Under the Sign of the Scorpion


By Jüri Lina




Luku 2a: Illuminati: Petoksen voittokulku


Keskiviikko-iltana, 1.5.1776, kolme miestä kokoontui erään nuoren lakitieteen professorin, Adam Weishaupt´in kotona, Baijerilaisessa Ingolstadt´in kaupungissa. He olivat päättäneet perustaa salaisen veljeskunnan kaivaakseen maata sosiaalisen järjestelmän alta, jota he ensin kutsuivat nimellä Orden der Perfektibilisten (Täydellisten veljeskunta). Weishaupt oli työskennellyt tämän veljeskunnan suunnitelmien eteen vuodesta 1770.

Näiden kolmen vieraan joukossa oli kaksi Weishaupt´in oppilasta: prinssi Anton von Massenhausen, joka oli auttanut laatimaan veljeskunnan sääntöjä , sekä Franz Xaver Zwack, joka rekisteröityi jäseneksi vasta 22.2.1778. Oli vielä yksi mies jonka salamini oli 'Tiberius', vaikka hänestä ei tiedetä muuta. Historioitsija Nesta Webster (todellisuudessa Julian Stern) väitti että ranskalainen kreivi, Gabriel Riqueti de Mirabeau, erään hollantilaisen vapaamuurari-looshin jäsen, oli myös perustajien joukossa.

Kaikki jäsenet käyttivät salanimiä työnsä yhteydessä. Weishaupt kutsui itseään nimellä 'Spartacus', Massenhausen´ista tuli 'Ajax' ja Zwack´ista tuli 'Cato'. Historioitsija Porcius Cato oli vaatinut kaupunkivaltio Carthagon täydellistä tuhoa. Mirabeau´ta kutsuttiin nimellä 'Arcesilas', mutta hänen salanimekseen tuli 'Leonidas' (Nesta H. Webster, "Secret Societies and Subversive Movements", London, 1924, s. 205). Mirabeau oli kuuluisa ranskalainen oraattori joka oli luonut itselleen suunnattomat velat. Weishaupt pääsi yhteyteen Mirabeau´n kanssa tiettyjen juutalaisten pankkiirien avulla. Mirabeau´ta kiristettiin jotta hän liittyisi Illuminatiin (Nikolai Dobrolyubov, "Secret Societies in the Twentieth Century", St. Petersburg, 1996, s. 23).

Kaupungeille ja alueille jotka olivat tärkeitä Illuminatille annettiin muinaisia nimiä: Ingolstadt´ia kutsuttiin nimellä 'Ephesus' München oli 'Ateena', Baijeri oli 'Achaia', Wien oli 'Roooma', Landshut oli 'Delphi', Itävalta oli 'Egypti' ja niin edelleen. Takavarikoitujen dokumenttien avulla, voidaan nähdä että Illuminati käytti persialaista kelenteria jossa lokakuu oli nimeltään 'Meharmeh', marraskuu oli 'Abenmeh', joulukuu oli 'Adarmeh', tammikuu oli 'Dimeh' ja niin edelleen.

Lakimies Franz X. Zwack sai tohtorin arvonimen ja hänestä tuli Kreivi Salm´in neuvonantaja Landshut´issa, minne suuri määrä Illuminatin arkistoista tuotiin.

Hieman tämän jälkeen, vuonna 1779, veljeskunta sai uuden nimen: Orden der Illuminaten. Heidän tärkein tunnussana oli: "Illuminatin täytyy hallita maailmaa!" Mutta aluksi Adam Weishaupt halusi Saksan yhdistymistä. Vuonna 1779, Spartacus (Weishaupt) oli kirjoittanut kirjeen Mariukselle (Jakob Anton von Hertel) ja Catolle (Zwack) ja ehdotti nimen muutosta. Heillä oli aikomus kutsua itseään nimellä 'Bienenorden' (Order of Bees), mutta he säilyttivät nimen 'Orden der Illuminaten' lopuksi Collected Original Writings of the Illuminati Orden, Munich, 1787, s. 320).

Illuminatista tuli lopulta voimakas ja despoottinen organisaatio Baijerissa. Sen jäseniin kuuluivat Baron von Thomas Bassus, Marquis Constantin Costanzo, Baron Mengenhoffen, Friedrich Munter, sekä muita vaikutusvaltaisia ihmisiä.

Tämä kilta perustettiin suurinpiirtein samojen periaatteiden mukaan kuin jesuiitta-veljeskunta. Adam Weishaupt oli työskennellyt viisi vuotta kehittääkseen järjestelmän joka sopi hänelle. Tämä veljeskunta jaettiin kolmeen luokkaan (jesuiitoilla oli neljä luokkaa). Ensimmäinen luokka oli noviiseille ja vähemmän valaistuneille (Minerval), toinen vapaamuurareille (mukaan lukien skotlantilaiset ritarit), ja kolmas, mysteeri-luokka käsitti papit, sijaishallitsijat, maagikot ja kuninkaan.

Heidän päämääränsä oli toteuttaa 'Novus Ordo Seclorum', Uusi maailmanjärjestys.

ILLUMINATIN IDEOLOGINEN TAUSTA

Vuonna 1492, Alumbrado (Valaistuneet) -liikkeen perustivat espanjalaiset Marranos´it (kastetut juutalaiset jotka pitivät salaa kiinni talmudilaisesta uskosta), ja samanlainen organisaatio perustettiin Ranskassa vuonna 1623 -- Guerients joka muutti nimensä Illuminatiksi vuonna 1722. Espanjan viranomaiset yrittivät pysäyttää Alumbrado-liikkeen jo vuonna 1527 kun Ignatius Loyola pidätettiin väliaikaisesti syytettynä yhteistyöstä Illuminatin kanssa. Loyola (Inigo Lopez de Regalde), joka oli juutalaista verta, syntyi 1490-luvulla. Vuonna 1534, hän perusti oman veljeskuntansa -- Jesuiitat -- ottaen lainaa tätä tarkoitusta varten. Paavi tunnusti Jesuiitta-veljeskunnan 5.4.1540.

Benjamin Disraeli, kirjailija ja Englannin pääministeri vuosina 1868, sekä 1874 - 1876 juutalainen, kirjoitti kirjassaan Coningsby (London, 1844) että ensimmäiset jesuiitat olivat juutalaisia. Tässä uudessa veljeskunnassa, kaikki jäsenet olivat Loyolan valvonnan alla.

Se oli juutalainen jesuiitta-kardinaali Roberto Bellarmino (1542 - 1621) joka määräsi filosofi Filippo Giordano Brunon poltettavaksi roviolla 17.2.1600.

Vuonna 1771, 23-vuotias Weishaupt tapasi Kolmer´in, tanskalaisen kabbalistisen juutalaisen joka oli juuri palannut Egyptistä. Kolmer vihki Weishauptin Osiris´laisen magian salaisuuksiin, Kabbalaan sekä Alumbrado-liikkeeseen. Nesta Webster oletti että hänet oli tunnettu Italiassa nimellä 'Altotas' Cagliostro´n mestari. Kolmerin okkultistinen tietämys teki syvän vaikutuksen Weishauptiin, joka myöhemmin valitsi egyptiläisen pyramidin Illuminatin vallan symboliksi, käyttäen luultavasti mallina kirjaa nimeltä Pyramidography (1646), jonka oli kirjoittanut Jean Greaves, astronomian professori Oxfordista.

Vuotta aiemmin (1770), Weishauptille oli annettu kanoonisen lain luennoitsijan virka Ingolstadt´in Yliopistossa. Hän sai tohtorin arvon, ja vuonna 1773, 25-vuotiaana, hänestä tuli tämän saman yliopiston professori. Lyhyen aikaa hän oli jopa rehtori. Vuonna 1800, tämä yliopisto muutti Landshut´iin ja sieltä Müncheniin vuonna 1826.

Ei ollut sattumaa että Illuminati perustettiin toukokuun 1. päivänä. Kabablististen juutalaisten keskuudessa, tämä päivä, '15', symboloi Jahven salaista lukua ja niin siitä tuli heidän okkultistinen juhlapäivänsä.

Johann Wolfgang von Goethe´n mukaan, 1. toukokuuta, päivä joka seuraa Valpurin yötä, on päivä jolloin mystisiä voimia juhlitaan.

Näihin aikoihin, erästä nuorta juutalaista nimeltään Mayer Amschel (syntynyt 23.2.1744) koulutettiin rabbiksi. Amschel asui vanhempiensa kanssa juutalaisessa ghetossa Frankfurt am Main´issa. Hän otti myöhemmin nimekseen Rothschild. Se oli Mayer Amschel Rothschild joka vakuutti Weishauptin omaksumaan täydestä sydämestään Frankistisen kabbalistisen opin, ja joka jälkeenpäin rahoitti Illuminatia. Rothschild oli antanut Weishauptille tehtäväksi elvyttää kabbalististen juutalaisten vanha Alumbrado-liike.

Teoreettinen Kabbala opettaa ainoastaan luonnon salattuja oppeja, mutta käytännöllinen Kabbala (kuten frankismi) yrittää vaikuttaa maallisiin asioihin. Siihen liittyy amulettien ja maagisten numeroiden käyttö, samoin kuin pahojen henkien kutsuminen. Sekä Talmud että Midrash sisältävät kabbalistista informaatiota (Ancient Oriental and Jewish Secret Doctrines, Leipzig, 1805).

