parantumisensa oli välitön:

Erikoislääkärit raportoivat sen ensimmäisenä tapauksena, jossa he olivat nähneet uutta kudosta palautuvan sairaisiin rintoihin. Kun aika tuli, hän synnytti poikavauvan, kuten Herra oli sanonut ja antoi tietysti sille nimen Paul. Sitä ruokittiin samoilla rinnoilla, jotka olivat juuri äsken olleet täynnä syöpää. Hänen lääkärinsä sanoi häntä ihmenaiseksi. Hän on nyt tämän kirjoittamishetkellä (vuonna 1991) 104 vuoden ikäinen! 184

Kerrotaan, että Herra itse ilmoitti kutsunsa Cain’in elämään pian sen jälkeen, kun hänellä oli ollut kääntymiskokemus kahdeksan vuoden iässä. Herra lupasi Cain’ille, että jos hän ”säilyttäisi itsensä puhtaana”, niin Herra antaisi hänelle tehtävän, joka ”saavuttaisi massat - että hän saarnaisi evankeliumia parantamisen kautta”. 185 Kuten Branham’in perheessä, niin ilmeisesti Cain’inkin perheessä toimi okkulttinen vaikutus:

Paulin äiti, isoäiti ja isoäidin äiti olivat kaikki syntyneet “näkijän” lahjalla varustettuina. Hänen isoäidin äitinsä näki joskus asioita kirkkaassa päivänvalossa ja kysyi ystäviltään tai perheeltään, näkivätkö he niitä myös. Jos he eivät nähneet mitään, hän joskus pani kätensä heidän päällensä ja välittömästi he näkivät samanlaisen näyn. 186
 
Vaikka  Cain’in elämäkerran kirjoittajat liittävät tämän lahjan Herraan, sillä on enemmän yhteistä okkulttisen lahjan kanssa, joka tunnetaan ”selvänäköisyytenä” eli ”toisena näkönä”. Nämä okkulttiset lahjat siirtyvät usein perheissä yhdeltä sukupolvelta seuraavalle. Kurt Koch kirjassaan, Occult ABC, kirjoittaa:

Selvänäköisyys eli toinen näkö on alue, jolla raamatullinen ja demoninen jatkuvasti sekoitetaan. Raamatun profetia on luonnoltaan jumalallinen. Selvänäköisyyden juuret ovat okkultismissa. 187

“Lahja” siirtyi alaspäin Pauliin ja hän alkoi nähdä asioita, joita tulisi tapahtumaan hänen koulutovereilleen ja ystävilleen. Hänen yhdeksännellä ikävuodellaan hänen baptistipastorinsa oli keksinyt Paulin lahjan. Pastori alkoi ottaa Paulin mukaansa, kun hän teki paimennuskäyntejä. Kerrotaan, että Paul pystyi ”näkemään” ihmiset, jotka tarvitsivat heidän parantamistaan, ennen kuin he edes olivat tulleet sairaalaan. Kun Cain oli 18 vuoden ikäinen, hänellä ”hänellä oli säännöllinen radiotyö ja hän piti parantamistilaisuuksia pienessä teltassa”. 188

Näihin aikoihin Paul Cain liittyi William H. Branham’in työryhmään. Kuten David Pytches sanoo:

Heidän voitelussaan oli vahvoja samankaltaisuuksia… 189

Ilmeisesti Branham piti suuresti “poikaprofeetasta” ja otti hänet siipiensä alle. Pytches kirjoittaa:

William Branham’in ja Pikkuveljen välillä oli erikoinen side Paulin palvelutehtävän alkuaikoina. Branham turvautui usein Paulin apuun. Vanhempi mies avasi parantamistyön jossakin kaupungissa ja sitten lähti muutaman päivän kuluttua. Saattoi olla 24 tunnin yhteinen aika, jolloin molemmat olivat yhdessä ja Paul otti sitten komennon muutaman viimeisen päivän ajaksi. Joskus, kun Branham ei voinut täyttää sitoumustaan, hän lähetti Paulin tilalleen. 190

Cain väittää, että vaikka hän oli Branham’in läheinen työtoveri vuosien ajan, hän oli täysin tietämätön mistään Branham’in vääristä opeista. Cain’in työ laajeni ja vuonna 1952 hän alkoi filmata ihmekokouksiaan. Hän oli ensimmäinen parantajaevankelistoista, jonka kokouksia televisioitiin. 191 Hän vietti myös huomattavan pitkän ajan Euroopassa palvellen William Branham’in puolesta. Cain’in mukaan se, että Branham edisti hänen työtään, aiheutti kateutta ja kovia tunteita toisten parantajaevankelistojen keskuudessa, jotka kilpailivat raivokkaasti rahasta ja maineesta ja jotkut jopa lankesivat moraalittomuuteen.

Tähän aikaan Cain tunsi Herran kutsuvan häntä erottautumaan tästä. Kerrotaan, että Herra puhui hänelle selvästi eräänä yönä ja sanoi:

 “Aion viedä sinut sivuun erämaahan kunnes miesten rotu miehiä on noussut. Tulevina päivinä tätä työtä viedään eteenpäin ilman supertähtiä.” 192

Cain jätti sen kaiken taakseen totellen Herraa ja piti yllä suhteellisen matalaa profiilia aina uudelleen esiin tulemiseensa 1980-luvun lopulla yhtenä “Kansas City’n profeetoista”. Kuten Bob Jones, Paul Cain on tullut yhdeksi äänekkäimmistä Myöhäissateen kannattajista tämän päivän seurakunnassa. Se, että hän kieltää olevansa tietämätön Branham’in vääristä opeista, näyttää parhaimmillaan vilpilliseltä, koska hän julistaa miehiä” on samaa Jumalan ilmestyslapsioppia (MSOG), jota hänen kasvattajansa Branham julisti. Cain’in ”uusi rotu” on selvästi vain toinen nimi MSOG-opille. Cain väittää:

Vuosia sitten… tulin elämän tienristeykseen ja näin näyssä valaistun ilmoitustaulun, johon oli kirjoitettu: ”Joelin armeijan harjoitukset”. Tässä risteyksessä oli nuoli osoittamassa tähän paikkaan [The Granview Worship Center] - vaikka siellä ei silloin ollut yhtään rakennusta! Uskon Jumalan näyttäneen minulle, että täällä Hän aikoo nostaa armeijan. Tämä armeija ei ole hävitysarmeija vaan vapautusarmeija… Herra on nostamassa uutta kristittyjen rotua, jotka eivät etsi omaa kunniaansa. Uusi johtajien ja opettajien rotu on tulossa - Joelin armeija - joka tulee toimimaan Jumalan kunniaksi. 193

Vuonna 1995 Cain julisti Toronton lentokenttäseurakunnassa (Toronto Airport Vineyard):

Aiheeni koskee viimeisten päivien myöhempää vuodatusta. Melko pitkään en ole kehdannut sanoa mitään Myöhäissateesta, koska te olette yhdistäneet ja samaistaneet sen sellaiseen, jota ihmiset eivät näytä arvostavan tietyissä evankelisissa piireissä. Niinpä olen pitänyt pääni kylmänä, enkä ole paljon puhunut siitä, mutta enää en välitä, mitä he ajattelevat. Kaikenlainen sade, jonka tunnen, on myöhäissadetta. Minä uskon, että me tulemme saamaan myöhäissateen ja minä odotan sen tulemista. 194

Bob Jones, Kansas City’n profeettakolleega, on viitannut Cain’iin “Herran kauhuna (Terror of the Lord)”. 195 Mikä tämän miehen toiminnassa saa yhden hänen aikalaisistaan viittaamaan siihen Herran kauhuna? Ehkäpä se on hänen kykynsä ”nähdä” toisten ihmisten elämään!

…Kuten Paul Cain muistelee: “Melkein pilasin kokoukseni. Hyppäsin pystyyn ja osoitin yhtä vahtimestareista - todellinen gorilla seisomassa käytävällä. Herra sanoo: ’Sinä vanha teeskentelijä, kuinka sinä voit seisoa siinä, vaikka sinulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä tässä kokouksessa tapahtuu, kun sinä tiedät, mitä tapahtuu omassa sydämessäsi? Sinä suunnittelet lähteä täältä tuon naisen kanssa tuolla [hän osoitti suoraan naista] tämän viikon lopulla ja jättää oman vaimosi tuolla [hän osoitti nyt vaimoa - sekä vaimo, että toinen nainen, olivat täysin tuntemattomia Paulille, mutta hän tunnisti heidät Hengen kautta]. Hänellä on teidän kolme lastanne ja sinä olet hylkäämässä heidät. Sinä vanha teeskentelijä!” … hän oli metrin päässä Paulista, kun hänet äkkiä lyötiin lattiaan. Katsoen ylös ja nyyhkyttäen mies huusi: ”Se kaikki on totta, mitä minun täytyy tehdä?” 196

Tämä kyky “nähdä” toisten ihmisten synnit on ollut tunnusmerkillistä hänen työlleen. On tarpeetonta sanoa, että tämä lahja nähdä toisten elämään ei aina tuonut hänelle paljon suosiota ja sillä on enemmän yhteistä okkulttisen selvänäköisyyden kuin Jumalan Hengen lahjojen kanssa. Sanotaan, että tietyissä tapauksissa Cain olisi ollut vastuussa jopa sähkökatkoista ja virtapiikeistä:

Mike Bickle kertoi minulle eräästä illasta tuolla viikolla, kun Paul oli juuri profetoinut ja Jumalan voima laskeutui voimallisesti. Jokainen alkoi tuntea huoneessa ”ilmeisen Jumalan läsnäolon” voimakkaasti. Mike oli sanaton. Suuren rohkeuden Henki tuli Paulin ylle ja hän luetteli nopeasti noin seitsemän nimeä säestäen niitä tiedon sanoilla, jotka kaikki olivat uskomattoman tarkkoja. Oli monia spontaaneja parantumisia ja ihmeitä ja paljon ilmestystietoa 60 - 90:en intensiivisen voimantäyteisen sekunnin aikana… Äkkiä kuului sireenien ääni, kun kaksi paloautoa pysähtyi jarrut kiljuen keskuksen ulkopuolelle… Mike pudisti päätään… ”Ei täällä ole mitään tulipaloa”, hän sanoi. ”Kyllä jossakin on ja iso! Paloasemalla kaikki mahdolliset hälytykset ovat lauenneet ja panneet päälle hälytysjärjestelmän. Siellä on merkkejä valtavasta virtapiikistä,” sanoi johtava palomies tuskin malttaen odottaa hurjassa kiireessään löytää palo… Mitään paloa ei voitu löytää mistään! …Kokouksen jälkeen Paul kääntyi hiljaa Miken puoleen ja pyysi anteeksi. ”Olen pahoillani tulipalon pelon vuoksi. Minun olisi pitänyt varoittaa sinua, että sellaista todella joskus tapahtuu, kun paikalla on paljon jumalallista voimaa!” 197

Pastori Bill Randles kirjoittaa eräästä toisesta vastaavasta tapauksesta:

Anaheim’issa Kaliforniassa jopa paristokäyttöinen videokamera meni oikosulkuun ja puhelinjärjestelmät menivät pois päältä!” 198

Nämä voiman osoitukset näyttävät olevan enemmän linjassa sellaisen kanssa, jotka seuraavat ns. ”poltergeist (räyhähenki)” -ilmiötä tai paranormaalia toimintaa, kuin minkään muun. Cain’in sanotaan jopa tarkasti ennustaneen maanjäristyksen vuonna 1989. On selvää, että kuten hänen kasvattajansa William Branham’in elämässä, myös tämän miehen elämässä on jokin voima, mutta onko se Jumalan voima?

Esitteleekö tämä Kansas City’ssä asuva “näkijä”, kuten “profeettakolleega” Bob Jones viittaa häneen, elämässään Jumalan voimaa vai okkulttisen voiman ja selvänäköisyyden jotakin muotoa, joka on periytynyt hänen äidiltään ja isoäidiltään?

Tammikuussa 1990 Kansas City’ssä asuva pastori Ernie Gruen esitti useita syytöksiä Bickle’ä ja hänen profeettojansa vastaan, episodi, joka lopulta johti heidät Viinitarha-liikkeeseen ja ”suojaan” merkkien ja ihmeiden gurun, John Wimber’in työn alaisuudessa. Pastori Bill Randles kertoo:

Tammikuussa 1990 Ernie Gruen, Full Faith Church of Love’n  karismaattinen pastori Kansas City’ssä 27 vuoden ajalta, julkaisi 233-sivuisen dokumentin, joka luetteli vääriä profetioita, julistuksia, oppeja ja tapauksia, joihin Kansas City’n profeetat olivat sekaantuneet. ”Hän syytti Kansas City Fellowship’iä väärien profeettojen lähettämisestä, profetoimisesta aluekirkkojen sulkemisesta ( ja sitten liittymisestä heihin) ja selvästä valehtelemisesta.” 199

Ennen kuin Bickle ja Gruen ehtivät tavata näiden asioiden ratkaisemiseksi, John Wimber astui esille tarjoten Viinitarha-liikettä ja itseään katoksi (suojaksi) Kansas City Fellowship’ille ja sen profeetoille. 200  Kysymyksiä, jotka Gruen oli nostanut esiin, ei koskaan käsitelty tyydyttävällä tavalla, vaikka Mike Bickle myöhemmin myönsi Charisma-lehden haastattelussa:
1. Meillä oli elitistinen henki. Se on tullut yhä selvemmäksi minulle - se on niin vastenmielistä.
2. Me edistimme mystistä kokemusta kohtuuttomalla tavalla ja se oli hirvittävää.
3. Me olimme huolettomia sen suhteen, kuinka välitimme profeetallisia sanoja. Tämä oli vahingoittavaa hyvin monissa tapauksissa.
4. Me olimme väärässä siinä, kuinka ajoimme käsitettä city-seurakunnasta. Uskon edelleen siihen, mutta nyt  minä uskon, että se on yhteyttä, joka perustuu ystävyyteen. 201

Mikä oli lopputulos Wimber’in toimista? Ei paljon ainakaan kurin kannalta. Hänen ”katostaan (covering)” tuli ”salailu (cover up)!” Itse asiassa hän päätyi laajentamaan ”profeettojen” vaikutusta ja heidän harhaoppiaan Joelin armeijasta. Bill Randles kirjoittaa:

Harhaiset opetukset tulivat saataviksi Vineyard’in luetteloiden kautta. 202

Roger Oakland kirjoittaa:

John Wimber, Viinitarha-liikkeen perustaja, on tullut läheisesti liitetyksi Paul Cain’iin, jonka opetukset merkeistä ja ihmeistä, ihmeparanemisista ja profeetallisista ilmoituksista ovat hänen oman teologiansa mukaisia, joka edellyttää, että Jumala nostaa ”apostolien ja profeettojen” suuren joukon paimentamaan Jumalan kansaa lopun aikojen läpi ja tuomaan valtakunnan ja Jeesuksen Kristuksen paluun. Kansas City’n profeetat olivat yhtä mieltä, että Viinitarha-liike olisi ryhmä, jota Jumala käyttäisi tähän tarkoitukseen. 203

Toinen profeetta, joka on läheisesti liittynyt Kansas City’n profeettoihin, on Morning Star Ministries’in Rick Joyner Charlotte’sta Pohjois-Carolina’sta. Kuten Cain ja Jones, Joyner’kin on jonkinlainen mystikko. Hän saa useimmat profetiansa pitkäveteisten ”näkyjen” kautta, jotka Herra muka antaa hänelle. Olen lukenut joitakin hänen kirjoistaan ja enimmäkseen ne ovat pitkäveteisiä selityksiä näistä näyistä, joista joitakin olen lainannut tässä kirjassa. Näiden mystisten näkyjen polttopiste on aina sama - Joelin armeija on tulossa esiin ja valloittaa tämän maailman. Hiljattain luin viimeisen näistä näyistä nimeltä The Call (Kutsu) ja se on pohjimmiltaan vain lisää saman lajin mystiikkaa. Joyner käy jatkuvaa keskustelua olennon kanssa, joka käyttää itsestään nimeä Viisaus. Myöhemmin Joyner ihmettelee, mikä tämä olento oikein on:

“Kuka on se, joka auttoi sinua näkemään?” Kysyin, en vain haluten tietää, kuka oli auttanut häntä näkemään, vaan myös kiinnostuneena, kuinka tämä oli se vankila, joka piti jokaista sielua vankina. Hän ei koskaan kertonut minulle todellista nimeään, vaan kutsui itseään vain nimellä ”Viisaus”. Minä kysyin: ’Viisaus! Millaiselta hän näytti?’ ”Hän oli nuori musta atleetti. Olen tavannut toisia täällä, jotka sanoivat myös kohdanneensa Viisauden, mutta he kaikki kuvailivat häntä eri tavoin. Jotkut sanoivat, että hän oli valkoinen ja toiset sanoivat, että hän oli nainen. Ellei ole monta ’Viisautta’, niin hän on naamioitumisen mestari.” 204

Minusta kuulostaa, kuin tämä henkiopas nimeltä Viisaus olisi yksi Saatanan enkeleistä, joka on pukeutunut valkeuden enkeliksi. Varsinkin, koska ilmestys, jonka hän antaa Joyner’ille, on sama vanha ilmestys Joelin armeijasta, joka tulee hänen muidenkin näkyjensä kautta. Sivulta 162 me luemme:

Kun ihmettelin, ketä nämä sotilaat olivat, niin Herra alkoi puhua. ”Minun Isäni talossa on monta asuinsijaa,” hän vastasi. ”Nämä ovat minun rakentajiani. Jokainen minun taloistani, on oleva linnoitus, josta minä lähetän armeijoitani. Jotkut menevät ritareina taistelemaan köyhien ja ahdistettujen puolesta, samalla kun toiset menevät pieninä ryhminä, jotka hyökkäävät vihollisen linnoituksia vastaan ja tuovat takaisin ryöstösaaliin. Jotkut lähettävät suuren joukon valloittamaan kaupunkeja, joita minun totuuteni on hallitseva ja toiset liittyvät armeijoihin toisista linnoituksista vapauttaakseen kokonaisia kansoja minun totuudellani, rakkaudellani ja voimallani.” 205

Tämä mystikoiden ja profeettojen “uusi rotu” johtaa Jumalan kansaa pois riippuvuudesta Raamatusta riippuvuuteen heistä, kun kysymys on erottamisesta ja ymmärtämisestä. Vain he osaavat tulkita henkilökohtaisia näkyjä ja ilmestyksiä, joita Jumala jatkuvasti antaa heille; se on, ”nykyistä totuutta”, jossa kaikkien täytyy vaeltaa edetäkseen kirkkauteen.

Meitä johdetaan uskomaan, että ilman näiden mystikoiden ja profeettojen ilmestyksiä meidät jätetään erämaahan - kuolemaan kaikkien toisten ”vanhan sukupolven” ja ”vanhan totuuden” uskovien kanssa. Vaikka useimmat kiihkeästi kieltävätkin tämän, he rinnastavat ”uudet ilmestyksensä” ja ” uuden kirjoitusten ymmärtämisensä” ilmestykseen ja kirjoitusten ymmärtämiseen, jotka annettiin alkuperäisille apostoleille. Itse asiassa monet heistä julistavat, että Apostolien Teot ei ole vielä valmis - sitä kirjoitetaan edelleen tänä päivänä - heidän toimestaan.

1990-luvulla me olemme nähneet painotuksen siirtyvän profeetoista apostoleihin. Bill Hamon’in mukaan me olemme tulleet yhteen viimeisistä Pyhän Hengen ennallistavista teoista seurakunnassa, apostolin viran, viimeisen  viidestä palvelutehtävästä, joka ”oli kadoksissa seurakunnalta”, ennallistamiseen. Sen vuoksi Hamon onkin omaksunut apostolin tittelin ja julistaa olevansa ”apostoli profeetoille ja profeetta apostoleille”:

Vuonna 1994 CI:n kahdeksannessa vuosittaisessa IGOP -konferenssissa minä hyväksyin Jumalan ”valtuutuksen” yhtenä Hänen uuden rotunsa ennallistetuista viimeisten päivien apostoleista. Tämä oli toteutuminen yli 20 profetialle menneiden 25 vuoden ajalta ja niihin sisältyi sellaisia ilmoituksia kuin, ”kutsuttu apostoliksi”, ”apostolinen voitelu ja viitta”, ”apostoli profeetoille ja profeetta apostoleille”, ”apostoli, joka toisi esiin apostolien komppanian” (kuten olin jo synnyttänyt ja tuonut esiin profeettojen komppanian). 206

Tämä on aika pelottava vastuu, jonka Herra on antanut Bill Hamon’ille, mutta tietysti tämän peljättävän kutsun kanssa Herra antoi herra Hamon’ille ”uuden ilmestyksen” vahvistamaan ja auttamaan häntä:

Herra Jeesus antoi minulle näyn etsiessäni Häntä paastossa ja rukouksessa. Hän näytti minulle suuren kirjan. Sen nimi oli ”Kuolevan seurakunnan kirja maan päällä”. Hän selasi kirjaa, kunnes tuli sivulle joka oli otsikoitu: ”Kuolevan seurakunnan viimeinen luku”. Joiltakin sivuilta pystyin lukemaan suurimman osan sisällöstä otsakkeiden alta, mutta toisilta sivuilta ehdin lukea vain lihavat otsikot. Hän sanoi näyttävänsä minulle yleiskuvan ja koko luvun tärkeimmät kohdat, koska Hänen tarkoituksensa oli antaa minulle vastuu kokonaisnäkemyksen säilyttämisestä ja Jumalan muutokseen tähtäävän suunnitelman tekemisestä tunnetuksi hänen seurakuntayhteisölleen. 207

Hamon’ille annetaan melkoinen etuoikeus - tilaisuus katsoa “kirjaan”, kirjaan johon ei edes rakastetun Johanneksen sallittu katsoa, kun hänelle annettiin Jeesuksen Kristuksen ilmestys Patmoksen saarella. Herra muka ilmoitti seuraavaa Hamon’ille tämän näyn kautta:

Seuraavassa on muutamia asioita, joita minun sallittiin nähdä, varsinkin niitä, joiden kanssa Pyhä Henki parhaillaan työskentelee ja toteuttaa niitä seurakunnassa… enemmän Jumalan pyhien enkeleiden ilmestymisiä ja paholaisen demonisia manifestaatioita on säädetty alkamaan nyt ja jatkuvasti lisääntymään aina Jeesuksen tulemukseen saakka… Jumala on vapauttanut Pyhän Henkensä tuomaan Hänen ilmestyksiään ja aktivoivaa vaikutustaan lopun ajan seurakunnalle. Tämä on tuova esiin kuolevaisten ihmisten viimeisen sukupolven, rajoittamattoman vallan, uudet tuotteet ja enemmän paikkoja, jotka on pyhitetty Jumalan nykyisen totuuden päämäärien toteuttamiseksi… viivyttely ei enää käy, kun on kysymys lopullisesta valmistautumisesta, joka on välttämätön, jotta tämän maailman valtakunnat voisivat tulla Jeesuksen Kristuksen ja Hänen seurakuntansa valtakunniksi… Jumala on käynnistämässä apostolien ja profeettojen toisen vaiheen ja täysin ennallistamassa heidät heidän valtansa ja tehtävänsä edellyttämään lailliseen asemaan… Jeesus on kypsyttämässä ja motivoimassa viisinkertaisen palvelutehtävän hoitajiaan (five-fold ministers) tehostamaan valmennustaan ja varustaa niitä, jotka tulevat olemaan sotilaita Jumalan lopun ajan armeijassa… Pyhä Henki on valtuutettu kiihdyttämään ennallistavaa työtään seurakunnassa… nyt on aika aktivoida apostolien ja profeettojen  Joosef- ja Daniel-komppaniat liike-elämässä ja poliittisella areenalla. Ester- ja Debora-komppaniat ovat nousemassa heidän kanssaan. Jumala on valmistamassa kristittyjen liike-ihmisten apostolista ja profeetallista komppaniaa. He eivät vain tuo pahojen varallisuutta seurakuntaan, vaan myös vaikuttavat talouteen monissa maailman valtioissa… Jeesus valitsi 12 miestä liikemaailmasta ja määräsi heidät apostoleiksi. Hän ei valinnut miehiä uskonnollisista rabbiinisista kouluista eikä leeviläisistä papeista… kuolevainen seurakunta on siirtymisvaiheessa ja valmistumassa tulemaan kuolemattomaksi seurakunnaksi… 208

Tyypillistä ilmestyslapsi-oppia. Näyttää ikään kuin Herra olisi näyttänyt Bill Hamon’ille valloituksen ”yleissuunnitelman” Joelin armeijalle. Nämä ”ilmestykset” nostavat esiin joitakin mielenkiintoisia kysymyksiä. Millaisia ”uusia tuotteita” aiotaan tuoda esiin ” Jumalan nykyisen totuuden päämäärien toteuttamiseksi”? Kenties ”Nykyisen totuuden tutkimusraamattu”, joka sisältää tyhjiä sivuja, joita voit täyttää, kun saat viimeisimmät ilmoitukset Jumalan lopunajan apostoleilta ja profeetoilta… tai kenties säädettävän Benny Hinn’in ”Pyhän Hengen konepistoolin.” 209

Tiedän tämän olevan huvittavaa, mutta nämä näyt ja ilmestykset ovat käymässä yhä naurettavammiksi. Tilanne muistuttaa minua varhaisimmasta kokemuksestani kristittynä seurakunnassa, joka nimellisesti oli baptistinen, mutta käytännössä karismaattinen. Monilla veljistä ja varsinkin sisarista näytti olevan kasvoista kasvoihin keskusteluja Herran kanssa lähes päivittäin. Nuorena uskovana olin vaikutettu ja myös vähän huolestunut jonkin aikaa, kun Herralla ei ollut tapana käydä sellaisia keskusteluja minun kanssani. Pian kuitenkin huomasin, että suurin osa näistä ”näyistä” ja ”ilmestyksistä” olivat todellisuudessa lihan tuotetta eivätkä Hengen. Yksi asia oli niille kaikille yhteinen - ne mainostivat ja korottivat minää Kristuksen asemesta. Jumalan ilmestyslasten (MSOG-opin) kannattajille näyttää olevan yhteistä tämä alkuaikojen kokemukseni kanssa - liian paljon huomiota kiinnitetään profeettoihin ja apostoleihin ja heidän tärkeyteensä suuna Jumalan ”ilmoituksille” seurakunnassa.