Jakob Frank (1726 - 1791) oli kaikkein pelottavin ilmiö juutalaisessa historiassa, juutalaisen professorin, Gershom G. Scholem´in mukaan. Hänen toimensa olivat täysin moraalittomia. Rabbi Marvin S. Antelman osoittaa kirjassaan To Eliminate the Opiate (New York, 1974) että oli olemassa selkeä yhteys frankismin ja Weishauptin illuminismin välillä. Frankistien päämäärä oli työskennellä salassa juutalaisen maailmanvallan luomiseksi (to work in secret to establish Jewish world supremacy). Professori Scholem on selkeästi osoittanut että he saivat laajan poliittisen vallan.

Jakob Frank (todellisuudessa Leibowicz), syntyi vuonna 1726 Puolan Galiciassa. Hän kääntyi virallisesti katolisuuteen, mutta tämä oli vain peite. Jakob Frank joutui vankilaan vuonna 1760 siitä että hän jatkoi Kabbalan (Zoharin) opettamista sekä salaisten juutalaisten rituaalien harjoittamista. Vuonna 1773, venäläiset hyökkäsivät tähän Puolan alueeseen missä Frankia säilytettiin vankilassa. Hänet vapautettiin ja hän muutti Offenbach´iin (lähelle Frankfurt am Main´ia) Saksassa missä hän alkoi viettää ylellistä ja villiä elämää. Hänen tekonsa olivat pahoja, ja hänen persoonallisuutensa rikollinen. Tämä informaatio tulee professori Gershom G. Scholem´in kirjasta Cabbala (New York & Scarborough, 1974),Sabbatai Zevi (New Jersey, 1973), sekä kirjasta The Messianic Idea in Judaism (New York, 1971).

Jakob Frank teki yhteenvedon opistaan kirjassaan The Words of the Lord. Hän vakuutti että Luoja-Jumala ei ollut sama kuin Hän joka paljasti itsensä israelilaisille. Hän uskoi että Jumala oli paha. Frank julisti itsensä todelliseksi Messiaaksi. Hän vannoi olevansa kertomatta totuutta, hylkäsi kaikki moraaliset lait, ja julisti että ainoa tie uuteen yhteiskuntaan kulki nykyisen sivilisaation täydellisen tuhon kautta. Murha, raiskaus, insesti ja veren juominen olivat täysin hyväksyttäviä toimia sekä välttämättömiä rituaaleissa.

Frank oli eräs näistä uhmakkaista juutalaisista jotka palvoivat demoneja. Ääri-juutalaiset ovat erityisen rakastuneita demoniin nimeltä 'Sammael' (C. M. Ekbohrn, 100 000 Foreign Words, Stockholm, 1936, s. 1 173).

Joseph Johann Adam Weishaupt syntyi 6.2.1748 maalliseen juutalaiseen perheeseen. Hänen isänsä oli Ingolstadt´in Yliopiston professori (The Trail of the Serpent, Hawthorne, 1936, s. 68). Hänet koulutettiin Jesuiitta-luostarissa ja hän opiskeli lakia, kirjallisuutta, sekä ateistista filosofiaa. Vuon a1773, Tämä 25-vuotias Weishaupt lähti Jesuiitta-veljeskunnasta. Syynä on saattanut olla se, että hän oli kehittänyt oman itsenäisen ideologiansa, mutta se että Paavi Clement XIV hajotti Jesuiitta-veljeskunnan vuonna 1773 on myös saattanut olla tekijänä. Jesuiitta-veljeskunta Ranskassa, Espanjassa, Portugalissa, Napolissa ja Itävallassa hajotettiin. Muutamaa vuotta myöhemmin, Weishaupt´in 'Perfektibilist' -veljeskunta alkoi työskennellä Roomalaiskatolista Kirkkoa vastaan. Vuonna 1814, kuitenkin, Jesuiitta-veljeskunta perustettiin uudelleen ja uuden soluttautumisen avulla siitä tuli mahtavampi kuin koskaan aiemmin.

Vuonna 1775, Professori Weishaupt´ista tuli looshin nimeltä Theodor zum guten Rat jäsen laajakatseisen vapaamuurariuden sisällä. Myöhemmin, Weishaupt käytti tätä jalansijaa Münchenissä salliakseen hänen Illuminatinsa soluttautuvan muihin vapaamuurari-loosheihin, johtuen siitä tosiasiasta että hänellä oli suuri vaikutusvalta tähän looshiin sen suurmestarin, professori Franz Benedict (Xaver) von Baader´in kautta, joka oli liittynyt Illuminatiin.

Se oli Baron Adolf von Knigge (syntyi 16.10.1752 Bredenbeck´issa, kuoli 6.5.1796 Bremen´issä), Adam Weishauptin läheisin työtoveri, joka myöhemmin auttoi häntä pääsemään sisään eri vapaamuurari-organisaatioihin (Pat Brooks, The Return of the Puritans, North Carolina, 1976, s. 68 - 69). Vuonna 1777 hän vastaanotti Temppeliherrojen korkeimman arvonimen ('Knight of Cyprus') Hanau´ssa. Tämä 27-vuotias Knigge liittyi Illuminatiin Frankfurtissa vuonna 1780 salanimellä 'Philo' (alkuperäinen Philo oli juutalainen oppinut).

Illuminati alkoi työskennellä erityisen aktiivisesti sen jälkeen kun Adolf von Knigge liittyi veljeskuntaan, heinäkuussa 1779. Baron von Knigge kirjoitti myös kirjan Concerning Association with People. Hän toi yhteen monia vaikutusvaltaisia miehiä.

Suurelta osin Philo´n ansiosta tämä organisaatio levisi läpi koko Saksan. He käyttivät sekä rahaa että ihmisten seksuaalisia mieltymyksiä kontrolloidakseen korkeassa asemassa olevia miehiä.

Ajan myötä, Illuminati sai haltuunsa jokaisen vapaamuurari-veljeskunnan maailmassa. Tärkeät rahoittajat liittyivät tähän organisaatioon: Speyer, Schuster, Stern ja muut. Juutalaiset olivat täten saaneet hyvin vaikutusvaltaisen aseman. Heidän operaatioidensa tukikohta oli Frankfurt am Main.

Hampurissa, eräs mahtava juutalais-kabbalistinen perhe nousi esiin. Heidän nimensä oli (Samuel Moses) Warburg, ja he myös liittyivät tähän salaliittoon maailman herruudesta.

Jesuiitat olivat opettaneet Weishauptille paljon, varsinkin heidän kaksinaismoraalistaan. Hän rohkaisi lähimpiä työtovereitaan käytämään valhetta työkaluna sekä välttämään antamasta yleisölle minkäänlaisia todellisia selityksiä. Illuminatin johtajat näkivät että heidän vaarallisimmat vastustajansa sekä muut jotka saattaisivat olla uhka veljeskunnan salaisuuksille tuli myrkyttää (Gerald B. Winrod, Adam Weishaupt - a Human Devil).

Weishaupt saattoi vaimonsa sisaren raskaaksi ja, koska hänellä ei ollut 50 markkaa rahaa laittomaan aborttiin, hän yritti ilman menestystä tehdä abortin käyttämällä huumeita. Poika syntyi 30.1.1784. Myöhemmin, Weishauptista tuli äkkiä rikas...

Vuonna 1777, Illuminati alkoi tehdä yhteistyötä kaikkien vapaamuurari-looshien kanssa (erityisesti Grand Orient) soluttautuakseen niihin. Brunswick´in herttua, Saksan (vapaamuurarien) suurmestari, sanoi vuonna 1794 että Illuminati hallitsi vapaamuurari-loosheja. Kun Weishaupt´ista tuli Grand Orientin jäsen, tätä looshia tuki taloudellisesti Mayer Amschel Rothschild (1743 - 1812), englantilaisen historioitsijan Nesta Webster´in mukaan.

Bernard Lazar, hyvin tunnettu juutalainen kirjailija, kirjoitti teoksessaan L'Antisemitisme vuonna 1894, että kabbalistiset juutalaiset ympäröivät Weishauptia. Takavarikoidut dokumentit osoittavat että 39 illuminaatista joilla oli alempi johtava asema, 17 oli juutalaisia (40 prosenttia). Ylemmillä tasoilla juutalaisten osuus on suurempi. Jopa se tosiasia että Illuminatin päämaja Ingolstadt´issa muutettiin myöhemmin synagogaksi oli symbolista tälle salaliitolle. Lazar sanoi että kaikista näistä juutalaisista tuli vallankumouksen agentteja koska heillä oli 'vallankumouksellinen sielu'.

Illuminatin johdossa oli neljä erityisen tärkeää juutalaista: Hartwig (Naphtali Herz) Wessely, Moses Mendelssohn, pankkiiri Daniel von Itzig (1723 - 1799), sekä liikemies David Friedlander (La Vieille France, 31.3.1921).

Kaikki vihkiytyneet joutuivat vannomaan "ikuista vaitioloa, uskollisuutta sekä täydellistä alistumista Veljeskunnalle." Jokainen jäsen antoi lupauksen: "Minä vannon hyväksyväni, että se mikä on parasta Veljeskunnalle on parasta myös itselleni, olen valmis palvelemaan sitä henkilökohtaisella omaisuudellani, kunniallani sekä verelläni... Veljeskunnan ystävistä tulee myös minun ystäviäni ja vihollisista..."

Lopuksi, jokaista uutta ystävää varoitettiin: "Jos olet petturi ja valan rikkoja, tiedä sitten että veljet nostavat kätensä sinua vastaan. Älä toivo pakenevasi tai löytäväsi piilopaikkaa. Missä hyvänsä sinä olet, häpeä, ylenkatse sekä veljiesi viha tavoittelee ja piinaa sinua sisälmyksiisi."

Useimmat jäsenet johdettiin uskomaan että mysteerin alimmat tasot jotka he olivat saavuttaneet olivat ylimpiä. Vain harvoja jäseniä oli informoitu Veljeskunnan todellisesta tarkoituksesta.

Illuminatin peruskirja (codex) oli esitelty vapaamuurarien termein ja siinä oli määrätty valheet, petos, väkivalta, kidutus ja murha sen kaikkien päämäärien saavuttamiseksi. Monet jäsenet uskoivat työskentelevänsä maailman parantamiseksi. He eivät koskaan arvanneet että Weishauptin todellinen tavoite oli oli luoda Uusi maailmanjärjestys (Novus Ordo Seclorum), globaali ohjelma maailman hallitsemiseksi.

Saksan protestanttisia prinssejä ja hallitsijoita oli hyvin informoitu Weishauptin virallisesta suunnitelmasta tuhota Katolinen Kirkko ja ha halusivat päästä hänen veljeskuntansa jäseniksi. Näiden miesten kautta Weishaupt sai vallan vapaamuurari-veljeskunnista, joihin hän ja hänen muut juutalaiset ystävänsä vihittiin vuonna 1777. Estääkseen hallitsijoita ymmärtämästä Illuminatin todellisia tavoitteita, hän esti heidän yhteuytensä ylempiin asteisiin.

Vuonna joka seurasi sen perustamista, Veljeskuntansa levisi kaikkialle eteläiseen Baijeriin. Myöhemmin, se sai jalansijaa myös Frankfurt am Main´issa, Eichstadt´issa ja muissa kaupungeissa (Guidance for Freemasons, Stockholm, 1906, s. 166).

Virallisesti, Illuminatin oletettiin levittävän hyveitä ja viisautta, joiden oli tarkoitus voittaa pahuus ja typeryys. He halusivat tehdä suuria löytöjä kaikilla tieteen aloilla. Ajan myötä, seuraavat ihmiset liittyivät Illuminati: kirjakauppias ja kirjailija Christoph Friedrich Nicolai (1733 - 1811), jonka salanimeksi tuli 'Lucian', herttua Ernst von Gotha, Heinrich Pestalozzi, jonka pedagogista järjestelmää Leninin vaimo, Nadezhda Krupskaya, alkoi soveltaa Neuvosto-Venäjällä, herttua Karl August, Baron Herbert von Dalberg, Kreivi Stolberg, Baron Tomas Franz Maria von Bassus (jonka salanimeksi tuli 'Hannibal' 13.12.1778), kirjailija, folkroristi ja filosofi Johann Gottfried Herder (1744 - 1803), juutalainen kirjailija ja kuuluisa vapaamuurari Johann Christoph Bode (1730 - 1793), jonka salanimeksi tuli 'Amelius', Ferdinand of Brunswick, Professori Semmer Ingolstadt´ista, filosofi Franz Baader Münchenistä sekä muita.

Adam Weishaupt alkoi työskennellä erityisen läheisesti juutalaisen vapaamuurari-johtaja Moses Mendelssohn´in kanssa (1729 - 1786). Mendelssohn´ista tuli, niin sanoakseni, Weishauptin näkymätön opas. Moses Mendelssohn tunnettiin virallisesti juutalaisten keskuudessa köyhänä kirjailijana josta tuli eräs Saksan kuuluisimpia filosofeja 'valaistuksen' aikakautena. Hän kutsui itseään filosofiksi ja kulttuuri-henkilöksi. Virallisesti Mendelssohn´in päämääränä oli 'modernosoida' judaismi niin että yleisö hyväksyisi juutalaiset kun he niin sanotusti luopuisivat Talmudista ja 'sulautuisivat' läntiseen kulttuuriin. Illuminaatti Mirabeau kirjoitti kirjan Mendelssohn´in poliittisista 'reformeista' levittääkseen vieläkin enemmän mielikuvituksellisia myyttejä hänestä. Salassa, kuitenkin, Mendelssohn rohkaisi juutalaisia uskollisesti pitämään isiensä uskon. Hän toi Illuminatin Berliiniin.

ENSIMMÄISET PALJASTUKSET

Vuodesta 1781 alkaen, vastustus Adam Weishauptin liikettä kohtaan alkoi kasvaa. Ensimmäinen virallinen hyökkäys Illuminatia vastaan tehtiin vuonna 1783. Eräs hylätty ehdokas, kirjakauppias Johann Baptist Strobl Münchenistä, oli ensimmäinen joka soitti hälytyskelloja. Weishaupt julisti välittömästi tämän miehen tietämättömäksi parjaajaksi, karkeaksi käytöstavoissaan ja puheissaan. Mutta Strobl´in jälkeen tuli muita: Professori Westenrieder ja Danzer myös varoittivat Illuminatin todellisesta aktiviteetista (Guidance for Freemasons, Stockholm, 1906, s. 166). Kreivitär Maria Anna ja professori Joseph Utzschneider Münchenin armeijan akatemiasta (joka oli lähtenyt Illuminatista vuonna 1783) astui myös esiin julkisten varoitusten kera.

Vuonna 1784, Veljeskunnalla oli jo 3 000 jäsentä ja se oli levinnyt Ranskaan, Belgiaan, Hollantiin, Tanskaan, Ruotsiin, Puolaan, Unkariin ja Italiaan. Lopulta, monet jäsenet erosivat Veljeskunnasta: Zaupser sekä professorit Grunberg, Renner ja Cosandey Münchenistä. 1.7.1784, jopa von Knigge luopui kaikista vastuistaan Veljeskunnan sisällä jouduttuaan riitoihin Weishauptin kanssa.

Weishaupt, vaikka hän hyväksyi täysin Philo´n (von Knigge´n) uuden, kiillotetun suunnitelman uudistuksista, hän halusi enemmän muutoksia sinne ja tänne. Philo palasi myöhemmin Veljeskuntaan.

Kun patrioottinen sijaishallitsija, herttua Charles Philipp Theodore (1724 - 1799), nousi valtaan Baijerissa, hän antoi määräyksen kieltää salaseurat 22.6.1784. Illuminati ja vapaamuurarit sulkivat looshinsa.

Vapaamuurarit pyrkivät puolustamaan itseään julkisesti. Illuminati lupautui jopa luovuttamaan kaikki paperinsa ja alistumaan julkiseen oikeudenkäyntiin, mutta mikään ei auttanut.

11.2.1785, Weishaupt erotettiin ja häntä kiellettiin asumasta Ingolstadt´issa ja Münchenissä. Samaan aikaan, yliopistoa informoitiin että Weishaupt pidätettäisiin. 16. helmikuuta hän meni maan alle ja piileskeli Illuminati-veli Joseph Martin´in luona, joka työskenteli lukkoseppänä. Muutamaa päivää myöhemmin hän pakeni Ingolstadt´ista Nürnbergiin käsityöläiseksi pukeutuneena. Hän viipyi Nürnbergissä lyhyen aikaa ja sitten hän matkusti Regensburgin vapaakaupunkiin, missä hän jatkoi aktiviteettiaan, mutta sitten tapahtui kohtalon isku joka vei poliisin Illuminatin jäljille (Sofia Toll, The Brothers of the Night, Moscow, 2000, s. 291).

Tutkimusten aikana ilmestyi yhä enemmän hirvittäviä todisteita Illuminatia vastaan, mutta he jatkoivat aktiviteettiaan kiellosta huolimatta. Siksi, 3.2.1785, annettiin uusi määräys joka mahdollisti Illuminatin varojen takavarikoinnin.

20.7.1785, Illuminatin kuriiri Jakob Lanz (joka toimi pappina), kuoli salamaniskuun Regensburg´issa. Weishaupt oli hänen seurassaan. Lanz´in oli tarkoitus matkustaa Berliiniin ja Sleesiaan, ja hän sai viimeiset ohjeet Weishauptilta ennen kuin hän kuoli. Hän oli ommellut luettelon Illuminatin jäsenistä sekä joitakin raskauttavia papereita papin kaapuunsa. Weishaupt ei tiennyt tästä ja hänestä tuli oman salaliittonsa uhri (Sofia Toll, The Brothers of the Night, Moscow, 2000, s. 291).

Paikallinen poliisi löysi muita tärkeitä dokumentteja Lanz´in kotoa, mukaan lukien yksityiskohtaisia ohjeita suunnitellusta Ranskan vallankumouksesta. Jotkin paperit oli osoitettu Pariisin Grand Orientin suurmestarille. Kaikki luovutettiin Baijerin hallitukselle, ja 4.8.1785, salaseurat kiellettiin uudestaan.

Adam Weishauptin päästä luvattiin palkkio Baijerissa. Weishaupt pakeni Gotha´an, missä illuminaatti, Ernst, Saksi-Gothan suurherttua, voisi suojella häntä.