Minä uskon henkilökohtaisen suhteen tärkeyteen Kristuksen kanssa. Minä uskon, että osana siihen kuuluu kuulla Jumalalta ajoittain. Kuudentoista vuoden ajalta, jonka olen ollut uskossa, voin laskea kahden käteni sormin ne kerrat, kun uskon Jumalan puhuneen minulle suoraan. Olen helluntailainen, kastettu Pyhässä Hengessä - ja minulla oli jopa yhden kerran näky (joka kesti noin 10 sekuntia), jonka aikana Jumala ei paljastanut minulle mitään uutta tai mitään ”nykyisiä totuuksia”. Minä uskon, että meidän kristittyinä pitäisi kokea Kristus henkilökohtaisella tavalla, mutta tämän kaltaiset kokemukset ovat enemmän poikkeus kuin sääntö. Minä uskon, että 90 % ilmestyksestä, jonka saamme Jumalalta, pitäisi tulla meille, kun luemme ja tutkimme Hänen sanaansa, kun Pyhä Henki tekee sen eläväksi ja auttaa meitä soveltamaan sitä elämäämme.

Minun mielestäni tämän kaltainen “mystinen” hengellisyys, jota mainostavat sellaiset miehet kuin Hamon, Jones, Cain, Joyner ja monet muut heidän kaltaisensa, tuottaa epänormaalin ja kummallisen (flaky) kristinuskon, joka on itsekeskeinen ja aistillinen. Juuda profetoi ja varoitti meitä sellaisista miehistä viimeisinä päivinä.

“Mutta te, rakkaani, muistakaa nämä sanat, mitkä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat edeltäpäin puhuneet, sanoen teille: "Viimeisenä aikana tulee pilkkaajia, jotka vaeltavat jumalattomuutensa himojen mukaan". Nämä juuri saavat aikaan hajaannusta, he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole.”
(Juuda 1:17-19)

Minulla ei ole mitään näitä miehiä vastaan henkilökohtaisesti. Sikäli kuin tiedän, he ovat hyvin vilpittömiä, vaikkakin yhdellä alueella olen havainnut hämmästyttävän yhtäläisyyden. Monien näiden miesten (ei kaikkien) kirjoituksissa, opetuksissa ja saarnoissa painotus keskittyy Pyhään Henkeen ja seurakuntaan  - Jeesuksen ja ristin asemesta. Samalla kun jotkut näistä miehistä puhuvat Jeesuksesta, se kuulostaa useinkin sivuasialta (afterthought). Pääpaino on aina Pyhässä Hengessä tai seurakunnassa - meissä! Nämä miehet kyllä opettavat joitakin hyviä asioita, kuten pyhyyden välttämättömyyttä ja vaeltamista Kristuksen kuuliaisuudessa - mutta se on sekoitettu pahimpaan harhaoppiin, mitä koskaan on julistettu Kristuksen seurakunnassa. Samalla kun he tuhlaavat suurimman osan ajastaan korottaen ja kirkastaen Pyhää Henkeä, he ilmeisesti unohtavat, että Pyhän Hengen tehtävä on korottaa ja kirkastaa Jeesusta.

Hamon’in mukaan uudet apostolit ja profeetat aikovat perustaa seurakunnan “nykyiselle totuudelle” - he aikovat muotoilla tulevaisuuden seurakunnan opin - aivan kuten alkuperäiset apostolit tekivät alussa:

Henkilökohtaisesti uskon, että 1990-luvulla ja 21. vuosisadalle tultaessa, kun profeettoja ja apostoleja ennallistetaan oikeaan asemaan ja toimintaan seurakunnassa, monet näistä johtavien nykyisen totuuden saarnamiesten seurakuntaneuvostoista tulevat olemaan välttämättömiä. Yksi määrätty apostoli tai profeetta tai koulukunta ei koskaan saa koko ilmoitusta profeettojen ja apostolien takaisin asettamisesta seurakuntaan. Monilla tulee olemaan näkyjä (jopa Jeesuksesta), unia, rhemoja, enkelivierailuja ja yliluonnollisia henkilökohtaisia kokemuksia ja Pyhän Hengen valtavia tekoja heidän kokouksissaan, mutta kaikkia kristittyjä sitovia oppeja ei saa vahvistaa vain yksi apostoli, profeetta tai koulukunta. On pidettävä seurakuntaneuvoston kokouksia muiden menneen ja nykyisen totuuden ennallistavien virtojen johtajien kanssa. 210

Tässä meillä siis on ymmärtääkseni tulossa karismaattinen versio roomalaiskatolisesta piispojen Magisterium’ista, kuten Dave Hunt huomauttaa:

Kun on kysymys uskosta ja moraalista sekä pelastuksen tiestä, katolisten täytyy tutkia mieltään ovella ja hyväksyä, mitä ikinä kirkko sanoo. He eivät voi edes tutkia Raamattua itse, koska vain Magisterium voi tulkita sitä… 211 Vatikaani II:n mukaan kenenkään ei sallita kyseenalaistavan Magisterium’ia uskon ja moraalin kysymyksissä. Vain hierarkia voi tulkita Raamattua ja uskovaisten täytyy hyväksyä tuo tulkinta Jumalalta tulleena. 212

Nämä nykyajan apostolit aikovat muodostaa jonkinlaisen karismaattisen Magisteriumin ja päättää uskon ja käytännön asioista ”näkyjen, unien, rhemojen [puhuttujen ’ilmestyksen’ sanojen}, enkelivierailuiden ja yliluonnollisten henkilökohtaisten kokemusten” perusteella. Ja jos aikaa jää, niin Raamattukin voidaan ottaa huomioon. Hamon huomauttaa, että ”seurakuntajärjestystä, oppia ja käytäntöä ei vahvistettu kenenkään yksilön oman (2.Piet. 1:20) profetian, unen tai henkilökohtaisen kokemuksen kautta”. 213  Ei, vaan nämä nykyisen totuuden opit on samalla tavalla myös toisten apostolien vahvistettava:

… On pidettävä seurakuntaneuvoston kokouksia muiden menneen ja nykyisen totuuden johtajien kanssa… Kun viisinkertaisen palvelutehtävän hoitajat tulevat yhteen pohtimaan oppeja ja käytäntöjä tällä tavalla, niin heidän täytyy olla tarkkana useilla eri alueilla: (1) Väitetty ilmestys Jumalalta; (2) Palvelutyön hedelmä niiden keskuudessa, jotka ovat vastaanottaneet opin tai käytännön; (3) Sitä seuraava Jumalan yliluonnollinen toiminta; (4) Jumalan logos- [kirjoitettu Jumalan sana - lopultakin!] ja rhema-sanojen soveltaminen ja arvovalta opille ja käytännölle ja (5) Hengen todistus ja läsnä olevien yhteinen suostumus. 214

Vaikka Hamon sanoo, että Logos, kirjoitettu Jumalan sana otetaan huomioon, kuten olemme jo nähneet, niin nämä ihmiset hengellistävät kirjoitetun sanan mukautumaan heidän oppeihinsa sen sijaan, että mukauttaisivat oppinsa Jumalan kirjoitettuun sanaan. Ja jos nämä apostolit aikovat perustaa ”nykyisen totuuden” oppinsa mystisille näyilleen ja profetioilleen, niin kuinka hyvä on heidän profeetallinen taustansa? Pelkäänpä, että se on samaa luokkaa kuin Jeane Dixon’in. Tämä on heidän oma arvionsa. Eräässä haastattelussa Kansas City’n profeetoilta kysyttiin, oliko kukaan heistä koskaan ollut väärässä:

Kysyimme diplomaattisesti, oliko kukaan heistä koskaan ollut väärässä. He kaikki myönsivät, että heidän oli silloin tällöin todistettu olleen väärässä. 215

Esipuheessa David Pytches’in kirjaan, Some Said It Thundered (Jotkut sanoivat ukkosen jyrisseen), John White kirjoittaa:

Jokainen, jolla on kokemusta auttamisessa kasvattaa “vauvaprofeettoja”, tiedostaa, että heillä on vaikeuksia erottaa Hengen puhumat sanat sanoista, jotka tulevat heidän omasta sydämestään tai pahoista lähteistä… Profeetat ovat tietysti inhimillisiä olentoja ja sellaisina heidän ei tarvitse lakata olemasta profeettoja erehdystensä ja epäonnistumistensa vuoksi… 216

Mikä sitten on “vauvaprofeetta”? Raamattu tekee sen selväksi:

“Kun profeetta puhuu HERRAN nimessä, ja kun se, mitä hän on puhunut, ei tapahdu eikä käy toteen, niin sitä sanaa Herra ei ole puhunut; julkeuttaan se profeetta on niin puhunut; älä pelkää häntä.…” (5.Moos. 18:22)

Herra käskee meitä olemaan pelkäämättä väärää profeettaa, mutta Hamon’in mukaan meidän pitäisi alistua heille uskon ja käytännön asioissa ja luottaa heidän arvioonsa heidän omista unistaan, näyistään, ilmestyksistään ja henkilökohtaisista kokemuksistaan opin perusteiksi. Ilmeisesti Bob Jones on nähnyt tämän karismaattisen Magisteriumin eräässä ”näyssä”:

Pyhä Henki vei minut erääseen paikkaan… Hän vei minut erääseen paikkaan ja minä näin Herran, ylhäisenä ja muutamien nuorten miesten korottamana, jotka Hän asetti kultaisen arkin päälle… Ja minä katsoin ja siellä oli miehiä, jotka pitivät arkista kiinni ja heillä oli arkki olkapäillään ja hallinto on oleva yksin heidän harteillaan… He tulevat hallitsemaan ja ilmoittamaan maailmalle, että he ovat todella ne uskolliset ja tosi johtajat ja se hallinto, joka on oleva yksin Hänen harteillaan. Mike Bickle kommentoi: ”Minä luulen, että tulee olemaan 35 Paavalin kaltaista miestä… Tulisi olemaan 35 miestä, jotka Herra erottaisi korkeimmalla tavalla. Hallinto lepää apostolien ja profeettojen varassa.” 217

Mitä Jones’illa on sanottavaa itsensä ja profeetta- ja apostolitovereidensa profetioiden ja näkyjen tarkkuudesta? Bill Randles kirjoittaa:

Bob Jones kertoi meille nauhallansa ”Paimenen sauva”, että Jumala oli ilmoittanut hänelle, että tulevina päivinä rhemalla (puhutulla sanalla) tulisi olla kahden kolmasosan tarkkuus. Toisin sanoen kaksi kolmasosaa ajasta nämä profetiat olisivat juuri kohdallaan. Miksi ei sitten koko aikaa? Jos kuuntelet Bob Jones’ia, niin olet iloinen profeettojen epätarkkuudesta! Miksi! Sanotaan Jumalan muka näyttäneen Bobille, että jos vapautettaisiin kylliksi voimaa antamaan meille 100 prosentin tarkkuus, niin meillä olisi Ananiaksia ja Safiiroita kaikkialla! (Kuinka tämä sitten saa ihmiset todellisuudessa kiitollisiksi epätarkoista profetioista)… Bob Jones paheksuu ihmisiä, jotka ”yrittävät tehdä meistä VT:n profeettoja” päämääränään edellyttää heiltä 5.Moos. 18. luvun mallia. Sitten hän lainaa 1.Kor. 14. lukua seurakunnassa profetoimisesta ja sen päättämiseksi ovatko he oikeita profeettoja. On aivan eri asia profetoida seurakunnan ”rakennukseksi, kehotukseksi ja lohdutukseksi” kuin olla profeetta, joka olettaa puhuvansa Herran nimessä. Me emme kuitenkaan yritä tehdä näistä nykyajan ”profeetoista” VT:n profeettoja - he ovat. He ovat niitä, jotka painokkaasti sanovat: ”Herra puhui tämän”, tai ”Minä näin Herran kasvoista kasvoihin ja Hän sanoi niin ja niin… ” tämä on kaukana yliluonnollisesta rakentamisesta, kehottamisesta ja lohduttamisesta. Nousta ja esittää rohkeita julistuksia universaalille seurakunnalle Jumalan nimissä on vakava asia sekä Vanhassa että Uudessa Testamentissa. 218

Ja niin on myös opin ja käytännön perustaminen näille profetioille ja näyille! Näyttää, kuin minun olisi myytävä iso pyyhekumi jokaisen ”Nykyisen totuuden tutkimusraamatun” mukana siinä tapauksessa, että profeetat ja apostolit väärentävät sen aluksi! Väittävätkö nämä profeetat olevansa Vanhan Testamentin profeettojen veroisia? Hamon kirjoittaa:

Profeettojen tunnusmerkki on heidän Jumalalta saamansa kyky puhua Jumalan puolesta, ei vain opettaa ja saarnata Raamatun totuuksia Jumalasta ja Hänen Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta. Heillä on erikoinen kutsumus puhua sanomaa: ”Näin sanoo Herra”. Profeetalla on oikeuksia ja arvovaltaa profetoinnissaan, jota toisilla ei ole, kuten sellaisilla, joilla on profetian lahja, tai jotka toimivat profeetallisen palvelutehtävän tavallisen uskovaisen tasolla. Niillä, jotka ovat todella valtuutettuja profeettoja, on oikeus profetoida suunta, rangaistus, ohjaus ja uusi ilmoitus henkilölle, seurakunnalle tai valtiolle. Muutamia käytetään julistamaan Jumalan tuomiot ja paljastamaan Jumalan kutsu ja tarkoitukset kenelle ikinä Jumala tahtookaan puhua. Itse asiassa profeetat on lähetetty Jumalan suuksi puhumaan milloin tahansa, missä tahansa ja kenelle tahansa Jumala tahtoo henkilökohtaisesti ilmaista ajatuksiansa, tarkoituksiansa ja erityisen tahtonsa. 219

On ilmeistä, että monet näistä profeetoista väittävät olevansa samalla tasolla VT:n profeettojen kanssa, jotka puhuivat Herran sanan Herran nimessä. Koska on näin, niin samaa mallia, jota sovellettiin Vanhan Testamentin profeettoihin, täytyy soveltaa myös heihin - 100 % tarkkuus. Tietenkin meitä, jotka vastustamme näitä apostoleja ja profeettoja ja kieltäydymme alistumasta heidän auktoriteettiinsa ja varoitamme toisia tästä epäraamatullisesta liikkeestä, syytetään heidän vainoamisestaan. Hamon valittaa:

Vanhan järjestyksen pastorit ja kirkkokuntien johtajat yrittävät aina suojella ja varoittaa väkeänsä uusista ennallistettavista totuuksista, palvelutehtävistä ja hengellisistä kokemuksista, joita Pyhä Henki tuo esiin Kristuksen seurakunnassa. Meillä on vain kolme vaihtoehtoa reagoida uuteen totuuteen; voimme vainota sitä, olla passiivisia sen suhteen tai osallistua ja propagoida uusia ennallistettavia totuuksia ja palvelutehtäviä. Itse en koskaan tahdo, että minun huomataan vastustavan tai taistelevan mitään uutta asiaa vastaan, jota Kristus Jeesus on tekemässä Hänen seurakunnassaan. 220

Pohjimmiltaan tämä viimeinen virallisten apostolien ennallistamiseen pyrkivä liike on vain 1960 ja 1970-lukujen vanhan Opetuslapseusliikkeen (Discipleship Movement) uudelleen esiin tuleminen. Paimennusliike (Shepherding Movement), jona se tuli tunnetuksi tunnetuksi, saavutti huippunsa 1970-luvulla Floridan Lauderdale’ssa erityisesti viiden miehen johdossa. He tulivat tunnetuksi Fort Lauderdale’n viitenä (Fort Lauderdale Five.) He olivat Don Basham, Ern Baxter, Bob Mumford, Derek Prince, ja Charles Simpson.

Kuten olemme nähneet, Ern Baxter oli William Branham’in työtoveri Myöhäissateen parantamisherätyksen aikana 1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alussa. Richard Riss kirjoittaa:

Ensimmäisen kokoussarjan aikana Vancouver B.C:ssä syksyllä 1947 W.J. Ern Baxter alkoi työskennellä Branham’in kanssa jatkaen neljästä kahdeksaan kuukautta kunakin vuonna kuuden vuoden ajan… Baxter oli saarnaaja ja opettaja ja veli Branham oli evankelista ja parantaja. 221

En yhtään epäile, että Myöhäissateen opetus koskien virallisten apostolien ja profeettojen ennallistamista seurakunnalle, vaikutti voimakkaasti koko Opetuslapseus-Paimennusliikkeeseen. Fort Lauderdale’n viisikko harjoitti ja opetti “opetuslapseuden” äärimmäistä muotoa. Hengelliset väärinkäytökset, joita tapahtui tämän liikkeen aikana, ovat tulleet legendaarisiksi. Al Dager kirjoittaa:

Huolimatta äärimmäisistä väärinkäytöksistä yksilönvapautta vastaan Kristuksessa, ajatuskontrolli, joka oli tunnusmerkillistä tuolle liikkeelle, nostaa jatkuvasti rumaa päätään Kingdom Now - ryhmien keskuudessa… Paimennus - Opetuslapseus (Shepherding-Discipleship) -liikkeenä, joksi se tuli… ei ole mitään muuta kuin hengellistä lasten hyväksikäyttöä. Uhkailun kautta kylvämällä pelkoa ja perusteetonta syyllisyyttä se nuijii vauvoja Kristuksessa tottelevaisuuteen vallassa oleville ”paimenille”. Eivätkä ainoastaan vauvat, ole joutuneet tämän pahan saaliiksi, vaan myös monet ”kypsät kristityt”,  koska Raamattua on käytetty väärin vahvistamaan ”suojakatoksia” jokaisen jäsenen ylle. Ef. 5:11-14 käytetään vakuuttamaan varomattomille, että ollakseen täydellisiä heidän täytyy alistua niille, jotka ovat johtavassa asemassa siitä riippumatta, mitä tuo johto heiltä edellyttää. Siten väärinkäytökset ovat suojamuuri Paimennus - Opetuslapseus - liikkeessä. Radikaalissa Paimennus - Opetuslapseus-liikkeessä monet pakotetaan elämään yhteisöelämää täydellisessä ”kuuliaisuudessa” paimenilleen. He eivät voi mennä naimisiin, tehdä työtä, palvella, ostaa eivät myydä, eivätkä toteuttaa omaa tahtoaan missään asiassa ilman paimentensa hyväksymistä… Tottelemattomuus ja jopa väsymys, joka on yleistä sellaisessa ankarassa elämäntavassa, kohtaa ankaria kurinpidollisia toimia. Kerrotaan jopa fyysisestä väkivallasta ”lampaiden” pitämiseksi rivissä… Kaikki nämä väärinkäytökset ylittävät Jeesuksen tarkoittaman opetuslapseuden rajat ja vahvistavat vauvoja Kristuksessa enemmän ihmisten kuin Kristuksen opetuslapsina… Sellainen mentaliteetti on ratkaisevan tärkeä Valtakunta Nyt -teologialle, sillä kuinka muuten voitaisiin saada merkittävä osa ihmiskuntaa mukautumaan apostolien ja profeettojen komentoon, paitsi kylvämällä pelkoa ja syyllisyyttä? Ei kukaan halua menettää sellaista, joka näyttää olevan Jumalasta. 222

Väärinkäytökset kävivät niin pahoiksi tässä liikkeessä, että jopa Pat Robertson oli pakotettu asettumaan sitä vastaan. Robertson kirjoitti avoimen kirjeen Bob Mumford’ille 27.6.1975 valittaen väärinkäytöksiä liikkeessä. Robertson todella lainasi monia sellaisia esimerkkejä väärinkäytöksistä. Hän kertoi eräästä sihteeristä CBN:llä, josta oli tullut tunnevammainen tämän liikkeen kautta. Hän sanoi, että tämä nainen saattoi tuskin kirjoittaa kirjettä ilman kaukopuhelua ”paimeneltaan.” Robertson jatkoi kertoen varakkaista kristityistä, jotka heidän paimenensa olivat pakottaneet paljastamaan luottamuksellisia tietoja raha-asioistaan ja perhe-elämästään. Robertson lainasi erästä Paimennusliikkeen avainhenkilöä, joka sanoi, ”että jos Jumala puhuisi hänelle ja hän tietäisi, että se olisi Jumala, mutta hänen paimenensa käskisi häntä tekemään päinvastoin, niin hän tottelisi paimentaan.” 223

Uskottavuutensa menettäneenä liike alkoi hajota. Maaliskuussa 1976 Fort Lauderdale’n paimenet antoivat julkilausuman otsikolla ”Statement of Concern and Regret” pahoitellen liikkeen väärinkäytöksiä. Siitä asti Fort Lauderdale’n viisikko on pysynyt erossa liikkeestä ja yrittänyt pitää etäisyyttä siihen ja sen negatiiviseen imagoon. Mutta aivan kuten 1940-luvun Myöhäissadeliike, se ei hävinnyt, se vain peräytyi parrasvaloista hetkeksi ja on nyt tulossa uudelleen esiin apostolisena ennallistamisliikkeenä (Apostolic Restoration Movement). Kirjassaan Apostles Today, Christ’s Love Gift to the Church (Apostolit tänään, Kristuksen rakkaudenlahja seurakunnalle), jonka esipuheen on kirjoittanut Bob Mumford yksi Fort Lauderdale’n viidestä, Barney Coombs julistaa:

Näinä päivinä me yleensä käytämme nimitystä jäsen sen sijaan, että käyttäisimme sanaa opetuslapsi. Sanaan jäsen liittyvä ongelma on, että se viittaa jonkin verran passiiviseen johonkin kuulumisen asemaan, kun taas sanaan opetuslapsi liittyy käsite aktiivisesta seuraamisesta ja oppimisesta. Kenties syy siihen, että me ”tasa-arvoiset” 20. vuosisadan kristityt pidämme parempana olla käyttämättä sanaa opetuslapsi, on, että tuo sana viittaa alamaisuuteen, epätasa-arvoon ja hierarkiakäsitteisiin, jotka eivät ole nykyisin muodissa (paitsi ehkä armeijassa). 224