Hän antoi Weishauptille arvonimen 'Privy Councillor', antoi hänelle turvapaikan.

Weishaupt pysyi Gotha´ssa loppuelämänsä. Hän kuoli 18.11.1830. Rintakuva hänestä on esillä Germanisches Museumissa Nürnbergissä.

Poliisi alkoi etsiä Veljeskunnan tunnettuja jäseniä. Illuminati oli onnistunut soluttautumaan moniin yhteiskunnan tärkeisiin virkoihin. Tästä syystä poliisin tutkimukset etenivät hyvin hitaasti. Poliisi teki etsinnän Zwack´in kotiin, minne salaisen Illuminatin dokumentit viittasivat, jotka löydettiin Lanz´in kotoa, joka tutkittiin vasta vuosi ja kaksi kuukautta sen jälkeen kun salama oli iskenyt Lanz´ii, 11. - 12.10.1786.

11. - 12.10.1786, he tekivät etsinnän Dr Franz Xaver Zwack´in (Cato) kotona Landshut´issa missä Illuminati säilytti kaikkein tärkeimpiä papereitaan. Seuraavina vuosina Baron Bassus´in (Hannibal) linna Sandersdorf´issa myös tutkittiin ja poliisi takavarikoi jopa lisää papereita liittyen Illuminatin salaliittoon koko maailmaa vastaan. Näissä dokumenteissa, joita minä huolellisesti tutkin kesällä vuonna 1986, Ingolstadt´in arkistossa, suunnitelmat maailman laajuisen vallankumouksen toteuttamiseksi oli laadittu, ja näissä papereissa selkeästi sanottiin että tämän tuhoisan operaation oli tarkoitus olla salaseurojen työtä.

Monet tärkeät miehet Ingolstadt´issa ja Baijerissa menettivät virkansa, jotkut joutuivat jopa vankilaan tai karkotettiin maasta -- mutta eräät jotka olivat sekaantuneet asiaan olivat niin mahtavia että heidät säästettiin kostolta. Vapaamuurarit eivät uskoneet että heille oli annettu puolueeton oikeudenkäynti, sillä minkäänlaista puolustusta ei sallittu. Syksyllä vuonna 1786, vaaliruhtinas Karl Theodor vaati että Illuminati lopettaisi aktiviteettinsa. He eivät totelleet.

Vuonna 1786, kaksi tärkeää kirjaa Illuminatista julkaistiin: Drei merkwürdige Aussagen, (jossa professorit Cosandey ja Renner todistivat), sekä Grosse Absichten des Ordens der Illuminaten ('Great Purposes of the Order of the Illuminati'), jossa oli professori Joseph Utzschneider´in todistus.

Pitkien tutkimusten jälkeen, vaaliruhtinas määräsi kaksi teosta, jotka sisälsivät salaisia dokumentteja, painettavaksi otsikolla Einige Originalschriften des Illuminaten-Ordens ja Nachtrag von weitern Originalschriften ('Some Original Documents of the Illuminati Order' ja 'Supplement of Further Original Documents'). Nämä kirjat lähetettiin Pariisin, Lontoon ja Pietarin hallituksille, mutta niitä ei otettu vakavasti (kunnes oli liian myöhäistä). Johann Baptist Strobl myös julkaisi uuden kokoelman dokumentteja koskien Illuminatia vuonna 1787.

Teoksen Guidance for Freemasons mukaan, Weishaupt, von Knigge, Bode ja muut "kaikkein tunnetuimmat illuminaatit" olivat jalomielisiä, hyvää tarkoittavia miehiä jotka pyrkivät kohti hyvyyttä ja oikeudenmukaisuutta. Jotkin todella ylevät (tai: kopeat) kulttuurihenkilöt sallivat tulla taitavan Illuminati-propagandan huiputtamaksi. Adam Weishaupt, taitavana propagandistina, oli aiemmin kirjoittanut kirjat An Apology for the Illuminati (1786), The Improved System of the Illuminati (1788), Spartacus und Philo (1794), sekä muita.

Kun Illuminati kiellettiin 4.8.1785, Zwack pakeni Augsburg´iin ja sieltä Weslar´iin. Vaaliruhtinaan kuoleman jälkeen, Zwack palasi Baijeriin, missä hän toimi virkamiehenä. Von Knigge matkusti Bremeniin, missä hän kuoli englantilaisena virkamiehenä 6.5.1796. Useat muut jäsenet erotettiin viroistaan. Tämä kaikki Illuminatin suurmestarin, Leopold Engel´in mukaan.

Jopa suuresta runoilijasta, Johann Wolfgang von Goethe´sta, tuli vapaamuurari vuonna 1780 ja hän liittyi Illuminatiin joskus 1780-luvulla. Hänen salanimensä oli 'Abaris' (History of the Order of the Illuminati, Leopold Engel, Berlin, 1906, s. 355 - 356).

Mutta lopulta hän kykeni näkemään petoksen läpi. Illuminaatti Goethe kirjoitti Bode´lle, toverilleen, 22.6.1784: "Usko minua, meidän moraalista maailmaa kalvavat maanalaiset tunnelit, kellarit ja viemärit, kuten suuri kaupunki tavallisesti on, ilman että kukaan tavallisesti ajattelee niiden yhteyksiä. On ymmärrettävää minulle tai jollekin toiselle valaistuneelle henkilölle jos savu joskus nousee halkeamasta tai kuullaan outoja ääniä..."

SCHILLERIN JA MOZARTIN MURHAT

Suuri runoilija ja näytelmien kirjoittaja Friedrich von Schiller muutti Mannheim´iin 27.7.1783. Kesäkuussa 1784 Christian Gottfried Korner (1756 - 1831), tärkeä illuminaatti, lähetti Schiller´ille kirjeen jossa hän kehotti tätä liittymään Illuminatiin. Korner lupasi että kaikki Schiller´in velat annettaisiin anteeksi ja tämän jälkeen hän liittyi tähän Veljeskuntaan.

Säännöt sitovat jäsentä: "Minä suoritan teon, jos Veljeskunta pyytää minua, johon minä en muutoin suostuisi. Edelleen, vaikka teko näyttäisi väärältä tietystä näkökannasta, se lakkaa olemasta väärä jos se palvelee keinona saavuttaa kokonaisuuden lopullinen päämäärä." Tämä lainaus on peräisin Veljeskunnan asiakirjoista jotka takavarikoitiin poliisin tutkiessa Paroni Bassus´in linnaa Sandersdorf´issa ja myöhemmin se julkaistiin teoksessa nimeltä Nachtrag von weitern Originalschriften, Münchenissä, vuonna 1787. Kaksi Veljeskunnasta loikannutta henkilöä, professorit Cosandey ja Renner -- myös vahvistivat huhtikuussa 1785 että illuministinen periaate oli "tarkoitus pyhittää keinot."

Vasta myöhemmin Schiller kykeni näkemään petoksen läpi.

Petos ja kiristys olivat Veljeskunnan keinoja saavuttaa päämäärät. Weishaupt oli neuvonut lähintä Illuminati-veljeään: "Omistaudu petoksen taiteelle, taiteelle naamioida itsesi, vakoilla muita ja saada selville heidän sisimmät ajatuksensa."

Varmistaakseen että Veljeskunnan salaisuudet eivät vuoda, Weishaupt loi salaiset poliisijoukot Veljeskunnan sisälle joita hän kutsui nimellä 'vihjailevat veljet'. Nämä toimivat samaan tapaan kuin Bolshevikkien Cheka ja sen seuraajat: ilmianto, provokaatio, kiristys ja terrorismi.

Nämä 'vihjailevat veljet' toimivat täydessä voimassaan terrorin aikakaudella jota kutsutaan 'Ranskan suureksi vallankumoukseksi', joka oli suurelta osin Illuminatin agenttien työtä. Ranskan vallankumouksen jälkeen, Johann Wolfgang von Goethe julisti paheksuntansa sen johdosta Eckermannille. Hän sanoi että kaikki äkkinäiset muutokset jotka luotiin väkivallan avulla olivat hänestä vastenmielisiä koska ne olivat luonnon järjestystä vastaan (Goethe, Karl Vietor, Stockholm, 1953, s. 100).

Luonnollisesti, Friedrich von Schiller ei osannut epäillä että Heinrich Voss, nuori lääkäri joka huolehti hänestä, oli eräs 'vihjailevat veli' joka raportoi kaiken kuulemansa ja näkemänsä Weishauptille.

Schiller, Pestalozzi ja useat muut illuminaatit jotka tulivat Saksasta saivat Ranskan kansalaisuuden 'huomattavina ulkomaalaisina' vuonna 1792. Schiller luki tästä sanomalehti Moniteurista.

Nähtyään Illuminatin pahan luonnon läpi, Schiller suunnitteli kirjoittavansa näytelmän nimeltä 'Demetrius'; työnimi josta tuli The Bloodbath in Moscow. Tämän näytelmän oli tarkoitus paljastaa joitakin vallassa olevien julmuuksia kulissien takana.

Heinrich Voss raportoi tästä Weishauptille joka toivoi pysäyttävänsä tämän näytelmän hinnalla millä hyvänsä. Onneksi Illuminatin kannalta, Schiller kuoli pitkän sairauden uuvuttamana 9.5.1805. Hermann Ahlwardt väittää kirjassaan Mehr Licht (1925, s. 60 - 69) että Illuminati murhasi Schillerin.

Saksalaisten ja ulkomaalaisten asiantuntijoiden joukko (mukaan lukien Sten Forshufvud Göteborgista ja professori Hamilton Smith Glasgowsta) löysivät arsenikki-jäämiä Schillerin hiuksista. 45-vuotiaan Schillerin teos ei tullut koskaan valmiiksi (Henning Fikentscher, The Latest Developments in Research of Schiller's Mortal Remains).

5.12.1784, vapaamuurarit pyysivät nerokasta itävaltalaista säveltäjää Wolfgang Amadeus Mozartia, liittymään vapaamuurareihin. Hän liittyi Zur Wohltatigkeit -looshiin 14.12.1784. Hän oli myös erään toisen looshin Zur wahren Eintrachtin jäsen. Pian Mozart nousi 33. asteelle. Mozart kirjoitti monia sävellyksiä vapaamuurarien seremonioihin.

Kaikkien tärkeimmät vapaamuurarit Wienissä olivat illuminaatteja samaan aikaan. Vuonna 1783, 36 Zur wahren Eintracht -looshin 83 veljestä oli illuminaatteja. Myös Zur Wohltatigkeit -looshin veljien joukossa oli monia salaliittolaisia. Mozartin korkea-arvoinen ystävä, Baron Gottfried van Swieten, oli myös illuminaatti. Myös hänen läheisin ystävänsä, kreivi August von Hatzfeld, oli illuminaatti. Muistokirjoituksessaan Hatzfeld´ille vuonna 1787, Illuminatin paikallinen johtaja, Christian Gottlob Neefe, ylisti häntä lehdessä nimeltä Magazin der Musik. Neefe oli Beethovenin opettaja. Tästä syystä Beethovenista tuli vapaamuurari ja hänellä oli läheiset yhteydet moniin illuminaatteihin, mukaan lukien Gemmingen´iin, joka oli auttanut Mozartia Mannheimissa ja värväsi hänet Zur Wohltatigkeit -looshiin.

Illuminatin viralliset tavoitteet tekivät vaikutuksen Mozartiin. Hän ei tiennyt enempää yksityiskohtia. Hänellä ei ollut aavistustakaan mitä tavoitteita hänen vaikutusvaltaisilla ystävillään todella oli. Ei ole selkeää informaatiota että tiesikö Mozart edes että hänen ystävänsä olivat alistamaan pyrkivän (subversive) Illuminatin jäseniä. He ainoastaan paljastivat jäsenyytensä niille jotka he kenties kykenisivät värväämään. Adam Weishaupt oli opettanut: "Joillekin näistä vapaamuurareista me emme saa edes paljastaa että meillä on mitään kuuta kuin mitä vapaamuurareilla on... Kaikkien niiden jotka eivät ole sopivia työhön tulee jäädä vapaamuurari-looshiin ja edetä siellä ilman että he tietävät mitään tästä lisä-järjestelmästä." (Einige Originalschriften des Illuminatenordens, Munich, 1787, s. 300)

Joulukuussa 1785, Illuminatin toimet Wienissä kiellettiin. Illuminati pakotettiin lähtemään loosheistaan. Kiellosta huolimatta, he jatkoivat toimintaansa tavallisina vapaamuurareina. he valtasivat Crowned Hope -looshin. Illuminaatti Ignaz von Born, Joseph von Sonnefells ja Otto von Gemmingen perustivat uuden looshin, nimeltään The Truth, jonka suurmestari oli Born. Illuminati uskoi että he julistivat lopullista totuutta.

14.1.1786, Mozart liittyi Crowned Hope -looshiin. Mutta hän ei ollut läsnä avajaisseremoniassa ja myöhemmin hän otti vain harvoin osaa kokouksiin. Tänä ajanjaksona, Mozart harvoin sävelsi vapaamuurari-musiikkia.

Mozart kuului yhteiskuntaan (tai: yhteisöön) jota Illuminati vielä hallitsee. Vasta elämänsä viimeisenä vuotena, 1791, hän sävelsi uusia kappaleita vapaamuurareille. Tämä musiikki sisältää salaisia koodeja ja nuotteja (moods). Mozart kaipasi todellisia ystäviä. Tämän vuoksi hänestä tuli vapaamuurari. Kaikki hänen ystävänsä olivat vapaamuurareita. Hyvin sosiaalisena henkilönä, Mozart ei voinut olla yksin ja hän kaipasi ystäviä joiden kanssa olla tekemisissä.

On havaittu että Mozart, sen ansiosta että hän oli vapaamuurari-looshien jäsen, koki helpommin menestystä ja sai kuuluisuutta Euroopassa, sillä korkea-arvoiset vapaamuurari-veljet tukivat häntä. Melkein puolet To True Harmony -looshin jäsenistä oli aristokraatteja jotka auttoivat Mozartia, esimerkiksi Esterhazy. Myös Mozartin julkaisijat olivat vapaamuurareita: Pasquale Artaria, Cristophe Torricella ja Franz Anton Hoffmeister.

Mozart saattoi aina luottaa vapaamuurarien veljelliseen apuun, ja matkoillaan ulkomailla hän sai aina taloudellista apua ja ilmaista majoitusta. Matkoillaan vuosina 1787 - 1791, vapaamuurarit Prahassa ja muualla auttoivat Mozartia monin tavoin. Tämä on todistettu kirjallisesti. Ystävät vapaamuurarien joukossa esittivät tärkeää roolia auttaessaan Mozartia taloudellisesti: Lichnowsky, Franz Hofdemel ja Michael Puchberg olivat hänen tärkeimpien lainan antajien joukossa. Mozart, vuorostaan, auttoi muita vapaamuurareita järjestämällä lainoja heille.

Joulukuussa 1787, Mozart nimitettiin keisarilliseksi säveltäjäksi. Tämä antoi hänelle edellytykset entistä suuremmille oopperoille. Illuminatista oli tullut valtio valtion sisälle. Huolimatta kaikista kielloista, he jatkoivat alistamaan pyrkivää aktiviteettiaan yhteiskuntaa vastaan. Siihen aikaan, ihmisiltä puuttui kokemusta ja resursseja suojella itseään vapaamuurareita vastaan, joka oli Illuminatin vaikutusvallan alla.

Huomattava itävaltalainen säveltäjä Franz Schubert ei ollut vapaamuurari ja hän kuoli köyhänä ja unohdettuna.

Lahjakkaana miehenä, Mozart kykeni lopulta näkemään Illuminatin pahuuden, huolimatta siitä tosiasiasta että se näyttäytyi valon enkelinä. Hänellä oli aikomus suojella yhteiskuntaa perustamalla salaseuran jossa olisi useita hänen ystäviään, Die Grotte (Luola). Mozart oli hyvin tietoinen suuresta riskistä jonka hän otti. Jo huhtikuussa vuonna 1787, hän kirjoitti kirjeen isälleen, sanoen että kuolema oli todellisuudessa ihmisen ystävä ja että hän ei voisi koskaan asettua nukkumaan ajatellen että hän, nuoruudestaan huolimatta, ei kenties näkisi huomista (Maynard Solomon, Mozart, Stockholm, 1995).

Hän toivoi paljastavansa vapaamuurarien maagisen salaliiton yleisölle. Tästä syystä hän aikoi käyttää oopperaansa Die Zauberflote (Taikahuilu), missä Sarastron esikuva oli vapaamuurarien suurmestari, Ignaz von Born. Mozartilla oli täydellinen muisti. Kun hän oli kerran kuullut melodian, hän osasi soittaa sen uudelleen ilman virheitä. Taikahuilu sisälsi monia paljastuksia vapaamuurarien salaisuuksista. Hän käytti Illuminatin pyramidia, kaikkinäkevää silmää, temppeliä ja muita salaisia symboleja. Nämä metaforat myöhemmin poistettiin. Mozart käytti myös musiikillisia keinoja ilmaistakseen vastakohtaisia lyyrisiä ja traagisia teemoja, eleganssia ja folklorea, mielikuvituksellisia yksityiskohtia sekä orkesterin kiinteää ilmapiiriä. Tämän oopperan ensi-esitys oli syksyllä 1791. Illuminati ei voinut antaa Mozartille anteeksi. Hänelle annettiin tehtäväksi säveltää Requiem (Sielunmessu) nimettömän henkilön toimesta, juhlistamaan hänen omaa kuolemansa. Hänelle myös maksettiin etukäteen. Vapaamuurarit myrkyttivät vihansa kohteen hitaasti. 'Sielunmessu' päättyi kesken kappaleen toiseksi viimeiseen riviin: lacrymosa dies ilia. Sussmayr viimeisteli teoksen.

Hermann Ahlwardt väitti kirjassaan Mehr Licht! että Mozart murhattiin. Hän kuoli 5.12.1791, tarkalleen seitsemän vuotta sen jälkeen kun hänet oli vihitty vapaamuurari-looshiin. Salieri´sta tehtiin myöhemmin syntipukki. Hermann Wagener´in kirja, Staats- und Gesellschaftslexikon vahvisti että Mozart myrkytettiin.

Vuonna 1990, useat lääkärit yrittivät väittää että Mozart kuoli munuaissairauteen (Dagens Nyheter, 19.9.1990). Mutta jos hän olisi kuollut luonnollisen kuoleman, vapaamuurarien ei olisi tarvinnut anastaa Mozartin ruumista estääkseen ruumiinavauksen, tai laskeakseen hänet köyhille tarkoitettuun hautaan sammuttamattoman kalkin kera.