Sitten Coombs jatkaa lainaamalla kirjettä, jossa nuori tyttö, joka vietti vuoden Buenos Aires’issa Claudio Freidzon’in Rey de Reyes (Kuningasten Kuningas) -seurakunnassa, laulaa siellä harjoitettavan paimennuksen ylistystä:

Seurakunta uskoo, että Jumalalla on erityinen alue kutakin ihmistä varten, jolla voi käyttää omaa armoitustaan ja se järjestää aktiivisesti nämä ryhmät työhön yhteisön sisällä… Se voi olla evankeliointia, johtamista, musiikkia, opettamista tai Raamatun tutkimista, mutta jokainen on ryhmässä ohjaajan alaisena. Jokaisella henkilöllä on ”paimenhahmo”, jonka kanssa voi keskustella ja rukoilla. 225

Kirjassaan Moving in the Apostolic: God’s Plan to Lead His Church to the Final Victory (Apostolinen toiminta: Jumalan suunnitelma johtaa Hänen seurakuntansa lopulliseen voittoon), John Eckhard kirjoittaa:

…Seurakunnan vallan tulisi olla ensiksi apostolista, toiseksi profeetallista, kolmanneksi opettamista. Se arvovallan  määrä, jossa me toimimme perustuu tähän järjestykseen. Meidän kykymme toteuttaa lähetyskäskyä perustuu tähän järjestykseen… Jos seurakunta on apostolinen…se on myös paimennettava niitten varjelemiseksi ja suojelemiseksi, jotka ovat pelastettuja. 226

Ja:

Apostolinen voitelu antaa suojan niille, jotka alistuvat siihen…apostolinen voitelu on ”suojeleva ja varjeleva” (ks. Joh. 17:12). Se antaa kyvyn säilyttää ja pitää, mitä meille uskottu. 227

Minulle ainakin on pian selvää, että tämä Apostolinen Liike on vain vanha Paimennusliike eri asuun puettuna. Ilman näitä super-apostolisia paimenia, jotka määrittelevät opin meitä varten ja kertovat meille kuinka elää, meillä ei ole mitään mahdollisuuksia siirtyä ”Lapseuteen (Sonship)” ja ilmestymiseen Jumalan poikina. Ilman näitä meille voitelua ”jakavia (impart)” apostoleja, meidät jätetään ulos kylmään. Eckhardt kirjoittaa:

Apostolinen voitelu on siirrettävä, mikä tarkoittaa, että sitä voidaan välittää henkilöltä toiselle. Tämä on ”jakamisen (impartation)” laki. 228

Ilman pääsyä näiden apostolien luokse ja siihen voiteluun, jota he yksin voivat jakaa, me emme voi saada Pyhän Hengen täyttä määrää. Tämä on ongelmana näissä ”voiteluissa” ja kokemuksissa, joita ajetaan tänä päivänä - ne on jaettava henkilökohtaisen kosketuksen avulla. Ja ongelma siinä on, että demonista ”armoitusta (gifting)” ja okkulttisia ilmiöitä voidaan myös ”jakaa” tällä tavalla. Meille kerrotaan myös, että näille apostoleille jaetaan erikoismäärä armoa, jota he vuorostaan jakavat toisille. Eckhardt kirjoittaa ”mega-armosta”, jonka nämä apostolit omistavat ja jakavat seurakunnalle:

On kaksi tapaa, kuinka paikallinen seurakunta voi päästä apostoliseen armoon. Ensimmäinen ja ensisijainen tapa on saada apostoli paikallisen seurakunnan pastoriksi. Apostolit voivat olla pastoreita, koska apostolisessa voitelussa on paimentamisen ulottuvuus… Apostolinen voitelu vapauttaa suuret määrät armoa seurakunnalle… Jumalan mega-armo antaa seurakunnalle kaikki lahjat ja kyvyt, joita se tarvitsee lähetyskäskyn täyttämiseen. Ilman armoa seurakunta ei pysty viemään työtä päätökseen. Armon puute merkitsee varmaa epäonnistumista ja siksi seurakunnan voitelun täytyy olla apostolinen. 229

Mega-armoko? Sekö seurakunnalta puuttuu? Eikö apostoli Paavali sanonut meille:

”Ja Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa, että teillä kaikessa aina olisi kaikkea riittävästi, voidaksenne ylenpalttisesti tehdä kaikkinaista hyvää.” (2.Kor.  9:8 )

Se mitä tämän apostolien “ennallistamisen” kautta ollaan tänä päivänä perustamassa, on selvästikin Karismaattinen Magisterium ja papisto, joka jakaa Jumalan mega-armoa maallikoille, kuten sopivaksi katsoo. Siinä ei ole mitään eroa roomalaiskatoliseen papistoon, joka jakaa armoa ”ansion varastosta”. Roomalaiskatolisen katekismuksen mukaan:

Vuonna 1343 paavi Clement VI ilmoitti ansioitten rajattoman varaston olemassaolosta. Paavi sanoi, että ristin alttarin päällä Kristus vuodatti pyhästä verestään, ei vain pisaran, vaikka se olisi riittänyt koko ihmisrodun lunastamiseksi, johtuen liitosta Sanan kanssa, vaan ylenpalttisen virran - siten asettaen rajattoman varaston ihmiskunnalle. Tätä aarretta Hän ei kietonut liinaseen eikä kätkenyt peltoon, vaan uskoi sen siunatulle Pietarille, avaimen haltijalle ja hänen seuraajilleen, jotta he voisivat oikeudenmukaisin ja järkevin perustein jakaa sitä uskovaisille.” 230

Uusi karismaattinen papisto näyttäisi olevan nousemassa näinä viimeisinä päivinä, ”periytyvien apostolien” ”uusi rotu”, jolla on kaikki valta ja voima taivaan alla muotoilla kristillinen oppi ja käytäntö ja jakaa Jumalan armoa ”siirtämistensä” kautta. Puhuessaan seurakunnalleen Pergamossa Jeesus varoitti:

“Niin on myös sinulla niitä, jotka samoin pitävät kiinni nikolaiittain opista. Tee siis parannus; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi pian ja sodin heitä vastaan suuni miekalla.  (Ilm. 2:15,16)

Mikä tarkasti ottaen oli Nikolaiittain oppi ja miksi Herramme vihasi sitä niin kovasti? Gordon Lindsay, William Branham’in aikalainen ja ystävä, kirjoitti seuraavaasti Ilmestyskirjan kommentaarissaan:

Nikolaiittain harhaoppi oli jo alkanut näyttäytyä apostolien päivinä. Jeesus oli kiittänyt Efeson seurakuntaa sanoessaan: ”Mutta se sinulla on, että sinä vihaat nikolaiittain tekoja, joita myös minä vihaan. (Ilm. 2:6) Ne, mitkä olivat tekoja tuohon aikaan, niistä tuli nyt oppi… Sana nikolaiitta tulee sanasta ”nikao”, joka tarkoittaa ”valloittaa”, sekä sanasta ”laos”, joka tarkoittaa maallikoita. Se symbolisoi maallikoita hallitsevan pappissäädyn kehittymistä. Tässä on perustavaa laatua oleva poikkeama Kristuksen käskystä Mt. 23:8-9:

Mutta te älkää antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä.  Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa.

… Tästä kehityksestä papistoksi, joka anasti hallinnan ihmisten yli ja käänsi itselleen vallan kirkon jäsenten yli aina siihen pisteeseen, että jälkimmäiset eivät voineet edes ajatella itse, tuli kirkkohistorian traaginen harha. Se avasi tien kaikelle muulle harhalle. Kristus ei enää ollutkaan välittäjä Jumalan ja ihmisen välillä. Sen sijaan papista, Mariasta tai kuolleista pyhistä tuli välittäjiä. Siten Kristus päänä pantiin syrjään korvikkeen tai seurakunnallisen hierarkian hyväksi. 231

Näyttää, kuin historia olisi alkamassa toistaa itseään. New York’in kaupungin karismaattiseksi ”profeetaksi” ja ”piispaksi” julistautunut Bernard Jordan on julistanut itsensä myös ”apostoli Pietarin hengelliseksi seuraajaksi”:

Hän väittää, että hänellä on piispan virka ja sen vuoksi hänellä on apostoli Pietarin valta ja voima. Tätä korostaakseen Jordan’in Zoe-lehden heinä-elokuun numero esittää hänet kaikkialla lehdessä pukeutuneena paavilliseen mitraan ja sauvaan pitäen suurta sormusta oikeassa kädessään, jota hänen seuraajansa saavat suudella hänen valtansa merkkinä… ”Meidän piispamme E. Bernard Jordan pystyy johtamaan hengellisen sukupuunsa apostoli Pietariin, seurakunnan ensimmäiseen piispaan… hän on nyt apostolisessa sarjassa”, lehti julistaa sivulla 3… Se lisää ikään kuin tosiasiana: ”Piispaa tervehditään syvällä kumarruksella, jotkut jopa suutelevat hänen sormustaan tunnustuksena sille, ketä hän edustaa, Herraa Jeesusta Kristusta, kuningasten Kuningasta, Herrojen Herraa ja Jumalan valtakuntaa.” 232
 
 

LUKU 8

IHMEITÄ MERKKEJÄ JA TYHMYYKSIÄ
 

“Ja niinkuin Jannes ja Jambres vastustivat Moosesta, niin nuokin vastustavat totuutta, nuo mieleltään turmeltuneet ihmiset, jotka eivät uskonkoetuksissa kestä." (2.Tim 3:8 )

“...tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.” (2.Tess. 2:9,10)

Eräs väitteistä, joita tänä päivänä uusien apostolien kannattajat esittävät on, että nämä apostolit pystyvät osoittamaan yliluonnollista voimaa, joka tekee ihmeitä ja merkkejä, voimaa, joka on jopa suurempi kuin se, jota Herramme apostolit osoittivat. Kuten olemme nähneet, jotkut ovat jopa menneet niin pitkälle, että väittävät alkuperäisten apostolien haluavan jonottaa päästäkseen tapaamaan näitä viimeisten päivien apostoleja! John Eckhardt kirjoittaa kirjassa Moving in the Apostolic:

Apostolien teot jatkuivat alkuperäisten apostolien kuoleman jälkeen. Kun Jumala nostaa toisia apostoleita heidän tilalleen, teot jatkuvat. Sen vuoksi seurakunta on kokeva samoja tuloksia, kun se omistaa saman Hengen ja voitelun. 233

Ja:

Apostoliselle palvelutehtävälle on tunnusomaista mega-voima kuten myös mega-armo. Tämä on voiman ulottuvuus, joka ylittää normin. Tuloksena on oleva epätavallisen suuri määrä parantumisia ja ihmeitä. Suuri voima korkeudesta on räjäyttävä pimeyden voimat. Minä kutsun tätä "apostoliseksi räjädykseksi". 234

Kuten olemme nähneet tämä voiman nälkä ja voiman kokemisen nälkä ihmeiden ja merkkien kautta oli olennainen osa Myöhäisadeliikettä. Kun veljet Sharon'issa saivat "ilmestyksen" apostolien ja profeettojen ennallistamisesta viimeisten päivien seurakunnassa, he voivat katsoa  Branham'in kaltaisiin parantajaevankelistoihin vahvistuksena, että tämä oli todella alkamassa tapahtua:

Branham'in kokoussarja Vancouver'issa oli suuri menestys. Teidän toimittajallanne oli etuoikeus osallistua ja hän kertoo siitä seuraavassa. Nyt on tulossa hyvin tunnetuksi, että pastori Branham'illa on yliluonnollinen parantamisen lahja. En koskaan ennen elämäni ole nähnyt mitään sellaista kuin näin Vancouver'issa... Hänen saarnoillaan on uskoa synnyttävä vaikutus kuulijoissa... Minä näin kuurojen saavan kuulonsa. Minä kuulin mykän puhuvan... Minä näin struuman katoavan. Minä näin sairaiden nousevan vuoteiltaan... Tietääkseni siellä ei ollut ketään, joka ei olisi parantunut, kun veli Branham varasi aikaa rukoillakseen erikoisesti hänen puolestaan. Tulin kotiin noista kokouksista tiedostaen, kuten en koskaan ennen, että todelliset Pyhän Hengen lahjat ovat paljon mahtavammat, kuin mitä olemme kuvitelleet villeimmissä unissamme... Seuraavan suuren vuodatuksen merkkinä on oleva sellainen yhdeksän Hengen lahjan osoitus, jota maailma, ei edes apostolien aikainen, ole ennen saanut todistaa. 235

On ilmeistä, että jokin yliluonnollisen voiman muoto toimi tämän miehen, Branham'in, kautta. Joitakin hyvin todellisia ihmeitä tapahtui hänen toimintansa kautta. Mitä tulee voimaan ihmeiden takana, niin se oli hyvin todennäköisesti "toisen Jeesuksen" voima, joka "voiteli" tämän miehen. Sanon sen sillä perusteella, koska tämä mies saarnasi "toista evankeliumia", Jumalan ilmestyslasten evankeliumia (MSOG). Koskien Branham'ia, kuten myös kaikkia muita parantajaevankelistoja, olen huomannut, että mitä enemmän tutkii heidän väitteitään, sitä enemmän toteaa, että niissä yleensä on perää vähän jos ollenkaan.

En taatusti vastusta ihmeitä enkä jumalallista parantamista ja olen itsekin kokenut tämän parantamisen lahjan kätten päälle panemisen kautta. Raamattu tekee selväksi parantamisen lahjat - ne toimivat kuten kaikki muutkin Hengen lahjat:  "Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin Hän tahtoo."

Suurin ongelma, joka minulla on koskien "parantajaevankelistoja", on heidän väitteensä pystyä parantamaan tai ennustamaan, että tuo parantuminen tulee tosiasiassa tapahtumaan heidän kokouksessaan, kuten he tahtovat. He anastavat Pyhän Hengen roolin julistaen itse olevansa "parantajia." He väittävät omistavansa lahjan ja he voivat käyttää sitä oman tahtonsa mukaan. Samalla kun useimmat kieltävät sen, tämä idea ehdottomasti tulee esille heidän ”parantamiskokoustensa” mainoksissa. Charles ja Frances Hunter, jotka paremmin tunnetaan karismaattisissa piireissä Onnellisina Hunter’eina, ovat karismaattisia parantajaevankelistoja, jotka mainostavat kokouksiaan Parantamisräjähdyksinä. Näissä mainoksissa he väittävät, että ”Jokainen Hengellä täytetty kristitty voi parantaa ja hänen pitäisi parantaa sairaita päivittäin.”

Heidän mukaansa meidän kaikkien pitäisi pystyä käyttämään parantamisen lahjaa oman tahtomme mukaan aivan kuten he ja heidän edeltäjänsä ovat tehneet. Onko tämä raamatullista? Julistaako Jumalan Sana: ” Mutta kaiken tämän vaikuttaa meidän henkemme, jakaen kullekin erikseen, niinkuin me tahdomme.” Takuulla ei! Henki käyttää lahjaa ja meidän täytyy alistua Hengelle ja käyttää lahjaa uskon kautta, mutta me emme hallitse lahjaa emmekä käytä sitä oman tahtomme mukaan.

Evankeliumin palvelijana olen usein laskenut käteni ihmisten päälle yhdessä seurakunnan vanhinten kanssa ja rukoillut paranemista tapahtuvaksi. Joskus Jumala on vastannut uskon rukoukseen ja antanut parantumisen yksilölle. Nämä tapaukset ovat olleet enemmän poikkeuksia kuin sääntö. Jumala on kaikkivaltias enkä minä voi ennustaa, milloin Hän parantaa, tai milloin jättää parantamatta yhtään enempää, kuin voin suorittaa parantamista itse. Julistaa itseni ”Uskolla parantajaksi” ja mainostaa ”Parantamisräjähdyksiä”, joissa minä muka voisin parantaa sairaita melkein omasta tahdostani, näyttää minusta äärimmäiseltä röyhkeydeltä eikä uskolta.

Siitä huolimatta nämä miehet ja naiset esittävät mahtavia väitteitä parantumisihmeistä ”parantamiskampanjoissaan” ja ”ristiretkillään”. Pane merkille Joelin Armeijan tyylinen sotilaallisen kielen käyttö. Mutta kuten sanoin, useimmat heidän väitteistään ovat hyvin pinnallisia ja kun katsot pinnan alle, niin erilainen kuva tulee esiin.

Alfred Pohl oli johtaja ja opettaja helluntailaisessa kirkkokunnassa Kanadassa. David Cloud’in, O Timothy-lehden toimittajan, haastattelussa Pohl kuvaili kokemuksiaan parantamiskampanjassa William M. Branham’in kanssa:

…Sitten hän otti potilaan käden ja piti sitä. Hän sanoi: “Kyllä, värähtelyt kertovat minulle, että teillä on syöpä.” Sitten hän sanoi jotenkin tähän tapaan: ”Rukoilemme nyt puolestanne, että Herra parantaisi teidät.” Ja hän alkoi rukoilla. Sitten hän jatkoi ja kun hän oli rukoillut, hän otti tuon käden jälleen tai hän saattoi pitää kättä koko rukouksen ajan ja sanoi: ”Värähtelyt ovat loppuneet. Syöpä on kuollut. Olette parantunut.” Ja tuo henkilö tietysti riemuitsi ja niin myös minä. Uskoin täydellisesti Branham’iin. Ajattelin, että hän oli Jumalan mies ja niin edelleen ja me halusimme nähdä ihmisten paranevan. Niinpä uskoimme, että syöpä oli kuollut ja me olimme onnellisia.  Mutta sitten hän lisäsi pienen huomautuksen siihen ja se oli jotenkin tähän tapaan: ”Säilyttäkää nyt vain luottamus Herraan. Te olette parantunut. Älkää kadottako uskoanne Herraan. Pitäkää vain uskonne ja luottakaa Herraan ja te olette parantunut.” Hän sanoi: ” Tulette olemaan  kovin sairas muutamia päiviä.” Hyvin usein hän viittasi kolmeen päivään. ”Tulette olemaan hyvin sairas kolme päivää.” Ihmiset kysyivät usein: ”Mitä oikein tarkoitat veli Branham? Jos olen parantunut, miksi minun pitäisi olla sairaana?” Hän sanoi: ”Syöpäkasvusto, joka on nyt kuollut teidän ruumiissanne, on saatava ulos; se on myrkkyä ja siksi teidän on oltava sairaana jonkin aikaa kunnes se on poistettu.” Mutta sitten kävi niin, että jonkin aikaa ihmiset eivät murehtineet sitä. He sanoivat: ”Hyvä, näinhän Branham sanoi käyvän, minä olen parantunut.” Mutta tätä jatkui, kunnes jotkut näistä ihmisistä tulivat sairaammiksi ja kuolivat. Niin hänellä oli pakotie siihen asti, kun lähti siitä paikasta. 236

Tämä on monien uskollaparantajien suosikkitaktiikka. He väittävät, että heidän tekemänsä ihmeet ovat riippuvaisia vastaanottajan uskosta. Toisin sanoen ihmeen voi ”kadottaa”, jos vastaanottaja ei säilytä ”uskoaan Jumalaan”! Tämä antaa tietysti heille mukavan ulospääsyn, jos ”ihme” jääkin tapahtumatta. Se on vastaanottajan vika, koska hän ”kadottaa uskon” parantumiseen. Benny Hinn julistaa, että parantumiset voidaan kadottaa sen jälkeen, kun ne on otettu vastaan johtuen uskon puutteesta:

Herra ei ainoastaan tahdo että sinä vastaanotat parantumisesi, hän tahtoo sen jatkuvan. Tässä on seitsemän erityistä tapaa, kuinka voit säilyttää parantumisesi… 237

Sitten Hinn jatkaa luetellen seitsemän askelta, joista minkä tahansa puuttuminen voi aiheuttaa ihmeen menettämisen. Kuinka mukavaa Benny’n kannalta. O Timothy- lehden haastattelussa Pohl paljastaa, että paikallinen sanomalehti Winnipeg’issä teki jonkin verran seurantaa kokousten jälkeen siellä. Tulokset? Ei yhtä ainoaa aitoa paranemisihmettä voitu löytää:

Ja kun nämä reportterit palasivat, he totesivat, että nämä ihmiset olivat kuolleet tai olivat samassa tai huonommassa tilassa kuin aikaisemmin. Niinpä toimittaja pani lehteen, että nämä tapaukset osoittautuivat olevan huijauksia ja että nämä ihmiset eivät olleetkaan parantuneet ja näissä niin sanotuissa ihmeissä ja parantumisissa oli jotakin väärää. Kun sitten seurakunnan pastori näki nämä raportit ledessä, hän meni toimittajan luo niska punaisena eikä kovinkaan iloisena tilanteesta ja hän kovisteli toimittajaa: ” Miksi te teette tämän meidän kirkollemme? Te vahingoitatte meidän kirkkomme mainetta, eikä teidän pitäisi tehdä meille näin.” Ja toimittaja vastasi jotenkin tähän tyyliin: ”No niin  pastori, jos paranemiset ovat aitoja, niin teidän ei tarvitse murehtia, vai mitä?” Kun kuulin tästä, niin ajattelin itsekseni: Tuolla pastorilla todella oli tervettä järkeä, koska jos ne todella ovat aitoja, niin miksi murehtia? Jos taas eivät, niin silloin ne pitääkin paljastaa - ja sitähän juuri lehti tekikin. Ja toimittaja sanoi: ”Pastori, me annoimme teille hyvin tilaa silloin, kun Branham oli täällä.” Pastorin oli myönnettävä, että näin oli ollut. ”Nyt me olemme velkaa lukijoillemme tarinan loppuosan” ja hän sanoi vielä pastorille: ”Minäpä sanon, mitä voin tehdä. Jos te voitte tuoda minulle yhdenkin aidon parantumistapauksen , niin annan teille etusivun.” Minulle kerrottiin juuri tuon pastorin kodissa, etteivät he voineet löytää ainuttakaan. 238

Tämä sama malli pätee toisiinkin "parantajaevankelistoihin" yhtä lailla. Kun palaat paikalle heidän kokoustensa jälkeen ja teet seurantaa, niin löytyy hyvin vähän konkreettisia todisteita aidoista ihmeistä. Esimerkiksi artikkelista The Life and Ministry of Oral Roberts, joka on David Edwin Harrel  nuoremman kirjan, Oral Roberts: An American Life arvostelu, me luemme:

Todennäköisesti pahin koskaan julkaistu uskonnollinen hyökkäys Oral'ia vastaan julkaistiin lehdessä “Presbyterian Outlook” vuonna 1955. Artikkelin oli kirjoittanut Carrol R. Stegall nuorempi, Pryor Street Presbyterian Church'in pastori Georgia'n Atlanta'sta... "Stegall'in uteliaisuuden herätti vuoden 1951  maaliskuun lehden “Healing Waters” numero, jonka kansikuvassa "kolme suurta lääketieteen tohtoria onnittelivat Oral Roberts'ia". Stegall ja Donald Grey Barnhouse, tunnettu konservatiivinen presbyteerinen pastori Philadelphia'sta lähettivät kyselyn Amerikan lääkäriyhdistykselle (American Medical Association), joka "antoi vastauksen, ettei ketään mainituista miehistä ... voitu tunnistaa lääketieteen tohtoreiksi... yksi näistä kolmesta miehestä huomattiin toimivan Phoenix'issa 'luonnonlääkintäasiantuntijana (naturopathic physician)', mikä tarkoitti, ettei hän ollut laillistettu lääkäri." Ei löytynyt yhtään järjestöä, jota olisi johtanut "Tri. J. H. Miller, huomattava lääketieteen tohtori ja yli 20000 lääkäriä käsittävän lääketieteellisen yhdistyksen presidentti." Myöhemmin Stegall osallistui moniin kokoussarjoihin, haastatteli Oral Roberts'ia ja teki jonkin verran seurantahaastatteluja niiden kanssa, jotka olivat olleet parantamisjonoissa. Hän tuli johtopäätökseen, "ettei Oral ollut yhtä paha kuin jotkut toiset ihmebisneksessä", mutta ei löytänyt mitään pohjaa hänen väitteilleen. "En koskaan ole nähnyt merkkiäkään muutoksesta. Haastan jokaisen rehellisen tutkijan seuraamaan minun menetelmääni ja katsomaan pitävätkö hänen löytönsä yhtä minun havaintojeni kanssa." Stegall päättelee: "Sen sijaan, että kirkastaisivat Jumalaa, he saavat maailman pilkkaamaan Hänen nimeään ylilyöntiensä vuoksi. Sen sijaan, että parantaisivat, he usein tappavat. Heidän saapumisensa kaupunkiin on kaukana siunauksesta, ennemmin kirous, surkeus, meteli, uskon tuho yksinkertaisissa ihmisissä." 239

Itseasiassa voitaisiin luultavasti osoittaa, että Roberts'in kokouksissa oli enemmäm dokumentoituja kuolemantapauksia, kuin siellä oli dokumentoituja paranemisia.

Harrell'in mukaan: Lehdistön sairaalloinen viehtymys pahensi negatiivisia arvioita yhdessä ajoittaisten murhenäytelmien kanssa, joita sattui ristiretkillä. Vuonna 1951 eräs Alabamalainen liikemies kuoli osallistuessaan Robertsin kokoussarjaan Atlanta'ssa... 1955 vanhan intiaanin Jonas Rider'in kuolema Oral'in kokoussarjan aikana Alberta'n Calgary'ssa... merkittävä "Etelä-Albertalainen lääkäri" tuomitsi kampanjan "naurettavana", joka ei ole muuta kuin "joukkohypnoosia"... seuraavassa tammikuussa Mary Ida Buddington Vondersher, palasi todistamaan parantuneensa syövästä, mutta kuoli kotonaan Kaliforniassa vain 12 tuntia sen jälkeen, kun hänen todistuksensa oli lähetetty. Vuosi 1959 oli erityisesti murhenäytelmien vuosi. Tammikuussa 64 vuoden ikäinen kalifornialainen mies kuoli sydänkohtaukseen kokoussarjan aikana Oakland'in auditoriossa. Sitten toukokuussa kuolema iski kahdesti kokoussarjassa Fayetteville'ssa Pohjois-Carolina'ssa. Ensin kolmevuotias tyttö kuoli vanhempiensa käsivarsille, kun he odottivat palvelun alkamista... 240

Mitä tarkemmin tutkii näiden "paratajaevankelistojen" elämää ja toimintaa, sitä enemnmän täytyy ihmetellä kuinka ihmiset ovat voineet jatkaa heidän tukemistaan ja seuraamistaan näinkin kauan ja tänä päivänä jatkavat. Kirjassaan, The Confusing World of Benny Hinn (Benny Hinn'in hämmentävä maailma), M. Kurt Goedelman sanoo:

Uskollaparantaminen on isoa bisnestä... Mutta onko se todella sitä, mitä se näyttää olevan? Ne, jotka katselevat TV-lähetyksiä, kuten Hinn'in “This is Your Day”, näkevät vaikuttavia näyttöjä ilmeisistä ihmeistä toisensa jälkeen tietämättä, että ohjelmat on huolella editoitu eli muokattu. Se, mitä he näkevät, on Hinn, joka kulkee edestakaisin lavalla laskien tyhjiä pyörätuoleja huutaen "Tämä on sinun ihmeesi ilta. Katso jotakuta vieressäsi ja sano se!" Se, mitä he eivät näe, on se uhrien joukko, jotka lähtevät kokouksesta samoissa pyörätuoleissa, joissa tulivatkin, tai saman fyysisen vaivan kanssa. Maaliskuussa 1995, kun Hinn toi ”vaeltavan parantamisnäytöksensä (healing road show)" AOG:n (Amerikan suurin helluntaikirkko)  "merkkien ja ihmeiden" konferenssiin Springfield'iin, tämän kirjoittaja ja W.E. Nunally, yksi tämän kirjan avustajista, odottivat kirkkosalin kahden uloskäytävän varrella tilaisuuden lopussa nähdäkseen, kuinka monta tyhjää pyörätuolia lähtisi rakennuksesta. Vaikka kymmeniä miehitettyjä pyörätuoleja lähti kokouksesta, niin ainuttakaan tyhjää ei mennyt kummastakaan uloskäytävästä. Eikä vain se, mitä TV-katsojat näkevät, ole huolellisesti muokattu, vaan myös se, mitä paikalla oleva yleisö näkee, on huolellisesti lavastettua. Kauheasti epämuodostuneet, lapset, joilla on Down'in syndrooma, amputoidut yms. pidetään poissa lavalta ja TV-kameroista... Kokouksiin osallistuvien ihmisjoukkojen keskuudessa luotu kohotettu tunnetaso asettaa uskollaparantajan asemaan, jossa hän voi olla vain voittaja. Epätoivoisessa tilanteessaan sairaat tekevät tuon "uskon hypyn" toivoen, että ihme materialisoituu, siten sallien uskollaparantajan marssittaa heitä voitonmerkkinään paraatissa edestakaisin lavan poikki. Paikalla olevat yli 20000 uskovaista mahdollisesti miljoonien lisäksi, jotka katselevat TV-lähetystä tai videota, uskovat parantumisen todella tapahtuneen, mutta kun uhri palaa kotiin ja kärsimyksen todellisuus jää jäljelle, kukaan ei ole sen viisaampi. Ja vaikka totuus vuotaisi ulos, niin on helppoa kääntää syy takaisiin sairaan tunnustamattomaan syntiin, tai uskon puutteeseen, tai jos kaikki muu pettää, niin itse Saatanaan. 241

Hinn'illä on ollut merkittävä ura. Siitä huolimatta, että hän on opettanut joitakin kaikkein kirotuimpia harhaoppeja, kuten esimerkiksi hänen väitteensä, että on "yhdeksän jumalaa", Hinn väittää omistavansa erikoisen Pyhän Hengen "voitelun" parantaa sairaita. Kuitenkaan Hinn ja hänen työryhmänsä, ainakaan minun tietojeni mukaan, eivät koskaan ole pystyneet esittämään ainuttakaan dokumentoitua tapausta aidosta parantumisesta, joka olisi tapahtunut hänen palvelutehtävänsä kautta.

Tällä ei näytä olevan merkitystä tänä päivänä karismaattisissa piireissä. Valtavia väitteitä ihmeistä ja merkeistä esitetään säännöllisesti ja lampaat näyttävät sulattavan ne aina ilman kritiikkiä. Heille sanotaan, että johtajien ja heidän väitteidensä epäileminen voidaan rinnastaa siihen, kun fariseukset epäilivät Jeesusta ja Hänen ihmeitään ja kukaanhan ei halua, että hänet luetaan "fariseukseksi" tai "harhaoppien metsästäjäksi." Epäillä heidän "näkyjensä" ja "ilmestystensä"  tai "merkkiensä ja ihmeidensä" pätevyyttä merkitsee sellaisen riskin ottamista, jota ei voi edes ajatella - Pyhän Hengen pilkkaa.

Tri. Michael Brown, "Brownsville'n herätyksen teologi", ensin julistettuaan, ettei hän "määrittele sitä hetkeä, jolloin nykyistä vuodatusta pilkkaavat veljet ja sisaret syyllistyvät Hengen pilkkaan", 242 siitä huolimatta jatkaa kirjansa, Let No One Deceive You: Confronting the Critics of Revival (Älä anna kenenkään pettää itseäsi: Herätyksen arvostelijoiden kohtaaminen), samassa luvussa tämän uhkan julistamista:

Oletko täysin ja ehdottoman varma, että olet oikeassa hyökätessäsi nykyistä herätystä vastaan? Oletko valmis panemaan peliin pelastuksesi sen asian puolesta, että olet oikeassa? Jos et, kuinka ikimaailmassa voit ottaa riskin, että mahdollisesti sinun intosi onkin harhaa ja että sinä vastustat itse Jumalaa? Eikö sinussa ole ollenkaan pyhää pelkoa, ollenkaan Herran suuruuden ja Hänen valtavien tekojensa tuntoa, etkö ollenkaan tunnusta, että on paljon parempi olla varovainen julkisissa tuomioissasi kuin puhua holtittomasti asioista, joissa et ole asiantuntija? Otatko riskin, että parjaatkin juuri sitä, jota edustat? Minä voin kuulla Hengen sanovan jälleen, "Varovaisuutta! Oletteko varmoja, että minä olen väärässä?... Se saa minut todella ihmettelemään. Kuinka voisi kukaan vaeltaa lähellä Jeesusta ja riippua Hänen Pyhässä Sanassaan ja silti olla niin nopea puhumaan jostakin niin pyhästä niin monille Jumalan ihmisille? Kuinka voisi kukaan olla niin hätäinen käsitellessään Pyhää? 243 (Korostus Graves'in)

Mitä sitten ovat ne "valtavat teot", joita Brown puolustaa, asiat, jotka ovat niin "pyhiä" monille Jumalan ihmisille tänä päivänä? Ne ovat "ihmeitä ja merkkejä (miracles, signs, and wonders), jotka ovat tulleet yhdistyneinä Vineyard-liikkeeseen ja näihin Myöhäissateen kaltaisiin herätyksiin, jotka tulevat esiin sen sisällä.

 Vineyard on karismaattisten seurakuntien yhteisö, jossa on nykyisin yli 700 seurakuntaa kahdeksassa maassa. Vineyard ei ole kirkkokunta ainakaan klassisessa mielessä, vaan enemmän seurakuntien vapaaehtoinen yhteisö, joka jakaa saman Myöhäissateen näkemyksen ja päämäärät. Se alkoi raamattupiiristä vuonna 1977 John Wimber'in kotona. Siitä kasvoi seurakunta nimeltään The Vineyard Christian Fellowship (Anaheim, California). Lopulta Wimber'in seurakunta tuli yhdistetyksi Chuck Smith’in Calvary Chapel'in kanssa.

Ennen seurakunnan muodostamista Wimber oli ollut evankelioinnin ja seurakuntakasvun Charles E. Fuller- instituutissa, Fuller'in teologisen seminaarin henkilökunnassa Kalifornian Pasadena'ssa. Wimber vietti siellä neljä vuotta tutkien seurakuntakasvua. Eräs hänen professorikollegoistaan oli C. Peter Wagner, hengellisen sodankäynnin guru, joka tuohon aikaan oli seurakuntakasvun "asiantuntija ". Wagner'illa oli suunnaton vaikutus Wimber'iin, varsinkin ihmeiden ja merkkien tärkeyden alueella koskien seurakuntakasvua.

Tuloksena oli Wimber'in teoria "voimaevankelioinnista". Wimber tuli käsitykseen, että jotta evankeliumi olisi tehokas ja voittaisi sieluja Kristukselle, niin merkkien ja ihmeiden täytyy seurata saarnaamista. Siitä alkoi henkilökohtaisen kokemuksen korostaminen, josta tuli Vineyard-seurakuntien tavaramerkki ja on sitä edelleen tänä päivänä Wimber'in kuoltua.

Wimber'in henkilökohtaisen Jumalan kokemisen korostaminen oli luultavasti osa hänen teologiaansa jo ennen hänen menoaan Fuller'iin. Uskoon tulonsa  (1962) ja nelivuotisen Fuller-kautensa välisen ajan hän oli ollut kveekarien yhteydessä. Hän kuului kveekariseurakuntaan ja lopulta tuli toiseksi pastoriksi Yorba Linda'n kveekarikirkossa Kaliforniassa. Pohjimmiltaan kveekarit ovat kristillisiä mystikoita, jotka korostavat "sisäistä valoa" auktoriteettina ja vähättelevät Raamatun merkitystä. Kerrotaan, että kun George Fox, liikkeen perustaja saarnasi, niin Herran voima lankesi ihmisten päälle ja he alkoivat vapista hillittömästi. Siitä nimitys "kveekarit (quakers = vapisijat)".

Wimber itse asetti aina henkilökohtaisen kokemisen ja sisäisen valon Raamatun yläpuolelle. Charisma-lehden artikkelissa helmikuussa 1995, jossa hän käsitteli kummallisia ilmiöitä, joita oli tullut esiin Toronto Airport Vineyard'issa, Wimber vastasi:

"Raamatussa ei ole mitään, joka tukisi tällaisia ilmiöitä, joita voin nähdä enkä voi kuvitella, että koko kirkkohistoriassa olisi mitään sellaista", Wimber kirjoittaa," Siispä en tunne velvollisuudekseni  yrittää selittää sitä. Se on vain ilmiöitä. Se on vain ihmisiä, jotka reagoivat Jumalaan." Wimber edellyttää, että hengellinen kokemus pitäisi tuomita sen perusteella, mikä vaikutus sillä on ihmisen elämään. "Minä en halua tehdä kokoontumisestamme ilmiöihin keskittymistä," hän sanoo. "Haluaisin saada kokoontumisemme keskittymään Sanaan ja Hengen työhön." 244

Kuten voit nähdä tästä lausunnosta, niin kokemus, "ilmiöt", on ensisijainen asia. Sillä ei ole merkitystä, että Wimber ei voi löytää tukea sille Raamatusta eikä kirkkohistoriasta. Kokemus on aina ollut ensisijalla Vineyard'issa. Henkilökohtainen kokemus - ihmeet ja merkit. Eräässä haastattelussa ABC-television erikoisohjelmaan nimellä In The Name of God (Jumalan nimessä), jossa tarkasteltiin tämän päivän uutta pragmaattista käsitystä seurakuntakasvusta, Wimber viittaa Herramme ja Hänen apostoliensa tekemiin ihmeisiin hyvin epäkunnioittavalla tavalla - käyttäen sanaa "stuff ":

Minä rakastan Jeesusta, minä rakastan niitä juttuja (stuff), joita Hän teki, minä rakastan ruuan moninkertaistamista ja sairaiden parantamista ja näön antamista sokeille - sylkemistä ihmisten silmiin, tarkoitan, että minä rakastan noita juttuja (that stuff)! Tiedäthän... niin minä menin ylös tämän kaverin tykö ja vedin häntä hihasta ja hänellä oli jotakin rinnassaan, jossa oli hänen nimensä, joten minä ajattelin, että hänen täytyy tietää jotakin. Minä sanoin: "Milloin he tekevät sitä?" Hän sanoi: "Mitä sinä tarkoitat?" Minä sanoin: "Juttuja." Hän sanoi: "Mitä juttuja?" Minä sanoin: "Niitä Raamatun juttuja." Hän sanoi: "Mitä oikein tarkoitat?" Minä sanoin: "No tiedäthän, leivän ja kalojen moninkertaistamista ja nälkäisten ruokkimista ja kaikkia niitä juttuja, milloin he tekevät sitä?" Hän sanoi: "Me emme tee sitä. Me uskomme siihen, me rukoilemme sitä, mutta me emme tee sitä." Ja minä olin hirveän pettynyt ja sanoin: "Odota hetkinen, sinä et ymmärrä, minä jätin huumeet tämän vuoksi! Minä luovuin urastani tämän vuoksi! Tarkoitatko, että minä en pääse tekemään sitä? Kun tein töitä paholaiselle, pääsin tekemään paholaisen juttuja. Jos teen töitä Jeesukselle, haluan tehdä, mitä Jeesus teki." 245

Eräässä vaiheessa Peter Jennings kysyi Wimber'iltä vapinailmiöistä, joita esiintyy Vineyard'issa: "Oletteko täysin vakuuttunut, että se on aina Pyhä Henki? Wimber vastasi: "En, olen vakuuttunut, että se yleensä on Henki, mutta uskon, että se on ihmisluonnon ja Hengen sekoitus." 246

Eikä vain liha ole usein esillä, vaan Vineyard-pastoreiden mukaan myös demoninen ja vuosien varrella onkin ollut paljon hämmennystä kuinka erottaa aito lihallisesta ja demonisesta. John Wimber kirjoitti julistuksessa Kaikille Vineyardin pastoreille lokakuussa 1994:

... Minä myönnän, että kokouksissamme on tiettyjä Hengen ilmiöitä, jotka ovat jatkuneet 15 vuotta ja joiden otaksuimme olevan alkuperältään demonisia. 247

Steve Longin, Toronto Airport Vineyard'in pastorin, mukaan:
 
Demonisia juttuja (stuff) tapahtuu. Suurempi kysymys on: ovatko nämä jutut menossa ulos vai tulossa sisään? Jos ne ovat tulossa sisään, on selvää, että olemme hyvin paljon niitä vastaan, mutta parhaan tietoni mukaan näin ei ole. 248

Vineyard'issa on aina ollut hämmennystä ilmenevien merkkien ja ihmeiden lähteestä, koska merkit ja ihmeet ovat asioita, joiden seurakunta on yleensä ymmärtänyt olevan alkuperältään demonisia kautta historiansa.

John Arnott, Toronto Airport Vineyard'in pastori, on sanonut:

Meillä oli tapana ajatella, että jos ihmiset vapisivat, huusivat, kaatuivat, kieriskelivät jne., niin se oli demonista manifestaatiota ja meidän täytyi viedä heidät ulos huoneesta. Se oli meidän menettelytapamme, jonka kokemuksemme oli meille opettanut.... 249

Cheryl ja Steve Thompson ovat entisiä Toronto Vineyard'in sisäpiiriläisiä, jotka pettyivät ja jättivät liikkeen. Lausunnossa, joka kaavailee joitakin heidän huolen aiheistaan, Cheryl Thomson kirjoittaa:

Minä uskon, että demoniset voimat ovat saaneet Vineyard-liikkeen ja  Kansas City Fellowship'in “profeetallisen liikkeen”valvontaansa. 250

Minun laillani monet, jotka ovat todistaneet Vineyard-ilmiötä, ovat tulleet uskomaan, että ei vain liha ole paljon esillä näissä ilmiöissä, vaan myös demonit. Olen katsellut monia tunteja videoituja esimerkkejä Vineyard-ilmiöistä ja minä uskon, että viettelevillä hengillä on paljon menestystä Vineyard'issa, koska heidän johtajiltaan puuttuu erottamiskykyä. Vineyard'in johto oli ilmeisesti hyväksynyt Myöhäissateen käsityksen, että kristityt voivat olla demonien valtaamia. Milloin tahansa he havaitsevat demonista aktiviteettiä, he suorittavat "karkotuksen" uskovassa, jota asia koskee. Bill Jackson kirjoittaa ilmiöitä koskevassa lehtisessä What in the World is Happening to Us?:

Määrätyt ruumiin liikkeet osoittavat demonista läsnäoloa. 251

Jackson ei missään sano, mitkä ruumiin liikkeet erikoisesti merkitsevät demonista läsnäoloa, mikä olisi hyvin hyödyllistä, koska on niin paljon vapinaa ja nykimistä käynnissä ja niin monia kummallisia ruumiinliikkeitä. nähtävissä. Tunnistettuaan demonista aktiviteettiä uskovassa he "vapauttavat" hänet rukouksen kautta. Steve Long sanoo:

Demoninen aktiviteetti on yleensä hyvin helppo tunnistaa. Jos henkilö alkaa kirkua, vapista väkivaltaisesti tai puhua eri äänellä, niin ryhmämme vie hänet nopeasti sivuun, jotta he eivät nolaisi itseään, tai me rukoilemme Jumalan rauhaa hänen elämäänsä. Niitä, jotka ovat meidän seurakunnastamme, kehotetaan sopimaan rukousryhmämme kanssa, jos meistä tuntuu, että vapautusprosessi on pitkä. 252

Tämän kaltainen demoninen manifestaatio on ollut osa Vineyard-liikettä sen perustamisesta lähtien. Milloin tahansa Jumalan kansa korottaa henkilökohtaisen kokemuksen ja mystiikan Raamatun yläpuolelle, tämän kaltaiset demoniset ilmiöt puhkeavat väistämättä esiin. Historian aikana seurakunta on aina tunnistanut, mitä ne ovat olleet ja pysäyttänyt ne, mutta Vineyard'issa ne on omaksuttu ja säilytetty esimerkkeinä Pyhän Hengen valtavasta "voitelusta".

Ei mennyt kauan Vineyard'in alkamisesta ja liittymisestä Chuck Smith’in Calvary Chapel'iin, kun huolestuneet Calvary Chapel'in pastorit alkoivat kyseenalaistaa Wimber'iä koskien raportteja levitoimisesta, auran lukemisesta ja Hengessä kaatumisesta (being slain in the Spirit) sekä muista okkulttisista ja epäraamatullisista käytännöistä. Mikä oli Wimber'in vastaus tähän? Lausunto, jossa hän toisti kveekarikäsityksiään, että "Jumala on Sanansa yläpuolella" ja "Hänen oma Sanansa ei rajoita Jumalaa", mikä tarkoittaa, ettei hän tarvinnut Raamatullista pohjaa näille manifestaatioille. Sitten Vineyard erosi Calvary Chapel'ista ja meni omaa tietään. Monet Smith'in Calvary Chapel'issa valitsivat Wimber'in seuraamisen muuttaen seurakuntansa Vineyard'eiksi. 253

Calvary'sta eroamisen jälkeen tämän kaltaiset manifestaatiot tietysti jatkoivat lisääntymistään ja leviämistään koko Vineyard'iin. Mikä ensin nimettiin demoniseksi aktiviteetiksi, siitä on vuosien mittaan tullut "Pyhän Hengen voima". Monet Raamattuun perustavat ulkopuoliset tarkkailijat, jotka ovat todistaneet Vineyard-ilmiöitä, ovat selvästi tunnistaneet siinä demonisuuden. Muutamat ovat "hypänneet virtaan" ja liittyneet juhlaan, mutta enemmistö on tunnistanut sen siksi, mitä se on -- lihan ja demonisen sekoitus. Mitä sitten Vineyard'issa kierrätetään henkilökohtaisen kosketuksen kautta? Onko se Pyhä Henki vai vietteleviä henkiä? Onko se Pyhän Hengen "uusi viini" vai Suuren Porton viini, hänen haureutensa viini"? (Ilm.17:) Gordon Williams, kanadalainen saarnamies, sanoo rukoilleensa saman naisen puolesta kahdesti vapauttaakseen hänet demonisesta painostuksesta, jonka hän sai Vineyard-kokouksissa:

Joka kerran, kun hän meni Vineyard-kokoukseen, hän tuli sieltä pahan hengen kanssa... Vineyard-kokouksissa tapahtuu "henkien siirtoa". Ilmeisesti he ovat tietämättömiä paholaisen juonista... Vineyard'issa johto katsoo näitä ilmiöitä ... ja väärin tunnistaa ne Pyhäksi Hengeksi, kun ne ovat joko pahan hengen tai lihan työtä ... johtuen Vineyard'in näkemyksestä heidän jumalanpalveluksensa altistavat ihmiset demoneille... 254

Manifestaatioita oli esiintynyt Vineyard'issa melkein sen perustamisesta lähtien, mutta vuonna 1990, kun Wimber otti vastaan mystiset Kansas Cityn Myöhäissateen profeetat ja heitti heidät ja heidän Jumalan ilmestyslapsi-oppinsa (MSOG) mukaan sekoitukseen -- niin ei mennyt kauan, kun Vineyard'issa tapahtui  "merkkien ja ihmeiden" räjähdys. Vuonna 1994 syntyi "Toronton Siunaus" ja sitä seurasivat kaikki Vineyard'in merkit ja ihmeet yhden erityisesti ottaessa keskeisen aseman: se oli ns. "Pyhä Nauru".

Näille Myöhäissateen kannattajille Pyhä Nauru kuuluu tärkeimpiin "merkkeihin ja ihmeisiin", jotka ovat niin pyhiä, että tri. Michael Brown uhkaa meitä vaaralla "menettää pelastus", jos edes epäilemme sitä. Tämä "pyhä nauru" on kokonainen osa kokemusta, kokemusta, joka tunnetaan Vineyard'issa "hengellisenä juopumuksena". Tämän kokemuksen esitteli amerikkalaiselle seurakunnalle Etelä-Afrikkalainen evankelista, "Pyhän Hengen viinuri", Rodney Howard-Browne. Olen jo edellä lainannut Rodney'n lausuntoa, ettei hän välitä jos demonit manifestoivat hänen kokouksissaan, niin kauan kunhan vain jokin manifestoi!

Vaikka hengellisen juopumuksen ja pyhän naurun tuominen Amerikan seurakuntiin katsotaan yleensä Rodney Howard-Browne'n ansioksi, olen nähnyt monia näyttöjä, että näitä asoita koettiin 1940-luvun lopun Myöhäissateen herätyksen aikana ja jopa sitä ennen. Olen jo edellä lainannut Franklin Hall'in mainintaa eräästä naisesta hänen paasto- ja rukouskeskuksessaan (Fasting And Prayer Daily Revival Center):

Hän tanssi joka puolella, ollen juovuksissa sekä ulkoisesta että sisäisestä kalliin Pyhän Hengen täyteydestä.