Jos Mozart olisi pysynyt uskollisena vapaamuurareille, hänet olisi haudattu suurin kunnianosoituksin. Hänen tekopyhät 'vapaamuurari-ystävänsä' vuodattivat krokodiilin kyyneleitä. Jos Taikahuilu olisi hyväksytty, ne jotka olivat vallassa eivät olisi lähettäneet Johann Emanuel Schikaneder´ia, oopperan libreton kirjoittajaa, mielisairaalaan missä hän kuoli vuonna 1812.

Itävallassa, vapaamuurarius oli kielletty 1790-luvun puolivälissä. Yhteiskunta onnistui säilyttämään tämän alistamaan pyrkivän liikkeen kiellon vuoteen 1918 asti, jolloin vapaamuurarit Itävallassa nousivat valtaan väärän sosialistisen doktriinin avulla. Vapaamuurarit jatkavat Mozartin halventamista tänäänkin (esimerkiksi Milos Forman elokuvassaan Amadeus).

ILLUMINATI SOLUTTAUTUJINA

Illuminati pääsi vapaasti sisään aikakauden moniin salaseuroihin pyrkien hyödyntämään vapaamuurarien liberaalia ideologiaa syöttinä niille joilta puuttui tieto sen todellisista tarkoituksista. "Kaikki illuminaatit ovat vapaamuurareita, mutta läheskään kaikki vapaamuurarit eivät ole illuminaatteja," sanoivat professorit Cosandey ja Renner Münchenistä todistaessaan huhtikuussa 1785.

Ainoastaan vähemmistön sallittiin päästä korkeimmille mysteeri-tasoille. Ainoastaan ne harvat tunsivat veljeskunnan todelliset aikeet. Cosandey ja Renner, yhdessä useiden silminnäkijöiden kanssa, väittivät että "päämäärästä puhuttiin jatkuvasti," ilman että olisi selitetty mikä tämä päämäärä oli. Niiden jotka olivat alemmilla tasoilla (hyödylliset idiootit) kuului ainoastaan totella, ilman että olisivat ymmärtäneet miksi.

Weishauptin suunnitelma ottaa valta oli nerokkaan yksinkertainen. Julkisen mielipiteen muokkaajista (papit, kirjailijat, virkamiehet) tehtiin kuuliaisia työkaluja, kun taas he, Weishauptin sanojen mukaan, "ympäröivät prinssejä". 'Neuvonantajina' heidän oli tarkoitus vaikuttaa poliittisiin päätöksiin Illuminatin päämäärien hyväksi. Astuttuaan sisään veljeskuntaan, uusien veljien tuli vannoa: "En käytä koskaan asemaani tai virkaani toista veljeä vastaan." Tämä korruptoitunut ryhmä-lojaalisuus ei kuitenkaan koskenut veljiä yksilöinä; he olivat ainoastaan näkymättömien valtiaiden työkaluja Veljeskunnan sisällä. Se voitaisiin aivan helposti kääntää jotakin tiettyä 'veljeä' vastaan jos 'päämäärä' (Weishaupt itse) vaati sitä.

Joten alempien tasojen veljien täytyi luovuttaa informaatiota (kirjoitetussa muodossa) joka kuukausi koskien omia tekojaan sekä 'veljien' tekoja.

Veljeskunnan johtajat kokosivat informaatiota näistä 'tunnustuksista' joita he voisivat myöhemmin käyttää jokaista poikennutta veljeä vastaan. Weishaupt rohkaisi Illuminatia myös varastamaan tai kopioimaan salaisia hallituksen asiakirjoja. Veljeskunta tarvitsi näitä dokumentteja vallankumous-aktiviteettiinsa mutta se myös halusi veljien luopuvan kaikesta lojaalisuudesta yhteiskuntaa vastaan saaden heidät etsimään jatkuvasti keinoja kuinka pettää se. uskonto, kansallisuus, patriotismi, uskollisuus hallitsijaa kohtaan, perhe-siteet -- kaikki tällaiset tunteet tuli korvata yhdellä vahvalla uskollisuudella Illuminatin päämääriä kohtaan. Loikkaaja, Joseph Utzschneider, Münchenin sotilas-akatemian professori, paljasti että jatkuva saarnaaminen isänmaata vastaan inhotti häntä niin paljon että hän jätti Veljeskunnan.

Supranationaalinen sosialistinen valta jota Illuminati kaipasi -- yhteenveto siitä laadittiin Novus Ordo Seclorum´in (The New World Order) konseptissa. Joitakin ohjelman pääkohtia olivat:

1. Kaioken uskonnollisuuden tukahduttaminen, mukaan lukien kaikki kokoontumiset (kommuuniot) ja opit joita ei voitaisi alistaa illuminismin työkaluiksi.

2. Kaikkien kansallisuustunteiden tukahduttaminen ja -- pitkällä tähtäimellä -- kaikkien kansakuntien hävittäminen sekä illuministisen maailmanvallan luominen.

3. Kaiken yksityisen ja kansallisen omaisuuden siirtäminen Illuminatin käsiin.

Menetelmät joiden avulla tämä toteutetaan olisivat uudet verolait, jotka illuministiset viranomaiset ottaisivat käyttöön. Weishauptin alkuperäisiin suunnitelmiin kuuluivat myös progressiivinen tulovero sekä perintövero.

Myös Karl Marx halusi korkean, progressiivisen tuloveron, Kommunistisessa Manifestissaan. Aikomuksena oli heikentää yhteiskuntaa.

4. Kaiken kattava vakoilu- ja ilmianto-järjestelmä 'tiedustelevat veljet' prototyyppinä. Tämän symboli oli kaikkinäkevä silmä, silmä pyramidin sisällä, mikä oli Illuminatin vallan symboli.

5. Globaalit moraalisäädökset, ihmisten sisimmän tahdon, toiveiden ja kaipausten täydellinen yhdenmukaistaminen 'yhden tahdon' alaisuuteen; Illuminatin tahdon alaisuuteen.

Illuminati halusi yksinkertaisesti kumota kaikki järjestäytyneen hallituksen muodot, patrioottisuuden, uskonnon, ja perheen perustaakseen lopulta maailmanhallituksen. Kunnolliset ihmiset eivät koskaan työskentelisi tällaisen inhottavan ohjelman eteen, joten 'virallinen' Illuminati oli täynnä yleviä lauseita rakkaudesta, lempeydestä ja sellaisesta jota me tänään kutsumme 'ideologiaksi'. Mitä korkeammalle henkilö nousee, sitä primitiivisempiä sen jäsenet olivat. Mitä primitiivisempiä yksilöt ovat, sitä alhaisemmat ihanteet houkuttelevat heitä.

Täten, Illuminati on käyttänyt kaikenlaisia ideologioita (nihilismi, liberalismi, fasismi) tai luoneet ideologioita (marxismi, kommunismi, sosialismi), samalla kun he itse olivat täysin riippumattomia kaikesta ideologiasta.

Vuonna 1933, Greater Soviet Encyclopaedia julkaisi suuren määrän tietoa Adam Weishauptista ja Illuminatista, mutta tämän vuoden jälkeen kaikki tiedot olivat räikeän epäjohdonmukaisia (after this year the entries were blatantly inconsequential).

Eräs konferenssi pidettiin Mayer Amschel Rothschild´in linnassa Wilhelmsbad´issa 16.7.1782, missä vapaamuurarit ja Illuminati pakotettiin täydelliseen liittoon. Tähän tapaan, johtavat salaseurat aloittivat läheisen yhteistyön Illuminatin kanssa. Täten, Weishaupt sai kolme miljoonaa työkalua joiden kanssa toteuttaa suunnitelmiaan. Ajan myötä, Illuminati toi kuolemaa ja kärsimystä sadoille miljoonille ihmisille.

Tässä vapaamuurari-konferenssissa Wilhelmsbad´issa, tehtiin päätös murhata Ranskan Louis XVI sekä Ruotsin Gustav III (Charles de Hericault, La Revolution, s. 104). Aloite (initiative) tälle konferenssille oli juutalainen (A. Cowan, The X Rays in Freemasonry, London, 1901, s. 122). Päätös murhata Itävallan Leopold tehtiin myös tässä konferenssissa. Hänet myrkytettiin 1.3.1792 juutalaisen vapaamuurarin Martinowitz´in toimesta. Ruotsin Gustav III murhattiin samassa kuussa.

Vapaamuurarit olivat kokoontuneet Lyoniin vuonna 1778 keskustellakseen tulevasta vallankumouksesta. Lisää kongresseja pidettiin Pariisissa vuonna 1785 ja 1787 sekä Frankfurt am Main´issa (missä Rothschildeilla oli pankki) vuonna 1786.

Illuminati pyrki saamaan lehdistön valtaansa ja alkoi asettaa soluttautujiaan kulissien taakse 'asiantuntijoina'. Veljeskunta halusi vaikutusvaltaa myös kouluissa.

Vuonna 1800, Illuminati oli aktiivinen Ruotsissa, Itävallassa, Venäjällä ja monissa muissa maissa. Kolme vuotta aiemmin, professori John Robison oli kirjoittanut seikkaperäisen paljastuksen illuminaattien salajuonesta kirjassaan Proofs of a Conspiracy (London, 1797).