Kirjassaan, The Next Move of God, Karismaattinen “profetissa” Fuchsia Pickett kirjoittaa:

Minulle on kerrottu, että nauru oli suuri osa vuoden 1948 herätystä. 255

Siitä huolimatta se on Rodney Howard-Browne, joka on pääasiassa vastuussa "hengellisestä juopumuksesta" ja "pyhästä naurusta", joita koetaan seurakunnassa tänä päivänä. Howard-Browne syntyi helluntailaiseen kotiin ja sanoo pelastuneensa viisivuotiaana ja täyttyneensä Pyhällä Hengellä kahdeksanvuotiaana. Tähän asti kaikki hyvin, mutta Rodney sanoo, että 19 vuoden ikäisenä hänellä oli kokemus, joka oli seuraus hänen "vaatimuksestaan" Jumalalle saada lisää Hänen Pyhää Henkeään:

Sanoin Jumalalle, että joko sinä tulet alas ja kosketat minua, tai sitten minä tulen sinne ylös ja kosketan sinua. 256

Sellainen vaatimus Pyhälle Jumalalle kuulostaa samankaltaiselta kuin Saatanan julistus hänen kapinoidessaan - "Minä nousen taivaaseen". Sanotaan, että Jumala palkitsi Rodneyn vaatimuksen erikoisella yliluonnollisella jakamisella, jota Rodney vuorostaan saattoi "jakaa" toisille:

... Minut kytkettiin taivaan sähkövalon virtaan.... Haluni on ollut mennä ja kytkeä toisia... Ulos vatsastani alkoi virrata elävän veden virta. Aloin nauraa hillittömästi ja sitten aloin itkeä ja sitten puhua kielillä. Olin niin juovuksissa Pyhän Hengen viinistä, että olin itseni vieressä. 257

Vuonna 1987 Rodney Howard-Browne jätti Etelä-Afrikan ja tuli Yhdysvaltoihin tarkoituksella siirtää tämä "voitelu" amerikkalaiseen seurakuntaan, mutta menestys oli hyvin rajoitettua, kunnes hän palveli kokoussarjassa seurakunnassa nimeltä Carpenter’s Home Church Floridan Lakeland'issa. Tämä oli se läpimurto, jota Rodney oli etsimässä. "Onnellisten Hunter'eiden" mukaan:

Carpenter’s Home Church'in pastori Karl Strader Floridan Lakeland'issa alkoi kiihkeästi soitella meille ja kertoi tästä mitä epätavallisimmasta merkistä ja ihmeestä, joka tapahtui hänen seurakunnassaan... Hän sanoi, että hän oli viettänyt kuusi viikkoa kirkkonsa lattialla nauraen... Marilyn Hickey oli ollut siellä ja hän sanoi Marilynin viettäneen koko ajan lattialla nauraen. Sitten hän kertoi meille, kuinka Rodney oli kutsunut Marilynin mikrofoniin ja hän vain nauroi ja nauroi ja sitten kaatui Jumalan voiman alla sanomatta mitään... Me näimme osoituksia voimasta, kun Rodney vain osoitti ihmisiä, jotka sitten kaatuivat Jumalan voiman alla. Me näimme ihmisten yrittävän ryömiä pois voimasta, mutta he eivät päässeet ylös lattialta. 258

Nämä kokoukset, joiden piti kestää vain viikon, jatkuivat neljä viikkoa. Ihmiset lensivät kaikkialta maailmasta kokemaan Rodney'n "voitelua".

Ilmeisesti Rodney'llä oli hyvä menestys "jakaessaan" tätä voitelua monille. Minä omistan videonauhan otsikolla The Laugh Heard Round The World (Nauru, joka kuuluu ympäri maailman). Tämä video kertoo lakelandilaisten Ken ja Nancy Curtis'in toiminnasta, kun he matkustelevat ympäri maailmaa "jakaen" "voitelua", jonka heille oli jakanut Howard-Browne Carpenter’s Home Church'issa. Paikassa toisensa jälkeen; Venäjällä, Filippiineillä, Singaporessa, Ugandassa ja Keniassa, kaupungissa toisensa jälkeen - kaikkialla maailmassa he "jakavat" voitelua, joka heille oli "jaettu." Ken Curtis panee kätensä ihmisten päälle tai "osoittaa heitä" Howard-Browne'n tyyliin ja he rojahtavat lattialle "hillittömän" naurun kouristuksissa.

 Vuonna 1993 Randy Clark, Vineyard'in pastori, sai myös "voitelun" Rodney Howard-Browne'lta. Ollessaan Oklahoman  Tulsa'ssa Rodney pani kädet hänen päällensä erään herätyskokouksen aikana. Jälkeenpäin Rodney kommentoi:

Muistan, kun hän tuli luokseni kädet tulessa ja sanoi: "Minun käteni ovat tulessa." Minä sanoin: "Jep, se on voitelu. Tiedäthän mitä varten. Mene takaisin seurakuntaasi ja pane kätesi kaiken päälle mikä vain liikkuu." Ja hän palasi seurakuntaansa, pani kädet kaiken päälle, mikä liikkui; seuraavalla viikolla hän meni Torontoon ja loppu on historiaa. 259

"Hengellinen juopumus" ja "pyhä nauru" ovat nyt tunnusmerkillisiä Toronton ja Pensacolan herätyksille. Äläkä erehdy tässä asiassa, ne jotka johtavat näitä Myöhäissateen "herätyksiä", uskovat, että se tulee tuomaan Jumalan lasten ilmestymisen - Jooelin Armeijan. Helmikuun 1995 Charisma-lehden artikkelista, joka juhlisti Toronton "herätyksen" ensimmäistä vuosipäivää, me luemme:

Marc Dupont uskoo, että Jumala on muodostamassa armeijaa tämän uudistuksen kautta. "Minä uskon, että tämä johtaa suureen suureen herätykseen läntisessä maailmassa," hän sanoi Alpha'lle. Muutkin johtajat ovat esittäneet samankaltaisia ennustuksia... 260

Tämä tuo meidät tärkeään vaiheeseen. Kun tänä päivänä esiintyvien Myöhäissateen "herätysten" johto puhuu "herätyksestä" ja varsinkin tulevasta "herätyksestä", niin se tarkoittaa Joelin Jumalan ilmestyslasten armeijaa. He puhuvat samasta asiasta. Heidän mukaansa se, mitä nyt on tapahtumassa, on "vasta veden nousemista nilkkojen korkeudelle". Manifestaatiot, "merkit ja ihmeet", joita esitellään näissä "herätyksissä", ovat vasta alku.
 
Onko hengellinen juopumus sitten todella merkki Jumalan suosiosta, vai onko se todellisuudessa Jumalan tuomion merkki? Kun tarkastelee Raamatun viittauksia juopumukseen, voi vain päätyä jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Jeremian luvusta 51 tuomion profetiassa Babylonille me luemme:

"Baabel oli Herran kädessä kultainen malja, joka juovutti kaiken maan. Sen viinistä joivat kansat; sentähden kansat tulivat mielettömiksi.... Kun he ovat himossansa kiihkeimmillään, teen minä heille juomingit ja juovutan heidät, että he riemastuvat ja nukkuvat ikuiseen uneen eivätkä enää heräjä, sanoo Herra." (Jer 51:7;39;57)

Tässä me selvästi näemme, että juopumus on suoraan tuomio Jumalalta. Onko mahdollista, että Jumala on tuomitsemassa harhaoppista seurakuntaansa (Salaisuus Babylonia) hengellisellä juopumuksella jo nyt? Uskon, että tämä on täsmälleen se, mitä on tapahtumassa näiden Myöhäissateen ”herätysten” kautta tänä päivänä.

Viimeisten päivien profetiassa Jes. 63:6 me luemme: “Ja minä tallasin kansat vihassani ja juovutin heidät kiivaudellani; minä vuodatin maahan heidän verensä."

Raamattu ei sisällä yhtään vihjettä, että olla juovuksissa, hengellisesti tai muulla tavalla, olisi hyvä asia Jumalan kansalle. Itse asiassa Jumalan Sanassa meitä kehotetaan alinomaa raittiuteen ja itsemme hallintaan.

”Älkääkä juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä…” (Ef. 5:18)

Hengellisen juopumuksen kannattajat viittaavat Apostolien Tekojen 2. lukuun ja siihen, mitä tapahtui helluntaipäivänä, erikoisesti joidenkin ihmisten reagointiin siihen:
 
”…kreetalaiset ja arabialaiset, me kuulemme kukin heidän puhuvan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja." Ja he olivat kaikki hämmästyksissään eivätkä tienneet, mitä ajatella, ja sanoivat toinen toisellensa: "Mitä tämä mahtaakaan olla?" Mutta toiset pilkkasivat heitä ja sanoivat: "He ovat täynnä makeata viiniä".  (Apt. 2:11-13)

Nähtyäni videoituja esimerkkejä ihmisistä, joiden oletetaan olevan “juovuksissa hengestä”; hoiperrellen, yrittäen puhua (tai saarnata), sammaltaen ja kaatuen, kuten myös käytöstä, joka on sopimatonta ja säädytöntä, olen täysin vakuuttunut, että se ei ole Jumalan Henki, joka toimii Toronto Airport Vineyard’issa tai Brownsville’n helluntaiseurakunnassa Pensacolassa. Tämän kaltainen käytös on identtistä tavallisten juoppojen käytöksen kanssa. Apostolien Teoista ei ehdottomasti voi vetää yhtään johtopäätöstä, että Herramme opetuslapset olisivat osoittaneet edes yhtäkään näistä juopumuksen ”oireista”. Jos luet Apostolien Tekojen 2. lukua, niin huomaat, että se, mihin väki reagoi, oli yliluonnollinen merkki, joka oli selvästi havaittavissa - he puhuivat kielillä. Että tämä syyte oli perätön eikä edes tullut enemmistön mieleen, voidaan nähdä siitä tosiasiasta, että 3000 ihmistä kuunteli ja vastasi Pietarin (johdonmukaiseen) evankeliumin esitykseen, katui syntejään ja lisättiin seurakuntaan tuona päivänä.

Asiat Torontossa ovat pahentuneet siinä määrin, että he kirjoittavat juomalauluja kuten jonkin kapakan kanta-asiakkaat. Katheryn Riss, Richard Riss’in vaimo, nyt paikallinen Toronton herätyksen historioitsija, kirjoitti laulun nimeltä New Winos Drinking Song Number One (Uusjuopon juomalaulu numero yksi):

If you feel too serious and kind of blue,  (Jos sinusta tuntuu liian ikävältä ja synkältä)
I’ve got a suggestion, just the thing for you!  (Minulla on ehdotus, asia juuri sinulle!)
It’s a little unconventional, but so much more fun, (Se on vähän epäsovinnaista, mutta niin paljon hauskempaa)
That you won’t even mind, when people think you’re dumb! (ettet edes välitä, kun ihmiset luulevat sinua typeräksi)
Just come to the party God is throwing right now, (Tule vain juhlaan jota Jumala tarjoaa juuri nyt)
We can all lighten up and show the pagans how, (Voimme kaikki ottaa kevyesti ja näyttää pakanoille kuinka)
Christians have more fun and keep everyone guessing, (Uskovilla on enemmän hauskaa ja antaa kaikkien arvailla,)
Since the Holy Ghost sent us the Toronto blessing! (siitä asti kun Pyhä Henki lähetti meille Toronton siunauksen!)
I used to think life was serious stuff (Olin tottunut ajattelemaan, että elämä on vakavaa)
I wouldn’t dare cry and I acted kind of tough (En uskaltanut itkeä ja toimin karskisti)
Until God’s Spirit put laughter in my soul, (Kunnes Jumalan Henki pani naurun sieluuni)
Now the Holy Ghost’s got me and I’m out of control! (Nyt Pyhä Henki sai minut ja olen pois kontrollista)
Now I’m just a party animal grazing at God’s trough, (Nyt olen vain juhla-eläin, joka syö Jumalan kaukalolla)
I’m a Jesus junkie, and I can’t get enough! (Olen Jeesus narkkari, enkä voi saada kylliksi)
I’m a alcoholic for that great new wine, (Olen alkoholisti tuon uuden suurenmoisen viinin perään)
Cause the Holy Ghost is pouring, and I’m drinking all the time! (Koska Pyhä Henki kaataa ja minä vain juon)
I just laugh like an idiot and bark like a dog, (Minä vain nauran kuin idiootti ja haukun kuin koira)
If I don’t sober up I’ll likely hop like a frog! (Jos en selviä, niin kohta kai hypin kuin sammakko)
I’ll crow like a rooster at the break of day,(Minä kieun kuin kukko päivän koittaessa)
Cause the Holy Ghost is moving and I can’t stay away! (Koska Pyhä Henki toimii enkä voi jäädä pois)
I’ll roar like a lioness who’s on the prowl, (Karjun kuin naarasleijona, joka on väijyksissä)
I’ll laugh and shake, maybe hoot like an owl! (Minä nauran ja tärisen, ehkä huhuilen kuin pöllö)
Since God’s holy river started bubbling up in me, (Siitä asti kun Jumalan Pyhä virta alkoi pulppuilla minussa)
It spills outside, and now it’s setting me free (Se tulvii yli ja nyt se vapauttaa minut)
So I’ll crunch and I’ll dip and I’ll dance round and round, (Niinpä minä narskutan ja kumarrun ja tanssin ympäriinsä)
The pew was fine, but it’s more fun on the ground! (Penkissä oli hienoa, mutta hauskempaa on lattialla)
So I’ll jump like a pogo stick, then fall to the floor, (Niinpä minä hypin ja pompin, sitten kaadun lattialle)
Cause the Holy Ghost moving, and I want MORE! (Koska Pyhä Henki toimii ja minä haluan LISÄÄ)

Tänä päivänä seurakunnassa on valloillaan “juhlimishenki”. Joka päivä tuhannet kuolevat ja liukuvat ikuisuuteen helvetissä. Okkultismi ja New Agen uskomukset, puhumattakaan sekulaarista humanismista ja lukemattomista uusista päivittäin nousevista kulteista, johtavat miljoonia alas laveaa tietä, joka vie tuhoon. Silti minun pitäisi uskoa, että Jumala tahtoo minun istuvan mukavasti ja nauttivan jostakin ”Pyhän Hengen ryyppyjuhlasta”! Tämä on juuri sitä, josta Herramme varoitti meitä:

 ”Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta.” (Lk. 21:34)

Tämä kirjoitus saa kokonaan uuden merkityksen niiden asioiden valossa, joita olemme tarkastelleet. Mieleeni tulee Herran kehotus Israelille profeetta Aamoksen kautta:

 “Voi suruttomia Siionissa, huolettomia Samarian vuorella, kansoista ensimmäisen ylimyksiä, joiden tykö Israelin heimo tulee! Menkää Kalneen ja katsokaa, sieltä kulkekaa Suureen Hamatiin ja käykää filistealaisten Gatiin: ovatko ne paremmat kuin nämä valtakunnat, onko niiden alue suurempi kuin teidän alueenne? Voi teitä, jotka lykkäätte kauas pahan päivän, mutta vedätte luoksenne väkivallan, valtaistuimelle istumaan; jotka makaatte norsunluusohvilla ja venytte leposijoillanne, syötte karitsoita laumasta ja vasikoita navetasta; jotka sepustatte lauluja harpulla säestäen ja sommittelette soittimia kuin mikäkin Daavid; jotka juotte viiniä maljoista ja voitelette itsenne parhaalla öljyllä, mutta ette murehdi Joosefin sortumista! Sentähden heidän nyt täytyy mennä pakkosiirtolaisuuteen pakkosiirtolaisten etunenässä. Silloin lakkaavat venyjäin ilohuudot.  (Aamos 6:1-7)

Kuinka sokeaksi voikaan Jumalan kansa tulla - juopotellaan aivan tuhon aattona. Tungeksitaan vain ”Jooelin kapakkaan”, samalla kun miljoonat hukkuvat. Pyhän naurun kannattajien mukaan ei ole mitään hätää voittaa kadotettuja:

Aina läsnäoleva kysymys: “Pelastuuko ihmisiä?” on pakottanut uudistuksen johtajat asettamaan itselleen paineen evankelioimiseen. Kuitenkin tilanteissa, joissa Arnott on siirtynyt saarnaamaan pelastuksen sanomaa, hän sanoo tunteneensa Herran pysäyttävän häntä. Hän sanoo, että Jumala sanoi hänelle: ”Sinä estät minua. Anna minun vain rakastaa kansaani.” 261

Uskomatonta. Vieläkin uskomattomampi oli tämä Rodney Howard-Browne’n lausunto. Kun häneltä kysyttiin nauruilmiöiden alkamisesta, hän vastasi:

Eräänä iltana saarnasin helvetistä ja nauru valtasi koko paikan. Mitä enemmän kerroin ihmisille, millainen helvetti oli, sitä enemmän he nauroivat. 262

Minä en voi uskoa, että ”Hengellä täytetyt kristityt” koskaan voisivat nauraa helvetille. Mikä iankaikkisessa rangaistuksessa voisi olla huvittavaa? Tämä ei ehdottomasti ollut Pyhän Hengen vaikutusta. Se oli selvästi demoninen henki, joka sai nämä ihmiset nauramaan hillittömästi, kun Howard-Browne saarnasi helvetistä. Tämä tuo esiin uuden hengellisen ongelman, ”hillittömän” naurun tai vapinan tai minkä tahansa sellaisen ”hillittömän Hengen ilmiön”. Pyhä Henki ei pakota ketään tekemään mitään tai manifestoimaan henkilön omaa tahtoa vastaan. Raamattu tekee tämän selväksi:

“Ja profeettain henget ovat profeetoille alamaiset;” (1.Kor. 14:32)

Kun Pyhä Henki toimii ihmisen kautta, tuo ihminen on aina itsensä hallinnassa. Vain demoninen henki pyrkii anastamaan hallinnan yksilöiden yli ja pakottaa heidät tekemään asioita vastoin omaa tahtoaan. Näiden manifestaatioiden takana olevat henget ovat selvästi demonisia.

Toinen “merkki ja ihme”, jota esiintyy näissä Myöhäissateen herätyksissä, ovat ihmiset, jotka esittävät  kaikenlaisia eläinääniä. Sain todistaa erään Vineyard’in pastorin yrittävän ”saarnata” hoiperrellen ympäriinsä ”juovuksissa uudesta viinistä” ja kiekuen hillittömästi kuin kukko. Olen videonauhoilta nähnyt ihmisten ryömivän lattialla, karjuvan kuin leijonat, haukkuvan kuin koirat ja erään naisen, joka sanoi Herran käskeneen häntä: ”Ulvo minulle kuin susi” - ja niin hän teki. Kirjassaan, Strange Fire, Eric E. Wright luettelee joitakin eri “eläimistä”, jotka ovat “manifestoituneet” Torontossa:

Kaksi henkilöä alkoi haukkua äänekkäästi kuten koirat. Haukkumisten välissä oli suden kaltaista ulvontaa tai kenties koirien ulvontaa kuutamossa. Kuulin myös yhden henkilön rääkyvän kuin kissa yöllä. Robert Hough teki artikkelin lehteen, Toronto Life Magazine, jossa hän kirjoittaa: ”Vieressäni istuva mies karjui kuin haavoitettu leijona… He ulvoivat kuin sudet, hirnuivat kuin aasit ja - erään nuoren miehen tapauksessa, joka seisoi kosketinsoittimen lähellä - hän alkoi kotkottaa kuin villi kananpoika.” James Beverly raportoi: “Vielä toiset karjuivat kuin leijonat tai haukkuivat kuin koirat, olen itse kuullut molempia useissa kokouksissa. Kuulin myös erään miehen ääntelevän kuin lehmä. Toiset ovat raportoineet ihmisten röhkivän kuin siat ja kiekuvan kuin kukot… Leijonan karjunnan sanotaan olevan profeetallista toimintaa ja merkitsevän voimakasta sanaa Jeesukselta, Juudan heimon leijonalta.” Randy Clark katsoo jonkun, joka röhkii hänen lähellään kuin sika, johtavan hänet ”pyhään nauruun” ja ”juopumukseen Hengessä”. ”Eräs henkilö, noin kaksi ihmistä alaspäin, röhki. Selitin tätä toisena iltana, tiedäthän kun sinä [röhkivän sian ääniä]… ja minä aloin nauraa… sitten olin juovuksissa.” 263

Anteeksi tri. Brown, mutta tähän minun on puututtava - tämä ei missään tapauksessa ole Pyhän Hengen työtä!

Verrata Pyhän Hengen kallisarvoista voitelua sian röhkimiseen ei ole mitään muuta kuin rienausta. Liittää Herran nimi tämän kaltaiseen on minun mielestäni rinnastettavissa rienaamiseen. Tämä on saastaisten henkien työtä eikä Pyhän Hengen. Huolellisen tutkimisen jälkeen ja luettuani Vineyard’in heikkoja yrityksiä selittää tätä hulluutta Raamatulla minä  uskon, että minulla on raamatullinen selitys tälle sirkukselle. Jumala on tuomitsemassa heitä! Samalla tavalla Jumala tuomitsi Baabelin kuninkaan hänen ylpeydestään.

 “Tämä kaikki kohtasi kuningas Nebukadnessaria. Kaksitoista kuukautta tämän jälkeen, kun kuningas oli kävelemässä kuninkaallisen palatsinsa katolla Baabelissa, hän puhkesi puhumaan sanoen: "Eikö tämä ole se suuri Baabel, jonka minä väkevällä voimallani olen rakentanut kuninkaalliseksi linnaksi, valtasuuruuteni kunniaksi!" Vielä oli sana kuninkaan suussa, kun taivaasta tuli ääni: "Sinulle, kuningas Nebukadnessar, julistetaan: Sinun valtakuntasi on otettu sinulta pois. Sinut ajetaan pois ihmisten seasta, ja kedon eläinten parissa on sinun asuinpaikkasi oleva; sinä joudut syömään ruohoa niinkuin raavaat, ja niin on sinulta kuluva seitsemän aikaa, kunnes tulet tuntemaan, että Korkein hallitsee ihmisten valtakuntaa ja antaa sen, kenelle hän tahtoo." Sillä hetkellä se sana toteutui Nebukadnessarissa: hänet ajettiin pois ihmisten seasta, ja hän söi ruohoa niinkuin raavaat, ja hänen ruumiinsa kastui taivaan kasteesta, kunnes hänen hiuksensa kasvoivat pitkiksi kuin kotkan sulat ja hänen kyntensä kuin lintujen kynnet..” (Dan. 4:28-33)

Jumala tuomitsi Nebukadnessarin hänen ylpeytensä vuoksi valtakunnassa, jonka hän oli rakentanut  ”hänen valtasuuruutensa kunniaksi”. Minä luulen, että Jumala on ehkä tuomitsemassa Myöhäissateen seurakuntaa, joka on rakentamassa valtakuntaa omalla ylpeydellään - omaksi kunniakseen ja kirkkaudekseen. (Ilm. 17:1-6) Kuten Nebukadnessaria heitä nöyryytetään kuin eläimiä. Voi vain toivoa ja rukoilla, että he heräisivät kuten Nebukadnessar ja tulisivat järkiinsä ennen, kuin se on myöhäistä. Näyttää varmasti siltä, että on aika tuomion alkaa - Jumalan huoneessa.

“Ja Baabel tulee kiviroukkioksi, aavikkosutten asunnoksi, kauhistukseksi ja ivan vihellykseksi, aivan asujattomaksi. He kiljuvat kaikki kuin nuoret leijonat, murisevat kuin naarasleijonain pennut. ” (Jer. 51:37, 38)

En väitä, että kaikissa tapauksissa kyseessä olisivat demoniset ilmiöt, vaikka uskonkin, että näin on monissa tapauksissa. Uskon, että monien osanottajien kohdalla on valtava määrä sosiaalista painetta mukautua ja ”manifestoida jotakin”. Olen varma, että paljon tästä voidaan suoraan yhdistää lihaan. Jonkin verran todennäköisesti aiheutetaan tarkoituksella ilmapiirin aikaansaamiseksi manifestaatioille:

Vicky Conroy sanoo, että Brownsvillen helluntaiseurakunnassa häntä kehotettiin matkimaan manifestaatioita - fyysisiä osoituksia, että Pyhä Henki oli täyttänyt hänen ruumiinsa. Hän sanoi tulleensa järkiinsä, kun otti sen, mitä herätyksen johtajat sanoivat - kuinka rukoilla, mitä sanoa, kuinka toimia - ja vertasi sitä omiin vakaumuksiinsa ja syvälliseen tietoonsa Raamatun totuudesta. 264

On selvää, että Rodney Howard-Browne’n Vineyard’iin siirtämä “voitelu” on aistillinen ja lihallinen voitelu. Helluntaipastori Bill Randles kirjoittaa kirjassaan Weighed and Found Wanting (Punnittu ja köykäiseksi havaittu):

Rodney Howard-Browne etenee kirjassa kuvaamaan muutoksia palvelutehtävässään tuon tulivoitelun jälkeen saarnatessaan eräässä metodistikirkossa. Annan hänen kertoa sen omalla humoristisella tavallaan: ”Me saarnasimme eräässä metodistikirkossa. Olin sakastissa valmistautumassa tilaisuuteen. Eräs nuori nainen tuli sinne ja pyysi minua rukoilemaan puolestaan, koska oli kauheassa tuskassa… Sain käteni puoliväliin kohti hänen päätänsä, melkein kuin pyssymies vetäisi pyssyä kotelosta ja osoittaisi sillä vastustajaansa. Yht’äkkiä ja odottamatta tuntui kuin sormenpääni olisivat irronneet. Tunsin voitelun täyden volyymin virtaavan ulos kädestäni. Ainoa tapa, jolla pystyn kuvaamaan sitä, on verrata sitä palomiehen kädessään pitämään sammutusletkuun, josta vesi virtaa täydellä voimalla. Voitelu meni suoraan häneen. Näytti kuin joku olisi iskenyt häntä päähän näkymättömällä baseball-mailalla ja hän vajosi lattialle… ” Se jatkuu ja jatkuu. Pane merkille tämän todistuksen aistillisuus. Jumalan tuli syöksyy hänen ruumiinsa läpi. Se ampuu ulos hänen sormistaan, kuin pyssyllä ja nainen tulee näkymättömän mailan lyömäksi! Käsite sanan aistillinen (sensual) takana ei aina viittaa ”seksuaaliseen”. Aistillinen viittaa asioihin, jotka liittyvät viiteen fyysiseen aistiin. Rodney Howard-Browne’lla on hyvin aistillinen palvelutehtävä. Luvataan, että Jumala tulee koskettamaan sinua, tulet tuntemaan (feel) Jumalan ja jopa tulet juovuksiin uudesta viinistä! Sinä naurat, hoipertelet, liimaudut lattiaan ja yleensä sinulla on kaiken aikaa mukavaa! On ”hauskaa” mennä näihin kokouksiin. 265
 
Täytyy vain ihmetellä, mitä eroa on, kun kristitty juopuu “Jooelin baarissa”, tai kun hän menee paikalliseen kapakkaan ja juopuu skotlantilaisesta viskistä? Nämä kaksi asia ovat rinnastettavia toisiinsa ja rinnastettavia yhteen - syntiin.

Aivan kuten Torontossa, niin myös Brownsville’ssa liha on ainoa asia, joka on esillä. Demonisia manifestaatioita on runsaasti. John Kirkpatrick sanoo:

Olen satoja kertoja pannut käteni pelastumattomien päälle ja sitten olen katsellut, kun heidät viskataan poikki lattian. Tarkoitan, että olen nähnyt heidän lentävän ilmassa, vajoavan lattiaan, josta he eivät voineet päästä ylös tuntiin tai kahteen… 266

Larry Thomas kirjoitti artikkelissa otsikolla, Brownsville Revival: Toronto Revisited (Brownsvillen herätys: Uusi Toronto), eräästä toisesta merkistä ja ihmeestä, jota esiintyy herätyksissä:

Erästä manifestaatiota kutsutaan huokailemiseksi ja vaivannäöksi (groaning and travailing). Tämä on avain esirukouksen palveluun, jota laajasti edistetään Pensacola’ssa. Mutta siihen on sisällytetty enemmän, kuin Raamattu tarkoittaa. Huokailemisia ja vaivannäköä verrataan synnytyskipuihin ja siten vaivattujen sanotaan synnyttävän manifestaatioita ja palvelutehtäviä.
Eräs nainen kuvaili tätä manifestaatiota näin: ”Kun he olivat Hengen lyöminä (slain in the Spirit) he menivät sikiöasentoon ja tärisivät ja vapisivat. Jotkut naisista menivät istuvaan synnytysasentoon synnyttääkseen mitä tahansa. Tämä tapahtui röhkimisten, huokausten ja läpitunkevien kirkumisien säestyksellä. Seuraavaksi vahtimestarit poimivat esirukoilijat (jotka edelleen olivat kivuissa sikiöasennossa) lattialta ja kantoivat heidät seurakunnan läpi parvelle esirukouksen muotokuvina. Tämä tehtiin, jotta synnintunto ja katumus tulisi alas ihmisiin, kun he menivät ohi.”
Samankaltaisia manifestaatioita raportoitiin useita vuosia sitten maan alueilla, jossa nauruilmiöt olivat esiintyneet. Sitä on kierrätetty uudelleen. 267

Artikkelissa End Times and Victorious Living -lehdessä Joseph Chambers kirjoittaa otsikolla Pensacola:
Impartations - Apparitions:

Tämä on lainausta Hank Hanegraff’in radio-ohjelmasta, Bible Answer Man. Hanegraff keskusteli erään miehen kanssa Brownsvillen helluntaiseurakunnan lavalla. Dokumentin mukaan hän makasi lavalla ”työnnellen lantiotaan ylös ja alas kiemurrellen lattialla… ”Tämä oli Steve Hill’in selitys yleisölle: ”Jotkut teistä katselette nyt tätä nuorta miestä täällä lavalla. Haluan kertoa teille tarkasti, mitä hän tekee. Sitten haluan, että käännätte katseenne pois hänestä. Hän rukoilee sinun sielusi puolesta… Hän on synnyttämässä sinua hengellisesti…” 268

Voisin jatkaa kertoen uudelleen ja uudelleen lainaten erilaisia esimerkkejä “merkeistä ja ihmeistä”, joita esiintyy nykyisissä Myöhäissateen herätyksissä. Se, mikä on merkille pantavaa, on raporttien puuttuminen ihmeistä. John Eckhardt lupasi, että nämä uudet apostolit tekisivät ”suuren määrän parantamisia ja ihmeitä”. Tapahtuisi ”apostolinen räjähdys”, kuten hän puhui siitä. Tähän mennessä on olemassa vain joitakin raportteja ihmeistä, joita on tullut esiin nykyisistä Myöhäissateen herätyksistä.

Tätä kirjoittaessani tämä on kuitenkin alkamassa muuttua. Väitteet ihmeistä, joihin sisältyy kultahampaita ja paikkoja, ovat alkamassa tulla esiin näistä herätyksistä. Virallisessa julkilausumassa otsikolla Gold Teeth Make Their Mark in Toronto (Kultahampaat ovat heidän merkkinsä Torontossa), sanotaan:

Keskiviikkoiltana 3.3.1999 Toronton lentokenttäseurakunnan (TACF) esirukouskonferenssin aikana Pyhän Hengen läsnäolon uusi ulottuvuus lankesi ja tällä kertaa parantavan voiman sekä merkkien ja ihmeiden alueella. Kaksi naista Kapkaupungista Etelä-Afrikasta todistivat lähes 4000-päisen konferenssiyleisön edessä, että heidän isänsä oli saanut kultapaikan katsellessaan videota John ja Carol Arnott’in kokouksesta Hatfield Christian Church’issa Pretoriassa Etelä-Afrikassa helmikuussa, jolloin useiden ihmisten sanottiin saaneen kultapaikkoja. Heidän todistustensa jälkeen John Arnott pyysi jokaista, joka tarvitsi parantumista tai Jumalan kosketusta suuhunsa, niskaansa, leukaperiinsä, hampaisiinsa tai ikeniinsä, tai joka halusi Jumalan yliluonnollisesti paikkaavan heidän hampaansa, nousemaan seisomaan. Melkein kaikki nousivat seisomaan ja rukoilivat. Muutaman hetken kuluttua noin 20 ihmistä alkoi virrata alttarille ilmoittaen, että kultapaikkoja oli ihmeellisesti ilmestynyt heidän suuhunsa välittömästi rukouksen jälkeen… Kun konferenssin osallistujat, mukaan lukien suuhygienisti Saksasta, tarkastelivat kynälampuin toistensa hampaita, niin monet kertoivat havainneensa muutoksia paikkojen metallisessa koostumuksessa tapahtuvan heidän silmiensä edessä. Huone täyttyi pelonsekaista kunnioitusta tuntevista ihmisistä. Jotkut huusivat ja huohottivat ja toiset kaatuivat voiman alla… Sunnuntai-iltana vielä useammat todistivat saaneensa kultapaikkoja amalgaamin sijaan. Eräs nainen Idahosta todisti, että hän pyysi Jumalaa panemaan merkin hänen suuhunsa, kuten Hän oli tekemässä toisillekin. Jumala antoi Hänelle sanan, Psalmi 34: ”Hänen ylistyksensä on alati minun suussani”. Sillä aikaa muitakin paranemisia alkoi tulla esiin, kun uskon taso konferenssissa nousi. Eräs nainen heitti selkätukensa lavan poikki ja alkoi taivutella selkäänsä, kosketella varpaitaan ja juosta lavalla huutaen: ”En tarvitse tätä enää; olen terve…” Uusien merkkien ja paranemisihmeiden esiin tuleminen antoi aihetta spekulaatioille, että Pyhän Hengen uusi vuodatus on alkanut ja virta on nousemassa uudelle tasolle. Profeetalliset äänet konferenssissa ja kautta Yhdysvaltain ja Kanadan esittivät tulkintoja tapahtumille. ”Se on merkki, että uusi täyttäminen on alkanut,” jotkut sanoivat. Toiset lainasivat Raamattua: ”Avaa suusi, niin minä sen täytän.” Vielä toiset muistelivat: ”Osta minulta kultaa, tulessa puhdistettua…” Sue Mitchell, eräs konferenssin puhujista, tulkitsi kullan ilmestymistä uskovien suihin merkkinä, että evankeliumia saarnataan ja lopunajan sadonkorjuu on alkamassa. Tämä kaikki on epäilemättä totta, mutta John Arnott’in luonteenomaisen herttainen tulkinta saattaa olla lähinnä totuutta. ”Minä vain uskon, että Jumala rakastaa kansaansa ja tahtoo siunata heitä.” 269

Kuinka täydellisesti tämä onkaan laodikealainen merkki ja ihme laodikealaiselle seurakunnalle. Myöhäissateen kannattajat näkevät tämän tietysti merkkinä siitä, että uusi ”herätyksen” aalto on tulossa, se, joka tuo lopunajan sadonkorjuun. (s.o. Ilmestyslapset/Jooelin armeija). Charisma -lehden kultahampaita koskevassa artikkelissa ainakin yksi karismaattinen pastori esitti joitakin varauksia:

Vaikka hän uskookin, että manifestaatiot olivat aitoja monissa tapauksissa, hän on vastahakoinen suosittelemaan ilmiötä. ”Olen nähnyt sitä käytettävän väärin huomion saamiseksi,” Dutch Sheet lisäsi. ”Se ei ole sellainen asia, joka todella voidaan todistaa… mutta ei ole mitään mahdollisuutta, että jotkut näistä ihmisistä olisivat voineet olla huijareita, he vain eivät osanneet näytellä hyvin.” 270

Though he believes the manifestations were genuine in many cases, he is reluctant to
endorse the phenomenon. “I’ve seen it abused to get attention,” [Dutch] Sheets added. “It’s
not the kind of thing that can really be proven…[but] some of these people, there’s no way
they could have been phonies, they just couldn’t act that well.” 270

Sheet tekee hyvin esittäessään varauksia. Epäilemättä monet näistä ”ihmeistä” osoitetaan vääriksi ylenmääräisen innostuksen ja ”hengellisen” kutkan (titillation) aiheuttamiksi. Tämä on tapahtunut ja olen varma, että se on aiheuttanut jonkin verran hämmennystä. Kanadalaisen lehden National Post (12.5.1999) artikkelista me luemme:

Jumala toimii salaperäisesti, mutta kaksi korkean profiilin evankelista kristittyä Länsi-Kanadassa on pakotettu perääntymään väitteistään, että Jumala antoi heille kultahampaita. Arvosteltu Willard Thiessen, päivittäisen uskonnollisen ohjelman isäntä Winnipeg’in TV:ssä, myönsi eilen olleensa väärässä, kun kertoi TV-laumalleen, että Jumala oli selittämättömästi istuttanut kultahampaan hänen suuhunsa. Kävi ilmi, että kultahampaan istuttaja olikin hänen hammaslääkäriveljensä British Columbia’sta… Herra Thiessen ei ole yksin häpeässään. Dick Dewart, uskonnollisten ohjelmien tuottaja Lethbridge’ssa, Alta’ssa, kertoi CJIL:n TV-yleisölle varojen keräyskampanjan aikana maaliskuussa, että Jumala oli istuttanut kultahampaan hänen suuhunsa intensiivisen rukouksen jälkeen. Kuitenkin tohtori Jack Sherman, herra Dewart’in pitkäaikainen hammaslääkäri, sanoi panneensa sen sinne jo 10 vuotta aiemmin. .

Kuitenkin vaikka tämän kaltaiset petolliset väitteet pantaisiin syrjään, niin olisi iso virhe hyljätä kaikki nämä väitteet ihmeistä väärinä. Emme saa koskaan unohtaa, että Saatanalla on valta tehdä ihmeitä ja Jumalan Sana sanoo selvästi, että tämä valta lisääntyy, kun Kristuksen paluu lähestyy. Toinen ”merkki”, joka esiintyy kultahampaiden ja paikkojen rinnalla, on ”kultapölyn” ilmestyminen joidenkin ihmisten päälle ja sen variseminen ihmisten päistä ja kehoista. Olen nähnyt kuvia tästä ja tämä on minusta hyvin huolestuttavaa sen valossa, mitä Franklin Hall opetti ja koki ennen vuoden 1948 Myöhäissateen herätystä:

Hall’in moniin harhaoppeihin kuului hänen väitteensä, että on olemassa “kuolematon aine”, joka tulee sillä itseään ”Kristuksen uuden ruumiin” sisällä ruokkivan uskovan päälle. Hall kutsui tätä ns. ainetta ”loistavaksi metallin kaltaiseksi Jeesus-aineeksi”. Hall väitti, että tämä ”kuolematon aine” voitaisiin nähdä niiden päällä, jotka osallistuivat hänen kokouksiinsa hienona, kullan ja hopean kaltaisena kimmeltävänä aineena, joka virtaa näkyvistä ”Kuolemattomista Taivaallisista Esineistä (Immortal Heavenly Objects = IHO)”, ”Epätavallisista Taivaallisista Esineistä (Unusual Heavenly Objects = UHO)” ja ”Tunnistamattomista Lentävistä Esineistä (Unidentified Flying Objects = UFO)” Samoin kuin Toronton Vineyard myös Hall kehotti rukoilemaan silmät auki ”siunauksen” vapauttamiseksi. 271

Nykyiset herätykset Torontossa, Pensacolassa ja useissa muissa paikoissa ovat vain vuoden 1948 Myöhäissateen herätyksen jatketta. ”Henkilökohtaisen kokemisen” korostaminen ylitse Raamatun on saamassa aikaan laodikealaisen seurakunnan, jolla on pakkomielle ihmeisiin ja merkkeihin yhdessä pakkomielteen kanssa kultaan, aivan kuin Herramme ennusti. Tässä luvussa olen vasta koskettanut niitä monia ”manifestaatioita”, jotka tulevat esiin näissä ”herätyksissä”. Niitä on paljon, paljon enemmän, itseasiassa niin paljon, että vaatisi useita kirjoja niiden kaikkien kirjaamiseksi. Olen sanonut, että minun mielestäni suurin osa siitä, mitä tapahtuu, on parhaimmassa tapauksessa lihasta ja pahimmassa demoneista. Tämän sanominen ei anna minulle mitään nautintoa tai tyydytystä. Sellaisena, joka pitää itseään uskon ja käytännön kannalta helluntailaisena, voin vain pudistaa päätäni surullisena sen vuoksi, mitä on tapahtumassa. Kuinka ovatkaan mahtavat langenneet!

Toivoni ja rukoukseni on, että ne, jotka ovat mukana näissä Myöhäissateen “herätyksissä”, kääntyisivät takaisin Raamattuun, ennen kuin on myöhäistä. Me helluntailaiset ja karismaattiset kristityt voimme välistä olla aivan liian alttiita ”hengelliselle manipulaatiolle”. Se on meidän suurin heikkoutemme ja sen voittamiseksi meidän täytyy pysyä keskittyneenä Jumalan Sanaan. Poistuminen Jumalan Sanasta aina altistaa meidät tämän kaltaiselle demoniselle harhalle. Haluan lopettaa tämän luvun tunnetun helluntailaisen saarnaajan, tohtori Joseph Chambers’in, varoituksella ja kehotuksella:

Ei mikään sektori Jeesuksen Kristuksen ruumiissa ole sietänyt niin monia pettureita kuin me helluntailaiset… Saatana lähestyy ihmisiä kutkuttamalla heidän lihaansa. Hän pilkkaa yksilön järjen käyttöä uskomiseksi ja saamiseksi uskon ja totuuden perusteella ja saa ihmiset vakuuttuneiksi, että on toimittava tunteen ja kiihtymyksen perusteella… Tämä on täysin väärää ja toinen evankeliumi… Pyhä nauru…ei ole mitään vähempää kuin alaspäin menemisen pilaantunutta hedelmää…karkeaa noituutta, johon on sekoitettu uskonnollinen kokemus…On Raamatun vastaista antaa ruumiisi tunteille, joita ei oma järkesi ja henkesi hallitse… Tämä on Saatanan malli, ei Jumalan… Pyhä Henki on herrasmies. Hän ei pane ihmisiä toimimaan kuten hullut, vaan kunnioittamaan Jeesusta Kristusta. 272

Aamen.
 
 

LUKU 9

KAININ TIE

“Voi heitä, sillä he kulkevat Kainin tietä ja heittäytyvät palkan tähden Bileamin eksytykseen ja hukkuvat niskoitteluunsa niinkuin Koora!” (Juuda 1:11)

Kaksi veljestä - kaksi tietä. Kain hylkäsi Jumalan tien ja Abel otti sen omakseen. Hepr. 11:4 me luemme:

 “Uskon kautta uhrasi Aabel Jumalalle paremman uhrin kuin Kain, ja uskon kautta hän sai todistuksen, että hän oli vanhurskas, kun Jumala antoi todistuksen hänen uhrilahjoistaan; ja uskonsa kautta hän vielä kuoltuaankin puhuu.” (Hepr. 11:4)

Me ymmärrämme tämän ja toisten kirjoitusten kautta, että Jumala oli jo ilmoittanut tien, jonka kautta ihminen voisi lähestyä Häntä. Jumalan tie edellytti viattoman sijaisen uhria - joka kuolee syyllisen sijasta.

Aadam ja Eeva olivat yrittäneet peittää alastomuutensa häpeän, kapinansa seurauksen, viikunapuun lehdillä, joita olivat keränneet ja ommelleet yhteen. Jumala paljasti heille, että heidän omien käsiensä työllä tekemänsä peitteet olivat täysin kelvottomia Hänelle. Jumala teurasti viattoman eläimen ja peitti heidän alastomuutensa eläimen nahalla, osoittaen kuvaannollisesti, että viattoman täytyy kuolla ja viaton veri vuodattaa, jotta synnin peittäminen voidaan hyväksyä.

Täten Jumala antaa heille kuvan Messiaan kuolemasta, jonka Hän lupaa lähettää ja joka tulee kuolemaan, jotta heidät voitaisiin lunastaa. Hän on oleva toinen Aadam - vaimon ”siemen”. Meille kerrotaan Raamatussa, että Aabelilla oli uskoa Jumalan tavalla ja hän uskoi, mitä Jumala oli vahvistanut. Uskonsa vuoksi hän uhrasi uhrin, joka perustui malliin, jonka Jumala oli ilmoittanut hänen vanhemmilleen. Aabelin uhrin ja kuuliaisuuden vuoksi Jumala kunnioitti hänen uhriaan ja osoitti hyväksymisensä jollakin näkyvällä tavalla.

 “Ja myöskin Aabel toi uhrilahjan laumansa esikoisista, niiden rasvoista. Ja Herra katsoi Aabelin ja hänen uhrilahjansa puoleen…” (1.Moos. 4:4)

Toisaalta hänen veljellään Kainilla ei ilmeisesti ollut sen lähestymistavan mukaista uskoa, jonka Jumala oli ilmoittanut hänen vanhemmilleen. Kain päätti lähestyä Jumalaa omalla tavallaan. Niin hän teki saman virheen, jonka hänen vanhempansa olivat tehneet alussa. He olivat tehneet, mitä heidän oma luontonsa, nyt langennut, oli käskenyt heitä tekemään, peittämään itsensä omien kättensä töillä. Vaikka Aadam ja Eeva tekivät tässä väärin, heillä oli puolustus - tietämättömyys. Jumala ei ollut vielä ilmoittanut heille, kuinka heidän pitäisi lähestyä Häntä tulevaisuudessa.

Toisaalta Kainilla oli vuosia aikaa ajatella tietä, jonka Jumala oli vahvistanut - uhrin tietä. Kain oli vailla puolustusta, koska Jumala oli selvästi ilmoittanut tien hänen vanhempiensa kautta, mutta Kain päätti tietoisesti erota Jumalan tiestä ja lähestyä Jumalaa omaa tietään lihansa työn kautta.

“Ja jonkun ajan kuluttua tapahtui, että Kain toi maan hedelmistä uhrilahjan HERRALLE”  (1.Moos. 4:3)

Sen seurauksena Jumala hylkäsi Kainin uhrin. Kain tuli vihaiseksi ja Raamattu sanoo, että ”hänen hahmonsa synkistyi”. Hän tuli toivottomaksi ja masentuneeksi. Rakkaudessaan Jumala kumartui Kainin puoleen ja antoi hänelle tilaisuuden katua. Kain kieltäytyi ja hänen kiukkunsa Herraa kohtaan hänen uhrinsa hylkäämisen vuoksi päättyi lopulta vihaan Aabelia kohtaan (ja murhaan).

“Eikö niin: jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi; mutta jos et hyvin tee, niin väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!” (1.Moos. 4:7)

Kuten teologit ja saarnaajat ovat aina osoittaneet, Kain ja Aabel edustavat kahta tietä lähestyä Jumalaa - Jumalan tietä ja ihmisen tietä. Aabel on Jumalan tien malli, uhrin ja viattoman vereen luottamisen tien - ennakoiden ristin tietä. Kain edustaa ihmisen tietä - uskontoa, ihmistä, joka omien kättensä töillä, itse perustamaansa tietä yrittää lähestyä Jumalaa omassa vanhurskaudessaan. Ja niin kuin Kain kateudessaan täyttyi vihalla veljeään Aabelia kohtaan, niin uskonnollinen on aina vihannut ja vainonnut vanhurskasta.

Jeesuksen aikana fariseukset olivat kehittäneet oman tiensä, omat lakinsa ja perinteensä, joiden he katsoivat olevan aivan yhtä sitovia Jumalaan ja ihmiseen nähden kuin kirjoitukset. He vainosivat Jeesusta, koska Hän ei noudattanut heidän perinnäissääntöjään ja heillä oli tärkeä osa hänen kuolemassaan. Kuten Paavali, itse fariseus ja alkuseurakunnan päävainooja, myönsi, he olivat äärimmäisen kiivaita isien perinnäissääntöjensä puolesta. He korottivat heidän lakinsa ja heidän perinnäissääntönsä samalle arvovallan tasolle kuin Jumalan sana ja siksi vainosivat ja hävittivät alkuseurakuntaa, koska se hylkäsi ne.