Myös englantilainen runoilija Percy Bysshe Shelley joutui aluksi Illuminatin propagandan lumoukseen, huolimatta siitä että Weishaupt oli sanonut melko yksiselitteisesti että Illuminatin päämääränä oli toimia väsymättä kunnes "johtajat ja kansakunnat katoavat ilman väkivaltaa maan päältä, ihmiskunnasta tulee yksi suuri perhe, sekä maailmasta asuinpaikka järkeville ihmisille."

Mutta myöhemmin Shelley sai käsiinsä kopion Abbe Barruels´in sensaatiomaisesta kirjasta Memoirs, Illustrating of History of Jacobinism joka oli julkaistu vuonna 1798. Tämä kirja paljasti, eräiden baijerilaisten dokumenttien avulla, illuminististen juutalaisten salaliiton.

Shelley otti nämä paljastukset vakavasti ja suositteli tätä kirjaa ystävilleen. Hän alkoi nähdä Illuminatin pahantahtoisena inkarnaationa ja jopa ehdotti Leigh Hunt´ille, suorapuheiselle kirjailijalle, että he perustaisivat yhdistyksen missä järkevät jäsenet seisoisivat "vapauden vihollisten yhteisöä vastaan". Jälkeenpäin Shelley näki edelleen Illuminatin toimien läpi poliittisten kulissien takana.

Amerikkalaiset Thomas Jefferson ja Alexander Hamilton tutustuivat Weishauptin oppiin 1790-luvulla. Jefferson ja Hamilton avasivat USA:n vapaamuurari-loosheja eurooppalaiselle Illuminatille, huolimatta monista äänistä jotka nousivat varoittamaan tätä toimenpidettä vastaan. Näiden protestanttien joukossa oli John Quincy Adams, joka myöhemmin valittiin presidentiksi (1825). Hän kirjoitti kirjeen eversti William L. Stone´lle, paljastaen kuinka Jefferson oli hyödyntänyt vapaamuurarien veljeskuntaa kaivaakseen maata yhteiskunnan alta.

Illuminati kosti estäen Adamsin uudelleen valinnan. Adamsiin kohdistettiin ilkeämielinen panettelu-kampanja kansallisessa lehdistössä, joka oli jo joutunut Illuminatin hallintaan. Adams myös yritti julkaista paljastavan kirjan Illuminatista, mutta käsikirjoitus varastettiin.

Amerikkalainen historioitsija Emanuel M. Josephson paljasti kirjassaan Roosevelt's Communist Manifesto (New York, 1955, s. 24) että Illuminatin Columbia Lodge perustettiin New Yorkissa vuonna 1785. Sen ensimmäinen johtaja oli kuvernööri DeWitt Clinton, jota seurasi Clinton Roosevelt. Vuonna 1786, Virginiaan perustettiin Illuminati-looshi ja Thomas Jefferson´ista tuli sen johtaja. Kun Weishaupt paljastettiin Baijerissa, Jefferson puolusti häntä "antaumuksellisena filantroopikkona". Lyhyen ajan sisällä, Illuminati oli avannut viisitoista looshia Amerikassa.

Thomas Jefferson teki kaiken voitavansa saadakseen Kongressin hyväksymään Illuminatin pyramidin kansalliseen sinettiin 15.9.1789.

Vuonna 1789, julkaisija, valtiomies ja tiedemies Benjamin Franklin (1706 - 1790), vapaamuurari, vaati että Yhdysvallat puolustaisi itseään juutalaisten maahanmuuttoa ja vaikutusvaltaa vastaan, sillä juutalaisista oli tullut valtio valtion sisälle. Tähän vaatimukseen ei suostuttu, ja sen sijaan Daavidin tähdestä tuli armeijan ja poliisin symboli Amerikassa.

George Washington, josta oli tullut vapaamuurari vuonna 1752 kun hän oli 20-vuotias, yritti myös vastustaa Illuminatin tekoja Amerikassa sen jälkeen kun hän oli vakuuttunut vuonna 1796 että he olivat uhka kansakunnalle. Weishaupt oli laatinut suunnitelmat murhata Washington jos hänestä koituu liikaa ongelmia (Neal Wilgus, The Illuminoids, New York, 1978, s. 33.)

David Pappen, Harvardin Yliopiston presidentti, varoitti myös Illuminatista 19.7.1798, ja myöhemmin Timothy Dwight, Yale´n Yliopiston presidentti, teki samoin. Tämä sai Henry Dana Ward´in, Thurlow Weed´in ja William H. Seward´in perustamaan vapaamuurarien vastaisen puolueen Amerikkaan vuonna 1829. Puolue osallistui presidentinvaaleihin vuonna 1832, mutta vuonna 1840 se oli jo kuihtunut.

Weishaupt, kuten Niccolo Machiavelli (1469 - 1527) Firenzen tasavallassa, uskoi että valta pitäisi antaa tietyille valituille ihmisille -- kaikki muut olivat epäluotettavia (unreliable nobodies). Kuolemansa jälkeen julkaistussa kirjassa The Prince (1532), Machiavelli kannatti rajoittamattoman diktatuurin käyttöönottoa.

JESUIITTOJEN TOTALITARISMI PROTOTYYPPINÄ

Eräät lähteet, ennen kaikkea kristilliset, väittävät että Weishaupt´in ideologinen prototyyppi oli Platonin Tasavalta. Nämä väitteet ovat harhaanjohtavia. Weishaupt (vaikka hän vihasi heitä) ihaili jesuiittojen taktiikkaa, kuria sekä taitoa organisaationa, heidän kykyään hyödyntää lahjojaan sekä omistautumistaan asialleen. Koska jesuiitat kouluttivat Weishaupt´in, hän tunsi heidän kokemuksensa luoda totalitaristisia yhteiskuntia, ja hänen esikuvansa (prototype) oli ennenkaikkea totalitaristinen ja teokraattinen hallinto, jonka jesuiitat ottivat käyttöön, huolimatta Espanjan keskusvallasta, Paraguayssa vuonna 1609. Tämä orja-valtio oli olemassa virallisesti 159 vuoden ajan, vuoteen 1768 asti, jolloin Weishaupt oli 20-vuotias opiskelija. Jesuiitat kutsuivat tätä nimellä 'serfdom encomienda', tarkoittaen tehtävää tai suojelua.

Faktat jotka minä löysin Carl Morner´in tutkielmasta nimeltä An Account of the History of Paraguay and the Pertaining Jesuit Missions from the Discovery of the Country to 1813 (Uppsala, 1858, s. 92 - 102) vaativat huomiota. Morner´in mukaan, jokaisella lähetysasemalla (mission) oli alueellinen neuvosto, joka toteutti jesuiittojen määräykset. Jesuiitat noudattivat eräänlaista kommunistista metodia, käyttäen viekkautta ja väkivaltaa. Guarani-intiaanit, kaiken ikäiset, laitettiin pakkotyöhön lähetysaseman hyväksi. Intiaaneilla ei ollut lainkaan henkilökohtaista omaisuutta. Kaikki tuotteet kerättiin yhteisön varastoihin. Kaikki ruoka ja vaatteet mitä intiaanit tarvitsivat, samoin kuin yhteisön tarpeet, jaettiin näistä varastoista. Jesuiitat valvoivat työtä tehtaan tapaan.

Jesuiitat olivat ottaneet käyttöön työvelvollisuuden. Intiaaneille jaettava ruoka ja muut tarpeet riippuivat tuotannon määrästä. Valtarakenne oli keskitetty ja työ tehtiin ryhmissä. Tämä kommuuni organisoi jopa viihteen. Kun jotakuta rangaistiin, intiaanit pakotettiin suutelemaan rankaisijan kättä, kiittämään häntä ja ilmaisemaan katumusta.

Kommuunin johto koostui jesuiitta-papeista Italiasta, Englannista ja Saksasta. He olivat aidanneet (tai: muodostaneet) alueen samaan tapaan kuin ghetto tai Itä-Eurooppa rautaesiripun takana. Kaikki tämä vahvisti ajatusta että jesuiitat halusivat luoda itsenäisen valtion.

'Villit' intiaanit lähiseudulta houkuteltiin suljettuihin kommuuneihin hyvällä ruoalla, ystävällisyydellä, juhlilla ja musiikilla. Ei puhuttu mitään työvelvollisuudesta joka seurasi heitä. Sitten ansa suljettiin heidän ympäriltään. Monet pakenivat kotiinsa viidakoihin joutuakseen uudestaan orjiksi myöhemmin.

Intiaanit muutettiin avuttomiksi, epäitsenäisiksi olennoiksi. Heidän mahdollisuutensa henkiseen kehitykseen kahlehdittiin. Erityiset jesuiitta-papit (kuten politrukit) opettivat intiaaneja olemaan ilmaisematta tyytymättömyyttään. Kristinuskoa, uskontoa joka oli alunperin tarkoitettu orjille, käytettiin viekkaasti.