Saul, päävainooja, josta oli tuleva Paavali - pakanain apostoli - kuvailee, kuinka hän luopui perinnäissäännöistään ja omisti yksin Jumalan sanan ja Jumalan tien sen jälkeen, kun Herra ilmestyi hänelle Damaskon tiellä:

“Sillä oikeita ympärileikattuja olemme me, jotka Jumalan Hengessä palvelemme Jumalaa ja kerskaamme Kristuksessa Jeesuksessa, emmekä luota lihaan, vaikka minulla on, mihin luottaa lihassakin. Jos kuka muu luulee voivansa luottaa lihaan, niin voin vielä enemmän minä, joka olen ympärileikattu kahdeksanpäiväisenä ja olen Israelin kansaa, Benjaminin sukukuntaa, heprealainen heprealaisista syntynyt, ollut lakiin nähden fariseus, intoon nähden seurakunnan vainooja, lain vanhurskauteen nähden nuhteeton. Mutta mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella. ” (Fil. 3:3-9)

Paavali omisti Jumalan tien. Silloin vainoojasta tuli vainottu.

Pimeinä aikoina sadoin tuhansin Raamattuun uskovia kristittyjä tapettiin kirkon toimesta, joka oli omaksunut ”Kainin tien”, Kirkon, joka korotti oman perinteensä Raamatun tasolle aivan kuten fariseukset ennen heitä. Kiivailemalla perinteidensä puolesta, joista monet olivat karkeasti ristiriitaisia Jumalan sanan ja Jumalan tien kanssa, he armottomasti vainosivat ja tappoivat kaikki, jotka eivät suostuneet heidän pelastuksen tiehensä. Surullinen tosiasia on, että tämä hillitön kirkko murhasi paljon enemmän kristittyjä, kuin Rooman keisarit.

Näin on ollut kautta vuosisatojen. Aabel-kirkko on aina ollut olemassa pitäytyen Jumalan tiehen sellaisena, kuin se on ilmoitettu Hänen Sanassaan. Aina on ollut myös Kain-kirkko, joka pitäytyy omaan tiehensä ja korottaa perinteensä kirjoitusten tasolle tai jopa yläpuolelle. Kain-kirkko on vainonnut kaikkia, jotka eivät hyväksy heidän tietään ja jotka itsepintaisesti riippuvat Jumalan ilmoittamassa tiessä kieltäytyen uskaltautumasta Jumalan Sanan ulkopuolelle ”uuden ilmestyksen”, ”uuden tien” tai ”uuden asian” vuoksi.

Näinä aikoina on äärimmäisen murheellista nähdä helluntailaisen ja karismaattisen maailman jakautuvan kahteen leiriin. Eikä vain helluntailaiset ja karismaattiset, vaan koko kristikunta on jakautumassa muodostaen kaksi kirkkoa. Toisesta tulee Kristuksen Morsian, toisesta Antikristuksen morsian - joka on seurannut ”Kainin tietä, juopunut Jeesuksen pyhien ja marttyyrien verestä”.

Myöhäissateen “herätykset” ja heidän kannattajansa tänä päivänä käyttävät ahdistavan sotaisaa ja uhkaavaa äänensävyä. (Suomeenkin on perustettu ns. Nokian herätyksen toimesta ”Sotakoulu”. Suom. huom.) Kykenemättöminä puolustamaan mystistä kristinuskoaan Raamatulla he ovat turvautuneet arvostelijoidensa pelotteluun ja uhkailuun. Ajoittain nämä uhkailut ovat saaneet pahaenteisiä sävyjä ja käsitykseni mukaan ne ovat karkaamassa käsistä. On yksi asia karskisti puolustaa näkemystään, mutta kokonaan eri asia uhkailla väkivallalla (mayhem) ja kuolemalla arvostelijoitaan.

Heidän omaksumansa suosikkitaktiikka on ollut ”syyttää syyttäjiä”. He ovat hyökänneet nimittämällä arvostelijoitaan ”omavanhurskaiksi fariseuksiksi ja tekopyhiksi” tai ”hengelliseksi Babyloniksi”. Kuten olen edellä osoittanut, tämä taipumus oli ilmeistä myös vuoden 1948 herätyksessä. Kykenemättöminä Raamatulla puolustamaan MSOG-harhaoppejaan he luokittelevat kaikki arvostelijansa kategoriaan ”hengellinen Babylon”. George Hawtin kirjoitti myöhemmin lahkohengestä ja hengellisestä ylpeydestä, joka oli tunnusmerkillistä Sharon’in ”herätykselle”:

Voin nyt nähdä selvästi, että Jumalan suuri ja siunattu työ ei ollut vielä kahta vuotta vanha,  kun jo lahkohenki alkoi nostaa rumaa päätään… On totta, että suuriäänisesti kielsimme, että meistä olisi tullut lahko… Ei saanut olla mitään yhteyttä kenenkään kanssa, joka ei ollut alati pienenevän piirimme rajojen sisällä. Me olimme tosi seurakunta. Me olimme valitut. Me seisoimme perustuksella ja kaikki toiset  upottavalla hiekalla… En koskaan lakkaa kiittämästä Jumalaa, että minut myös oksennettiin ulos tämän valaan vatsasta… 275

Sen sijaan, että olisivat muuttaneet oppiaan Raamatun mukaiseksi, he hengellistivät ja allegorisoivat kirjoituksia sopimaan heidän oppiinsa. Jos kieltäydyit hyväksymästä heidän oppejaan ja tulkintojaan, sinut tuomittiin kaatumaan lopun ajan hengellisen Babylonin kanssa ja he itse aikoivat panna toimeen Jumalan tuomion sinua kohtaan. Hawtin oli sanonut: ”Me tulemme tekemään päätökset vihan aikana.” Mitä hän tällä tarkoitti selviää, kun lukee George Warnock’in kirjaa Feast of Tabernacles:

Me olemme tulleet nyt lopun aikoihin. Jälleen kerran on olemassa luopio uskonnollinen järjestelmä, jonka päälle Jumalan vihan pitää laskeutuman suurella raivolla… Ja kaiken maan - varsinkin luopion kristikunnan - pitää tunteman Herran Päivän väkevä vaikutus… Herran Päivä on käsillä, aivan viimeiset ajat ja suuri on oleva Jumalan kirkkauden näyttö… Siksi se on oleva suuri ahdistus, sellainen, kuin ei koskaan ole tunnettu maailman perustamisesta. Yhdelle luokalle ihmisiä sen pitää oleman ”pimeyden ja synkeyden” päivä. Mutta toiselle ”kuin aamurusko vuorilla” (Joel 2:2). Yhdelle Suuri ahdistus, mutta toiselle ”Jumalan lasten ilmestyminen (The manifestation of the sons of God = MSOG).” 274

Kuka juuri tulee toteuttamaan Jumalan tuomion tälle maailmalle ja luopiolle kristikunnalle? Se on tietenkin - Joelin armeija, joka tunnetaan myös nimillä ”Mooseksen ja Elian komppania” tai ”kaksi todistajaa”:

Koko kirkastusnäyttämö on kaunis kuva vallasta ja Herran tulemuksesta Hänen kansansa keskuuteen tällä kunniakkaalla hetkellä Mooses-Elia-palvelutehtävän luomiseksi. Mooses ja Elia; koska tämä on se päivä ja hetki, kun vanhan täytyy antaa tietä uudelle, kun kuolema on oleva nielty elämässä, kun laki täytyy olla täytetty armossa ja siten Mooses on malli vanhasta lain ja kuoleman järjestyksestä. Elia puhuu uudesta järjestyksestä, armon ja elämän. Tämä on hetki, joka tunnetaan ’aikojen loppuna’, kun tuomioiden, jotka on kirjoitettu koskien seurakuntaa ja maailmaa, täytyy toteutua toisaalta ja kaikki se kirkkaus ja valta, joka on kirjoitettu koskien seurakuntaa täytyy toteutua toisaalta. Siksi Mooses-Elia-komppania: Jumalan täyteys Hänen kansansa keskellä, vanhasta pääsemiseksi ja uuden perustamiseksi… Tämä on Jumalan koston hetki maailmalle; mutta se on myös Jumalan kirkkauden hetki Hänen kansansa keskellä… Sellainen sitten on Mooses-Elia-komppanian palvelutehtävä, meille kerrotaan, että ”kahdella todistajalla” pitää oleman valta ”lyödä maata” kaikilla vitsauksilla niin usein kuin tahtovat (Ilm. 11:6). ”Niin usein kuin he tahtovat” - siitä yksinkertaisesta syystä, että ovat voittaneet, he pysyvät Kristuksessa ja heidän tahtonsa on Isän tahto, joka ilmenee heidän kauttansa. Heillä on ”Kristuksen mieli”, niin että he palvelevat tuomitsemalla Jumalan hengen mukaan… Heidät on lähetetty maailmaan käyttämään Jumalan valtaa. Jos on katumusta, on valta siunata; jos on vihollisuutta, on valta tuhota. Paavali sanoo: ”Näille tosin kuoleman haju kuolemaksi, mutta noille elämän tuoksu elämäksi.” (2.Kor. 2:16) 275

Nämä ovat ahdistavia sanoja, jos minun laillani hylkäät MSOG-harhaopin ja he katsovat sinun kuuluvan luopuneeseen kristikuntaan. He vetävät rajan tähän ja sinä joko liityt heihin ja hyväksyt heidän harhansa, tai ”kuolet erämaassa.” Warnock kirjoittaa:

Jos ihmiset valitsevat jäädä siihen, missä he ovat kristillisessä kokemuksessaan, niin tämä sanoma ei ole heitä varten. Kiitos Jumalan,  että he voivat syödä mannaa, jota laskeutuu taivaasta ja juoda vettä, jota virtaa Kalliosta ja saada parantumista ja voimaa matkalleen, mutta on ikävä sanoa, että heidän pitää kuoleman erämaassa eikä näkemän tätä hyvää Hengen perintöä. 276

Toisessa kirjassaan, ”Who Are You (Kuka olet)”, Warnock kirjoittaa:

Jeesuksen Kristuksen seurakunnan tarkoitus oli olla sotiva seurakunta ja se varustettiin Jumalan sota-asulla… Rakkaat ystävät, Jumala on valmistamassa armeijaa, joka menee eteenpäin Herran päivänä tehdäkseen lopun pahan hallinnasta ja vapauttaakseen Jumalan kansan heidän ahdistajastaan… 277

Ja:

Sinun linnakkeesi opeissa Toisesta Tulemuksesta, jotka lupaavat turvallisuutta ja varmuutta, tullaan pyyhkäisemään pois, kun Jumalan raekivet alkavat sataa. Tuona päivänä opettajat ja profeetat ja ne, jotka vakuuttavat ihmisille, että Jumala on tempaava heidät pois siitä kaikesta, tulevat epätoivoisesti etsimään turvaa löytämättä sitä… Herran Päivä, koston päivä. Koston, minkä? Hänen temppelinsä. Jumalalla on kiista Siionin kanssa ja puhdistettuaan Siionin Hän hoitaa Babylonin… Tuon järjestelmän, joka on vanginnut Hänen kansansa ja estänyt sitä tulemasta Hänen omaksi asunnokseen maailmassa. 278

Mitä Warnock tarkoittaa ”Hänen omalla asunnollaan maailmassa”? En yhtään epäile, että hän viittaa Jumalan ilmestyslapsiin (MSOG), Joelin Armeijaan, ”Kristuksen yhteiseen ruumiiseen (corporate body of Christ)”. He aikovat hoitaa ne meistä, jotka olemme vastustaneet heitä ja pidättäneet heitä. Älä erehdy tässä, heidän kannaltaan me olemme osa ”hengellistä Babylonia” ja he uskovat tulevansa toteuttamaan Jumalan tuomion meille. Jos luulet, että tämä on vain jotakin sellaista, jonka Warnock kirjoitti vuosia sitten, eikä kukaan ottaisi sitä vakavasti tänä päivänä, niin salli minun lainata tätä esimerkkiä, joka on otettu internetistä äskettäin (1.6.1999). Tämä on artikkelista ”Sonship - The Hidden Message (Lapseus - kätketty sanoma)” ja kirjoitettu 6.3.1999:

Lapseuden viitta (mantle of sonship) on alkamassa laskeutua muutamien ylle ja tuo lapseuden viitta tarkoittaa enemmän, kuin vain olla ”puhdistettu” ja tehty täydelliseksi. Se on kutsumus siirtyä elämän korkeimmalle tasolle, mitä ihminen on tuntenut. Ei tasolle alapuolelle enkelien ja alapuolelle Kristuksen, vaan tasolle Hänen läsnäolossaan, samalle kuin Jeesus, joka avasi oven meille. Me emme nyt puhu ”suloinen Jeesus”- mentaliteetista, me puhumme Poikalapsista (Sons). Mikä suunnaton ero. Ero yhtä valtava kuin Grand Canyon (Suuri Kanjoni)…tuomio, joka tulee esiin tänä päivänä on tuomio sille petokselle korkeissa asemissa, joka on erikoisesti tarkoitettu estämään lapseuden (sonship) ilmeneminen kansassa, sillä tämä on se taso, joka on tuhoava pahan linnoitukset maailmassa. Tämä on se taso, joka on suorittava Jumalan teot tässä ajassa. Ei mitään vähempää ja huipulla ei ole liian monia. Petosta on imeytetty liian syvälle ja liian kauan. Jumalan sanoma on vallan ja voiman sanoma, sillä Jumalan tuomioiden ja armon valtuutettuja tulevat olemaan Hänen poikalapsensa (sons) tässä ajassa. Me emme vain valmistaudu siihen, mitä tulee tapahtumaan, vaan me luomme sitä, mitä tulee tapahtumaan. Eikä ole monia, eikä tarvita monia ja jos Saatana ja hänen joukkonsa onnistuvat tylsistää sinun käsityskykyäsi kylliksi, niin sinä et pääse tälle tasolle ja tämä on se ainoa taso, joka saa asiat luistamaan. Ei ole toista sanomaa. Kristus sanoi Uudessa Testamentissa, että minä en tule tuomaan rauhaa, vaan minä tulen miekan kanssa… On aika nousta aasin leukaluun kanssa kuten Simson ja alkaa lahdata pahuutta… Huomaa, että tuomiot ovat täällä maailmassa ja ovat tulossa, mutta se, mitä tulee esiin maan päällä, on tulos siitä, mitä ollaan luomassa Jumalan poikalapsien toimesta. Jumalan poikalapset ovat tietämättään Jumalan vihan sponsoreita planeetalle, joka on pahuuden vallassa; he ovat niitä, jotka tuovat tämän ahdistuksen suurimmat huiput ja syvyydet ja planeetan muutokset, jotka ovat jo alkaneet. Hänen sanansa on nyt tulossa ja se ravistelee taivaita ja maata… tuo sana on sana sinun suusi kautta. Anna kaikkien toisten tutkia aikojen merkkejä - me olemme niitä, jotka luovat ajat. Anna kaikkien toisten valmistautua siihen, mitä on tulossa maailmaan - me olemme niitä tuovat sen. 279

He aikovat tuoda Suuren Ahdistuksen. Tämän kaltaisesta puheesta voi päätellä, että kaikki ne, jotka vastustavat heitä, tulevat olemaan Jumalan vihan kohteita, kun he vuodattavat sitä Ahdistuksen aikana. Opettaako Raamattu, että pyhät osallistuvat Jumalan vihan vuodattamiseen tämän epäuskoisen maailman ja hengellisen Babylonin päälle?

”Ja ne kymmenen sarvea, jotka sinä näit, ja peto, ne vihaavat porttoa ja riisuvat hänet paljaaksi ja alastomaksi ja syövät hänen lihansa ja polttavat hänet tulessa. Sillä Jumala on pannut heidän sydämeensä, että he täyttävät hänen aivoituksensa, yksimielisesti, ja antavat kuninkuutensa pedolle, kunnes Jumalan sanat täyttyvät. Ja nainen, jonka sinä näit, on se suuri kaupunki, jolla on maan kuninkaitten kuninkuus." (Ilm. 17:16-18)

Aloittakaamme hengellisen Babylonin - suuren porton tuomiosta. Tämä on viimeisten päivien maailmankirkko. Suuri ja varmasti hallitseva osa tätä ”Porttoa” tulee olemaan tunnustava kristillinen kirkko, lusteet, jotka koottiin yhteen (yhdistyivät) ja ”jätettiin pellolle” (maailmaan) ”poltettavaksi” (kärsimään Jumalan vihan). Jae 18 sanoo, että nainen tunnistetaan Rooman kaupungiksi. Hänen voimansa ja valtansa istuin on oleva Rooman kaupunki.

Meille kerrotaan myös, että Jumala on tuomitseva hänet ja Jumalan tuomion toteuttajat hänelle tulevat olemaan kymmenen sarvea (hallitsijaa), jotka alistuvat pedolle (Antikristus) ja tulevat osaksi hänen valtakuntaansa. Jumala on käyttävä näitä kymmentä kuningasta toteuttamaan tuomion Portolle eikä Jeesuksen Kristuksen seurakuntaa. Itse asiassa emme voi nähdä seurakunnan osallistuvan mihinkään Suuren Ahdistuksen tuomioista. Se on Kristus yksin pyhien enkeliensä avustuksella, joka vuodattaa ”Jumalan vihan viinin” Hänen vihollistensa päälle. Ei ketään taivaassa havaita arvolliseksi ”avaamaan kirjakääröä” ja sen sinettejä eikä käynnistämään Jumalan tuomiota, paitsi yksi - Jeesus Kristus Jumalan Karitsaa. Me näemme enkelien osallistuvan Hänen kanssaan, kun Hän avaa sinetit ja tuomiot vuodatetaan maan päälle. Kuitenkaan missään emme voi nähdä seurakunnan osallistuvan näihin tuomioihin. Ilmestyskirjan luvussa 12 me luemme Saatanasta, joka heitetään ulos taivaista maan päälle:

”Ja syttyi sota taivaassa: Miikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä vastaan; ja lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat, mutta eivät voittaneet, eikä heillä enää ollut sijaa taivaassa. Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä, heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa. Ja minä kuulin suuren äänen taivaassa sanovan: "Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta, sillä meidän veljiemme syyttäjä, joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä, on heitetty ulos. Ja he ovat voittaneet hänet Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta, eivätkä ole henkeänsä rakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti. Sentähden riemuitkaa, taivaat, ja te, jotka niissä asutte! Voi maata ja merta, sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa!" (Ilm. 12:7-12)

Huomaa tarkoin, että missään ei sanota, että pyhät millään tavalla osallistuisivat tähän sotaan. Siinä puhutaan vain enkeleistä. Jae 11 kuvaa pelkästään, kuinka pyhät voittivat veljien syyttäjän. Sanoa tämän viittaavan siihen, että pyhät osallistuisivat tähän taivaalliseen sotaan, joka puhkeaa, on ehkä liikaa päätelty. Kiistan ratkaisemiseksi sanottakoon kuitenkin, että pyhät auttavat hyviä enkeleitä heidän sodassaan pahoja enkeleitä vastaan ja auttavat heittämään ne alas maan päälle Ahdistuksen aikana. Tämä asettaa seurakunnan taivaaseen  ja puhuu tempauksesta. Se varmasti ei yhtään tue ajatusta maanpäällisestä seurakunnasta, joka ohjailisi Jumalan vihaa epäuskoisen maailman ja luopiokirkon päälle.

Tämän ongelman välttämiseksi tämä kohta on hengellistetty kuvaamaan pyhiä, jotka osallistuvat ”strategisen tason hengelliseen sodankäyntiin” jo täällä maan päällä. Tosiasia on, että meillä ei ole mitään todisteita Raamatussa, että seurakunta tulisi osallistumaan Jumalan tuomioihin tai toteuttamaan niitä tämän maan päällä.

“Ja minä näin, ja katso: valkoinen pilvi, ja pilvellä istui Ihmisen Pojan muotoinen, päässänsä kultainen kruunu ja kädessänsä terävä sirppi. Ja temppelistä tuli eräs toinen enkeli huutaen suurella äänellä pilvellä istuvalle: "Lähetä sirppisi ja leikkaa, sillä leikkuuaika on tullut, ja maan elo on kypsynyt". Ja pilvellä istuva heitti sirppinsä maan päälle, ja maa tuli leikatuksi. Ja taivaan temppelistä lähti eräs toinen enkeli, ja hänelläkin oli terävä sirppi. Ja alttarista lähti vielä toinen enkeli, jolla oli tuli vallassaan, ja hän huusi suurella äänellä sille, jolla oli se terävä sirppi, sanoen: "Lähetä terävä sirppisi ja korjaa tertut maan viinipuusta, sillä sen rypäleet ovat kypsyneet". Ja enkeli heitti sirppinsä alas maahan ja korjasi maan viinipuun hedelmät ja heitti ne Jumalan vihan suureen kuurnaan. Ja kuurna poljettiin kaupungin ulkopuolella, ja kuurnasta kuohui veri hevosten kuolaimiin asti, tuhannen kuudensadan vakomitan päähän.” (Ilm.14:14-20)

Tässä kohdassa me näemme Herramme polkevan Jumalan vihan suuren viinikuurnan. Jes. 63:1-6 viittaa ilmeisesti samaan tapahtumaan:

“Kuka tuolla tulee Edomista, tulipunaisissa vaatteissa Bosrasta, tuo puvultansa komea, joka uljaana astelee suuressa voimassansa? "Minä, joka puhun vanhurskautta, joka olen voimallinen auttamaan." Miksi on punaa sinun puvussasi, miksi ovat vaatteesi kuin viinikuurnan polkijan? "Kuurnan minä poljin, minä yksinäni, ei ketään kansojen joukosta ollut minun kanssani; minä poljin heidät vihassani, tallasin heidät kiivaudessani, ja niin pirskui heidän vertansa vaatteilleni, ja minä tahrasin koko pukuni. Sillä koston päivä oli minun mielessäni ja minun lunastettujeni vuosi oli tullut. Ja minä katselin, mutta ei ollut auttajaa, ja minä ihmettelin, kun ei kukaan tueksi tullut. Silloin minun oma käsivarteni minua auttoi, ja minun vihani minua tuki. Ja minä tallasin kansat vihassani ja juovutin heidät kiivaudellani; minä vuodatin maahan heidän verensä."  (Jes. 63:1-6)

Asia ei voi olla tämän selvempi. Herra itse toteuttaa vihansa tämän maan päällä enkelien avustaessa jonkin verran, mutta ilman mitään osallistumista pyhien taholta. Ilmestyskirjan luvussa 19 me näemme Herran palaavan taivaasta lopettamaan Ahdistuksen - pyhiensä kanssa. Silloin Hän polkee Jumalan vihan viinikuurnan”, kun maailman johtajat ja heidän armeijansa, jotka ovat kokoontuneet yhteen Harmageddonin laaksossa, kääntyvät Häntä vastaan.

“Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat? Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan: "Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä". ” (Ps. 2:1-3)

“Lähtekööt liikkeelle, hyökätkööt kansakunnat Joosafatin laaksoon; sillä siellä hän istuu tuomitsemassa kaikkia pakanakansoja, joka taholta tulleita. Lähettäkää sirppi, sillä sato on kypsynyt. Tulkaa polkemaan, sillä kuurna on täynnä ja kuurna-altaat pursuvat ylitse; sillä heidän pahuutensa on suuri.  (Joel 3:12,13)

Ilm. 19. luvussa me näemme seurakuntaan viitattavan ”taivaan sotajoukkoina”. Ei ”maan sotajoukkoina.” Ei löydy edes vihjausta, että me osallistuisimme mihinkään tuomioista, jotka käynnistyvät ennen tätä aikaa. Vasta sitten me voimme puhua seurakunnasta, joka voitokkaasti seuraa valkoisella hevosella ratsastajaa voittoon vihollisistaan.