Samaan aikaan, he yrittivät totuttaa intiaanit militaristiseen asenteeseen ja tähän tapaan heistä tuli isäntiensä työkaluja ilman omia ajatuksia tai omaa tahtoa. Paraguay oli esimerkki yhdenmukaistamisesta, tehdas-mentaliteetista, kommunistisista metodeista, rauta-esiripusta (koko alue muutettiin ghetoksi), politrukeista, työvelvollisuudesta, väkivallasta, propagandasta ja militarismista. Mielenkiintoinen tosiasia on se, että ensisijaisesti Keski-Euroopan jesuiittoja (juutalaista alkuperää) valittiin Paraguayn lähetysasemien johtajiksi.

Informaatio todellisista olosuhteista saavutti lopulta ulkomaailman kaikesta tekopyhyydestä huolimatta. Vuonna 1759, jesuiitat määrättiin vapauttamaan intiaanit ja kumoamaan heidän eristämisensä. Luonnollisesti, jesuiitat väittivät että kaikki syytökset heitä vastaan olivat vääriä mutta he silti myönsivät että jotakin pitäisi tehdä ja tarjosivat apuaan jotta intiaaneista tulisi asteittain taas itsenäisiä. Heillä ei ollut aikomustakaan pitää lupauksiaan.

Sillä välin Euroopassa, vihamielisyys Jesuiitta-Veljeskuntaa kohtaan kasvoi ja Espanjan kuningas Carlos III karkotti kaikki jesuiitat provinssistaan vuonna 1767. Jesuiitat Paraguayssa jakoivat veljiensä kohtalon. Vuotta myöhemmin, vuonna 1768, he virallisesti jättivät tehtävänsä ilman vastarintaa -- tehtävän, joka oli, heidän kommunistisen elämäntapansa ansiosta, estänyt intiaanien hengellisen kehittymisen. Täten, jesuiitat olivat keränneet kokemusta vapautta rakastavien intiaanien muuttamiseksi tottelevaisiksi orjiksi 'kommuuneissaan'. Kahdeksan vuoden sisällä, jesuiitoista loikannut Adam Weishaupt perusti Illuminati-veljeskunnan. Todellisuudessa, jesuiitat pitivät ghettonsa 1800-luvulle asti. Orjuus kiellettiin vuonna 1843.

ILLUMINATIN ENSIMMÄINEN VALLANKAAPPAUS

Adam Weishaupt työskenteli myös innokkaasti Grand Orientin jäsenenä valmistellakseen niin kutsuttua vallankumousta (Nesta Webster, The French Revolution, London, 1919, s. 20 - 21). Samaan aikaan, Illuminati oli saanut kunnollisen jalansijan Ranskassa, Eräs portugalilainen juutalainen, Martinez Paschalis, oli perustanuit Illuminati-ryhmiä kaikkialle maahan vuoteen 1787 mentäessä. Kreivi Gabriel Riqueti de Mirabeau´sta (alias 'Leonidas') tuli kaikkein tärkein Illuminati-johtaja.

Eräs toinen tärkeä illuminaatti, kirjailija ja kustantaja Johann Joachim Christoph Bode (1730 - 1793), alias 'Amelius', oli matkustanut Pariisiin samana vuonna organisoidakseen Ranskan vallankumousta ja antamaan aloituskäskyn levottomuuksille kaksi vuotta myöhemmin (Johannes Rogalla von Bieberstein, Die These von der Verschworung 1776 - 1945, Frankfurt am Main, 1978).

Illuminaattina, Bode oli ollut menestyksekäs solmiessaan yhteyksiä muihin vapaamuurareihin, myös Ruotsissa. Hän julkaisi ensimmäistä vapaamuurarien aikakauslehteä vuosina 1776 - 1779. Hän osallistii myös tähän vapaamuurarien kokoukseen Wilhelmsbad´issa vuonna 1782.

Weishaupt oli lähettänyt aiemmin juutalaisen, Giuseppe Balsamo´n (syntynyt 8.6.1743 Palermossa), joka väitti valheellisesti olevansa kreivi Alessandro Cagliostro, Ranskaan jotta Illuminati voisi hallita ranskalaisia vapaamuurari-veljeskuntia. Cagliostro-Balsamo oli värvätty Frankfurt am Main´issa vuonna 1781 (The Trail of the Serpent, Hawthorne, California, 1936, s. 163). Vuotta aiemmin hän oli julistanut itsensä Egyptin vapaamuurarien johtajaksi. Cagliostro osallistui myös tärkeään vapaamuurarien kokoukseen Pariisissa 15.2.1785.

Cagliostro karkotettiin Ranskasta vuonna 1786 'kaulakoru-tapauksen' yhteydessä. Hänet vangittiin Roomassa vuonna 1789 yrittäessään perustaa vapaamuurari-looshia, ja hänet tuomittiin elinikäiseen vankeuteen. Hän kuoli 26.8.1795.

Rothschildin kaikkein tärkein palvelija (tai: hännystelijä), Weishaupt, lähetettiin myös Pariisiin rajoittamattomien rahojen kera lahjomaan kyvykkäitä miehiä, organisoimaan kapinaa ja kukistamaan kuningas. Eräs salainen komitea perustettiin tässä vapaamuurarien kokouksessa, helmikuussa 1785 koordinoimaan vallankumouksen kulkua. Siihen kuuluivat Saint-Martin, Etrilla, Franz Anton Mesmer, Cagliostro, Mirabeau, Charles Maurice de Talleyrand (actually T. Perigord), Bode, Dahlberg, Baron de Gleichen, Lavater, Count Louis de Hesse, sekä edustajia Grand Orientista Puolasta ja Liettuasta (The Trail of the Serpent, s. 73).

Weishaupt oli aina esittänyt johtavaa roolia Illuminatin kokouksissa Pariisissa. Hän kutsui tuhansia murhamiehiä Pariisiin.

Monia häväistyskirjoituksia kuningatar Marie Antoinettea vastaan alkoi kiertää Pariisissa (Svenska Dagbladet, 27.9.1987). Tämän jälkeen, jaettiin lehtisiä joissa kehotettiin ihmisiä kapinoimaan. Vapaamuurarien päämäärä oli kukistaa kuningas. Propaganda-koneistoa käytettiin taitavasti hyödyksi. Marie Antoinettesta tuli kaiken kuningaskunnan pahuuden symboli.

Nämä niin kutsutut vallankumoukselliset, jotka työskentelivät kaivaakseen maata yhteiskunnan alta, olivat usein nuoria ja monet heistä olivat juutalaisia tai vapaamuurareita, historioitsija Henrik Berggren´in mukaan (Dagens Nyheter, 20.1.1987). Kolmesataa miestä jotka nousivat valtaan Ranskan vallankumouksen jälkeen olivat kaikki illuminaatteja (Gerald B. Winrod, Adam Weishaupt - a Human Devil, s. 37). Marat ja Robespierre kuuluivat virallisesti vallankumous-organisaatioon nimeltä The embittered (Katkeroituneet). Tasa-arvon yhdistys (Association of equals) oli myös ollut aktiivisena Pariisissa vuodesta 1786. Tämä organisaatio oli, jo samana vuonna, päättänyt minne vangita 'kansan viholliset'. Vallankumous-johtajat Mirabeau, Garat, Robespierre, Marat, Danton, Desmoulins ja monet muut olivat illuminaatteja, Gerald B. Winrod´in mukaan.

Nesta Webster´in mukaan, Danton ja Mirabeau olivat alunperin vapaamuurari-looshi Les Amis Reunisin (The Reunited Friends) jäseniä, johon Illuminati oli myös soluttautunut. Louis Leon Saint-Just, eräs niin kutsutuista 'totalitarismin isistä', oli myös vapaamuurari. Illuminati otti Jakobiinien kerhot haltuunsa jo vuonna 1789. Näistä kerhoista 152 oli aktiivisina 10.8.1790, Encyclopaedia Britannican mukaan. Jakobiineilla oli keskitetty verkosto kaikkialla Ranskassa.

Ensimmäisen kerhon ottivat haltuunsa Weishauptin läheiset työtoverit Bode ja Baron de Busche. jakobiinien varat olivat 30 miljoonaa livreä vuonna 1791. Rehelliset tutkijat ovat huomauttaneet, että Jakobiinien historia on todellisuudessa osin Illuminatin historiaa. Meidän ei pidä unohtaa että eräs Weishauptin arvonimistä oli 'Jakobiinien patriarkka'. Jakobiinit pukeutuivat myös punaisiin hattuihin, joita he kutsuivat 'vapauden hatuiksi' tai 'Jakobiinien hatuiksi'. Vielä vallassa olevan propagandan mukaan, Louis XVI oli armoton ja typerä tyranni. Itse asiassa, hän oli lempeä, hyvää tarkoittava ihminen, lämpimästi uskonnollinen mies ja, sitäpaitsi, äärimmäisen älykäs ja oppinut, ranskalaisen historioitsijan Eric Le Nabour´in mukaan. Hän luki usein tietosanakirjojaan. Louis oli niin likinäköinen että hänen oli vaikea tunnistaa ihmisiä vaikka he olivat vain muutaman metrin päässä. Hän oli hyvä lukkoseppä ja hänellä oli tietoa mekaniikasta, mikä hämmästytti sen ajan asiantuntijoita. Hän piti puutöistä (carpentry and woodwork). Hänellä ei ollut mielenkiintoa loisteliasta elämää kohtaan. Louis oli 16-vuotias kun hän meni naimisiin 14-vuotiaan Marie Antoinetten kanssa. Hän ei koskaan matkustanut ulkomaille.


Takaisin