Silti Bill Hamon kirjoittaa:

Jumalan suurta lopun ajan armeijaa ollaan valmistamassa toteuttamaan Jumalan kirjoitetut tuomiot Kristuksen voiton ja jumalallisten tuomiosäädösten kanssa, jotka ovat jo vahvistetut taivaassa.  Aika on asetettu, jolloin ne tullaan toimeenpanemaan maan päällä Jumalan pyhien armeijan toimesta…seurakunnan - joka on Jumalan sota-ase hengellistä Babylonia vastaan. ”Sinä olit minun vasarani, minun sota-aseeni, sinulla minä musersin kansoja, sinulla minä hävitin valtakuntia… Minä maksan Baabelille ja kaikille Kaldean asukkaille kaiken sen pahan, minkä he ovat tehneet Siionille teidän silmäinne edessä, sanoo Herra… Ja maa vapisee ja vääntelehtii tuskasta, sillä Herran aivoitukset täyttyvät Baabelia vastaan…(Jer 51:20, 24,29). 280

Rick Joyner, seurakunnan mystikkoprofeetta, on sanonut, että Jumala antoi hänelle näyn tulevasta “sisällissodasta”, joka pian käydään seurakunnassa. Monet muutkin nykyajan apostolit ja profeetat ovat jakaneet tämän saman näyn. Julkaisussa nimeltä Morning Star Prophetic Bulletin (Toukokuu 1996) Joyner kertoo näystään tulevasta seurakunnan sisällissodasta:

Tämän vuoden helmikuun 23. pnä minulle näytettiin kolmannen kerran, että seurakuntaa ollaan johtamassa ”hengelliseen sisällissotaan”… täydellinen voitto tässä sodassa olisi veljien turvapaikkojen syyttäjän täydellinen kukistaminen seurakunnassa… tämä on itseasiassa oleva yksi julmimmista taisteluista, mitä seurakunta on koskaan kohdannut.  Kuten kaikki sisällissodat, se saa veljen kääntymään veljeä vastaan, kuten ehkä emme koskaan ennen ole voineet nähdä seurakunnassa…tämä taistelu täytyy taistella. Se on tilaisuus ajaa Syyttäjä ulos seurakunnasta ja sitten seurakunnalle tulla yhteyteen, joka muutoin olisi mahdotonta… mikä on tulossa, on synkkää. Ajoittain kristittyjä yleisesti inhottaa sanoa itseään kristityiksi. Sekä uskovat että uskomattomat ajattelevat, että se on tuntemamme kristinuskon loppu ja sitä se onkin, sillä tämän kautta koko kristinuskon määritelmä muutetaan paremmaksi. Se seurakunta, joka tulee esille siitä, mikä on tulossa, on oleva täynnä ennennäkemätöntä armoa, ennennäkemätöntä totuutta ja ennennäkemätöntä valtaa (tai voimaa, engl. power). 281

Kuulostaako pahaenteiseltä? Hän käyttää sanoja ”julma” ja ”synkkä” ja kuulostaa ikään kuin hän ennustaisi fyysistä sotaa ja verenvuodatusta. Ja vaikka Joyner sanoo, että se on ”hengellinen” sota, joka tullaan käymään seurakunnassa, niin hänen profeetta- ja mystikkokollegansa tekevät selväksi, että se ei tule olemaan ainoastaan ”hengellinen” sota. Mistä tässä tulevassa konfliktissa taistellaan?

Kuten Amerikan sisällissota, niin tämä tuleva sisällissotakin käydään sinisten ja harmaiden välillä. Unissa ja näyissä sininen useinkin edustaa taivasmielisyyttä (taivas on sininen) ja harmaa puhuu niistä, jotka elävät oman mielensä voimasta (aivoja sanotaan usein ”harmaaksi massaksi”). Tämä on konflikti niiden välillä, jotka hyvinkin voivat olla aitoja kristittyjä, mutta jotka elävät enimmäkseen luonnollisen mielensä ja ihmisviisauden mukaan ja niiden, jotka seuraavat Pyhää Henkeä. 282

Tämä taistelu siis tullaan käymään ”sinisten” toimesta yhdellä puolella, niiden, jotka ovat avoimia nykyisen totuuden profeettojen ja apostolien ”näyille ja ilmestyksille” sekä tietysti ”ihmeille ja merkeille, jotka seuraavat heidän toimintaansa. Toisella puolella ovat ”harmaat”, ”vanhan totuuden” kristityt, jotka itsepäisesti riippuvat raamatullisessa opissa ja hylkäävät Raamatun ulkopuoliset ilmestykset ja näyt (ainakin ne, jotka eivät pidä yhtä Raamatun kanssa), kaikki ”fariseukset” ja ”harhaoppien metsästäjät”, jotka rohkenevat profeetta Jesajan kanssa julistaa: ”Pysykää laissa ja todistuksessa!" Elleivät he näin sano, ei heillä aamunkoittoa ole.” (Jes. 8:20)

Mikä on tärkein kiistakysymys tässä hengellisessä sisällissodassa? Kuten Amerikan sisällissodassa, niin ensisijainen tarkoitus tulee olemaan orjien vapauttaminen - hengellisten orjien, joita harmaat nyt pitävät kahleissa pitäytymällä kirjaimelliseen Raamatun tulkintaan:
 
Jälleen pääkysymys lähestyvässä sisällissodassa koskee  orjuuden laitosta - tai hengellisen orjuuden laitoksia. Kun puhun ”orjuuden laitoksista”, en välttämättä tarkoita kirkkokuntia, vaan ennemmin jokaista järjestöä, mukaan lukien kirkkokunnat ja liikkeet, jotka pitävät väkeään hengellisissä kahleissa. Mitä kauemmin me jatkamme sovittelua sellaisten laitosten kanssa, jotka käyttävät manipulointia ja kontrollia yhteyden vuoksi tai jostakin muusta syystä, sitä enemmän meille lopulta maksaa poistaa syöpä keskeltämme. 283

Joyner ei missään tarkasti sano, mitä nämä hengelliset kahleet tarkoittavat, eikä anna mitään esimerkkiä, mutta hänen tulkintansa käy ilmeiseksi, kun jatkamme lukemista:

Toinen syy Amerikan sisällissotaan oli se, että monet Etelässä pakotettiin ”säilyttämään elämäntapansa” eli ”perinteensä”. Tämä on samalla tavalla oleva monien konfliktien syy lähestyvässä hengellisessä sisällissodassa… yksi uskonnollisen hengen voimista on niiden asioiden kunnioittaminen, joita Jumala on tehnyt menneisyydessä, jotta ne oikeuttaisivat heidän vastustuksensa sitä kohtaan, mitä Hän tekee nykyisin… valtavaa osaa seurakuntaa pidetään kahlehdittuna samaan uskonnolliseen henkeen, joka ilmeni fariseuksissa ja se hyökkää jokaista uutta liikettä vastaan, joka nousee seurakunnassa. Mitä voidellumpi jokin uusi liike on, sitä enemmän nämä perinteen orjat uhkaavat sitä ja sitä kiivaammin he hyökkäävät sitä vastaan. 284

Heidän mukaansa uskonnollinen ”orjuus” eli ”kahleet” on mitä tahansa tai kuka tahansa, joka vaatii, että heidän näkynsä ja ilmestyksensä on arvosteltava Jumalan Sanalla, kuten berealaiset tekivät. Leimata arvostelijansa ”fariseuksiksi”, joilla on ”uskonnollinen henki”, on heidän suosikkitaktiikkansa. Nämä ihmiset lupaavat vapautta, mutta se on väärää epäraamatullista vapautta - vapautta, josta Pietari ennusti:

”Sillä he puhuvat pöyhkeitä turhuuden sanoja ja viekoittelevat lihan himoissa irstauksilla niitä, jotka tuskin ovat päässeet eksyksissä vaeltavia pakoon, ja lupaavat heille vapautta, vaikka itse ovat turmeluksen orjia; sillä kenen voittama joku on, sen orja hän on. Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi. Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä. Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: ’Koira palaa oksennukselleen’, ja: ’Pesty sika rypee rapakossa’". (2.Piet. 2:18-22)

Vapaus, jota nämä ihmiset lupaavat, on vapautta Raamatun pidäkkeistä ja periaatteista, jotka useinkin muuttuvat luvaksi. Useita näistä nykyajan visionääreistä ja profeetoista, kuten esim. Bob Jones ja Earl Paulk, on täytynyt seurakunnan toimesta rangaista moraalisten lankeemusten vuoksi. Ongelma on se, että tämä hengellinen elitismi edistää ajattelutapaa: ”Säännöt, jotka koskevat toisia, eivät enää päde minuun”.

Sitä, kuinka tämä syöpä sitten poistetaan heidän keskuudestaan tässä sisällissodassa, Joyner ei koskaan todella sano. Hän luonnehtii ”Harmaita” ”hengellisesti armottomina ja julmina”. Mutta kuka tässä on todella hengellisesti armoton ja julma? Nekö, jotka yksinkertaisesti seisovat Raamatun totuudessa ja ilmoituksessa kieltäytyen menemästä Raamatun rajojen ulkopuolelle koskien oppia ja käytäntöä, vai nekö, jotka Joyner’in ja kumppanien lailla näyttävät kulkevan Kainin tietä profetoiden kuolemaa ja tuhoa vihollisilleen?

Eräällä äänikasetillaan, joka on otsikoitu ”Jooelin armeija”, Jack Deere julistaa:

Kuinka Jumala aikoo tuoda tuomion seurakunnalleen ja sitten tuomion maalle seurakuntansa jälkeen? Hän tulee tekemään sen suuren ja mahtavan armeijan kanssa. Millainen tämä armeija sitten on? Hän sanoo ensin jakeessa 3, että ennen kaikkea tämä armeija on täysin ainutlaatuinen. Tämä armeija, sen kaltaista ei ole ollut koskaan, eikä sellaista tule koskaan tulevina aikoinakaan… ”Aloittakaa teurastus ja aloittakaa se temppelistä ja aloittakaa se vanhimmista, minun kansani johtajista.” Ja he käyvät läpi maan ja he alkavat teurastaa ja sinä tiedät, että Jumala on jo alkanut teurastaa… Ja se on nyt tulossa seurakunnan keskuuteen. Hän aloittaa johtajista, mutta Hän siirtyy seurakuntaan. Siksi Hän sanoo jakeessa 2: ”Se ei ole ilon ja onnen päivä, se on pimeyden ja synkeyden päivä. Se on pilvien ja pimeyden päivä, kuin vuorille leviävä aamunkoitto…”  285

Tämä on vähintäänkin aika kiihottavaa retoriikkaa. Kaikki nämä miehet kieltäisivät, että heillä on minkäänlaisia suunnitelmia käydä sotaa seurakunnassa ja että he julistavat tulevaa ”hengellistä” sodankäyntiä, mutta kun lukee tämän kaltaisia julistuksia, on vain ihmeteltävä, ovatko he täysin rehellisiä. Toiset ovat puhuneet enemmän tästä ”sisällissotanäystä” ja se käy aina vain pahemmaksi. Wes Campbell julistaa Toronton Vineyard’issa:

Vuonna 1984 meillä ei ollut näkyä maljan kantajasta ja leipurista. Hänellä oli toinen näky ja se koski seurakuntaa. Seurakunta oli koottu suureen sisällissodan aikaiseen komeaan kartanoon, suureen tanssisaliin ja he tanssivat. He olivat puetut värikkäästi ja iloisia ja he liikkuivat ja nauroivat ja tanssivat ja heillä oli elämänsä ihanimmat juhlat. Ja hän katseli tätä  ja Bob (Jones) alkoi nauraa ja hän sanoi: katso, kuinka he tanssivat, katso, kuinka heillä on hauskaa.  Ja enkeli tuli ja sanoi, odota. Ei vielä. Ja sitten tannssisalissa tapahtui jotakin kummallista; joukko alkoi muuttua ja he alkoivat ottaa puolia ja heillä alkoi olla siniset takit ja harmaat takit ja hetkessä puhkesi sisällissota. Verinen sisällissota puhkesi. James Ryle näki samankaltaisen näyn. Herra jopa näytti hänelle, että siniset takit merkitsevät ilmestyksellisyyttä, ilmestystä ja harmaat harmaata masaa, ihmisviisautta. Ja tässä yhteydessä Pohjoinen taisteli Etelää vastaan ja Etelä taisteli Pohjoista vastaan ja Etelä tahtoi pitää ihmiset orjuudessa. He halusivat heidän rahansa. He halusivat heidän ruumiinsa. He halusivat heidän persoonallisuutensa pitääkseen systeemin käynnissä. Ja Pohjoinen sanoi, ei! Vapaus! Vapaus! Ja syntyi kauhea taistelu ja isä oli poikaa vastaan, veli veljeä vastaan ja ihmisen vihollisia olivat hänen oma väkensä. Ja enkeli sanoi näin: ”Ei tule olemaan taloa, joka välttäisi itkun.” Me emme tiedä kuinka kauan tämä ilmestysten aika jatkuu näin voimakkaana, mutta kun aika on ohi, niin sinä juokset kaikin voimin, koska kun tämä alkaa olla tunnettua koko maailman kristikunnassa, niin on tuleva polarisaatio. Aina on tullut polarisaatio. Ja aina lopulta tulee sotia. On oleva sotia sinun taloudessasi. Sinun oma perheesi ei saata ymmärtää, mitä on käynnissä. Sinun oma perheesi voi kääntyä sinua vastaan. Se ei merkitse, että he olisivat pahoja. Se tarkoittaa vain, että kristittyinä he eivät ole nähneet Pyhän Hengen tätä puolta. Koska he ovat kristittyjä, me puhumme kristityistä. Mutta näyn loppu on tämä:  Verenvuodatuksen ajan jälkeen Herra aikoi parantaa särkyneen. 286

Tässä se on - veli veljeä vastassa ”verisessä” sisällissodassa. Se, mitä nämä miehet julistavat näyissään, ei ole vain ”hengellinen” sota, vaan se on fyysinen sota, jossa ihmiset tulevat kuolemaan. Miksi? Koska he ovat syöpä Kristuksen ruumiissa, syöpä, joka ei halua liittyä ekumeeniseen maailmankirkkoon eikä parantua ja siksi heidät täytyy poistaa kirurgisesti. Wes Campbell kutsuu vaimonsa lavalle ja ”profetoi”:

Tämä on hyvin samankaltaista, mitä Wes on juuri puhunut ja mitä Bob Jones ja toiset eri henkilöt ovat profetoineet, mutta minusta tuntuu, kuin Herra tahtoisi jälleen profetoida juuri sinulle:

Kuten Elia puhui Karmel-vuorella välittömästi Hänen voimansa suuren osoituksen jälkeen, hän ei lopettanut voimannäytökseen. Hän sanoi: valitkaa, valitkaa, valitkaa tänä päivänä, ketä tahdotte palvella… Ja minä sanon teille, että täällä on tänä päivänä jopa teidän joukossanne niitä, jotka tahtovat vain levittää epäsopua veljien keskuudessa. Ja on seitsemän asiaa, joita Herra vihaa, jotka ovat kauhistus Hänelle ja yksi niistä on mies, joka tarkoituksella pyrkii levittämään hajaannusta Hänen seurakunnassaan pyrkien tuhoamaan ja hajottamaan, joka totuuden nimissä hylkää rakkauden ja lietsoo vihaa, joka ei ymmärrä, että rakkaus peittää syntien paljouden. Ja Herra sanoo, että nuhteleminen on tapahduttava rakkaudessa. Ja Herra kyllä pitää nuhtelemisesta ja peräänkuuluttaa sitä tapahtuvaksi, mutta Herra vihaa, viiiihaaaa hajoittamista ja sille, joka tuo hajaannusta, hajottaa Kristuksen seurakuntaa, leikkaa irti Hänen käsiään ja jalkojaan ja varpaita jalkateristä Herra sanoo, että Sodoman ja Gomorran olisi parempi olla tuona päivänä kuin tuon henkilön. Mutta minä sanon teille, että siitä huolimatta, että hajaannus tulee ja se on jo nyt käymässä kuin hapatus seurakunnassa… Herra tahtoo sinun päättävän sydämessäsi tänä iltana, onko Hän Jumala vai ei ja seisovan sitoumuksessasi, kuten sinut on kutsuttu seisomaan uskosi tunnustamisessa. 287

Näyttää että on suurin synti tänä päivänä, mitä kristitty voi harjoittaa on ”hajottaminen” eli olla berealainen. Arvostella ”nykyisen totuuden” apostoleita ja profeettoja ja heidän mystisiä uniaan ja näkyjään  ja hyljätä ne epäraamatullisina on rinnastettavissa (heidän mielestään) Kristuksen ja Hänen Sanansa hylkäämiseen. Kuka todella saa aikaan hajaannusta Kristuksen ruumiissa? Minun käsitykseni mukaan ne, jotka vetävät rajalinjan ja vaativat Jumalan kansaa astumaan jommallekummalle puolelle - ”sinisten” tai ”harmaiden”. Kuka esittää uhkauksia verenvuodatuksesta ja sodasta kaikille niille, jotka kieltäytyvät astumasta heidän puolelleen? Mihin tämä kaikki johtaa?

”Ja minä näin sen naisen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajain verestä; ja nähdessäni hänet minä suuresti ihmettelin.” (Ilm. 17:6)

Tämän päivän Myöhäissateen herätysten johtajat samaistavat arvostelijansa nykyajan fariseuksiin. William DeArtega on eräs “Toronton Siunauksen” pääpuolustajista ja hän kirjoitti kirjan nimeltä ”Quenching the Spirit (Sammuttamassa Henkeä)”, jossa hän todistaa seurakunnan pysäyttäneen monia historiallisia herätyksiä, joita Jumala yritti tuoda esiin. Hän katsoo miesten, jotka osoittavat ja vastustavat okkulttisten oppien hyväksymistä seurakunnassa olevan nykyajan fariseuksia, kuten esim. Dave Hunt, D.R. McConnel ja Hank Hanegraff. DeArtega vetää johtopäätöksen, että se on nykyajan “Fariseus”, joka täytyy poistaa seurakunnasta - ei harhaoppi (jota hän puolustaa).

Seurakunnan kiireellinen tehtävä on rukoilla, että tämän viimeisen farisealaisuuden aallon aiheuttama vahinko poistettaisiin nopeasti. Jumalan kaitselmuksellisella asioihin puuttumisella se sekasorto, hajaannus, pelko ja vainoharhaisuus, jonka nykyiset fariseukset ja noidanmetsästäjät ovat päästäneet valloilleen, voisi kääntyä hyödyksi. Jos seurakunta todella voisi oppia, että farisealaisuus on todella pysyvä harhaoppi seurakunnassa ja tunnistaa sen, kun se ilmenee, niin silloin nykyinen kriisi olisi palvellut tuskallisena mutta välttämättömänä maamerkkinä tien varrella, joka vie korkeammalle tasolle arvostelukyvyssä ja hengellisessä kypsyydessä. 288

Uskon puolustaminen ja oikeaoppisuus rinnastetaan nyt farisealaisuuteen. Uskon, että on tärkeää ymmärtää ongelma, joka Jeesuksella oli fariseusten kanssa. On olennaista ymmärtää, että Herralla ei ollut ongelmaa farisealaisen raamatuntulkinnan kanssa. Heidän Mooseksen lain tulkintansa oli oikea - kuten Jeesus tunnusti:

Silloin Jeesus puhui kansalle ja opetuslapsilleen sanoen: "Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset. Sentähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee. (Mt. 23:1-3)

Se oli heidän ulkokultaisuutensa, jota Herra vastusti. Fariseukset panivat lisää Jumalan Sanaan muodostaen omia loputtomia lakejaan, jotka sisältyivät ”perinnäissääntöön”. Tämä laki siirtyi sukupolvelta toiselle ja lisääntyi. Fariseukset nostivat omat lakinsa samalle arvovallan tasolle kuin Raamattu ja ulkokultaisuudessaan käyttivät perinteitään kiertääkseen Jumalan kirjoitetun lain vaatimuksia:

”Silloin tuli fariseuksia ja kirjanoppineita Jerusalemista Jeesuksen luo, ja he sanoivat: "Miksi sinun opetuslapsesi rikkovat vanhinten perinnäissääntöä? Sillä he eivät pese käsiään ruvetessaan aterialle." Mutta hän vastasi ja sanoi heille: "Miksi te itse rikotte Jumalan käskyn perinnäissääntönne tähden? Sillä Jumala on sanonut: 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi', ja: 'Joka kiroaa isäänsä tai äitiänsä, sen pitää kuolemalla kuoleman'. Mutta te sanotte: Joka sanoo isälleen tai äidilleen: 'Se, minkä sinä olisit ollut minulta saapa, on annettu uhrilahjaksi', sen ei tarvitse kunnioittaa isäänsä eikä äitiänsä. Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden. Te ulkokullatut, oikein teistä Esaias ennusti, sanoen: 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana, mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä'." (Mt. 15:1-9)

Farisealaisuuden harhaoppi muodostuu, kun Jumalan Sanaan lisätään jotakin Raamatun ulkopuolisten ilmoitusten tai ”perinteiden” kautta, joiden julistetaan olevan samalla tasolla kuin Jumalan Sana. Minun mielestäni todellisia fariseuksia ovat nykyajan ”apostolit ja profeetat” ”nykyisen totuuden” ilmestyksineen, mystisine näkyineen ja Raamatun ulkopuolisine kokemuksineen, joita he vaativat muita kritiikittömästi hyväksymään. Koston ja vainon uhkaukset kaikille, jotka kieltäytyvät hyväksymästä heidän oppejaan ja ilmestyksiään, muistuttavat tilanteesta Jeesuksen päivinä.

 Minun mielestäni Dave Hunt’illa ja muilla on raamatullinen oikeus ja velvoitus kyseenalaistaa nykyajan profeettojen ja apostolien Raamatun ulkopuolisia opetuksia, ilmestyksiä ja kokemuksia. En ole vielä nähnyt Dave Hunt’in tai Hank Hanegraaff’in uhkailevan ketään ”herätysten” johtajista, jotka leimaavat heidät fariseuksiksi ja uhkailevat heitä. Tyytymättömänä Hank Hanegraaff’in Brownsville’n ”herätyksen” arvosteluun Brownsville’n pastori John Kirkpatrick ”profetoi” seuraavan uhkauksen Hank Hanegraaff’ia ja hänen järjestöään vastaan:

”Jos sinä tahdot säilyttää jonkinlaisen työn (ministry), niin sinun olisi parasta pysyä erossa tästä herätyksestä ja siitä, mitä Jumala on tekemässä. Minä profetoin, että jos et… niin 90 päivässä Pyhä Henki panee sinut matalaksi. Ja minä sanon tämän Jumalan miehenä.” 289

Lienee tarpeetonta sanoa, että Pyhä Henki ei tehnyt mitään sellaista ja Hanegraaff ja hänen työnsä jäivät eloon. Kirkpatrick pyysi anteeksi. Myönnettäköön, että osa näiden herätysten arvostelusta voi kuulostaa ajoittain karkealta johtuen niistä tulevien  ”ilmestysten” ja ilmiöiden kummallisesta luonteesta ja niiden epäuskoisuudesta, jotka yrittävät ymmärtää heitä. Minusta on vaikeaa olla puolueeton ja olla tulematta sarkastiseksi ja vähän karkeaksikin, kun kuulen viitattavan Pyhän Hengen voiteluun röhkimisenä  ja verrattavan sitä sian kiljuntaan. Silti en voi havaita tätä samaa sotaisaa ja uhkaavaa henkeä herätyksen arvostelijoissa, vaikka niin usein törmäänkin siihen sen kannattajissa, kuten Dave Hunt vastatessaan Michael Brown’in syytökseen, että herätyksen arvostelijoilla on sama ”negatiivinen, ahdas ja virheitä etsivä henki, joka olisi hyljännyt Jeesuksen - kuuntelematta häntä myötätuntoisesti, pyrkien syyttämään ja torjumaan, ylenkatsoen kirjoitusten sanoman kokonaisvaltaisen tarkoituksen sanauskollisuuden nimissä…” 290

Dave Hunt vastaa:

Päinvastoin, me emme epäile mukana olijoiden vilpittömyyttä, emmekä että sieluja on pelastunut ja elämä muuttunut, mutta on ilmiöitä, jotka eivät kirkasta Herraa ja joitakin, jotka ovat jopa osoittautuneet demonisiksi. Nämä ongelmat on kohdattava rehellisesti. 291

Dave Hunt tarjoaa sellaista, jota kutsuisin järkeväksi ja harkituksi vastaukseksi arvostelijoilleen. Kuinka erilainen se onkaan sen vastauksen sävyyn, jonka Paul Crouch tarjoaa omille arvostelijoilleen! Tri. Joseph Chambers kirjoittaa:

Itseasiassa Paul Crouch kutsuu teologiaa ilmaisulla “doo-doo”. TV-ohjelmassa ”Praise the Lo